Hyvää joulua! :)

Hyvää vesisateista joulua kaikille. :) Joululoman aikana tulee vielä muutama kunnollinenkin postaus, tässä nyt vain joulutervehdys koko omituisten otusten kerholta! :)

Aatonaattomaasto ja joulukuusinäpistys ;)

Oggy ja elämän ensimmäinen joulu :)

Siiri the kinkkuvaras!

Hirvi? Poni? Ei, vaan petteri punakuono!

Pienempi, pippurinen joulutonttu :)

Tallin joulutunnelmaa

Jouluvalot <3

Jouluaattoilta

It's snowing!!

WUHUU, luntaluntalunta! Jee :))

Joulufiilikset vaan nousee, tänään mulla oli koulua klo 8.15-9.00 :D Huomenna tunnin joulukirkko koulun kanssa ja jaksotodistukset. Sitten alkaakin jo loma. :) Hih!

Tallilla olen käynyt nyt aika vähän, mutta viimeksi kun olin, ajelin kentällä molemmilla tytöillä. :D Se olikin ihan kamalaa kurarallia, tytsyillä oli hitosti virtaa ja jopa vanha ja kunnollinen Muori äityi pukittelemaan kärryjen edessä! Tehtiin Muorin kanssa paljon siirtymisiä ja tosi paljon ympyröitä ja suoran linjan kulkemista treenattiin kanssa. Muori oli aika kova edestä ja halusi koko ajan painaa täysillä eteenpäin. Käytin tätä pöhlöenergiaa hyväkseni, ja saatiin muutama oikein hyvä laukannosto suoraan käynnistä! Hieno, pirteä poni!

Manti oli myös pirteä, ja tuntui tutummalta ajaa. Sen kanssa tiedän jotenkin paljon paremmin miten se toimii, Muorin kanssa kun on se ongelma, että joku juttu mikä toimi eilen, ei välttämättä toimikaan enää tänään... Esimerkiksi joinakin päivinä ohjasajossa käyntiväistöt rauhoittavat Muoria ja se keskittyy. Toisina päivinä käyntiväistöt ajavat sen ihan sekopäiseksi, se puhisee ja tuntuu käsiin räjähtävältä kranaatilta. Muorin kanssa täytyy aina hakea sellaista tuntumaa ennenkun pääsee aloittamaan kunnolla työskentelyn. :)

Mantin kanssa mentiin siis myös ajamaan kentälle, koska kenttä oli sen verran kurainen, että päätin olla kastelematta omia jalkojani :D Julmaa, mutta oli ihan hyvää vaihtelua pitkästä aikaa hiukan ajella kentällä. Varsinkin kun ollaan hypoteettisesti juteltu valjakkoajosta joskus tulevaisuudessa ;)

Manti oli hyvä, kevyenkevyt edestä, saatiin aivan upeita siirtymisiä! Ravista seis, ja aivan minimaalisilla avuilla! Pysähdyksestä reippaaseen raviin vain ääniavulla. Manti meni tosi upeasti! Yritti se väistellä vesilammikoita joita kentällä oli, mutta alistui kulkemaan niistä inhoava ilme naamallaan :D Laukka nousi kanssa lennokkaasti, mutta laukassa se yritti aina painaa sisälle ja oikoi reilusti. Tehtiin sitten laukassa enemmän töitä, ja kun sain muutaman sellaisen tien kun halusin ajaa, lopeteltiin. Tehtiin vielä hiukan siirtymisiä ja kahdeksikolla hommia. Hieno poni!

