Junttipulla ja Singeri

Jeap. Kauan kaivattu tallipäivä on takanapäin. Pakkaslukemat suvaitsivat laskea lähes inhimillisiin lukemiin, joten jätin treenit välistä ja meninkin tallille ;) Tällä kertaa postauksessa ei ole ollenkaan kuvia, ei taas tullut mieleen kuvailla tallilla.

Ponit olivat aika hauskoja tänään. Manti vähemmän hauska, mutta kun oikeasti pohtii niin omalla omalaatuisella, joskin ärsyttävällä tavallaan se on kovin hauska kaveri. Muori taas nyt on Muori, sellainen liitävä lihapulla, ja jokasuuntaan pomppiva superpallo.

Ihan ensimmäiseksi tallille saavuttuani menin tarhaan kuulostelemaan neitien mielentiloja. Muori oli kovin mustis, ja ajoi Mantin heti pois kun se tuli lähelle tervehtimään. Otin kuitenkin Mantin ensimmäisenä töihin, ja Muori jäi hirnumaan sen perään. Ihme kyllä, se ihan tosiaan hirnui Mantin perään, tai töihin. :D

Manti oli harjauksessa oma ihana itsensä, koko ajan tuhistamassa jossain kainalossa :) Se on kyllä suloinen olento. :) Mantista lähti karvaa aika reippaasti, ja se tarkoittaa vain yhtä asiaa: kevät on tulossa! <3 Ahh, sitä tässä odotellessa... Ilmojen lämpiämistä, jään ja lumen kaikkoamista, ja lumetonta kenttää! :)

Mantille laitettiin ratsastusvyö selkään ja suitset päähän. Kipusin tallipihalla selkään, ja aloitettiinkin duuni ihan siinä heti, sillä tehtiin ensin tallipihalla käynnissä väistöjä molempiin suuntiin. :) Kun Manti inhoaa lumihangessa tarpomista, eikä tasan väistä askeltakaan jos joutuu väistämään hankeen, tai hangessa. Joten, tallipihalla sitten väisteltiin! Tosi hienosti meni väistöt molempiin suuntiin, ihan reilusti poni astui ristiin niin etu- kuin takajaloillaan. :) Ihan huippua! :) Manti on ihan luonnonlahjakkuus tässä ratsastusjutussa, se on kuin luotu ratsuponiksi ;)

Tai no, luotu ja luotu, aika paljon taas otettiin yhteen laukannostoissa. En ymmärrä mikä siinä mättää, mitä minä teen väärin? Ensin lämpättiin kentällä ravissa, ympyröillä ja kahdeksikolla lähinnä. Sitten ruvettiin taas nostelemaan laukkaa. Laukka alkoi aluksi ihan hienosti, ensimmäinen nosto meni tositosi hienosti! Sitten alkoikin taas se itse piru kuoriutua Mantin mielestä, ja niin taas Amandaa riepoteltiin pitkin kenttää... Kun en ihan totta käsitä mikä siinä laukassa on se ongelma. No, treeniä ja vielä lisää treeniä vaan!

Kun aikamme oltiin tuloksetta tapeltu, rupesi molempia, niin ponia kuin minuakin, kyrsimään aika huolella se touhu. Aina kun pyysin laukkaa, Manti säntäsi hullua kiitoravia eteenpäin, välittämättä pidätteestä yhtään mitään, ja ampaisi suoraa uralta kentän keskelle, ja pysähtyi sinne. Jeij. Tämä me toistettiin molempiin suuntiin järjestelmällisesti joka kerta...

Yhden onnistuneen noston sain kuitenkin toiseen suuntaan, ja siihen loppui yritys tähän suuntaan laukkaaminen. Toiseen suuntaan oli myös saatava se laukka läpi, joten pyysin Tiinaa hakemaan juoksutusvermeet. Tiina kipaisi hakemaan välineet ja niin me sitten työskentelimme liinassa. Minä istuin selässä ja pyysin laukkaa, Tiina pyysi laukkaa maastakäsin ja komensi reilusti jos yhtään pullikoitiin. Manti iski sellaisen Junttipullavaihteen päälle että ei mitään rajaa!

