BoingBoingBoBoBoing

Kevät on tullut ja kesän aikatauluja suunnitellaan kovasti! Manti sai popot jalkoihin ja kunnon treeni voi taas alkaa. Näyttelyt lähestyvät ja mätsäriinkin ollaan matkalla jo viikon päästä!! Huisia! Kohta on Savijärven näyttely ja sinne Vili pääsee näyttämään uusia, pulleita pakaralihaksiaan. :D Me ollaan oikeesti saatu sen latinolanteeseen hiukan tavaraa ja nyt pojalla jo näkyy takakintuissa lihaksia! Persaus kasvaa, pyöristyy ja levenee, ja tässä tapauksessa se on vain toivottua ;)

Mä olen saanut muutamia ahaa-elämyksiä ja tässä yksi, joka päätyi eilen illalla facebook seinälleni asti. Eilen, sateesta ja kurasta huolimatta oli taas niin taivaallisen hyvä päivä:
Joskus tulee se ahaa-elämys ja ymmärtää, miksi jaksaa aina vaan upota polviaan myöten mutaan, tukehtua poninkarvoihin, saada rakkoja kantapäihin ja sylkeä kentän hiekkaa suustaan. Nyt on sellanen fiilis. Kaikki tuo antaa jotain niin paljon suurempaa takaisin ♥ :)

Noissa poneissa on vaan joku juttu. Joku sellanen, mistä en halua koskaan irrottaa. Ne vaan on niin poneja :D Ehkä mä oon löytänyt paikkani pienten, paksujen nelijalkaisten karvakasojen luota? yhteenkuuluvuuden tunne ;)

Mulla on kuulkaa kaikenlaisia suunnitelmia blogin varalle! Jotenkin tästä bloggfailustakin innostuu enemmän, kun jotain kivaa kirjoitettavaa ja itsellä on enemmän energiaa. Talvi on aina mulle hankalaa aikaa, liikaa "merkki"päiviä ja liikaa kylmyyttä ja pimeyttä. Nyt on yksi talvi taas selätetty ja seuraavaa odotan yllättävän innoissani!! Saattaa nimittäin olla, että tossa Tiinan ja Jarkon pihassa nököttää mun ikioma kaviokas, jos vaan kaikki menee nyt niin, kuin on suunniteltu.... :) Aika näyttää, mutta mä olen vaan niin pirun malttamaton!

Tee on hyvää. Ihan näin välihuomautuksena, kun tässä ryystän Englantikupista Englantiteetä ja sääkin on kuin Englannissa; vesi ropisee kattoon ja luontoon ja vihreä ja märkä päivästä toiseen. :) Mun kone on tässä pikkuhiljaa sanomassa itseään irti, ja kuvien lisääminen on yhtä helvetillistä taistelua. Silti mä ajattelin olla urhea ja kertoilla hiukan viimeaikojen tapahtumista kuvien kautta. Jos vaan kuvat suostuvat yhteistyöhön vanhan tietokoneparkani kanssa :D

^

Asia numero uno! Meidän pihalla pyörii tämän näköinen kollikissa, joka kuseskelee polttopuihin ja häiriköi meidän kissojen olemista. Jos se on sinun, ole hyvä ja hae kattisi pois, sillä se on metsästyslain mukaan heitteillejätetty, jos se ei ole omistajansa valvonnassa. Näin ollen meidän velvollisuutemme on kuskata kissa turvaan, jos omistaja ei sitä syystä tai toisesta tee. Vieressä on iso tie ja kissoja kuolee liian monta vuosittain vain siksi, että ne pidetään vaaralisella alueella vapaana.

Kissaasi rakastava ihminen, ole hyvä ja pidä kattisi turvassa. Perheenjäsenen, tässä tapauksessa kissan, menettäminen on kova isku, joten pyritään välttämään sitä viimeiseen asti!

Sitten ponikuulumisiin. Menen kameran kuvia järjestyksessä :D

^
Ponipoijjaat ottavat mittaa toisistaan oikein urakalla. Ja se shetlanninponin painoraja taisi olla 20kg? ;) Ehkä ennemmin 200kg, kun katsoo tuota poikapainia. Eivät vähästä kyllä itseään satuta, eikä kumpikaan halua antaa periksi. Iivari on hauska kaveri, luupää, mutta kovin suloinen ja rohkea! Se kiusaa välillä Viliä kuin pieni takiainen ja lopulta Vilburg komentaa kunnolla, jonka seurauksena Iivarilta aukesi kertaalleen nenu. :D Vili nappasi turvasta kunnolla kiinni ja kiskoi, joten nahkahan siinä lähti nuoremman pojan nenästä livohkaan. Iivari oli hiukan ihmeissään kun nenää kivisti :D

Rakastavaiset :)

 Vili on juossut paljon kentällä Iiviksen kanssa ja usein homma päätyy joko ruohon napsimiseen tai kunnon poikapainiin. :D Pojat ovat myös hypänneet kentällä irtona, ja täytyy kyllä sanoa, että Iivaria on tullut muutama kerta naurettua oikein olan takaa :D Reppanalta meni hetki tajuta miten esteen yli pääsee ja vauhdista hyppääminen tuntui olevan ylitsepääsemättömän hankalaa. Pian kuitenkin mies oppi ja viimeiset hypyt menivät jo oikein hyvällä tekniikalla!

Iivarin vika hyppy.

Ei meidän Vili liioittele... :D

Jossain vaiheessa Sanna tutustui ohjasajon ihmeelliseen maailmaan Mantin kanssa, ja täytyy sanoa, että hyvältä näytti! Manti oli kuuliainen ja vain vähän reppana "vieraan" ihmisen kanssa. :D Meno tosiaan näytti mukavalta, eikä se ohjasajaminen lopulta niin kamalan vaikeaa ole, kuten voitte kuvasta huomata:

Sanna, Manti ja päätön Arvo

Samana päivänä Iivari pääsi opiskelemaan ohjasajoponiksi ja herra pisti aika shown pystyyn, kun ei halunnut toimia. Pikkumies tasan tarkkaan tietää käskyt, mutta kun ei halua niin ei halua. :D Lopulta meni kuitenkin ihan hienosti ja poikakin rupesi rauhoittumaan :)

Mä En HALUU!



Kirppu on päässyt myös ihan oikeisiin töihin ja sen kanssa ollaan tehty töitä niin kärryiltä, liinassa kuin irtonakin ohjasajoa unohtamatta. Kirppu innostui ihan hirveästi irtojuoksutuksessa ja se rakasti niitä kahta estettä jotka Tiinan kanssa kasasimme kentälle! Jessus se poni painatti kuin viitapiru eteenpäin ja loikkasi kauhealla ilmavaralla esteiden yli. Sitten se teki stopin kulmaan ja hyppäsi toiseen suuntaan, taas kääntyi ja hyppäsi taas toiseen suuntaan uudestaan ja uudestaan! :DD

^

Tuo oli hauska tilanne!! :D Arvo hyppäsi esteen ponin edellä, ja tiputti puomin! Poni oli jo lähtenyt hyppyyn, ja voi luoja sitä hämmentynyttä ilmettä, kun puomia ei enää ollutkaan ilmassa ja silti poni hyppäsi :D Kirpulla oli niin mahtava ilme! Jos voi poni näyttää hämmentyneeltä, Kirppu näytti! :D

Eiliseltä mulla ei ole kuvan kuvaa, vaikka olisin voinut niitä räpsiä. Eipä taas tajunnut. Satu ja tyttärensä Sara ilmestyivät aamupäivästä tallille ja minä puuhailin Saran ja ponien kanssa pitkin aamua kaikenlaista. :) Sara ohjasajoi niin Mantia kuin Kirppuakin ja Vili me puolestaan irtohypytettiin. :D Oli hauska, joskin sateinen päivä!

Muuta mulla ei oikein olekkaan nyt :D Palaillaan taas, luultavasti jo viikonlopun aikana hehkutuspostauksen nimessä, jos mä pääsen huomisen vyökokeen läpi! Hitsi, sitten mä saan jo sinisen vyön! :) Nyt vaan kauhea tsemppi päälle huomenna aamupäivällä. :D

Ainiin, vielä loppuilmoitus, että Oksun simmu voi jo oikein hyvin. Se oli allerginen itse silmätipalle, mutta kun se jätettiin pois, alkoi poijjaan silmä heti mennä paremmaksi. Nyt on jo lääkekuuri loppunut ja poika on kuin silmässä ei mitään pörriäistä olisi koskaan käynytkään. Hieno juttu! :)