Mä olin sellaisessa kurakuorrutuksessa kyllä ajamisen jälkeen, että suussakin oli hiekkaa :D Kura lensi kun ponit painatti reippaasti. Ja meinattiin muuten ajaa Tiinan yli, joka seisoi keskellä kenttää. Hups :D

Seuraavan kerran menen tallille aatonaattona (joululahjojen kera ;) ) ja joululomani ajattelin viettää siellä niin paljon kuin mahdollista ;)

Vielä kuvia mahtavasta talviaamupäivästä tältä päivältä! Ihan huippua kun siellä satoi jättimäisiä lumihaituvia. Ihania, suloisia lumihahtuleita :) <3 Joulu on ihan kohta täällä! :D

Amanda 6v riemuitsee lumesta!! :D:D

Heti kun tultiin ulos, alkoivat kissat komentaa kyydistystä sisälle :D Eipä siis muuta kuin...

...ensimmäinen kissa kainaloon!

Oksuuu <3 Oggy on paras :D Se inhoaa talvea ja lunta ja märkyyttä yli kaiken.
Reppanalle tulee kurjaa näin talvella. Se ei ole kerralla pitkään ulkona, eikä edes
päivittäin, koska se ei halua ulos. Niimpä siitä on tullut nojatuolin valtias :)

Viimeisenä ulkoa pelastettiin Tinka, joka kiljui jo kauhuissaan. Se varmaan
pelkää, että se unohdetaan häkkiin jos ei pidä kamalaa mekkalaa itsestään :D

Joulun odotusta ja dramatiikkaa tallilla

Vihdoin alkaa olla hiukan jouluisempi olo! Olen omituinen ihminen, aiemmin en ole niinkään nauttinut joulusta, lähinnä inhonnut sitä. Nyt kuitenkin päässäni on vinksahtanut jotain, sillä odotan jo ihan innoissani joulua!

Meillä on leivottu jo pipareita urakalla, ja oikein koristeltiinkin melkein kaikki piparit! Pikkukinkkukin on jo paistettu ja syöty... :D Tänä vuonna on tapahtunut historiaa! Tällä kertaa, ensimmäisen kerran ikinä, olen pystynyt hillitsemään itseni joulukalenterin kanssa! Mennään jo luukussa 11, enkä ole raottanut yhtäkään ylimääräistä luukkua, tai syönyt suklaakalenterin luukkuja etukäteen, niinkuin sisko ;) Se sortui, mutta mä olen pysynyt vahvana! Mikä ylpeyden aihe ;)

Hassua, miten lumi tekee joulusta kuitenkin todellisemman. Nyt kun lunta on maassa, mitä toisaalta inhoan, mistä toisaalta pidän, alkaa joulufiilis väkisin nousta pintaan. Viikonloppu onkin mennyt fiilistellen, olen valokuvaillut lunta ja joulua, sekä katseltiin koko perheen kanssa muutama Harry Potter leffa. :) Ihanaa, kun voi vaan laiskotella. Koeviikko otti kuitenkin koville, paljon enemmän se uuvutti taas kun olisin mitenkään uskonut, tai suostunut myöntämään.

Kata oli meillä itsenäisyyspäivää edeltävän päivän, ja pyörähdin sitä ennen viikonloppuna Helsingissäkin. Muksua oli ihan hauska nähdä pitkästä aikaa, vaikka koira olikin taas turhan innoissaan minut nähdessään. :) Katan ja Ruupusen (sisko) kanssa tultiin sitten sunnuntaina takaisin kotiin, ja vietettiin täällä muutama päivä. :)

Katan kanssa käytiin tallillakin! Pitkästä aikaa Kata pääsi poneilemaan, ja oli ihanaa nollata taas ajatuksia ja Helsinkivierailun mukana tuoneita ajatuksia kylmässä talli-ilmassa. Käytiin ajamassa Mantin kanssa reipas lenkki metsätiellä, joka ei ollut kuin paikoin kova ja jäässä. Muut tiet olivatkin ihan sementtiä, joten käytiin metsätie ensin päästä päähän hiukan reippaammin ja sitten vielä tehtiin harjun yli käyntilenkki ja tultiin reipasta pukkikiitolaukkaa metsätie takaisin kotiin ;) Välissä etsittiin Katan metsään aiemmin samalla reissulla pudonnutta puhelinta, joka löytyikin keskeltä tietä! Manti melkein laukkasi puhelimen yli, mutta sain kurvattua tuohtuneen ponin tien reunaan. :D Tyttönen ei ihan tykännyt, kun yht'äkkiä piti pysähtyä vaikka kunnon laukkasuora oli menossa ;)

Manti oli turhankin reipas, se kyttäili ja poukkoili, laukkasi ihan ilman pyytämistä ja persekin lensi pari kertaa pienesti. Vähän oli taas turhan pitkä väli maastoilussa, ja ilmojen kylmetessä ponit muutenkin keräävät aina turhaa virtaa. :D Lenkin jälkeen Manti oli tosi tyytyväisen oloinen! Se oli reilusti hikinen, mutta positiivinen ja tyytyväinen ilme naamalla :) Poni loimitettiin kunnon pakettiin ja palautettiin tarhaan, josta vaihdossa mukaan napattiin Muori.

Huomatkaa seksikäs ja huomaamaton Hirvipipo!

Muorinkin kanssa oli tarkoitus mennä ajolenkille maastoon, mutta rupesi hämärtämään jo niin reippaasti, että mentiinkin vain liinassa kävelylenkille metsään. Muori aloitti skitsoilun heti pelolle päästyä, se veteli aivan käsittämättömän kokoisia pukkeja, nakkeli niskojaan ja puhisi kuin mikäkin rietas orhi!

Hetken sitä yritin pidellä, mutta kun vaan pomppi ja skitsoili narun päässä, on siinä vähän paha tehdä mitään... Niimpä hetken lämmittelyn jälkeen annoin ponille liinaa, ja pyysin laukkaa. Ja laukkaa sitten kuulkaa tulikin! Pelto oli raskas, mutta silti Muorilla oli voimia pukitella ja ottaa pari kunnon spurttia molempiin kierroksiin. Laukan jälkeen rupesi poni selkeästi rauhoittumaan, ja niin päästiin kevelemään lyhyt metsälenkki. Kata, minä ja Muori tallustimme peräkanaa hämärtyvässä metsässä. Kaikkein eniten innoissaan oli poni ;)

Kotiin tultua päästettiin vanhus vielä irrottelemaan kentälle. Se juoksi ensin aika varovasti, koska kenttä oli hiukan kova ja jäässä, mutta pehmeni kun aloiteltiin rauhassa. Uralta se oli lopuksi jo ihan pehmeä, joten poni sai laukatakin kentällä molempiin kierroksiin. Muorikin oli sangen tyytyväisen näköinen lopetettuamme, ja pääsi sekin kunnon loimipakettiin, vaikka ei ihan kauhean hikinen ollutkaan. Onhan se kuitenkin vanha, vaikka käytöksestä ei uskoisi... :D

Sitten oli vielä Vilin vuoro. Me ollaan Vilin kanssa tässä tutustuttu aika hyvin jo, ja Tiina uskalsi antaa minun liikuttaa sen vaikka oli itse pois kotoa. :D Katan kanssa vietiin ori kentälle, ja päästettiin koira sisältä juoksemaan mukaan. Vili juoksi laiskasti, mutta Arvo sitäkin innokkaammin. Kunnes...

Reppana, ennekuin siitä tuli reppana

Pojat olivat juosseet jo hetkisen, kun rupesin katsomaan että koirahan ontuu! Pyysin sen luokseni, ja se ontui ihan reilusti etutassuaan. Niimpä lähdettiin sitten kentältä ulos, ja yritin katsoa mitä tassussa oli vikana. Kun päästin tassun maahan, huomasin yllätyksekseni, että käteni oli ihan veressä... No, mitäpä siinä muuta kuin vahinkojen laajuuden tutkimista. Kata jäi kentälle juoksuttamaan Viliä, ja minä menin koiran kanssa sisälle. Tassussa oli polkuanturan päänahka ns. kuoriutunut päältä pois, ja verta valui aika reilusti. Soitin Tiinalle, jolta sain hyvät ohjeet, ja sitten aloitin koiran paikkaamisen. Kata hoiteli Vilin pois samalla, kun minä pesin tassua ja putsasin sitä pumpulin ja Betadinen avulla. Lopulta laitettiin betadinepumpulipallo pitämään nahkasuikale aloillaan ja sidottiin tassu liimasiteellä kasaan. Sitten koira keskelle lattiaa ja rapsutuskone Kata sen viereen. :D

Siinä me istuimme sitten ja odoteltiin Tiinaa kotiin. Kata hoiti Vilin ansiokkaasti takaisin tarhaan loimitettuna ja palkattuna ja samalla minä hoitelin koiraa. Tiina tulikin aika pian, ja totesi vahingon olevan aika pieni. Oli kuulemma törmännyt aiemminkin samankaltaisiin tassujuttuihin. Minä olin ihan stressaantunut ja omantunnontuskissa rypevä reppana, mutta kun Tiina tarpeeksi toisteli että hoidin homman hienosti ja koira paranee kyllä, lähdettiin sitten iskän kyydillä kotiin.

Dramaattista oli taas tallilla, mutta kaikki kuitenkin kääntyi ihan hyväksi. Kenttä oli sitten kuitenkin ollut sen verran jäässä, että sen epätasainen ja kova pohja oli raapinut tassunpohjan auki. Putsasin kuitenkin haavan kuulemma hyvin ja hoidin homman kotiin, joten kai voin olla ihan tyytyväinen eläintenhoitoon. :) Ponit ainakin hoituivat kunnialla ja ovat kaikissa sielun ja ruumiin voimissaan. :D

Näistä tapahtumista on kohta viikko. On taas koulussa uuden jakson aloitus ja se vei viimeviikon lopulta aikaa. Tämä viikonloppu meni ihan vaan hermoja lepytellessä, ja fiilistelemällä joulua. Tähän loppuun voisin lykätä vielä muutaman satunnaisen fiilistelykuvan :)

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Sopivasti itsenäisyyspäiväksi saatiin lunta! :)

Tasan 365 päivää sitten...

...Amanda niminen olento käveli ensimmäisen kerran Tiinan pihalla. Se ihastui ja rakastui samantien poneihin ja tunsi olonsa kotoisaksi. Sinne se juurtui, eikä koskaan lähde pois ;)

Tosiaan, vuosi on päässyt vierähtämään ihan huomaamatta! Tasan vuosi sitten, 1.12 iskä heitti mut ensimmäistä kertaa Tiinalle. Muistan, kuinka olin ihan paniikissa ajatuksesta, että talli on jonkun kotipihassa, minä kun olin tottunut Helsingin isoihin ratsastuskeskuksiin. Viime talvi oli outoa aikaa, elämässäni oli iso myllerrys päällä ja tuntui että ponit ja Tiinan leppoisa ja pirteä olemus olivat juuri se mitä tarvitsin. Hiljalleen aloin sujahtamaan yhä tiiviimmin ponien porukkaan ja Tiinan kanssa viestiteltiin ahkerasti. Mulla oli uusi, samanhenkinen ihmisystävä ja samanhenkisiä poniystäviä. Kotona päiviä piristivät viisi kissaa.

Talvi vaihtui kevääseen, elämä rupesi valumaan uomiinsa, kävin tallilla harrastamassa, ja talleilusta tulikin minulle henkireikä. Sen ajan olin vapaa omalta itseltäni, kun sain olla tallilla puuhastelemassa kaikenlaista. Silloin ei jäänyt aikaa murehtimiseen ja kun sai keskittää voimansa ja ajatuksensa asiaan joka oli oikeasti tosi hauskaa ja miellekästä, motivaatio kaikkeen kasvoi. :)

Tiina opasti minulle uusia asioita, opettelin valjastamaan ja ajamaan, ratsukoulutin Mantia, opiskelin ohjasajon lumoavaan maailmaan ja sain näyttelytreeniä aina kun jaksoin juosta. :D Se oli hauskaa ja niin onnellista aikaa, minä piristyin kovasti kevään aikana!

