7.6.2012

Ratsuponin alku!



 Siinä se on! Ratsuponin alku Puttis! :)

Puttiksen kanssa ollaan nyt tutustuttu hetkinen ja aloiteltu hiljalleen yhteisen sävelen löytäminen. Hoitotoimenpiteissä poni on maailman kiltein, se seisoo kuin tatti aloillaan ja antaa tehdä ihan kaikki hoitotoimenpiteet mukisematta. Tarhassa poni on ihan samanlainen; maailman kiltein ihmiselle. Se seisoo aloillaan jos menet sen luo, ei lähde karkuun tai sooloile omiaan. Se vain seisoo korvat hörössä paikoillaan, odottaa nätisti kunnes saa riimun päähän ja sitten poni kävelee perässä valjastuspaikalle. :D

Yhteistyötä ei tarvinnut hioa paljoa, ennen kuin uskalsin kivuta ponin selkään ensimmäisen kerran. Alkuun Puttista vähän jänskätti ja pohkeet kyljissä olivat oudot. Ääniavuilla poni kuitenkin liikkui hienosti eteenpäin. Puttis tarvitsi aika paljon kehuja ja rohkaisua, mutta kun se hoksasi tekevänsä aivan oikein kävellessään minä selässään, alkoi neitonen rentoutua ja kävellä vapautuneemmin.

Ensimmäisellä ratsastuskerralla harjoiteltiin lähinnä sitä eteenpäin liikkumista, kääntymistä ja pysähdyksiä. Puttis on aika kova edestä ja tukeutuu aika-ajoin kuolaimeen vahvasti, mutta rentoutuessaan rupeaa kantamaan itseään paremmin ja uskaltaa irroittaa edestä. :) Pysähdykset menevät hienosti ääniavuilla, ja muutama pysähdys saatiin toistojen jälkeen ihan pelkällä istunnalla :) Nopea oppimaan!

Taivutuksia kokeilin volttien verran, ja täytyy sanoa, että käsissä on taas yksi ravuri :D Pikkuneiti on tottunut raviponina tukeutumaan aisoihin käännöksissä, ja nyt kun aisoja ei ollut, ponin tasapaino oli kehno ja se kaatui vahvasti sisäänpäin. Tasapainoa pitää treenailla paljon isoilla ympyröillä vaatimatta liikaa. :)

Ensimmäinen ratsastuskerta lopeteltiin aika lyhyeen. Seuraava kerta koittikin ihan muutaman päivän päästä ensimmäisestä, ja Puttis oli hieno! Se oli selkeästi saanut jo jutun juonesta kiinni, ja nyt poni liikkui heti alusta asti rennosti ja todella reippaasti eteenpäin!! :) Hieno tyttöponi!



 Toisella kertaa ruvettiin hakemaan enemmän tuntumaa suusta ja tehtiin niitä isoja voltteja. Opiskelun pääpainoksi laitoin pohjeavut ja aika näppärästi poni rupesi tajuamaan, että pelkästä pohkeesta voi liikkua eteenpäin! Aikaisemmin se on tarvinnut aina ääniavun ymmärtääkseen liikkua eteenpäin, mutta jo toisella kertaa saatiin muutamia siirtymisiä jo ihan ilman ääniapuja :)

Tokalla kerralla otettiin myös muutamia ravinostoja, ja aluksi poni oli taas kuin jäykkä rautakanki. Se nojasi kuolaimeen ja epäröi, mutta kun tajusi, että on oikein ja okei juostakin ratsastaja selässä, alkoi tyttö rentoutua hirveästi ja ravaamisesta tuli niin kivaa, että Puttis ei olisi malttanut kävellä ollenkaan! :D

Puttis innostui kauheasti ravista ja painatti oikein reipasta ja korkeaa ravia eteenpäin kuin Vermon loppusuoralla ;) Pidätteitä piti ottaa läpi taas enemmän, sillä käyntiin siirtyminen ei ollut yhtään kivaa :( :D Ravailtiin aika paljon ja liikkuminen sekä fiilis parani koko ajan! :)

Jo muutaman hassun kerran Puttis tajusi väistää pohjetta, ja sai paljon kehuja siitä :) Ratsuna poni on kovin kiltti ja reilu ja rehti. :) Odotan jo innolla, että päästään treenaamaan enemmän ja että ponista tulee enemmän ratsu :) Maastoilua voisi ruveta kohta harkitsemaan ;)

Nyt on tavoitteena siis opettaa ensin ponille laukkakäsky liinassa, jonka jälkeen sitä voi ruveta treenaamaan selästä, kunhan ponin tasapainoa ja muuta ratsastettavuutta saadaan ensin roimasti eteenpäin. Jos Puttis kuitenkin oppii näin pian ja on noin vastaanottavainen ja rehti työponi koko ajan, luulen, että me ollaan sangen pian laukkatreeneissä ;)



Puttis on kaikin puolin tosi miellyttävä poni! Ainoa miinus on se, että se kiusii vieläkin mun Mantireppanaa... :D Työponina kuitenkin mitä ihanin ja rehdein tapaus, sekä fiksu kuin mikä! Odotan innolla jatkoa ja ratsutusprosessin kulkua :) Kiitos Puttiksen omistajalle Hannalle, joka antaa minulle mahdollisuuden ratsuttaa poniaan! :)




4.6.2012

Ponipoijjaat isottelee!

Kesän kohokohta on täällä: oripojat päästettiin laitumeen! :D Kuusi shettistä, neljä mustaa, yksi voikko ja yksi rautias. Kolme vuotiasta, Iivari 2v ja Vili & Derek 3v. Vuotiaat ovat Enska, Manne ja Mikki. Omistajat korjailkaa jos nimet ovat väärin! :D

Tosiaan, meno poikien välillä oli aika vauhdikasta, jopa rumaa. Vekkejä ja pintanaarmuja löytyy jokaiselta... Miehet mittelivät ihan tosissaan. Välien selvittely kävi nopeasti pikkuisten osalta: Mikki juoksi naksutellen karkuun koko ajan ja yritti näyttää mahdollisimman viattomalta. Enska ja Manne puolestaan piiloituivat heinikkoon ja hengasivat aina laitumen toisessa päässä ;) Jos joku isoista ja hurjista päätti lähteä moikkaamaan näitä kahta, lähtivät Enska ja Manne käpälämäkeen aika vauhdikkaasti :D Lopulta voikko Mikki tajusi löyttäytyä muiden ikäistensä seuraan ja tappelupukareiksi jäivät lähinnä Vili, Derek ja Iivari.

Derek on kova poni! Jessus, pieni ja niin maan pirkuleen äkäinen noille muille :D Se oikein syöksyi kiusaamaan noita muita ja Derek otti varmaan eniten yhteen muiden kanssa. Iivari pisti kovaa kampoihin, samoin Vili. Vili ja Derek jäivät lopulta känisemään keskenään, kun Iivari meni Mikin luo ja halusi kaveerata pikkuruisen voikkopojan kanssa. :)

Ihan hyvältä ja varsin eläväiseltä porukalta vaikuttaa! Antaa kuitenkin kuvien kertoa tästä tarinasta enemmän... :D Lisää kuvia löydät kuvagalleriastani TÄÄLTÄ. Kaikki kuvat eivät suinkaan päätyneet galleriaan asti, ja jos joku omistaja kaipaa ponistaan enemmän kuvia, mulle voi meilata osoitteeseen virtanen.amanda(AT)gmail.com :)


Sade vaikutti negatiivisesti kuvien laatuun. :( Nihkeää. Tuli sieltä muutama ihan kelpo otos kuitenkin. Parempaa säätä odotellessa, siihen asti ensitutustumisesta kuvia:

Iivari ja Derek!

Vili ja Derek

Ei me olla täällä... Tai jos ollaan, ni me ollaan ihan huomaamattomia...

Pieni poni vai pitkä heinikko..?

Mikki! <3 Niin veikeä!

Vili ja Derek

Derek. Se on hieno!

