Sanni suihkussa

Tosiaan, niinkuin edellisessä tekstissä kerroin, Sanni oli eläinlääkärillä Maanantaina. Lekurilta saatiin Epi-Soothe nimistä shampoota, joka on tarkoitettu herkälle ja ärsyyntyvälle iholle. Ohjeiksi saatiin se, että jos peseminen sujuu ilman kamalaa taistelua, kissan voi pestä ihan niin usein kuin jaksaa/haluaa.

Tuolla shampoolla on rauhoittava, kosteuttava ja kutinaa hillitsevä vaikutus, joten se kuulosti oikein hyvältä Sannin kutisevalle ja näppyläiselle iholle. Sannin ihossa on siis kaulan, niskan, korvien, rintakehän ja takajalkojen alueilla ikäviä kutisevia näppylöitä/rupia. Kutisevat ruvet tulevat allergian seurauksena. Allergiatestit teetettiin vähän aikaa sitten, mutta ruokavalion muutoksella ei ole ollut ainakaan vielä vaikutusta tuohon allergiaan.

Peseminen on nyt uusi keino, ja se vaikuttaa tosi hyvältä! :) Sanni osaa käyttäytyä tosi hienosti suihkussa, se oikein nauttii kun hieroo ja rapsuttaa kutisevia näppylöitä. Suihkuilu menee siis tositosi hienosti, olin varautunut siihen että teippailen itseäni kasaan ihan kunnolla. :D Veri ei kuitenkaan lentänyt ollenkaan, ensimmäisellä kerralla Sanni puri minua kahdesti aika kovaa, ja nämäkin vasta kuivauksessa.

Sanni suihkussa. :)

Tänään pesin kissan jo toiseen kertaan, eikä se purrut ollenkaan vaikka kuivasin Sannin ihan samaan tapaan kuin viimeksi. :) Edistystä! Tänään suihkussa Sanni jopa puski kättäni pariin kertaan, ja kehräsi pienen hetken kun raputtelin kutisevia näppylöitä. Tuo kissa näyttää suihkussa niin pieneltä ja säälittävältä, kun sen pitkät karvat menevät kasaan. Se on jotenkin ihan rääpäle, uitettu rotta tulee mieleen. :D

Shampoo ja vesi -yhdistelmä tuottaa sellaisen tuloksen, että ne ruvet lähtevät irti. Ne varmaan jotenkin kostuvat, kun ne sitten pesun aikana hieroessa murenevat ja lähtevät hiljalleen irti. :) Kuivauksessa niitä irtoaa vielä enemmän, tai ainakin osia niistä ruvista. Ensimmäisen pesun jälkeen näppylöitä oli selkeästi vähemmän niskassa, ja tänään työstin enemmän kaulan ja poskien alueita, ja niistäkin mureni näppylänpaloja hiljalleen irti. :)

Nyt odottelen tässä että Sanni saa itse kuivailtua itseään enemmän, ja sen jälkeen harjaan vielä kissan ettei tule turhia takkuja. Katsellaan tästä taas eteenpäin, ehkä tämä shampoo saa ihon rauhoittumaan ja näppylät katoamaan..? Toivotaan niin!

Sunnuntain tallipäivä + Maanantain eläinlääkärireissu Sannin kanssa

Jep. Mulla on ollut tässä vähän kiireinen viikko päällä, viimeviikolla haettiin Beni ja kävin sitten Sunnuntaina tallilla touhuilemassa ponien kanssa. Sunnuntain talleilusta en ole ehtinyt millään vielä kirjustelemaan, mutta nyt saatte lukea mitä on taas puuhailtu. :) Tämäkin viikko on tosi täysi minulla, Helsinkiin koululle ja muutenkin kavereita tapaamaan olisi tarkoitus taas mennä, ja nyt alkuviikon olin yhden parhaan ystäväni Petran luona. Tallille ehdin tällä viikolla vasta Sunnuntaina, eli viikon tauko taas tulee :( Höh.

Maanantaina käytiin myös jälleen kerran Sannin kanssa lekurissa... Se kissa on kyllä kanssa koko ajan kipeänä, oikein harmittaa sen puolesta kun ei saada sitä allergiaa kuriin. Jenkkinappulat eivät hyödyttäneet mitään, iho on ihan yhtä ärsyyntynyt kuin aikaisemminkin, ehkä jopa vähän enemmän... Kortisoonipistos sai kissan olon hetkeksi helpottamaan, mutta meni 3vkoa niin armoton raapiminen alkoi taas. Nyt ostettiin eläinlääkäriltä sitten allergiaruokaa, mutta en usko sen hyödyttävän mitään, sillä siinä ruuassa on ainakin neljää Sannia allergisoivista ainesosista.

Lekurissa Sanni sai jälleen kortisoonipiikin. Josko taas menisi se 3vkoa vähän vähemmällä raapimisella... Paljon on kaikkea jo kokeiltu, mutta on paljon vielä kokeilemattakin allergian ehkäisemiseksi. Ell suositteli allergiselle iholle tarkoitettavaa shampoota, ja ostin sitä sitten mukaan. Tänään tai huomenna olisi tarkoitus pestä sitten tuo neiti. Saa nähdä kuinka raavittu ja verta vuotava minä olen sen operaation jälkeen! :D Sanni kun tuppaa olemaan vähän kärttyinen neiti. :P

Nyt mennään sitten kortisoonipiikin voimalla, kokeillaan uutta ruokaa ja ruvetaan pesemään Sanni säännöllisesti allergiashampoolla. Toivottavasti näistä on apua! :) Jos ei ole, ruevtaan ottamaan kovemmat aseet käyttöön, nimittäin sitten Sanni saa kortisoonitabletteja, joita syötetään sille suun kautta vaikka koko loppu ikä. Kunhan se saadaan nyt oireettomaksi ja kutisemattomaksi. Se on pääasia. :) Kortisooni ei ole ollenkaan hyvä juttu antaa koko ajan, mutta jos se saa kissan voimaan hyvin niin sitten se saa kortisoonia tasan niin kauan kunnes se kuolee.

Kortisooni voi lyhentää elinikää reilustikin, se voi tuoda mukanaan sairauksia ym ikävää. Me kuitenkin pohdimme asiaa niin, että jos kortisooni saa Sannin kuntoon, kissa elää oireettomana ja onnellisena vaikka 5vuotta. Mielummin valitsemme tuon oireettoman elämän kuin koko ajan kutisevan ja näppyläisen elämän kissalle. Eli, kortisoonia sitten vaan, jos mikään muu ei auta.

Sannilla oli edelleen silmätulehdusoireita, mutta eläinlääkäri epäili että nekin voivat olla oireita allergiasta. Silmien pitäisi tulla kuntoon myös kun saadaan kissa allergian osalta kuntoon. Toivottavasti. Silmät ovat kuitenkin paremmassa kunnossa jo! :) Rähmivät vielä mutta eivät ollenkaan niin pahasti kuin aiemmin.

Siinä taisi olla kiteytettynä taas Sannin kuulumiset. Näillä mennään taas eteenpäin ja toivotaan että uudet hoitomenetelmät auttavat. :)

_____________________________________________________________

Sitten voitaisiin mennä Sunnuntain tallipäivään! :D Aika paljon tulee luettavaa, sillä huomasin kirjoittaneeni aika pitkän selostuksen touhuiluista tallilla. Koittakaa kestää! ;)

Onnistumisia! :)

Huippu fiilis jäi taas tallipäivästä. Molemmat tammat toimivat tosi upeasti ja Beninkin rusinan kokoisiin aivoihin saatiin taottua hieman järkeä ja oppia. :)

Tallille saavuttuani seurailtiin Tiinan kanssa poikien touhuamista tarhassa. Koko ajan piti tehdä jotain, milloin vähän painia, milloin pureskella toista naamasta. :D Vili nappaa kiinni Benin riimusta hampaillaan ja taluttelee ruunaa mukanaan pari askelta kunnes Beniltä menee hermot ja se monottaa taas Vilivilperiä. Arvojärjestys on ihan selvä jo, Beni on kingi ja Vili saa tyytyä vain kiusaajariiviön rooliin. ;)

Hetkisen jälkeen kuitenkin irrottauduin ponipoikien touhujen katselusta ja nappasin Mantin riimun käteeni. Manti sai tänään olla ensimmäinen, ja tarkoitus oli kokeilla vähän puomeja taas tauon jälkeen. :) Manti lähti hitaasti raahustaen mukaani tarhasta, se oikein mateli harjaukseen. Ajattelin jo, että tänään mennäänkin sitten matoravia koko päivä, mutta olin sangen väärässä!

