Joulun odotusta ja dramatiikkaa tallilla

Vihdoin alkaa olla hiukan jouluisempi olo! Olen omituinen ihminen, aiemmin en ole niinkään nauttinut joulusta, lähinnä inhonnut sitä. Nyt kuitenkin päässäni on vinksahtanut jotain, sillä odotan jo ihan innoissani joulua!

Meillä on leivottu jo pipareita urakalla, ja oikein koristeltiinkin melkein kaikki piparit! Pikkukinkkukin on jo paistettu ja syöty... :D Tänä vuonna on tapahtunut historiaa! Tällä kertaa, ensimmäisen kerran ikinä, olen pystynyt hillitsemään itseni joulukalenterin kanssa! Mennään jo luukussa 11, enkä ole raottanut yhtäkään ylimääräistä luukkua, tai syönyt suklaakalenterin luukkuja etukäteen, niinkuin sisko ;) Se sortui, mutta mä olen pysynyt vahvana! Mikä ylpeyden aihe ;)

Hassua, miten lumi tekee joulusta kuitenkin todellisemman. Nyt kun lunta on maassa, mitä toisaalta inhoan, mistä toisaalta pidän, alkaa joulufiilis väkisin nousta pintaan. Viikonloppu onkin mennyt fiilistellen, olen valokuvaillut lunta ja joulua, sekä katseltiin koko perheen kanssa muutama Harry Potter leffa. :) Ihanaa, kun voi vaan laiskotella. Koeviikko otti kuitenkin koville, paljon enemmän se uuvutti taas kun olisin mitenkään uskonut, tai suostunut myöntämään.

Kata oli meillä itsenäisyyspäivää edeltävän päivän, ja pyörähdin sitä ennen viikonloppuna Helsingissäkin. Muksua oli ihan hauska nähdä pitkästä aikaa, vaikka koira olikin taas turhan innoissaan minut nähdessään. :) Katan ja Ruupusen (sisko) kanssa tultiin sitten sunnuntaina takaisin kotiin, ja vietettiin täällä muutama päivä. :)

Katan kanssa käytiin tallillakin! Pitkästä aikaa Kata pääsi poneilemaan, ja oli ihanaa nollata taas ajatuksia ja Helsinkivierailun mukana tuoneita ajatuksia kylmässä talli-ilmassa. Käytiin ajamassa Mantin kanssa reipas lenkki metsätiellä, joka ei ollut kuin paikoin kova ja jäässä. Muut tiet olivatkin ihan sementtiä, joten käytiin metsätie ensin päästä päähän hiukan reippaammin ja sitten vielä tehtiin harjun yli käyntilenkki ja tultiin reipasta pukkikiitolaukkaa metsätie takaisin kotiin ;) Välissä etsittiin Katan metsään aiemmin samalla reissulla pudonnutta puhelinta, joka löytyikin keskeltä tietä! Manti melkein laukkasi puhelimen yli, mutta sain kurvattua tuohtuneen ponin tien reunaan. :D Tyttönen ei ihan tykännyt, kun yht'äkkiä piti pysähtyä vaikka kunnon laukkasuora oli menossa ;)

Manti oli turhankin reipas, se kyttäili ja poukkoili, laukkasi ihan ilman pyytämistä ja persekin lensi pari kertaa pienesti. Vähän oli taas turhan pitkä väli maastoilussa, ja ilmojen kylmetessä ponit muutenkin keräävät aina turhaa virtaa. :D Lenkin jälkeen Manti oli tosi tyytyväisen oloinen! Se oli reilusti hikinen, mutta positiivinen ja tyytyväinen ilme naamalla :) Poni loimitettiin kunnon pakettiin ja palautettiin tarhaan, josta vaihdossa mukaan napattiin Muori.

Huomatkaa seksikäs ja huomaamaton Hirvipipo!

Muorinkin kanssa oli tarkoitus mennä ajolenkille maastoon, mutta rupesi hämärtämään jo niin reippaasti, että mentiinkin vain liinassa kävelylenkille metsään. Muori aloitti skitsoilun heti pelolle päästyä, se veteli aivan käsittämättömän kokoisia pukkeja, nakkeli niskojaan ja puhisi kuin mikäkin rietas orhi!

Hetken sitä yritin pidellä, mutta kun vaan pomppi ja skitsoili narun päässä, on siinä vähän paha tehdä mitään... Niimpä hetken lämmittelyn jälkeen annoin ponille liinaa, ja pyysin laukkaa. Ja laukkaa sitten kuulkaa tulikin! Pelto oli raskas, mutta silti Muorilla oli voimia pukitella ja ottaa pari kunnon spurttia molempiin kierroksiin. Laukan jälkeen rupesi poni selkeästi rauhoittumaan, ja niin päästiin kevelemään lyhyt metsälenkki. Kata, minä ja Muori tallustimme peräkanaa hämärtyvässä metsässä. Kaikkein eniten innoissaan oli poni ;)

Kotiin tultua päästettiin vanhus vielä irrottelemaan kentälle. Se juoksi ensin aika varovasti, koska kenttä oli hiukan kova ja jäässä, mutta pehmeni kun aloiteltiin rauhassa. Uralta se oli lopuksi jo ihan pehmeä, joten poni sai laukatakin kentällä molempiin kierroksiin. Muorikin oli sangen tyytyväisen näköinen lopetettuamme, ja pääsi sekin kunnon loimipakettiin, vaikka ei ihan kauhean hikinen ollutkaan. Onhan se kuitenkin vanha, vaikka käytöksestä ei uskoisi... :D

Sitten oli vielä Vilin vuoro. Me ollaan Vilin kanssa tässä tutustuttu aika hyvin jo, ja Tiina uskalsi antaa minun liikuttaa sen vaikka oli itse pois kotoa. :D Katan kanssa vietiin ori kentälle, ja päästettiin koira sisältä juoksemaan mukaan. Vili juoksi laiskasti, mutta Arvo sitäkin innokkaammin. Kunnes...

Reppana, ennekuin siitä tuli reppana

Pojat olivat juosseet jo hetkisen, kun rupesin katsomaan että koirahan ontuu! Pyysin sen luokseni, ja se ontui ihan reilusti etutassuaan. Niimpä lähdettiin sitten kentältä ulos, ja yritin katsoa mitä tassussa oli vikana. Kun päästin tassun maahan, huomasin yllätyksekseni, että käteni oli ihan veressä... No, mitäpä siinä muuta kuin vahinkojen laajuuden tutkimista. Kata jäi kentälle juoksuttamaan Viliä, ja minä menin koiran kanssa sisälle. Tassussa oli polkuanturan päänahka ns. kuoriutunut päältä pois, ja verta valui aika reilusti. Soitin Tiinalle, jolta sain hyvät ohjeet, ja sitten aloitin koiran paikkaamisen. Kata hoiteli Vilin pois samalla, kun minä pesin tassua ja putsasin sitä pumpulin ja Betadinen avulla. Lopulta laitettiin betadinepumpulipallo pitämään nahkasuikale aloillaan ja sidottiin tassu liimasiteellä kasaan. Sitten koira keskelle lattiaa ja rapsutuskone Kata sen viereen. :D

Siinä me istuimme sitten ja odoteltiin Tiinaa kotiin. Kata hoiti Vilin ansiokkaasti takaisin tarhaan loimitettuna ja palkattuna ja samalla minä hoitelin koiraa. Tiina tulikin aika pian, ja totesi vahingon olevan aika pieni. Oli kuulemma törmännyt aiemminkin samankaltaisiin tassujuttuihin. Minä olin ihan stressaantunut ja omantunnontuskissa rypevä reppana, mutta kun Tiina tarpeeksi toisteli että hoidin homman hienosti ja koira paranee kyllä, lähdettiin sitten iskän kyydillä kotiin.

Dramaattista oli taas tallilla, mutta kaikki kuitenkin kääntyi ihan hyväksi. Kenttä oli sitten kuitenkin ollut sen verran jäässä, että sen epätasainen ja kova pohja oli raapinut tassunpohjan auki. Putsasin kuitenkin haavan kuulemma hyvin ja hoidin homman kotiin, joten kai voin olla ihan tyytyväinen eläintenhoitoon. :) Ponit ainakin hoituivat kunnialla ja ovat kaikissa sielun ja ruumiin voimissaan. :D

Näistä tapahtumista on kohta viikko. On taas koulussa uuden jakson aloitus ja se vei viimeviikon lopulta aikaa. Tämä viikonloppu meni ihan vaan hermoja lepytellessä, ja fiilistelemällä joulua. Tähän loppuun voisin lykätä vielä muutaman satunnaisen fiilistelykuvan :)