Musta enkulini Sanni...

SANNI

15.7.2006 - 29.9.2011

"Jatkan elämääni tuhannessa tuulessa,
olen timantinhohde lumessa.
Olen aurinko, joka kultaa viljaa,
syyssade, joka putoaa hiljaa.
Kun heräät aamun hiljaisuuteen,
olen ylitsesi maahan uuteen
matkaavien muuttolintujen lento.
Olen öisten tähtien loiste hento."

Tanssi tuulenhenkäyksillä, laske mäkeä myötätuulessa, leiki aallokoissa, juokse viljapellossa, lennä pilviin. Tartu kivuttomaan vapauteen ja mene, kyllä mä pärjään. Nuku rauhassa rakas.

Blogisäätöä

Te varmaan huomasitte tämän blogin auki klikatessanne, että täällä on tapahtunut hiukan muutoksia. :) Vihdoin viimein sain askerreltua tuollaisen bannerin tapaisen otsikkokuvakkeen tuohon ylös. Se on ihan kiva, siihen nähden että väkersin sen PAINTILLA, koska tässä koneella ei ole muita kuvankäsittelyohjelmia :D

Hiukan kesäinen siitä jäi, vaikka tarkoitus oli että tota samaa voisi pitää tossa talvellakin. Noh, ehkäpä innostun ja teen talveksi jonkun uuden ;) Tuo saa nyt ainakin alustavasti kököttää tuossa. Se tuo kuitenkin blogiin hiukan enemmän ilmettä, kuin pelkkä tylsä otsikko. :)

Lisäsin nyt kauan kaavailemani esittelysivun tuonne yläpalkkiin! Siellä on nyt meidän omistuisten otusten pienet esittelynpoikaset, jos jotakuta kiinnostaa käydä lueskelemassa. Se on vielä hieman kesken, mutta valmistunee kunhan jaksan taas palailla asian pariin! :)

Ponirintamalle kuuluu hyvää. :) Enemmän ponijuttuja seuraavassa postauksessa, lisäilen sitten eliittinäyttelykuvia jne. :D Oltiin me kyllä aika eliittiä siellä, mun lilat hiukset oli hiukan... noh, sanotaan vaikka värikkäät ;)

Kissapoppoossa tapahtuu taas. Mun puolesta voisi lakata tapahtumasta, olisi kiva vaan ihan rauhassa elellä noiden kanssa ilman ylimääräistä draamaa...
Nyt tilanne on kuitenkin se, mitä ollaan tässä jo vuosi pelätty... Eli Sanni Sannukka, mun ihana pikkuinen karvapallo, on jälleen kipeä. Sillä on kortisoonihoito ollut jo kohta vuoden päivät, ja jo näin pian on kortisooni vaikuttanut elimistöön pahasti. Kortisoonia ei voi lopettaa, koska muuten se taas allergiaongelman, ja repii  itsensä verille ja on ihan ahdistunut. Nyt kuitenkin kortisooni on aiheuttanut munuaisten sököämisen, joten pikkukissan elämän polku alkaa olla lopussa...

Emme halua ruveta taistelemaan kahta sairautta vastaan, joista kumpaakaan ei voi hoitaa niin, että toinen ei tulisi pahemmaksi. Niimpä emme hoida nyt munuaisia, vaan annamme Sannin elää onnellista kissan elämää niin kauan kun se on iloinen, pirteä, leikkii, syö ja juo kunnolla. Mutta kun joku kamala päivä Sanni menee apeaksi, ei syö, ja vetäytyy nukkumaan pahaa oloa pois, päästämme rakkaan lentämään kissojen taivaaseen.

Emme halua kiusata sitä enää kaikilla lääkeillä, lekurikäynneillä, verikokeilla, paastoilla, pakkosyötöillä... Joten päätös on nyt tehty, ja Sanni elelee nyt onnellista kissan elämää niin kauan kun se voi hyvin. Viimeisiä hetkiä viedään, yhtään ei tiedetä milloin notkahdus huonompaan tulee. Mutta kun se tulee, pääsee Sanni kokonaan pois kivuista.

KUVIA!

Muhahahahaa! Mä tein sen :D Olin kotona koulusta klo 16.50, ja heti sen jälkeen parkkeerasin tähän säätämään vihdoin viimein näitä kuvia.

Kuvia siis nyt vain Mustialasta, koska en jaksa enää ryhtyä lähes 800 mustialakuvan jälkeen selaamaan vermokuvia. Samaten minulla on pikkuinen tunnustus tai järkytys teille, myöskin kuvan muodossa ;) Se sitten ihan lopuksi!