Harjasin Mantin ja selvitin pintapuolisesti hännän ja harjan. Sitten heitin sille ratsastusvyön selkään, ja kuolainten lämmityksen jälkeen suitset päähän. Manti oli jotenkin tosi suloinen siinä kököttäessään, se puhalteli lämmintä ilmaa poskeeni ja piti päätään olkapäälläni. Siinä me hempeiltiin sitten hetkinen, oikein herkkä hetki oli menossa :) Kun herkkä hetki päättyi, irrotin ponin ketjuista ja talutin sen keskelle pihaa. Nousin selkään ja lähdin ratsastamaan kohti kenttää.

Kentällä Manti tuntui olevan sittenkin oikein reipas, se oli tosi herkkä avuille ja tarjoili ravia jo heti kun päästiin kentälle. Matokävelystä ei ollut tietoakaan! Manti oli innokas, ja aika nopsasti ruvettiinkin sitten ottamaan kevyesti ravia. Ravissa Manti oli _todella_ eteenpäinpyrkivä! Sai oikein ottaa pidätteitä kunnolla läpi, normaalisti kun riittää se ihan kevyt pidäte niin Manti seisoo jo paikallaan… :D Nyt kuitenkin tehtiin tosi kivasti töitä, Manti oli helppo ratsastaa! Siis todella kivan tuntuinen, vastasi apuihin ja eteni reippaasti. Välillä selässä oli oikein sellainen ”vapaamatkustaja” fiilis, Manti eteni ihan yksinään ja minä vain kevensin mukana :D Tehtiin sitten ympyrällä töitä hetkinen, ja sitten ruvettiin välikäyntien jälkeen nostamaan laukkaa.

Laukannostot aloitettiin ensin siihen vaikeampaan suuntaan, eli vasempaan kierrokseen. Nostot sujuivat yllättävän hyvin! Vähän totta kai piti vääntää, mutta kun kunnolla pyysin niin se laukka nousi ihan hienosti, ja jatkuikin melkein kaksi kierrosta! :D Tosi upeaa! Otettiin vielä parit nostot tähän suuntaan, kunnes vaihdettiin suuntaa.



Manti ja minä :)



Suunnan vaihdon jälkeen minulta meinasi pudota silmät päästä! Pyysin laukkaa, pelkillä pohjeavuilla, ja Manti oikein syöksyi laukkaan!! Aivan sairaan hienoa, laukka nousi tosi kevyesti, ihan pienillä avuilla! Jeeeiijjjj!! Se oppii oikeasti jotain kanssani! :D Oikeaan kierrokseen laukat nousivat ihan yhtä helposti kuin ensimmäisellä kerralla ihan koko ajan! :P Kun laukat sujuivat niin hyvin, päätin että nyt on puomien aika.

Tiina kasasi kentälle puomeja, ja ne aseteltiin pitkälle sivulle. Laitettiin vain kaksi puomia, toinen pitkänsivun alkupäähän ja toinen loppupäähän. Tultiin ensin puomit pari kertaa ravissa, ja Manti yritti kiertää jälkimmäisen puomin ihan järjestäen joka ikinen kerta. No, Tiina käytti psykologiaa ja laittoi yhden puomin tuon puomin viereen, niin että niistä yhteensä muodostui todella pitkä puomi. Sen jälkeen Manti ei venkoillut enää ollenkaan, puomi oli niin pitkä että oli vaan helpompi ravata yli eikä ruveta kiertämään. ;)

Ravissa puomit menivät ihan jees, ja sitten aloitettiin laukassa sama. Laukat nousivat tosi näppärästi, ja laukka pysyi yllä ihan kohtuullisen hyvin puomeillakin! Hienoa! Oikeaan kierrokseen laukat sujuivat ihan täydellisesti, ei yksinkertaisesti mitään ongelmaa. Vasempaan kierrokseen homma meni sähläykseksi, ja minä unohdin jälleen kerran roolini. Ei minun tarvitse ponin puolesta tehdä töitä, ei tarvitse olla edellä, ei tarvitse kaahottaa vaikka poni kuinka kaahottaisi. Niinpä kokosin itseni taas kasaan ja hengittelin hetken, ja sitten kokeilimme uudestaan. Ja kappas! Sieltä ne laukat nousivat ihan hienosti. :)

Laukkojen jälkeen ruvettiin hiljalleen työskentelemään enemmän ravissa, ja pompittiin puomien yli vielä ravissakin pariin kertaan. Tuosta laukkapuomioperaatiosta on videoitakin, saa nähdä jos olisin niin ahkera että lataisin niitä vaikka youtubeen ja linkittäisin tänne ;) Ravissa työskentely joka tapauksessa jatkui, ja ruvettiin sitten ravaamaan ympyrällä. Manti oli tosi jäykkä, se ei taipunut yhtään! Jouduin ihan kunnolla ottamaan sisäohjasta ihan pelkällä ympyrällä, eikä taipumisesta ollut tietoakaan. Rupesin sitten ajamaan sisäpohjetta läpi ja taivuttamaan ponia pohkeen ympäri.

Se taisi olla ravissa vähän liikaa, sillä Manti ei tasan taipunut, punki vaan vastaan ja minä yritin saada epätoivoisesti jotain taipumista aikaan. No, yhtäkkiä löydän itseni maasta! Manti meni nurin, suoraa kyljelleen. :s Sen etujalka oli luistanut ihan suoraa alta, lumessa oli oikein ura siinä kohtaa missä Mantin kinttu luisti ja tasapaino petti. Kipusin takaisin selkään, ja ravasin heti pari kierrosta. Sitten otin ponin käyntiin, ja rupesin taivuttamaan käynnissä. Käynnissä taipuminen sujui hieman paremmin, oikeastaan tosi hyvin lopussa. Mentiin siinä vahingossa avotaivutustakin :D

Manti on suloinennn :)

Kun olin saanut taivuteltua ponia ympyrällä käynnissä, kokeilin sitten samaa ravissa. Ravi sujui paljon paremmin, ja ihan jeessiä taipumista ympyrällä oli havaittavissa! :) Taivuttelun jälkeen ruvettiin lopettelemaan, ravailtiin löysin ohjin hetkinen kunnes ruvettiin tallustelemaan loppukäyntejä :)

Loppukäyntien jälkeen mentiin takaisin tallipihalle ja siitä harjaukseen. Kamat pois ponilta ja karvojen suoriksi harjaus. Manti oli taas kohtuu hikinen, joten loimitettiin se kunnolla vaikka pakkasta ei paljon mitään ollutkaan. :) Annoin Mantille palan ruisleipää, ja lähdin taluttamaan neitiä takaisin tarhaan. Tarhassa suoritettiin ponin vaihto, vaikka Muori vähän mulkoilikin siihen malliin että ei haluaisi lähteä töihin. Eriskummallista!

Kun talutin Muoria harjaukseen, se kipitteli tosi reippaasti vieressä. Harjauksessa sitten alkoikin säätäminen. Poni kuopi ja kuopi kokoajan, se halusi jo lähteä! Kauhea työmotivaatio iski siihen, se oikein kiemurteli paikallaan kun ei päässyt jo lähtemään! Harjasin Muorin läpikotaisin ja putsasin harjan ja hännän heinistä. Muori oli ihan malttamaton ja komensi koko ajan kuopimalla. Aika nopsasti sitten iskin ponille suitset päähän ja talutin sen pihalle.

Muori aloitti heit pihassa ihme kiemurtelun ja hyörimisen. Sitä sai oikeasti kunnolla komentaa ennenkuin se malttoi seistä paikallaan. Heti selkään kivuttuani Muori lähti liikenteeseen. Pysäytin sen ja korjasin omaa asentoani. Sitte pyysin Muoria eteenpäin, ja mitä teki poni? Pukitti! Edelliskerralla se oli päässyt vähän helpommalla, Auroran kanssa, ja nyt se näemmä oletti että minun kanssani voi käyttäytyä ihan miten lystää! Hah, poni erehtyi!

Napakasti pyysin neitiä liikkumaan eteenpäin ja otin pysähdyksiä välissä. Koitin sitten pihalla peruuttaa, ja mitä poni teki taas? Keuli! Peruuttaminen on "vähän" hankalaa Muorille, ja sillä menee ihan heti hermot kun pitäisi peruutella. Ihmeellinen olento... Peruuttamista pitää kuitenkin harjoitella ihan reilusti, sillä Muori peruuttaa ihan vinoon ja mönkii vaan niskojaan nakelleen taaksepäin, ihan vinoon ja kierossa... Siinä on sitten työsarkaa... :D

Noh, kentällä Muori malttoi kuitenkin jotenkuten kävellä. Siellä oli Mantilta jääneet puomit, joten päätettiin hyötykäyttää niitä. :D Aloiteltiin käynnissä puomien ylitys, ja Tiina sitten ehdotti että tehdäänkö puomeista oikein rata? :D JOO! Niimpä sitten laitettiin kahdeksikon toiselle suoralle kaksi puomia ja kahdeksikon toiseen päätyyn puomi. Aloiteltiin sitten puomityöskentely kahdeksikolla! Sanotaanko että se meni aika koheltamiseksi, Muori hyppi ja pomppi puomien yli ja kaahotti kauheaa kyytiä!

Yksi kohtalokas kerta oli kun tultiin siihen suoralle jossa on kaksi puomia. Muori päätti laukata, ja puomien jälkeen se päätti vähän pukitella ja laukata, kaarteessa. :D Noh, lensin alas kuin leppäkeihäs ja Muori riiviö lähti karkuun!! Kamala olento! :D Ei se pitkälle päässyt, mutta sain kuitenkin pari metriä kävellä sen peräsäs ja pyydystää sitä! :D

Kokeiltiin uudestaan samaa, ja tällä kertaa mentiin molemmat nurin... Muori kompastui taas omiin kinttuihinsa, ja lensi nenälleen lähettäen minut suoraan hankeen. Poniin ei sattunut, eikä minuunkaan, joten jatkettiin työskentelyä. Vielä yhden kerran putosin, mutta se oli puhtaasti tasapainon järkkymisen ja maan vetovoiman ansiota :D Kun koitin kivuta takaisin selkään, Muori rupesi pukittamaan ihan heti, kun en vielä ollut edes selässä! Toinen jalka selän päällä ja poni pukittaa ihan hulluna paikallaan :D Ihmeellinen pieni olento :D

Kipusin kuitenkin selkään heti kun Tiina tuli pitämään pikkupirusta kiinni, jotta pääsin sinne selkään ilman pukittelua. Päätin sitten että kasataan este, ja ruvetaan hyppäämään sitä. Tiina sitten kasasi meille heti alkuun kohtuu korkean esteen, ja Muori olisi tasan mennyt sen yli, jos minä olisin uskonut poniin. En kuitenkaan uskonut, vaan epäilys esteen ylityksestä hiipi mieleeni kun lähestyimme estettä. Poni huomasi että epäröin, ja se epäröi itsekin, tuli ihan pohjaan ja hitaasti esteelle, ja tultiin puomit ja Amanda alas kolisten esteen yli. Muori kuitenkin yritti hypätä! :)

Tein esteestä matalemman, ja yritettiin uudestaan. Poni loikkasi yli ihan kunnon varalla! :D Niimpä nostettiin este taas korkeammaksi, ja ylitettiin se ihan puhtaasti... :) Turhaa epäröin siis ensimmäisellä kerralla. Meidän esteemme oli kuulkaa okseri! :D Muori ylitti sen kerta toisensa jälkeen hienommin :) Aina välillä tottakai tli pudotuksia, mutta kertaakaan en enää tippnut tai mitään. :) Toiseenkin suuntaan hyppääminen sujui tosi kivasti, ehkä vieläkin paremmin kuin toiseen suuntaan. :) Oikeaan kierrokseen mikä on helpompi laukkasuunta laukkakin tuli ihan oikein joka kerta, ja esteestä päästiin tosi hienosti yli :) Olen ylpeä pienestä ponista!

Tiina rupesi sitten purkamaan estettä pala palalta ja tultiin aina muorin kanssa pari kertaa esteen osien yli. Siis ensin Tiina otti korkeimman puomin pois, ja jäljelle jäi matala pysty. Tultiin sen yli pari kertaa. Sitten Tiina laski pystyn puomiksi ja vei tolpat pois, mentiin pari kertaa puomien yli. :) Otettiin siinä sitten loppuraveja ja tehtiin vähän taivutuksia molempiin suuntiin kevyesti. Ravailtiin pitkin ohjin ympyrällä, ja kokeilin istunnalla vauhdin hidastamista ihan käyntiin asti. Ja se toimi! :)

Poni rupeaa ihan selvästi kuuntelemaan koko ajan enemmän koko kroppaani. :) Hieno juttu! Tehtiin siinä sitten vielä löysiä siirtymisiä ja noita istuntaharjoituksia hetkinen, kunnes jätin vauhdin ihan käyntiin ja annoin ponin kävellä vapaasti loppukäyntejä. :) Pitkien loppukäyntien jälkeen mentiin takaisin tallipihalle ja siitä harjaukseen. Muori oli tosi tyytyväisen näköinen, yllättävän vähän hikinen poni! Harjasin ponin ja ruvettiin sitten loimittamaan ponia. Kun menin laittamaan loimea edestä kiinni, Muori huokaisi ja laittoi päänsä olkapäälleni. Siinä se piti päätään, ja laittoi silmät kiinni... <3 Hitsi kun tuli ihan sairaan ihana fiilis, se poni tosiaan luottaa noin paljon minuun :)



Beni :)



Kiinnitin loimet loputkin remelit kiinni, ja sitten vietiin pikkuinen poni takaisin tarhaan Mantin seuraksi. Tytöt saivat kiitoksensa ja halit ja sen jälkeen operaatio Beni alkoi. Nappasin Benin tarhasta mukaani, ja talutin sen harjaukseen. Aika ihmeellinen eläin se oli, käveli tosi varovaisesti mutta kuitenkin ihan reippaasti mukana. Se vaikutti aika aralta. Harjauksessa sitä jännitti ihan kamalasti, se pyöri ja hyöri koko ajan, eikä yhtään väistänyt ihmistä. Se tuli ihan suoraa päälle jos siltä tuntui... Vähän harjoiteltavaa tässä asiassa näemmä. Harjasin siinä sitten Beniä, ja se hetkeksi rauhoittuikin kun sitä harjasi. Taisi tuntua aika hyvältä harjaus, kun sen alahuuli meinasi tippua pois. :D

Harjauksessa päätin että nostan sen jalat. No poni oli vähän eri mieltä. Kun sain sen jalan ylös, alkoi armoton potkimen ja riehuminen, mutta kun vaan roikuin kiinni siinä jalassa, poni rauhoittui ja sain kosketeltua sen kavioita. Kaikkien jalkojen kohdalla oli sama, mutta varsinkin oikea takajalka oli sellainen potkimissätkimis jalannosto että huhhuh. No, sain senkin kuitenkin ihan kunnialla lopulta nostettua. :) Ihan harjauksen lopuksi nostin jalat uudestaan, ja nyt meni huomattavasti paremmin! Ei ihan niin kauheaa kohtausta joka jalan kohdalla :)

Päätin sitten kokeilla vähän operaatio Benin talutusta. Mentiin ihan suosiolla kentälle, ja nappasin raipan mukaani. Ihan vain varmuuden vuoksi. Beni ei näemmä osaa oikein mitään, ei ymmärrä että kun taluttaja pysähtyy, sen kuuluu pysähtyä. Ei ymmärrä ääniapuja, se pelkäsi niitä... Ei osannut ravata perässä. Aika jännä olento, mutta niin kovin suloinen se on... :)

Kokeilin tuota pysähtymistä, niin että kävelin reilusti sen edellä ja sitten pysähdyin. Poni EI pysähtänyt, vaan käveli iha suoraa päin ja jyräsi... No, jatkettiin sitten harjoittelua, ja tein niin että kun minä pydähdyin, huitaisin kädet ilmaan -> Beni mulkaisi minua ihmeissään ja kauhuissaan, ja pysähtyi taakseni. Kolme-neljä toistin saman, kunnes ei enää tarvinnut. Beni tajusi että kun minä pysähdyn, senkin kuuluu tehdä näin. :)

Ja jälleen Beniponi :)

Kokeiltiin saada poni ravaamaan, ja se olikin vähän hankalampaa. Lopulta saatiin kyllä ravi nousemaan yhteistyössä Tiinan kanssa. Ihan jees! :) Ei se mikään älyn jättiläinen ole tuo poni, mutta ei mikään ihan aivoton. Kyllä se aika paljon jo oppi, pysähtymään kun minä pysähdyn. Siitä se lähtee! :) Kun oltiin työskentelemässä kentällä Benin kanssa Ritu saapui hakemaan minua. Niimpä sitten lopeteltiin ja talutin Benin takaisin tarhaan. Matkalla tarhalle se unohti jo että minua pitää väistää ja jos minä pysähdyn, sekin pysähtyy. Poni tuli taas päälle, mutta pari kertaa kun toistin pysähdyksen, se muisti miten käyttäydytään.

