Me ollaan Bissiksii! ;)

Me oltiin hyviä! Parempia kuin hyviä, koska me oltiin tosi hyviä. Oikeastaan me oltiin parhaita, koska me voitettiin kaikki muut! :D

Puttis!

Lauantaina puolen päivän aikoihin startattiin liikenteeseen kopin kanssa. Määränpää oli Kissankulman järjestämä match show, johon oltiin ilmoitettu Manti ja Puttis. Puttepossu oli kaikkea muuta kuin possu, se käyttäytyi koko päivän niin hienosti, että sen olisi pitänyt saada kiltein poni -palkinto! Puttis oli niin ihanan helppo, se seisoi vierellä kun seistiin, juoksi kun juostiin, kääntyi kuin käännettiin. Ei minkäänlaista vänkäämistä mihinkään suuntaan! Hieno neito!

Puttis juoksee!

Ensin olikin Puttiksen vuoro matkata kehään BENKUN kanssa! Kelatkaa, vanha tuttu Beni Benjamin M oli paikan päällä ja osui vielä Puttista vastaan kehään. :) Puttis oli edelleen kiltisti, se melkein nukkui kun piti odetella hetkinen omaa vuoroa. Vähän sai asetella, että tyttönen seisoi hyvin, ja siihen se juurtui. Se oli kuin kivipatsas ja varmasti helppo arvostella, kun nökötti paikallaan tiukasti :D

Puttis sai parista paremman, eli sinisen ruusukkeen. Niimpä jatkopaikka aukesi. Sitten olikin aika matkata kehään Mantikin kanssa ja voi jeesus se elikko osaa olla rasittava! Kaamea hiplaaminen ja nyplääminen koko ajan, eikä malttanut edes seistä suorassa. Kamala tunne, kun aina treenatessa saat sen seisomaan hyvin ja tuomarin edessä se elikko on taas kun kierrespagetti... Noloa :D No, tällä kertaa ei haitannut edes kierossa seisominen tai se, että poni riepotti mua mennen tullen kehässä.

Se tamma osaa juosta! Saakeli sitä ravia, mikä siitä irtoaa! Siinä saa ihan oikeesti tehdä töitä, että pysyy perässä! Niimpä kehässä Manti vei ja minä vikisin... :D Tuomarin se selvästi vakuutti, sillä päästiin yhä vain pidemmälle ja pidemmälle ja loppujen lopuksi kehässä kävelivät enää kolme ponia... Hitsi se oli jännää!

Best In Show 3 valittiin ensin, ja sitten kehää kiersi enää esittäjää elikko narun päässä. Välillä juostiin, näytettiin liikkeitä lisää, välillä tuomari pyysi pysähtymään. Lopulta tuomari aloitti:
"Päivän BIS kakkonen on............................................. Milla!"

Multa kesti ihan sika kauan tajuta, että jos Milla, joka on hieno suokin ja tinkerin risteytys, oli kakkosen, se tarkoittaa, että me ollaan ykkönen! :D Juhuu, se fiilis oli niin outo, mä vaan täytyin ylpeydestä ja onnesta. :D Me voitettiin koko hela paska! :DDDD Ei oo todellista! Ei meillä vaan voi mennä niin hyvin, ainakaan jos mä esitän ponia! :D Se oli aivan upee hetki!

<3

Manti tuntui kasvavan 10cm säkäkorkeutta ja pörhisteli kaulallaan kuin mikäkin ori... :D Se leijui, ihan oikeasti leijui, kun mentiin hakemaan pokaali ja ruusuke, sekä muut palkinnot :D Siitä matkattiin valokuvaukseen ja poni seisoi hienosti aloillaan! :) Hieno, hieno rakas ponipallero! :D

Kotimatka meni ihmeellisessä riemun tunteessa :D Se oli jännää, kaikki oli niin mahtavaa! Jopa Jarkko vaikutti tyytyväiseltä Mantin menestykseen, vaikka nurisikin sitkeästi pitkästä päivästä ja poneista ja rasittavasta kyydityksestä ;) Kaikki oltiin aika hilpeällä tuulella kotiin tullessa ja eipä siinä muuta kuin hullut taputtelut Mantille vielä ja sitten neitoset tarhaan ja Vili pesuun... :D

Nyt kuitenkin täytyy todeta, että jatkuu ensi numerossa! :D Nyt ei ole aikaa kirjoittaa tämän enempää, joten palailen asiaan taas... :D Superlauantain jälkeisestä sunnuntaista jatketaan sitten seuraavalla kerralla. Siihen asti; adios! :D

Siinä on sitä jotain <3

Sininen maailma ;)

Hui! Tämä on 80 blogipostaus jonka kirjoitan! Aika hyvin. :) Mä tykkään tästä blogiin kirjoittelusta kamalasti, vaikka oonkin ollut aika luvattoman laiska sen suhteen. Silti se on kivaa ja piristävää aina kun kerkiää ja jaksaa :)

Tallilla oli pikkuinen yllätys kun matkasin sinne viimeksi; Manteja seisoi kaksi tarhassa!! Kirppu puuttui ja Manteja oli kaksi :D Jo sekunnin kuluttua tajusin kyllä, että toinen on liian pieni ja liian pullea ollaakseen mun muru. Mantille tuli siis uusi kaveri, jälleen, kun Kirppu lähti kesäksi miehiin ;) Pikkuneiti siis nautiskelee kesän ja tulee sitten varsa masussa takaisin kotiin syksyllä.

Puttis :)

Mantin uusi kaveri on Pineriver's kasvattajan, Hannan poni. Ihan oikea raviponi :D Kutsumanimi ponille on käsittääkseni Puttis, mutta mun mielestä se on maailman epänaisillisin nimi, eikä kuvaa yhtään tuota mörrimöykkyä!! Että kyllä mä sille uuden kutsumanimen väännän, niin kun Kirpullekin väänsin ;)

Ei vaan, Puttis on ihan hauska neiti. Aika kiusankappale, Manti parka pelkää sitä, kun Puttis on niin kauheen julma ja komentaa hampaat irvessä ilkeesti. Puttis on tosiaan aika raisu, ja on antanut Mantille ympäri korvia useammankin kerran tänä aikana, kun se on Tiinalla ollut. Tyttönen myös juttelee paljon, ja naapuritarhan pikkumiehet ovat kivoja. Pikkumiestenkin mielestä naapuritarhan uusi prinsessa on aika suloinen ja tässä ollaan hiukan juteltu poikien kanssa käytöstavoista. Tosi fiksusti jätkät ovat kuitenkin olleet, ja pysyneet langoissa ihan moitteettomasti :)

Neidot keskustelevat kentällä.

Puttis pääsi myös näyttämään taitojaan liinassa juosten, ja tosi upeasti menee käskyt läpi! Ravista tosin meinaa aina tulla pysähdys kun pyytää himmailemaan, käyntivaihe jotenkin puuttuu ponilta... :D Laukkakäskyä ei selkeästi oltu harjoiteltu, onhan tuo raviponi, mutta nyt pitää sitäkin alkaa treenaamaan. Mulla on nimittäin käsissä uusi ratsutusprojekti. ;) En tiedä kuinka paljon sen kanssa viitsin tehdä ratsastusjuttuja, mutta perusasioita olisi tarkoitus opettaa. Oikea monitoimiponi siis. :) Puttis vaikutti kovin hyväluontoiselta ja teki innoissaan töitä. Se teki hommia tosi rehellisesti ja liike parani koko ajan mitä enemmän poni lämpesi. Hieno poni!

Puttis pääsi juoksemisen jälkeen pesulle, ja sitten tarhasta haettiin sydänjuuriaan myöten luokkaantunut Manti. Poni oli niin mustasukkainen ja luokkaantunut, kun Puttis oli ensin töissä, että se ei ollenkaan hipelöinyt mua, ei edes vilkaissut... Normisti kuitenkin Manti on aina harjauksessa läsnä ja on koko ajan menossa mukana turpansa kanssa. Nyt tyttö kuitenkin vain murjotti, mutta kun satulavyön ääni kuului, heräsi ponikin ja alkoi valpastua. Sain siis selkeästi anteeksi kun oli tarkoitus tehdä jotain kivaa.

Ja me kuulkaa tehtiin jotain kivaa! Tehtiin reipasta koulutuuppausta, ja se fiilis oli kyllä taas mahtava. Manti kulki melkein koko ajan kyllä pohkeen edessä ja meno oli laukkatreeneissä aika reipasta ja lennokasta... Perä lensi nimittäin sellaisissa 5-6 pukin sarjoissa, kun oli niiiiiin kivaa! :D Lopuksi yritin ratsastaa ponia vielä enemmän oikeinpäin, niin että se kantaisi itseään selkä ylhäällä ja olisi oikein päin. Muutamia hyviä pätkiä saatiin käynnissä, ja muutama hassu raviaskelkin toimi niin, että poni oli kunnolla oikeinpäin ja pohkeen ja ohjan välissä.

Koko talvena ei olla kuitenkaan tehty mitään kunnollisia ratsastusjuttuja, joten ihan hirveästi ei voi heti vaatia. Musta tuntuu, että mun ratsastustaidot on ottanut takapakkia reilusti, tai sitten en vaan osaa ratsastaa elukkaa enää oikeinpäi... Jotenkin oli tosi vaikea saada Manti pysymään siellä halutussa muodossa. Joko mä en osaa, tai poni on hiukan ruosteessa. Ehkä me ollaan molemmat ruosteessa?

Nyt olisi kuitenkin tarkoitus tehdä enemmän noita ratsupuolen hommia ja saada se poni kulkemaan kunnolla oikein päin. Jos joku sattuu tietämään jonkun pikkuratsastajan, joka on sitkeä ja ehdottoman osaava, saa laittaa vinkkiä tännepäin! Me tarvittaisiin tähän porukkaan joku pieni tyttö tai poika, joka voisi tuota ponia ratsastaa enemmän kuin minä. Taitoa ja sitkeyttä, sekä rohkeaa luonnetta vaaditaan ratsastajalta kuitenkin reippaasti, sillä Manti ei ole mikään helpoin mahdollinen ratsastettava.

En mä ole ponilla ratsastamista lopettamassa, koska siihen ei ole mitään tarvetta, mutta olisi se hyvä saada tuo poni enemmän käyttöön. Nyt kuitenkin on onneksi kesä tulossa, ja se meinaa sitä, että mulla on enemmän aikaa! Nyt siis alkaa oikein tehotreenaus ja Mantista tulee kouluratsu. Esteponin ura on jäissä niin kauan, kunnes poni kulkee mun alla siististi ja tasaisesti :D Huhhuh, isot panokset kehissä!! :D Ehkä me kuitenkin välillä hypitään, kun poni siitä niin kovin tykkää. Joka tapauksessa, koko tämän pitkän sepustukseni jälkeen totean, että Mantin on opittava kantamaan itsensä paremmin ja kulkemaan oikein päin, joten se on meidän tämän kesän tavoitteemme!

Ponirintamalta ei sen enempää, kuin viikonloppua odotellessa! Viikonloppu meneekin Tiinalla kokonaan (ai mikä koeviikko on menossa...? hups..) ja nyt meidän osalta starttaa näyttelykausi! Ensin mennään mätsäriin Kissankulmalle Mantin ja Puttiksen kanssa, sunnuntaina sitten lähdetään Savijärvelle Vilin ja Iivarin&Sannan kanssa! Jee! Kauden ekat näyttelyt on aina niin kauheen jänniä! Kohta tulee myös poikien laidunkauden avaus ja iso ponipoikaporukka pääsee käninöimään keskenään. Narussa ja pikkulaitsalla ollaan jo maisteltu vihreää ja ilmeistä päätellen maistuu oikein hyvältä ;)

Vili ja Vilin uusi synttärilahjariimu!



Väsy Oksu <3

Tänään kissarintamalla tapahtui sellainen juttu, että Oggy pääsi vaihteeksi käymään lekurissa. Kissalla on simmu taas turvoksissa ja kipeä, ja nyt ell epäili allergiaa, sillä silmässä ei ole mitään vikaa, mutta luomet ovat ärtyneet ja turvoksissa. Saatiin kipulääkettä mukaan ja kotihoitona silmää pidetään puhtaana ja pyyhitään usein. Siitepölyallergikko pikkumies siis talossa. Jee, mä niin tykkään näistä allergisista elikoista... :D





Tänään tapahtui myös toinen, mullistava asia! Huisia:

SIIRI! Meidän sisäkissa neito Siiri ulkoili valjaissa yli puoli tuntia! :D Hieno neitonen!

Vielä Amandan kuulumisia:

Huomatkaan vyön väri ;) Mä tein sen!

BoingBoingBoBoBoing

Kevät on tullut ja kesän aikatauluja suunnitellaan kovasti! Manti sai popot jalkoihin ja kunnon treeni voi taas alkaa. Näyttelyt lähestyvät ja mätsäriinkin ollaan matkalla jo viikon päästä!! Huisia! Kohta on Savijärven näyttely ja sinne Vili pääsee näyttämään uusia, pulleita pakaralihaksiaan. :D Me ollaan oikeesti saatu sen latinolanteeseen hiukan tavaraa ja nyt pojalla jo näkyy takakintuissa lihaksia! Persaus kasvaa, pyöristyy ja levenee, ja tässä tapauksessa se on vain toivottua ;)

Mä olen saanut muutamia ahaa-elämyksiä ja tässä yksi, joka päätyi eilen illalla facebook seinälleni asti. Eilen, sateesta ja kurasta huolimatta oli taas niin taivaallisen hyvä päivä:
Joskus tulee se ahaa-elämys ja ymmärtää, miksi jaksaa aina vaan upota polviaan myöten mutaan, tukehtua poninkarvoihin, saada rakkoja kantapäihin ja sylkeä kentän hiekkaa suustaan. Nyt on sellanen fiilis. Kaikki tuo antaa jotain niin paljon suurempaa takaisin ♥ :)

Noissa poneissa on vaan joku juttu. Joku sellanen, mistä en halua koskaan irrottaa. Ne vaan on niin poneja :D Ehkä mä oon löytänyt paikkani pienten, paksujen nelijalkaisten karvakasojen luota? yhteenkuuluvuuden tunne ;)

Mulla on kuulkaa kaikenlaisia suunnitelmia blogin varalle! Jotenkin tästä bloggfailustakin innostuu enemmän, kun jotain kivaa kirjoitettavaa ja itsellä on enemmän energiaa. Talvi on aina mulle hankalaa aikaa, liikaa "merkki"päiviä ja liikaa kylmyyttä ja pimeyttä. Nyt on yksi talvi taas selätetty ja seuraavaa odotan yllättävän innoissani!! Saattaa nimittäin olla, että tossa Tiinan ja Jarkon pihassa nököttää mun ikioma kaviokas, jos vaan kaikki menee nyt niin, kuin on suunniteltu.... :) Aika näyttää, mutta mä olen vaan niin pirun malttamaton!

Tee on hyvää. Ihan näin välihuomautuksena, kun tässä ryystän Englantikupista Englantiteetä ja sääkin on kuin Englannissa; vesi ropisee kattoon ja luontoon ja vihreä ja märkä päivästä toiseen. :) Mun kone on tässä pikkuhiljaa sanomassa itseään irti, ja kuvien lisääminen on yhtä helvetillistä taistelua. Silti mä ajattelin olla urhea ja kertoilla hiukan viimeaikojen tapahtumista kuvien kautta. Jos vaan kuvat suostuvat yhteistyöhön vanhan tietokoneparkani kanssa :D

^

Asia numero uno! Meidän pihalla pyörii tämän näköinen kollikissa, joka kuseskelee polttopuihin ja häiriköi meidän kissojen olemista. Jos se on sinun, ole hyvä ja hae kattisi pois, sillä se on metsästyslain mukaan heitteillejätetty, jos se ei ole omistajansa valvonnassa. Näin ollen meidän velvollisuutemme on kuskata kissa turvaan, jos omistaja ei sitä syystä tai toisesta tee. Vieressä on iso tie ja kissoja kuolee liian monta vuosittain vain siksi, että ne pidetään vaaralisella alueella vapaana.

Kissaasi rakastava ihminen, ole hyvä ja pidä kattisi turvassa. Perheenjäsenen, tässä tapauksessa kissan, menettäminen on kova isku, joten pyritään välttämään sitä viimeiseen asti!

Sitten ponikuulumisiin. Menen kameran kuvia järjestyksessä :D

^
Ponipoijjaat ottavat mittaa toisistaan oikein urakalla. Ja se shetlanninponin painoraja taisi olla 20kg? ;) Ehkä ennemmin 200kg, kun katsoo tuota poikapainia. Eivät vähästä kyllä itseään satuta, eikä kumpikaan halua antaa periksi. Iivari on hauska kaveri, luupää, mutta kovin suloinen ja rohkea! Se kiusaa välillä Viliä kuin pieni takiainen ja lopulta Vilburg komentaa kunnolla, jonka seurauksena Iivarilta aukesi kertaalleen nenu. :D Vili nappasi turvasta kunnolla kiinni ja kiskoi, joten nahkahan siinä lähti nuoremman pojan nenästä livohkaan. Iivari oli hiukan ihmeissään kun nenää kivisti :D

Rakastavaiset :)

 Vili on juossut paljon kentällä Iiviksen kanssa ja usein homma päätyy joko ruohon napsimiseen tai kunnon poikapainiin. :D Pojat ovat myös hypänneet kentällä irtona, ja täytyy kyllä sanoa, että Iivaria on tullut muutama kerta naurettua oikein olan takaa :D Reppanalta meni hetki tajuta miten esteen yli pääsee ja vauhdista hyppääminen tuntui olevan ylitsepääsemättömän hankalaa. Pian kuitenkin mies oppi ja viimeiset hypyt menivät jo oikein hyvällä tekniikalla!

Iivarin vika hyppy.

Ei meidän Vili liioittele... :D

Jossain vaiheessa Sanna tutustui ohjasajon ihmeelliseen maailmaan Mantin kanssa, ja täytyy sanoa, että hyvältä näytti! Manti oli kuuliainen ja vain vähän reppana "vieraan" ihmisen kanssa. :D Meno tosiaan näytti mukavalta, eikä se ohjasajaminen lopulta niin kamalan vaikeaa ole, kuten voitte kuvasta huomata:

Sanna, Manti ja päätön Arvo

Samana päivänä Iivari pääsi opiskelemaan ohjasajoponiksi ja herra pisti aika shown pystyyn, kun ei halunnut toimia. Pikkumies tasan tarkkaan tietää käskyt, mutta kun ei halua niin ei halua. :D Lopulta meni kuitenkin ihan hienosti ja poikakin rupesi rauhoittumaan :)

Mä En HALUU!



Kirppu on päässyt myös ihan oikeisiin töihin ja sen kanssa ollaan tehty töitä niin kärryiltä, liinassa kuin irtonakin ohjasajoa unohtamatta. Kirppu innostui ihan hirveästi irtojuoksutuksessa ja se rakasti niitä kahta estettä jotka Tiinan kanssa kasasimme kentälle! Jessus se poni painatti kuin viitapiru eteenpäin ja loikkasi kauhealla ilmavaralla esteiden yli. Sitten se teki stopin kulmaan ja hyppäsi toiseen suuntaan, taas kääntyi ja hyppäsi taas toiseen suuntaan uudestaan ja uudestaan! :DD

^

Tuo oli hauska tilanne!! :D Arvo hyppäsi esteen ponin edellä, ja tiputti puomin! Poni oli jo lähtenyt hyppyyn, ja voi luoja sitä hämmentynyttä ilmettä, kun puomia ei enää ollutkaan ilmassa ja silti poni hyppäsi :D Kirpulla oli niin mahtava ilme! Jos voi poni näyttää hämmentyneeltä, Kirppu näytti! :D

Eiliseltä mulla ei ole kuvan kuvaa, vaikka olisin voinut niitä räpsiä. Eipä taas tajunnut. Satu ja tyttärensä Sara ilmestyivät aamupäivästä tallille ja minä puuhailin Saran ja ponien kanssa pitkin aamua kaikenlaista. :) Sara ohjasajoi niin Mantia kuin Kirppuakin ja Vili me puolestaan irtohypytettiin. :D Oli hauska, joskin sateinen päivä!

Muuta mulla ei oikein olekkaan nyt :D Palaillaan taas, luultavasti jo viikonlopun aikana hehkutuspostauksen nimessä, jos mä pääsen huomisen vyökokeen läpi! Hitsi, sitten mä saan jo sinisen vyön! :) Nyt vaan kauhea tsemppi päälle huomenna aamupäivällä. :D

Ainiin, vielä loppuilmoitus, että Oksun simmu voi jo oikein hyvin. Se oli allerginen itse silmätipalle, mutta kun se jätettiin pois, alkoi poijjaan silmä heti mennä paremmaksi. Nyt on jo lääkekuuri loppunut ja poika on kuin silmässä ei mitään pörriäistä olisi koskaan käynytkään. Hieno juttu! :)



Kevään tuulahdus

Jeap. Nyt se on kevät. Pääskysiä bongattu jo monen monta kappaletta, poneilta pilkottaa keskarvaa kaulasta ja lumet on poissa. Pelloilla haisee lehmänpaska ja Mantia kammottavat traktorit pörräävät pitkin poikin peltoja kaikenmaailman härvelit perässään. :) Blogikin sai vihdoin viimein jo kauan kaavailemaani ulkoasun muutosta :) Nyt ollaan bannerinkin osalta ajan tasalla, Kirppiäinenkin kun on päässyt linssin eteen jo. :)

Tallilla olen pyörinyt jonkin verran ja hiljalleen tässä alkaa heräämään talven horroksesta ja miettimään tulevaa kesää. Näyttelyt, hyttyset, paarmat, uittoreissut ja hiekka suussa; here i come! :D Tuntuu, että pitkästä aikaa mä olen elossa ja mielessä jaksaa pyöritellä tulevia juttuja. Muutama isohko projektikin on alkamassa, mutta tämä vielä niin epävarmaa, että en uskalla puhua asiasta tämän enempää. Ehkä joskus tulevaisuudessa ;)

Tallilla poitsut ovat riehuneet, Kirppu tekemässä kiimaa itselleen ja leikkii herkkistä ;) Pikkutyttö on oikein hauska tapaus, aina vaan kovin pirteä ja omalla tavallaan pippurinen pikkuinen otus. Manti aloittelee taas tekemään reippaammin hommia ja muutama kerta ollaankin tehty sellasta koulutreeniä, että mun (olemattomat) vatsalihakset huutavat armoa. Kunto "hieman" päässyt rapistumaan kuluneen talven aikana. No, ehkä kesän aikana taas sais kunnon nousuun ;)

Kissarintamalla sellaisia uutisia, että Okkeli on kipeä. :( Pikkupoika onkin ollut pitkään terve ja voinut hyvin, mutta nyt jokin otus (AMPIAINEN?) on pistänyt sitä silmään... :( Pikkuisen kissan silmä on ihan tulehtunut ja turvonnut ja poitsu onkin aika kovalla lääkityksellä nyt. Aluksi näytti siltä, että silmä oli vain hieman tulehtunut ja ärtynyt, mutta meni nopeasti huonompaan kuntoon, joten katti pääsi äkkilähdöllä lekuriin ja nyt on kymmenen päivän lääkekuurit päällä. Saa nähdä kuinka kauan se antaa mun lääkitä itseään itseään nätisti, ennen kuin aloittaa karkuun juoksemisen ja kunnollisen vastaan tappelun ;)

Nyt ei tällä erää tämän enempää. Kuvaton ja ankea välipäivitys, mutta huomenna olisi tarkoitus ladata kuvat koneelle ja sitten laitankin tänne oikein valtavan kuvapläjäyksen kuluneesta keväästä! :) Nyt on pikku Amandan nukkumaan meno aika ;) Öitä!