Me omituiset otukset esittäydytään täällä!
Tämän blogin päätähtinä toimivat kaikenkarvaiset elukat ja hiukan minäkin ;) Nyt olen kokenut tarpeelliseksi tehdä pikkuruista esittelyn oikasta meistä, joten täältä voit lukea meidän omituisten otusten kerhosta lisää.
Minä,(tulipa omahyväinen fiilis kun boldasi sanan 'MINÄ' :D) Amanda, kohta 18-vuotias tyttönen maalta, kirjustelen blogia kun siltä tuntuu. Blogissa jaan kaikenlaisia asioita, mutta pääasiassa kuitenkin pyöritään noiden elukoiden parissa. Olen asunut ennen Helsingissä ja sitä ennen hetkisen Vantaalla, ja sitä ennen vähän pidemmän hetkisen Afrikassa. :) Helsingistä maalle muutin syyslomalla 2010, joten ihan hirveän kauan en ole täällä pellossa ehtinyt asustaa. Helsinkiä kaipaan toisinaan, mutta oikeastaan voin sanoa jopa pitäväni tästä maaseudun rauhassa asustelusta. Ja en olisi koskaan tutustunut Tiinaan ja Tiinan poneihin, jos vieläkin leikkisin Stadikriminaalia Helsingissä ;)
Olen huono kirjottelemaan mitään tälläisiä omia kuvauksia, joten kaivan tähän hiukan erilaista matskua. Tuossa blogin sivussa onkin aika hyvä kuvaus minusta, tai ainakin niistä asioista joista pidän erityisen paljon. Minä olen kovin tykästynyt tekemään erilaisia listoja, joten tässä hieman enemmän ja vähemmän oleellisia asioita minusta. Tarkoitus on kasvattaa tuo lista joskus kohtaan sata asti, mutta nyt siinä on jo huimat 50 epäoleellista asiaa minusta ;)
50 asiaa minusta!
1. Inhosin pienenä kurahanskoja yli kaiken! Ne olivat vastenmielisen tuntuiset, eikä niillä saanut tehtyä kunnolla hiekkakakkuja. :(
2. Olen suunnaton Harry Potter fani, ja kyseinen saaga vaikuttaa päivittäiseen elämääni yllättävän paljon.
3. Sitruuna on mielestäni kaunis, lähinnä värin takia, mutta sen epämääräinen ulkomuoto ja pahuksen kirpeä maku kiehtovat.
4. Rakastan vihreitä yöhousujani, joissa on mulkosilmäisiä norsuja jotka sanovat ”Sweet night”.
5. Lempivärini ovat ehdottomasti vihreä ja keltainen. Ponien kanssa lempiväri on pinkki ;) Ja ihan kunnon pinkki, eikä mikään tyttömäisen hempeä vaaleanpunainen!
6. Jumaloin siskoni Englannista minulle tuomaa kaulakorua.
7. Rakastan ylipäätään kaulakoruja kovasti, keräilen kaikenlaisia eriskummallisia kaulakoruja. Ne piristävät kummasti asukokonaisuutta!
8. Olen hyvin tarkka siitä mitä syön. Okei, jos puhutaan totta niin olen kovin nirso, ja ruokavalioni onkin tästä syystä aika yksipuolinen. :D
9. Rakastan näperellä kaikkia käsiini ulottuvia johtoja. Jos minulla on kuulokkeet päässä, minun on pakko näperellä sen johtoa koko ajan. Olenkin hajottanut jo yhdet kuulokkeet turhalla näperteyllä.
10. Lempieläimeni on kissa. Ja lempikissani on Siiri. Sitä ei vaan saa sanoa ääneen, ettei muut loukkaannu ;)
11. Tykkään suunnattomasti vihreästä emalisesta mukistani, jossa on Muumien Haisulin kuvia. Olen nimennyt sen Mörömukiksi, koska Sannia sanotaan Möröksi tai Mörköksi, koska se näyttää Haisulilta.
12. Luen mielelläni englanninkielisiä hevoslehtiä. Sanasto tosin tuottaa hieman hankaluuksia joskus, mutta pääpiirteittäin ymmärrän asiat aika hyvin.
