Minua vaivaa tämä blogi, kun haluaisin kirjoittaa joka tallikerran jälkeen, mutta sitten se unohtuu tai minua väsyttää liikaa tai kuvien siirtämiseen tarvittava johto on hukassa tai ei ole aikaa ja sitten rupeaa ketuttamaan lahjakkaasti kun on viikon runoilut kirjustamatta ja sitten kiukuttaa vieläkin enemmän kun pitäisi jaksaa kirjoittaa viikon tarinat enkä kuitenkaan muista kaikkia hauskoja yksityiskohtia jotka haluaisin tänne blogiin jakaa!
Kun en missään nimessä ikinä koskaan halua tästä blogista sellaista leipääntynyttä "Menin tallille. Harjasin ponin, ratsastin. Hypättiin pieniä. Hoidin ponin pois. Toisen kanssa mentiin puskailemaan. Oli hauskaa." Leipääntynyttä. Tylsää. Kamalaa tekstiä! Tiedätte kaikki mitä tarkoitan! Haluan kirjoittaa kunnolla - kunnolla kirjoittaminen on minulle jonkinasteinen kunnianasia. Niimpä haluan pitää tämän blogin ihan itselleni sellaisessa kuosissa kuin haluan. Mikään ei saa nimittäin paskaa päivää paranemaan paremmin kuin se, että rupeaa selailemaan vanhoja postauksia. Talvelta, kaikkia niitä takaiskuja ja onnistumisia, sitä käsitttämättömän suurta riemua josta saan vieläkin kiinni kuin eläisin vasta nyt sitä hetkeä! Sen haluan teksteissäni säilyttää: sen aitouden, tunteen, sen THE fiiliksen. :D
Niimpä päivittelen tallitarinoita aina kun itsestä tuntuu hyvältä. Aina kun saan napattua flown reunasta kiinni, sillä silloin sormeni kipittävät näppiksellä niin että kone savuaa ja nautin joka sanan kirjoittamisesta. Senkin tunteen haluan kokea, enkä vain potea huonoa omaatuntoa siitä että en ole kirjoittanut.
Noin, nyt oletan saaneeni synninpäästön ja voin palailla menneiden viikkojen juttuihin. :D
Tämä päivtys saakoon kantaa tunnisteeltaan Välipäivitysnimikettä. Onhan tämä postaus vähän niinkuin selitys kamalalle hiljaiselolle. :)
Viimeaikoina tallilla on tapahtunut vaikka mitä! Hitsi, kaikkea hienoa! Ollaan Mantin kanssa hypätty iso askel eteenpäin osaamisessa, poni on ihan kunnon ratsuponi. Kerran sain sen jo melkein rehellisesti sanottuna peräänantoon, tai ainakin liikkumaan todella hyvin. Ihan rehellisesti se ei kyllä liikkunut, mutta paljon ei puuttunut! Olen aivan sairaan ylpeä Mantista, siitä on tullut puolessa vuodessa ihan oikea ratsu!
Ollaan harjoiteltu paljon esteitä, ja yhteisymmärrys on parantunut 150% lähtötilanteesta. Tänäänkään Manti ei sikaillut mitään esteillä, se taitaa luottaa minuun sen verran että uskaltaa hypätä esteen yli jolle sen ratsastan, eikä se enää viitsi venkuroida ja sätkiä kuin epileptikko.
Mantin ratsastettavuus on parantunut sen toisen 150% ja ette voi uskoa sitä fiilistä kun poni taipuu hienosti, väistää pohjetta hienosti, kuuntelee hienosti mitä pyydän! Aivan käsittämätöntä, ja kun lukee postauksia (esim. SE NOUSI!!!) viimetalvelta - jolloin maailman suurin riemuvoitto minulle oli se kolme laukka-askelta, joiden jälkeen tunsin olevani vähintään Jeesus, jos en ihan Jumala - ja vertaa tilannetta tähän mikä nyt on, on ero aivan valtava!
