Kirpeän kylmä lauantai ja läpimurto

Noniin, nyt on maanantai ja aika kirjustella lauantain tallipäivästä. Hieman esimakua saitte jo lauantaina, mutta nyt on koko stoorin vuoro. :)

Lauantaina oli järkyttävän kylmä, tosin vain kylmän kauden alkuvaroitus, sillä pakkasta oli n. -18 astetta. Kata ainakin jäätyi aika totaalisesti ;) Tosin olin minäkin jäässä lähes viiden tunnin talleilun jälkeen, jalat olivat tunnottomat ja sormia nipisteli.

Kata, paras kaverini oli täällä maalla viikonlopun, ja tuli sitten mukaan tallille lähinnä valokuvaamaan. Tosi kivoja kuvia Kata nappasikin! Tällä kertaa onkin luvassa paljon kuvia, oikeastaan tasan niin paljon kuin minä jaksan kuvien kanssa pelata. Kuvien pienennys, värien muokkaus, nimeäminen ja tänne bloggeriin lataaminen ei ole mikään turhan nopea operaatio nimittäin. Varsinkin kun tekstin sekaan kuvien lisääminen on joskus aika tappelua, välillä taistelen lähdekoodeissa että saan kuvan juuri siihen mihin haluan. Pieni sisäinen perfektionisti nostaa päätään... ;) Tosin, onhan minulla on aikaa.



Ratsastusvyö tuplapehmusteella



Tallille saavuimme Katan kanssa klo 12 tienoilla. Suunnitelmissa oli ratsastaa molemmat tammat ja kokeilla sitä ratsastusvyötä! Ensin menimme vain katselemaan poneja tarhoille. Molemmat neidit tulivat suoraa portille! :) Nappasin Muorin ensin, kelasin että poni katoaa muuten kuin tuhka tuuleen jos näkee että Manti joutuu tekemään töitä ja vielä ratsastusvyöllä ;) Niinpä Muori sai olla ensimmäinen uhri, ja poni lähtikin ravilla tarhasta mukaani :D

Harjauspaikalla minä sulatin ja siistin Muorin partakarvoissa roikkuvat jääpuikot, ja samalla Kata putsasi ponin kavioita. Ruvettiin sitten virittelemään ratsastusvyötä paikoilleen, ja kävi ilmi että reikiä ei ole tarpeeksi.  Tiina keksikin heti miten saadaan vyöhön lisää reikiä: Tulikuuma naula läpi vastinhihnasta ja siihen ilmestyy reikä. Jarkko löysi sopivan paksun naulan, ja niimpä Tiina ja Jarkko lähtivät loihtimaan vyöhön lisää reikiä. :)

Peto odottaa irti päästämistä ;)
Suitset ovat riimun alla, ja poni riimusta
kiinni molemmin puolin harjauspaikalla.

Muori kuopi ja kiukutteli, se olisi halunnut jo lähteä töihin! Se koko ajan ähelsi jotain ja kuopi vain kovempaa jos kielsin... Perus Muoria taas. Tiina ilmestyi takaisin ulos ratsastusvyön kanssa, jossa oli lisää reikiä. Niinpä saimme Muorille vyön selkään. Otimme Johannan tuomasta satulasta jalustimet käyttöön, ja kiinnitimme ne vyöhön. Eipä muuta kuin peto irti ja Amanda selkään. :D

Muori oli vähän hämmästynyt tästä uudesta vempaimesta, ja käyttäytyi kohtuu kiltisti. Irvisteli se tapansa mukaan oikein sievästi kun minä en antanut lämmitellä laukassa vaan pidin ponin ihan käynnissä. Tai no, yritin pitää... Muori painaa aika-ajoin luvattoman paljon niihin ohjiin, varsinkin alussa kun se pyrkii ravaamaan tai laukkaamaan vaikka pitäisi kävellä alkukäyntejä...

Kun siinä oltiin hetkinen kävelty, ruvettiin lämppäämään ravissa. Tarkoitus oli tehdä aika kevyt treeni viikon tauon jälkeen, joten pohdin että otetaan ravia, vähän lisäyksiä, pikkuisen väistöjä käynnissä ja vain parit laukannostot molempiin suuntiin. Muori oli yllättävän rauhallinen, ravissa vähän kummallisen oloinen. Se tuntui aika pidättyväiseltä, se ei kaahannut ihan niin lujaa kuin normaalisti.

Ratsastusvyön kanssa selässä oli ihan hyvä istua aluksi, mutta kun enemmän tehtiin töitä, vyö rupesi valumaan eteenpäin kaulalle, ja ratsastusasennosta tuli aivan hirveää könötystä. Istunta kärsi todellakin paljon kun vyö rupesi liukumaan eteen. Niinpä päätimme palata tallipihalle ja lisätä yhden pehmusteen vyöhön. Pehmuste lisättiin heti kun Tiina oli käynyt taikomassa vyöhön jälleen lisää reikiä, ja palasimme takaisin kentälle työskentelemään. Toisesta pehmusteesta huolimatta vyö lähti hitaasti mutta varmasti luisumaan ihan ponin kainaloihin ja ihan liian eteen. Ensin vyö tuntuikin paremmalta, mutta ikävä kyllä se ei sopinut siltikään Muorille. :(

Napattiin sitten vyö kokonaan pois. Ponin ensin vähän kummallinen ravi muuttui, se sai lisää tempoa raviin ja laukkaa viiletettiin lujaa pitkin kenttää! :) Vyö taisi sen verran häiritä Muoria, että se vaikutti askeleeseen. Painoihan vyö kuitenkin kainaloihin niin en yhtään ihmettele. Ilman vyötä sitten treenattiin vielä hetkinen laukannostoja, kunnes ruvettiin loppujäähdyttelemään ravissa. Laukannostot vasempaan kierroksen kusevat, Muori nostaa väärän laukan. Se on muutenkin jäykempi vasemmalle, joten kun tässä treenaillaan vaan sitkeästi niin kyllä se laukka nousee lopulta oikein. :)



Muori myötäsi niskastaan reilusti!