13. Suosin ratsastusvaatteissa ja -välineissäni väreinä sinistä ja ruskeaa.
14. Pelkään roikottaa jalkaa tai kättä sängyn reunan yli. Olen varma että joku pimeyden otus repii sen irti illallisekseen.
15. Pelkään pimeää tietyllä tavalla yhä edelleen, ja koen sen aika säälittävänä :D
16. Olen sangen itsekriittinen persoona.
17. En ole mikään loistelias oppilas koulussa. Yläasteella uhmasin opettajia ja sääntöjä liiankin kanssa, tai sitten olin vain tasaisen välinpitämätön. Olin erittäin taitava saamaan opettajat kiristelemään hampaitaan. :D En ole tästä ylpeä, mutta joskus kyllä suupielissä nykii kun pohtii mitä kaikkea tuli sanottua.
18. Minulla on vilkas mielikuvitus, ja olen luonut maailmamme viereen rinnakkaismaailman, josta pidän hyvin paljon. Olen yhdistellyt siellä kaikenmaailman asioita, ja haluaisin kovasti oikeasti päästä elelemään luomaani maailmaan.
19. Olen kielellisesti taitava, mistä olen hyvin ylpeä! Ainoa oppiaine koulussa joka minua oikeasti kiinnostaa on äidinkieli ja kirjallisuus, ja siinä olen hyvä. Pakko kehua: sain 10 yläasteen päättötodistukseen tästä nimenomaisesta aineesta. :)
20. Pidän hirmuisesti uudesta huoneestani, jossa on aivan mahtavat limenvihreämustavalkoraidalliset tapetit.
21. Inhoan energiasäästölamppuja!! Vihaan sitä, että lampun syttymistä saa odottaa 10 minuuttia, ennekuin se valaisee tarpeeksi esimerkiksi vaatteiden valitsemiseen. Raivostuttavaa!
22. Jollain kummallisella tasolla pidän ukkosesta ja myrskyistä. Nautin siitä, että ihminen ei voi estää myrskyä. Ihminen ei mahda sille mitään, vaikka luulee pystyvänsä hallitsemaan kaikkea. Hah!
23. En pidä ihmisenä olemisesta. Haluaisin olla mieluummin vaikka norsu. Elefantit ovat suloisia. :)
24. Lapsena haaveilin lentämisestä. Olisin halunnut osata lentää!
25. Lapsena luulin osaavani jutella eläinten kanssa. Uskon vieläkin siihen, että lapset osaavat kommunikoida eläinten kanssa eri tavalla kuin aikuiset. Aikuiset ovat ajatusmaailmaltaan niin rajoittuneita, että opettavat lapsilleen että eläimille ei voi puhua eivätkä eläimet voi puhua meille. Sitten lapset pitävät itseään hölmöinä eivätkä enää kuvittele puhuvansa eläinten kieltä.
26. Haluaisin lemmikkikäärmeen. Sen nimeksi tulisi Linnea.
27. Katselen televisiosta usein vain ysisarjoja. Niistäkin seuraan lähinnä NCIS rikostutkijoita ja Greyn Anatomiaa.
28. Yksi ehdottomasti upein fiktiivinen hahmo on mielestäni Harry Potterin Severus Tobias Snape.
29. Kuuntelen sekalaista musiikkia, enkä koe oikein minkään genren sopivan minulle kunnolla. Olen vaan sekasikiö joka kuuntelee kaikenlaista musiikkia iskelmästä rockin kautta poppiin. Harvemmin kuitenkin ihan kunnon purkkapoppia tai heavy metallia, ne eivät niin kovasti iske. Poikkeustapauksia tietysti on.
30. Suosin normivaatetuksessani usein tummia juttuja, joihin yhdistän jonkun mielenkiintoisen väriläiskän. :D Kuten musta toppi ja huppari, ja sitten kirkkaan keltaiset housut ;)
31. Olen halunnut puhuvan papukaijan, joka kiroaisi kuin merimies. Enää en halua, koska kissani varmaan höyhentäisivät sen alta aikayksikön.
32. Harrastan valokuvausta ja kuvailenkin kaikkea olennaista ja erittäin epäolennaista, kuten purkkapaperia maassa.
33. Maahan heitetyt roskat näyttävät mielestäni kauhean yksinäisiltä.
34. Ajattelen usein asioita ihan liikaa, ja onnistun tekemään niistä hankalia itselleni. Ihan vaan ajattelemalla saan helpoistakin asioista vaikeita. Erittäin vaikeita!
35. Olen luova persoona, ja kuviksen tunneilla normaalisti heitän homman vähän överiksi. Siinä vaan käy niin, ihan vahingossa, ja lopulta seison kuumaliimapistooli kädessäni ja rakennan kertakäyttölusikoista taideteosta, irroitellen samalla käsiini osuneita polttavia liimanjäämiä…
36. Olen pepsi(max) addikti.
37. Olen myös suklaa-addikti.
38. Otan helposti puheeseeni muiden käyttämiä lausahduksia tai sanoja. Ne tarttuvat minuun poikkeuksellisen helposti!
39. Olen aikalailla enemmän ns. poikatyttö. Siskoni hoitaa sitten sen perheen pikkuprinsessan roolin. ;)
40. Isäni kutsuu minua usein Nököttimeksi, mikä on minusta kovin suloista ja hauskaa. :)
41. En pidä täytekakuista!
42. Kevät on lempivuodenaikani. Silloin kaikki herää henkiin, ja pääsee seuraamaan kesän ja vapauden tuloa. :)
43. Tapan päivittäin aikaa hevostalli.netissä, enkä edes häpeä kertoa sitä :D Millään muulla foorumilla ei vaan ylletä samoihin suorituksiin kuin ht’netissä!
44. Kirjoittelen omaksi huvikseni paljon fiktiivisiä tekstejä. Ne ovat aika omalaatuisia, mutta kiehtovaa luettavaa jälkeenpäin.
45. Olen, tai ainakin pyrin olemaan, kasvissyöjä. Pääasiassa olen pitäytynyt kasvislinjalla jo aika pitkään. :) Olen ylpeä itsestäni!
46. Olen asunut pienenä tyttönä Afrikassa vanhempieni ja veljeni kanssa. Minulla oli siellä lemmikkinä jättiläiskilpikonna, jolla aloitin ratsastusharrastuksen. Voi Eeli raukkaa. :D Tosin minä olin 2vuotias, joten konna tuskin kärsi kamalasti. Ja olisi se varmaan purrut minulta käden irti jos sitä olisi ottanut liikaa päähän.
47. Rakastan tennareita! Varsinkin eriparitennareitani, joista toinen on yllätys yllätys vihreä, ja toinen on keltainen! Ne ovat niin suloiset. :)
48. Minulla on tatuointi jalkapöydässä. Tatuoinnin ottaminen sattui yllättävän paljon, mutta oli todellakin kivun ja kärsimyksen arvoinen! Salaa pienessä mielessäni haluaisin toisenkin tatuoinnin… Se on jo valmiina päässäni, enää tarvitsee pohtia vain viitsinkö oikeasti hakkauttaa toisenkin kuvan itseeni… Houkutus on suuri!
49. En käytä lyhythihaisia paitoja mielelläni.
50. Inhoan sanaa Munakoiso. Se on jotenkin niin vastenmielinen sana. Erityisesti pidän sanoista Limetti, Kumkvatti, Kaktus, Vyötiäinen ja Vompatti. Minulla on outoja mielleyhtymiä erilaisiin sanoihin! :D
Noin, nyt riittää minusta selittely, joten voidaan tehdä pieni katsaus näihin blogin oikeisiin päätähtiin, eli ponnyihin ja kissoihin!
Ponit ovat minulle kovin rakkaita, ja Muorin menetys oli todella suuri isku minulle. Kaikki ponit ovat ihania, pieniä suuria kultakimpaleita jokainen! Poneista on tullut paljon infoa ja muuta juttua blogin puolella, mutta teenpä tähänkin pienen yhteenvedon jokaisesta.
Linnestofta Magnolia, ”Manti, Mongoloidi” on shetlanninponi tamma, säkää about 105cm. Isompi pienistä tytöistäni. :) Manti on aika nainen, se osaa olla aika kamala ja kokeilee rajojaan tasaista tahtia. Välillä sen kanssa meinaa mennä hermot, mutta pääasiassa Manti on suloinen ja sympaattinen poni. Se on mun elämän ensimmäinen ratsutusprojekti ja tammikuusta 2011 olen opettanut ponille ratsastuksen saloja. Vaikka itse sanonkin, olen aloittelijaksi onnistunut sangen hyvin tässä jutussa! Manti alkaa olla jo aika hieno ratsuponi. Paljon on säädettävää jäljellä, ja kun vielä itsekin oppisi ratsastamaan, voisi tuo ratsutus olla hiukan helpompaa ;)
Ajoponina Manti on aika rasittava. Se kyttäilee, ryntäilee ja poukkoilee ihan omiaan. Sitten kun se kulkee, se kulkee aivan superhyvin, mutta usein se mulkoilee jtn yhtä kamalaa kuin kivenlohkare! Voihan siellä takana olla piilossa vaikka sapelihammastiikeri, joka nielaisee pikkumantin ihan hetkessä… Neuroottinen ponineiti siis, ja nimenomaan maastossa. Ratsaillakin maastossa se on ihan samanlainen, mutta helpommin hallittavissa kuin kärryiltä.
Mantin intohimo on ihan selkeästi esteet. Se imee ihan täysillä esteille, ja saa kivoja pikku hepuleita aina silloin tällöin… :D Mm. pikku rodeokohtaus muurille lähestyessä, ja tuloksena oli Amanda joka sylki hiekkaa suusta ja asetteli kyynärniveltä takaisin paikalleen. :) Montaa kertaa ei ole vielä sattunut silleen kunnolla, ja toivottavasti ei tule koskaan sattumaankaan. :)
Yleisesti ottaen Manti on siis suloinen ja paljon minulle antanut ponineiti, jonka luottamuksen voittamiseen on mennyt aika tovi! Yli puoli vuotta sen kanssa piti touhuta, ennen kuin se oppi luottamaan minuun melkein niin kuin Tiinaan. Ja vieläkin Tiina taitaa olla se ykkösihminen, ainakin jos mä olen ollut inhottava ja pakottanut poniraukan vaikka ihan oikeesti tekemään töitä ;)
Velvet Manditos, ”Vili, Vilburg, Wiljo” on Mantin tähän asti ainoa vauvva. Se on nyt 2v jätkänpätkä. Vili on sympaattinen pikkupoika, joka yrittää olla niin miestä ja maailman valtiasta! Hiljalleen poitsu on kuitenkin ruvennut kunnioittamaan minuakin, joten meidän yhteistyö on tässä hiljalleen parantunut aika reippaasti. :) Vilin kanssa olen puuhastellut nyt jo hieman enemmän, ja tarkoitus olisi tehdä tästä pojasta se ohjasajokisaponi minulle ;)
Vilin kanssa on siis aloiteltu ohjasajoa ja kevyttä kärryhommaa. :) Tiina saa opettaa kyllä kärryhommat ihan kokonaan, mutta minä olen tuota ohjasajopuolta tehnyt viimeaikoina hieman enemmän. Tarkoitus olisi siis tosiaan joskus päästä Vilin kanssa starttaamaan ohjasajoluokkia. :) Vielä Vili on kuitenkin minulle aika tuore tuttavuus, joten kirjoittelen taas poitsusta enemmän kun itse opin tuntemaan sen paremmin.
Kissalauman edesottamuksia seuraillaan myös täällä blogissa aina silloin tällöin harvoin. Kissalaumaan meillä kuuluu enää neljä kattia, kun kahdesta jouduttiin luopumaan sairauden ja onnettomuuden takia.
Siiri, eli Viiru, Riisi, Tirppa, Tiiski, Siiruli on tuollainen oikea narttu. :D Se on niin neitiä, niin neitiä, ja aina ärisemässä kaikille. Toisinaan se tulee oikein hyvin toimeen muiden kattien kanssa, mutta toisinaan se narttuilee ihan kunnolla ja kiukkuaa kaikille kaikesta. Oggykissan meille tulon jälkeen se on hiukan rentoutunut, mutta vieläkin se on aika ailahtelevainen ja äkkipikainen.
Viirustin on kuitenkin ihmiselle aivan täydellinen kaveri. Se nukkuu joka ikinen yö mun vieressä, lohduttaa kun kaipaan lohdutusta, komentelee aamulla ylös kun herätyskello on soinut. Opettajat koulussa saavat siis kiittää vaan mun fiksua kissaa, jonka ansioista ehdin kouluun aamuisin, kun se pitää huolen etten nukahda uudestaan kellon soiton jälkeen :D Tirppa on tosi suloinen tyyppi, josta tykkään ihan hirveän paljon! :)
Maija, aka Maijapoppanen, Poppis, Maizi, on toinen tyttökissamme. Se on mustavalkoinen pitkäkarvainen tyyppi, joka on hiukan etäinen kissa. Se ei ole erityisen ihmisläheinen, vaan enemmin nauttii omissa oloissaan olemisesta. Joskus se kuitenkin kaipaa seuraa ja tulee kiehnäämään lähelle. :) Silloin Maijapoppasta on lupa silitellä ja rapsutella ja se oikein nauttii tilanteesta!
Maija on ihan erilainen kuin veljensä Niisku oli. Maija on kaikkein itsenäisin ja jotenkin huomaamattomin näistä meidän kissoista. Se kyllä touhuaa muiden mukana, muttei mitenkään korosta mukana olemistaan. Maizi on omalla tavallaan suloinen kissa ja tuo mukavaa tasausta tähän muuten aika räiskyvään kissaporukkaan. :)
Tinka ”Tintti, Tinzi, Isoläski” on meidän iso kolli, joka käyttäytyy kuin pikkuvauva. :D Se on ihan Ritun reppana, semmonen kunnon raukkis! Jotenkin Tinka on niin hellyyttävä heppu, se painaa enemmän kuin sotanorsu, ja silti se ei tajua olevansa kuin elefantti posliinikaupassa. :D
Tinka on ihan ihmeellinen raukkis, mutta juuri se tekeekin siitä just niin ihanan kun se on. :) Tinka on ihan Ritun kissa, mua se hiukan pelkää, yhä edelleen, mutta vähitellen sekin on alkanut tottua. Tintti on iso pieni poika, jolla ei ole muita ärsyttäviä tapoja kuin yöllä huutelu. Se menee pitkin kämppää ja maukuu, ulvoo ja jodlaa. Se on kolmelta yöllä hiukan hermoille käyvää… :)
Viimeisin muttei vähäisin on Oggy, Oksu, Okkeli, Okke, Köksy, Pikkuläski, Oggy sankarikissa! Ronttiköntti, Repa, Riivari, Täystuho… :D Rakkaalla lapsella on monta nimeä! Oggy on ihan huippu tyyppi, se on niin rasittava kokeillessaan kaikkea mahdollista, mutta niin kovin suloinen. Ainakin silloin kun se nukkuu ;)
Oggyn lempijuttuja on roskiksen kaataminen, suihkun lattiakaivon ritilän irroittaminen, Tinkan kiusaaminen… Hiukan rasittavaa. Pikkumies kokeilee myös mitä kaikkea voi tiputella pöydiltä, ja aika paljon kamaa se viskeleekin alas työtasoilta ihan vaan huvin vuoksi! Sen takia Oggyn kanssa on seurusteltava paljon, sitä pitää aktivoida ihan hirveästi enemmän kuin muita, koska muuten poitsu tosiaan tekee pahojaan. :) Hiljalleen sekin on ruvennut rauhoittumaan, ja nyt on pikkupoika tervehtynytkin. :) Kaikki hyvin siis Oggyn kanssa!
Jeap. Tässä tämä nyt olisi. Omituiset otukset ovat nyt kertoneet itsestään. :D Listaan ilmaantuu vielä jossain vaiheessa, toivottavasti vuoden sisällä, pikkuruinen naru, mutta siitä lisää myöhemmin! ;)
Muistoissamme
Muistoissamme elävät ikuisesti ponit Velvet ja Muori, sekä kissat Niisku ja Sanni.
Golda Black Velvet
En ehtinyt tuntea Velvetiä kuin muutaman kuukauden, kunnes se sairastui ja lopulta ainoa oikea päätös oli päästää hieno ori ikuiseen uneen. Velvet on Vilin isä ja Mantin mies, ne olivat kokonainen perhe. Velvetin luonteen ja ominaisuudet näkyvät kuitenkin Vilissä melkein tuskallisen hyvin. On ihanaa ajatella, että hienon orin elämä jatkuu sen pojassa ja muissa varsoissa. Velvet oli pieni poni suurella sydämellä.
Niisku
Seuraavaksi jouduttiin luopumaan Niiskukissasta. Niisku karkasi ja kotimatkalla jäi auton alle. Niisku oli meidän kissalauman ehdoton pomo, se ihana ja keltainen mies, joka uskalsi hyppiä ihmisten nenille koko ajan... :) Niisku oli pieni kissa täynnä elämää ja virtaa, se oli niin upea olento. Niin hallitseva ja lauman koossa pitävä kaveri, että tähän taloon jäi suuri tyhjä aukko Niiskun kuoleman jälkeen. Tinka kaipasi Niiskua paljon, se itki ja huusi monta viikkoa kaverinsa perään. Se ei syönyt tai nukkunut, se vaan ravasi pitkin taloa ja huusi surkealla äänellä ystäväänsä, joka ei enää koskaan voisi ilmestyä. Se oli raastavaa, ja oma suru oli tukahduttavaa. Aika kuitenkin parantaa syvimmätkin haavat, sillä nykyään Niiskua muistellessa mielessä ei ole suru, vaan ne ihanat ja kauniit muistot pienestä keltaisesta kissasta, joka inhosi vettä.
Sanni
Sanni oli maailman ihanin kissa. Rakastin sitä niin paljon. Sanni, eli ”Samba, Sannukka, Mörkö, Mörö” oli aivan huippu kissa! Se oli niin omanlaisensa persoonsa, pieni musta karvapallo, joka oli kroonisesti sairas ja siksi sen elämä päättyi jo ennen viisivuotissyntymäpäiväänsä. Sillä oli kortisoonilääkitys, jolla hoidettiin pahoja allergioita. Sanni oli allerginen melkein kaikelle mille kissa voi allerginen olla, joten kortisooni oli pakko pitää koko ajan lääkityksenä, sillä melkein kaikki ruoka-aineet allergisoivat tytsyä. Lopulta kortisooni aiheutti munuaisten vaajatoiminnan ja muuta vaihtoehtoa ei jäänyt, kuin saattaa rakas ikuiseen uneen omenapuun alle. Meinasin tukehtua siihen suruun silloin, mutta kun kaikki lopulta oli ohi ja kissa haudattu halien saattelemana puun alle, valtasi sisimmän helpotus. Sanni oli niin kipeä, ettei sen hoitaminen olisi ollut enää järkevää. Ikävä pientä Sanzibaria on vieläkin, mutta menetyksien kanssa oppii elämään.
Hagelunds Klara
Tässä on teksi, joka oli pikkutamman esittelyssä tällä samaisella sivulla. Nyt siirrän saman tekstin tänne muistoissamme osioon, sillä taas yksi uusi tähti on syttynyt taivaalle ja minun maailmaani on kohdannut jälleen uusi menetys. Muoria rakastan aivan erityisellä tavalla ikuisesti, mikään ei tule korvaamaan sen paikkaa.
"Muori, eli Klaara, Lihis, Singeri, mummeli on vanha ponineiti, nyt 18vuotias ikiliikkuja mummeli. Säkää reilu 90cm, varmaankin aika tarkalleen 95cm. Luonnetta on kuitenkin enemmän kuin kahdella täysiverisellä!
Muori on ihmeellinen, huonohermoinen, vittuileva ja niin täydellinen tapaus! Se vetää herneen nenään ihan pienistä jutuista, kiihtyy nollasta sataan millisekunnissa ja puhisee pyhää kiihtymystä melkein paikoillaan hyppien! Pari kertaa se onkin ohjasajossa loikkinut kuin kultakala kuivalla maalla, kun olen patistanut sitä toimimaan kuten pyydän. Sitten kun poni toimii, se saa paljon kehuja ja mummeli kiehuu kuin teepannu vielä pitkään, vaikka mitään en enää pyytäisikään… :D
Muori on siis sellainen täysiverinen laukkahevonen rutistettuna 95sentin kokoiseksi ruutitynnyriksi. Se osaa aina yllättää, melko tasaisesti hyvällä ja pahalla ;) Ei vaan, Muori on oikeasti tosi taitava poni, mutta hermojen hallintaa voisi olla enemmän. Ehkä se pitää ilmottaa joogakurssille ;) Tositilanteessa se on kuitenkin ainakin tähän asti toiminut mallikkaasti: Savijärvellä kesällä 2011 oli meidän ensimmäiset ohjasajokisamme ja päästiin yhdessä sijoille!! Sijoituttiin kolmansiksi ja voi sitä riemua kun me osattiin jotain ihan oikeesti! Eli ei Muori ole hölmö poni, se on tosi taitava ja fiksu, mutta ei aina voi malttaa ;)
Ajoponina Muori on ihan huippu! Se on innokas, usein myös aika rehellinen, ja parhaina päivinä toimii kuin ajatus. Se on rohkea eikä säntäile, joten sillä ajaminen ihan mahtavaa. :) Niinpä Muori on mun ajoponi ja Manti puolestaan ratsuponi. Muoriin sopii hyvin kuvaus maailman monimmasta ponista. Se on ihan kuin heppahullun Polle, mutta silleen enemmän positiivisesti! :D "
Muori on ihmeellinen, huonohermoinen, vittuileva ja niin täydellinen tapaus! Se vetää herneen nenään ihan pienistä jutuista, kiihtyy nollasta sataan millisekunnissa ja puhisee pyhää kiihtymystä melkein paikoillaan hyppien! Pari kertaa se onkin ohjasajossa loikkinut kuin kultakala kuivalla maalla, kun olen patistanut sitä toimimaan kuten pyydän. Sitten kun poni toimii, se saa paljon kehuja ja mummeli kiehuu kuin teepannu vielä pitkään, vaikka mitään en enää pyytäisikään… :D
Muori on siis sellainen täysiverinen laukkahevonen rutistettuna 95sentin kokoiseksi ruutitynnyriksi. Se osaa aina yllättää, melko tasaisesti hyvällä ja pahalla ;) Ei vaan, Muori on oikeasti tosi taitava poni, mutta hermojen hallintaa voisi olla enemmän. Ehkä se pitää ilmottaa joogakurssille ;) Tositilanteessa se on kuitenkin ainakin tähän asti toiminut mallikkaasti: Savijärvellä kesällä 2011 oli meidän ensimmäiset ohjasajokisamme ja päästiin yhdessä sijoille!! Sijoituttiin kolmansiksi ja voi sitä riemua kun me osattiin jotain ihan oikeesti! Eli ei Muori ole hölmö poni, se on tosi taitava ja fiksu, mutta ei aina voi malttaa ;)
Ajoponina Muori on ihan huippu! Se on innokas, usein myös aika rehellinen, ja parhaina päivinä toimii kuin ajatus. Se on rohkea eikä säntäile, joten sillä ajaminen ihan mahtavaa. :) Niinpä Muori on mun ajoponi ja Manti puolestaan ratsuponi. Muoriin sopii hyvin kuvaus maailman monimmasta ponista. Se on ihan kuin heppahullun Polle, mutta silleen enemmän positiivisesti! :D "
