Savijärvi 2012

Huhhuh. Tulee kauheen haikea olo, kun lukee postauksen, jossa kerron Savijärvi 2011 tapahtumat. Sama paikka, paljon muistoja. Viime vuonna oli mun ja Muorin onnistumisen päivä, me oltiin kolmansia ohjasajossa ja olin varmaan onnellisin ja ylpein ihminen koko maapallolla sillä hetkellä. :) Haikeaa ja jotenkin niin kaukaista.

Onnistumisen putkea jatkettiin kuitenkin Savijärvellä samanlaisessa tappavan kuumassa säässä kuin vuosi sitten. Oli hurjan kivaa tavata taas tuttuja ja jutustella ihmisten kanssa se vähä mitä mä uskallan oikein puhua... :D Hiljaisuus on hyvä, eiks vaan? Kuuntelee vaan ja imee kaiken tiedon kuin pesusieni ;)

Noh, aamu valkeni Tiinalla herästyskellon vihaiseen kiljumiseen ja kömmin ylös kylmään aamuun. Hitto vieköön, kun aamu on oikeasti kylmä kuuden aikaan! Noh, syötiin aamupalaa ensin ja mä yritin saada itsestäni ihmisen näköstä, jonka jälkeen lähdettiin pihalle ja pistämään poneja matkakuntoon. Savijärvelle lähtivät loistamaan Vili ja Iivari, ja minä aloittelin ponien puunausta harjauspaikalla. Jonkun verran kakrut känisivät keskenään, Iivari oli sitä mieltä että ketjuissa voi loikkia Vilin niskaan :))) No, ei voi, ja poni kyllä huomasi sen. Sen kummempia säätämättä kuitenkin harjasin pojat, laitoin kaviot ja harjasin tukan+hännän läpi. Vililtä ponnarit pois tukasta ja siitepölyrähmien pyyhkiminen vielä nenusta, ja sitten oltiinkin aikalailla valmiita lähtöön.

Pojat koppiin vaan ja nenä kohti Savijärveä, eli Sipooseen oli siis suuntamme tällä kertaa. :) Iivari keskusteli hiukan pelisäännöistä kopissa, mutta asettui aloilleen kun päästiin kunnolla liikenteeseen. Poika vasta totuttelee matkusteluun ja näyttelyponin elämään, joten pieni säätäminen mieheltä sallittakoon. ;) Matka Savijärvelle meni normisti rupatellen niitä näitä ja radion äänenvoimakkuuksia säädellen... :D Olen monta kertaa nauranut Tiinan ja Jarkon säätämistä sen radion kanssa... :DD Toinen säätää kovemmalle kun ei jaksa kuunnella ponijuttuja, toinen sitten hiljentää sen muutaman minuutin päästä koska ei kuule puhua mun kanssa niitä ponijuttuja. Se on aika mielenkiintoinen oravanpyörä, jota mä aina nauran kun matkataan ihan mihin vaan... :D

Jepjep. Palataan Savijärvelle! Me saavuttiin hyvissä ajoin paikalle ja sitten pojat kaivettiinkin ulos kopista. Molemmat kuvittelivat kai olevansa ennemmin kiimaisia norsuja kuin pikkuisia teiniponeja... :D Vili pomppi karjuen Tiinan vierellä ja Iivari kertoi koko maailmalle olevansa paikalla äänenmurroksensa kanssa... :D Iivarin ääni on niin läppä; se yrittää olla tosi pahis ja karjua oikein tosissaan, mutta ääni on sellainen pikkuvarsan vikinä... Sitä ei vaan voi ottaa tosissaan... :D Ihana se on, mutta ei kovin uskottava!

Pojat rauhoittuivat aika nopeasti ja aloteltiin odottelemaan kehään pääsyä. Ensin olikin Iivarin vuoro ja poitsu käyttäytyi kehässä tosi hienosti. :) Tuomarilla oli kuitenkin todella tiukka linja, joten yli puolet jokaisen luokan poneista sai EI PALKITTU merkinnän tuomarilta. Huhhuh, oli kyllä kamalaa viedä toi meidän pikkumies kehään sen jälkeen, kun Iivari oli saanut ei palkintoa... Iivari kuitenkin on ihan aikuisten oikeesti hyvän näköinen ja ryhdikäs nuori poni.

Tässä Iivarin näyttelykuvia:

Kehässä esittäjänsä Emmin kanssa :)

Katsokaa sitä! Se on oikeesti hieno!

No, sitten oli Vilin vuoro ruveta valmistautumaan kehää varten. Roger tuli laittelemaan Vilin vielä viimehetken sipaukset ja sitten Roger&Vili meni kehään ja saivat kakkosen! Jee, se oli jo onnistuminen ko. tuomarilta! :) Vili oli kehässä hiukan laukkaherkkä, ja pää venkoili ihan ihmeellisesti koko ajan. No, kaikesta huolimatta Vili luokkavoittaja, joten jäätiin sitten Vilisterin luokan jälkeen odottelemaan jatkoa. :) Vili jätettiin koppiin odottamaan seuraavaa koitosta ja me lähdettiin etsimään vessaa.....................

Siitä ei sen enempää näin netissä koko kansalle... :D Jäinen kokemus ja täytynee todeta, että yhden vessan löytäminen voi olla aika hankalaa! :DD Varatkaa aikaa vessan löytämiseen ;)

Jep. Hetkinen vaan katseltiin ympärillemme ja sitten olikin aika matkata takaisin kopille ja noukkia Vili mukaan. Vili tuli ulos kopista hienosti, tosin taas karjahdellen ja hypähdellen kuin jellona ;) Kehässä poika rupesi olemaan hiukan väsynyt, mutta Roger sai kerättyä siihen hienosti virtaa! Poni esiintyi oikein edukseen muutamaa laukkaa lukuunottamatta, mutta se ei siltikään riittänyt jatkopaikan lunastukseen. Niimpä poni tuli pois kehästä ja matka kotiin saattoi alkaa.

Hieno!

Vielä hienompi!

Aika nopeasti lastattiin ponit ja lähdettiin Jarkon onneksi jo kotia kohti. ;) Kotimatka meni jälleen asioida puidessa ja täytyy kyllä todeta, että yksi näyttelyn parhaista hetkistä on kotimatka, kun saa puhua kaikesta näkemästään rauhassa ja kelata oikeasti sitä, mitä tapahtui päivän aikana. :) Tiinalla pojat päästettiin tarhaan ja pojat eivät jaksaneet edes känistä keskenään. Rankka päivä pikkupojille!

Meidän päivä jatkui lähinnä väsyneenä ja hysteerinä hihityksenä Johannan ja Tiinan kanssa. :D Illalla kun pääsin kotiin, kaaduin sänkyyn ja nukahdin. Seuraavana aamuna virkeästi psykologian kokeeseen, johon melkein ehdin lukea viikonlopun aikana...! :D Noh, kokeesta tuli kasi lukematta. Hiukan harmittaa, mutta nyt kyllä oli oikeesti tosi hyvä syy olla lukematta... :)

Viikonlopun saldo oli aikalailla täydellinen! Manti oli BIS YKKÖNEN ja Vili luokkavoittaja! Pojat käyttäytyivät ihan kohtuullisesti ja Puttiskin sai paristaan paremman ruusukkeen, sekä ihan kelpoarvostelun! :) Voisiko viikonloppu paljon paremmin mennä? ;)

Tästä onnistumisesta ja kahden päivän auringossa seisomisesta maksettiin kyllä palamisen hinta... Koko rinta oli ihan palanut, kädet, silmäluometkin!!! Se oli kamalaa! Multa irtosi sellaisia verestäviä ihoriekaleita tosta rintakehästä.... Huhhuh, se sattui. :D Nyt alkaa nahka kuitenkin olemaan ok, pintanahka enää kuoriutuu ja vereslihalle palaneet kohdat ovat jo ruvella :) Aurinkorasva voisi olla aika jees...! :DD Ehkä ensi kerralla... ;)

Tai no, mut tuntien, ehkä ei silloinkaan. :D

Täytyy todeta, että jos äiti on hieno, niin on poikansakin! Mun upeat, upeat rakkaat ponit. <3

Äiti <3



Poika <3