25.7.2012

Vielä on kesää jäljellä!

Elossa olen, yhä edelleen. Luulen kyllä, että saisitte tietää jotain kautta sangen nopeasti, jos kuolisin pois... :D Nojoo, olen yrittänyt keksiä jotain fiksua kirjoitettavaa blogiin jo jonkun aikaa, mutta kun ideaa ei tule, niin kirjoitetaan sitten vähän vähemmän fiksuja... :D

Tallilla olen ollut tosi vähän, kun ei oikein töiden jälkeen jaksa ja ylioppilaskirjoituksiin lukemiselta ehdi... Kyytejäkään ei edelleenkään ole, joten ollaan aika pattitilanteessa. Sen kerran kun tässä kuitenkin kävin tallilla, odottivat Manti ja Kirppu minua uskollisesti paikan päällä. :)

Niin, Puttis lähti takaisin kotiinsa nyt, kun Kirppu tuli takaisin. Putikkaa jäi kyllä ikävä, siinä on niin rehellinen ja fiksu poni, että olisin halunnut kokea enemmän ponin kanssa. Jotenkin tuntuu, että meidän tarina jäi ihan kesken. Kirppu kuitenkin tuli kotiin astutuksesta ja nyt alkaakin pikkuneidin treenaus kantakirjaa varten, kun omistajansa Johanna haluaa ponin kantakirjata. :)

Ensin nappasin kuitenkin Mantin tarhasta mukaani ja poni oli oikein tyytyväisen oloinen. Harjailin ponia pitkään, selvittelin harjan ja hännän, nuuskuttelin vaan ponin kanssa ja juteltiin Tiinan kanssa niitä näitä. Mä pääsin avautumaan taas oikein kunnolla kaikesta stressistä! :D Siinä harjailin ja touhuilin vaikka kuinka kauan ponin kanssa, kunnes sitten heitin valjaat selkään ja suitset päähän. Otin lyhyet ohjasajo-ohjat ja lähdettiin kentälle.

Kenttä oli tosi kivassa kunnossa ja tuntui helpolta työskennellä. Manti ei taas puolestaan tuntunut lainkaan helpolta työskennellä! Pitkään, aivan ennenkuulumattoman pitkään sai vääntää ja kääntää, kunnes poni rupesi edes hiukkasen kuuntelemaan... Siltikin liike oli aivan vajaata, ja peräänannosta luistettiin koko ajan. Paarmatkin kiusasivat ja kentän portti oli houkuttelevasti auki!

Tein ihan karmeasti töitä saadakseni ponin kuulolle ja antamaan periksi ja pitkän taivuttelun ja lyhennyksen jälkeen poni alkoi kokoamaan itseään. Se roikkui ensin tosi paljon edessä ja nojasi kuolaimeen, mutta kun en antanut sen jäädä painamaan ja pyysin vaan enemmän liikettä samassa vauhdissa, alkoi neitonen antamaan periksi edestäkin. Jotenkin sitten ihan yhtäkkiä kaikki loksahti paikoilleen ja poni kulki kantaen itse itsensä kelvollisessa peräänannossa keskikäyntiä.

Kauhea vääntö oli taas noinkin yksinkertaisen asian takia, mutta oikeasti tekee hyvää kertailla ihan perusjuttujakin. Normaalisti Manti kulkee paljon helpommin oikein päin ja vastaa paremmin apuihin, eikä sille tarvitse olla läheskään niin napakka kuin jouduin nyt olemaan. Ensi kerralla luulen ponin olevan parempi, sillä nyt on tehty "läpiratsastus" ohjasajaen perusteellisesti. :) Seuraavilla kerroilla ajattelin taas kivuta ponin selkään ja ratsastaa oikein tosissani sitä peräänantoon ravissa ja treenailla enemmän laukan pidentämistä ja lyhentämistä. :)

Manti palautettiin tarhaan pienen palkan ja isojen halien jälkeen. Vaihdossa mukaan lähti puskan takana lymyilevä pikkukirppiäinen! Se on kyllä hauska elikko. Niin pieni ja kuitenkin niin suuri persoona. Siinä on jotain samaa kesyttämätöntä luonnetta jossain syvällä sisällä kuin Muorissa oli, jotain, mitä se ei ole vielä näyttänyt minulle. Kirpun kanssa touhuillessa tulee aina mieleen Muori, alkuajat sen kanssa, kun poni oli niin erilainen, kuin se hiottu timantti lopussa. Jotenkin Muoria on aina vaan ihan kauhea ikävä, eikä se tunnu ollenkaan menevän ohi. Ei ponia tule enää joka päivä mietittyä, mutta ei mene yhtäkään kertaa tallilla, ettei sellainen outo, haikea hymy hiivi kasvoille kun katselee ja muistelee jotain Muorin juttuja.