Kun siinä ympyrällä vaan väänneettiin aikamme, ja laukka rupesi nousemaan ilman ihan hirveää tappelua, kokeilin nostaa laukkaa ilman Tiinan apua. Silloin laukka nousi hienosti pohkeista, ja laukattiin puoli ympyrää kunnes pyysin Mantin raville. Poni sai paljon kehuja ja ruvettiin sitten loppuverkkaa tekemään. Loppuravit olivat ihan ihme matoilua, Manti tarjosi taas sitä oikein bravuuriksi muodostunutta matoraviaan koko ajan. Matoravi on sellaista käynnin ja ravin sekamelskaa, joskus ihan jopa ravia, mutta niin hidasta sellaista että entinen kilpikonnanikin olisi pyyhältänyt mennen tullen ohi. Vähän niinkuin Tiina sanoi: "Toi teidän vauhti on ihan päätä huimaavaa..." :D

Junttipullan sain kuitenkin melkein kunnialla ravaamaan vaaditusti, tehtiin vähän kahdeksikolla töitä vielä, ja sitten ravailtiin puolipitkin ohjin uralla molempiin suuntiin. Loppukäynneissä Manti mateli vielä tuplasti hitaammin kuin ravissa, suhteutettuna tietysti ;)

Lähdettiin kentältä kohti tallipihaa taas, ja pihalla tehtiin vielä parit väistöt molempiin suuntiin. Hienosti taas menivät väistöt läpi, tosin tahmeammin kuin aluksi, mutta menivät läpi :) Loikkasin alas selästä, ja huokuttelin Mantin kävelemään perässäni harjauspaikalle. :) Ilman ohjista kiinni pitämistä siis, ponin olisi kuulunut vain seurata minua lauhkeasti kuin lammas, mutta sain ihan tosissani pyytää siitä luokseni, ja siltikin jouduin turvautumaan ohjien apuun ;) Lueskelin tässä siis pari päivää takaperin Luonnollinen hevostaito -kirjaa, mutta täytyy kai myöntää, että minun hevoskuiskaajankykyni eivät vielä ole kovinkaan harjaantuneet :D harjoitusta vaan lisää. ;)

Manti oli taas ihan kunnolla hikinen, vähän turhankin hikinen minun makuuni :( En pelkää ponin hikoamista, siinähän sitä läskiä lähtee ja lihaksia kasvaa kun poni hikoilee treenissä, mutta en kuitenkaan tykkää treenata ihan siihen asti että eläin on vaahdossa ja tippuu hikeä. Okei, taas kärjistin, aika reilusti, ei Manti sentään tippunut hikeä :D Mutta jokatapauksessa, vähän kevyemminkin olisin voinut mennä. Taistelu Manti vs. Amanda taisi hikistää ponin, kun tulihan siinä "vähän" kiidettyä ja säntäiltyä pitkinpoikin kenttää. Poni paketoitiin monen loimen sisuksiin, ja vietiin takaisin tarhaan.

Tarhassa Muori tuli heti portille vastaan ja rupesi kiehnäämään lähellä. Manti varasti leipää taskustani samaan aikana kun laitoin riimua päähän Muorille, ja Muori mulkoili Mantia kiukkuisesti kun Manti tunki niin röyhkeästi sen reviirille ja päälle... Perus asetelma :D Manti oli tyhjentänyt taskun aika huolellisesti, mutta oli siellä pikkupala jonka puolitin poneille kristillisen tasajaon ja hyvän mielen aatteen pohjalta. Sitten karkasimme Muorin kanssa tarhasta ja jätimme Mantin taaksemme.

