SE NOUSI!!!!

Päässä on kyllä ihan hirveä vyyhti asioita joista pitäisi kirjoittaa: tänään tallipäivä oli sangen tapahtumarikas... :D Ja otsikon ymmärrätte kun luette tekstiä eteenpäin ;)

Varoitan, tästä taisi tulla aika romaani! :D

Kun tulin tallille suoraan uskonnonkokeesta (joka meni muuten meni aivan perseelleen, uusinta taitaa odottaa...) Tiina jutusteli että tammat olivat olleet tosi outoja molemmat, rauhallisia ja Muori oli ollut vähän haluton liikkumaan ja oli kiukutellut mahan koskemisesta. Manti puolestaan oli ollut ihme laiskamato ajolenkillä, ja muutenkin ollut asenteella "ei kiinnosta mikään". Noh, tammojen edellispäivien käytöksestä EI OLLUT MITÄÄN HAJUA tänään....... Molemmat olivat kunnon tyranneja, varsinkin Manti murunenkilttipikkuponi oli aivan kamala!

Ensin kuitenkin ratsastin Muorin. Ponin haluttomuudesta ei ollut enää tietoakaan kun olin saanut riimun päähän tarhassa, sillä Muori ravasi perässäni portille :D Ensin se kuitenkin lähti livohkaan, ja meni perimmäiseen nurkkaan, mutta kun hain ponin sieltä Muoriin tuli taas energiaa! Harjauksessa se vaikutti jotenkin etäiseltä, mutta pihalla selkäännuosussa se kiemursi ja väänsi ja hypppelehti omiaan. Kun pääsin selkään ja Tiina kävi poistamassa Velvetin pika-aitauksen aidan tieltämme, pyysin Muoria eteenpäin. No, sillä sekunnilla perä lensi komeasti ilmaan :D Ai haluton ja epäinnokas... ;)

Kentällä alkukäynnit olivat sitä että poni roikkui kuolaimessa ja jos annoin sille sentinkin ohjaa, se ampaisi pahimmillaan jopa laukalle. Hiukan ylimääräistä energiaa... Vaikka liikutettu on. Siinä on kanssa yksi ihan pimeä solmuinen ja mutkikas ponitamma, ei siitä koskaan tiedä millaisella tuulella sekin pikkupiru on. Se ihan tosissaan on 95cm korkea shettis, mutta luonnetta sillä on enemmän kuin 195cm korkealla Shirellä ;)

Lämppäilin Muorin käynnissä samalla kun Tiina kasasi esteitä kentälle ;) Laitettiin yksi este lyhyelle sivulle, ja toinen pitkälle sivulle. Ensin esteet olivat puomeina, ja ravailtiin niiden yli. Muori on niin hauska kun se tulee kohti puomia, ihan innoissaan korvat hörössä, ja oikein hyppää puomin yli ;) Kuin se nyt olisi isokin este. :P Lyhyen sivun esteelle tehtiin niin, että laitettiin puomit tolppien eteen ja toinen tolppien taakse. Näin puomien väliin jäi ihan reilusti tilaa, ja ne oli ihan tosissaan hypättävä nyt. Niistä Muori innostui, se kaahasi kohti puomeja ja loikkasi innoissaan kolistelematta puomien yli! :)

Esteet nostettiin sitten niin, että pitkälle sivulle tehtiin ristikko ja lyhyelle sivulle pysty. Minä rupesin mamoilemaan, ja halusin kääntää tolpat lappeelleen, ettei pystystä tule niin korkeaa ;) Muori hyppäsi ihan innoissaan esteitä, vähän liiankin innoissaan... Kun nostettiin laukka pitkän sivun alusta ja laukattiin kohti lyhyellä sivulla olevaa estettä, Muori puri hulluna kiinni kuolaimeen ja kiisi aina vain kovempaa kohti estettä. Kun se laukkasi kaahottamalla, se tottakai tiputti koska ei malttanut keskittyä _yhtään_. Se oli ihan hirveää kaahotusta, mutta sain sen puhtaasti yli kun otin ihan törkeän suuret suuret pari pidätettä ennen estettä, ja vielä askeleen ennen estettä kunnon pidäte ja sitten myötäys ja puhtaasti yli! :D

Aina välillä tiputettiin este, ja aina välillä minutkin tiputettiin hankeen ;) Suuruuden hulluus iski sitten taas, ja pyysin Tiinaa kasaamaan kolme estettä ;) Kolme pientä pystyä, kaksi pitkälle sivulle ja yksi lyhyelle sivulle. Oikeaan kierrokseen meni oikein hyvin, kun sain vain ponin ensimmäisen esteen yli puhtaasti. Ekalle tultiin niin järjettömän lujaa, että melkein aina se tippui. Toiseen suuntaan, vasempaan kierrokseen, joka on aina ollut vaikeampi Muorille, jätettiin suosiolla lyhyellä sivulla oleva este pois. Pariin kertaan päästiin puhtaasti kuitenkin vaikeampaankin suuntaan. Otettiin vielä yksi este pois ponin helpottamiseksi, ja hypätiin vielä kerran vain yhden esteen yli.

Muori alkoi olla väsynyt, joten helpotettiin tuota yli hyppäämistä ja sitten lopetettiin loppuravien kautta. Ravissa kyllä riitti vielä puhtia ihan reippaasti, sellaisia ihme vauhtisykäyksiä se sai koko loppuravien ajan. Käynnissä sitten vähän temppuilin selässä ;) Tuli ihan ponitalutustunnit mieleen, kun mentiin ponien selässä maailmanympärimatkaa ja se oli niiiiiiiiiiiiiiiiiiiin jännää ja hienoa :D Ei se tänään ollut niin erityisen hienoa, ihan huvittavaa kokeilla kiemurrella selässä, ja Muori tasan tarkkaan tiesi mitä oikein touhuan :) Lastenponin luonne tulee aina välillä esiin. :)

Muori oli tosi hikinen, mutta tyytyväinen. Se ei vetänyt hernettä nenään, se olisi varmaan jatkanutkin hyppäämistä vaikka alkoi väsyä. Joka kerta se tuli innoissaan koko kroppa terästäytyen korvat hörössä esteelle :) Hauskaa oli, molemmilla!

Muori topattiin sitten loimien sisään kuivumaan, ja pikkuneiti palautettiin tarhaan. Manti oli portilla vastassa, ja lähtikin oikein reippaasti töihin. Mantin harjasin nopsasti ja muut perushommat hoidin, eli kavioiden putsaus ja minulle on tullut myös tavaksi selvitellä tyttöjen harjoja. Mantille sitten lykättiin suitset päähän, ja kipusin keskellä pihaa selkään.

Tästä alkoi matka kohti kenttää, joka sai uuden nimen: taistelutanner ;) Kentällä oli oikeasti kova kovaa vastaan, ja pakko myöntää, vaikka egoon vähän kolahtaakin, että Manti voitti minut 50-1. Ei hullumpaa ;)

Ihan ensimmäisenä Manti kyttäsi kamalasti kentälle, kun se "pelkäsi" kentälle jääneitä estetolppia ja puomeja... Käytiin sitten haistelemassa puomeja ja ei ne sitten enää olleetkaan niin kamalia. Jätettiin parit puomit kentälle, ja lämpättiin käynnissä ja ravissa puomeja apuna käyttäen. Ihan aluksi tuli jo vaikeuksia: Manti oli liian innokas ja todella kova edestä?! Se on normaalisti ihan yliherkkä edestä, mutta tänään se kieroili kaikin mahdollisin tavoin ja jyräsi kättä vastaan!

Vammailu alkoi ihan ensimmäisestä puomin ylityksestä. Hypättiin äkkiä sivulle karkuun puomia ja mentiin kaula kierossa puomin ohi. No, Tiina oli fiksu ja laittoi kaksi puomia vierekkäin, joten Mantin olisi pitänyt kieroilla monta metriä että se olisi päässyt luistamaan puomilta. Niimpä poni vain ravasi hienosti puomille ja oikein hyppäsi komeasti sen yli ;) Se oikein kuulkaa pomppasi isosti PUOMIN yli :D Etupää nousi iiiisoon hyppyyn ja takajalat pomppasivat mukaan epämääräisesti :D Se tuntui aika huvittavalta selästä käsin. ;)

Päätettiin sitten kun puomit sujuivat nätisti, että kokeillaan laukannostoja toiseen suuntaan tällä kertaa. SE OLI VIRHE!

Laukannostoista alkoi ihan jumalaton haloo, säätäminen, pelleily ja Amandan hankeen viskeleminen. Ja tällä kertaa pari kertaa sattuikin ihan kunnolla, kun lensin alas. Ja nyt ei ole kyse mistään kymmenestä putoamisesta, vaan lähemmäs kolmesta kymmenestä..... Laskeminen loppui n. 15 putoamisen jälkeen ja lopuksi putosin pahimmillaan kolme kertaa kierroksen aikana. Että sellainen taistelu tällä kertaa.

Manti on jostain keksinyt että minua on tosi hauskaa viskellä alas, ja kun se tekee nuo temput ihan vaan kettuillakseen. Sen ilme on niiiiiin pirullinen, sitten se nakkele niskojaan ja karistaa minut keinolla millä hyvänsä. Kun olen hangessa, poni katsoo minua suloisilla nappisilmillään viattomasti, ja kysyy ilmeellään "voi, kuinka sinä sinne oikein jouduit? :)))))"

AAARGH. Vieläkin rupeaa verenpaine nousemaan kun mietin sitä :D Tai no ei enää, nyt vaan naurattaa. Ja kuulkaa niin nauratti kentälläkin! Kun Manti yhden taktisen 'laukasta seis pää alas pomppu sivulle' -operaation jälkeen sai minut mätkähtämään hankeen, ruvettiin Tiinan kanssa nauramaan ihan hysteerisesti. Se tilanne oli niin komiinen, sen ponin ilme joka alas karistuksen jälkeen ja aina vaan minä mätkähdin maahan. Kerta toisensa jälkeen. Naurettiin Tiinan kanssa niin kovaa että en saanut edes kivuttua takaisin selkään. Vesi valui silmistä ja poni tuijotti meitä aika ilmeellä :_D Yritettiin siinä sitten taas vakavoitua ja treeni jatkui. Tosin sain uuden hekotuskohtauksen kun makasin selälläni lumisimmassa kulmassa ja siellä oli niin paljon lunta että sitä oli minun mahanki päällä! Kirjaimellisesti hautauduin lumeen :D

En ymmärrä mikä se Mantin ongelma siinä laukassa on! Kun se lähtee tosi kivasti laukalle, ihan nätisti kun pyytää ja laukkaa ihan hienosti pari askelta, kunnes se vetää liinat pohjaan, tai hyppää uralta johonkin, tai PUKITTAA!! Sitten siltä menee hermot kun minä pyydän jatkamaan laukkaa, eikä se edes nosta enää, ja sitten sirkus on valmis. Ponilla on sellainen kettumainen ilme naamalla, ihan vaan itse piru siinäkin alla kyllä oli. Ja kun se ei tee tuota ilkeyttään, vaan koska sitä huvittaa ja se on niin hauskaaaa... :D Manti ei koskaan pukittele, paitsi tänään. Ehkä kaikki oli vaan niin superhauskaa, kun tapeltiin, tapeltiin, tapeltiin... ;)

Sitten kun minä pistin kampoihin ja oikeasti ärähdin kunnolla ja ihan näppäsin lujaa raipalla kun se taas rupesi kettuilemaan, Mantille tuli vaan enemmän riemua siihen kiukutteluun. Homma meni ihan pelleilyksi, ja siinä olisi voinut oikeasti käydä tosi pahasti, niinkuin tänään oli aika lähellä... Tipuin vaihteeksi sitten jostakin syystä suoraa Mantin eteen, eikä se ehtinyt väistää, ja astui etujalallaan jalkani päälle... Melkein suoraa polven päälle. Sanotaanko että se sattuu aika hyvin, ja tunsin kyllä lihassani ponin hokit. :) Ihan salamana Manti loikkasi pois kun se tajusi että on päälläni, mutta ehti se kuitenkin sattua! :D Ei onneksi mitenkään ylitsepäsemättömän paljon, Tiina vaan punttasi minut takaisin selkään ja matka jatkui. Polvi turposi kyllä aika reilusti, ja se on punertavan sinertävä <3 Oikein kaunis ;)

Noutaja tuli sitten hakemaan, kun istuin vielä selässä ja olin niin päättäväinen kun ihminen voi olla. Karjaisin ponille että NYT MUA SATTUU JA KOHTA SATTUU SUAKIN JOS ET TOIMI! :D Poniraukka ressukka, mutta kun saatiin katsomoon pikkusisko, pikkuveli, isä, Jarkko ja Arvo niin ponikin ryhtyi vieraskoreaksi ;) Olin niin päättäväinen ja näpäytin jokaisesta kiemurtelusta oikeasti kunnolla, ja vaan pistin sen ponin kulkemaan tasan niinkuin halusin. Yritti se vielä möngertää, mutta tultiin kulmaan ja pyysin laukkaa. JA SE NOUSI!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Laukka nousi!!!! Koko sen himmeän taistelun jälkeen, laukka nousi ja laukattiin kolme-neljä askelta, pyysin raville ja jatkettiin suoraa siistiä ravia <3 Paaaaaljon kehuja ponille ja itselle ihan tajuton huojennus ja voittajafiilis! Vaikka poni voittikin about 50-60 kertaa, minä voitin kaikkein tärkeimmän erän, lopetuksen ;)

Loppuravailtiin ja käveltiin ja sitten poni harjaukseen. Olin yllättynyt, koska Manti touhusi turpansa kanssa kainalossa. Normaalisti se olisi vetänyt jonkun herneen vähintään otsalohkoon asti kun tosissaan ojensin sitä oikein kunnolla. Mantin karvat suoriksi, ja loimipakettiin, ja poni takaisin tarhaan. Siinäkin se touhusi ihan lähellä ja oli ihan kaveria, vaikka saikin tänään kunnon ojennuksen. Suloista kuitenkin kun se on aina vaan kaveri, vaikka pistetäänkin ruotuun. :)

Että sellainen päivä tänään! :D:D Tämän päivän saldona minulla on about miljoona mustelmaa ja jomottavat lihakset, kerran ilmat kunnolla pihalle ja yksi sininen ja turvonnut polvi, yksi kuiva vaatekappale 13 vaatteesta, himmeä päänsärky sekä ERÄVOITTO ;) Että näin! Mutta ihan törkeän HAUSKAA OLI! :D