Mustialakeikka oli kaikenkaikkiaan sangen mielenkiintoinen. Loukkaannuin tuomarille sydänjuuriani myöten, koska se selvästi ei ymmärtänyt millainen on hieno poni ;) Ei vaan, minua nyppii se, että Vili oli luokkansa toisiksi viimeinen ja palkittiin KOLMOSELLA. Noh, tommonen kämänen kolmosen poni lähtee viikonloppuna eliittinäyttelyyn.... :D:D:D

Mantin osalta sunnuntaina näyttely meni hienosti!! Se oli luokkansa toinen, ja palkittiin ensimmäisellä palkinnolla! :) Äiti sentään hoiti homman kotiin, toisin kuin poikansa :D Vili sitäpaitsi esiintyi oikeasti hienosti ja näytti mun sangen puoleelliseen silmääni ehdottomasti kehän hienoimmalta ponilta :D Niin sitä menee mielipiteet ristiin, tuomari ei selvästikään tykännyt Vilistä, vaikka se sai kuitenkin ihan kelpo arvostelun. Manti puolestaan sai todella hyvän arvostelun! Siitäkin on kuva, niin pääsette ihan itse tihrustamaan. :D Kun en muista sitä nyt ulkoa. :)

Näyttelypäivät olivat päivinä ihan kivoja, vaikka välissä meinasinkin joutua hyvästelemään henkikultani... Oli muuten oikeasti turhan lähellä, nykyään kun mä tykkään tosta henkirievusta niin olisi kiva jos se pysyttelisi lähellä... :D Suomeksi siis, ajoin n.105km/h vauhtia kotia kohti kevarilla, kunnes yhtäkkiä takajarru hirtti kiinni. :) Jee, se fiilis on hieman random, kun vauhtia on sata ja kaksipyöräisen laitoksen takapyörä ei pyöri ollenkaan............................. :D

Ja kelatkaa, mä en edes kaatunut sillä! Kaikki motoristi-ihmiset on sanoneet että pystyssä pysyminen tollasessa tilanteessa on likimain mahdotonta. Ehkä se Mantin selässä takiaisena kiinni roikkuminen on kehittänyt sen verran tasapainoa, että henkikulta säästyi tällä kertaa. :) Nyt kevari on poissa pelistä ja odottaa korjaamolle pääsyä. Voi Gilera raukkaa. :(

Jep. Eipä tässä kai muuta kuin KUVAGALLERIAAN! <-- tuolla satunnaisia kuvia viikonlopulta, ja nyt tähän blogiin lisäilen vielä mun ponipalleroista kuvia. Huomatkaa että noi ponit ei oo enää ollenkaan Tiinan tai Jarkon, mun ne vaan on ;) Nopeesti sitä oppii puhumaan "meidän" poneista :D

Mun miehet ;)

Mä syön sut!

Poseerausta ;)

Mantin arvostelu!

Pojan ja äitin ruusukkeet häpäisemässä mersumerkkiä ;)

Ja nyt, viimeisin muttei vähäisin....... :D

Kyllä. Se olen minä. Ja se on kestoväri! ;)

50 asiaa minusta! + muuta sälää

Jepjep. Lähinnä ilmoittelen olevani hengissä :D Nyt on ollut pari ihan superkiireistä viikkoa takana, ja tämäkin viikko alkaa uhkaavasti täyttyä kaikella pakollisella hommalla. :( Yritän kuitenkin viikon aikana saada lisättyä tänne ja kuvagalleriaan hiukan kuvia Mustialasta ja ehkä jopa Vermosta.

Miettikää, mulla on ollut niin kiire koko ajan, että en ole ehtinyt tyhjentää kameralta edes Mustialakuvia koneelle! Nytkin minun pitäisi kirjoittaa Ruotsin esseetä, eikä todellakaan lusmuta tässä koneella, mutta täytyyhän tännekin joskus ilmoitella itsestä ;) Tosiaan tavoite on saada näyttelykuvat koneelle ja sitä kautta sitten nettiin. Tämän viikon aikana lupaan hoitaa homman :)

Blogiin on muutenkin tulossa hieman muutoksia, kunhan vaan ehdin toteuttamaan ajatukseni. Ehkä sitten ensi kesänä kun on taas lomaa ja aikaa :D

Nyt kuitenkin jaan teille listan asioista, joita on kirjannut itsestäni ylös yksi yö :D Lista tulee olemaan osa blogin muutosta, mutta saatte tämmöisen Sneak Peakin ;D Palailen taas mahdollisimman pian. Ja kuvien kera!(ehkä vielä tänään jos kiukustun liikaa ja poltan koko pirun Ruotsin esseen......) Tsau!

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

50 asiaa minusta!

1.       Inhosin pienenä kurahanskoja yli kaiken! Ne olivat vastenmielisen tuntuiset, eikä niillä saanut tehtyä kunnolla hiekkakakkuja. :(

2.       Olen suunnaton Harry Potter fani, ja kyseinen saaga vaikuttaa päivittäiseen elämääni yllättävän paljon.

3.       Sitruuna on mielestäni kaunis, lähinnä värin takia, mutta sen epämääräinen ulkomuoto ja pahuksen kirpeä maku kiehtovat.

4.       Rakastan vihreitä yöhousujani, joissa on mulkosilmäisiä norsuja jotka sanovat ”Sweet night”.

5.       Lempivärini ovat ehdottomasti vihreä ja keltainen. Ponien kanssa lempiväri on pinkki ;) Ja ihan kunnon pinkki, eikä mikään tyttömäisen hempeä vaaleanpunainen!

6.       Jumaloin siskoni Englannista minulle tuomaa kaulakorua.

7.       Rakastan ylipäätään kaulakoruja kovasti, keräilen kaikenlaisia eriskummallisia kaulakoruja. Ne piristävät kummasti asukokonaisuutta!

8.       Olen hyvin tarkka siitä mitä syön. Okei, jos puhutaan totta niin olen kovin nirso, ja ruokavalioni onkin tästä syystä aika yksipuolinen. :D

9.       Rakastan näperellä kaikkia käsiini ulottuvia johtoja. Jos minulla on kuulokkeet päässä, minun on pakko näperellä sen johtoa koko ajan. Olenkin hajottanut jo yhdet kuulokkeet turhalla näperteyllä.

10.   Lempieläimeni on kissa. Ja lempikissani on Siiri. Sitä ei vaan saa sanoa ääneen, ettei muut loukkaannu ;)

11.   Tykkään suunnattomasti vihreästä emalisesta mukistani, jossa on Muumien Haisulin kuvia. Olen nimennyt sen Mörömukiksi, koska Sannia sanotaan Möröksi tai Mörköksi, koska se näyttää Haisulilta.

12.   Luen mielelläni englanninkielisiä hevoslehtiä. Sanasto tosin tuottaa hieman hankaluuksia joskus, mutta pääpiirteittäin ymmärrän asiat aika hyvin.

13.   Suosin ratsastusvaatteissa ja -välineissäni väreinä sinistä ja ruskeaa.

14.   Pelkään roikottaa jalkaa tai kättä sängyn reunan yli. Olen varma että joku pimeyden otus repii sen irti illallisekseen.

15.   Pelkään pimeää tietyllä tavalla yhä edelleen, ja koen sen aika säälittävänä :D

16.   Olen sangen itsekriittinen persoona.

17.   En ole mikään loistelias oppilas koulussa. Yläasteella uhmasin opettajia ja sääntöjä liiankin kanssa, tai sitten olin vain tasaisen välinpitämätön. Olin erittäin taitava saamaan opettajat kiristelemään hampaitaan. :D En ole tästä ylpeä, mutta joskus kyllä suupielissä nykii kun pohtii mitä kaikkea tuli sanottua.

18.   Minulla on vilkas mielikuvitus, ja olen luonut maailmamme viereen rinnakkaismaailman, josta pidän hyvin paljon. Olen yhdistellyt siellä kaikenmaailman asioita, ja haluaisin kovasti oikeasti päästä elelemään luomaani maailmaan.

19.   Olen kielellisesti taitava, mistä olen hyvin ylpeä! Ainoa oppiaine koulussa joka minua oikeasti kiinnostaa on äidinkieli ja kirjallisuus, ja siinä olen hyvä. Pakko kehua: sain 10 yläasteen päättötodistukseen tästä nimenomaisesta aineesta. :)

20.   Pidän hirmuisesti uudesta huoneestani, jossa on aivan mahtavat limenvihreämustavalkoraidalliset tapetit.

21.   Inhoan energiasäästölamppuja!! Vihaan sitä, että lampun syttymistä saa odottaa 10 minuuttia, ennekuin se valaisee tarpeeksi esimerkiksi vaatteiden valitsemiseen. Raivostuttavaa!

22.   Jollain kummallisella tasolla pidän ukkosesta ja myrskyistä. Nautin siitä, että ihminen ei voi estää myrskyä. Ihminen ei mahda sille mitään, vaikka luulee pystyvänsä hallitsemaan kaikkea. Hah!

23.   En pidä ihmisenä olemisesta. Haluaisin olla mieluummin vaikka norsu. Elefantit ovat suloisia. :)

24.   Lapsena haaveilin lentämisestä. Olisin halunnut osata lentää!

25.   Lapsena luulin osaavani jutella eläinten kanssa. Uskon vieläkin siihen, että lapset osaavat kommunikoida eläinten kanssa eri tavalla kuin aikuiset. Aikuiset ovat ajatusmaailmaltaan niin rajoittuneita, että opettavat lapsilleen että eläimille ei voi puhua eivätkä eläimet voi puhua meille. Sitten lapset pitävät itseään hölmöinä eivätkä enää kuvittele puhuvansa eläinten kieltä.

26.   Haluaisin lemmikkikäärmeen. Sen nimeksi tulisi Linnea.

27.   Katselen televisiosta usein vain ysisarjoja. Niistäkin seuraan lähinnä NCIS rikostutkijoita ja Greyn Anatomiaa.

28.   Yksi ehdottomasti upein fiktiivinen hahmo on mielestäni Harry Potterin Severus Tobias Snape.

29.   Kuuntelen sekalaista musiikkia, enkä koe oikein minkään genren sopivan minulle kunnolla. Olen vaan sekasikiö joka kuuntelee kaikenlaista musiikkia iskelmästä rockin kautta poppiin. Harvemmin kuitenkin ihan kunnon purkkapoppia tai heavy metallia, ne eivät niin kovasti iske. Poikkeustapauksia tietysti on.

30.   Suosin normivaatetuksessani usein tummia juttuja, joihin yhdistän jonkun mielenkiintoisen väriläiskän. :D Kuten musta toppi ja huppari, ja sitten kirkkaan keltaiset housut ;)

31.   Olen halunnut puhuvan papukaijan, joka kiroaisi kuin merimies. Enää en halua, koska kissani varmaan höyhentäisivät sen alta aikayksikön.

32.   Harrastan valokuvausta ja kuvailenkin kaikkea olennaista ja erittäin epäolennaista, kuten purkkapaperia maassa.

33.   Maahan heitetyt roskat näyttävät mielestäni kauhean yksinäisiltä.

34.   Ajattelen usein asioita ihan liikaa, ja onnistun tekemään niistä hankalia itselleni. Ihan vaan ajattelemalla saan helpoistakin asioista vaikeita. Erittäin vaikeita!

35.   Olen luova persoona, ja kuviksen tunneilla normaalisti heitän homman vähän överiksi. Siinä vaan käy niin, ihan vahingossa, ja lopulta seison kuumaliimapistooli kädessäni ja rakennan kertakäyttölusikoista taideteosta, irroitellen samalla käsiini osuneita polttavia liimanjäämiä…

36.   Olen pepsi(max) addikti.

37.   Olen myös suklaa-addikti.

38.   Otan helposti puheeseeni muiden käyttämiä lausahduksia tai sanoja. Ne tarttuvat minuun poikkeuksellisen helposti!

39.   Olen aikalailla enemmän ns. poikatyttö. Siskoni hoitaa sitten sen perheen pikkuprinsessan roolin. ;)

40.   Isäni kutsuu minua usein Nököttimeksi, mikä on minusta kovin suloista ja hauskaa. :)

41.   En pidä täytekakuista!

42.   Kevät on lempivuodenaikani. Silloin kaikki herää henkiin, ja pääsee seuraamaan kesän ja vapauden tuloa. :)

43.   Tapan päivittäin aikaa hevostalli.netissä, enkä edes häpeä kertoa sitä :D Millään muulla foorumilla ei vaan ylletä samoihin suorituksiin kuin ht’netissä!

44.   Kirjoittelen omaksi huvikseni paljon fiktiivisiä tekstejä. Ne ovat aika omalaatuisia, mutta kiehtovaa luettavaa jälkeenpäin.

45.   Olen, tai ainakin pyrin olemaan, kasvissyöjä. Pääasiassa olen pitäytynyt kasvislinjalla jo aika pitkään. :) Olen ylpeä itsestäni!

46.   Olen asunut pienenä tyttönä Afrikassa vanhempieni ja veljeni kanssa. Minulla oli siellä lemmikkinä jättiläiskilpikonna, jolla aloitin ratsastusharrastuksen. Voi Eeli raukkaa. :D Tosin minä olin 2vuotias, joten konna tuskin kärsi kamalasti. Ja olisi se varmaan purrut minulta käden irti jos sitä olisi ottanut liikaa päähän.

47.   Rakastan tennareita! Varsinkin eriparitennareitani, joista toinen on yllätys yllätys vihreä, ja toinen on keltainen! Ne ovat niin suloiset. :)

48.   Minulla on tatuointi jalkapöydässä. Tatuoinnin ottaminen sattui yllättävän paljon, mutta oli todellakin kivun ja kärsimyksen arvoinen! Salaa pienessä mielessäni haluaisin toisenkin tatuoinnin… Se on jo valmiina päässäni, enää tarvitsee pohtia vain viitsinkö oikeasti hakkauttaa toisenkin kuvan itseeni… Houkutus on suuri!

49.   En käytä lyhythihaisia paitoja mielelläni.

50.   Inhoan sanaa Munakoiso. Se on jotenkin niin vastenmielinen sana. Erityisesti pidän sanoista Limetti, Kumkvatti, Kaktus, Vyötiäinen ja Vompatti. Minulla on outoja mielleyhtymiä erilaisiin sanoihin! :D

Viideskymmenesensimmäinen blogipostaus!

Aika hyvin, viisikymmentä blogipostausta täynnä ja tämä onkin sitten jo viideskymmenesensimmäinen! Nyt taas hiukan pintapuolista päivittelyä ennen viikonlopun Mustialaaaa... :)

Mun pikkunen Rontti Oggy!

Puhuin tuossa jo viikkoja aiemmin karvaisesta yllätyksestä. Kissanpentu Oggystä. Oggyn sairaudesta huolimatta se kuitenkin parin mutkan kautta päätyi meille, ja tuossa se nukkuu nyt sängyllä lempparilelu kainalossa. <3

Oggy on aika raivostuttavan suloinen ja ihana persoona! Se kiusaa kaikkia muita kissoja hermostumiseen asti, se kiipeilee verhoissa ja repii kuivumassa olevia vaatteita. Se vetää kaikki matot rullalle kun se pinkoo pitkin taloa, yrittää kiskoa suihkun lattiakaivon ritilää ylös, dyykkaa roskista ja kielloista huolimatta kaataa sen. Ja se syö enemmän kuin Muori! Se riehuu, riehuu, riehuu, mutta kun se rauhoittuu nukkumaan johonkin, on se maailman suloisin ilmestys. :) Pieni ja kehräävä klöntti joka on niiiiiiin hempeä, ja kehrää niiiiin kovalla äänellä. Naukua se ei kunnolla osaa, se lähinnä piipittää kun se yrittää vaatia itselleen ensimmäistä häkkiinkuljetusvuoroa.

Oggya on lääkitty nyt joka ikinen ilta, ja vihdoin ruvetaan olemaan lääkekuurin lopussa. Raukka on saanut nyt viisi viikkoa lääkettä, mutta penikka on jo täysin oireeton. Jospa tämä tästä menisi näin helposti, toivotaan parasta!

Oggy on vaikuttanut Siiriin erittäin positiivisesti! Se on ihan ihmekissa: Siiri joka on kiukkuillut kaikille muille kissoille koko ajan tähän asti, sietää nyt ympärillään Maijan ihan normisti ja osaa olla siivosti. Siiri on Oggyn äiti, se hoitaa ja nuolee pikkuista ja kurmuuttaa kunnolla kun pentu käy sen hapsottavaan huiskuhäntään kiinni. :D Siiri sietää jopa Tinkaa huomattavasti paremmin! Oggy taisi kaikesta huolimatta olla se oikea kissa meille, se on niin Niiskumainen että ihan hirvittää! Sillä on paljon samoja tapoja, eleitä ja ilmeitä kuin Niiskulla oli, ja välillä melkein erehtyy luulemaan että tuossa onkin vaan väärän väärinen Niisku.

Pikkunen Oggy ja Isonen Tinka

Nipsiä on kauhea ikävä, varsinkin kun seurailee tuon pikkumiehen toilailuja. Se on niin Niisku kakkonen että väkisin rupeaa ajattelemaan jotain sielujen siirtymistä.... :D Kyllä sitä on väkisin miettinyt että miten voi tuo pieni kolli olla niin samanlainen kuin meidän iso keltainen mies oli..? Jännää. Pelottavaa. Karmivaa. :D

Meidän kissalaumassa on sitten taas viisi kattia. Amanda ja 25 tassua :D Luin joskus jotain kirjasarjaa jossa oli tyttö ja sillä kaksi koiraa ja sen kirjan nimi oli Penny ja seitsemän tassua, kun sen toisen koiran yksi tassu oli eri värinen niin sitä ei laskettu. Joten kaipa me ollaan sitten Team Amanda ja 25 tassua :D

Vauvva. :)

Tallilla on tullut puuhailtua hiukan, mutta nyt on ollut taukoa. Juuri tälleen väärään aikaan kun on Mustiala tulossa, olisi tarkkaa Mantin liikutus, mutta mä olen ollut hyvin itsepäisessä ja sangen korkeassa kuumeessa jo monta pitkää päivää!! Kiukuttavaa. Vieläkin on kuumetta, eikä kovin vähääkään itseasiassa, mutta en voi enää lusmuta kotona, joten huomenna kouluun ja sen jälkeen tallille. Ja viikonloppu Mustialassa. :D Jos mulla ei tän jälkeen ole sitten jtn sydänlihastulehdusta niin voin olla aika ylpeä itsestäni! :D

Tallilla ollaan päästy nyt revittelemään... Nimittäin SÄNKKÄREILLÄ! WUHUU :D se on jotain niin mahtavaa! Täysiä kaahotusta pitkin sänkkäriä. :) Siinä on sitä jotain fiilistä. Sitä samaa kuin siinä sekunnin murto-osan hetkessä kun hevonen ponnistaa esteelle ja te yhdessä liidätte sen yli. Se on sellainen the feeling, joka on yksi maailman parhaista olotiloista. Se pienen pieni hetki, se onnen, ylpeyden ja adrenaliinin täyteinen vapauden hetki. Se hetki kun sä voit hetken kuvitella olevasi tuulenhenkäys, tai aalto, tai ihan mitä vaan vapaata ja villiä ja voimakasta. Se vaan on The Feeling.

Mantin kanssa ollaan siis myös hypätty pari kertaa, ja kyllä se vaan on se meidän juttu. Hitto kun Manti olisi 30cm isompi, ei tarvitsisi pohtia mun pituutta ja painoa ja ylipäätään kokoa ollenkaan. Manti on vaan niin loistava esteponi, se on oppinut hirveästi ja se melkein vie mua esteille :D Toisella olis kiire ja mä vaan hituroin ja käännän ympyrälle esteen eteen... :( :D Mantilla on pikkuisen liioittelun makua tossa sen hyppäämisessä, mutta törkeän ketterä ja vikkelä se on. Lokakuun alussa olis estekisat, ja vähän houkuttais mennä hyppäämään. Täytyy kattoa nyt kuitenkin riittääkö itsetunto sinne asti...

Nyt on jo niin syksy, että kohta iskee kaamosmasennus. Ei vaan, syksy on niin kamalaa aikaa. Uusi koulu on aika syvältä, on kylmä ja koko ajan sataa. Tulee pikkuhiljaa pimeääkin ja sumua on joka aamu kun lähden kouluun. Ankeaa. Ihan kuin Ankeuttajia liihottelisi jossain lähistöllä. Kaikki kuolee, ja kohta kaikki peittyy lumeen. Hyh... Ei, mä taidan vaan taas kieltäytyä ajattelemasta turhia tätä tulevaa ankeutta. Nyt keskityn jotenkin parantamaan kuumeen huomiseen mennessä (ai hiukan epäonnistumaan tuomittu yritys? :D ) ja sitten pirtsakkana Mustialan näyttelyihin.

En tiedä vielä kuka Mantin esittää, minä vai Roger. Mä haluaisin kauheasti, mutta ehkä on fiksumpaa jos Roger sen esittää. Se kun oikeasti osaa ton homman. Mutta, palailen taas asiaan Mustialan jälkeen! Koulussa ensi viikko on hiukan tiukka, mutta sen jälkeen taas pitäisi helpottaa. :) 

Kävin tuossa viimeviikonloppuna kuvailemassa Mahottoman kennelin kesäpäivillä. Jos kiinnostaa vilkaista kuvasaldoa, niin tästä osoitteesta pitäisi löytyä jotakin kuvia ;) http://amandavirtanen.otukset.fi/kuvat/Mahottoman/