Me vaan ollaan yhdessä aika hiton hyviä! ;)
Vili lomailee edelleen jätkäporukassa laitumella. Siellä on yksi varsa joka puhuttelee minua erityisesti. Se tunkeilee jopa uniini, ja katsoo niissä minua suoraan sieluun kauniilla mulkosilmillään ja vetoaa kaikkiin mahdollisiin tunteisiini. Se ei edes ole kovin söpö, mutta jokin siinä iski ja kovaa, kun sen ensimmäisen kerran näin. Siinä on sitä jotain, ja isälle on esitetty syntymäpäivälahjatoiveita... ;)
Niin, enää reilu viikko kuusitoistavuotiaana! Sitten vaihtuukin elettäväksi seitsemästoista vuosi, turhin mahdollinen ikä, mutta mikäs siinä. Ostin itselleni aivan jumalaisen syntymäpäivälahjan, ja huomenna sen se tulee täytäntöön. Huomenna klo 12 leikin taas neulatyynyä, tosin tälläkertaa sellaisen neulan tyynyä, jossa on mustetta. Ei tarvitse enää tusseilla piirrellä kuvia ihoon huomisen jälkeen, kun huomenna n. klo 14 minuun on hakattu kuva joka ei koskaan katoa <3 Ahh, rakastan tatuointiani jo etukäteen! ;)
Mitäs muuta kerrottavaa minulla olikaan. Aika kamalasti kaikkea mahdollista, kunhan vaan muistaisin taas. AINIIN!
Me olemme käyneet uittamassa poneja jo pariin kertaan! Se on ihan sairaan hauskaa! Me polskimme Mantin kanssa milloin kummatkin uiden, milloin ravaillen rantavedessä. Manti on hauska pullukkapallukka kun se ravaa täysiä kohti rantaa kylkiinsä ylettyvässä vedessä. Ihan kauhea hyökyaalto vaan lähtee liikkeelle ja me tulemme sen keulana lujaa kohti rantaa! ;) Tsunami nimeltä Manti!
Muorikin meni hienosti veteen, ja kaiken lisäksi se oli vielä ihan innoissaan koko touhusta! Oltiin vähän pohdittu tuleekohan koko poni veteen ollenkaan, mutta sinne se painatti ja syvemmälle ja kovempaa olisi pitänyt koko ajan päästä. :) Suloinen vanha ponipallero, joka ei vaikuta ollenkaan vanhalta... Muori palautui taas johonkin "En osaa mitään olen hurja nuori poni joka ei ymmärrä pidätteitä" tasolle.
Saimme Kaunisrannantilan Satulta satuloista lainaksi, sovitteluun ja testiin omaa satulahanketta varten. Yksi satuloista sopi Muorille tosi hyvin, ja voi luoja sitä elikkoa! Se oli ihan kuin aluksi, kunnon lieroke ja kaahotti vaan korvat hörössä täyttä laukkaa koko ajan. Jaa että vanha poni, niin juuri!
Satulaprojekti on päässyt niin pitkälle, että Tiina kävi eilen ostamassa satulan Mantille! Niimpä minä seisoin kevarini vieressä (sekin juttu on kertomatta! sain inssin läpi kympin arvosanoilla ja päristelen siis pitkin mäkiä omalla kevarillani. Kanssamaatkustajat varokaa, Maanteiden kauhu on lähtenyt liikenteen sekaan ;) ) tänään aamulla klo 8.45 Tiinan pihassa :D
Ensin tsekkasin kaninpoikasia, joita on taas hitosti lisää! Okei, hitosti ja hitosti, mutta kuusi! Nyt niitä on yhteensä ihan hirveästi, kun laskee ne isommat poikasetkin mukaan. :D Tiina oli kamala, ja törkkäisi minulle yhden niistä kanivauvoita tänään syliin!! Tsiisus, milloin minä, kanifobikko, olen viimeksi koskenut kaniin? Silloin kun sellainen raateli minut palasiksi ja sai aikaan kovemman luokan fobian!
Niimpä minä seisoin järkyttyneenä rimpuileva kanivauva kätösissäni, ja vinguin että se raapii minua :D Sillä oli överin terävät kynnet, mutta se oli suloinen. :) Tosin suloisempi se oli sitten turvallisesti verkon takaa. :P
Kanin aiheuttamasta järkytyksestä yli päästyäni hain Mantin tarhasta, ja alkoi satularupeama! Sovittelimme satulaa aikamme, ja virittelimme sen sitten koeratsastuskuosiin. Manti oli aivan intona ratsastuksen ajan, se ei ole koskaan kiikuttanut minua tuolla lailla korvat hörössä pitkin kenttää, saatika oikein rynnännyt esteille intoa täynnä. Ja nimenomana intoa, sillä satula istui hyvin ja poni liikkui hyvässä muodossa eteenpäin. :)
Muori puolestaan oli aika narttumaisella tuulella tänään. Ilkeästi sanottu, mutta se on vaan fakta. Ensinnäkin pieni metrinen poni on miestä vailla ja kiljuu yötä päivää pellon yli naapurin uudelle ruunalle. (tästäkin pitää muistaa kirjoittaa!!) Toisekseen, Muorilla on jonkinasteinen ongelma siitä, tarvitseeko sen kuunnella mitä pyydän. Tänään tahkottiin ohjasajossa aivan mitättömän pieniä perusasioita ja niistäkin se eläin nosti kunnon metelin koko ajan. EI vahingossakaan taipunut, eikä ainakaan kulkenut haluttua askellajia :D hiljalleen se kuitenkin asettui, kun kerran näpäytin sitä takapuolelle raipalle ja muistutin kuka määrää milloin jäkitetään paikallaan vai tehdäänkö niin ollenkaan!
Tein punaisista törpöistä minikokoinen kenttä: about 3m x 5m. Siinä sitten tehtiin julmetusti töitä, tiukasti armeijakurissa, ja rupesi sieltä sitten löytymään oikeinkin hyvää liikettä ja varsinkin taipumista. Viimeisen viiden minuutin hienoon ja oikein kehuttavaan työskentelyyn päätimme sitten treenin tällä erää.
Ainiin, Beni Benkkulainen on myyty ja muuttanut uuteen kotiinsa :) Ihan tuli vaan jostain mieleen tähän väliin, joten kerroimpas sen nyt. Ja Annen eestihevonen Assu on löytänyt uuden kodin, ja sekin muutti Annelta pari viikkoa sitten. Myös Annen Karvinen on myynnissä, joten tosi kivan issikkapoitsun saa joku omakseen. :) Karvi on kyllä ihan kultakimpale jollekulle omaa ponia etsivälle :)
Niin. Naapurin uusi ruuna, johon Muori on sokeasti rakastunut, on nimeltään Männistön Arvo. Arvo on ollut Annella reilu pari viikkoa, ja ihan kivan oloinen tyyppi. Kerran minäkin olen jo saanut kunnian kivuta Arvon selkään. Siis hevosen, en Tiinan koiran. Hehheh, jäätävä läppä :D Juu, joka tapauksessa, täällä blogissa saattanee olla juttuja myös Arvosta sillointällöin. :)
Nyt luulen että päällimmäiset heppailujutut on selitetty. Ainakin pintaraapaistu, mutta nyt ollaan taas aikalailla kartalla. :) Minulle tulee loppuviikko kyllä pakkolomaa tallilta, kun tatuointi tulee jalkapöytään, ja kenkää en saa laittaa moneksi tunniksi jalkaan moneen päivään kuvan hakkaamisen jälkeen.
Kissauutisia sen verran, että Sanni voi hyvin! :) Minun musta ihana karvapalloni on pystynyt kunnossa jo pitkään kortisoonilääkkeellä. Se saa joka ilta pikkuruisen tabletin, ja voi silminnähden paremmin nyt, kun kutiavat näppyläiset eivät kiusaa sitä. Muuten kissalaumassa on kaikki aikalailla ennallaan. Niisku ja Sanni kovistelevat johtajan paikasta sillointällöin, ja Tinka yrittää liehitellä Siiriä, joka on päättänyt vihata muita kissoja. Totutusta ollaan tehty nyt tosi paljon, ja hiljalleen Siirulikin vihaa ehkä hyppysellisen vähemmän Tinkaa. Maija palloillee omiaan ja viihtyy häkissä. :) Meidän yksinäinen sielu.
Laitan tähän vielä läjän kuvia, kaikenmaailmaisista viimeviikkojen jutuista. :) Kun en jaksa ruveta vääntämään kuvia tekstin sekaan. :D Saatte katsoa ne tästä lopusta tällä kertaa :P
 |
| Lukas, mun Muksu <3 |
 |
| Vilburggi |
 |
| Assu |
 |
| Arvo! |
 |
| Ilman satulaa hoppailua |
 |
| Loppuverkka ;) |
 |
| Mun Murut. Pikkusiskoseni ja Manti :) |
 |
| Muorilla satulalla ratsatsusta |
 |
| I <3 Muori |
 |
| Anne ja Arvo |
 |
| Maastoon! Anne ja Arvo & Minä ja Manti. Minä ja Manti ei edes jääty joukosta mitenkään. Mullapa onkin superponi ;) |
 |
| Uimuilua :) |
Kuvia on paljon paljon lisää, mutta jätetään jotain ensikertaakin! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti