Täällä taas!!

Minä paha laiska bloggaaja olen vihdoin palailemassa taas tappelemaan blogspotin kanssa! :D Saatte jatkossakin lukea edesottamuksistamme täältä, siihen tahtiin kun viitsin ja ehdin kirjustella. :)

Minua vaivaa tämä blogi, kun haluaisin kirjoittaa joka tallikerran jälkeen, mutta sitten se unohtuu tai minua väsyttää liikaa tai kuvien siirtämiseen tarvittava johto on hukassa tai ei ole aikaa ja sitten rupeaa ketuttamaan lahjakkaasti kun on viikon runoilut kirjustamatta ja sitten kiukuttaa vieläkin enemmän kun pitäisi jaksaa kirjoittaa viikon tarinat enkä kuitenkaan muista kaikkia hauskoja yksityiskohtia jotka haluaisin tänne blogiin jakaa!

Kun en missään nimessä ikinä koskaan halua tästä blogista sellaista leipääntynyttä "Menin tallille. Harjasin ponin, ratsastin. Hypättiin pieniä. Hoidin ponin pois. Toisen kanssa mentiin puskailemaan. Oli hauskaa." Leipääntynyttä. Tylsää. Kamalaa tekstiä! Tiedätte kaikki mitä tarkoitan! Haluan kirjoittaa kunnolla - kunnolla kirjoittaminen on minulle jonkinasteinen kunnianasia. Niimpä haluan pitää tämän blogin ihan itselleni sellaisessa kuosissa kuin haluan. Mikään ei saa nimittäin paskaa päivää paranemaan paremmin kuin se, että rupeaa selailemaan vanhoja postauksia. Talvelta, kaikkia niitä takaiskuja ja onnistumisia, sitä käsitttämättömän suurta riemua josta saan vieläkin kiinni kuin eläisin vasta nyt sitä hetkeä! Sen haluan teksteissäni säilyttää: sen aitouden, tunteen, sen THE fiiliksen. :D

Niimpä päivittelen tallitarinoita aina kun itsestä tuntuu hyvältä. Aina kun saan napattua flown reunasta kiinni, sillä silloin sormeni kipittävät näppiksellä niin että kone savuaa ja nautin joka sanan kirjoittamisesta. Senkin tunteen haluan kokea, enkä vain potea huonoa omaatuntoa siitä että en ole kirjoittanut.

Noin, nyt oletan saaneeni synninpäästön ja voin palailla menneiden viikkojen juttuihin. :D

Tämä päivtys saakoon kantaa tunnisteeltaan Välipäivitysnimikettä. Onhan tämä postaus vähän niinkuin selitys kamalalle hiljaiselolle. :)

Viimeaikoina tallilla on tapahtunut vaikka mitä! Hitsi, kaikkea hienoa! Ollaan Mantin kanssa hypätty iso askel eteenpäin osaamisessa, poni on ihan kunnon ratsuponi. Kerran sain sen jo melkein rehellisesti sanottuna peräänantoon, tai ainakin liikkumaan todella hyvin. Ihan rehellisesti se ei kyllä liikkunut, mutta paljon ei puuttunut! Olen aivan sairaan ylpeä Mantista, siitä on tullut puolessa vuodessa ihan oikea ratsu!

Ollaan harjoiteltu paljon esteitä, ja yhteisymmärrys on parantunut 150% lähtötilanteesta. Tänäänkään Manti ei sikaillut mitään esteillä, se taitaa luottaa minuun sen verran että uskaltaa hypätä esteen yli jolle sen ratsastan, eikä se enää viitsi venkuroida ja sätkiä kuin epileptikko.

Mantin ratsastettavuus on parantunut sen toisen 150% ja ette voi uskoa sitä fiilistä kun poni taipuu hienosti, väistää pohjetta hienosti, kuuntelee hienosti mitä pyydän! Aivan käsittämätöntä, ja kun lukee postauksia (esim. SE NOUSI!!!) viimetalvelta - jolloin maailman suurin riemuvoitto minulle oli se kolme laukka-askelta, joiden jälkeen tunsin olevani vähintään Jeesus, jos en ihan Jumala - ja vertaa tilannetta tähän mikä nyt on, on ero aivan valtava!

Me vaan ollaan yhdessä aika hiton hyviä! ;)

Vili lomailee edelleen jätkäporukassa laitumella. Siellä on yksi varsa joka puhuttelee minua erityisesti. Se tunkeilee jopa uniini, ja katsoo niissä minua suoraan sieluun kauniilla mulkosilmillään ja vetoaa kaikkiin mahdollisiin tunteisiini. Se ei edes ole kovin söpö, mutta jokin siinä iski ja kovaa, kun sen ensimmäisen kerran näin. Siinä on sitä jotain, ja isälle on esitetty syntymäpäivälahjatoiveita... ;)

Niin, enää reilu viikko kuusitoistavuotiaana! Sitten vaihtuukin elettäväksi seitsemästoista vuosi, turhin mahdollinen ikä, mutta mikäs siinä. Ostin itselleni aivan jumalaisen syntymäpäivälahjan, ja huomenna sen se tulee täytäntöön. Huomenna klo 12 leikin taas neulatyynyä, tosin tälläkertaa sellaisen neulan tyynyä, jossa on mustetta. Ei tarvitse enää tusseilla piirrellä kuvia ihoon huomisen jälkeen, kun huomenna n. klo 14 minuun on hakattu kuva joka ei koskaan katoa <3 Ahh, rakastan tatuointiani jo etukäteen! ;)

Mitäs muuta kerrottavaa minulla olikaan. Aika kamalasti kaikkea mahdollista, kunhan vaan muistaisin taas. AINIIN!

Me olemme käyneet uittamassa poneja jo pariin kertaan! Se on ihan sairaan hauskaa! Me polskimme Mantin kanssa milloin kummatkin uiden, milloin ravaillen rantavedessä. Manti on hauska pullukkapallukka kun se ravaa täysiä kohti rantaa kylkiinsä ylettyvässä vedessä. Ihan kauhea hyökyaalto vaan lähtee liikkeelle ja me tulemme sen keulana lujaa kohti rantaa! ;) Tsunami nimeltä Manti!

Muorikin meni hienosti veteen, ja kaiken lisäksi se oli vielä ihan innoissaan koko touhusta! Oltiin vähän pohdittu tuleekohan koko poni veteen ollenkaan, mutta sinne se painatti ja syvemmälle ja kovempaa olisi pitänyt koko ajan päästä. :) Suloinen vanha ponipallero, joka ei vaikuta ollenkaan vanhalta... Muori palautui taas johonkin "En osaa mitään olen hurja nuori poni joka ei ymmärrä pidätteitä" tasolle.

Saimme Kaunisrannantilan Satulta satuloista lainaksi, sovitteluun ja testiin omaa satulahanketta varten. Yksi satuloista sopi Muorille tosi hyvin, ja voi luoja sitä elikkoa! Se oli ihan kuin aluksi, kunnon lieroke ja kaahotti vaan korvat hörössä täyttä laukkaa koko ajan. Jaa että vanha poni, niin juuri!

