Kirpeän kylmä lauantai ja läpimurto

Noniin, nyt on maanantai ja aika kirjustella lauantain tallipäivästä. Hieman esimakua saitte jo lauantaina, mutta nyt on koko stoorin vuoro. :)

Lauantaina oli järkyttävän kylmä, tosin vain kylmän kauden alkuvaroitus, sillä pakkasta oli n. -18 astetta. Kata ainakin jäätyi aika totaalisesti ;) Tosin olin minäkin jäässä lähes viiden tunnin talleilun jälkeen, jalat olivat tunnottomat ja sormia nipisteli.

Kata, paras kaverini oli täällä maalla viikonlopun, ja tuli sitten mukaan tallille lähinnä valokuvaamaan. Tosi kivoja kuvia Kata nappasikin! Tällä kertaa onkin luvassa paljon kuvia, oikeastaan tasan niin paljon kuin minä jaksan kuvien kanssa pelata. Kuvien pienennys, värien muokkaus, nimeäminen ja tänne bloggeriin lataaminen ei ole mikään turhan nopea operaatio nimittäin. Varsinkin kun tekstin sekaan kuvien lisääminen on joskus aika tappelua, välillä taistelen lähdekoodeissa että saan kuvan juuri siihen mihin haluan. Pieni sisäinen perfektionisti nostaa päätään... ;) Tosin, onhan minulla on aikaa.



Ratsastusvyö tuplapehmusteella



Tallille saavuimme Katan kanssa klo 12 tienoilla. Suunnitelmissa oli ratsastaa molemmat tammat ja kokeilla sitä ratsastusvyötä! Ensin menimme vain katselemaan poneja tarhoille. Molemmat neidit tulivat suoraa portille! :) Nappasin Muorin ensin, kelasin että poni katoaa muuten kuin tuhka tuuleen jos näkee että Manti joutuu tekemään töitä ja vielä ratsastusvyöllä ;) Niinpä Muori sai olla ensimmäinen uhri, ja poni lähtikin ravilla tarhasta mukaani :D

Harjauspaikalla minä sulatin ja siistin Muorin partakarvoissa roikkuvat jääpuikot, ja samalla Kata putsasi ponin kavioita. Ruvettiin sitten virittelemään ratsastusvyötä paikoilleen, ja kävi ilmi että reikiä ei ole tarpeeksi.  Tiina keksikin heti miten saadaan vyöhön lisää reikiä: Tulikuuma naula läpi vastinhihnasta ja siihen ilmestyy reikä. Jarkko löysi sopivan paksun naulan, ja niimpä Tiina ja Jarkko lähtivät loihtimaan vyöhön lisää reikiä. :)

Peto odottaa irti päästämistä ;)
Suitset ovat riimun alla, ja poni riimusta
kiinni molemmin puolin harjauspaikalla.

Muori kuopi ja kiukutteli, se olisi halunnut jo lähteä töihin! Se koko ajan ähelsi jotain ja kuopi vain kovempaa jos kielsin... Perus Muoria taas. Tiina ilmestyi takaisin ulos ratsastusvyön kanssa, jossa oli lisää reikiä. Niinpä saimme Muorille vyön selkään. Otimme Johannan tuomasta satulasta jalustimet käyttöön, ja kiinnitimme ne vyöhön. Eipä muuta kuin peto irti ja Amanda selkään. :D

Muori oli vähän hämmästynyt tästä uudesta vempaimesta, ja käyttäytyi kohtuu kiltisti. Irvisteli se tapansa mukaan oikein sievästi kun minä en antanut lämmitellä laukassa vaan pidin ponin ihan käynnissä. Tai no, yritin pitää... Muori painaa aika-ajoin luvattoman paljon niihin ohjiin, varsinkin alussa kun se pyrkii ravaamaan tai laukkaamaan vaikka pitäisi kävellä alkukäyntejä...

Kun siinä oltiin hetkinen kävelty, ruvettiin lämppäämään ravissa. Tarkoitus oli tehdä aika kevyt treeni viikon tauon jälkeen, joten pohdin että otetaan ravia, vähän lisäyksiä, pikkuisen väistöjä käynnissä ja vain parit laukannostot molempiin suuntiin. Muori oli yllättävän rauhallinen, ravissa vähän kummallisen oloinen. Se tuntui aika pidättyväiseltä, se ei kaahannut ihan niin lujaa kuin normaalisti.

Ratsastusvyön kanssa selässä oli ihan hyvä istua aluksi, mutta kun enemmän tehtiin töitä, vyö rupesi valumaan eteenpäin kaulalle, ja ratsastusasennosta tuli aivan hirveää könötystä. Istunta kärsi todellakin paljon kun vyö rupesi liukumaan eteen. Niinpä päätimme palata tallipihalle ja lisätä yhden pehmusteen vyöhön. Pehmuste lisättiin heti kun Tiina oli käynyt taikomassa vyöhön jälleen lisää reikiä, ja palasimme takaisin kentälle työskentelemään. Toisesta pehmusteesta huolimatta vyö lähti hitaasti mutta varmasti luisumaan ihan ponin kainaloihin ja ihan liian eteen. Ensin vyö tuntuikin paremmalta, mutta ikävä kyllä se ei sopinut siltikään Muorille. :(

Napattiin sitten vyö kokonaan pois. Ponin ensin vähän kummallinen ravi muuttui, se sai lisää tempoa raviin ja laukkaa viiletettiin lujaa pitkin kenttää! :) Vyö taisi sen verran häiritä Muoria, että se vaikutti askeleeseen. Painoihan vyö kuitenkin kainaloihin niin en yhtään ihmettele. Ilman vyötä sitten treenattiin vielä hetkinen laukannostoja, kunnes ruvettiin loppujäähdyttelemään ravissa. Laukannostot vasempaan kierroksen kusevat, Muori nostaa väärän laukan. Se on muutenkin jäykempi vasemmalle, joten kun tässä treenaillaan vaan sitkeästi niin kyllä se laukka nousee lopulta oikein. :)



Muori myötäsi niskastaan reilusti!

 Muori rupesi liikkumaan tosi hyvin ravissa lopuksi, ja kokosin sitä ihan kokeilun vuoksi tosi paljon kasaan. Se poni on kyllä joko luonnonlahjakkuus, tai vaihtoehtoisesti tosi pitkälle koulutettu. Muori nimittäin rupesi käyttämään takajalkojaan paljon paremmin, ja se myötäsi niskasta reilusti. Poni oli ihan rullalla! :D Olin jälleen hämmästynyt Muorista, se osaa kyllä ihan mahdottoman paljon niin pieneksi poniksi!

Loppujäähdyttelyt ravailtiin puolipitkillä ohjilla, ja sain Muorin hidastamaan käyntiin ihan vain istunnalla! Edistystä edistystä! :) Ravailtiin kahdeksikkoja ja keskiympyrällä molempiin suuntiin. Ihan lopuksi vielä käppäiltiin taas seuraa johtajaa leikin tiimoilla pitkin poikin kentällä, kunnes Muoria rupesi kiinnostamaan enemmän Kata kuin minä ;) Ihan muodon vuoksi käveltiin vielä pari kiemuraa niin että poni seurasi minua ;) Ohjat takaisin kiinni ja kohti harjausta.

Muori oli kevyesti hikinen, ja pakkasta oli ihan reilusti, joten loimitettiin poni taas ihan lämpöiseen loimipakettiin. Muori oli hilpeän oloinen, se puuhasteli päällään kaikenlaista kun laitettiin loimia niskaan. Kiitokseksi Muori sai porkkananpalan, ja kun poni oli paketissa vein sen takaisin tarhaan. Tarhassa Manti tuli heti vastaan, ja tutkaili vähän turhankin innokkaasti taskujani. Muorilla meinasi taas mennä herne nenään kun Manti tuli siihen kiehnäämään, mutta kunnioitti sen verran minua ettei ryhtynyt pahemmin Mantille ärisemään. Nyrpeästi Muori tuijotti kun Manti lähti tarhasta kanssani kohti harjausta.

Manti harjauksessa :)

Manti oli taas ihan liian iholla koko ajan, se kiehnäsi ihan koko ajan taskuilla ja haisteli korvia ja nyppi pipoa ja leikki vetoketjuilla sekä takin tarroilla. Ärähdin sitten neidille vähän kovempaa ja kuunteli se - ainakin kymmenen sekuntia... Ratsastusvyötä kokeiltiin myös Mantin kanssa, ja reiät olivat taas vähän huonosti, kun uusia reikiä oltiin tehty vain toisen puolen vastinhihnoihin. Vyö meni kuitenkin ihan sopivan kireälle, ja kipusin pihassa selkään. Manti ei ollut oikein moksiskaan vyöstä, se vain tallusti eteenpäin.

Ensin Manti rupesi kyttäämään heti naapurin pelottavaa taloa, ja kieltäytyi kulkemasta eteenpäin... Pyysin nätisti, ei suostu. Pyysin vähemmän nätisti, ei vieläkään suostu liikkumaan. Käskin, otettiin askel eteenpäin ja venkoiltiin. Pakotin, jolloin lähdettiin tuohtuneena liikkeelle ja käveltiin kaikkea kyttäillen kentälle. Mantissa tuntui olevan virtaa, ja minussa oli taistelutahtoa. Edellinen ratsastus oli jotain niin järkyttävää, selkäni on vieläkin ihan jumissa ja kipeä kun tipuin sen ~30 kertaa... Nyt olin päättänyt että tänään kun minulla on jalustimet, en tipu, ja me tasan laukataan. Ainakin yksi askel, mutta me laukataan.



Uusia reikiä ja uusi yritys. Tästä lähdettiin kohti
 kenttää ja laukannostoja!



Lämmiteltiin melkein yhteisymmärryksessä. Välillä neiti kiemurteli ja loikki pois kahdeksikolta, mutta kappas,  minä en pudonnutkaan vaikka Manti loikkasi äkkiä sivuun! Poni oli vähän hölmistynyt, se perhana pysyi ihan tosiaan selässä! Venkoilua oli vain peri kertaa, kunnes Manti alistui kohtaloonsa ja ravasi ihan melkein nätisti sinne mihin pyysin. Satulavyö pyörähti kyllä jokaisessa venkoilussa, joten päätettiin että mennään taas takaisin tallipihalle, ja Tiina taikoo jälleen reikiä vyöhön. Pihassa Manti toimi tosi hienosti! Me saatiin aika supehienot  pohkeenväistöt läpi! Hitsiläinen, olen niistä kyllä ylpeä! Se väisti ihan kunnolla ristiin, ja liikeessä :))) Jeijj! Olen ihan oikeasti osannut opettaa sille jotain!

Kun Tiina sai tehtyä vyöhön lisää reikiä, laitettiin vyö takaisin paikoilleen, ja kiristettiin tällä kertaa  kireämmälle. Takaisin kentälle, vähän reipasta ravia molempiin suuntiin, ja aloitin laukannostot.

Tässä tulee se läpimurto!

Päätin että nostan laukan lyhyen sivun kulmasta. Tultiin reippaasti kulmaan, ja pyysin pelkästään pohjeavuilla Mantia laukkaamaan. Laukka nousi, yhtään kyseenalaistamatta!! Ja se laukka pysyi yllä!!!! Me laukattiin melkein kokonainen kierros, ennekuin pyysin Mantin takaisin raville! Ihan u s k o m a t o n t a, viimeksi me tapeltiin niin törkeästi tästä laukasta, ja nyt se nousi ihan kuin poni olisi koko ikänsä nostellut pohjeavuista laukkaa :D

Rakensin teille oikein kuvasarjankin tästä ensimmäisestä täydellisestä nostosta jossa laukka pysyi yllä lähes koko kierroksen:



<3

Olen sairaan ylpeä tuosta ponista! Niin ylpeä, että kun laskin Mantin raville, minä vain nauroin! Nauroin ääneen selässä ihan innoissani. :D

Kun laukka oikeaan kierrokseen nousi niin hienosti, päätettiin nostaa laukkaa vasempaankin kierrokseen. Ensimmäinen nosto onnistui muuten, mutta laukka oli väärää laukkaa. Toisella nostolla laukkakin kuitenkin oli oikein, ja niimpä laukkasimme toisen lyhyen sivun puoleenväliin. :) Otettiin nostoja vasempaan ehkä 5-6, pari kertaa ei noussut ollenkaan, mutta muuten saatiin ihan hienosti nousemaan vasenkin laukka! :)))



Nytkin hymyilen täällä leveästi, se oli niiiiiin upeaa! Manti oli ihan huippu poni, kerran se yritti venkuroida laukassa ja veti liinat kiinni ja hyppäsi sivulle, mutta kun en taaskaan tippunut, niin venkoilut jäivät aikalailla siihen! :) Hitsi miten upeaa :)

Lopetettiin onnistuneeseen nostoon, ja tehtiin sitten pitkät loppuverkat ravissa. Ensin Manti kaahotti ihan hullun lailla, ja oli nostamassa kulmista laukkaa, mutta pidin sen ravilla ja ravikin rauhoittui lopulta ihan hienosti. Itseasiassa ravi rauhoittui vähän liikaakin lopussa, Manti rupesi taas tarjoilemaan matoravia. :D Pari kertaa huomautus matoilusta riitti ja ravin tahti säilyi ihan jeessinä. Lopuksi ravailtiin vielä puolipitkin ohjin, ja käveltiin loppukäynnit.

Lopettelua :)

Mantikin oli hionnut ratsastuksesta hieman, joten käärittiin neitonen harjauksen jälkeen loimipaketin suojiin. Lupasin ponille jo kentällä kaikkein suurimman porkkanan minkä löydän palkinnoksi hienosta laukkaamisesta. Kaivoin sitten valtavan porkkanan porkkanoiden seasta, ja annoin sen paloissa Mantille :) Tuli siinä kiiteltyä ja halattuakin varmaan sata kertaa ponia :D Sillä menee pian hermot kun olen niin ylitsevuotavan onnellinen kun se toimii noin hienosti ;)

Vein Mantin onnesta leijuen takaisin tarhaan, Muorin luo. Molemmat saivat vielä porkkanaa ja rapsutuksia osakseen. :) Juteltiin Tiinan ja Katan kanssa kaikenlaista kun odoteltiin noutajan saapumista. Mentiin loppujen lopuksi kremikseen lämmittelemään ja jutustelemaan, kun ulkona tosiaan oli vähän liian kylmä. Noutaja saapui aika pian, ja kipitettiin Katan kanssa autoon. :)

Tosi nihkeää kun tuli/tulee tuollaiset himmeät pakkaset. Kun ei haluaisi ihan -25 kelillä mennä tallille, kun se on totaalijäätyminen. Kuitenkin haluaisin mennä, vaikka tiedän että jäädyn palikaksi jos menen yhtään pidemmäksi aikaa tuonne pakkaseen. :( Mur. Muttamutta, katsellaan ja pohditaan. Ja toivotaan että pakkanen laskee!!