Kurarallia! ;D

Huhhuh, poskiin sattuu kun vieläkin naurattaa ihan hulluna kun miettii eilistä :D Oli aivan sairaan hauskaa maastossa! :D

Menin Tiinalle iltapäivällä. Ollaan tässä kevään aikana pohdittu sellaista, että lähdetään yhdessä maastoon, niin että Tiina ajaa Muorilla ja minä ratsastan Mantilla. Kun menin tallille, Tiina oli flunssainen ja päätä särki. Pohdittiin siinä sitten että ehkä ei lähdetä maastoon, kun vettä tihutti hieman ja tosiaan Tiinan vointi ei ollut paras mahdollinen.

Nappasin sitten Mantin mukaani tarhasta ja harjailin sitä hyvän tovin. Sade lakkasi kun olin harjannut Mantin, ja rupesin ehdottelemaan Tiinalle sittenkin maastoon lähtöä. Kata tietää sen kun minä pyydän jotain oikein tunteisiin vetoavasti - ei siitä voi kieltäytyä ;) Tosin isään se ei tehoa... Iskä kyllä kieltäytyy ostamasta Muoria minulle, vaikka kuinka pyydän suloisesti ja räpsyttelen silmäripsiäni... :D

Tiina sitten myöntyi lähtemään mukaan, ja tarkoitus oli mennä pitkä ja rauhallinen maastolenkki... Otsikko kuitenkin saattaa kertoa jo vähän miten suunnitelmalle kävi ;D

Laitettiin ponit kuntoon ja lähdettiin sitten hipsimään maastoon päin. Muori oli hauska tuntijunaponi, kun se tuli Mantin perässä. Ihan suoraan Mantin perässä, turpa sen hännässä kiinni. Jos Manti meni reippaammin, Muori automaattisesti kiristi tahtia, vaikka Tiina ei edes pyytänyt sitä tekemään niin. :D Manti oli vähän hermostunut johtajaponina, se kun tapaa kyttäillä kaikkea mahdollista maastossa.

Kun päästiin maastoon, pois asvalttitieltä, tapahtui johtajaponin vaihdos. Nyt Manti kulki mitään kyttäilemättä perässä, ihan chillisti vaan meni mukana. Mutta luoja kuinka se painoi käsille!! Ponit olivat ihan innoissaan koko maastoreissun ajan, molemmat painoivat käsille ja niitä sai oikeasti pidättää ihan tosissaan! Manti yritti peräponina kiivetä kärryihin kun se meni vähän reippaasti, mutta jos yritin ratsastaa sen Muorin ohi kärkeen, Manti ei suostunut liikkumaan... :D Kummallinen olento!

Tiedättekö, mä en ole pitkään aikaan nauranut niin sairaasti kun koko tuon matkan maastossa! Tiinan kanssa intouduttiin vetelemään hurjaa rallia pitkin metsätietä, ja ponit olivat ihan 110% juonessa mukana! Luoja kuinka me laukattiin törkeää vauhtia eteenpäin, eikä siltikään päästy Tiinan ja Muorin ohi... :D

Yhden kerran mentiin Mantin kanssa edellä, ja annoinkin ponille laukkapohkeet ja karautimme reipasta laukkaa karkuun ;) Ei mennyt kauaa kun Muori otti meidät kiinni, ja puhalsi laukassa ylämäkeen ohi! :D Helkkari, se on 10cm pienempi, paljon läskimpi ja sillä on kärryt perässä, ja SILTI Muori pinkoi kevyesti ohi :D

Pari kertaa olin niin lähellä pudota, kun Manti loikkasi varoittamatta johonkin sivusuuntaan. Yhden kerran kiljuin kaulalla maaten ja takiaisena kyljissa kiinni roikkuen Tiinalle seis ja sain vielä pysäytettyä poninkin! Tiina kysyi onko mulla joku ongelma, ja vastasin että juu on, kun molemmat jalustimet on samalla puolella kylkeä, on kyydissä vähän hankala roikkua!! :D Ratsastusvyö pyörähti kyljelle kun Manti loikkasi kuralammikkoa sivuun. Matka laukassa kuitenkin jatkui, ja minä yritin vain roikkua kyydissä. :D Pysähdyksen aikana korjasin vyön paikalleen, ja matka jatkui ;)

Menimme 16km lenkin, ja aika törkeään vauhtiin! Tiina tuskaili onko Muori ihan kuollut jo lenkistä, mutta ehei, pieni poni karkasi vielä kotipihassakin raville. Ponit olivat kyllä reippaan hikisiä, mutta sitäkin pirteämpiä! Maastossa ponit kisailivat keskenään, kunnon kiristystä vain rinta rinnan :D Ponit olivat ihan innoissaan koko matkan, ja takaisinpäin tullessa vielä viimeisessä hiekkatiekaarteessa Manti nosti itse laukkaa ja Muori vastasi ja niin pyyhällettiin laukassa kaarteen läpi :D

Se oli hauskaa, niin sairaan hauskaa ettei sitä tähän saa edes kirjoitettua :D Se into ja hihittely, meidän hullut jutut "HAH, me mennään ohi!" "Yritäpä vaan!!" "Hehheheheehe" "Mä tipun, mä tipun, mä tipun!" Siis ei sitä tähän pysty edes kirjoittamaan, maastoilu oli vaan ihan törkeän hauskaa. Koskaan en ole laukannut niin lujaa Mantilla kuin eilen pariin otteeseen, ja siitä lähtee kyllä ihan törkeä vauhti!

Lenkin ihan loppuvaiheessa tajusin että oho, minulla ei ole edes turvaliiviä päällä :D Hups! Se olisi voinut olla aika oleellinen tuolla lenkillä... :D Hengissä kuitenkin selvittiin, koko porukka! Kotipihassa Muori yllätti, se peruutti tosi hienosti katokseen! :) Jeij, se oppii asioita!

Poneilta kamat pois, ja hikisten ponien karvojen suoraan harjaaminen. Sitten lykättiin kasa loimia niskaan, kun ponit olivat aika reippaan märkiä. Tuollaisia irrottelulenkkejä pitää tehdä toistekin, hyvää kuntoliikuntaa poneille, ja taas ihan erilainen juttu, kun mentiin porukassa ja nyt sai ihan luvan kanssa juosta niin lujaa kun kintuista pääsi! Tammat laitettiin tarhaan, ja minä nappasin viereisestä tarhasta mukaan Vilburgin. :P

Olen varmaan joskus maininnut lempinimiongelmastani, kehittelen kaikille asioille epämääräisiä nimiä. Vilistä on tullut Vilburg, tai sitten kunnon tuplaveellä Wilburg. Harjailtiin ensin Tiinan kanssa Vili, ja sitten lykättiin sille suitset päähän. Hiukan säädin kuolaimia, ja sitten laitettiinkin näyttelynaru kiinni poitsuun ja ruvettiin treenaamaan näyttelyjuttuja!

Vili on kyllä ihan superhieno kun se liikkuu! Aika pian keksin sellaisia oleellisia asioita tuosta liikkumisesta, ja sellaisia ihan pikkuisia juttuja joilla ponin saa liikkumaan hienosti. :) Vili oli hauska veijari. Tykästyin siihen itseasiassa aika tosi paljon! Siinä on sitä jotain, se on luonteeltaan Muorin ja Mantin sekoitelma! Ja siinä on kaksi minun lemppariponiani, joten... :D Vili oli niin hieno, ja käyttäytyi ihan fiksusti! Sanotaanko että 95% ajasta minä vein ponia, ja 5% ajasta Vili vei minua ;)

Eli aika hyvin, olen ylpeä itsestäni! Ei Vilperi ollut mitenkään tyranni. :) Jos se olisi noin hyväkäytöksinen näyttelypaikalla, minä haluaisin esittää sen ;) joskus, en vielä, mutta ehkä vuoden päästä kesällä..? Hih, se pikkuruinen oripoika sai minut ihastumaan itseensä... :)

Vilin kanssa meni hienosti, ja lopetettiin sellaiseen positiiviseen kokemukseen. :) Ei tehty töitä niin pitkään että poni väsyi. (siis mieleltään väsyi, kun se on vielä varsa(2v) niin siitä tulee känkkäränkkä jos se joutuu keskittymään liian pitkään samaan asiaan. You know, niinkuin pikkulapset) Otettiin sitten suitset pois, ja vaihdettiin riimu päähän. Muodon vuoksi pölärillä harjaus ja sitten mentiin latoon kokeilemaan uusia juttuja...

Vili on tosi rohkea ja yllättävän hyvähermoinen tyyppi! Lattialle laitettiin kahisevaa muovia, ja hetken miettimisen jälkeen Vili uskalsi kävellä sen yli ihan ilman mitään ongelmaa! Siitä tulee vielä joskus aika sairaan hyvä agilityponi! :D Muovin sai heittää sen pään yli ilman että poni edes liikahti, ja ponin selkään sai laittaa muovin ilman että se häiriintyi ollenkaan. Katseli vain mikäs tämä juttu on, ja yritti syödä muovin.... :D

Sen jälkeen Vilinen palautettiin tarhaan, ja nappasin Benkkulan mukaani. Nimiongelma jälleen: Beni, Benkku, Benkkunen, Benkkula, Benistus, Benny... Juuh. :D Harjailtiin Beni huolella läpikotaisin, ja siitä lähti aika hyvin karvaa. :) Nyhdin pitkiä kainalokarvoja irti. :P Harmittaa ponin puolesta kun se on aikalailla käsittelemätön. Kun se ei oikein ymmärrä mitä siltä vaaditaan, niin välillä on vähän hankala työskennellä sen kanssa.

Kun harjailtiin Beniä, Isi ja Ritu tulivat hakemaan. Vein Benin takaisin tarhaan Vilin luo, ja sitten keräsin kamojani taas kasaan. Oli aika superhauska tallipäivä, tuli naurettua ainakin kunnolla ;) Viliin oli hauska tutustua enemmän ja minusta tuntuu että meidän kahden tarina alkaa tästä... Vilistä tulee vielä joskus mun agilityharrastusponi, ja ratsuponi. Kyllä tulee! Joskus ;)

Nyt pitää lähteä siivoamaan... Luoja kun mä inhoan siivoamista, inhoan sitä enemmän kuin mitään. Tallissa kyllä siivoan mielelläni kaikenlaista, mutta kun oma huone pitäisi siivota ja imuroida ja pyyhkiä pölyt... Plaah. Ehkä mä selviän ;)

Lauantaina mennään oripäivilleeee!! Jee! Seuraava postaus onkin sitten oripäiväpostaus, joten palaillaan asiaan viikonlopun jälkeen. :) Heihei!