Beni lykättiin tarhaan ja minä lähdin kohti kotia. :)

Kohtuu paljon oli taas päivitettävää, mutta nyt on kaikki kerrottu ja uusia päivityksiä odotellessa. :) Sannin pesuoperaatioista voisin kyllä kirjoittaa ;) Taidankin tästä lähteä pesemään sitä juuri nyt! Heihei! :)

Uusi pieni musta ponipallero!

Siinä se nyt on! Benjamin M, 3v shet. ruuna. :)

Uusi pieni musta ponipallero haettiin tänään Vilin kaveriksi Kaunisrannan tilalta. :) Pohdinnassa oli yksi tai kaksi ponia, kunhan saadaan Vilille joku kaveri jonka kanssa riehua ja joka pistää Vilin kuriin ja järjestykseen. Lähdimme suoraan aamulla matkaan trailerin kanssa, joten varmaa oli että joku poni sieltä mukaan lähtee :D

Minun aamuni oli täynnä kaikenlaisia sattumuksia, mutta kun vihdoin pääsin tallille asti, lähdettiin suoraan Tiinan ja Jarkon kanssa liikenteeseen. Ajeltiin trailerin kanssa kaikenmaailman pikkuteitä keskellä metsää, ja tie vain kapeni vain joka käännöksen jälkeen :D Lopulta tupsahdimme Kaunisrannan tilan pihaan. :)

Satu esitteli meille ensin tammat. Oli aika hienoa kävellä pihalta tarhoja kohti, ja nähdä eteen avautuva maisema: Miljoona shettistä! No ei ehkä ihan miljoonaa, mutta paljon niitä oli! Pikkuisia poneja isoissa laumoissa. :) Yli 30 shettistä tilalla jokatapauksessa on, joten saatatte uskoa kuinka siistiä oli nähdä valtaosa yhdellä silmäyksellä!

Ensin tosiaan tutustuimme tammoihin hieman. Tajusin tänään että vaatteiden vetoketjujen nyppiminen ei olekaan sukuvika kuten olen luullut... Luulin että vain Manti ja Vili harrastavat sitä ja näinollen se olisi ollut sukuvika. Mutta ei, tänään minulla oli vaattet joissa oli yhteensä viisi taskua ja niissä vetoketjut. Tammatarhassa ponit ympäröivät minut, ja parhaimmillaan niitä oli neljä kiinni vetoketjuissa... :D Se taitaakin olla ihan rotuominaisuus, tuo vetoketjujen nyppiminen. :D

Tammatarhasta jatkoimme matkaa viereiseen tarhaan, orien tarhaan. Tässä tarhassa oli vielä enemmän poneja kuin tammatarhassa. Ihastuin ihan totaalisesti yhteen aivan upeaan ponioriin! Huh se oli niin hieno että olisin voinut ostaa sen ensisilmäyksellä omakseni! Ihan valloittavan komea liinaharjainen tummanrautias olento! Toinen sydäntäni liikauttava kaveri oli pikkuruinen poni, sen ilme oli niin huippu! Se pieni musta poni sulatti sydämeni heti, sen ilmeessä ja olemuksessa oli sitä jotain :) Senkin minä ostin unelmissani. :D

Tiina ja Satu jutustelivat poneista ja ehdokkaista Vilin kaveriksi. Parista ponista juteltiin enemmän, ja lopulta päädyimme ottamaan mukaamme Benjaminin. Satu kertoi että Benjamin voisi olla sopiva vaihtoehto, joten mitäpä muuta sitä pohtimaan. Satu laittoi Benjaminille riimun päähän ja talutti sen portille. Portilla Benjamin iskettiin minun käteeni, ja talutin ponin tarhalta talliin.

Poni käyttäytyi ihan siivosti, säikähti vähän tallista ulos tervehtimään tullutta koiraa, mutta rauhoittui heti ja käppäili talliin. Tallissa sille vaihdettiin toinen riimu. Tallista jatkoimme matkaa kohti traileria, ja Benjamin käveli siististi ja nätisti suoraan traileriin sisään. :) Poniruuna asettui nätisti aloilleen ja trailerin lastaussilta nostettiin ylös. Satu ja Tiina jutustivat vielä hetken ulkopuolella, minä livistin jo autoon kun olin jo aika jäässä. Kun Tiina ja Satu saivat juttunsa juteltua, lähdimme Benjamin mukanamme kotitallia kohti. :)

Matka tallille sujui oikein hyvin, ja matkalla minä maistelin ponin nimeä. En yhtään tykännyt lempinimestä Benkku, kun poni ei yhtään näytä Benkulta! Kun tarkastelin sitä, se näytti enemmän Beniltä. Ei Ben, vaan nimenomaan Beni. Niimpä minä pienessä mielessäni rupesin kutsumaan ponia Beniksi jo matkalla.

Kotipihassa Benillä oli vähän vaikeuksia tajuta peruuttaa ulos trailerista, mutta kun sitä vähän kannusti ja pyysi peruuttamaan, poni käveli ihan näppärästi alas ramppia pihalle. Kaikki ponit tarhoissa tulivat porteille ja hirnuivat ja elämöivät. Muori rupesi heti esittämään kiiman oireita... ;) Vihjaisin sille että hei Muori, tää Beni on sitten ruuna. :D

Vili tuli innoissaan portille, ja Jarkko meni ottamaan Vilin riimusta kiinni ja talutti ponin kauemmas portilta. Tiina talutti Benin sisään tarhaan, ja minä toimin portsarina. :) Pojille jätettiin riimut päähän ja ponit päästettiin irti. Ensin Vili yritti heti alistaa Benin, se hyppi päälle ja mekkaloi. Beni lähti juoksemaan karkuun, ja rupesi sitten latomaan Viliä järjestelmällisesti turpaan. :D

Vili sai aika löylytyksen Beniltä! Koko ajan sen oli kuitenkin pakko mennä kiusaamaan Beniä, ja aina se sai turpaansa :D Benjamin olikin huomattavasti kovempi ponipoika kun aluksi luulin! Se vaikutti aluksi vähän sellaiselta tossunalusponilta, mutta se olikin määrätietoinen ja nousi suoraa Vilin niskan päälle. Hah, hyvä Beni!

