Otsikon tuttuakin tutumman fraasin ovat kuulleet kaikki, ja ilmeisesti myös nuo Tiinan pihassa asustavat karvapallot... Ponit ovat ottaneet sanonnan jälkiosan ainakin hieman turhan tosissaan ;)
Viime torstaina olin ensimmäisen kerran tänä vuonna tallilla. Oli pikkupakkanen, hiukkasen lunta ja pimeää. :) Kuu tosin loisti oikein hienosti, mikä valaisi maisemaa yllättävän paljon! Ponit aloittivat keppostelun heti kun ilmestyin pihaan ja lähdin noutamaan Mantia tarhasta. Meillä oli hieman erimielisyyksiä siitä, mistä kävellään ja kumpi ensin, mutta selvisin kunnialla edes myörimättä maassa. Vielä siinä vaiheessa ;)
Mantin kanssa päätettiin kokeilla ratsastusjuttuja kevyesti nyt loman jälkeen, joten tuumasta toimeen: Ponille suitset (lämmitettyjen kuolainten kera
tietysti ;) ) päähän ja minulle kypärä päähän. Sitten kipusin ponin selkään pitkästä, pitkästä aikaa! Se on kyllä maailman paras tunne: tuttu poni, tuttu paikka, ihan kuin olisi tullut kotiin, ihan kuin olisi juuri siinä paikassa, mihin tässä koko maailmankaikkeudessa kuuluu :)
Lähdettiin sänkkärille, jossa olikin yllättävän raskas pohja! Hiukan lunta, mutta muuten aika pehmeä. Ponineiti joutui tosiaan töihin ;) Touhuttiin pellolla kaikenlaista, hiukan juteltiin ihan perusjutuista, kuten pohje... Nopeasti vastaamisesta ei ollut tietoakaan, eikä sen kummemmin taipumisesta tai oikein päin kulkemisestaan. Ohjastuntumaakin neitonen protestoi muutaman kerran, kun se olisi halunnut painattaa täysiä, mutta minä halusin käydä yksinkertaisia perusjuttuja läpi.
Jonkin aikaa sai tehdä töitä, kunnes poni rupesi reagoimaan nopemmin ja kulkemaan edes hiukan paremmin päin. Ihan hirveästi oli Mantilla intoa, ja turha energia purkautuikin sitten pukkikiitolaukkapyräyksillä, pysähdyksillä ja muilla kivoilla pikkujekuilla... Neljä kokonaista kertaa bouni onnistui saamaan minut tantereeseen, mutta muuten oli ihan jeessi. Saatiin paljon hyvää työskentelyä aikaan ympyrällä, mutta laukat otin sitten kuitenkin suoralla.
Laukoissa alkoikin sitten se perä lentää aika hyvin. Heti jos poni sai hiukankin ohjaa, alkoi takakintut kohota ja oma tasapaino horjua uhkaavasti :DD Ajattelin sitten että viritän ponia hiukan, niin saadaan laukka nousemaan ainakin ilman pukittelua. Normisti toimii, nyt otin muutaman puolipidätteen ja keräsin hiukan painetta edestä ja sitten kun myötäsin ohjaa ja annoin laukkapohkeet lähti poni kuin tykinkuula!
Tsiisus, se ei ole koskaan laukannut sellaista kyytiä kuin torstaina! Se meni perä alhaalla, pää ylhäällä ja painatti vain jumalattoman suurilla loikilla eteenpäin! Hetki oli sekunnissa ohi, kun Manti keksi sitten painaa pään alas ja ruveta rodeoponiksi :D Lenkin komeasti peltoon ja seuraava laukannosto otettiin ilman painekattilaefektiä..... :D
Ihan okeisti sujui kuitenkin pääpiirteittään. Avut menivät lopulta läpi ja pukittelemalla prostestointi väheni sitä mukaa kun sain asioista taas läpi :) Manti oli aika hikinen treenin jälkeen, mutta todella tyytyväisen oloinen. Se oli ihan kainaloponi, ja niin suloinen että rinta-alassa jotenkin humpsahti taas. On noi vaan aika huippuja! :)
Mantin jälkeen Muori jatkoi samalla kujeilulinjalla, ja jos mahdollista, se oli vieläkin mahdottomampi kuin Manti! Muori, meidän vanha 19v ponipallero, ja käytös oli taas ihan kilipäistä! Mentiin ohjasajoa kentällä, joka oli yllättävän hyvässä kuosissa. Ensin ei meinannut mistään tulla mitään, Muori oli ihan vintti savuavana ohjien päässä ja puhisi kuin höyrykattila.
Väistöt menivät läpi ihan ajatuksen tavoin, Muori tuntui pomppivan vaikka päällään jos sillä olisi vaan päässyt nopeimmin eteenpäin. Ensin se sai ihan ihme sätkyjä väistöissä kun pyysin vaihtamaan suuntaa: yhden kerran se hyppäsi vaan ihan randomilla kaikki jalat ilmaan ja puhisi :D
Pari kertaa se lähti ihan käsistä ympyrällä, nosti omaan tahtiin laukkaa ja pukitteli kuin notkeampi poni ;) Kerran meinasi oikeasti käydä vähän pahasti, kun pyysin raviväistöä, jonka poni varsin hyvin osaa hyvänä päivänä. Torstaina ei kuitenkaan ollut selvästikään hyvä päivä! Heti kun pyysin väistöä, Muori pukitti molemmilla takajaloilla suoraan kohti... Takakintut ja niiden hokit menivät näin ollen 20cm päästä mun naamasta. Hups! No, onni onnettomuudessa, mitään ei tapahtunut ja seuraavalla kerralla poni väisti ravissa ilman sen kummempia ylienergiapukituksia! :D
Muorinkin kanssa homma meni hiukan sähläämiseksi, mutta rupesi sieltä lopussa löytymään ihan siistiä työskentelyä. Ja Muori muuten käveli aivan sairaan hyvin! Todella isoja, tasapainoisia ja eteenpäinpyrkiviä, tarmokkaita askeleita! Hieno, hieno poni!
Otettiin loppukäynnit kun rupesi sujumaan kohtuullisen hyvin ja poni lopetti turhan kaahotuksen ja höyryämisen. Olin ihan kohtuu tyytyväinen molempiin poneihin, oli hiukan energisempi ja kevyempi päivä kuin normisti :)
Kuvia minulla ei tältä kerralta ole, mutta seuraavalta kerralta kyllä! Sekin oli jo viime lauantaina, mutta palaan asiaan varmaankin jo huomenissa, tänään en enää ehdi millään. :) Huomiseen siis, silloin saatte nähdä hiukan kuvamateriaalia oikeasta hankitreenistä! ;)