Satulaprojekti on päässyt niin pitkälle, että Tiina kävi eilen ostamassa satulan Mantille! Niimpä minä seisoin kevarini vieressä (sekin juttu on kertomatta! sain inssin läpi kympin arvosanoilla ja päristelen siis pitkin mäkiä omalla kevarillani. Kanssamaatkustajat varokaa, Maanteiden kauhu on lähtenyt liikenteen sekaan ;) ) tänään aamulla klo 8.45 Tiinan pihassa :D

Ensin tsekkasin kaninpoikasia, joita on taas hitosti lisää! Okei, hitosti ja hitosti, mutta kuusi! Nyt niitä on yhteensä ihan hirveästi, kun laskee ne isommat poikasetkin mukaan. :D Tiina oli kamala, ja törkkäisi minulle yhden niistä kanivauvoita tänään syliin!! Tsiisus, milloin minä, kanifobikko, olen viimeksi koskenut kaniin? Silloin kun sellainen raateli minut palasiksi ja sai aikaan kovemman luokan fobian!

Niimpä minä seisoin järkyttyneenä rimpuileva kanivauva kätösissäni, ja vinguin että se raapii minua :D Sillä oli överin terävät kynnet, mutta se oli suloinen. :) Tosin suloisempi se oli sitten turvallisesti verkon takaa. :P

Kanin aiheuttamasta järkytyksestä yli päästyäni hain Mantin tarhasta, ja alkoi satularupeama! Sovittelimme satulaa aikamme, ja virittelimme sen sitten koeratsastuskuosiin. Manti oli aivan intona ratsastuksen ajan, se ei ole koskaan kiikuttanut minua tuolla lailla korvat hörössä pitkin kenttää, saatika oikein rynnännyt esteille intoa täynnä. Ja nimenomana intoa, sillä satula istui hyvin ja poni liikkui hyvässä muodossa eteenpäin. :)

Muori puolestaan oli aika narttumaisella tuulella tänään. Ilkeästi sanottu, mutta se on vaan fakta. Ensinnäkin pieni metrinen poni on miestä vailla ja kiljuu yötä päivää pellon yli naapurin uudelle ruunalle. (tästäkin pitää muistaa kirjoittaa!!) Toisekseen, Muorilla on jonkinasteinen ongelma siitä, tarvitseeko sen kuunnella mitä pyydän. Tänään tahkottiin ohjasajossa aivan mitättömän pieniä perusasioita ja niistäkin se eläin nosti kunnon metelin koko ajan. EI vahingossakaan taipunut, eikä ainakaan kulkenut haluttua askellajia :D hiljalleen se kuitenkin asettui, kun kerran näpäytin sitä takapuolelle raipalle ja muistutin kuka määrää milloin jäkitetään paikallaan vai tehdäänkö niin ollenkaan!

Tein punaisista törpöistä minikokoinen kenttä: about 3m x 5m. Siinä sitten tehtiin julmetusti töitä, tiukasti armeijakurissa, ja rupesi sieltä sitten löytymään oikeinkin hyvää liikettä ja varsinkin taipumista. Viimeisen viiden minuutin hienoon ja oikein kehuttavaan työskentelyyn päätimme sitten treenin tällä erää.

Ainiin, Beni Benkkulainen on myyty ja muuttanut uuteen kotiinsa :) Ihan tuli vaan jostain mieleen tähän väliin, joten kerroimpas sen nyt. Ja Annen eestihevonen Assu on löytänyt uuden kodin, ja sekin muutti Annelta pari viikkoa sitten. Myös Annen Karvinen on myynnissä, joten tosi kivan issikkapoitsun saa joku omakseen. :) Karvi on kyllä ihan kultakimpale jollekulle omaa ponia etsivälle :)

Niin. Naapurin uusi ruuna, johon Muori on sokeasti rakastunut, on nimeltään Männistön Arvo. Arvo on ollut Annella reilu pari viikkoa, ja ihan kivan oloinen tyyppi. Kerran minäkin olen jo saanut kunnian kivuta Arvon selkään. Siis hevosen, en Tiinan koiran. Hehheh, jäätävä läppä :D Juu, joka tapauksessa, täällä blogissa saattanee olla juttuja myös Arvosta sillointällöin. :)

Nyt luulen että päällimmäiset heppailujutut on selitetty. Ainakin pintaraapaistu, mutta nyt ollaan taas aikalailla kartalla. :) Minulle tulee loppuviikko kyllä pakkolomaa tallilta, kun tatuointi tulee jalkapöytään, ja kenkää en saa laittaa moneksi tunniksi jalkaan moneen päivään kuvan hakkaamisen jälkeen.

Kissauutisia sen verran, että Sanni voi hyvin! :) Minun musta ihana karvapalloni on pystynyt kunnossa jo pitkään kortisoonilääkkeellä. Se saa joka ilta pikkuruisen tabletin, ja voi silminnähden paremmin nyt, kun kutiavat näppyläiset eivät kiusaa sitä. Muuten kissalaumassa on kaikki aikalailla ennallaan. Niisku ja Sanni kovistelevat johtajan paikasta sillointällöin, ja Tinka yrittää liehitellä Siiriä, joka on päättänyt vihata muita kissoja. Totutusta ollaan tehty nyt tosi paljon, ja hiljalleen Siirulikin vihaa ehkä hyppysellisen vähemmän Tinkaa. Maija palloillee omiaan ja viihtyy häkissä. :) Meidän yksinäinen sielu.

Laitan tähän vielä läjän kuvia, kaikenmaailmaisista viimeviikkojen jutuista. :) Kun en jaksa ruveta vääntämään kuvia tekstin sekaan. :D Saatte katsoa ne tästä lopusta tällä kertaa :P

Lukas, mun Muksu <3

Vilburggi

Assu

Arvo!

Ilman satulaa hoppailua

Loppuverkka ;)

Mun Murut. Pikkusiskoseni ja Manti :)

Muorilla satulalla ratsatsusta

I  <3  Muori

Anne ja Arvo

Maastoon! Anne ja Arvo & Minä ja Manti.
Minä ja Manti ei edes jääty joukosta mitenkään.
Mullapa onkin superponi ;)

Uimuilua :)

Kuvia on paljon paljon lisää, mutta jätetään jotain ensikertaakin! ;)

Savijärvi 2.6.2011!

Vihdoin elonmerkkejä tännekin!

Skippailen tässä taas muita tallipäiviä joista en ole ehtinyt bloggailemaan, sillä tämä postaus saa luvan olla omistettu täysin Savijärven näyttelyille! :)

Aamuni alkoi 2.6. reilun kolmentunnin yöunien jälkeen reilusti ennen kuutta. Varttia yli kuusi istuin autossa ja starttasimme isin kanssa matkan tallille. Isi oli iloinen kun sai vapaapäivänä kuskata rakasta lapsukaistaan tallille kuuden aikoihin ;) Tallilla olin pari minuuttia Petran jälkeen, jonka äiti oli ollut vielä minun isääni iloisempi tästä kuskausoperaatiosta pyhäpäivän aamuna... :D Kökötimme kuitenkin Petran kanssa varttia vaille seitsemän tallin pihassa, valmiina toimimaan.

Tytöt kurkkii traikun sivuovesta :)

Lykättiin ponit koppiin: Vili yksiöön Johannan traikkuun ja tammat kaksioon Tiinan ja Jarkon traikkuun. Minä ja Petra kipusimme Johannan autoon ja viimehetken tavaroiden mukaan ottamisen jälkeen matka kohti Sipoota saattoi alkaa! Matka meni hienosti ilman kummempia kommelluksia. :) Savikselle päästyämme parin tunnin ajomatkan jälkeen otettiin aika pian tammat ulos kopista ja luvettiin lämppäämään Petran kanssa niitä. Rogerilta tuli ohje lämpätä Mantia oikein kunnolla ja henkihieverissä sitä sitten juostiinkin!

Vuoroin vaihdellen poneja minä ja Petra juoksutimme Mantia ja Muoria pitkin nurmikenttää, joka oli tosi hyvä lämppäalue! Manti veti nurtsilla ihan innoissaan, ravasi reipaasti ja oli menossa mukana. Muorilla tosin riitti virtaa sitäkin enemmän, se laukkaili ja rupesi pukittelemaankin innosta päristen... :D Höpsö pieni poni. :)

Päivä oli mukavan kuuma jo yhdeksältä kun juostiin ponien kanssa nurtsilla. Kerran kun juoksi nurmialueen toisesta päästä toiseen päähän minä jo puuskutin kuumissani.......... olisko kunnonkohotuskuuri vaikka mitään? :D Mentiin välissä vaihtamaan Muorille suitset päähän kun se rupesi riimun kanssa riekkumaan vähän liikaa ja laukkaili vaan sen kummemmin minusta ja pyynnöistäni välittämättä.

Muorille lykättiin suitset päähän ja sitten Mantia ruvettiin laittamaan jo kuntoon. Roger taikoi ponista my little ponyn näköisen muoviponin, ja sitten se oli valmis kehään ;) Ei vaan, perus puunailut ennen kehää, jotka Roger tekee rutiininomaisesti. Sitten varmistus siitä että Rogerilla on oikea numero selässään ja sen jälkeen mies sai Mantin käsiinsä ja lähdettiin norkoilemaan kehän tienoille.

Kehässä Mantiin iski ujous, tai jokin kummajainen. Se vetäytyi ihan kuoreensa ja jännitti kamalasti. Tuomareillekaan se ei esittänyt mitenkään hienoja liikkeitä, enemmin Roger sai vetää sitä perässään kehässä. Outoa, kun lämmittelyssä Manti kuitenkin painoi käsille ja oli ihan oikeasti menossa mukana! Manti oli pystyynkuolleen lahnan näköinen kehässä. Anteeksi Manti, mutta se vaan on karu totuus. :D

Manti ei vakuuttanut tuomareita olemuksellaan, ja sai tyytyä viidenteen sijaan ja kakkospalkintoon. Ei se kuitenkaan huonosti mennyt, ottaen huomioon että kehässä oli tosi kovatasoisia poneja eikä Manti esiintynyt edukseen. Kehässä oli kymmenen ponia, joista Manti tosiaan oli viides. Näin tällä kertaa. :)

Mantin ja Muorin luokkien välissä oli yksi luokka, joten aika pian oli minun ja Muorinkin aika astua kehään. Muori esiintyi todella energisesti, ja olin paljon tyytyväisempi esittämiseeni kuin kokemäellä. Ponikin liikkui huomattavasti paremmin ja energisemmin, sitä sai ihan pidellä sillointällöin kun se painatti turhankin lujaa!

Muori oli kuitenkin luokkansa kakkonen, eli viimeinen. Tulos oli toisaalta aikalailla ennalta arvattu, sillä vastustajamme oli Furunäs Teodora. Minua jäi silti vähän kaivelemaan se, että Muori sai kolmosen! Kokemäellä se oli paljon nuutuneempi ja seisoi kierossa, mutta sai silti kakkosen. :D Tuomarista ja hänen henkilökohtaisista linjauksistaan tulokset tottakai riippuvat, mutta minusta Muori on vähintään kakkosen arvoinen ;) Tosin minä saatan hiukan puoleellinen arvostelemaan Muorin :D

Kunniakierros!

Olin kuitenkin iloinen luokan jälkeen, saimme ruusukkeen joka koristaa nyt seinää kokemäeltä saadun ruusukkeen kanssa. Muori oli kehässä niin huippu että edes kolmonen ei saa lannistumaan. Muori sai kuitenkin ihan jeessin arvostelun. Olen ylpeä pienestä!

Sitten tulikin tyhjä kolo, jolloin ei tarvinnut tehdä mitään. Vilin luokka alkoi n. klo 14, samoin Muorin ohjasajo. Niimpä söimme siinä välissä hieman jotain, kunnes marssimme trailerille ja rupesimme Petran kanssa lykkäämään Muorille ohjasajokamoja niskaan. Sitten nappasimme Mantin ja Muorin pihalle, ja matkasimme nurtsille. Manti söi onnellisena nurmikkoa kun minä lämppäsin Muorin. Tehtiin reilusti ympyröitä ja hiukan pujottelua, pysähdyksiä ja muita ohjelmaan kuuluvia harjoitteita. Itse ohjelman menin kerran käynnissä läpi, mutta muuten en halunnut kajota siihen ollenkaan. Kehässä sitten.

Kehässä tosiaan teimme aika mahtavan suorituksen!! Ensin odottelimme paikoillaan kaikkien muiden edällä olevien suoritukset, kunnes pääsimme itse kahdeksantena aloittamaan ohjelman. Ohjelma meni aika hyvin nappiin, olin tyytyväinen suoritukseemme jo ennen kuin saimme tulokset. :) Tiesin että pääty-ympyröistä tulisi sanottavaa, ne olivat nimittäin aika kieroja ja epämääräisiä, ja samoin ajattelin että sanomista tulee ponin "löysyydestä". Melkein puolentunnin paikallaan seisoskelun jälkeen Muoria sai herätellä aika reippaasti ennen kun se vastasi napakasti apuihin. Sen takia suoritus oli tahmea aluksi, mutta parani loppua kohden. :)

Vielä ylpeämpi pikkumakkarastani olin siinä vaiheessa, kun meidät ohjattiin kolmanneksi!!! :D Kelatkaa, ensimmäiset ohjasajokilpailut koskaan, ja sijoituttiin kolmanneksi! Wuhuu! :D Meinasin haljeta ylpeydestä ja tuomariakin nauratti kun riemuitsin sijoituksestamme enemmän kuin ykkönen ja kakkonen yhteensä! :D Hitsi, Muori vaan on aika huippu!

Vilin luokka oli ollut juuri ennen Ohjasajoluokkaa. Missasimme siis Petran kanssa puolet Vilin luokasta. :( Vili sijoittui luokassaan kakkoseksi, ja se palkittiin kakkosella. :) Tuomari kuitenkin halusi Vilinkin Paras Nuori Ori valintaan, ja Roger esitti Vilpurin sielläkin. Parhaaksi nuoreksi oriiksi asti Vilistus ei tällä kertaa yltänyt, mutta käytös Vilin osalta oli hienoa. :)

Muorin ohjasajon ja Vilin luokan jälkeen vietiin ponit autoille, otettiin Muorilta kamat pois ja lykättiin se traileriin. Vili lykättiin omaan yksiöönsä ja aika pian me lähdimmekin sitten liukenemaan Savijärveltä. Päivän saldo oli aika mielenkiintoinen, mutta eniten minua ilahduttaa tuo ohjasajo! Me vaan oltiin yksinkertaisesti aika hiton hyviä! ;)

Tiinalle päästyä tammat majailivat jo omassa tarhassaan. Tiina ja Jarkko ajoivat toista reittiä ja olivat ennen meitä perillä tammojen kanssa. Lähdettiin sitten viemään Viliä heti laitumelle, ja poni kuskattiin laumaansa isottelemaan. Vähän oli Vilin pakko röyhistellä, hän oli ollut näyttelyissä ja muut eivät missään ;) Tylsän vähällä kipunoinnilla poikien välille laskeutui rauha ja ponit rupesivat safkaamaan. :)

Onnelliset Muori ja Manti kotona :)

Hetken puimme Tiinalla päivän juttuja läpi, kunnes isi tuli hakemaan. Loikattiin Petran kanssa autoon ja päristeltiin ensin Petralle johon hylkäsimme tämän, ja sitten jatkoimme matkaa kotiin. Seuraavana päivänä oli duunipäivä, mutta näyttelyreissu oli väsyttänyt sen verran lahjakkaasti että nukuin autuaasti pommiin ja myöhästyin töistä :D Hups!

Palailen tämän viikon aika vielä, paljon päiviteltävää! Ja nyt minulla on alkanut virallinen kesäloma, joten ajasta ei ainakaan ole puutetta. Kirjoittelen taas kun on kirjoiteltavaa, kissajuttujakin olen pistänyt ylös ja ajattelin kohtapuoliin päivitellä kattienkin elämästä taas. :)

Nyt matkaan ulos, tarmpoliini ja auringonotto odottaa!

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Katsokaapas mitä minä olen saanut aikaiseksi!!!!! :D

Petra kuvasi videon ohjasajon ohjelmastamme Saviksella. Minä olin niinkin urhea että tappelin videon youtubeen asti! :D
Tässä olkaa hyvät! :D

Estebounit!

Jea, mulla onkin ratsuna kaksi maailman esteponia! ;) Oikeasti, olin tallilla sunnuntaina, ja molemmat tammat olivat tosi hyviä. Manti oli parempikin kun tosi hyvä - se oli aivan mahtava!! Aahhh, huomaan leijailevani vieläkin iloiseen fiilikseen (jota tähän päivään tarvitaan...) kun vaan ajattelen tuota tallipäivää. :P Iloinen fiilis ei ole ollenkaan haitaksi, tänään oli Huono päivä, tosi huono päivä. Ensin seisoin 2.5h kaatosateessa lasten kanssa puistossa, jonka jälkeen hengasin märissä vaatteissa lopun työpäivän, jonka jälkeen raahauduin himaan ja himassa sitten käytiin keskustelua isoista asioista, joka ei saanut minua ollenkaan iloiseksi. Surulliseksi vain. Niistä ei sen enempää, mutta paskan päivän jälkeen on hyvä ryhtyä kirjoittamaan blogimerkintää ja saada hymy nousemaan kasvoille ensimmäisen kerran koko päivänä. :)

Mulla on yksinkertaisesti kaksi maailman moninta ponia. Okei, ei ne virallisesti ole mun, mutta leikisti ;) Aina saa haaveilla, eikö vain? :D
Sunnuntaina tallille saavuttuani nappasin Muorin tarhasta. Poni oli ihan ihmeellinen hempeä höpsö, se kihnutti päätään minuun jo tarhassa, eikä ollenkaan yrittänyt lähteä livohkaan. Se tuhisteli ihan kainalossa ja oli tosi suloinen ponipallero. :) Muori lähti töihin, ja tehtiinkin ihan reippaasti töitä. Mentiin nimittäin kentälle heti harjauksen ja suitsimisen jälkeen, ja ruvettiin Tiinan kanssa kasaamaan esterataa. Muori päästettiin juoksemaan irti kentällä, ja se ottikin ilon irti tästä!

Muori juoksenteli kauan, hyvin kauan pitkin poikin kentällä. Eikä antanut kiinni............ :D Yritimme saada sitä kiinin esteradan rakentamisen jälkeen, mutta ei, poni vain pinkoi laukassa pukitellen ohi... :D Lopulta se rauhoittui ja antoi kiinni, jotta päästiin aloittamaan itse treeni. Poni oli lämpännyt itsensä jo aika hyvin, joten tehtiin kevyt alkulämppä ja ryvettiin sitten hyppäämään.

Olin ostanut sellaisia tötsiä, kirkkaan punaoransseja, sellaisia huomiotolppia, ja asettelin niitä kentälle esteiden alle ja esteen ja sivuille. Pelokkeksi! Minulla on nimittäin tavoite: saada molemmat ponit tottumaan ihan minkälaiseen esteeseen hyvänsä, oli siellä sitten kamala punainen törppö tai tappava jättihämähäkki alla, esteestä mennään epäröimättä yli. Okei, ehkä epäröimisen sallin, mutta yksi rohkaisu minulta niin esteestä mennään sen enempää kyselemättä yli.

Muori ei pettymyksekseni pelännyt ollenkaan punaisia tolppiani! Tosin, hyvähän se vaan on, mutta aika tylsää :D Olin valmistautunut rohkaisemaan ponia ja ratsastamaan tiukasti esteelle ponin pelätessä - mutta paskat! Muori kiisi täyttä laukkaa esteelle, loikkasi yli tötsiä ihmettelemättä ja jatkoi matkaansa aina vaan lujempaa pidätteistä huolimatta... :D Että se niistä tötsistä ja niihin totuttelusta :D

Muorin kanssa tehtiin tiukka puolituntinen töitä, ja poni oli kyllä koko sielullaan mukana menossa! Minä olin se ikävä ja inhottava kun pidätin ponia joka halusi vaan kiitää tuulen lailla kentällä ja hyppiä esteitä ;) Muori tosiaan vei minua ihan kunnolla, ja imi esteille vaikka en saanut poniin mitään kontaktia. Pari kertaa päästiin kuitenkin todella hyvät hypyt läpi!! Ennen sarjaa askelta kiinni, ponin keskittyminen kohdilleen, sarjalla askeleen pidennys, kulmassa laukan lyhennys ja tiukka kaarre okserille, suoristus okseria ennen ja askeleeseen pituutta, okserin jälkeen käännös pystylle ja vähän kiinni edestä turhan vilkkaasti laukkaavaa ponimummoa. :) Oli kyllä tosi hauskaa hypätä pikkubounilla, Muori kun on aina niin innoissaan kaikesta ja esteet varsinkin ovat pienen neitosen mielestä ihan ykkösjuttu! Samoin maastossa tuhatta ja sataa laukkaaminen, siitäkin pikkuneiti tykkää. (Vähän liikaakin, kun tarvitsee pidättää norsujarrulla asvalttitien reunalle ponin purressa täysillä kiinni kuolaimeen ja viedessä minua mukanaan kuin rukkasta... )

Muori oli joka tapauksessa tosi hyvä, mutta Manti kiilasi silti vieläkin paremmaksi! En olisi taaskaan uskonut tuosta ponista tätä, mutta se yllätti niin positiivisesti kuin poni yllättää. Muorin kanssa kun lopeteltiin, jätettiin esteet kentälle Mantia odottamaan ;) Muori pesaistiin ihan vaan vedellä pikaisesti ja pistettiin sitten tarhaan. Vaihdossa Mantinen mukaan. Ponin harjaus, kavioiden putsaus, kamat niskaan ja menoksi. Mentiin kentälle, ja Manti lähti jo heti kentälle päästyä raviin. Se kuunteli hienosti pohkeita, kun pari kertaa ensin huomautin kannuksella miten pohkeeseen kuuluu reagoida.

Aikaisemmalla kerralla kun ratsastin kannuksilla Mantia, en huomannut oikeastaan sen kummempaa vaikutusta ponissa. Nyt kuitenkin huomasi selvän eron, se kuunteli huomattavasti paremmin kun aina unohdettuaan toimia pystyin huomauttamaan nopeasti kannuksella. Montaa kertaa ei tarvinnut huomauttaa!

Kentällä Manti oli turhan energinen, ja yritti koko ajan karkailla raviin. Annoin periksi ja päästin ponin raviin. Ravi muuttui kuitenkin puolen kierroksen jälkeen laukaksi, ja minähän annoin mennä! Kun poni kerran itse tarjoaa laukkaa, niin sitten laukataan! Laukattiin molempiin suuntiin varmaan viisi kierrosta - poni painatti ihan täysiä eikä edes yrittänyt velmuilla mitenkään, kun olin itse supertarkkana ja Manti halusi vain laukata. :D Laukan jälkeen poni hiukan rauhoittuikin, mutta oli edelleen herkästi kuulolla ja vastasi apuihin hienosti!

Esteillä se kunnon ihmejuttu sitten tapahtuikin! Käänsin ponin esteelle, jonka alla oli pelottavia törpelöitä, ja Manti kauhuissaan livisti esteen ohi pää ylhäällä. Mentiin kierros hötkyilyravia, kunnes tultiin uudestaan estettä kohti. Este tosiaan oli 20-30cm pysty, jonka alla oli kolme kamalaa punaista huomiotolppaa! Lähestyttiin estettä, Manti pää ylhäällä, poukkoillen vasemmalle, oikealle, vasemmalle vuorotellen. Muistutin kuitenkin pohkeilla että sivusta ei mennä, pidin ponin supertiukasti keskellä ja kannustin vaan esteelle. Manti rohkaistui, hyppäsi ainakin metrin ennen estettä ja ainakin 50cm liian korkealta, ja pääsi esteen yli!! :D

Tästä se helpottui niin paljon, että mitään ongelmia kyseisen esteen kanssa ei enää ollut. Kelatkaa! :D Sarjakin saatiin hypättyä monta kertaa, laukassakin! Saatiin hypättyä rataa, eli ensin pysty, sitten sarja, ja kaikki esteet, käännökset ja lähestymiset mentiin laukassa!! Wuhuuu!! :D

Poni oli aivan mahtava! Siis niin mahtava, että ruvettiinkin lopettelemaan nopeasti. Tehtiin vielä tosi hyvää harjoitusta, sellaista "labyrinttiä". Eli puomeista tehtiin kuja, jonne käveltiin, jonka jälkeen puomikujasta peruutettiin samaa tietä ulos. Huom peruutettiin! Ja kujassa oli käännös! Sekin meni aivan loistavasti, poni kuunteli täysillä koko ajan ja toimi hienosti ohjan ja pohkeen välissä. :)))

Minä leijuin ihan ekstaasissa ratsastuksen jälkeen. Manti oli aivan huippu, me työskenneltiin yhteen sairaan hyvin, ja saatiin onnistumisia läpi! Jesssssh!

Mantistakin huuhdeltiin vedellä hiet ja lykättiin neitonen suuuuurten kehujen kera tarhaan. Sitten lähdettiin käymään poitsujen luona laitumella! :) Poikia on laitumella aika kasa. Vili, Beni ja neljä muuta shettistä. Yksi näistä valloitti minut kokonaan: se on vuotias varsa, tosi huippu olento ilmeiltään! Tosi suloisen näköinen jätkä. :)

Luitumella kuvailtiin ponipoikia ja minä juoksin possujunan johtajana eteenpäin ötötköitä pakoon. Yäk se ötöjen määrä!!! Hrrrr, oikein puistattaa kun niitä kamalia inhottavia pikkuötöjä muistelee pörisemässä silmässä ja korvassa ja.... yöhhh.... Ensi kerralla juoksen vaan kovempaa karkuun ;) Ponit seurasivat minun säntäilyäni kulkien tasaisesti perässäni jonossa/läjässä :D Ne vaan tulivat koko ajan mukana, ja me oltiin oikeasti aika possujuna. Kun pysähdyin, ponit ympäröivät minut jokapuolelta ja kaikki halusivat rapsutuksia :P Hauskoja olentoja!

Laitumella vierailun jälkeen palattiin takaisin Tiinalle ja söpöstelin hetkisen Muorin kanssa tarhassa. Jubailtiin Tiinan kanssa niitänäitä ja pian Ritu ajoikin pihaan minua hakemaan. :)

En tiedä milloin kerkeän seuraavan kerran tallille! Varmaan vasta sitten Savijärven näyttelyiden aamuna, kun vähän tässä kiirettä pitää koko ajan. Ensi viikolla sitäpaitsi lomailen kaksi päivää, Maanantain ja Tiistain! :) Siis ihan oikeasti! Laskin että pääsen tallille vasta 2.6. seuraavan kerran?! APUA! Ei yhtään kiva. :((( Täytyy katsastaa jos pääsisin livistämään joku päivä jotenkin sniikisti tallille. Toivotaan parasta :)

Nyt kuitenkin matkaan pois koneelta, olen tässä jo kökkinyt alkuillan. Ja sitäpaitsi sieltä tulee salkkarit ;)

Liian vähän aikaa vai liian paljon tehtävää?

Niin, siinäpä vasta kysymys. Duunissa menee joka päivä aikaa (ah, mä niin rakastan pikkulapsia.....) ja sitten duunin jälkeen on milloin mitäkin, autokoulua, talleilua tai muita pakottavia velvollisuuksia. Päivät venyvät hauskan pitkiksi, eikä mielessä käy edes Ponimaniaa koko päivän aikana. Kun illalla kirjaudun koneelle vielä lukemaan lehtien (ja Ht.netinkin...) kuumimmat juorut, omatuntoani pistää ikävästi kun en edes käväise ponimaniaa sivuilla, vaan tylysti ohitan sen kirjanmerkeissä. :( Aikaa vaan ei ole enää klo 22 jälkeen ruveta väsämään parin tunnin rupeamana blogitekstiä.

Nyt on kuitenkin kolo, hetki aikaa jonka varasin kokonaan blogikirjustamiselle! Ärsyttää kun aikaa ei ole, ja kun ajan luominen tyhjästä on vähän hankalaa, niin pakko kai vaan elää ärsytyksen kanssa ja odottaa että kaikki inhottavat velvollisuudet häviävät ja saan aikaa.

Hienosti on taas yli viikon tallitarinat kertomatta, enkä oikeastaan edes muista tarkalleen mitä olen minäkin päivänä tehnyt.

Kaverini Petra on majaillut meillä kaksi edellistä viikonloppua. Ensin Petra tuli vaan tutustumaan poneihin, ja sitten viimeviikonloppuna Petra oli mukana näyttelyissä. Ensimmäisenä viikonloppuna lähdettiin ensin ajamaan Muorilla. :P

Muori oli hauska, kauhean innokas ja painatti täysiä pitkin maita ja mantuja. Välillä mentiin vähän turhankin reippaasti, Muori nappasi kiinni kuolaimesta ja viipotti laukassa eteenpäin... Kuunteli kuitenkin pidätteet läpi, ja saatiin meno muuttumaan tasaisemmaksi. Käytiin reippaassa temmossa etenevä lenkki Pahaojantiellä. Muori ei kyttäillyt pahemmin mitään, se vaan puksutti innoissaan eteenpäin. :P

Lenkin jälkeen pestiin bouni kunnolla. Esipesu ennen näyttelyitä, ja Muori käyttäytyi siististi. Ei onkelmia. Vettä oli kengät täynnä ja vaatteet olivat litimärät, mutta ponin peseminen oli hauskaa :D Muori pakattiin loimipakettiin ja vietiin takaisin tarhaan. Tarhasta napattin seuraava uhri, eli Manti. Mantia jänskätti ihan kauheasti ensin, Petra oli niiiiiin jännittävä :D

Mentiin kentälle ja tehtiin kevyttä näyttelytreeniä. Treenaus meni tosi kivasti, ainoa vaan että poni juoksee lujempaa kuin minä.... :D Kunto loppuu kesken! Manti toimi Petrankin kanssa kivasti - jännityskin vähän laantui hiljalleen. :) Näyttelyjuttuja treenailtiin ensin pihassa ja siitä siirryttiin kentälle. Kentällä mentiin myös näyttelyhommia, kunnes lopetettiin ja ruvettiin Mantin kanssa harrastamaan hiukan agilityä :D

Manti ja minä

Manti ja Petra

Muori on ehdottomasti parempi agilityssä kuin Manti, Manti tuntuu pitävän sitä vähän hullun hommana. Eikä sen kanssa ole pahemmin noita agijuttuja edes tehty, joten uusissa jutuissa on opeteltavaa. Manti ei kuitenkaan turhan paljon asiasta kiinnostunut, joten jatkettiin eteenpäin, eikä enää väännetty agia. Seuraa homma olikin sitten Petran kiusaaminen! ;)

Petra pistettiin kipuamaan Mantin selkään. Petra on pitkä mutta painaa saman verran kuin minä, joten mitään ongelmaa ratsastuksessa ei ole. Petra ratsasti Mantilla hyvin, oli helpottavaa huomata että poni toimii ratsuna muillakin kuin minulla. Eli olen osannut opettaa jotain oikein, kun se toimii eri ratsastajilla! :)

Manti testasi Petraakin aika huolella, ja onnistui karistamaan tämän kaksi kertaa alas. ;D Petrakin sai kokea tämän autuaan tunteen kun poni viskoo menemään ja löytää itsensä maasta, jo toiseen kertaan saman kierroksen aikana ;) Manti tiputti siis Petran peräkkäisissä kulmissa :D

Ratsastuksen jälkeen Manti vietiin harjauksen kautta tarhaan. Me lähdimme kotiin, ja vielä samana päivänä Petraa tultiin hakemaan kotiin.

Minä menin viikolla kerran tallille, torstaina. Ilma oli ikävä ja vettä satoi kun menin tallille. Ponit oli juuri kengitetty ja kengittäjä ja Tiinan hyvä kaveri Carita oli vielä paikalla. Tiina olikin värvännyt Caritan pitämään minulle ratsastustunnin Mantilla! :D Niimpä laitoin kamat ponskille ja mentiin kentälle treenaamaan. Sadekin lakkasi tallille päästyä, joten pysyttiin kuivina koko päivä!

Sain pari hyvää ahaa-elämystä ja paljon hyviä neuvoja. Kiitos tunnista, siitä tosiaan oli hyötyä! Hyvät neuvot otettiin heti käyttöön, koska heti seuraavana päivänä, eli perjantaina, Petra tuli jälleen tallille mukanani. Petra ratsasti Mantilla, ja sai sen liikkumaan tosi kivasti ja käyttämään takapäätään paremmin. Hienoa!

Samalla kun minä ohjeistin Caritan ohjeilla Petraa, Tiina laittoi Muoria kuntoon. Kun Muori oli laitettu ratsastuskuntoon, loikkasin sen selkään. Oli hauskaa ratsastaa taas pitkästä aikaa Muorilla, ja tipuinkin kerran kentällä! Otin vaan ihan tuntumaa poniin kentällä, ja käytiin kaikki askellajit läpi ja hypättiin pari pikkuestettä. Laukassa vaan muksahdin kerran alas ponin selästä, tasapaino vain järkkyi ja tipahdin. :D Noloa. :D

Kentällä ratsastuksen jälkeen lähdettiin Petran kanssa poneilla maastoon! Oli tosi hauska maastolenkki, mentiin ensin muuntajatielle/metsätielle ja sieltä harjun päältä kulkevaa reittiä marbackantielle. Tiina näytti tuon harjureitin minulle torstaina, ajettiin siellä Muorilla lenkki. Petran kanssa jatkettiin matkaa marbackantieltä Sileenintielle ja sieltä tultiin kotiin. :)

Poikapainia!

Irtojuoksutettiin pojat vielä kentällä kunnes lähdettiin kotiin. Lauantaina palattiin heti tallille, ja lähdettiin ajamaan Mantilla. Mentiin pitkä metsälenkki ja siihen päälle vielä marbackanlenkki kun ponilla oli hirveästi menohaluja! Manti oli aika kiemurteleva, se hyppi ja loikki kaikkea tosi pelottavaa koko ajan, kuten tukkikasa, tai kivikasa, tai vaikkapa kanto! Kolmea jättikokoista valkohäntäpeuraa pelästyin kyllä minäkin! Peurat loikkasivat suoraan tielle kun laukattiin Mantin kanssa kevyesti metsätiellä. Manti sai aika slaagin! :D

Manti pestiin kevyesti hikitreenin jälkeen, ja sitten oli Benkkulan vuoro lähteä töihin. Benin kanssa harjoteltiin taas juoksutusta, ja poni alkaa tajuamaan juoksutuksen idean! Olen aika ylpeä ponista, sain sen jopa laukkaamaan lähes hallitusti ympyrällä pariin otteeseen! :) Sitten päästettiin Beni irti ja ruvettiin kasailemaan esteitä. Beni hyppäsi aivan innoissaan esteitä, ja hiljalleen nostettiin korkeutta. Lopulta ruuna hyppäsi 70cm korkeaa trippeliä! :DD

Benistus lämmittelee pikkuesteillä ;)

Beni oli hikinen ja tosi tyytyväisen oloinen hyppytreenin jälkeen. :) Poni meni pesulle, ja pestiin se huolellisesti kokonaan. Ihan kokonaan, harja ja häntä ja kaikki vaan putsattiin. :) Pojalle pistettiin pesun jälkeen loimet niskaan, mutta meno tarhassa Vilin kanssa oli sen verran rajua, että Beni kuoriutui loimistaan alle minuutissa. :D ehti sillä olla loimet niskassa varmaan 30sekuntia.

Benin jälkeen vuorossa oli Muori. Lähdettiin Muorin kanssa kävelylenkille metsään, ja metsässä vähän hypättiin maastoestettä :D Maastakäsin siis, ja ponilla vaikutti olevan hauskaa! Muorikin meni lenkin jälkeen pesulle ja pestiin se näyttelykuntoon. Sitten Muorille loimet niskaan ja poni sisälle yöksi Mantin kanssa. Pakkailtiin vähän näyttelykamoja mukaan, ja sitten hilpaistiin taas kotiin nukkumaan.Tai no, nukkuminen jäi vähän taka-alalle.... :D

Sunnuntaina mentiin ajoissa tallille ja irtohypytettiin Mantia. Tamma hyppäsi niiiiiiiiiiiiiiin laiskasti kun voi poni hypätä, se tuli laiskaa laukkaa esteelle ja hyppäsi juuri ja juuri sen yli. Ja näin oli siis vaikka este oli ensin 30cm korkea ja lopulta 80cm korkea.... Aina vaan yhtä lailla juuri ja juuri jalkoja sen verran ilmaan että pääsee puhtaasti yli. :D Ovela olento, ei siinä mitään.

Mantin liikutuksen jälkeen napattiin Muori kiinni ja ruvettiin pakkaamaan sitä näyttelykuntoon!! Oli siis 15.5, sunnuntai, eilinen, kokemäen poninäyttelyt! :P Vili ei lähtenyt mukaan sittenkään, se on yskähdellyt pari päivää sen oloisena että ei haluttu ottaa poikaa mukaan. Niimpä vain Muori lähti liikenteeseen kanssamme!

Näyttelypäivä meni hyvin, ja hyvin kylmästi! Kokemäellä oli ehkä +5 lämmintä ja tuuli törkeästi. Ja minullahan oli siis esitysvaatteina mustat suorat housut ja kauluspaita, joten saatatte kuvitella kuinka jäässä olin kehässä sen kauluspaitani kanssa! Ja sitäpaitsi paidasta tuuli läpi!

Kehässä Muori käyttäytyi hienosti, oli ehkä vähän laiskahko, mikä yllätti minut täysin. Muori sai kuitenkin hyvän arvostelun, ja se palkittiin kakkosella! :) Olen ylpeä pikkubounistani!! :)
Muorin kehän jälkeen lähdettiinkin sitten heti pakkaamaan ponia autoon. Poni koppiin ja kamat kasaan, ja lähtö kotiinpäin. :) Kotimatka oli mielenkiintoinen, epämääräistä hihittelyä ja väsynyttä läppää :D Oli hauskaa!

Ykköset vasemmalla ja ylpeät kakkoset oikealla!

Isi oli jo Tiinalla odottamassa meitä kun saavuttiin pihaan. Minä olin iloinen ponin ruusukkeesta, ja nyt se kököttää kunniapaikalla keittiössä! Se on kallein aarteeni... :)
Lähdettiin ponin tarhaan laittamisen jälkeen ajamaan Petraa kotiin. Petralta ajettiin vielä sitten isin kanssa omaan kotiin, ja voin sanoa että tänään aamulla kun herätyskello pirahti soimaan, tätä pientä ihmistä kyrpi aika lahjakkaasti.

Vähän on univelkaa, mutta olen taas monta kokemusta viisaampi! Hyvä reissu ja hyvät tallipäivät kaikenkaikkiaan. Ihan saletisti unohdin taas kertoa jotain oleellista jostain päivästä, mutta palailen niihin taas kun muistuu mieleen. Seuraavaa tallipäivää ei ole vielä tiedossa, mutta palailen asiaan kun on jotain kerrottavaa ja kun saan jostain nyhdettyä ylimääräistä aikaa. :)

Erittäin hyviä ellei täydellisiä ♥

Viikon tauko oli taas talleilussa, kunnes Sunnuntaina pääsin taas tallille :) Jeijj!

Sunnuntaina olin touhuamassa ponien kanssa. Ihan ensiksi menin kentälle, ja kasattiin Tiinan kanssa esterata valmiiksi. Esterataan kuului viisi osaa, eli ensin okseri, sitten pysty, sitten sarja, sitten miniminiokseri, ja jälleen pysty. Tälläistä rataa loikittiin, tai ainakin yritettiin loikkia ;)
Laitettiin Manti kuntoon, ja kipusin turvaliivi päälläni selkään. Manti kuunteli hieman kehnonpuoleisesti, se oli vähän tahmea ja koko ajan sai patistaa toista eteenpäin. Kun ruvettiin lämpän jälkeen sitten hyppäämään yksitellen radan osia, alkoi mielenkiintoinen rupeama. :D

Mantin mielestä okseri^, jolla oli korkeutta se 40cm, oli aivan liian pelottava. Se syökyi joka kerta aivan viimehetkellä esteen ohi, ja ampaisi ihan omaan suuntaansa. Kun aikamme taisteltiin asian kanssa ja käytettiin vähän ponipsykologiaa (=helpotettiin estettä ja tehtiin siitä ensin puomikasa, jonka jälkeen ryhdyttiin kasaamaan sitä hyppy hypyltä takaisin okseriksi) rupesi tuonkin esteen ylitys onnistumaan ihan okei.

Pienempi pysty jossa oli autonrenkaat tolppina, meni aivan kuin vettä vain koko ajan. :) Sarjalla piti olla tosi tarkkana että poni ei livistä kokonaan ohi. Se teki myös sellaista että karkasi puolessa välissä sarjaa ulos ja väisti jälkimmäisen esteen. Kun vaan oli itse tiukkana ja jaksoi taistella ja yrittää roikkua kyydissä, alkoi Mantikin kuunnella ihan hienosti!

Sarja :)

Manti onnistui karistamaan minut neljä kertaa alas estetreenin aikana! Se teki taas omia juttujaan, eli jos komensin sitä estettä ennen, se hypyn jälkeen veti jarrut pohjaan heti, ja kääntyi salamannopeasti tulosuuntaan esteen ohi. No, minä sitten löysin itseni maasta, ja könysin takaisin selkään. :D
Pain opin kuitenkin ennakoimaan noita Mantin typeryyksiä, ja onnistuin roikkumaan selässä! ;)

....

Estetreeni meni kuitenkin aivan sairaan hyvin, kun ottaa huomioon kuinka paljon Mantilla on hypätty! Mantilla hypättiin kerran tai kaksi talvella, ja nyt ennen tätä treeniä hyppäsin sillä kerran yksittäisiä esteitä. Hypättiin muuten silloin 60cm!! :) Ja se meni kevyesti yli, ei mitään ongelmaa. :P Olen ylpeä!

Hoidettiin Manti loppuravien ja -käyntien jälkeen pois. Poni sai kehuja ihan hienosti suorituksesta. Kerran päästiin se rata sitten ihan oikeasti läpikin, tosin ravilla. Laukkaa en edes vaadi kuin yksittäisille esteille tai suoralle sarjalle, kun kaarteet laukassa voisivat olla vielä vähän hankalia tasapainolle. Laukka muuten pelitti tosi hienosti! :)

Tarhassa vaihdoin Mantin Muoriin, ja talutin Muorin harjaukseen. Muori oli niin kovin ihanan suloinen! :) Laitettiin Muorille harjauksen jälkeen näyttelysuitset päähän, ja ruvettiin pihassa treenaamaan näyttelyjuttuja. Poni sai kuulkaa kuin jonkun sähköiskun siitä hommasta, se terästäytyi ja rupesi oikein käyttämään kroppaansa ja innostui ihan liikaakin! Helkkari se poni vei minua pitkin pihaa ihan 6-0! Siis ihan oikeasti, Muori painoi ihan rutosti käsille, ja pukitteli ja hyppi pystyynkin kerran!

Pois alta!!

Vili käyttäytyi paljon paremmin koko näyttelypäivän Harjussa kuin Muori kotipihassa.... :D Jestas! Mentiin sitten näyttelytreenin jälkeen kentälle, kun Muorilla tosiaan oli hiukkasen sitä energiaa... kentällä hypittiin yhdessä maastakäsin Mantilta jääneitä esteitä. :D Muoriin tuli vain lisää virtaa, siitä tuli kunnon sähköjänis. Pelkäsin koko ajan että näyttelysuitset sanovat RiksRaksPoks ja poni viilettää ilman suitsia eteenpäin.

Muori oli sen verran hankala pidettävä, että nappasin siltä suitset pois ja poni pääsi juoksemaan irti kentälle. Muori ottikin tästä ilon irti, se paineli Arvon kanssa kentällä tuhatta ja sataa ja hyppi esteitä korvat hörössä! :D Vähitellen ruvettiin pyytämään sitten ponia rauhoittumaan, ja se tulikin luokse rapusteltavaksi ja hakemaan nameja. Sen jälkeen Muori lähtikin sitten takaisin uralle, ihan omasta valinnastaan ja pinkoi kentällä ihan omiaan. Pyydettiin sitä hidastamaan, mutta ehei, Muori vain ravasi karkuun ja pelleili. Se siis ihan tosiaan juoksi karkuun, eikä antanut kentällä kiinni!

Melkein vartin se juoksenteli itsekseen, eikä halunnut lopettaa. Koitimme ajaa sitä nurkkaan pari kertaa, jos sen olisi saanut kiinni, mutta ei, Muori livisti laukassa karkuun ja nauroi vaan päin naamaa. Siltä se ainkin näytti! Lopulta poni pysähtyi, ja hiipparoin sen luokse ruohotuppo kädessäni. Muori sai tukon suuhunsa ja salamana livautin sille suitset päähän. :D Villi ja vapaa poni saatiin kiinni preerialta ;)

♥

Isi oli jo odottamassa, ja oli katsellut huvittuneena yritystämme saada Muori kiinni. :D Harjattiin nopsasti poni, ja lykättiin sille loimi niskaan. Sitten poni takaisin tarhaan, ja minä livistin autoon ja matkasin kotiin. :P

Maanantaina, eli eilen, matkasin iltapäivällä tallille. :) Menin ensin Annelle. :) Odoteltiin hetkinen että Karvi ja Assu saapuvat maastosta. Ainiin, yksi asia minkä skippasin, oli Assun saapuminen!

Tässä on Assu:

Assu on Annen uusi hevonen :) Nuori Eestinhevosruuna. :) Oikein suloinen ja sympaattinen tyyppi, Karvin bestis. Tuisku ei oikeastaan Assusta tykkää, ne monottelevat toisiaan ja kiukkuavat jos ajautuvat liian lähelle. Elämä samassa laumassa kuitenkin onnistuu. :) Assu saapui 24.4.

Eli juu, odoteltiin että Assu ja Karvi saapuvat takaisin maastosta. Hepat tulivatkin ratsastajineen nopsasti. Ponit riisuttiin ja harjattiin, ja sitten lykättiin takaisin tarhaan. Tuisku otettiin vaihdossa mukaan, ja sitten alkoi operaatio Tuiskulle kenkä!

Tuiskulla oli jälleen irronnut toinen etukenkä, joten ruvettiin sitten kengittäjiksi! :D Operaatio oli aika mielenkiintoinen, minä pyöräilin välissä lainaamaan Tiinalta puuttuvia tavaroita, ja sitten palasin takaisin. Kenkä saatiin jalkaan, ja aikaa yhden irtokengän laittamiseen meni tunti :'D

Kenkä saatiin kuin saatiinkin jalkaan! Sitten valjastettiin Tuisku, ja lähdettiin pusikkoon kärryilemään Annen kanssa. Koko ajan tuli kytättyä sitä kenkää, mutta uskokaa tai älkää: se pysyi koko matkan mukana! Käytiin Marbackanlenkki, tosin muuntajatieltä oikaisten. Oli kiva lenkki, Tuisku oli mukava kuten aina, ja Annen kanssa on kivaa höpötellä kaikenlaista :)

Kun päästiin takain Annelle purettiin Tuisku valjaista ja vietiin ruuna takaisin tarhaan kera loimen. :) Sitten minä pakkasin kamat mukaani, ja käppäilin reippaasti Tiinalle. :P

Tiinalla kaappasin ensimmäisenä Muorin tarhasta. Harjasin ponin jonka jälkeen lykkäsin sille valjaat niskaan. Pitkästä aikaa taas ohjasajoa! :) Mentiin kentälle, ja ruvettiin treenaamaan. Muori oli aivan loistava! Siis ihan käsittämättömän hyvä! Tehtiin kaikenmaailman kiemuroita ja kaikki sujui tosi hyvin. :) Myös peruutus meni ihan kohtalaisesti, Muori oli ihan chillisti. Vaikka peruutus menikin vinoon, se oli rauhassa eikä panikoitunut mitenkään. Hieno tyttö!

Treenattiin sellainen reilu puoli tuntia, jonka jälkeen käveltiin pitkin ohjin kentällä jonkun aikaa. :) Mentiin hieman myös puomeja ohjasajossa, mutta lähinnä tehtiin töitä sileällä. Muori oli aivan todella mahtava, ja tästä suorituksesta huumaantuneena annoin Tiinalle luvan ilmoittaa Muorin Savijärvellä ohjasajokilpailuun......... Kadun sitä jo nyt..!

Muori sai paljon kehuja ja pusuja ja pari namiakin harjauksessa. :) Vietiin pienempi neito takaisin tarhaan, ja nappasin suuremman neitosen mukaani.

Tarkoituksenani oli tehdä tasaisella töitä Mantin kanssa. Niimpä pistettiin ponille ratsastusvyö selkään ja suitset päähän. Tiinalle annoin piuhat, jotka oli tarkoitus laittaa alkukäyntien jälkeen ponille. Manti tuntui jo heti alusta asti olevan aika hyvin kuulolla, ja rupesinkin sitten vääntämään oikein olan takaa! Tehtiin aivan super kouluvääntöä, ja voi että kun olen ylpeä Mantista! Se liikkuu tosi hienosti, ja rupesi hakemaan itse oikeaa muotoa, ilman piuhoja! Piuhat nimittäin unohtuivat laittaa, joten mentiin sitten ilman. :D

Manti oli niin reipas ja hyvä ratsastaa, se ei ollut ollenkaan pohkeen takana, vaan ajoittain jopa pohkeen edessä. Sain kuitenkin ponin tosi hyvin kuulolle, ja se teki ihan 100% töitä koko ajan. Kuunteli mitä pyydän ja oli tosi upea! Väistöt menivät läpi tosi hyvin, laukat nousivat hyvin, siirtymiset pelasivat, Manti reagoi nopeasti pohkeeseen, ympyrällä saatiin kivoja taivutuksia aikaan! Olen niiiiiiiiin ylpeä, se toimi aivan mahtavan hyvin! :)))

Treenattiin reipas 40minuuttinen, ja sitten poni sai kävellä pitkät loppukäynnit. :) Manti sai paljon kehuja ja minä leijuin pilvissä. :D Harjauksessa Mantille lykättiin pari loimea niskaan, kun se oli hionnut ja ulkona oli kolea ilma. Sitten tamma vietiin tarhaan, ja samalla Tiina nappasi viereisestä tarhasta poitsut mukaan.

Vili ja Beni vietiin kentälle ja päästettiin pojat irti. Ne remusivat keskenään oikein kunnolla ja hyppivät hiukan esteitä mitä oli uralla :) Kun juoksutettiin poitsuja Tiina onnistui rikkomaan kintustaan lihaksen, joten minut ylennettiin tallimestariksi. Ei vaan, vein pojat sitten kentältä sisälle, ja kävin hakemassa vielä tammatkin sisään. Kello oli nimittäin jo puoli kymmenen kun isi tuli hakemaan... :D Loikkasin autoon ja lähdettiin ajamaan kotia kohti.

Kymmeneltä olin kotona, söin, ja painuin nukkumaan. :P

Oli tosi mahtavat päivät, varsinkin tuo eilinen! Molemmat tammat olivat niin superhyviä! :) Paniikki rupeaa hiljalleen nousemaan kun Kokemäen näyttelyihin on kaksi viikkoa aikaa... Kokemäelle lähtevät mukaan Vili ja Muori, joista minä esitän Muorin... Tsiisus, mä varmasti kuolen! :D