Minä ihastuin siihen poniin aikalailla, se on kovin suloinen nallukka. Sillä on pienet silmät ja pienet korvat, ja kohtalaisen paljon tukkaa. Helposti se liikkuu, ja on energinen kaveri, juoksutti Viliä oikein kunnolla tarhassa. Ponipojat juoksivat niin kauan että molemmilla oli hiki pinnassa :D

Seurailtiin Tiinan kanssa ponipoikien ottelemista. Arvo oli menossa mukana ja juoksi pyörremyrskyn lailla pitkin tarhaa :) Tammat olivat vähän näreissään kun minä olin ihan väärässä tarhassa, en niiden luona vaan Vilin luona! Mur. Muori taisi ottaa vähän itseensä kun en ollutkaan sen kanssa vaan ihan toisessa tarhassa ;)

Aika pian Beni ja Vili rupesivat tottumaan toisiinsa ja Benjamin päästi Vilin ihan lähelle nuuskimaan ja sitä rataa. Vili sai jopa pitää päätä Benin pepun päällä ja puhallella lämmintä ilmaa sen hännänjuureen. :) Poitsut söivätkin jo samalta heinäkasalta. Aina välillä Vilin oli kuitenkin pakko ärsyttää ja vähän näykkäistä tai uhitella, ja sitten taaaaas mentiin! Vili vaikutti olevan oikein iloinen uudesta ystävästään. Hieno juttu! :)

Uusi poni joka tuli on siis kokonimeltään Benjamin M, minulle kutsumanimeksi taisi muodostua tuo Beni. Se on 3-vuotias shettisruuna, vähän isompi kuin Vili, ja väriltään poitsu on musta. Lukuunottamatta valkoisia hajakarvoja ja valkoisia jouhia hännässä. :) Ehkä siitä tulee kimo? (Minä toivon sitä!) :D

Loppuun vielä kuvia ponipoikien tutustumisesta:

Vasemmalla Vili, oikealla Beni

Possujono!! :D Järjestys Arvo, Beni, Vili

Kaikki ponit ja Arvo :) Edessä Beni, oikealla Vili, ihan
vasemmalla Manti ja sen kanssa samassa tarhassa
Muori. Superporukka <3

A&M ja A&M ;)

Ihan törkeän hyvä fiilis päällä. Kuuntelen hyvää musiikkia ja samalla pohdin varsin hauskaa tallipäivää. Hetki hetkeltä tuntee enemmän kuuluvansa sinne, juuri noiden ponien luo, juuri tänne maalle, juuri tähän elämään mikä minulla on. Se on hyvin lohdullista, tuntea kuuluvansa johonkin.

Tallipäivä oli tänään tosi jees, vaikka olikin kylmä. Ja tosiaan, tänään oli kaksi tiimiä, joilla oli ihan samat nimikirjaimet ;) Team Aurora & Muori, ja Team Amanda & Manti. Aurora, minun 13v siskoni, on nyt viettämässä hiihtolomaa (tosin hiihtoloman nimi on vaihdettu talvilomaksi kun nuoret eivät osaa nykyään hiihtää) meillä, täällä maaseudun rauhassa ;)

Sisko kyseli pari viikkoa sitten voiko tulla joku päivä lomalla mukaan tallille ja ratsastaa :D Aurora on harrastanut ratsastusta joskus 2-3v sitten, joten, miksikäs ei? Niimpä me matkasimme jo aikaisin tallille tänään, aikeina pistää Aurora ratsastamaan Muorilla ;)

Mentiin yli 20 asteen pakkasesta huolimatta tallille, ja ensin esittelin ponit: "toi on Vili. Ja toi pienempi läski on Muori, ja se suurempi läski on sitten Manti" :D Anteeksi vaan ponineidit, mutta se on karu totuus ;) Ei muuta kuin paaaljon treeniä poneille, niin sitten en voi haukkua lihavaksi muita kuin yhtä kissaa, Siiriä. :D

Auroralla on liuta kaikenmaailman kutsumanimiä, mutta yritän nyt tekstissä puhutella nimillä Aurora ja Ruu. Oikeasti me, eli minä ja veljet, kutsumme Auroraa niinkin kauniilla ja suloisella lempinimellä kuin Raato. Se mistä tuo kustumanimi juontaa juurensa, on pitkä tarina, joten jätän sen ihan suosiolla salaisuudeksi ;)

Jeps, mentiin Ruun kanssa tammojen tarhaan Muorin riimun kanssa. Muori lähti kävelemään karkuun, ja järjestelmällisesti se hiippaili poispäin kun me lähestyimme sitä... :D Muori kiersi kiven taakse, ja menimme toiselle puolelle vastaan, ja poni vain seisoi siististi paikallaan. Niimpä saimme ensimmäisen olennon riimun päähän, ja lähdimme kohti harjausta. :)

Muori vaikutti olevan kovin energisellä tuulella ja niimpä Aurora totesi vain "onneksi se on niin pieni että mä putoan jaloilleni sen selästä alas..." Laitettiin Muorille ratsastusvyö ihan ratsastajaa ajatellen, ja pistin ponille suitset päähän samalla kun Aurora viritteli kypärää päähän. Kun sekä poni että ratsastaja olivat valmiita, päästettiin peto irti ja ohjat iskettiin Auroran käteen. Pääteltiin että on ehkä parempi jos Ruu kipuaa selkään vasta kentällä, joten siirryimme aitojen sisäpuolelle ennen selkään kipuamista.

Aurora kipusi selkään ja sitten minä päästin ponin irti. :D Muori käveli ihan nätisti, pari kertaa se pyrki raville mutta muuten pysytteli ihan kivasti käynnissä. Oli pitkästä aikaa tosi kivaa leikkiä ratsastuksen opettajaa! Kehitellä tehtäviä ja antaa ohjeita :) Ensin käytiin vähän läpi pidätteitä, ja hiljalleen Ruu ravasi pätkiä sieltä täältä. Yhdessä kohtaa kiinnitin taas huomiota siihen ratsastusvyöhön, ja se näytti ihan järkyttävältä! Huhhuh, se oli taas valunut ihan kaulalle. Otettiin sitten suosiolla vyö pois, ja heti poni oli paljon energisempi!

Ruu ja Muori siinä sitten ravailivat ja tekivät siirtymisiä. Yhdessä kohtaa Muori rupesi painamaan ohjalle, eikä Ruu saanut sitä käyntiin ollenkaan :D Sitten tilanne rupesi naurattamaan ratsastajaa ja minua, ja pian Aurora liukuikin ponin kyljen kautta lumihankeen. Ei saisi hihitellä ponin selässä kun heti menee ratsastus ihan mönkään! Ja tämän olen minäkin todennut... :D

Aurora kipusi takaisin selkään, ja sitten aloiteltiin laukannostoja. Ensimmäinen nosto oli ihan parin askeleen laukka ja matka jatkui ravissa. Seuraavalla kierroksella Ruu rupesi nostamaan laukkaa samassa paikassa kuin edellisellä kerralla, eli pitkän sivun alussa. Muori nosti laukan ja laukkasi takapää askel askeleelta kevyempänä eteenpäin. No, Muorin perä sitten lähti lentoon. Se teki laukassa pari minipukkia peräkkäin ja sai horjutettua Ruun tasapainoa sen verran että sai parilla isommalla pään ravistuksella Auroran hankeen :D

No, eipä siinä muuta kuin Aurora takaisin selkään ja pidätteet läpi taas. Muori ei kuunnellut yhtään, se vaan ravasi ja ravasi ja ravasi eteenpäin, eikä kuunnellut pidätteitä. Teetätin sitten ratsukolla pidätehajoituksia, ja hetken päästä Muori rupesi kuuntelemaan mitä Ruu oikein tahtoo. :) Uusi laukannosto kokeiltiin taas pitkältä sivulta, ja tällä kertaa muori rupesi pukittelemaan ihan kunolla! :D Niimpä Aurora lensi taas selästä maistelemaan lunta... ;)

Aurora halusi kokeilla laukkaa jostain muusta kohtaa kuin pitkältä sivulta, ja nyt hän nostikin laukan sitten kulmasta ja laukkasi hienosti lyhyen sivun ajan, ja pysyi selässä! Muorikin käyttäytyi ihan hienosti, laukkasi vaan eteenpäin ilman sen kummempia pukitteluja ja pään vikomisia. :)

Aika pian tuon onnistuneen laukan jälkeen ruvettiin lopettelemaan, ensin ratsukko toki ravasi ihan reilusti ja töyskenteli vielä siirtymisien parissa. Muorille ei oikein uponnut kaaliin että niitä pidätteitä pitää ihan oikeasta kuunnella... Ravien jälkeen siirryttiin kävelemään, ja Auroran ja Muorin pyöriessä pitkin kenttää uria pitkin me Tiinan kanssa juttelimme omiamme. Loppukäynneissä Muori oli ihan kiltisti, ohjat löysällä pystyi kävelemään vaikkei mitään ihan  hirveää treeniä tehtykään.

Loppukäyntien jälkeen Aurora ratsasti tallipihalle asti, ja siellä sitten loikkasi alas selästä. Muori ei ollut edes hikinen, sen verran kevyt treeni oli ollut, mutta silti poni sai loimen selkäänsä harjauksen jälkeen. :) Ponit vaihdettiin tarhassa, Ruu päästi Muorin menemään ja minä kaappasin puolestani Mantin mukanai.

Manti oli harjauksessa ihan oma ihana itsensä, ja viskottiin sille nopsasti kamat niskaan. Ratsastusvyö siis selkään ja suitset päähän. Manti oli ihan hyväntuulinen heti kun päästiin kentälle, se oli reipas ja kuunteli hienosti apuja. Tein siinä aika paljon taivutuksia ja kokeiltiin myös vähän avotaivutusta. Suoraa käynnistä saatiin myös läpi takaosakäännös, ja se vasta on jotain! :) Manti ihan totta osaa asioita! :)))

Manti oli tosi kevyt ja helpon tuntuinen ratsastaa, se oli tosi kiva! Sellainen kuuliainen ja eteenpäinpyrkivä, kuunteli herkästi apuja ja oli kuulolla. :) Tehtiin reippaassa ravissa töyskentelyä, ja Manti kulki ihan superkivasti! Oli todellakin helppoa ratsastaa ja keskittyä vähän enemmän omaan istuntaan ja apuihin, kun ei tarvinnut olla koko ajan pumppaamassa ponia eteenpäin. :)

Manti kulki niin kivasti että otin hetken välikäyntejä, ja sitten ruvettiin nostelemaan laukkaa. Ensimmäinen nosto oli ihan okei, tosin se hajosi raville aika nopeasti. Toinen nosto olikin aivan UPEA! Manti nosti hienosti avuista, ja laukkasi eteenpäin. Yritin pitää laukkaa yllä, ja onnistuin siinä! :)) Me laukattiin tosi pitkä pätkä, yli kierros! Laukattiin reipasta laukkaa puolitoista kierrosta! <3 Hitsi miten upeaa, jälleen kerran!

Toiseenkin suuntaan laukkaaminen onnistui ihan kivasti, ensin tuli taas normi syöksy hankeen ja venkurointi, mutta tokalla nostolla Manti nosti hienosti, ja sain pidettyä laukan yllä yli puoli kierrosta! :) Ja tämä oli tähän vaikeampaan suuntaan, eli vasempaan kierrokseen, johon ei olla paljoa laukkailtu. Aika superhieno poni siis! :D

Lopetettiin heti noihin nostoihin laukkaaminen, ja siirryin ravaamaan kahdeksikolle. Manti olikin eri mieltä, laukkaamista ei lopetettu! Ravattiin reipasta ravia kahdeksikolla, ja Manti nosti ihan itse laukan! :D En pyytänyt mitään, mutta poni nosti laukan ja laukattiin yksi kahdeksikon kaarre :) Se taitaa sittenkin tykätä laukkaamisesta? :D Jeee!

Mantin oman laukkaamisen jälkeen pysyteltiin ihan ravissa, ja tehtiin reipasta ravityöskentelyä vielä ympyrällä ja kahdeksikolla. Vähän ravilisäyksiäkin kokeilin, mutta se ei oikein sujunut, sillä vauhti  vaan lisääntyi mutta askeeleeseen ei tullut sen kummempaa muutosta. Kuitenkin kun oli jo loppuravailua, niin en ruvennut ajamaan asiaani läpi. Ensi kerralla sitten vaikka :)

Käppäiltiin loppukäynnit pitkin ohjin, eikä Manti edes loppukäynneissä matoillut! Se käynti ei ollut sellaista ihan kohtuu jeessiä, ei ollenkaan sellaista ankeaa matoilutahmakäyntiä. Käveltiin siinä aikamme ja sitten lähdettiin tallipihalle takaisin. Pihalla en pyytänyt mitään muuta kuin seis, ja loikkasin itse alas selästä. :) Ponille kehuja ja hali hienosta laukkaamisesta! :) Manti käveli ilman kiinni pitämistä mukanani harjaukseen asti, mutta kun olisi pitänyt kääntyä, kaikki muu kiinnosti enemmän kuin minä. Joten, jouduin taas ottamaan ohjista kiinni ja kääntämään ponin. Kyllä minusta vielä hevoskuiskaaja joskus tulee, uskokaa pois!

Manti oli hionnut hieman ratsastuksesta. Aurora harjasi ponin, ja sen jälkeen ryhdyttiin loimittamaan. Poni taas loimien sisään lämpöiseen, ja sitten kohti tarhaa. :) Tarhassa Muori tuli lujaa portille vastaan, ja tunki taas ihan viereen hamuilemaan leipää. :D Siinä sitä taas olin, kahden ponin välissä ja leikin leipäautomaattia :D Kun leivät loppuivat, Manti lähti syömään heiniä, mutta Muori jäi tuhistelemaan siihen lähelle. :) Kun kävelin ulos tarhasta Muorinkin hylättyä minut, ja Mantin tultua jo kerran takaisin lähelle puuhastelemaan, isin auto kaartoi pihaan. Aika osuvaan aikaan taas!

Niimpä keräsimme Ruun kanssa kamat kasaan, ja minä sovin vielä Tiinan kanssa huomisesta aikataulusta. Huomennakin on nimittäin luvassa postaus, sillä huomenna lähdemme hakemaan Vilille pari kaveria Kaunisrannan tilalta! :D Huomiseen siis!

Junttipulla ja Singeri

Jeap. Kauan kaivattu tallipäivä on takanapäin. Pakkaslukemat suvaitsivat laskea lähes inhimillisiin lukemiin, joten jätin treenit välistä ja meninkin tallille ;) Tällä kertaa postauksessa ei ole ollenkaan kuvia, ei taas tullut mieleen kuvailla tallilla.

Ponit olivat aika hauskoja tänään. Manti vähemmän hauska, mutta kun oikeasti pohtii niin omalla omalaatuisella, joskin ärsyttävällä tavallaan se on kovin hauska kaveri. Muori taas nyt on Muori, sellainen liitävä lihapulla, ja jokasuuntaan pomppiva superpallo.

Ihan ensimmäiseksi tallille saavuttuani menin tarhaan kuulostelemaan neitien mielentiloja. Muori oli kovin mustis, ja ajoi Mantin heti pois kun se tuli lähelle tervehtimään. Otin kuitenkin Mantin ensimmäisenä töihin, ja Muori jäi hirnumaan sen perään. Ihme kyllä, se ihan tosiaan hirnui Mantin perään, tai töihin. :D

Manti oli harjauksessa oma ihana itsensä, koko ajan tuhistamassa jossain kainalossa :) Se on kyllä suloinen olento. :) Mantista lähti karvaa aika reippaasti, ja se tarkoittaa vain yhtä asiaa: kevät on tulossa! <3 Ahh, sitä tässä odotellessa... Ilmojen lämpiämistä, jään ja lumen kaikkoamista, ja lumetonta kenttää! :)

Mantille laitettiin ratsastusvyö selkään ja suitset päähän. Kipusin tallipihalla selkään, ja aloitettiinkin duuni ihan siinä heti, sillä tehtiin ensin tallipihalla käynnissä väistöjä molempiin suuntiin. :) Kun Manti inhoaa lumihangessa tarpomista, eikä tasan väistä askeltakaan jos joutuu väistämään hankeen, tai hangessa. Joten, tallipihalla sitten väisteltiin! Tosi hienosti meni väistöt molempiin suuntiin, ihan reilusti poni astui ristiin niin etu- kuin takajaloillaan. :) Ihan huippua! :) Manti on ihan luonnonlahjakkuus tässä ratsastusjutussa, se on kuin luotu ratsuponiksi ;)

Tai no, luotu ja luotu, aika paljon taas otettiin yhteen laukannostoissa. En ymmärrä mikä siinä mättää, mitä minä teen väärin? Ensin lämpättiin kentällä ravissa, ympyröillä ja kahdeksikolla lähinnä. Sitten ruvettiin taas nostelemaan laukkaa. Laukka alkoi aluksi ihan hienosti, ensimmäinen nosto meni tositosi hienosti! Sitten alkoikin taas se itse piru kuoriutua Mantin mielestä, ja niin taas Amandaa riepoteltiin pitkin kenttää... Kun en ihan totta käsitä mikä siinä laukassa on se ongelma. No, treeniä ja vielä lisää treeniä vaan!

Kun aikamme oltiin tuloksetta tapeltu, rupesi molempia, niin ponia kuin minuakin, kyrsimään aika huolella se touhu. Aina kun pyysin laukkaa, Manti säntäsi hullua kiitoravia eteenpäin, välittämättä pidätteestä yhtään mitään, ja ampaisi suoraa uralta kentän keskelle, ja pysähtyi sinne. Jeij. Tämä me toistettiin molempiin suuntiin järjestelmällisesti joka kerta...

Yhden onnistuneen noston sain kuitenkin toiseen suuntaan, ja siihen loppui yritys tähän suuntaan laukkaaminen. Toiseen suuntaan oli myös saatava se laukka läpi, joten pyysin Tiinaa hakemaan juoksutusvermeet. Tiina kipaisi hakemaan välineet ja niin me sitten työskentelimme liinassa. Minä istuin selässä ja pyysin laukkaa, Tiina pyysi laukkaa maastakäsin ja komensi reilusti jos yhtään pullikoitiin. Manti iski sellaisen Junttipullavaihteen päälle että ei mitään rajaa!

Kun siinä ympyrällä vaan väänneettiin aikamme, ja laukka rupesi nousemaan ilman ihan hirveää tappelua, kokeilin nostaa laukkaa ilman Tiinan apua. Silloin laukka nousi hienosti pohkeista, ja laukattiin puoli ympyrää kunnes pyysin Mantin raville. Poni sai paljon kehuja ja ruvettiin sitten loppuverkkaa tekemään. Loppuravit olivat ihan ihme matoilua, Manti tarjosi taas sitä oikein bravuuriksi muodostunutta matoraviaan koko ajan. Matoravi on sellaista käynnin ja ravin sekamelskaa, joskus ihan jopa ravia, mutta niin hidasta sellaista että entinen kilpikonnanikin olisi pyyhältänyt mennen tullen ohi. Vähän niinkuin Tiina sanoi: "Toi teidän vauhti on ihan päätä huimaavaa..." :D

Junttipullan sain kuitenkin melkein kunnialla ravaamaan vaaditusti, tehtiin vähän kahdeksikolla töitä vielä, ja sitten ravailtiin puolipitkin ohjin uralla molempiin suuntiin. Loppukäynneissä Manti mateli vielä tuplasti hitaammin kuin ravissa, suhteutettuna tietysti ;)

Lähdettiin kentältä kohti tallipihaa taas, ja pihalla tehtiin vielä parit väistöt molempiin suuntiin. Hienosti taas menivät väistöt läpi, tosin tahmeammin kuin aluksi, mutta menivät läpi :) Loikkasin alas selästä, ja huokuttelin Mantin kävelemään perässäni harjauspaikalle. :) Ilman ohjista kiinni pitämistä siis, ponin olisi kuulunut vain seurata minua lauhkeasti kuin lammas, mutta sain ihan tosissani pyytää siitä luokseni, ja siltikin jouduin turvautumaan ohjien apuun ;) Lueskelin tässä siis pari päivää takaperin Luonnollinen hevostaito -kirjaa, mutta täytyy kai myöntää, että minun hevoskuiskaajankykyni eivät vielä ole kovinkaan harjaantuneet :D harjoitusta vaan lisää. ;)

Manti oli taas ihan kunnolla hikinen, vähän turhankin hikinen minun makuuni :( En pelkää ponin hikoamista, siinähän sitä läskiä lähtee ja lihaksia kasvaa kun poni hikoilee treenissä, mutta en kuitenkaan tykkää treenata ihan siihen asti että eläin on vaahdossa ja tippuu hikeä. Okei, taas kärjistin, aika reilusti, ei Manti sentään tippunut hikeä :D Mutta jokatapauksessa, vähän kevyemminkin olisin voinut mennä. Taistelu Manti vs. Amanda taisi hikistää ponin, kun tulihan siinä "vähän" kiidettyä ja säntäiltyä pitkinpoikin kenttää. Poni paketoitiin monen loimen sisuksiin, ja vietiin takaisin tarhaan.

Tarhassa Muori tuli heti portille vastaan ja rupesi kiehnäämään lähellä. Manti varasti leipää taskustani samaan aikana kun laitoin riimua päähän Muorille, ja Muori mulkoili Mantia kiukkuisesti kun Manti tunki niin röyhkeästi sen reviirille ja päälle... Perus asetelma :D Manti oli tyhjentänyt taskun aika huolellisesti, mutta oli siellä pikkupala jonka puolitin poneille kristillisen tasajaon ja hyvän mielen aatteen pohjalta. Sitten karkasimme Muorin kanssa tarhasta ja jätimme Mantin taaksemme.

Muori olikin aika energisen näköinen pikkukarvakorvatursake. Se on niin huippu pikkuponi :) Ihmeesti sitä rupeaa ihminen kiintymään noihin poneihin... :) Kauaa en ole niiden kanssa pyörinyt, mutta tosi tärkeitä niistä on tullut. Molemmista, Muori ja Manti ovat ihan huippuja tyyppejä molemmat. <3 Olen keksinyt miksi Muori on niin hyvä tyyppi; se on ihan samanlainen kuin minä ;) Pieni ja pippurinen, hiukan omalaatuinen ja kajahtanut, hyvää tarkoittava pikkuolento joka ei halua koskaan kasvaa aikuiseksi ;)

Ratsastusvyökokeilu viimeksi kertoi meille sen, että se ei sovi Muorille. Niimpä palattiin samaan kaavaan kuin aiemmin, ilman satulaa tukka putkella menemään. ;) Muorille siis vain suitset päähän ja kipusin pihalla selkään. Muorinkin kanssa aloitettiin väistöillä pihalla, ja hienosti väisti pienempikin poni! Takajalkojen liike on vähän lyhyt, se ei astu erityisen paljon ristiin, mutta astuu kuitenkin. Treenaamista vaatii ponineidin lihakset, niin varmasti rupeaa kaikenmaailman kiemurat ja väistöt sujumaan vieläkin paremmin.

Väistöjen jälkeen suuntasimme kentälle, ja kentällä tapahtui ihme! Muori KÄVELI! :D Se ihan totta malttoi kävellä alkukäyntejä! Se tosin vaati minulta aivan kamalan istumisen selässä, sillä jalkojen piti olla täysin irti ponin kyljistä, jotta se pystyi vain kävelemään. Jos pohkeet ovat sillälailla normaalisti kiinni kyljissä, me pingotaan laukalla kulmat suoriksi... Käppäilyn jälkeen vähän ravailtiin, kunnes laitettiin taas puomeja kentälle. Tällä kertaa ajatuksena oli askeleen pidentäminen, joten laitettiin neljä puomia ihan lähekkäin, kuitenkin sen verran kauas toisistaan että Muori joutui ihan tosissaan venyttämään askeltaan päästäkseen yhdellä askeleella yli. Puomit olivat siis ihan peräkkäin, ja joka askeleella astuttiin puomin yli.

Ensin puomit kolisivat aika reippaasti, mutta sitten poni terästäytyi ja talsi oikein hienosti askel venyen oikein kunnolla puomien yli! :) Sillä niitä etupään lihaksia saadaan, ja ylipäätään liikettä sinne etupäähän. Kun oltiin kävelty puomien yli, ruvettiin ravaamaan samaa juttua. Välejä siis toki muokattiin, ja hienosti oikein joka lihas töitä tehden mentiin ravissakin yli! :)) Muori keskittyi ihan kympillä puomeihin, se ravasi kauheaa kyytiä kohti puomeja korvat hörössä innostuksesta! Hienosti mentiin yli molempiin suuntiin moneen kertaan, ja joka kerralla se meni aina vaan paremmin ja helpommin venyen yli!

Siirryttiimpä sitten astetta kovempaan sarjaan, laitettiin puomit laukkavälein, ja ruvettiin sitten taas työstämään asiaa. Ensin toki laukkailtiin ihan sileällä, ja sitten ruvettiin lähestymään puomeja. Välit olivat himpun verran liian lyhyet, ja laukka hajosi raviksi kesken kaiken ja puomit kolisivat kunnolla. Välejä muokattiin, ja tultiin uudestaan laukassa kohti puomeja. Muori pidensi askelta valmiiksi, ja se oikein syöksyi taas puomeille. Piti ottaa se jättipidäte ennen puomeja että Muori malttoi vähän keskittyä. Sieltä sitten tultiin, ja päästiin aivan upeasti yli! Muori pomppi ihan kevyesti laukassa kaikkien neljän puomin ylitse! :D Paaaaljon kehuja ponille ja hetkinen käyntiä välissä.

Kolmas kerta olikin epäonnistuminen. Aika raju tällä kertaa, mutta ketään ei kuitenkaan sattunut ollenkaan. :) Tultiin laukassa kohti puomeja, ja Muori tuli taas ihan hirveän lujaa. En saanut pidätettä läpi, tai sitten pidätin liikaa tai jotain, en oikein tiedä mitä siinä kävi. Mitä tahansa teinkin väärin, se sai Muorin askeleet sekoamaan, ensimmäiset kaksi puomia päästiin hienosti yli, mutta kolmannella Muori kompuroi. Se yritti kuitenkin hypätä neljännen, mutta ei onnistunut, ja kompuroi lisää -> Muori kaatui polvilleen ja naamalleen maahan, ja minä lensin komeassa kaaressa sen pään yli naama edellä hankeen. Taisivat siinä säikähtää vähän kaikki, Tiina tuli salamannopeasti katsomaan ollaanko kunnossa, Muori nousi heti ylös ja tuli tarkastamaan olenko elossa. Minä puolestani kompuroin tieni ylös hangesta, ja putsasin Muorin aivan lumisen naaman. Muori oli ihan huolestuneen ja järkyttyneen näköinen, ja kyllä siinä säikähdin minäkin, tosin enemmän ponin puolesta. Kaikki oli kuitenkin ihan kondiksessa, mitä nyt lunta oli joka paikassa, mutta ei mitään sen ihmeempää. :)

Tultiin sitten uudestaan kohti puomeja, ja Muori rupesi arastelemaan niitä hieman. Se tiputti raville, mutta mentiin ihan hienosti yli. Kehut ponille, ja toinenkin kerta kevyemmin yli. Enempää ei sitten vaadittukaan Muorin vakuuttamiseksi puomien turvallisuudesta. Kun tultiin kolmannen kerran kaatumisen jälkeen puomeille, Muori loikki ne aivan puhtaasti laukassa yli :) Paaaaljon kehuja pienelle Singerille! :)

Pariin kertaan tultiin vielä tähän helpompaan laukkasuuntaan puomit, kunnes vaihdettiin suuntaa. Yksi puomeista otettiin pois, helpottamaan tehtävää. Vasempaan laukkaaminen on Muorille se hankala suunta, mutta nyt meni oikein hienosti! Ei sitä yhtä puomia olisi edes tarvinnut poistaa, Muori venytti tosi hienosti askelta kolmen puomin sarjalla :) Näin mentiin pari kertaa yli, kunnes Tiina rupesi ottamaan puomeja pois. Tultiin vielä kahden puomin yli laukassa, ja viimeiseksi vielä yhden puomin yli laukassa. :)

Muori on niin suloinen kun se laukkaa ihan innoissaan kohti yhtä puomia :D Korvat hörössä ja niin tärkeänä kuin voi pieni poni tärkeältä näyttää. Ja sitten kun sitä kehuu! Se on niin suloinen, kun ilme ja koko olemus on sellainen "MINÄ osasin! Olin oikein hieno! Minä saan kehuja!" :D Ravailtiin hetkinen puomien pois ottamisen jälkeen, ja Muori oli kyllä taas kuin itse Singeri. Sen pikkukintut kipittävät ihan törkeän lujaa! Ihan niinkuin ompelukone, Singeri, kun painaa polkimen pohjaan. (kannattaa muuten varoa ettei aja ompelukoneella oman sormensa yli, sillä siitä tulee tosi ikävää jälkeä...)

Singeri siinä kipitteli, ja minä ja Tiina pohdimme miten saisi siihen laukkaan myös vasempaan kierrokseen sitä tarmoa ja pidempää askelta. Kokeilin ajaa Muoria tosi reippaaseen laukkaan, mutta ei se askel oikein jaksanut venyä. Ihan huvikseen sitten päätettiin kokeilla onko raipan näyttämisellä mitään merkitystä. Ja olihan sillä! Kun sain Tiinan hakeman raipan käteeni, Muorista tuli ihan kauhean reipas. Se kiisi lujempaa kuin Singeri kaasu pohjassa, se oli ihan uskomatonta miten voi pelkkä raipan kädessä oleminen saada tuollaisen efektin aikaan. Se on tainnut saada joskus kauan sitten vähän enemmän raipasta, kun se tosiaan oli aika kauhuissaan aluksi, kunnes tottui ajatukseen että minulla on raippa kädessä.

Raipan kädessä oleminen sai laukkaan ihan reilusti vauhtia, pituutta ja tarmoa lisää! Se lähti kuin tykinkuula, ja laukkasi 4-5 askelta oiiikein isoa laukkaa, kunnes se etupään laukka taas rupesi hiipumaan pienemmäksi. Vauhti ei hiipunut mihinkään, mutta askel pieneni. Otettiin nostoja jonkin verran, ja yhdellä kertaa sitten kokeilin mitä Muori sanoo jos kosketan raipalla sitä taakse kun askeleen pituus on pienenemässä. Minun ei tarvinnut edes koskettaa raipalla sitä, kun vein raippaa kohti takapuolta, Muori sai kuin sähköiskun ja laukan vauhti vähintään tuplaantui, ja askeleeseenkin tuli pituutta! :D Vähän oli minulla kulmissa vaikeuksia pysytellä selässä, kun nuo fysiikan lait kiskovat minua kovasti kohti lumihankea... Pysyin kuitenkin kyydissä! Otettiin vielä ihan muutama nosto, ja hienosti rupesi nousemaan joka kerralla ihan se pyydetty laukka, eikä väärä laukka. :) Hienoa!!

Tehtiin siinä sitten pitkät loppuverkat, jutusteltiin Tiinan kanssa niitä näitä ja minä ravailin ja köpöttelin käyntiä milloin mitäkin reittejä urilla. :) Muori oli reipas vielä loppuverkoissa vaikka jätinkin raipan pois heti laukkaamisen jälkeen. Siinä sitten jäähdyteltiin tosiaan ihan kunnolla, ja sitten lähdettiin kohti tallipihaa ja väistöjä ;) Tällä kertaa en pyytänyt kuin parin askeleen väistöä vasemmalle, ja sitten annoin olla. Loikkasin alas selästä ja talutin (kokeilematta hevoskuiskaajankykyjäni) Muorin harjaukseen. :)

Muori oli suloinen siinä harjauksessa, se rupeaa osallistumaan tähän toimintaan koko ajan enemmän. :D Nytkin se nuoleskeli olkapäätäni kun laitoin sille loimia edestä kiinni :D Harjauksen jälkeen Muorikin paketoitiin paksun loimikasan alle, ettei ressukka vilistu kun kylmällä tehdään töitä. Juuri kun olin saanut viimeisen loimen päälle, noutaja kaartoi pihaan. Kipitettiin siitä sitten Muorin kanssa tarhaan, ja Manti oli vastassa herkkujen toivossa. :) Muorilta riimu pois ja ponitytöille ruisleivänpalat kitusiin. Suoristin vielä Mantin loimen, ja lähdin sitten liukastelemaan kohti tallipihaa.

Piha oli muuten törkeän liukas, kun vein Mantia tarhaan vedin melkein lipat ponin jalkoihin. Luistelin monta askelta kunnes löysin taas tasapainon. Manti katsoi vähän hitaasti sätkivää ja vikaisevaa minua! :D

Niin, noutaja oli jo vastassa, isi tuli tarhoille katsomaan poneja :) Hain tavarat, ja loikkasin lämpimään autoon. :) Sormet olivat poikkeuksellisen jäässä, ja kun autossa tarkastelin tunnotonta pikkurilliäni, huomasin että se oli ihan valkoinen päästä :( Raukkaparka, se oli paleltunut! :D Sormi on kuitenkin ihan toimiva edelleen, ei tippunut pois ;)

Tällä viikolla palailen vielä merkinnän muodossa, sillä olemme suunnitelleet poninhakureissua. Vilille tulee kaveri! :) Siitä sitten lisää myöhemmin, kun sen aika on! Nyt hyvää yötä, ja taas kerran pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä ja muita ajatuskatkoja, nyt en jaksa tarkistaa tekstiä. Unimaailma kutsuu! :)