Muori olikin aika energisen näköinen pikkukarvakorvatursake. Se on niin huippu pikkuponi :) Ihmeesti sitä rupeaa ihminen kiintymään noihin poneihin... :) Kauaa en ole niiden kanssa pyörinyt, mutta tosi tärkeitä niistä on tullut. Molemmista, Muori ja Manti ovat ihan huippuja tyyppejä molemmat. <3 Olen keksinyt miksi Muori on niin hyvä tyyppi; se on ihan samanlainen kuin minä ;) Pieni ja pippurinen, hiukan omalaatuinen ja kajahtanut, hyvää tarkoittava pikkuolento joka ei halua koskaan kasvaa aikuiseksi ;)

Ratsastusvyökokeilu viimeksi kertoi meille sen, että se ei sovi Muorille. Niimpä palattiin samaan kaavaan kuin aiemmin, ilman satulaa tukka putkella menemään. ;) Muorille siis vain suitset päähän ja kipusin pihalla selkään. Muorinkin kanssa aloitettiin väistöillä pihalla, ja hienosti väisti pienempikin poni! Takajalkojen liike on vähän lyhyt, se ei astu erityisen paljon ristiin, mutta astuu kuitenkin. Treenaamista vaatii ponineidin lihakset, niin varmasti rupeaa kaikenmaailman kiemurat ja väistöt sujumaan vieläkin paremmin.

Väistöjen jälkeen suuntasimme kentälle, ja kentällä tapahtui ihme! Muori KÄVELI! :D Se ihan totta malttoi kävellä alkukäyntejä! Se tosin vaati minulta aivan kamalan istumisen selässä, sillä jalkojen piti olla täysin irti ponin kyljistä, jotta se pystyi vain kävelemään. Jos pohkeet ovat sillälailla normaalisti kiinni kyljissä, me pingotaan laukalla kulmat suoriksi... Käppäilyn jälkeen vähän ravailtiin, kunnes laitettiin taas puomeja kentälle. Tällä kertaa ajatuksena oli askeleen pidentäminen, joten laitettiin neljä puomia ihan lähekkäin, kuitenkin sen verran kauas toisistaan että Muori joutui ihan tosissaan venyttämään askeltaan päästäkseen yhdellä askeleella yli. Puomit olivat siis ihan peräkkäin, ja joka askeleella astuttiin puomin yli.

Ensin puomit kolisivat aika reippaasti, mutta sitten poni terästäytyi ja talsi oikein hienosti askel venyen oikein kunnolla puomien yli! :) Sillä niitä etupään lihaksia saadaan, ja ylipäätään liikettä sinne etupäähän. Kun oltiin kävelty puomien yli, ruvettiin ravaamaan samaa juttua. Välejä siis toki muokattiin, ja hienosti oikein joka lihas töitä tehden mentiin ravissakin yli! :)) Muori keskittyi ihan kympillä puomeihin, se ravasi kauheaa kyytiä kohti puomeja korvat hörössä innostuksesta! Hienosti mentiin yli molempiin suuntiin moneen kertaan, ja joka kerralla se meni aina vaan paremmin ja helpommin venyen yli!

Siirryttiimpä sitten astetta kovempaan sarjaan, laitettiin puomit laukkavälein, ja ruvettiin sitten taas työstämään asiaa. Ensin toki laukkailtiin ihan sileällä, ja sitten ruvettiin lähestymään puomeja. Välit olivat himpun verran liian lyhyet, ja laukka hajosi raviksi kesken kaiken ja puomit kolisivat kunnolla. Välejä muokattiin, ja tultiin uudestaan laukassa kohti puomeja. Muori pidensi askelta valmiiksi, ja se oikein syöksyi taas puomeille. Piti ottaa se jättipidäte ennen puomeja että Muori malttoi vähän keskittyä. Sieltä sitten tultiin, ja päästiin aivan upeasti yli! Muori pomppi ihan kevyesti laukassa kaikkien neljän puomin ylitse! :D Paaaaljon kehuja ponille ja hetkinen käyntiä välissä.