3.6.2012

Savijärvi 2012

Huhhuh. Tulee kauheen haikea olo, kun lukee postauksen, jossa kerron Savijärvi 2011 tapahtumat. Sama paikka, paljon muistoja. Viime vuonna oli mun ja Muorin onnistumisen päivä, me oltiin kolmansia ohjasajossa ja olin varmaan onnellisin ja ylpein ihminen koko maapallolla sillä hetkellä. :) Haikeaa ja jotenkin niin kaukaista.

Onnistumisen putkea jatkettiin kuitenkin Savijärvellä samanlaisessa tappavan kuumassa säässä kuin vuosi sitten. Oli hurjan kivaa tavata taas tuttuja ja jutustella ihmisten kanssa se vähä mitä mä uskallan oikein puhua... :D Hiljaisuus on hyvä, eiks vaan? Kuuntelee vaan ja imee kaiken tiedon kuin pesusieni ;)

Noh, aamu valkeni Tiinalla herästyskellon vihaiseen kiljumiseen ja kömmin ylös kylmään aamuun. Hitto vieköön, kun aamu on oikeasti kylmä kuuden aikaan! Noh, syötiin aamupalaa ensin ja mä yritin saada itsestäni ihmisen näköstä, jonka jälkeen lähdettiin pihalle ja pistämään poneja matkakuntoon. Savijärvelle lähtivät loistamaan Vili ja Iivari, ja minä aloittelin ponien puunausta harjauspaikalla. Jonkun verran kakrut känisivät keskenään, Iivari oli sitä mieltä että ketjuissa voi loikkia Vilin niskaan :))) No, ei voi, ja poni kyllä huomasi sen. Sen kummempia säätämättä kuitenkin harjasin pojat, laitoin kaviot ja harjasin tukan+hännän läpi. Vililtä ponnarit pois tukasta ja siitepölyrähmien pyyhkiminen vielä nenusta, ja sitten oltiinkin aikalailla valmiita lähtöön.

Pojat koppiin vaan ja nenä kohti Savijärveä, eli Sipooseen oli siis suuntamme tällä kertaa. :) Iivari keskusteli hiukan pelisäännöistä kopissa, mutta asettui aloilleen kun päästiin kunnolla liikenteeseen. Poika vasta totuttelee matkusteluun ja näyttelyponin elämään, joten pieni säätäminen mieheltä sallittakoon. ;) Matka Savijärvelle meni normisti rupatellen niitä näitä ja radion äänenvoimakkuuksia säädellen... :D Olen monta kertaa nauranut Tiinan ja Jarkon säätämistä sen radion kanssa... :DD Toinen säätää kovemmalle kun ei jaksa kuunnella ponijuttuja, toinen sitten hiljentää sen muutaman minuutin päästä koska ei kuule puhua mun kanssa niitä ponijuttuja. Se on aika mielenkiintoinen oravanpyörä, jota mä aina nauran kun matkataan ihan mihin vaan... :D
Jepjep. Palataan Savijärvelle! Me saavuttiin hyvissä ajoin paikalle ja sitten pojat kaivettiinkin ulos kopista. Molemmat kuvittelivat kai olevansa ennemmin kiimaisia norsuja kuin pikkuisia teiniponeja... :D Vili pomppi karjuen Tiinan vierellä ja Iivari kertoi koko maailmalle olevansa paikalla äänenmurroksensa kanssa... :D Iivarin ääni on niin läppä; se yrittää olla tosi pahis ja karjua oikein tosissaan, mutta ääni on sellainen pikkuvarsan vikinä... Sitä ei vaan voi ottaa tosissaan... :D Ihana se on, mutta ei kovin uskottava!

Pojat rauhoittuivat aika nopeasti ja aloteltiin odottelemaan kehään pääsyä. Ensin olikin Iivarin vuoro ja poitsu käyttäytyi kehässä tosi hienosti. :) Tuomarilla oli kuitenkin todella tiukka linja, joten yli puolet jokaisen luokan poneista sai EI PALKITTU merkinnän tuomarilta. Huhhuh, oli kyllä kamalaa viedä toi meidän pikkumies kehään sen jälkeen, kun Iivari oli saanut ei palkintoa... Iivari kuitenkin on ihan aikuisten oikeesti hyvän näköinen ja ryhdikäs nuori poni.

Tässä Iivarin näyttelykuvia:


Kehässä esittäjänsä Emmin kanssa :)



Katsokaa sitä! Se on oikeesti hieno!


No, sitten oli Vilin vuoro ruveta valmistautumaan kehää varten. Roger tuli laittelemaan Vilin vielä viimehetken sipaukset ja sitten Roger&Vili meni kehään ja saivat kakkosen! Jee, se oli jo onnistuminen ko. tuomarilta! :) Vili oli kehässä hiukan laukkaherkkä, ja pää venkoili ihan ihmeellisesti koko ajan. No, kaikesta huolimatta Vili luokkavoittaja, joten jäätiin sitten Vilisterin luokan jälkeen odottelemaan jatkoa. :) Vili jätettiin koppiin odottamaan seuraavaa koitosta ja me lähdettiin etsimään vessaa.....................

Siitä ei sen enempää näin netissä koko kansalle... :D Jäinen kokemus ja täytynee todeta, että yhden vessan löytäminen voi olla aika hankalaa! :DD Varatkaa aikaa vessan löytämiseen ;)

Jep. Hetkinen vaan katseltiin ympärillemme ja sitten olikin aika matkata takaisin kopille ja noukkia Vili mukaan. Vili tuli ulos kopista hienosti, tosin taas karjahdellen ja hypähdellen kuin jellona ;) Kehässä poika rupesi olemaan hiukan väsynyt, mutta Roger sai kerättyä siihen hienosti virtaa! Poni esiintyi oikein edukseen muutamaa laukkaa lukuunottamatta, mutta se ei siltikään riittänyt jatkopaikan lunastukseen. Niimpä poni tuli pois kehästä ja matka kotiin saattoi alkaa.






Hieno!

Vielä hienompi!

Aika nopeasti lastattiin ponit ja lähdettiin Jarkon onneksi jo kotia kohti. ;) Kotimatka meni jälleen asioida puidessa ja täytyy kyllä todeta, että yksi näyttelyn parhaista hetkistä on kotimatka, kun saa puhua kaikesta näkemästään rauhassa ja kelata oikeasti sitä, mitä tapahtui päivän aikana. :) Tiinalla pojat päästettiin tarhaan ja pojat eivät jaksaneet edes känistä keskenään. Rankka päivä pikkupojille!

Meidän päivä jatkui lähinnä väsyneenä ja hysteerinä hihityksenä Johannan ja Tiinan kanssa. :D Illalla kun pääsin kotiin, kaaduin sänkyyn ja nukahdin. Seuraavana aamuna virkeästi psykologian kokeeseen, johon melkein ehdin lukea viikonlopun aikana...! :D Noh, kokeesta tuli kasi lukematta. Hiukan harmittaa, mutta nyt kyllä oli oikeesti tosi hyvä syy olla lukematta... :)

Viikonlopun saldo oli aikalailla täydellinen! Manti oli BIS YKKÖNEN ja Vili luokkavoittaja! Pojat käyttäytyivät ihan kohtuullisesti ja Puttiskin sai paristaan paremman ruusukkeen, sekä ihan kelpoarvostelun! :) Voisiko viikonloppu paljon paremmin mennä? ;)

Tästä onnistumisesta ja kahden päivän auringossa seisomisesta maksettiin kyllä palamisen hinta... Koko rinta oli ihan palanut, kädet, silmäluometkin!!! Se oli kamalaa! Multa irtosi sellaisia verestäviä ihoriekaleita tosta rintakehästä.... Huhhuh, se sattui. :D Nyt alkaa nahka kuitenkin olemaan ok, pintanahka enää kuoriutuu ja vereslihalle palaneet kohdat ovat jo ruvella :) Aurinkorasva voisi olla aika jees...! :DD Ehkä ensi kerralla... ;)

Tai no, mut tuntien, ehkä ei silloinkaan. :D

Täytyy todeta, että jos äiti on hieno, niin on poikansakin! Mun upeat, upeat rakkaat ponit. <3

Äiti <3


Poika <3