 Muori rupesi liikkumaan tosi hyvin ravissa lopuksi, ja kokosin sitä ihan kokeilun vuoksi tosi paljon kasaan. Se poni on kyllä joko luonnonlahjakkuus, tai vaihtoehtoisesti tosi pitkälle koulutettu. Muori nimittäin rupesi käyttämään takajalkojaan paljon paremmin, ja se myötäsi niskasta reilusti. Poni oli ihan rullalla! :D Olin jälleen hämmästynyt Muorista, se osaa kyllä ihan mahdottoman paljon niin pieneksi poniksi!

Loppujäähdyttelyt ravailtiin puolipitkillä ohjilla, ja sain Muorin hidastamaan käyntiin ihan vain istunnalla! Edistystä edistystä! :) Ravailtiin kahdeksikkoja ja keskiympyrällä molempiin suuntiin. Ihan lopuksi vielä käppäiltiin taas seuraa johtajaa leikin tiimoilla pitkin poikin kentällä, kunnes Muoria rupesi kiinnostamaan enemmän Kata kuin minä ;) Ihan muodon vuoksi käveltiin vielä pari kiemuraa niin että poni seurasi minua ;) Ohjat takaisin kiinni ja kohti harjausta.

Muori oli kevyesti hikinen, ja pakkasta oli ihan reilusti, joten loimitettiin poni taas ihan lämpöiseen loimipakettiin. Muori oli hilpeän oloinen, se puuhasteli päällään kaikenlaista kun laitettiin loimia niskaan. Kiitokseksi Muori sai porkkananpalan, ja kun poni oli paketissa vein sen takaisin tarhaan. Tarhassa Manti tuli heti vastaan, ja tutkaili vähän turhankin innokkaasti taskujani. Muorilla meinasi taas mennä herne nenään kun Manti tuli siihen kiehnäämään, mutta kunnioitti sen verran minua ettei ryhtynyt pahemmin Mantille ärisemään. Nyrpeästi Muori tuijotti kun Manti lähti tarhasta kanssani kohti harjausta.

Manti harjauksessa :)

Manti oli taas ihan liian iholla koko ajan, se kiehnäsi ihan koko ajan taskuilla ja haisteli korvia ja nyppi pipoa ja leikki vetoketjuilla sekä takin tarroilla. Ärähdin sitten neidille vähän kovempaa ja kuunteli se - ainakin kymmenen sekuntia... Ratsastusvyötä kokeiltiin myös Mantin kanssa, ja reiät olivat taas vähän huonosti, kun uusia reikiä oltiin tehty vain toisen puolen vastinhihnoihin. Vyö meni kuitenkin ihan sopivan kireälle, ja kipusin pihassa selkään. Manti ei ollut oikein moksiskaan vyöstä, se vain tallusti eteenpäin.

Ensin Manti rupesi kyttäämään heti naapurin pelottavaa taloa, ja kieltäytyi kulkemasta eteenpäin... Pyysin nätisti, ei suostu. Pyysin vähemmän nätisti, ei vieläkään suostu liikkumaan. Käskin, otettiin askel eteenpäin ja venkoiltiin. Pakotin, jolloin lähdettiin tuohtuneena liikkeelle ja käveltiin kaikkea kyttäillen kentälle. Mantissa tuntui olevan virtaa, ja minussa oli taistelutahtoa. Edellinen ratsastus oli jotain niin järkyttävää, selkäni on vieläkin ihan jumissa ja kipeä kun tipuin sen ~30 kertaa... Nyt olin päättänyt että tänään kun minulla on jalustimet, en tipu, ja me tasan laukataan. Ainakin yksi askel, mutta me laukataan.



Uusia reikiä ja uusi yritys. Tästä lähdettiin kohti
 kenttää ja laukannostoja!



Lämmiteltiin melkein yhteisymmärryksessä. Välillä neiti kiemurteli ja loikki pois kahdeksikolta, mutta kappas,  minä en pudonnutkaan vaikka Manti loikkasi äkkiä sivuun! Poni oli vähän hölmistynyt, se perhana pysyi ihan tosiaan selässä! Venkoilua oli vain peri kertaa, kunnes Manti alistui kohtaloonsa ja ravasi ihan melkein nätisti sinne mihin pyysin. Satulavyö pyörähti kyllä jokaisessa venkoilussa, joten päätettiin että mennään taas takaisin tallipihalle, ja Tiina taikoo jälleen reikiä vyöhön. Pihassa Manti toimi tosi hienosti! Me saatiin aika supehienot  pohkeenväistöt läpi! Hitsiläinen, olen niistä kyllä ylpeä! Se väisti ihan kunnolla ristiin, ja liikeessä :))) Jeijj! Olen ihan oikeasti osannut opettaa sille jotain!

Kun Tiina sai tehtyä vyöhön lisää reikiä, laitettiin vyö takaisin paikoilleen, ja kiristettiin tällä kertaa  kireämmälle. Takaisin kentälle, vähän reipasta ravia molempiin suuntiin, ja aloitin laukannostot.

Tässä tulee se läpimurto!

Päätin että nostan laukan lyhyen sivun kulmasta. Tultiin reippaasti kulmaan, ja pyysin pelkästään pohjeavuilla Mantia laukkaamaan. Laukka nousi, yhtään kyseenalaistamatta!! Ja se laukka pysyi yllä!!!! Me laukattiin melkein kokonainen kierros, ennekuin pyysin Mantin takaisin raville! Ihan u s k o m a t o n t a, viimeksi me tapeltiin niin törkeästi tästä laukasta, ja nyt se nousi ihan kuin poni olisi koko ikänsä nostellut pohjeavuista laukkaa :D

Rakensin teille oikein kuvasarjankin tästä ensimmäisestä täydellisestä nostosta jossa laukka pysyi yllä lähes koko kierroksen:



<3

Olen sairaan ylpeä tuosta ponista! Niin ylpeä, että kun laskin Mantin raville, minä vain nauroin! Nauroin ääneen selässä ihan innoissani. :D

Kun laukka oikeaan kierrokseen nousi niin hienosti, päätettiin nostaa laukkaa vasempaankin kierrokseen. Ensimmäinen nosto onnistui muuten, mutta laukka oli väärää laukkaa. Toisella nostolla laukkakin kuitenkin oli oikein, ja niimpä laukkasimme toisen lyhyen sivun puoleenväliin. :) Otettiin nostoja vasempaan ehkä 5-6, pari kertaa ei noussut ollenkaan, mutta muuten saatiin ihan hienosti nousemaan vasenkin laukka! :)))



Nytkin hymyilen täällä leveästi, se oli niiiiiin upeaa! Manti oli ihan huippu poni, kerran se yritti venkuroida laukassa ja veti liinat kiinni ja hyppäsi sivulle, mutta kun en taaskaan tippunut, niin venkoilut jäivät aikalailla siihen! :) Hitsi miten upeaa :)

Lopetettiin onnistuneeseen nostoon, ja tehtiin sitten pitkät loppuverkat ravissa. Ensin Manti kaahotti ihan hullun lailla, ja oli nostamassa kulmista laukkaa, mutta pidin sen ravilla ja ravikin rauhoittui lopulta ihan hienosti. Itseasiassa ravi rauhoittui vähän liikaakin lopussa, Manti rupesi taas tarjoilemaan matoravia. :D Pari kertaa huomautus matoilusta riitti ja ravin tahti säilyi ihan jeessinä. Lopuksi ravailtiin vielä puolipitkin ohjin, ja käveltiin loppukäynnit.

Lopettelua :)

Mantikin oli hionnut ratsastuksesta hieman, joten käärittiin neitonen harjauksen jälkeen loimipaketin suojiin. Lupasin ponille jo kentällä kaikkein suurimman porkkanan minkä löydän palkinnoksi hienosta laukkaamisesta. Kaivoin sitten valtavan porkkanan porkkanoiden seasta, ja annoin sen paloissa Mantille :) Tuli siinä kiiteltyä ja halattuakin varmaan sata kertaa ponia :D Sillä menee pian hermot kun olen niin ylitsevuotavan onnellinen kun se toimii noin hienosti ;)

Vein Mantin onnesta leijuen takaisin tarhaan, Muorin luo. Molemmat saivat vielä porkkanaa ja rapsutuksia osakseen. :) Juteltiin Tiinan ja Katan kanssa kaikenlaista kun odoteltiin noutajan saapumista. Mentiin loppujen lopuksi kremikseen lämmittelemään ja jutustelemaan, kun ulkona tosiaan oli vähän liian kylmä. Noutaja saapui aika pian, ja kipitettiin Katan kanssa autoon. :)

Tosi nihkeää kun tuli/tulee tuollaiset himmeät pakkaset. Kun ei haluaisi ihan -25 kelillä mennä tallille, kun se on totaalijäätyminen. Kuitenkin haluaisin mennä, vaikka tiedän että jäädyn palikaksi jos menen yhtään pidemmäksi aikaa tuonne pakkaseen. :( Mur. Muttamutta, katsellaan ja pohditaan. Ja toivotaan että pakkanen laskee!!

Alkupaloja ;)

Jepjep, taas on tallipäivä takanapäin. Olikin kaikenlaista uutta ja ihmeellistä: Kata, paras kaverini Helsingistä asti saapui tänne perämetsään ja oli kamera kourassa mukana tallilla :D Toinenkin uusi ja ihmeellinen asia koettiin tänään, sillä ikuisuuksia odotettu ratsastusvyö oli vihdoin saapunut!

Nyt kun tuo Kata tosiaan on täällä viikonlopun, en tuhlaa aikaa blogimerkintään. Kun yhden päivän sepustuksiin menee tosiaan lähemmäs 2 tuntia, että saan tekstin julkaisukunnossa ja oikoluettuna kuvien kera blogiin. Maanantaina saatte lukea tästä kirpeän kylmästä Lauantaipäivästämme enemmän. Nyt pahimpaan innostukseen pari alkupalaa; saatte katsella maanantaihin asti muutamaa koko tämän päivän yhteen kiteyttävää kuvaa ;)

Tänään tehtiin aivan suuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuunnaton läpimurto, ja minä leijun nyt pilvissä. Euforinen fiilis ;) Olen erittäin YLPEÄ Mantista!! :)

Kissat karkuteillä

Superkaunis ilma houkutti tämänkin laiskamadon työntämään nenänsä ulos :) Lähdin ihanan ilman houkuttamana lähinnä valokuvaamaan ulos, joten tähän postaukseen on tulossa reilusti kuvamateriaalia! :)


Kotipihasta napattu kuva :)

 Ulkona on muuten pirun kylmä! Eipä siinä muutakuin toppavaatteet niskaan, kamera kouraan ja pihalle. Tarkoituksena oli laittaa Tinka, Maija ja Niisku niiden ulkohäkkiin, ja kuvailla kissoja siellä. Suunnitelmat kuitenkin vähän muuttuivat, kun Niisku pääsi livahtamaan ulko-ovesta vapauteen ;) Niisku karkailee tasaisin väliajoin, se haluaa valloittaa maailman! Kylmyys ja nälkä kuitenkin ajavat pikkumiehen aina nopeasti kotiin. :)

Ulkokissoina emme halua noita viittä pitää. Niillä on häkki ulkoilua varten, josta nappasin kuviakin tänään. Häkissä kissat saavat olla niin paljon kuin haluavat. Häkissä ne ovat turvassa autoilta ja vittumaisilta ihmisiltä jotka ajavat tahallaan kissojen yli, ja pääsevät kuitenkin tarkkailemaan maailmaa raittiissa ulkoilmassa :) Ihan omaa mielenterveyttä varjellen kisut ovat häkissä, ettei niistä tarvitse sitten kantaa huolta ja pelätä niiden puolesta.

Kissojen ulkohäkki. Katollinen puoli rakennettiin ensin,
ja viimekesänä häkkiin laajennettiin tuo toinen puoli,
jossa on vain verkkoa kattona. Häkki on kiinni liiterin pääty-
seinässä.



Ja onhan ne sellaisia mamman mussukoita etteivät edes pärjäisi missään ulkona ;) Sannikin on niin surkea kissaksi, se ei osaa hypätä tiskipyödälle :D Meillä onkin tiskipöydän edessä jakkara, jolle Sanni hyppää ensin, ja siitä se hyppää sitten tiskipöydälle... Sanni on vähän sellainen 'Nostakaa Tarzan puuhun' kissa... ;)

Ulkona oli aivan sairaan kaunista! Paljon pakkasta, törkeän paljon lunta, aurinko paistoi ja linnut piipittivät ruokintapaikallaan :) Kun Niisku sitten livahti ulkoilemaan itsekseen, vein vain Maijan ja Tinkan häkkiin. Sanni ei ulkoile talvella ettei vilustu, ja Siiri ei ole noiden kolmen kanssa missään tekemisissä, joten se pysyttelee sisällä Sannin kanssa :)



Niisku liiterin yläkerrassa.



Nappasin sitten kuvia Niiskusta, kun se tutkaili pihaa. Niisku livisti liiteriin, joten päätin mennä kuvaamaan Maijaa ja Tinkaa häkkiin. Maija halusi myös vapauteen Niiskun tapaan, ja kun taistelin jäätyneen häkinoven kanssa, mustavalkoinen tyttönen loikkasi sniikisti ulos häkistä. Tinka ei edes tajunnut että sen kaikki kaverit ovat ulkoilemassa häkin ulkopuolella, ja se vain kökötti tyytyväisenä häkissä ja tuijotteli lintuja.



Tinka häkissä :)



Pyörin sitten ympäri pihaa milloin kuvaillen maisemia, milloin lintuja, milloin kahta karkulaista. Niisku ja Maija menivät pitkin pihaa ja lumihankia, välillä kävivät liiterissä tutkailemassa, välillä taas menivät hätistelemään lintuja. Niisku jäi pressukatokseen tutkimaan nurkkia, kun Maija suuntasi takaisin etupihalle. Tinkakin huomasi tässä kohtaa että Maija oli ulkona häkistä, ja tuli häkin ovelle huutelemaan omiaan.

Vähän ajan kuluttua Maija lähti kohti tietä, ja juoksi minua karkuun kun koitin saada sen vaihtamaan suuntaa... Maija ei osaa yhtään katsoa autoja, joten heti säikähdin että nyt se elukka sitten liiskaantuu auton alle... Nappasin lumipallon käteen, kiersin kissan eteen ja viskasin sitä lumipallolla. Maija lähti kuulkaa lujaa! Se juoksi pois tieltä, takaisin pihalle ja suoraa ovelle. Siihen se jäi ja vinkui sisälle ;) Avasin neidille oven ja Maija kipitti sisälle. :)



Niisku mönkimässä umpihangessa
kohti polkua



Tinka halusi jo sisälle, joten kävin hakemassa poitsun häkistä. Niimpä Niisku jäi yksin pihalle, kaikki muut kissat olivat jo sisällä lämpöisessä. Menin sitten vielä pihalle kuvaamaan kissahäkkiä ja lintuja. :) Kun kuvasin häkin kaltereiden läpi lintuja, Niisku ilmestyi takaisin etupihalle. Kun se näki minut häkissä, se juoksi luokse häkkiin ja puski moneen kertaan jalkojani :) Yksinäisyys iski kissamieheen yllättävän nopeasti. Minä laitoin häkin oven kiinni, ja niinpä Niisku jäi häkkiin. Karkumatka päättyi Niiskun osalta siis tuttuun ja turvalliseen häkkiin.

