Mulla on yksinkertaisesti kaksi maailman moninta ponia. Okei, ei ne virallisesti ole mun, mutta leikisti ;) Aina saa haaveilla, eikö vain? :D
Sunnuntaina tallille saavuttuani nappasin Muorin tarhasta. Poni oli ihan ihmeellinen hempeä höpsö, se kihnutti päätään minuun jo tarhassa, eikä ollenkaan yrittänyt lähteä livohkaan. Se tuhisteli ihan kainalossa ja oli tosi suloinen ponipallero. :) Muori lähti töihin, ja tehtiinkin ihan reippaasti töitä. Mentiin nimittäin kentälle heti harjauksen ja suitsimisen jälkeen, ja ruvettiin Tiinan kanssa kasaamaan esterataa. Muori päästettiin juoksemaan irti kentällä, ja se ottikin ilon irti tästä!
Muori juoksenteli kauan, hyvin kauan pitkin poikin kentällä. Eikä antanut kiinni............ :D Yritimme saada sitä kiinin esteradan rakentamisen jälkeen, mutta ei, poni vain pinkoi laukassa pukitellen ohi... :D Lopulta se rauhoittui ja antoi kiinni, jotta päästiin aloittamaan itse treeni. Poni oli lämpännyt itsensä jo aika hyvin, joten tehtiin kevyt alkulämppä ja ryvettiin sitten hyppäämään.
Olin ostanut sellaisia tötsiä, kirkkaan punaoransseja, sellaisia huomiotolppia, ja asettelin niitä kentälle esteiden alle ja esteen ja sivuille. Pelokkeksi! Minulla on nimittäin tavoite: saada molemmat ponit tottumaan ihan minkälaiseen esteeseen hyvänsä, oli siellä sitten kamala punainen törppö tai tappava jättihämähäkki alla, esteestä mennään epäröimättä yli. Okei, ehkä epäröimisen sallin, mutta yksi rohkaisu minulta niin esteestä mennään sen enempää kyselemättä yli.
Muori ei pettymyksekseni pelännyt ollenkaan punaisia tolppiani! Tosin, hyvähän se vaan on, mutta aika tylsää :D Olin valmistautunut rohkaisemaan ponia ja ratsastamaan tiukasti esteelle ponin pelätessä - mutta paskat! Muori kiisi täyttä laukkaa esteelle, loikkasi yli tötsiä ihmettelemättä ja jatkoi matkaansa aina vaan lujempaa pidätteistä huolimatta... :D Että se niistä tötsistä ja niihin totuttelusta :D
Muorin kanssa tehtiin tiukka puolituntinen töitä, ja poni oli kyllä koko sielullaan mukana menossa! Minä olin se ikävä ja inhottava kun pidätin ponia joka halusi vaan kiitää tuulen lailla kentällä ja hyppiä esteitä ;) Muori tosiaan vei minua ihan kunnolla, ja imi esteille vaikka en saanut poniin mitään kontaktia. Pari kertaa päästiin kuitenkin todella hyvät hypyt läpi!! Ennen sarjaa askelta kiinni, ponin keskittyminen kohdilleen, sarjalla askeleen pidennys, kulmassa laukan lyhennys ja tiukka kaarre okserille, suoristus okseria ennen ja askeleeseen pituutta, okserin jälkeen käännös pystylle ja vähän kiinni edestä turhan vilkkaasti laukkaavaa ponimummoa. :) Oli kyllä tosi hauskaa hypätä pikkubounilla, Muori kun on aina niin innoissaan kaikesta ja esteet varsinkin ovat pienen neitosen mielestä ihan ykkösjuttu! Samoin maastossa tuhatta ja sataa laukkaaminen, siitäkin pikkuneiti tykkää. (Vähän liikaakin, kun tarvitsee pidättää norsujarrulla asvalttitien reunalle ponin purressa täysillä kiinni kuolaimeen ja viedessä minua mukanaan kuin rukkasta... )
Muori oli joka tapauksessa tosi hyvä, mutta Manti kiilasi silti vieläkin paremmaksi! En olisi taaskaan uskonut tuosta ponista tätä, mutta se yllätti niin positiivisesti kuin poni yllättää. Muorin kanssa kun lopeteltiin, jätettiin esteet kentälle Mantia odottamaan ;) Muori pesaistiin ihan vaan vedellä pikaisesti ja pistettiin sitten tarhaan. Vaihdossa Mantinen mukaan. Ponin harjaus, kavioiden putsaus, kamat niskaan ja menoksi. Mentiin kentälle, ja Manti lähti jo heti kentälle päästyä raviin. Se kuunteli hienosti pohkeita, kun pari kertaa ensin huomautin kannuksella miten pohkeeseen kuuluu reagoida.
Aikaisemmalla kerralla kun ratsastin kannuksilla Mantia, en huomannut oikeastaan sen kummempaa vaikutusta ponissa. Nyt kuitenkin huomasi selvän eron, se kuunteli huomattavasti paremmin kun aina unohdettuaan toimia pystyin huomauttamaan nopeasti kannuksella. Montaa kertaa ei tarvinnut huomauttaa!
