Anteeksi jäinen hiljaiselo. Vetoan nolosti kiireisiin ja kouluun; meillä oli taas koeviikko ja aivan käsittämättömän paljon pitäisi jaksaa tehdä töitä. Muuten jaksoinkin, mutta viimeinen koe (matikka....) meni kyllä niin perseelleen kun voi koe mennä! :D Sieltä tulee nelonen, eli uusinta kutsuu. Noh, oma valinta. Mitäs lintsasin aamutunteja enkä jaksanut lukea kokeeseen. Sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää vai miten se meni?
Nyt kuitenkin luvassa lähinnä kuvapläjäys!
Kuten yltä huomaatte, on sormeni yhä edelleen kauniisti paketoituna... Kuvasta voitte huomata myös sen, että makaan ihan vapaaehtoisesti leikkimässä neulatyynyä! Satu on ihan huippu, käsi tuntui tosi rennolta monta päivää hoidon jälkeen ja särkykin väheni, kunnes katosi kokonaan. Satulla on taikanäpit ja -neulat, suosittelen tosiaan kokeilemaan akupunktioita jos joku paikka on kipeä. :)
Hyvä esimerkki on myös tuo mun olkapää. Lekurit eivät osanneet tehdä sille mitään vaikka kävin kaiken maailman ultrissa ja testeissä, mutta muutama kerta Satun neulottavana ja tökittävänä on tehnyt paljon. Enää tilanne olkapään osalta ei ole ollenkaan niin huono kuin se vuosi sitten oli!
Kerran sätkähdin ja yritin karata neulan alta, mutta hillitsin lopulta itseni. Mulla on jotain kamalia tapoja, esim. kun sattuu niin puolustaudun = puren hammaslääkäriä, meinasin potkaista tatuoijaa ja olin lähellä kiskaista sormeni kauas Satun neulan alta :D
 |
| Hihihii, jotenkin tosi sairaan näköistä. Viehättävän sairasta. Ehkä mussa asuu pieni masokisti? |
Sitten oli aika mennä katsastamaan ja valokuvaamaan tiluksien uusin tulokas: Iivari! Komea pikkumies, eikö vain? Sillä on _aivan huippuja_ ilmeitä, nauroin itseni ihan kipeäksi taas kun selasin näitä kuvia läpi! Iivari on siis tosiaankin erittäin ilmeikäs olento!
Ai mää vai? Sanoks joku Iivari? :D
Hetken poseerauksen jälkeen Iivari keksi ihanan leikin! Arvo oli niiiiin onneessaan kun joku todella leikki sen kanssa! :D Iivari siis tosiaan jahtasi koiraa, se laukkasi Arvon perässä pitkin tarhaa ihan innoissaan samalla kun Vili mulkoili kahta bimboa väsyneenä ja viisaana puun alta :D
 |
| POIS ALTA KIVET JA MÄNNYNKÄVYT JA AMANDA SEN KAMERAN KANSSA! |
Lopulta kun Arvo väsähti, Iivari meni taas kiusaamaan Viliä. Oli vaihteeksi ponipoikapainin aika.
 |
| Huomatkaa jälleen Iivarin ilme :D |
Kun olin kuvannut tarpeeksi poikia, alkoi sormet olla jo niin kohmeessa että pelkäsin niiden tippuvan pois. Mentiin Tiinan kanssa sisälle lämmittelemään ja safkaamaan ja katsomaan valokuvia, jonka jälkeen takaisin pakkaseen tyttöponien kimppuun! :D Manti ja Muori pääsivät kentälle juoksemaan ja hiukan laiskaa menoa oli molempien osalta. Herkkuja kerjäsivät vaan valmiiksi läskit! :D
 |
| Onks pakko juosta....? Ei me oikein haluttais...... Liikaa luntakin ja kaikkee.... |
Kyllä neitoset sitten kuitenkin juoksivat ihan hienosti kun vähän komensi. Lumesta jopa innostuttiin molempien osalta hieman, ja välillä ponit painoivat ihan kunnon lumi pöllyten ja toisiaan retuuttaen pitkin kenttää Arvon juostessa mukana matkassa :)
 |
| Kato nyt kuinka me ollaan hienoja ja juostaan tälläsessä kauheessa lumikinoksessa! |
^
Manti otti pikku spurtin, ja laukkasi lumi pöllyten koko pitkän sivun, kunnes jäi Muorin luo mököttämään seuraavaan nurkkaan :D
Manti otti pikku spurtin, ja laukkasi lumi pöllyten koko pitkän sivun, kunnes jäi Muorin luo mököttämään seuraavaan nurkkaan :D
 |
| Possujuna! |
 |
| Tää on paljon kivempaa kun juokseminen! Mä kaivan lumitunnelin Australiaan asti :D |
^
Ja näin saadaan pieni poni näyttämään isolta!
Kuten huomaatte, Iivari ei saa kaikkea kunniaa päivän poseerauksista! Tässä Mantin taidonnäyte:
Kuolaisia ponipusuja kaikille!
Ihana tuo meidän pieni Iivis :)
VastaaPoistaMainitsin sinut minun omassa blogissani... Toivottavasti ei haitannut? :)