Sitten tuli elämäni paras kesä. :) Kesä, jonka olin Tiinan vaivoina lähes kokonaan. Minulla oli kevari käytössä, valoa riitti yömyöhään ratsastaa ja touhuta tallilla. Ja oli lämmin! Näyttelyissä käytiin ahkerasti ja elämä oli rentoa ja hauskaa ja yhä enemmän tunsin paikkani olevan täällä maalla ja nimenomaan Tiinan ja juuri noiden ponien kanssa. Mikään poni ei ole koskaan koskettanut minua niin syvältä kuin Muori, se tulee olemaan varmaan ikuisesti se THE poni, sen kanssa olen jotenkin niin samalla aaltopituudella. Siinä on sitä mystistä jotain. :D Manti on omalla tavallaan rakkaampi, mutta ei kuitenkaan. Ei niitä pysty laittamaan rakkausjärjestykseen. :)

Vuoteen mahtui mahdottoman suuria menetyksiä, sellaisia jotka vielä pitkän ajan kuluttuakin sattuvat. Tiinan Velvet ori lopetettiin keväällä ystävänpäivänä, minun rakas Niiskukissani kuoli kesällä tapaturmaisesti ja kaikista rakkain kissa minulle, Sanni, lopetettiin muutama kuukausi sitten. Vaikka vuoteen mahtui huolta ja murhetta, se oli silti elämäni paras vuosi. Rankin, mutta paras.

Kiitos kaikille jotka olette osallistuneet tähän vuoteen. Olette jokainen tärkeitä ja teitte vuodestani sen, mikä se lopulta oli. Nyt nenä kohti uutta talvea ja joulua, uutta vuotta ja uusia kujeita. Toivotaan, että elämä olisi tasapaksua ja onnellisen tylsää koko seuraavan vuoden. :)

Tässä on pintapuolinen video ja kuvakooste kuluneen vuoden aikana kertyneestä materiaalista. Yritin laittaa videoon sitä kaikkea mitä me ollaan vuoden aika koettu, esteitä, koulua, putoamisia, ohjasajoa, uittoa, ajamista, irtojouksutusta, irtohypytystä... Lista on aika loputon. :) Biisinä videossa toimii Darin Zanyarin - B What U Wanna B kappale, jossa oli jotenkin tosi osuvat sanat. :) Tuolla, Tiinalla, noiden ponien kanssa ja kaikkien näiden ihmisten kanssa minä voin todella olla se kuka minä haluan olla. :)

Tässä vielä linkki videoon jos tuo blogissa oleva upotus ei toimi: http://www.youtube.com/watch?v=dnwamlx8Xbs

Hyvää joulun odotusta ihmiset! Mä olin ihan riemuissani kun sain avata joulukalenterin tänä aamuna ;) Koitan tässä joulukuuksi keksiä jotain kivaa pientä jouluista tänne blogiinkin, ettei tämä ihan kokonaan pääse kuolemaan. :)

Paljon pieniä poneja!

Jepjep, jälleen kipeenä. Hävyttömän pitkä postaustauko välissä, mutta vielä hävyttömämmän pitkä tallitauko! Viimeksi olen ollut tallilla halaamassa poniporukkaa viikko sitten. Koulu, kuumeilu ja kiire ovat syyt tähän. Lisäksi on hiukan muitakin syitä, joita en ainakaan vielä tässä kohtaa jaa blogissa. Kahtellaan miten asiat kehittyy.