Kolmas kerta olikin epäonnistuminen. Aika raju tällä kertaa, mutta ketään ei kuitenkaan sattunut ollenkaan. :) Tultiin laukassa kohti puomeja, ja Muori tuli taas ihan hirveän lujaa. En saanut pidätettä läpi, tai sitten pidätin liikaa tai jotain, en oikein tiedä mitä siinä kävi. Mitä tahansa teinkin väärin, se sai Muorin askeleet sekoamaan, ensimmäiset kaksi puomia päästiin hienosti yli, mutta kolmannella Muori kompuroi. Se yritti kuitenkin hypätä neljännen, mutta ei onnistunut, ja kompuroi lisää -> Muori kaatui polvilleen ja naamalleen maahan, ja minä lensin komeassa kaaressa sen pään yli naama edellä hankeen. Taisivat siinä säikähtää vähän kaikki, Tiina tuli salamannopeasti katsomaan ollaanko kunnossa, Muori nousi heti ylös ja tuli tarkastamaan olenko elossa. Minä puolestani kompuroin tieni ylös hangesta, ja putsasin Muorin aivan lumisen naaman. Muori oli ihan huolestuneen ja järkyttyneen näköinen, ja kyllä siinä säikähdin minäkin, tosin enemmän ponin puolesta. Kaikki oli kuitenkin ihan kondiksessa, mitä nyt lunta oli joka paikassa, mutta ei mitään sen ihmeempää. :)

Tultiin sitten uudestaan kohti puomeja, ja Muori rupesi arastelemaan niitä hieman. Se tiputti raville, mutta mentiin ihan hienosti yli. Kehut ponille, ja toinenkin kerta kevyemmin yli. Enempää ei sitten vaadittukaan Muorin vakuuttamiseksi puomien turvallisuudesta. Kun tultiin kolmannen kerran kaatumisen jälkeen puomeille, Muori loikki ne aivan puhtaasti laukassa yli :) Paaaaljon kehuja pienelle Singerille! :)

Pariin kertaan tultiin vielä tähän helpompaan laukkasuuntaan puomit, kunnes vaihdettiin suuntaa. Yksi puomeista otettiin pois, helpottamaan tehtävää. Vasempaan laukkaaminen on Muorille se hankala suunta, mutta nyt meni oikein hienosti! Ei sitä yhtä puomia olisi edes tarvinnut poistaa, Muori venytti tosi hienosti askelta kolmen puomin sarjalla :) Näin mentiin pari kertaa yli, kunnes Tiina rupesi ottamaan puomeja pois. Tultiin vielä kahden puomin yli laukassa, ja viimeiseksi vielä yhden puomin yli laukassa. :)

Muori on niin suloinen kun se laukkaa ihan innoissaan kohti yhtä puomia :D Korvat hörössä ja niin tärkeänä kuin voi pieni poni tärkeältä näyttää. Ja sitten kun sitä kehuu! Se on niin suloinen, kun ilme ja koko olemus on sellainen "MINÄ osasin! Olin oikein hieno! Minä saan kehuja!" :D Ravailtiin hetkinen puomien pois ottamisen jälkeen, ja Muori oli kyllä taas kuin itse Singeri. Sen pikkukintut kipittävät ihan törkeän lujaa! Ihan niinkuin ompelukone, Singeri, kun painaa polkimen pohjaan. (kannattaa muuten varoa ettei aja ompelukoneella oman sormensa yli, sillä siitä tulee tosi ikävää jälkeä...)

Singeri siinä kipitteli, ja minä ja Tiina pohdimme miten saisi siihen laukkaan myös vasempaan kierrokseen sitä tarmoa ja pidempää askelta. Kokeilin ajaa Muoria tosi reippaaseen laukkaan, mutta ei se askel oikein jaksanut venyä. Ihan huvikseen sitten päätettiin kokeilla onko raipan näyttämisellä mitään merkitystä. Ja olihan sillä! Kun sain Tiinan hakeman raipan käteeni, Muorista tuli ihan kauhean reipas. Se kiisi lujempaa kuin Singeri kaasu pohjassa, se oli ihan uskomatonta miten voi pelkkä raipan kädessä oleminen saada tuollaisen efektin aikaan. Se on tainnut saada joskus kauan sitten vähän enemmän raipasta, kun se tosiaan oli aika kauhuissaan aluksi, kunnes tottui ajatukseen että minulla on raippa kädessä.