Kirppu on jotenkin ahdistavan samanlainen kuin Muori oli alussa. Silloin kun Muori oli ihan villiponi, kuitenkin arka ja niin järjettömän luottamusongelmainen. Sitten lopussa Muori osasi testata kyllä, mutta tosipaikan tullen se luotti aina siihen, mitä minä sanoin. Katsotaan mitä tuosta Kirpusta oikein kuoriutuu! Se on niin huvittava, kun se on niin järjettömän skidi, ja ihan satuponi! :D Sitä ei jotenkin osaa ottaa tosissaan edelleenkään... :D

Kirpun kanssa mentiin kentälle juoksemaan liinassa, ja heti tajusinkin, että tässä aloitetaan ihan alusta. Siis aivan alusta, sillä ponilla ei ollut hajuakaan ääniavuista. Juoksutin ponia sitten käynti-ravi-käynti-seis-käynti-ravi-käynti... ihan pelkkiä siirtymisiä tehtiin koko aika, ja hiljalleen poni rentoutui ja kuunteli käskyjä. Muutama laukkakin otettiin ja jopa niiden jälkeen neiti malttoi rauhoittua ihan siististi ääniavuilla. :) Fiksu tyttö!

Kirppu teki ihan reilusti töihin ja oli tosi nätisti koko ajan! Ei mitään puhettakaan potkimisesta, pukittelusta, ympyrän pienentämisestä tai muista sen bravuureista. Se on tainnut kaivata töihin, kun malttoi kerrankin tehdä töitä ja kuunnella, eikä vaan leikkiä riekkupersettä... :D Ihana se oli, ja hirveän positiivinen fiilis jäi tämänkin otuksen kanssa työskentelystä! Ensi kerralla varmaan yritetään taas ajaa, ja sitten siirtyä jo hiljalleen metsään tekemään ajolenkkejä. Ohjasajoa ruvetaan myös treenailemaan, mutta Kirppu oli aiemmin niin kamala, että haluan pitää hetken taukoa, ennen kuin aloitetaan taas se ohjasajotaistelu... :D Liinassa juostessa ei ollut muuten mitään ongelmaa sen pään viskelyn ja holtittoman heiluttelun kanssa! Ihan pysyi pääkoppa siinä missä pitää ja poni oli oikein nätisti! :)

Tallilla on muuten aikalailla remppakuulumisia. Talliremontti edistyy hurjaa vauhtia! Siistiä! Syksyllä alkaakin ihan uusi aika kaikin puolin; talli on uusittu, uusi poni muuttaa sisään, mä muutan omilleni, hankin autokortin ja pääsen kulkemaan tallille niin paljon helpommin! Kunhan tässä jouluun asti kituutetaan, alkaa kaikki taas olemaan huomattavasti helpompaa! :)

Kissarintamalla sellaista, että Siiri on lopettanut pissailun, muttei muuta levotonta käytöstään. Oggy Oksu Okkeli on kuitenkin elämänsä kunnossa ja rakastaa uutta häkkiä! Me, tai no, iskä ja ritu, laajensivat kissahäkkiä jälleen! Kissat ulkoilevat meillä siis yhä edelleen tarhassa, jossa ne viihtyvät hyvin kaikki päivät ja ovat lukkojen takana turvassa. :) Häkkiä on taas laajennettu ja kissat olivat ihan ihmeissään uudesta tilasta :D Aika vähän ne oleilevat laajennusosassa vielä, kun siellä ei ole oikein makuuhyllyjä. Hyllyt laitetaan heti kun saadaan sellaisia hankittua. :)

Muttamutta, eipä tässä kai taaskaan muuta. Kesäisiä kuvia loppuun, ettei ihan kuvottamaksi jää tämäkin postaus. Ja huomatkaa, kuvissa on hyvä ilma! Ei tämä koko kesä ole ollut vesisadetta, vaikka niin kaikki väittävät! ;)






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti