2.3.2011

Sunnuntain tallipäivä + Maanantain eläinlääkärireissu Sannin kanssa

Jep. Mulla on ollut tässä vähän kiireinen viikko päällä, viimeviikolla haettiin Beni ja kävin sitten Sunnuntaina tallilla touhuilemassa ponien kanssa. Sunnuntain talleilusta en ole ehtinyt millään vielä kirjustelemaan, mutta nyt saatte lukea mitä on taas puuhailtu. :) Tämäkin viikko on tosi täysi minulla, Helsinkiin koululle ja muutenkin kavereita tapaamaan olisi tarkoitus taas mennä, ja nyt alkuviikon olin yhden parhaan ystäväni Petran luona. Tallille ehdin tällä viikolla vasta Sunnuntaina, eli viikon tauko taas tulee :( Höh.

Maanantaina käytiin myös jälleen kerran Sannin kanssa lekurissa... Se kissa on kyllä kanssa koko ajan kipeänä, oikein harmittaa sen puolesta kun ei saada sitä allergiaa kuriin. Jenkkinappulat eivät hyödyttäneet mitään, iho on ihan yhtä ärsyyntynyt kuin aikaisemminkin, ehkä jopa vähän enemmän... Kortisoonipistos sai kissan olon hetkeksi helpottamaan, mutta meni 3vkoa niin armoton raapiminen alkoi taas. Nyt ostettiin eläinlääkäriltä sitten allergiaruokaa, mutta en usko sen hyödyttävän mitään, sillä siinä ruuassa on ainakin neljää Sannia allergisoivista ainesosista.

Lekurissa Sanni sai jälleen kortisoonipiikin. Josko taas menisi se 3vkoa vähän vähemmällä raapimisella... Paljon on kaikkea jo kokeiltu, mutta on paljon vielä kokeilemattakin allergian ehkäisemiseksi. Ell suositteli allergiselle iholle tarkoitettavaa shampoota, ja ostin sitä sitten mukaan. Tänään tai huomenna olisi tarkoitus pestä sitten tuo neiti. Saa nähdä kuinka raavittu ja verta vuotava minä olen sen operaation jälkeen! :D Sanni kun tuppaa olemaan vähän kärttyinen neiti. :P

Nyt mennään sitten kortisoonipiikin voimalla, kokeillaan uutta ruokaa ja ruvetaan pesemään Sanni säännöllisesti allergiashampoolla. Toivottavasti näistä on apua! :) Jos ei ole, ruevtaan ottamaan kovemmat aseet käyttöön, nimittäin sitten Sanni saa kortisoonitabletteja, joita syötetään sille suun kautta vaikka koko loppu ikä. Kunhan se saadaan nyt oireettomaksi ja kutisemattomaksi. Se on pääasia. :) Kortisooni ei ole ollenkaan hyvä juttu antaa koko ajan, mutta jos se saa kissan voimaan hyvin niin sitten se saa kortisoonia tasan niin kauan kunnes se kuolee.

Kortisooni voi lyhentää elinikää reilustikin, se voi tuoda mukanaan sairauksia ym ikävää. Me kuitenkin pohdimme asiaa niin, että jos kortisooni saa Sannin kuntoon, kissa elää oireettomana ja onnellisena vaikka 5vuotta. Mielummin valitsemme tuon oireettoman elämän kuin koko ajan kutisevan ja näppyläisen elämän kissalle. Eli, kortisoonia sitten vaan, jos mikään muu ei auta.

Sannilla oli edelleen silmätulehdusoireita, mutta eläinlääkäri epäili että nekin voivat olla oireita allergiasta. Silmien pitäisi tulla kuntoon myös kun saadaan kissa allergian osalta kuntoon. Toivottavasti. Silmät ovat kuitenkin paremmassa kunnossa jo! :) Rähmivät vielä mutta eivät ollenkaan niin pahasti kuin aiemmin.

Siinä taisi olla kiteytettynä taas Sannin kuulumiset. Näillä mennään taas eteenpäin ja toivotaan että uudet hoitomenetelmät auttavat. :)

_____________________________________________________________

Sitten voitaisiin mennä Sunnuntain tallipäivään! :D Aika paljon tulee luettavaa, sillä huomasin kirjoittaneeni aika pitkän selostuksen touhuiluista tallilla. Koittakaa kestää! ;)

Onnistumisia! :)
Huippu fiilis jäi taas tallipäivästä. Molemmat tammat toimivat tosi upeasti ja Beninkin rusinan kokoisiin aivoihin saatiin taottua hieman järkeä ja oppia. :)
Tallille saavuttuani seurailtiin Tiinan kanssa poikien touhuamista tarhassa. Koko ajan piti tehdä jotain, milloin vähän painia, milloin pureskella toista naamasta. :D Vili nappaa kiinni Benin riimusta hampaillaan ja taluttelee ruunaa mukanaan pari askelta kunnes Beniltä menee hermot ja se monottaa taas Vilivilperiä. Arvojärjestys on ihan selvä jo, Beni on kingi ja Vili saa tyytyä vain kiusaajariiviön rooliin. ;)
Hetkisen jälkeen kuitenkin irrottauduin ponipoikien touhujen katselusta ja nappasin Mantin riimun käteeni. Manti sai tänään olla ensimmäinen, ja tarkoitus oli kokeilla vähän puomeja taas tauon jälkeen. :) Manti lähti hitaasti raahustaen mukaani tarhasta, se oikein mateli harjaukseen. Ajattelin jo, että tänään mennäänkin sitten matoravia koko päivä, mutta olin sangen väärässä!
Harjasin Mantin ja selvitin pintapuolisesti hännän ja harjan. Sitten heitin sille ratsastusvyön selkään, ja kuolainten lämmityksen jälkeen suitset päähän. Manti oli jotenkin tosi suloinen siinä kököttäessään, se puhalteli lämmintä ilmaa poskeeni ja piti päätään olkapäälläni. Siinä me hempeiltiin sitten hetkinen, oikein herkkä hetki oli menossa :) Kun herkkä hetki päättyi, irrotin ponin ketjuista ja talutin sen keskelle pihaa. Nousin selkään ja lähdin ratsastamaan kohti kenttää.
Kentällä Manti tuntui olevan sittenkin oikein reipas, se oli tosi herkkä avuille ja tarjoili ravia jo heti kun päästiin kentälle. Matokävelystä ei ollut tietoakaan! Manti oli innokas, ja aika nopsasti ruvettiinkin sitten ottamaan kevyesti ravia. Ravissa Manti oli _todella_ eteenpäinpyrkivä! Sai oikein ottaa pidätteitä kunnolla läpi, normaalisti kun riittää se ihan kevyt pidäte niin Manti seisoo jo paikallaan… :D Nyt kuitenkin tehtiin tosi kivasti töitä, Manti oli helppo ratsastaa! Siis todella kivan tuntuinen, vastasi apuihin ja eteni reippaasti. Välillä selässä oli oikein sellainen ”vapaamatkustaja” fiilis, Manti eteni ihan yksinään ja minä vain kevensin mukana :D Tehtiin sitten ympyrällä töitä hetkinen, ja sitten ruvettiin välikäyntien jälkeen nostamaan laukkaa.
Laukannostot aloitettiin ensin siihen vaikeampaan suuntaan, eli vasempaan kierrokseen. Nostot sujuivat yllättävän hyvin! Vähän totta kai piti vääntää, mutta kun kunnolla pyysin niin se laukka nousi ihan hienosti, ja jatkuikin melkein kaksi kierrosta! :D Tosi upeaa! Otettiin vielä parit nostot tähän suuntaan, kunnes vaihdettiin suuntaa.

Manti ja minä :)

Suunnan vaihdon jälkeen minulta meinasi pudota silmät päästä! Pyysin laukkaa, pelkillä pohjeavuilla, ja Manti oikein syöksyi laukkaan!! Aivan sairaan hienoa, laukka nousi tosi kevyesti, ihan pienillä avuilla! Jeeeiijjjj!! Se oppii oikeasti jotain kanssani! :D Oikeaan kierrokseen laukat nousivat ihan yhtä helposti kuin ensimmäisellä kerralla ihan koko ajan! :P Kun laukat sujuivat niin hyvin, päätin että nyt on puomien aika.
Tiina kasasi kentälle puomeja, ja ne aseteltiin pitkälle sivulle. Laitettiin vain kaksi puomia, toinen pitkänsivun alkupäähän ja toinen loppupäähän. Tultiin ensin puomit pari kertaa ravissa, ja Manti yritti kiertää jälkimmäisen puomin ihan järjestäen joka ikinen kerta. No, Tiina käytti psykologiaa ja laittoi yhden puomin tuon puomin viereen, niin että niistä yhteensä muodostui todella pitkä puomi. Sen jälkeen Manti ei venkoillut enää ollenkaan, puomi oli niin pitkä että oli vaan helpompi ravata yli eikä ruveta kiertämään. ;)
Ravissa puomit menivät ihan jees, ja sitten aloitettiin laukassa sama. Laukat nousivat tosi näppärästi, ja laukka pysyi yllä ihan kohtuullisen hyvin puomeillakin! Hienoa! Oikeaan kierrokseen laukat sujuivat ihan täydellisesti, ei yksinkertaisesti mitään ongelmaa. Vasempaan kierrokseen homma meni sähläykseksi, ja minä unohdin jälleen kerran roolini. Ei minun tarvitse ponin puolesta tehdä töitä, ei tarvitse olla edellä, ei tarvitse kaahottaa vaikka poni kuinka kaahottaisi. Niinpä kokosin itseni taas kasaan ja hengittelin hetken, ja sitten kokeilimme uudestaan. Ja kappas! Sieltä ne laukat nousivat ihan hienosti. :)
Laukkojen jälkeen ruvettiin hiljalleen työskentelemään enemmän ravissa, ja pompittiin puomien yli vielä ravissakin pariin kertaan. Tuosta laukkapuomioperaatiosta on videoitakin, saa nähdä jos olisin niin ahkera että lataisin niitä vaikka youtubeen ja linkittäisin tänne ;) Ravissa työskentely joka tapauksessa jatkui, ja ruvettiin sitten ravaamaan ympyrällä. Manti oli tosi jäykkä, se ei taipunut yhtään! Jouduin ihan kunnolla ottamaan sisäohjasta ihan pelkällä ympyrällä, eikä taipumisesta ollut tietoakaan. Rupesin sitten ajamaan sisäpohjetta läpi ja taivuttamaan ponia pohkeen ympäri.
Se taisi olla ravissa vähän liikaa, sillä Manti ei tasan taipunut, punki vaan vastaan ja minä yritin saada epätoivoisesti jotain taipumista aikaan. No, yhtäkkiä löydän itseni maasta! Manti meni nurin, suoraa kyljelleen. :s Sen etujalka oli luistanut ihan suoraa alta, lumessa oli oikein ura siinä kohtaa missä Mantin kinttu luisti ja tasapaino petti. Kipusin takaisin selkään, ja ravasin heti pari kierrosta. Sitten otin ponin käyntiin, ja rupesin taivuttamaan käynnissä. Käynnissä taipuminen sujui hieman paremmin, oikeastaan tosi hyvin lopussa. Mentiin siinä vahingossa avotaivutustakin :D
Manti on suloinennn :)
Kun olin saanut taivuteltua ponia ympyrällä käynnissä, kokeilin sitten samaa ravissa. Ravi sujui paljon paremmin, ja ihan jeessiä taipumista ympyrällä oli havaittavissa! :) Taivuttelun jälkeen ruvettiin lopettelemaan, ravailtiin löysin ohjin hetkinen kunnes ruvettiin tallustelemaan loppukäyntejä :)
Loppukäyntien jälkeen mentiin takaisin tallipihalle ja siitä harjaukseen. Kamat pois ponilta ja karvojen suoriksi harjaus. Manti oli taas kohtuu hikinen, joten loimitettiin se kunnolla vaikka pakkasta ei paljon mitään ollutkaan. :) Annoin Mantille palan ruisleipää, ja lähdin taluttamaan neitiä takaisin tarhaan. Tarhassa suoritettiin ponin vaihto, vaikka Muori vähän mulkoilikin siihen malliin että ei haluaisi lähteä töihin. Eriskummallista!
Kun talutin Muoria harjaukseen, se kipitteli tosi reippaasti vieressä. Harjauksessa sitten alkoikin säätäminen. Poni kuopi ja kuopi kokoajan, se halusi jo lähteä! Kauhea työmotivaatio iski siihen, se oikein kiemurteli paikallaan kun ei päässyt jo lähtemään! Harjasin Muorin läpikotaisin ja putsasin harjan ja hännän heinistä. Muori oli ihan malttamaton ja komensi koko ajan kuopimalla. Aika nopsasti sitten iskin ponille suitset päähän ja talutin sen pihalle.
Muori aloitti heit pihassa ihme kiemurtelun ja hyörimisen. Sitä sai oikeasti kunnolla komentaa ennenkuin se malttoi seistä paikallaan. Heti selkään kivuttuani Muori lähti liikenteeseen. Pysäytin sen ja korjasin omaa asentoani. Sitte pyysin Muoria eteenpäin, ja mitä teki poni? Pukitti! Edelliskerralla se oli päässyt vähän helpommalla, Auroran kanssa, ja nyt se näemmä oletti että minun kanssani voi käyttäytyä ihan miten lystää! Hah, poni erehtyi!
Napakasti pyysin neitiä liikkumaan eteenpäin ja otin pysähdyksiä välissä. Koitin sitten pihalla peruuttaa, ja mitä poni teki taas? Keuli! Peruuttaminen on "vähän" hankalaa Muorille, ja sillä menee ihan heti hermot kun pitäisi peruutella. Ihmeellinen olento... Peruuttamista pitää kuitenkin harjoitella ihan reilusti, sillä Muori peruuttaa ihan vinoon ja mönkii vaan niskojaan nakelleen taaksepäin, ihan vinoon ja kierossa... Siinä on sitten työsarkaa... :D
Noh, kentällä Muori malttoi kuitenkin jotenkuten kävellä. Siellä oli Mantilta jääneet puomit, joten päätettiin hyötykäyttää niitä. :D Aloiteltiin käynnissä puomien ylitys, ja Tiina sitten ehdotti että tehdäänkö puomeista oikein rata? :D JOO! Niimpä sitten laitettiin kahdeksikon toiselle suoralle kaksi puomia ja kahdeksikon toiseen päätyyn puomi. Aloiteltiin sitten puomityöskentely kahdeksikolla! Sanotaanko että se meni aika koheltamiseksi, Muori hyppi ja pomppi puomien yli ja kaahotti kauheaa kyytiä!
Yksi kohtalokas kerta oli kun tultiin siihen suoralle jossa on kaksi puomia. Muori päätti laukata, ja puomien jälkeen se päätti vähän pukitella ja laukata, kaarteessa. :D Noh, lensin alas kuin leppäkeihäs ja Muori riiviö lähti karkuun!! Kamala olento! :D Ei se pitkälle päässyt, mutta sain kuitenkin pari metriä kävellä sen peräsäs ja pyydystää sitä! :D
Kokeiltiin uudestaan samaa, ja tällä kertaa mentiin molemmat nurin... Muori kompastui taas omiin kinttuihinsa, ja lensi nenälleen lähettäen minut suoraan hankeen. Poniin ei sattunut, eikä minuunkaan, joten jatkettiin työskentelyä. Vielä yhden kerran putosin, mutta se oli puhtaasti tasapainon järkkymisen ja maan vetovoiman ansiota :D Kun koitin kivuta takaisin selkään, Muori rupesi pukittamaan ihan heti, kun en vielä ollut edes selässä! Toinen jalka selän päällä ja poni pukittaa ihan hulluna paikallaan :D Ihmeellinen pieni olento :D
Kipusin kuitenkin selkään heti kun Tiina tuli pitämään pikkupirusta kiinni, jotta pääsin sinne selkään ilman pukittelua. Päätin sitten että kasataan este, ja ruvetaan hyppäämään sitä. Tiina sitten kasasi meille heti alkuun kohtuu korkean esteen, ja Muori olisi tasan mennyt sen yli, jos minä olisin uskonut poniin. En kuitenkaan uskonut, vaan epäilys esteen ylityksestä hiipi mieleeni kun lähestyimme estettä. Poni huomasi että epäröin, ja se epäröi itsekin, tuli ihan pohjaan ja hitaasti esteelle, ja tultiin puomit ja Amanda alas kolisten esteen yli. Muori kuitenkin yritti hypätä! :)
Tein esteestä matalemman, ja yritettiin uudestaan. Poni loikkasi yli ihan kunnon varalla! :D Niimpä nostettiin este taas korkeammaksi, ja ylitettiin se ihan puhtaasti... :) Turhaa epäröin siis ensimmäisellä kerralla. Meidän esteemme oli kuulkaa okseri! :D Muori ylitti sen kerta toisensa jälkeen hienommin :) Aina välillä tottakai tli pudotuksia, mutta kertaakaan en enää tippnut tai mitään. :) Toiseenkin suuntaan hyppääminen sujui tosi kivasti, ehkä vieläkin paremmin kuin toiseen suuntaan. :) Oikeaan kierrokseen mikä on helpompi laukkasuunta laukkakin tuli ihan oikein joka kerta, ja esteestä päästiin tosi hienosti yli :) Olen ylpeä pienestä ponista!
Tiina rupesi sitten purkamaan estettä pala palalta ja tultiin aina muorin kanssa pari kertaa esteen osien yli. Siis ensin Tiina otti korkeimman puomin pois, ja jäljelle jäi matala pysty. Tultiin sen yli pari kertaa. Sitten Tiina laski pystyn puomiksi ja vei tolpat pois, mentiin pari kertaa puomien yli. :) Otettiin siinä sitten loppuraveja ja tehtiin vähän taivutuksia molempiin suuntiin kevyesti. Ravailtiin pitkin ohjin ympyrällä, ja kokeilin istunnalla vauhdin hidastamista ihan käyntiin asti. Ja se toimi! :)
Poni rupeaa ihan selvästi kuuntelemaan koko ajan enemmän koko kroppaani. :) Hieno juttu! Tehtiin siinä sitten vielä löysiä siirtymisiä ja noita istuntaharjoituksia hetkinen, kunnes jätin vauhdin ihan käyntiin ja annoin ponin kävellä vapaasti loppukäyntejä. :) Pitkien loppukäyntien jälkeen mentiin takaisin tallipihalle ja siitä harjaukseen. Muori oli tosi tyytyväisen näköinen, yllättävän vähän hikinen poni! Harjasin ponin ja ruvettiin sitten loimittamaan ponia. Kun menin laittamaan loimea edestä kiinni, Muori huokaisi ja laittoi päänsä olkapäälleni. Siinä se piti päätään, ja laittoi silmät kiinni... <3 Hitsi kun tuli ihan sairaan ihana fiilis, se poni tosiaan luottaa noin paljon minuun :)

Beni :)

Kiinnitin loimet loputkin remelit kiinni, ja sitten vietiin pikkuinen poni takaisin tarhaan Mantin seuraksi. Tytöt saivat kiitoksensa ja halit ja sen jälkeen operaatio Beni alkoi. Nappasin Benin tarhasta mukaani, ja talutin sen harjaukseen. Aika ihmeellinen eläin se oli, käveli tosi varovaisesti mutta kuitenkin ihan reippaasti mukana. Se vaikutti aika aralta. Harjauksessa sitä jännitti ihan kamalasti, se pyöri ja hyöri koko ajan, eikä yhtään väistänyt ihmistä. Se tuli ihan suoraa päälle jos siltä tuntui... Vähän harjoiteltavaa tässä asiassa näemmä. Harjasin siinä sitten Beniä, ja se hetkeksi rauhoittuikin kun sitä harjasi. Taisi tuntua aika hyvältä harjaus, kun sen alahuuli meinasi tippua pois. :D
Harjauksessa päätin että nostan sen jalat. No poni oli vähän eri mieltä. Kun sain sen jalan ylös, alkoi armoton potkimen ja riehuminen, mutta kun vaan roikuin kiinni siinä jalassa, poni rauhoittui ja sain kosketeltua sen kavioita. Kaikkien jalkojen kohdalla oli sama, mutta varsinkin oikea takajalka oli sellainen potkimissätkimis jalannosto että huhhuh. No, sain senkin kuitenkin ihan kunnialla lopulta nostettua. :) Ihan harjauksen lopuksi nostin jalat uudestaan, ja nyt meni huomattavasti paremmin! Ei ihan niin kauheaa kohtausta joka jalan kohdalla :)
Päätin sitten kokeilla vähän operaatio Benin talutusta. Mentiin ihan suosiolla kentälle, ja nappasin raipan mukaani. Ihan vain varmuuden vuoksi. Beni ei näemmä osaa oikein mitään, ei ymmärrä että kun taluttaja pysähtyy, sen kuuluu pysähtyä. Ei ymmärrä ääniapuja, se pelkäsi niitä... Ei osannut ravata perässä. Aika jännä olento, mutta niin kovin suloinen se on... :)
Kokeilin tuota pysähtymistä, niin että kävelin reilusti sen edellä ja sitten pysähdyin. Poni EI pysähtänyt, vaan käveli iha suoraa päin ja jyräsi... No, jatkettiin sitten harjoittelua, ja tein niin että kun minä pydähdyin, huitaisin kädet ilmaan -> Beni mulkaisi minua ihmeissään ja kauhuissaan, ja pysähtyi taakseni. Kolme-neljä toistin saman, kunnes ei enää tarvinnut. Beni tajusi että kun minä pysähdyn, senkin kuuluu tehdä näin. :)
Ja jälleen Beniponi :)
Kokeiltiin saada poni ravaamaan, ja se olikin vähän hankalampaa. Lopulta saatiin kyllä ravi nousemaan yhteistyössä Tiinan kanssa. Ihan jees! :) Ei se mikään älyn jättiläinen ole tuo poni, mutta ei mikään ihan aivoton. Kyllä se aika paljon jo oppi, pysähtymään kun minä pysähdyn. Siitä se lähtee! :) Kun oltiin työskentelemässä kentällä Benin kanssa Ritu saapui hakemaan minua. Niimpä sitten lopeteltiin ja talutin Benin takaisin tarhaan. Matkalla tarhalle se unohti jo että minua pitää väistää ja jos minä pysähdyn, sekin pysähtyy. Poni tuli taas päälle, mutta pari kertaa kun toistin pysähdyksen, se muisti miten käyttäydytään.
Beni lykättiin tarhaan ja minä lähdin kohti kotia. :)
Kohtuu paljon oli taas päivitettävää, mutta nyt on kaikki kerrottu ja uusia päivityksiä odotellessa. :) Sannin pesuoperaatioista voisin kyllä kirjoittaa ;) Taidankin tästä lähteä pesemään sitä juuri nyt! Heihei! :)