Raipan kädessä oleminen sai laukkaan ihan reilusti vauhtia, pituutta ja tarmoa lisää! Se lähti kuin tykinkuula, ja laukkasi 4-5 askelta oiiikein isoa laukkaa, kunnes se etupään laukka taas rupesi hiipumaan pienemmäksi. Vauhti ei hiipunut mihinkään, mutta askel pieneni. Otettiin nostoja jonkin verran, ja yhdellä kertaa sitten kokeilin mitä Muori sanoo jos kosketan raipalla sitä taakse kun askeleen pituus on pienenemässä. Minun ei tarvinnut edes koskettaa raipalla sitä, kun vein raippaa kohti takapuolta, Muori sai kuin sähköiskun ja laukan vauhti vähintään tuplaantui, ja askeleeseenkin tuli pituutta! :D Vähän oli minulla kulmissa vaikeuksia pysytellä selässä, kun nuo fysiikan lait kiskovat minua kovasti kohti lumihankea... Pysyin kuitenkin kyydissä! Otettiin vielä ihan muutama nosto, ja hienosti rupesi nousemaan joka kerralla ihan se pyydetty laukka, eikä väärä laukka. :) Hienoa!!

Tehtiin siinä sitten pitkät loppuverkat, jutusteltiin Tiinan kanssa niitä näitä ja minä ravailin ja köpöttelin käyntiä milloin mitäkin reittejä urilla. :) Muori oli reipas vielä loppuverkoissa vaikka jätinkin raipan pois heti laukkaamisen jälkeen. Siinä sitten jäähdyteltiin tosiaan ihan kunnolla, ja sitten lähdettiin kohti tallipihaa ja väistöjä ;) Tällä kertaa en pyytänyt kuin parin askeleen väistöä vasemmalle, ja sitten annoin olla. Loikkasin alas selästä ja talutin (kokeilematta hevoskuiskaajankykyjäni) Muorin harjaukseen. :)

Muori oli suloinen siinä harjauksessa, se rupeaa osallistumaan tähän toimintaan koko ajan enemmän. :D Nytkin se nuoleskeli olkapäätäni kun laitoin sille loimia edestä kiinni :D Harjauksen jälkeen Muorikin paketoitiin paksun loimikasan alle, ettei ressukka vilistu kun kylmällä tehdään töitä. Juuri kun olin saanut viimeisen loimen päälle, noutaja kaartoi pihaan. Kipitettiin siitä sitten Muorin kanssa tarhaan, ja Manti oli vastassa herkkujen toivossa. :) Muorilta riimu pois ja ponitytöille ruisleivänpalat kitusiin. Suoristin vielä Mantin loimen, ja lähdin sitten liukastelemaan kohti tallipihaa.

Piha oli muuten törkeän liukas, kun vein Mantia tarhaan vedin melkein lipat ponin jalkoihin. Luistelin monta askelta kunnes löysin taas tasapainon. Manti katsoi vähän hitaasti sätkivää ja vikaisevaa minua! :D

Niin, noutaja oli jo vastassa, isi tuli tarhoille katsomaan poneja :) Hain tavarat, ja loikkasin lämpimään autoon. :) Sormet olivat poikkeuksellisen jäässä, ja kun autossa tarkastelin tunnotonta pikkurilliäni, huomasin että se oli ihan valkoinen päästä :( Raukkaparka, se oli paleltunut! :D Sormi on kuitenkin ihan toimiva edelleen, ei tippunut pois ;)

Tällä viikolla palailen vielä merkinnän muodossa, sillä olemme suunnitelleet poninhakureissua. Vilille tulee kaveri! :) Siitä sitten lisää myöhemmin, kun sen aika on! Nyt hyvää yötä, ja taas kerran pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä ja muita ajatuskatkoja, nyt en jaksa tarkistaa tekstiä. Unimaailma kutsuu! :)