Jep. Mitään oleellista ei sinänsä ole tapahtunut. Tai oleellista kyllä, mutta ei mitään kertomisen arvoista :D Käytiin Mantin kanssa loimaalla näyttelyissä, poni oli kummallinen, tuomarilla oli joku ongelma mua kohtaan ja mä esitin ponin huonosti = luokan viimeinen kaksikko ja kakkos palkinto. Ei siis mennyt ihan nappiin näyttelykauden lopetus. :( Vieläkin harmittaa ja itsetunto sai kolauksen :D Mätsäreissä jos kävisi harjoittelemassa niin ehkä sitä oppisi esittämään ponin kunnolla. :)

me läskit tässä hei! :)

Tiina oppi käyttämään tota mun kameraa, ja sen takia saatiin kehästäkin kuvia! On outoa katella itsestään kuvia, kun normisti on aina linssin toisella puolella. Tiina otti hyviä kuvia :)

Jep, eipä Loimaasta sen enempää, turhauttaa niin kovin koko homma. Ajattelen sitä sitten joskus jos ärsyttää vähän vähemmän. :D

Tänään olin kuumeesta huolimatta kuvaamassa Forssan Pilvenmäellä poniravilähtöä. En jäänyt kuvaamaan muita lähtöjä, koska oli kylmä ja porukat odottivat autossa että tulen... :D Ravaavia pikkuponeja löydät tuolta mun kuvagalleriasta, tässä vielä linkki suoraa kuviin. Kuvat ovat aika kehnoja, ilma ei ollut loistelias ja liikkuvia olentoja on vaikea kuvata. Tässä sitä kuitenkin kehittyy kun vaan kuvaa, ja on tuolla kuitenkin pari ihan kelpokuvaakin. :)

Ponit olivat niin hauskan näköisiä juostessaan! :D Pikkuisen eroa noihin lämppäreihin ja suokkeihin. :) Ponit vaikuttivat ihan matelevan siellä takasuoralla, mutta kaikki pääsivät maaliin. :D Suloisia, karvaisia pikkuponeja. :)

Nyt ei tämän enempää. :) Palailen taas asiaan kun pääsen tallille seuraavan kerran. Siihen asti blogissa oletettavasti hiljaista, ellen kissojen juttuja innostu päivittämään tässä joku päivä välissä. :)

Tehkää palvelus minulle :)

Olkaa ihania ja tehkää minulle pieni palvelus :) Osallistuin Vilin silmäkuvalla Rajala Pro Shopin valokuvauskilpailuun. Auta minut voittoon painamalla tämä linkki auki ja äänestämällä kuvaa! :D

Kyseessä siis tämä kuva, jolla osallistuin myös shettisyhdistyksen valokuvauskilpailuun:

Nyt vain tälläinen pikainen mainostava blogirustaus! En jaksa nyt ruveta kirjoittaamaan enää blogia, kun koko aamun olen kirjoittanut kaikkea enemmän ja vähemmän turhaa. Mun sormiin tulee vielä nivelrikko tätä tahtia! :D

Ainiin, yksi juttu kuitenkin. Mua ärsyttää ihan suunnattomasti se, että olen sivuuttanut Muorin kokonaan näissä viimeaikaisissa postauksissa! Ihan kamalaa, se on kuitenkin se noista poneista, joka on opettanu mulle ehdottomasti kaikkein eniten. Nyt olenkin alkanut kaavailemaan postausta, jonka pyhitän kokonaan mun jumppapalloponille, eikä vilistä ja mantista sanota sanaakaan!

Päiväni kuvina

Aamu alkoi jo aikaisin. Heräsin jo ennen kahdeksaa kissojen riehumiseen, mutta jäin sluibailemaan sänkyyn. Söin irtokarkkeja terveellisesti aamupalaksi, ja katsoin samalla koneelta leffaa <3 Ihana kiireetön aamu. :)

Sitten hilasin itseni alakertaan, ja annoin kissoille safkaa niin sisälle kuin ulos. Osan kissoista vein siis häkkiin. Sinne halusivat Tinka ja Oggy.

Sisällä huomasin pöydällä postikortin minulle!! Ne ovat aivan mahtavia piristyksiä ja ylläreitä! Ihania juttuja postikorteissa, joita paras ystäväni lähettelee. :) Ajattelin laittaa kaikki nuo Helsinki-postikortit mun huoneen seinälle :D

Aamupala. Teetä <3, tomaatti ja lääkkeitä.

Hiukan koulujuttuja. Mielipidetekstiä rustailin hiukan parempaan muotoon ja korjasin virheitä pois. Sain siitä jo kerran ysin, mutta kunniahimo iski ja parempi pitäisi saada.... :D

Sitten painelin valokuvaamaan pihalle! Kuvasin kaikkea kummaa, kuten tätä yksinäistä puusta killuvaa omenaa. :)

QUUU... Mä oon kuuhullu :)

Sambanen... <3

Öggynen kurkkii häkissä. :)

Sitten oli vuorossa lounas. Paljon soijaa niin kaikki menee alas. :D

Syödessäni alkoi kiva kaatosade... Ja tallille lähtö oli edessä. Noh, puin hiukan enemmän vaatteita niskaan, ja lähdettiin faijan kanssa ajelemaan Tiinalle päin.

Tappajakani! Ja kelatkaa, toi on vielä nuori, melkein pentu! Järjettömän kokonen.

Lisää järjettömän kokoisia kavereita!!

Kolmipäinen koira. :)

Tiinan siskon pikku puudeleihin törmäsin tallilla :D Aika hurjan näkösiä ja väkisin niitä kunnioittaa kun ne isompia kun Muori!!

Luttana. :) Jos se olisi 50cm pienempi, mä voisin haluta tommosen.

Sitten oli ensimmäisen ponin vuoro. Manti lähdössä töihin... Tänään ei tehty muuta kuin oltiin ihan rauhassa ja yritettiin toimia pelkäämättä. Tehtiin ohjasajoa ihan rauhassa ja paljon neidin rauhoittelua ja rentoa yhdessäoloa.

Mistä toi mörkki on karannut? :D Se on Muori. Aika edustavana lähdössä duuniin... :D

Ja sitten oltiin sievästi ja näytettiin tosi söpöltä. :)

Putsaa sitten tollaiset! Ja kun niitä on neljä, molemmilla! :D

Muori tekee oikeasti töitä!

Muorille pistettiin siis apuohjat, ja muuten tehtiin liinassa töitä. Otettiin paljon laukkaa ja poni toimi hienosti! Takapää rupesi pelittämään tosi hienosti ja poni pyöristyi nopeasti kun joutui kulkemaan oikeasti oikein päin ja tekemään töitä. Vanhus oli hieno!!

Töiden jälkeen sai safkata. :) Muori palautettiin Mantin luo tarhaan, missä Manti jo söi antaumuksella heinää :) Heinäverkko tosin on ärsyttävä, kun siinä on niin pienet reiät! :D

Odoteltiin että Ritu tulee hakemaan mua. Touhusin Arvon kanssa, ja tajusin taas, että mulla ei ole mitään mahdollisuuksia ton koiran kanssa :D Se ei kunnioita mua ollenkaan. Aika huvittavaa kun mä oon ihan tassun alla ;)

Kotona lagasin ja kökötin koneella. Sitten tuli salkkarit ;) Ja katselin muutenkin hetken telkkua.

Salkkareiden jälkeen painelin piiiiiiiitkään kuuuuuuumaan suihkuun. Jee. :)

Ja nyt kirjustan parhaillaan blogia :D

Seuraavaksi keitän itselleni vielä kuudennen kupin teetä tänään, ja juon sen. Sitten otan ViiruSiirin kainaloon ja mennään nukkumaan. Tai varmaan katsomaan leffaa, mutta yläkertaan joka tapauksessa. Väsy kissa haluaa unille omaan sänkyyn, omalle paikalle mun mahan päälle. :)

Ja pitkän päivän jälkeen mikään ei olekaan parempaa kuin oma sänky ja maailman ihanin kissa kainalossa :) <3 Hyvää syyslomaa, mä ainakin nautin omastani täysin siemauksin!