Kuvasin vielä hetken häkissä, ennekuin vein Niiskun sisälle. Kun sitten vein Nipsin sisään, kaikki kissat olivat turvallisesti kotona :) Loppu hyvin kaikki hyvin. Ulkoilu kissojen kanssa oli hauskaa, varsinkin kun molemmat kurkulaiset pysyivät kotipihan tuntumassa. Nyt Niisku nukkuu tuossa vieressä oikein väsyneenä hurjasta taistelustaan kinoksia vastaan ;)

Loppuun vielä tämän päivän kuvasaldosta joitakin kuvia :)

Maija kukkulan kuningattarena

Niisku Nipsinen :)

Sinne meni Maija! Siinä se juoksee häkiltä takapihan
lumikinosta kohti. :D

Miljoona lintua :) Kuva otettu kissahäkistä, niin
siinä näkyy nuo mustat viivat.

Ainiin, siitä häkistä vielä vähän! Tuossa ylempänä olikin jo yksi kuva häkistä, josta näkee koko häkin ulkopuolelta. Ensin häkissä oli siis vain tuo pienempi puoli, jossa on katto. Kolmelle ulkoilevalle kissalle tuo häkki rupesi olemaan vähän ahdas, ja haluttiin niille enemmän tilaa. Niinpä iskä ja Ritu rakensivat tuon suuremman laajennusosan viimekesänä. Laajennusosassa ei ole muuta kattoa kuin verkkokatto, eli sinne sataa sisään. Kun sinne sataa vettä, siellä on ihana nurmikko kesällä :) Mutta sinne sataa myös lumi, ja nyt tuolla uudella puolella onkin ihan valtavasti lunta. Kevättä odotellessa, kun se lumi sulaa niin koko häkki on ihan liejuinen... Yäk.

Tässä vielä parit kuvat häkistä sisältä:



Niisku häkissä karkumatkan päätteeksi :)



SE NOUSI!!!!

Päässä on kyllä ihan hirveä vyyhti asioita joista pitäisi kirjoittaa: tänään tallipäivä oli sangen tapahtumarikas... :D Ja otsikon ymmärrätte kun luette tekstiä eteenpäin ;)

Varoitan, tästä taisi tulla aika romaani! :D

Kun tulin tallille suoraan uskonnonkokeesta (joka meni muuten meni aivan perseelleen, uusinta taitaa odottaa...) Tiina jutusteli että tammat olivat olleet tosi outoja molemmat, rauhallisia ja Muori oli ollut vähän haluton liikkumaan ja oli kiukutellut mahan koskemisesta. Manti puolestaan oli ollut ihme laiskamato ajolenkillä, ja muutenkin ollut asenteella "ei kiinnosta mikään". Noh, tammojen edellispäivien käytöksestä EI OLLUT MITÄÄN HAJUA tänään....... Molemmat olivat kunnon tyranneja, varsinkin Manti murunenkilttipikkuponi oli aivan kamala!

Ensin kuitenkin ratsastin Muorin. Ponin haluttomuudesta ei ollut enää tietoakaan kun olin saanut riimun päähän tarhassa, sillä Muori ravasi perässäni portille :D Ensin se kuitenkin lähti livohkaan, ja meni perimmäiseen nurkkaan, mutta kun hain ponin sieltä Muoriin tuli taas energiaa! Harjauksessa se vaikutti jotenkin etäiseltä, mutta pihalla selkäännuosussa se kiemursi ja väänsi ja hypppelehti omiaan. Kun pääsin selkään ja Tiina kävi poistamassa Velvetin pika-aitauksen aidan tieltämme, pyysin Muoria eteenpäin. No, sillä sekunnilla perä lensi komeasti ilmaan :D Ai haluton ja epäinnokas... ;)

Kentällä alkukäynnit olivat sitä että poni roikkui kuolaimessa ja jos annoin sille sentinkin ohjaa, se ampaisi pahimmillaan jopa laukalle. Hiukan ylimääräistä energiaa... Vaikka liikutettu on. Siinä on kanssa yksi ihan pimeä solmuinen ja mutkikas ponitamma, ei siitä koskaan tiedä millaisella tuulella sekin pikkupiru on. Se ihan tosissaan on 95cm korkea shettis, mutta luonnetta sillä on enemmän kuin 195cm korkealla Shirellä ;)

Lämppäilin Muorin käynnissä samalla kun Tiina kasasi esteitä kentälle ;) Laitettiin yksi este lyhyelle sivulle, ja toinen pitkälle sivulle. Ensin esteet olivat puomeina, ja ravailtiin niiden yli. Muori on niin hauska kun se tulee kohti puomia, ihan innoissaan korvat hörössä, ja oikein hyppää puomin yli ;) Kuin se nyt olisi isokin este. :P Lyhyen sivun esteelle tehtiin niin, että laitettiin puomit tolppien eteen ja toinen tolppien taakse. Näin puomien väliin jäi ihan reilusti tilaa, ja ne oli ihan tosissaan hypättävä nyt. Niistä Muori innostui, se kaahasi kohti puomeja ja loikkasi innoissaan kolistelematta puomien yli! :)

Esteet nostettiin sitten niin, että pitkälle sivulle tehtiin ristikko ja lyhyelle sivulle pysty. Minä rupesin mamoilemaan, ja halusin kääntää tolpat lappeelleen, ettei pystystä tule niin korkeaa ;) Muori hyppäsi ihan innoissaan esteitä, vähän liiankin innoissaan... Kun nostettiin laukka pitkän sivun alusta ja laukattiin kohti lyhyellä sivulla olevaa estettä, Muori puri hulluna kiinni kuolaimeen ja kiisi aina vain kovempaa kohti estettä. Kun se laukkasi kaahottamalla, se tottakai tiputti koska ei malttanut keskittyä _yhtään_. Se oli ihan hirveää kaahotusta, mutta sain sen puhtaasti yli kun otin ihan törkeän suuret suuret pari pidätettä ennen estettä, ja vielä askeleen ennen estettä kunnon pidäte ja sitten myötäys ja puhtaasti yli! :D

Aina välillä tiputettiin este, ja aina välillä minutkin tiputettiin hankeen ;) Suuruuden hulluus iski sitten taas, ja pyysin Tiinaa kasaamaan kolme estettä ;) Kolme pientä pystyä, kaksi pitkälle sivulle ja yksi lyhyelle sivulle. Oikeaan kierrokseen meni oikein hyvin, kun sain vain ponin ensimmäisen esteen yli puhtaasti. Ekalle tultiin niin järjettömän lujaa, että melkein aina se tippui. Toiseen suuntaan, vasempaan kierrokseen, joka on aina ollut vaikeampi Muorille, jätettiin suosiolla lyhyellä sivulla oleva este pois. Pariin kertaan päästiin puhtaasti kuitenkin vaikeampaankin suuntaan. Otettiin vielä yksi este pois ponin helpottamiseksi, ja hypätiin vielä kerran vain yhden esteen yli.

Muori alkoi olla väsynyt, joten helpotettiin tuota yli hyppäämistä ja sitten lopetettiin loppuravien kautta. Ravissa kyllä riitti vielä puhtia ihan reippaasti, sellaisia ihme vauhtisykäyksiä se sai koko loppuravien ajan. Käynnissä sitten vähän temppuilin selässä ;) Tuli ihan ponitalutustunnit mieleen, kun mentiin ponien selässä maailmanympärimatkaa ja se oli niiiiiiiiiiiiiiiiiiiin jännää ja hienoa :D Ei se tänään ollut niin erityisen hienoa, ihan huvittavaa kokeilla kiemurrella selässä, ja Muori tasan tarkkaan tiesi mitä oikein touhuan :) Lastenponin luonne tulee aina välillä esiin. :)

Muori oli tosi hikinen, mutta tyytyväinen. Se ei vetänyt hernettä nenään, se olisi varmaan jatkanutkin hyppäämistä vaikka alkoi väsyä. Joka kerta se tuli innoissaan koko kroppa terästäytyen korvat hörössä esteelle :) Hauskaa oli, molemmilla!

Muori topattiin sitten loimien sisään kuivumaan, ja pikkuneiti palautettiin tarhaan. Manti oli portilla vastassa, ja lähtikin oikein reippaasti töihin. Mantin harjasin nopsasti ja muut perushommat hoidin, eli kavioiden putsaus ja minulle on tullut myös tavaksi selvitellä tyttöjen harjoja. Mantille sitten lykättiin suitset päähän, ja kipusin keskellä pihaa selkään.

Tästä alkoi matka kohti kenttää, joka sai uuden nimen: taistelutanner ;) Kentällä oli oikeasti kova kovaa vastaan, ja pakko myöntää, vaikka egoon vähän kolahtaakin, että Manti voitti minut 50-1. Ei hullumpaa ;)

Ihan ensimmäisenä Manti kyttäsi kamalasti kentälle, kun se "pelkäsi" kentälle jääneitä estetolppia ja puomeja... Käytiin sitten haistelemassa puomeja ja ei ne sitten enää olleetkaan niin kamalia. Jätettiin parit puomit kentälle, ja lämpättiin käynnissä ja ravissa puomeja apuna käyttäen. Ihan aluksi tuli jo vaikeuksia: Manti oli liian innokas ja todella kova edestä?! Se on normaalisti ihan yliherkkä edestä, mutta tänään se kieroili kaikin mahdollisin tavoin ja jyräsi kättä vastaan!

Vammailu alkoi ihan ensimmäisestä puomin ylityksestä. Hypättiin äkkiä sivulle karkuun puomia ja mentiin kaula kierossa puomin ohi. No, Tiina oli fiksu ja laittoi kaksi puomia vierekkäin, joten Mantin olisi pitänyt kieroilla monta metriä että se olisi päässyt luistamaan puomilta. Niimpä poni vain ravasi hienosti puomille ja oikein hyppäsi komeasti sen yli ;) Se oikein kuulkaa pomppasi isosti PUOMIN yli :D Etupää nousi iiiisoon hyppyyn ja takajalat pomppasivat mukaan epämääräisesti :D Se tuntui aika huvittavalta selästä käsin. ;)

Päätettiin sitten kun puomit sujuivat nätisti, että kokeillaan laukannostoja toiseen suuntaan tällä kertaa. SE OLI VIRHE!

Laukannostoista alkoi ihan jumalaton haloo, säätäminen, pelleily ja Amandan hankeen viskeleminen. Ja tällä kertaa pari kertaa sattuikin ihan kunnolla, kun lensin alas. Ja nyt ei ole kyse mistään kymmenestä putoamisesta, vaan lähemmäs kolmesta kymmenestä..... Laskeminen loppui n. 15 putoamisen jälkeen ja lopuksi putosin pahimmillaan kolme kertaa kierroksen aikana. Että sellainen taistelu tällä kertaa.

Manti on jostain keksinyt että minua on tosi hauskaa viskellä alas, ja kun se tekee nuo temput ihan vaan kettuillakseen. Sen ilme on niiiiiin pirullinen, sitten se nakkele niskojaan ja karistaa minut keinolla millä hyvänsä. Kun olen hangessa, poni katsoo minua suloisilla nappisilmillään viattomasti, ja kysyy ilmeellään "voi, kuinka sinä sinne oikein jouduit? :)))))"

AAARGH. Vieläkin rupeaa verenpaine nousemaan kun mietin sitä :D Tai no ei enää, nyt vaan naurattaa. Ja kuulkaa niin nauratti kentälläkin! Kun Manti yhden taktisen 'laukasta seis pää alas pomppu sivulle' -operaation jälkeen sai minut mätkähtämään hankeen, ruvettiin Tiinan kanssa nauramaan ihan hysteerisesti. Se tilanne oli niin komiinen, sen ponin ilme joka alas karistuksen jälkeen ja aina vaan minä mätkähdin maahan. Kerta toisensa jälkeen. Naurettiin Tiinan kanssa niin kovaa että en saanut edes kivuttua takaisin selkään. Vesi valui silmistä ja poni tuijotti meitä aika ilmeellä :_D Yritettiin siinä sitten taas vakavoitua ja treeni jatkui. Tosin sain uuden hekotuskohtauksen kun makasin selälläni lumisimmassa kulmassa ja siellä oli niin paljon lunta että sitä oli minun mahanki päällä! Kirjaimellisesti hautauduin lumeen :D

En ymmärrä mikä se Mantin ongelma siinä laukassa on! Kun se lähtee tosi kivasti laukalle, ihan nätisti kun pyytää ja laukkaa ihan hienosti pari askelta, kunnes se vetää liinat pohjaan, tai hyppää uralta johonkin, tai PUKITTAA!! Sitten siltä menee hermot kun minä pyydän jatkamaan laukkaa, eikä se edes nosta enää, ja sitten sirkus on valmis. Ponilla on sellainen kettumainen ilme naamalla, ihan vaan itse piru siinäkin alla kyllä oli. Ja kun se ei tee tuota ilkeyttään, vaan koska sitä huvittaa ja se on niin hauskaaaa... :D Manti ei koskaan pukittele, paitsi tänään. Ehkä kaikki oli vaan niin superhauskaa, kun tapeltiin, tapeltiin, tapeltiin... ;)

Sitten kun minä pistin kampoihin ja oikeasti ärähdin kunnolla ja ihan näppäsin lujaa raipalla kun se taas rupesi kettuilemaan, Mantille tuli vaan enemmän riemua siihen kiukutteluun. Homma meni ihan pelleilyksi, ja siinä olisi voinut oikeasti käydä tosi pahasti, niinkuin tänään oli aika lähellä... Tipuin vaihteeksi sitten jostakin syystä suoraa Mantin eteen, eikä se ehtinyt väistää, ja astui etujalallaan jalkani päälle... Melkein suoraa polven päälle. Sanotaanko että se sattuu aika hyvin, ja tunsin kyllä lihassani ponin hokit. :) Ihan salamana Manti loikkasi pois kun se tajusi että on päälläni, mutta ehti se kuitenkin sattua! :D Ei onneksi mitenkään ylitsepäsemättömän paljon, Tiina vaan punttasi minut takaisin selkään ja matka jatkui. Polvi turposi kyllä aika reilusti, ja se on punertavan sinertävä <3 Oikein kaunis ;)

Noutaja tuli sitten hakemaan, kun istuin vielä selässä ja olin niin päättäväinen kun ihminen voi olla. Karjaisin ponille että NYT MUA SATTUU JA KOHTA SATTUU SUAKIN JOS ET TOIMI! :D Poniraukka ressukka, mutta kun saatiin katsomoon pikkusisko, pikkuveli, isä, Jarkko ja Arvo niin ponikin ryhtyi vieraskoreaksi ;) Olin niin päättäväinen ja näpäytin jokaisesta kiemurtelusta oikeasti kunnolla, ja vaan pistin sen ponin kulkemaan tasan niinkuin halusin. Yritti se vielä möngertää, mutta tultiin kulmaan ja pyysin laukkaa. JA SE NOUSI!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Laukka nousi!!!! Koko sen himmeän taistelun jälkeen, laukka nousi ja laukattiin kolme-neljä askelta, pyysin raville ja jatkettiin suoraa siistiä ravia <3 Paaaaaljon kehuja ponille ja itselle ihan tajuton huojennus ja voittajafiilis! Vaikka poni voittikin about 50-60 kertaa, minä voitin kaikkein tärkeimmän erän, lopetuksen ;)

Loppuravailtiin ja käveltiin ja sitten poni harjaukseen. Olin yllättynyt, koska Manti touhusi turpansa kanssa kainalossa. Normaalisti se olisi vetänyt jonkun herneen vähintään otsalohkoon asti kun tosissaan ojensin sitä oikein kunnolla. Mantin karvat suoriksi, ja loimipakettiin, ja poni takaisin tarhaan. Siinäkin se touhusi ihan lähellä ja oli ihan kaveria, vaikka saikin tänään kunnon ojennuksen. Suloista kuitenkin kun se on aina vaan kaveri, vaikka pistetäänkin ruotuun. :)

Että sellainen päivä tänään! :D:D Tämän päivän saldona minulla on about miljoona mustelmaa ja jomottavat lihakset, kerran ilmat kunnolla pihalle ja yksi sininen ja turvonnut polvi, yksi kuiva vaatekappale 13 vaatteesta, himmeä päänsärky sekä ERÄVOITTO ;) Että näin! Mutta ihan törkeän HAUSKAA OLI! :D

Sanni ja silmätulehdus :(

Viime viikolla Ritu huomasi että Sannin silmästä vuosi paljon kirkasta nestettä. Aamulla kissa oli ollut täysin oireeton, mutta kun Ritu tuli kotiin töistä, kissan silmä oli aika pahan näköinen... :( Ritu soitti kissasta päivystävälle eläinlekurille, ja lähti suoraa päätä kohti Forssaa lekuria tapaamaan Sanni mukanaan. Minä ja iskä oltiin tulossa Helsingistä kotiin, ja ajettiinkin sitten suoraa Forssaan asti eläinlääkärille, kun halusin olla pikkuisen mustan karvapalloni tukena lekurissa... :)

Eläinlääkärillä lekuri värjäsi vihreällä inhottavalla tökötillä Sannin silmän, ja huuhteli sitten värin pois. Jos kissan silmässä olisi ollut haavauma, vihreä väri olisi tarttunut haavaan. Sannin silmässä ei kuitenkaan näkynyt mitään vihreää huuhtelun jälkeen, mutta eläinlääkäri sanoi että siellä näkyi ihan milli potenssiin sata kokoinen aivan minimaalinen kohta, joka voisi olla haavauma jos oikein tarkastelee ja käyttää vähän mielikuvitustakin ;) Vihreää väriä ei kuitenkaan jäänyt kinni siihen minimini haavaumaan, joten se tosiaan oli aivan minimaalinen, jos siellä edes oli mitään todellista haavaumaa.



Tässä silmätippatuubin paketti



Käynti oli tosi nopea, ja Sanni käyttäytyi ihan ok hyvin. Siinä kohtaa kun lääkäri huuhtoi sitä silmää vihreästä aineesta, Sanni meinasi raapaista. Ritu sitten otti kunnolla kiinni tassuista, ja lekuri huuhteli uudestaan. Tällä kertaa Sanni leikki piraijaa, ja hampaat napsahtivat varoittavasti yhteen... :D Saatiin kuitenkin silmä huuhdeltua ilman lekurin paikkausta, ja Sanni livahti oikein nopeasti kuljetuslaatikkoon kun sai luvan. Kotona kytätään laatikkoa ja kun se kaivetaan kaapista esille, kissa katoaa kuin etana usvaan eikä näyttäydy enää... :D Lekurissa laatikkoon juostaan sisälle! ;)



Ja tässä puolestaan itse silmätippatuubi



Sanni sai kotihoidoksi silmätippoja, aamuin illoin yksi tippa silmään. Arvatkaa vaan kun Sanni oppi nopeasti! Se oppi pakoilemaan Ritua, joka tunki lääkettä silmään :D Nyt Ritun ei tarvitse kuin kävellä Sannin vierestä, kissa livahtaa pakoon... Nyt minä olen laittanut tippoja, joten Sanni pääsee Ritukammostaan eroon pikkuhiljaa. Ja rupeaa kammoamaan minua :D

No, onneksi hoito loppuu jo pian. Silmä on mennyt paljon parempaan suuntaan, tosin rähmii yhä edelleen hieman muttei ollenkaan niin ikävästi kuin aluksi. Silmätipat tepsivät! :)

Jenkkikissanruoka alkaa olla lopussa, mutta onneksi uusi pussillinen on jo matkalla New Yorkista tänne Suomen perämetsään :D Sitä odotellessa!

Mulla on menossa nyt koeviikko, ja tallille meneminen on vähän hankalaa... Kun pitäisi joka päivä lukea vaan kokeisiin ihan hulluna, että pääsee edes läpi kursseista. Perjantaina kuitenkin yritän ehtiä tallille, niin saadaan uutta ponipostausta kehiin!

Niin ja vielä lopuksi: ihmettelen tuota kävijälaskurin lukemaa! Se on iso lukema, kun laskuri laskee jokaisen uuden ip osoitteen joka avaa sivun. Ei siis joka ikistä sivulautausta, vaan jokaisen uuden ip'n joka lataa sivun. :) Tosi paljon ihmisiä on jo käynyt vilkaisemassa Ponimaniaa! :) Yllättävää! :)