Ääääärettömän hidas netti

Sääolosuhteiden armoilla oleminen on raivostuttavaa. Onhan tässä talossa katto ja seinätkin, mutta kun netti ei toimi vesisateella, tai tuulella, tai lumisateella, tai räntäsateella tai....! Ärgh, oikeasti tosi rasittavaa, kun netin toiminen riippuu ulkona olevasta ilmasta. Täytyy katsoa, olisiko mulla rahaa hankkia uusi nettiyhteys sitten kun muutan toiseen kämppään.

Niin, siinä se tulikin: mä olen taas muuttamassa! Vihreään taloon, omakotitalon yläkertaan. :) Alakerrassa ei asu ketään, ja yläkertaakin vasta rempataan mulle asuttavaan kuntoon. Vuoden vaihteessa pitäisi päästä muuttamaan sinne. Aika huisia, mielummin asun omakotitalossa ja asunnossa joka on puolet suurempi kuin tämä luukku ja vuokraa on vain muutama kymppi enemmän. Toki sähköä menee puutalossa hirveästi enemmän, mutta on se elämisen kannalta niin paljon ihanampi paikka, että muutan sinne sähkölaskusta huolimatta innoissani :D

Tallilla olen ollut viimeksi kaksi viikkoa sitten... Tuntuu hiukan törkeältä käväistä vain kaksi kertaa kuussa, mutta nyt ei ole vaan rahkeita tai mahdollisuutta päästä useammin. Kohta, muutaman kuukauden päästä kaikki helpottuu kun saan viimein sen ajokortin ja auton. :) Vuosi 2013 näyttää muutenkin aivan yyyyyybermahtavalta, toivon todella että kaikki menee putkeen ja siten kun tässä on suunniteltu... Suunnitelmista lisää kun ne ovat lähempänä toteutumista. :)

Tiina laitteli mulle muutamia kuvia tulemaan viimeviikolla. :) Tässä muutamia hassuja otoksia viimeaikaisista tapahtumista! :)

 

Siinä se on! Oiva! Maailman hauskin kaniini, jonka mä ehdottomasti ottaisin kotiini asustamaan jos vaan olisi tilaa ja mahdollisuus. Jotenkin kuitenkin iiiiso kani pienessä asunnossa ei kuulosta kovin hyvältä, kun ottaa huomioon muutkin suunnitelmat perheenlisäyksestä ;) Juu ei, tästä ei ole tulossa teiniäitiblogia, vaan aihealue taitaa vain laajentua hieman enemmänkin shetlantilaisiin ;)

 

Oiva on kuitenkin hauska otus! Se on niin kiltti, ettei minunlaiseni kani- ja jänisfobikon tarvitse pelätä sitä. :) Se antaa silitellä ihan rauhassa ja tulee ihan itse lähelle hiplailtavaksi. :) Se on aivan ihana karvapallo ja tuoksuu ihan kanille! :D Olen aina pitänyt kaneja maailman turhimpina lemmikkeinä, mutta Oiva on ihan omaa luokkaansa. Se ei ole vaan kaniini, se on persoona! :)



 

Kanista tuli mieleen kirja jonka ostin. Se on Tuomas Kyrön teos, jonka nimi on Kerjäläinen ja jänis. Tykkäsin tosi kovasti kirjasta ja suosittelen sitä todellakin luettavaksi! Siinä on napakka ja kutkuttava yhteiskuntasatiiri, joka herättää tunteita laidasta laitaan. Minä säälin kovasti melkein leijonanruuaksi joutunutta, marian sairaalan päivystyksessä odottavaa citykaniinia. Oikeasti, jos yhtään ymmärtää yhteiskunnallisista asioista ja on edes hiukan yleissivistystä eri medioiden saralta, kannattaa lukea tuo opus. :)

 

Muttamutta, takaisin tallille ja kuviin!

 

 

Estetreenausta! Otettiin kaikki irti sulasta, hyväpohjaisesta kentästä ennen talven tuloa. :) Manti hyppäsi aika epävarmasti ja sitä sai koko ajan olla komentamassa ja oikein tosissaan ratsastaa! Huomaa, että hyppäämisestä on ollut taukoa, kun poni oli taas ihan ihme sähellin, eikä meinannut keskittyä ollenkaan. Kunto on myös päässyt hiukan laskemaan, koska aika nopeasti poni alkoi väsyä ja unohteli etujalkojen nostamisen kokonaan. Sitä piti oikein tosissaan ratsastaa koko ajan, ja se teki kyllä hyvää ratsastajalle! ;)

 

Koska kun ratsastaja ei ole kuulolla, vaan antaa ponin lähestyä itse esteelle ja jättää ponin yksin suoriutumaan tehtävästä, voi käydä näin:

 

 

... Niin, mitäpä siihen sanomaan. Oma moka, kun en ratsastanut vaan matkustin ja odotin ponin silti hyppäävän. Ei se sit hypänny ja minä otin hiekkanäytteitä ja katkaisin estepuomin. Hups. D: Minä aiheutan enemmän tuhoa kuin kaikki ponit yhteensä. Kohtuullisen noloa... :'D

 

Nyt meinaa mennä hermot, kun tämä kuvien lataus tällä netin nopeudella kestää aivan helvatun kauan! Nyt saa sitten tämä jäädä tähän, jatketaan kun mulla riittää hermot joku kaunis päivä pidemmälle. Ja nimenomaan KAUNIS PÄIVÄ, kun huonolla ilmalla netti ei toimi! Murh.

 

Viikonloppuna menen taas tallille, pitkästä aikaa. Sitten voisikin taas tehdä oikein vanhanajanpostauksen kunnon kuvailuilla ja kuvilla :) Niitä on kivempi näin kahden vuoden päästä selailla. Totta, joulukuun ensimmäinen päivä tulee kaksi vuotta siitä, kun saavuin kiusimaan Tiinaa ja Jarkkoa... :) Mäkin rakastan teitä, vaikka olenkin aika rasittava maanvaiva toisinaan ;)

 

Palaillaan, nyt uskonnon itsenäisten tehtävien pariin. Onneksi koulu alkaa huomenna vasta kahdeltatoista, niin ehtii tässä vähän huiliakin. Mulla on kauhea panostuspäivä takana! Ensin olin koulussa, tein jopa kaikki läksyt aamulla, sitten koulun jälkeen menin ajotunnille, sieltä kotiin ja tiskasin kaikki likaiset astiat, sitten luin englannin tutkielmaan tarvittavan kirjan loppuun, sitten rupesin tappelemaan näiden kuvien kanssa ja nyt jos vielä jaksaisi hiukan katsella tuota uskontoa. :)

 

Olen ylpeä itsestäni, vitamiinit selvästi tehoaa, kun mä olen ihan pirteä! :D

 

Marraskuun höpinöitä

Jepjep, se olisi taas uusi kalenterin sivu käännetty ja ai että kun se näyttää taas hyvältä! Kovin kiireiseltä, mutta ah, niin freesiltä taas ja kohta on jo joulu! :)

Mä olen aloittanut autokoulun! Teorioista on istuttu jo puolet ja ajotuntejakin on ehtinyt olla muutama. :) Autolla ajaminen on aika veikeää, enkä millään malttaisi odottaa, että saan sen kortin ja pienen kaaran ja pääsen huristelemaan ihan omia aikojani ympäriinsä! Mikä vapauden tunne! Autossa eniten huolestuttaa ne saakelin vaihteet, lähinnä liikkeelle lähdössä. Liikkeessä vaihteet vaihtuvat helposti, mutta jotenkin se liikkeelle lähtö on aina hidasta ja jänskää :D

Tallille kuuluu sekalaista. Koko elämään kuuluu sekalaista, mutta tänä syksynä se ei yhtään masenna. Tuntuu, että mulla on loputtomasti energiaa ja jaksan aina vaan enemmän innoissani tallustaa pimenevässä syksyssä. Todella omituista, ei lainkaan minua, mutta olen oikein tyytyväinen tähän muutokseen! :D Olen syönyt sikana vitamiineja ja tehnyt asioita joista nautin. Ehkäpä se on avain tähän energisyyteen? :)

Takaisin tallille kuitenkin. Niin, siellä on sekalainen joukkio poneja tarhoissa ja kaikki ovat kyllä aika veikeitä otuksia. Vilin kanssa käytiin tekemässä hieno näyttelysuoritus kauden vikoissa näyttelyissä: luokkavoitto ykköspalkinnolla! Hieno purkki! Kuitenkin tuntuu tavallaan hyvältä, että kausi on nyt ohi ja voi keskittyä enemmän treenailuun ja lihaskunnon kehittämiseen.

Manti puolestaan on ollut kenguru. Ainakin eilen se oli kenguru, kun meidän piti hypellä esteitä... :D Noh, saldo on yksi musta poski (mulla vaihteeksi...) ja yksi katkennut estepuomi :D Aika vähällä selvittiin kuitenkin, kun aikaisemmin syksyllä hypättiin ja sain estetolpan kannattimen kieroon ja koko selkälihas repesi poikki. Se sattui kyllä aika helvatusti, mutta siitäkin selvittiin hengissä ja opittiin jotain: turvaliivi on kaveri! :) Eilen oli liivi päällä, mutta silti otin hiekkanäytteen poskiluullani, eikä liivin vaikutus yletä ihan niin pitkälle. :D Dämit.

Kirppu on ollut kipeänä ja tässä on vieläkin vähän kiikun kaakun kaikki. Pikkuneiti on ollut klinikallakin ja tutkimuksien jälkeen ponin mahasta löytyi hiekkaa... Nyt sitten ollaan psylliumkuurilla ja poistetaan hiekkaa. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja pikkukirppiäinen selviää vain säikähdyksellä tästäkin tapauksesta. Kirppu onkin nyt ollut kevyellä käytöllä; kentällä irtojuoksutusta muutama minuutti päivässä riittää saamaan mahaa toimimaan paremmin ja sitä hiekkaa kulkeutumaan ulos. Kirppu on siis sairaslomalla, Vili rupeaa oikeasti palaamaan treeniin ja Mantista teen esteponin vaikka henki menisi!

Vili on ollut hieno, se on käyttäytynyt niin hienosti kun sillä ajaa. :) Oltiin Tiinan kanssa maastossa niin, että minä ratsastin Mantilla edellä ja Tiina ajoi Vilillä perässä. Pikkumies oli oikein nätisti, eikä edes oristellut äidilleen pahasti :D Lenkki oli hauska, vaikka törmättiinkin hirvijahdista ponijahtiin vaihtanut vainukoira ja mykkä metsästäjä. Mantille teki ihan hyvää mennä kerrankin rauhassa, vaikkei se kyllä poistanut yhtään sikailua... Mitä enemmän sillä on aikaa pälyillä ympärilleen, sitä enemmän se rupeaa skitsoilemaan ihan tyhjästä. Nyt pitäisi vaan saada rutiinia tohon maastoiluun ja hyppäämiseen, niin sen ei tarvitsisi sooloilla koko ajan niin täysillä. On nimittäin aika noloa, että Mantin oma poika käyttäytyy maastolenkillä fiksummin kuin äitinsä.... ja poitsu oli metsässä kolmatta kertaa elämässään... :D Mantilla on hiukan parantamisen varaa!

Meillä on kissa, Maija tällä kertaa, kipeänä. Rupeaa toivo menemään tähän hommaan, mutta nyt näyttää taas ihan hyvältä. Kissa on ihan mysteeri eläinlääkäreillekin, joten eipä paljon muuta voi kuin kokeilla erilaisia asioita ja katsoa mihin hoitoihin vastaa. Nyt Maija on kuitenkin tosi iloinen ja energinen, se syö, juo ja leikkii ihan normaalisti. :) Hieno homma, ehkä tämä menee ohi yhtä nopeasti kuin tulikin! Kolmen viikon päästä on taas verikokeet ja katsotaan kertooko se meille mitään uutta tai viitteitä jostain muutoksesta. Nyt kuitenkin näyttää positiiviselta. :)

Meinasi kuitenkin usko omaan itseen loppua, kun taas joku eläin sairastaa. Tuntui, että me ei osata hoitaa elikoita, kun ne kaikki sairastavat jotain... :( Kissoille on kuitenkin aina hankittu markkinoiden parasta ruokaa, lihaprosentit, sokerit ja suolat on vahdittu tarkasti, vedet vaihdetaan monta kertaa päivässä, kissat ulkoilevat valvotusti ja me todellakin tiedämme missä omat kissat menevät. Meillä on vaan käynyt suunnattoman huono tuuri, niin sanoivat kaikki eläinlääkäritkin joiden kanssa olemme keskustelleet. Ja uskokaa pois, niitä lekureita on hiukan enemmän kuin muutama, kenen kanssa ollaan tätä sairasjuttua pohdittu.

Että ei tässä kaikki mene ihan putkeen, milloin itse sairastan, milloin kissa, milloin poni. Silti sitä vaan jaksaa uskoa uuteen aamuun ja huomiseen, ja aina vaan pirteänä. Elämä on vastoinkäymisiä täynnä, mutta niistäkin selviää, toisista helpommin kuin toisista, mutta kaikista selviää jos todella haluaa selvitä. :)

Kuvia voisin laitella kunhan saan jostain niitä kaiveltua. Tiinakin varmaan pistelee minulle jotakin kuvia kunhan tässä keritään. :) Lontoostakin olen suunnitellut tekeväni postauksen jossain välissä, saa nähdä milloin senkin ehdin ja jaksan toteuttaa... :D

Jottei ihan kuvattomaksi jää tämäkin postaus, niin laitampa ainakin linkin, joka saattaa kiinnostaa teitä. Tarkkasilmäsimmät saattavat bongata kuvien joukosta (hiukan lihavan) purnukkani! http://suvin.otokset.fi/#/kuvat/Vuosi+2012/Shetlanninponien+rotunäyttely/

Nyt zau, James Bond Brosnanin näyttelemänä kutsuu ;) Tästä on hyvä jatkaa hyvää iltaa!