Tasan 365 päivää sitten...

...Amanda niminen olento käveli ensimmäisen kerran Tiinan pihalla. Se ihastui ja rakastui samantien poneihin ja tunsi olonsa kotoisaksi. Sinne se juurtui, eikä koskaan lähde pois ;)

Tosiaan, vuosi on päässyt vierähtämään ihan huomaamatta! Tasan vuosi sitten, 1.12 iskä heitti mut ensimmäistä kertaa Tiinalle. Muistan, kuinka olin ihan paniikissa ajatuksesta, että talli on jonkun kotipihassa, minä kun olin tottunut Helsingin isoihin ratsastuskeskuksiin. Viime talvi oli outoa aikaa, elämässäni oli iso myllerrys päällä ja tuntui että ponit ja Tiinan leppoisa ja pirteä olemus olivat juuri se mitä tarvitsin. Hiljalleen aloin sujahtamaan yhä tiiviimmin ponien porukkaan ja Tiinan kanssa viestiteltiin ahkerasti. Mulla oli uusi, samanhenkinen ihmisystävä ja samanhenkisiä poniystäviä. Kotona päiviä piristivät viisi kissaa.

Talvi vaihtui kevääseen, elämä rupesi valumaan uomiinsa, kävin tallilla harrastamassa, ja talleilusta tulikin minulle henkireikä. Sen ajan olin vapaa omalta itseltäni, kun sain olla tallilla puuhastelemassa kaikenlaista. Silloin ei jäänyt aikaa murehtimiseen ja kun sai keskittää voimansa ja ajatuksensa asiaan joka oli oikeasti tosi hauskaa ja miellekästä, motivaatio kaikkeen kasvoi. :)

Tiina opasti minulle uusia asioita, opettelin valjastamaan ja ajamaan, ratsukoulutin Mantia, opiskelin ohjasajon lumoavaan maailmaan ja sain näyttelytreeniä aina kun jaksoin juosta. :D Se oli hauskaa ja niin onnellista aikaa, minä piristyin kovasti kevään aikana!

Sitten tuli elämäni paras kesä. :) Kesä, jonka olin Tiinan vaivoina lähes kokonaan. Minulla oli kevari käytössä, valoa riitti yömyöhään ratsastaa ja touhuta tallilla. Ja oli lämmin! Näyttelyissä käytiin ahkerasti ja elämä oli rentoa ja hauskaa ja yhä enemmän tunsin paikkani olevan täällä maalla ja nimenomaan Tiinan ja juuri noiden ponien kanssa. Mikään poni ei ole koskaan koskettanut minua niin syvältä kuin Muori, se tulee olemaan varmaan ikuisesti se THE poni, sen kanssa olen jotenkin niin samalla aaltopituudella. Siinä on sitä mystistä jotain. :D Manti on omalla tavallaan rakkaampi, mutta ei kuitenkaan. Ei niitä pysty laittamaan rakkausjärjestykseen. :)

Vuoteen mahtui mahdottoman suuria menetyksiä, sellaisia jotka vielä pitkän ajan kuluttuakin sattuvat. Tiinan Velvet ori lopetettiin keväällä ystävänpäivänä, minun rakas Niiskukissani kuoli kesällä tapaturmaisesti ja kaikista rakkain kissa minulle, Sanni, lopetettiin muutama kuukausi sitten. Vaikka vuoteen mahtui huolta ja murhetta, se oli silti elämäni paras vuosi. Rankin, mutta paras.

Kiitos kaikille jotka olette osallistuneet tähän vuoteen. Olette jokainen tärkeitä ja teitte vuodestani sen, mikä se lopulta oli. Nyt nenä kohti uutta talvea ja joulua, uutta vuotta ja uusia kujeita. Toivotaan, että elämä olisi tasapaksua ja onnellisen tylsää koko seuraavan vuoden. :)

Tässä on pintapuolinen video ja kuvakooste kuluneen vuoden aikana kertyneestä materiaalista. Yritin laittaa videoon sitä kaikkea mitä me ollaan vuoden aika koettu, esteitä, koulua, putoamisia, ohjasajoa, uittoa, ajamista, irtojouksutusta, irtohypytystä... Lista on aika loputon. :) Biisinä videossa toimii Darin Zanyarin - B What U Wanna B kappale, jossa oli jotenkin tosi osuvat sanat. :) Tuolla, Tiinalla, noiden ponien kanssa ja kaikkien näiden ihmisten kanssa minä voin todella olla se kuka minä haluan olla. :)

Tässä vielä linkki videoon jos tuo blogissa oleva upotus ei toimi: http://www.youtube.com/watch?v=dnwamlx8Xbs

Hyvää joulun odotusta ihmiset! Mä olin ihan riemuissani kun sain avata joulukalenterin tänä aamuna ;) Koitan tässä joulukuuksi keksiä jotain kivaa pientä jouluista tänne blogiinkin, ettei tämä ihan kokonaan pääse kuolemaan. :)