Kentällä Manti oli turhan energinen, ja yritti koko ajan karkailla raviin. Annoin periksi ja päästin ponin raviin. Ravi muuttui kuitenkin puolen kierroksen jälkeen laukaksi, ja minähän annoin mennä! Kun poni kerran itse tarjoaa laukkaa, niin sitten laukataan! Laukattiin molempiin suuntiin varmaan viisi kierrosta - poni painatti ihan täysiä eikä edes yrittänyt velmuilla mitenkään, kun olin itse supertarkkana ja Manti halusi vain laukata. :D Laukan jälkeen poni hiukan rauhoittuikin, mutta oli edelleen herkästi kuulolla ja vastasi apuihin hienosti!
Esteillä se kunnon ihmejuttu sitten tapahtuikin! Käänsin ponin esteelle, jonka alla oli pelottavia törpelöitä, ja Manti kauhuissaan livisti esteen ohi pää ylhäällä. Mentiin kierros hötkyilyravia, kunnes tultiin uudestaan estettä kohti. Este tosiaan oli 20-30cm pysty, jonka alla oli kolme kamalaa punaista huomiotolppaa! Lähestyttiin estettä, Manti pää ylhäällä, poukkoillen vasemmalle, oikealle, vasemmalle vuorotellen. Muistutin kuitenkin pohkeilla että sivusta ei mennä, pidin ponin supertiukasti keskellä ja kannustin vaan esteelle. Manti rohkaistui, hyppäsi ainakin metrin ennen estettä ja ainakin 50cm liian korkealta, ja pääsi esteen yli!! :D
Tästä se helpottui niin paljon, että mitään ongelmia kyseisen esteen kanssa ei enää ollut. Kelatkaa! :D Sarjakin saatiin hypättyä monta kertaa, laukassakin! Saatiin hypättyä rataa, eli ensin pysty, sitten sarja, ja kaikki esteet, käännökset ja lähestymiset mentiin laukassa!! Wuhuuu!! :D
Poni oli aivan mahtava! Siis niin mahtava, että ruvettiinkin lopettelemaan nopeasti. Tehtiin vielä tosi hyvää harjoitusta, sellaista "labyrinttiä". Eli puomeista tehtiin kuja, jonne käveltiin, jonka jälkeen puomikujasta peruutettiin samaa tietä ulos. Huom peruutettiin! Ja kujassa oli käännös! Sekin meni aivan loistavasti, poni kuunteli täysillä koko ajan ja toimi hienosti ohjan ja pohkeen välissä. :)))
Minä leijuin ihan ekstaasissa ratsastuksen jälkeen. Manti oli aivan huippu, me työskenneltiin yhteen sairaan hyvin, ja saatiin onnistumisia läpi! Jesssssh!
Mantistakin huuhdeltiin vedellä hiet ja lykättiin neitonen suuuuurten kehujen kera tarhaan. Sitten lähdettiin käymään poitsujen luona laitumella! :) Poikia on laitumella aika kasa. Vili, Beni ja neljä muuta shettistä. Yksi näistä valloitti minut kokonaan: se on vuotias varsa, tosi huippu olento ilmeiltään! Tosi suloisen näköinen jätkä. :)
Luitumella kuvailtiin ponipoikia ja minä juoksin possujunan johtajana eteenpäin ötötköitä pakoon. Yäk se ötöjen määrä!!! Hrrrr, oikein puistattaa kun niitä kamalia inhottavia pikkuötöjä muistelee pörisemässä silmässä ja korvassa ja.... yöhhh.... Ensi kerralla juoksen vaan kovempaa karkuun ;) Ponit seurasivat minun säntäilyäni kulkien tasaisesti perässäni jonossa/läjässä :D Ne vaan tulivat koko ajan mukana, ja me oltiin oikeasti aika possujuna. Kun pysähdyin, ponit ympäröivät minut jokapuolelta ja kaikki halusivat rapsutuksia :P Hauskoja olentoja!
Laitumella vierailun jälkeen palattiin takaisin Tiinalle ja söpöstelin hetkisen Muorin kanssa tarhassa. Jubailtiin Tiinan kanssa niitänäitä ja pian Ritu ajoikin pihaan minua hakemaan. :)
En tiedä milloin kerkeän seuraavan kerran tallille! Varmaan vasta sitten Savijärven näyttelyiden aamuna, kun vähän tässä kiirettä pitää koko ajan. Ensi viikolla sitäpaitsi lomailen kaksi päivää, Maanantain ja Tiistain! :) Siis ihan oikeasti! Laskin että pääsen tallille vasta 2.6. seuraavan kerran?! APUA! Ei yhtään kiva. :((( Täytyy katsastaa jos pääsisin livistämään joku päivä jotenkin sniikisti tallille. Toivotaan parasta :)
Nyt kuitenkin matkaan pois koneelta, olen tässä jo kökkinyt alkuillan. Ja sitäpaitsi sieltä tulee salkkarit ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti