Uusi pieni musta ponipallero!

Siinä se nyt on! Benjamin M, 3v shet. ruuna. :)

Uusi pieni musta ponipallero haettiin tänään Vilin kaveriksi Kaunisrannan tilalta. :) Pohdinnassa oli yksi tai kaksi ponia, kunhan saadaan Vilille joku kaveri jonka kanssa riehua ja joka pistää Vilin kuriin ja järjestykseen. Lähdimme suoraan aamulla matkaan trailerin kanssa, joten varmaa oli että joku poni sieltä mukaan lähtee :D

Minun aamuni oli täynnä kaikenlaisia sattumuksia, mutta kun vihdoin pääsin tallille asti, lähdettiin suoraan Tiinan ja Jarkon kanssa liikenteeseen. Ajeltiin trailerin kanssa kaikenmaailman pikkuteitä keskellä metsää, ja tie vain kapeni vain joka käännöksen jälkeen :D Lopulta tupsahdimme Kaunisrannan tilan pihaan. :)

Satu esitteli meille ensin tammat. Oli aika hienoa kävellä pihalta tarhoja kohti, ja nähdä eteen avautuva maisema: Miljoona shettistä! No ei ehkä ihan miljoonaa, mutta paljon niitä oli! Pikkuisia poneja isoissa laumoissa. :) Yli 30 shettistä tilalla jokatapauksessa on, joten saatatte uskoa kuinka siistiä oli nähdä valtaosa yhdellä silmäyksellä!

Ensin tosiaan tutustuimme tammoihin hieman. Tajusin tänään että vaatteiden vetoketjujen nyppiminen ei olekaan sukuvika kuten olen luullut... Luulin että vain Manti ja Vili harrastavat sitä ja näinollen se olisi ollut sukuvika. Mutta ei, tänään minulla oli vaattet joissa oli yhteensä viisi taskua ja niissä vetoketjut. Tammatarhassa ponit ympäröivät minut, ja parhaimmillaan niitä oli neljä kiinni vetoketjuissa... :D Se taitaakin olla ihan rotuominaisuus, tuo vetoketjujen nyppiminen. :D

Tammatarhasta jatkoimme matkaa viereiseen tarhaan, orien tarhaan. Tässä tarhassa oli vielä enemmän poneja kuin tammatarhassa. Ihastuin ihan totaalisesti yhteen aivan upeaan ponioriin! Huh se oli niin hieno että olisin voinut ostaa sen ensisilmäyksellä omakseni! Ihan valloittavan komea liinaharjainen tummanrautias olento! Toinen sydäntäni liikauttava kaveri oli pikkuruinen poni, sen ilme oli niin huippu! Se pieni musta poni sulatti sydämeni heti, sen ilmeessä ja olemuksessa oli sitä jotain :) Senkin minä ostin unelmissani. :D

Tiina ja Satu jutustelivat poneista ja ehdokkaista Vilin kaveriksi. Parista ponista juteltiin enemmän, ja lopulta päädyimme ottamaan mukaamme Benjaminin. Satu kertoi että Benjamin voisi olla sopiva vaihtoehto, joten mitäpä muuta sitä pohtimaan. Satu laittoi Benjaminille riimun päähän ja talutti sen portille. Portilla Benjamin iskettiin minun käteeni, ja talutin ponin tarhalta talliin.

Poni käyttäytyi ihan siivosti, säikähti vähän tallista ulos tervehtimään tullutta koiraa, mutta rauhoittui heti ja käppäili talliin. Tallissa sille vaihdettiin toinen riimu. Tallista jatkoimme matkaa kohti traileria, ja Benjamin käveli siististi ja nätisti suoraan traileriin sisään. :) Poniruuna asettui nätisti aloilleen ja trailerin lastaussilta nostettiin ylös. Satu ja Tiina jutustivat vielä hetken ulkopuolella, minä livistin jo autoon kun olin jo aika jäässä. Kun Tiina ja Satu saivat juttunsa juteltua, lähdimme Benjamin mukanamme kotitallia kohti. :)

Matka tallille sujui oikein hyvin, ja matkalla minä maistelin ponin nimeä. En yhtään tykännyt lempinimestä Benkku, kun poni ei yhtään näytä Benkulta! Kun tarkastelin sitä, se näytti enemmän Beniltä. Ei Ben, vaan nimenomaan Beni. Niimpä minä pienessä mielessäni rupesin kutsumaan ponia Beniksi jo matkalla.

Kotipihassa Benillä oli vähän vaikeuksia tajuta peruuttaa ulos trailerista, mutta kun sitä vähän kannusti ja pyysi peruuttamaan, poni käveli ihan näppärästi alas ramppia pihalle. Kaikki ponit tarhoissa tulivat porteille ja hirnuivat ja elämöivät. Muori rupesi heti esittämään kiiman oireita... ;) Vihjaisin sille että hei Muori, tää Beni on sitten ruuna. :D

Vili tuli innoissaan portille, ja Jarkko meni ottamaan Vilin riimusta kiinni ja talutti ponin kauemmas portilta. Tiina talutti Benin sisään tarhaan, ja minä toimin portsarina. :) Pojille jätettiin riimut päähän ja ponit päästettiin irti. Ensin Vili yritti heti alistaa Benin, se hyppi päälle ja mekkaloi. Beni lähti juoksemaan karkuun, ja rupesi sitten latomaan Viliä järjestelmällisesti turpaan. :D

Vili sai aika löylytyksen Beniltä! Koko ajan sen oli kuitenkin pakko mennä kiusaamaan Beniä, ja aina se sai turpaansa :D Benjamin olikin huomattavasti kovempi ponipoika kun aluksi luulin! Se vaikutti aluksi vähän sellaiselta tossunalusponilta, mutta se olikin määrätietoinen ja nousi suoraa Vilin niskan päälle. Hah, hyvä Beni!

Minä ihastuin siihen poniin aikalailla, se on kovin suloinen nallukka. Sillä on pienet silmät ja pienet korvat, ja kohtalaisen paljon tukkaa. Helposti se liikkuu, ja on energinen kaveri, juoksutti Viliä oikein kunnolla tarhassa. Ponipojat juoksivat niin kauan että molemmilla oli hiki pinnassa :D

Seurailtiin Tiinan kanssa ponipoikien ottelemista. Arvo oli menossa mukana ja juoksi pyörremyrskyn lailla pitkin tarhaa :) Tammat olivat vähän näreissään kun minä olin ihan väärässä tarhassa, en niiden luona vaan Vilin luona! Mur. Muori taisi ottaa vähän itseensä kun en ollutkaan sen kanssa vaan ihan toisessa tarhassa ;)

Aika pian Beni ja Vili rupesivat tottumaan toisiinsa ja Benjamin päästi Vilin ihan lähelle nuuskimaan ja sitä rataa. Vili sai jopa pitää päätä Benin pepun päällä ja puhallella lämmintä ilmaa sen hännänjuureen. :) Poitsut söivätkin jo samalta heinäkasalta. Aina välillä Vilin oli kuitenkin pakko ärsyttää ja vähän näykkäistä tai uhitella, ja sitten taaaaas mentiin! Vili vaikutti olevan oikein iloinen uudesta ystävästään. Hieno juttu! :)

Uusi poni joka tuli on siis kokonimeltään Benjamin M, minulle kutsumanimeksi taisi muodostua tuo Beni. Se on 3-vuotias shettisruuna, vähän isompi kuin Vili, ja väriltään poitsu on musta. Lukuunottamatta valkoisia hajakarvoja ja valkoisia jouhia hännässä. :) Ehkä siitä tulee kimo? (Minä toivon sitä!) :D

Loppuun vielä kuvia ponipoikien tutustumisesta:

Vasemmalla Vili, oikealla Beni

Possujono!! :D Järjestys Arvo, Beni, Vili

Kaikki ponit ja Arvo :) Edessä Beni, oikealla Vili, ihan
vasemmalla Manti ja sen kanssa samassa tarhassa
Muori. Superporukka <3

A&M ja A&M ;)

Ihan törkeän hyvä fiilis päällä. Kuuntelen hyvää musiikkia ja samalla pohdin varsin hauskaa tallipäivää. Hetki hetkeltä tuntee enemmän kuuluvansa sinne, juuri noiden ponien luo, juuri tänne maalle, juuri tähän elämään mikä minulla on. Se on hyvin lohdullista, tuntea kuuluvansa johonkin.

Tallipäivä oli tänään tosi jees, vaikka olikin kylmä. Ja tosiaan, tänään oli kaksi tiimiä, joilla oli ihan samat nimikirjaimet ;) Team Aurora & Muori, ja Team Amanda & Manti. Aurora, minun 13v siskoni, on nyt viettämässä hiihtolomaa (tosin hiihtoloman nimi on vaihdettu talvilomaksi kun nuoret eivät osaa nykyään hiihtää) meillä, täällä maaseudun rauhassa ;)

Sisko kyseli pari viikkoa sitten voiko tulla joku päivä lomalla mukaan tallille ja ratsastaa :D Aurora on harrastanut ratsastusta joskus 2-3v sitten, joten, miksikäs ei? Niimpä me matkasimme jo aikaisin tallille tänään, aikeina pistää Aurora ratsastamaan Muorilla ;)

Mentiin yli 20 asteen pakkasesta huolimatta tallille, ja ensin esittelin ponit: "toi on Vili. Ja toi pienempi läski on Muori, ja se suurempi läski on sitten Manti" :D Anteeksi vaan ponineidit, mutta se on karu totuus ;) Ei muuta kuin paaaljon treeniä poneille, niin sitten en voi haukkua lihavaksi muita kuin yhtä kissaa, Siiriä. :D

Auroralla on liuta kaikenmaailman kutsumanimiä, mutta yritän nyt tekstissä puhutella nimillä Aurora ja Ruu. Oikeasti me, eli minä ja veljet, kutsumme Auroraa niinkin kauniilla ja suloisella lempinimellä kuin Raato. Se mistä tuo kustumanimi juontaa juurensa, on pitkä tarina, joten jätän sen ihan suosiolla salaisuudeksi ;)

Jeps, mentiin Ruun kanssa tammojen tarhaan Muorin riimun kanssa. Muori lähti kävelemään karkuun, ja järjestelmällisesti se hiippaili poispäin kun me lähestyimme sitä... :D Muori kiersi kiven taakse, ja menimme toiselle puolelle vastaan, ja poni vain seisoi siististi paikallaan. Niimpä saimme ensimmäisen olennon riimun päähän, ja lähdimme kohti harjausta. :)

Muori vaikutti olevan kovin energisellä tuulella ja niimpä Aurora totesi vain "onneksi se on niin pieni että mä putoan jaloilleni sen selästä alas..." Laitettiin Muorille ratsastusvyö ihan ratsastajaa ajatellen, ja pistin ponille suitset päähän samalla kun Aurora viritteli kypärää päähän. Kun sekä poni että ratsastaja olivat valmiita, päästettiin peto irti ja ohjat iskettiin Auroran käteen. Pääteltiin että on ehkä parempi jos Ruu kipuaa selkään vasta kentällä, joten siirryimme aitojen sisäpuolelle ennen selkään kipuamista.

Aurora kipusi selkään ja sitten minä päästin ponin irti. :D Muori käveli ihan nätisti, pari kertaa se pyrki raville mutta muuten pysytteli ihan kivasti käynnissä. Oli pitkästä aikaa tosi kivaa leikkiä ratsastuksen opettajaa! Kehitellä tehtäviä ja antaa ohjeita :) Ensin käytiin vähän läpi pidätteitä, ja hiljalleen Ruu ravasi pätkiä sieltä täältä. Yhdessä kohtaa kiinnitin taas huomiota siihen ratsastusvyöhön, ja se näytti ihan järkyttävältä! Huhhuh, se oli taas valunut ihan kaulalle. Otettiin sitten suosiolla vyö pois, ja heti poni oli paljon energisempi!

Ruu ja Muori siinä sitten ravailivat ja tekivät siirtymisiä. Yhdessä kohtaa Muori rupesi painamaan ohjalle, eikä Ruu saanut sitä käyntiin ollenkaan :D Sitten tilanne rupesi naurattamaan ratsastajaa ja minua, ja pian Aurora liukuikin ponin kyljen kautta lumihankeen. Ei saisi hihitellä ponin selässä kun heti menee ratsastus ihan mönkään! Ja tämän olen minäkin todennut... :D

Aurora kipusi takaisin selkään, ja sitten aloiteltiin laukannostoja. Ensimmäinen nosto oli ihan parin askeleen laukka ja matka jatkui ravissa. Seuraavalla kierroksella Ruu rupesi nostamaan laukkaa samassa paikassa kuin edellisellä kerralla, eli pitkän sivun alussa. Muori nosti laukan ja laukkasi takapää askel askeleelta kevyempänä eteenpäin. No, Muorin perä sitten lähti lentoon. Se teki laukassa pari minipukkia peräkkäin ja sai horjutettua Ruun tasapainoa sen verran että sai parilla isommalla pään ravistuksella Auroran hankeen :D

No, eipä siinä muuta kuin Aurora takaisin selkään ja pidätteet läpi taas. Muori ei kuunnellut yhtään, se vaan ravasi ja ravasi ja ravasi eteenpäin, eikä kuunnellut pidätteitä. Teetätin sitten ratsukolla pidätehajoituksia, ja hetken päästä Muori rupesi kuuntelemaan mitä Ruu oikein tahtoo. :) Uusi laukannosto kokeiltiin taas pitkältä sivulta, ja tällä kertaa muori rupesi pukittelemaan ihan kunolla! :D Niimpä Aurora lensi taas selästä maistelemaan lunta... ;)

Aurora halusi kokeilla laukkaa jostain muusta kohtaa kuin pitkältä sivulta, ja nyt hän nostikin laukan sitten kulmasta ja laukkasi hienosti lyhyen sivun ajan, ja pysyi selässä! Muorikin käyttäytyi ihan hienosti, laukkasi vaan eteenpäin ilman sen kummempia pukitteluja ja pään vikomisia. :)

Aika pian tuon onnistuneen laukan jälkeen ruvettiin lopettelemaan, ensin ratsukko toki ravasi ihan reilusti ja töyskenteli vielä siirtymisien parissa. Muorille ei oikein uponnut kaaliin että niitä pidätteitä pitää ihan oikeasta kuunnella... Ravien jälkeen siirryttiin kävelemään, ja Auroran ja Muorin pyöriessä pitkin kenttää uria pitkin me Tiinan kanssa juttelimme omiamme. Loppukäynneissä Muori oli ihan kiltisti, ohjat löysällä pystyi kävelemään vaikkei mitään ihan  hirveää treeniä tehtykään.

Loppukäyntien jälkeen Aurora ratsasti tallipihalle asti, ja siellä sitten loikkasi alas selästä. Muori ei ollut edes hikinen, sen verran kevyt treeni oli ollut, mutta silti poni sai loimen selkäänsä harjauksen jälkeen. :) Ponit vaihdettiin tarhassa, Ruu päästi Muorin menemään ja minä kaappasin puolestani Mantin mukanai.

Manti oli harjauksessa ihan oma ihana itsensä, ja viskottiin sille nopsasti kamat niskaan. Ratsastusvyö siis selkään ja suitset päähän. Manti oli ihan hyväntuulinen heti kun päästiin kentälle, se oli reipas ja kuunteli hienosti apuja. Tein siinä aika paljon taivutuksia ja kokeiltiin myös vähän avotaivutusta. Suoraa käynnistä saatiin myös läpi takaosakäännös, ja se vasta on jotain! :) Manti ihan totta osaa asioita! :)))

Manti oli tosi kevyt ja helpon tuntuinen ratsastaa, se oli tosi kiva! Sellainen kuuliainen ja eteenpäinpyrkivä, kuunteli herkästi apuja ja oli kuulolla. :) Tehtiin reippaassa ravissa töyskentelyä, ja Manti kulki ihan superkivasti! Oli todellakin helppoa ratsastaa ja keskittyä vähän enemmän omaan istuntaan ja apuihin, kun ei tarvinnut olla koko ajan pumppaamassa ponia eteenpäin. :)

Manti kulki niin kivasti että otin hetken välikäyntejä, ja sitten ruvettiin nostelemaan laukkaa. Ensimmäinen nosto oli ihan okei, tosin se hajosi raville aika nopeasti. Toinen nosto olikin aivan UPEA! Manti nosti hienosti avuista, ja laukkasi eteenpäin. Yritin pitää laukkaa yllä, ja onnistuin siinä! :)) Me laukattiin tosi pitkä pätkä, yli kierros! Laukattiin reipasta laukkaa puolitoista kierrosta! <3 Hitsi miten upeaa, jälleen kerran!

Toiseenkin suuntaan laukkaaminen onnistui ihan kivasti, ensin tuli taas normi syöksy hankeen ja venkurointi, mutta tokalla nostolla Manti nosti hienosti, ja sain pidettyä laukan yllä yli puoli kierrosta! :) Ja tämä oli tähän vaikeampaan suuntaan, eli vasempaan kierrokseen, johon ei olla paljoa laukkailtu. Aika superhieno poni siis! :D

Lopetettiin heti noihin nostoihin laukkaaminen, ja siirryin ravaamaan kahdeksikolle. Manti olikin eri mieltä, laukkaamista ei lopetettu! Ravattiin reipasta ravia kahdeksikolla, ja Manti nosti ihan itse laukan! :D En pyytänyt mitään, mutta poni nosti laukan ja laukattiin yksi kahdeksikon kaarre :) Se taitaa sittenkin tykätä laukkaamisesta? :D Jeee!

Mantin oman laukkaamisen jälkeen pysyteltiin ihan ravissa, ja tehtiin reipasta ravityöskentelyä vielä ympyrällä ja kahdeksikolla. Vähän ravilisäyksiäkin kokeilin, mutta se ei oikein sujunut, sillä vauhti  vaan lisääntyi mutta askeeleeseen ei tullut sen kummempaa muutosta. Kuitenkin kun oli jo loppuravailua, niin en ruvennut ajamaan asiaani läpi. Ensi kerralla sitten vaikka :)

Käppäiltiin loppukäynnit pitkin ohjin, eikä Manti edes loppukäynneissä matoillut! Se käynti ei ollut sellaista ihan kohtuu jeessiä, ei ollenkaan sellaista ankeaa matoilutahmakäyntiä. Käveltiin siinä aikamme ja sitten lähdettiin tallipihalle takaisin. Pihalla en pyytänyt mitään muuta kuin seis, ja loikkasin itse alas selästä. :) Ponille kehuja ja hali hienosta laukkaamisesta! :) Manti käveli ilman kiinni pitämistä mukanani harjaukseen asti, mutta kun olisi pitänyt kääntyä, kaikki muu kiinnosti enemmän kuin minä. Joten, jouduin taas ottamaan ohjista kiinni ja kääntämään ponin. Kyllä minusta vielä hevoskuiskaaja joskus tulee, uskokaa pois!

Manti oli hionnut hieman ratsastuksesta. Aurora harjasi ponin, ja sen jälkeen ryhdyttiin loimittamaan. Poni taas loimien sisään lämpöiseen, ja sitten kohti tarhaa. :) Tarhassa Muori tuli lujaa portille vastaan, ja tunki taas ihan viereen hamuilemaan leipää. :D Siinä sitä taas olin, kahden ponin välissä ja leikin leipäautomaattia :D Kun leivät loppuivat, Manti lähti syömään heiniä, mutta Muori jäi tuhistelemaan siihen lähelle. :) Kun kävelin ulos tarhasta Muorinkin hylättyä minut, ja Mantin tultua jo kerran takaisin lähelle puuhastelemaan, isin auto kaartoi pihaan. Aika osuvaan aikaan taas!

Niimpä keräsimme Ruun kanssa kamat kasaan, ja minä sovin vielä Tiinan kanssa huomisesta aikataulusta. Huomennakin on nimittäin luvassa postaus, sillä huomenna lähdemme hakemaan Vilille pari kaveria Kaunisrannan tilalta! :D Huomiseen siis!

Junttipulla ja Singeri

Jeap. Kauan kaivattu tallipäivä on takanapäin. Pakkaslukemat suvaitsivat laskea lähes inhimillisiin lukemiin, joten jätin treenit välistä ja meninkin tallille ;) Tällä kertaa postauksessa ei ole ollenkaan kuvia, ei taas tullut mieleen kuvailla tallilla.

Ponit olivat aika hauskoja tänään. Manti vähemmän hauska, mutta kun oikeasti pohtii niin omalla omalaatuisella, joskin ärsyttävällä tavallaan se on kovin hauska kaveri. Muori taas nyt on Muori, sellainen liitävä lihapulla, ja jokasuuntaan pomppiva superpallo.

Ihan ensimmäiseksi tallille saavuttuani menin tarhaan kuulostelemaan neitien mielentiloja. Muori oli kovin mustis, ja ajoi Mantin heti pois kun se tuli lähelle tervehtimään. Otin kuitenkin Mantin ensimmäisenä töihin, ja Muori jäi hirnumaan sen perään. Ihme kyllä, se ihan tosiaan hirnui Mantin perään, tai töihin. :D

Manti oli harjauksessa oma ihana itsensä, koko ajan tuhistamassa jossain kainalossa :) Se on kyllä suloinen olento. :) Mantista lähti karvaa aika reippaasti, ja se tarkoittaa vain yhtä asiaa: kevät on tulossa! <3 Ahh, sitä tässä odotellessa... Ilmojen lämpiämistä, jään ja lumen kaikkoamista, ja lumetonta kenttää! :)

Mantille laitettiin ratsastusvyö selkään ja suitset päähän. Kipusin tallipihalla selkään, ja aloitettiinkin duuni ihan siinä heti, sillä tehtiin ensin tallipihalla käynnissä väistöjä molempiin suuntiin. :) Kun Manti inhoaa lumihangessa tarpomista, eikä tasan väistä askeltakaan jos joutuu väistämään hankeen, tai hangessa. Joten, tallipihalla sitten väisteltiin! Tosi hienosti meni väistöt molempiin suuntiin, ihan reilusti poni astui ristiin niin etu- kuin takajaloillaan. :) Ihan huippua! :) Manti on ihan luonnonlahjakkuus tässä ratsastusjutussa, se on kuin luotu ratsuponiksi ;)

Tai no, luotu ja luotu, aika paljon taas otettiin yhteen laukannostoissa. En ymmärrä mikä siinä mättää, mitä minä teen väärin? Ensin lämpättiin kentällä ravissa, ympyröillä ja kahdeksikolla lähinnä. Sitten ruvettiin taas nostelemaan laukkaa. Laukka alkoi aluksi ihan hienosti, ensimmäinen nosto meni tositosi hienosti! Sitten alkoikin taas se itse piru kuoriutua Mantin mielestä, ja niin taas Amandaa riepoteltiin pitkin kenttää... Kun en ihan totta käsitä mikä siinä laukassa on se ongelma. No, treeniä ja vielä lisää treeniä vaan!

Kun aikamme oltiin tuloksetta tapeltu, rupesi molempia, niin ponia kuin minuakin, kyrsimään aika huolella se touhu. Aina kun pyysin laukkaa, Manti säntäsi hullua kiitoravia eteenpäin, välittämättä pidätteestä yhtään mitään, ja ampaisi suoraa uralta kentän keskelle, ja pysähtyi sinne. Jeij. Tämä me toistettiin molempiin suuntiin järjestelmällisesti joka kerta...

Yhden onnistuneen noston sain kuitenkin toiseen suuntaan, ja siihen loppui yritys tähän suuntaan laukkaaminen. Toiseen suuntaan oli myös saatava se laukka läpi, joten pyysin Tiinaa hakemaan juoksutusvermeet. Tiina kipaisi hakemaan välineet ja niin me sitten työskentelimme liinassa. Minä istuin selässä ja pyysin laukkaa, Tiina pyysi laukkaa maastakäsin ja komensi reilusti jos yhtään pullikoitiin. Manti iski sellaisen Junttipullavaihteen päälle että ei mitään rajaa!

Kun siinä ympyrällä vaan väänneettiin aikamme, ja laukka rupesi nousemaan ilman ihan hirveää tappelua, kokeilin nostaa laukkaa ilman Tiinan apua. Silloin laukka nousi hienosti pohkeista, ja laukattiin puoli ympyrää kunnes pyysin Mantin raville. Poni sai paljon kehuja ja ruvettiin sitten loppuverkkaa tekemään. Loppuravit olivat ihan ihme matoilua, Manti tarjosi taas sitä oikein bravuuriksi muodostunutta matoraviaan koko ajan. Matoravi on sellaista käynnin ja ravin sekamelskaa, joskus ihan jopa ravia, mutta niin hidasta sellaista että entinen kilpikonnanikin olisi pyyhältänyt mennen tullen ohi. Vähän niinkuin Tiina sanoi: "Toi teidän vauhti on ihan päätä huimaavaa..." :D

Junttipullan sain kuitenkin melkein kunnialla ravaamaan vaaditusti, tehtiin vähän kahdeksikolla töitä vielä, ja sitten ravailtiin puolipitkin ohjin uralla molempiin suuntiin. Loppukäynneissä Manti mateli vielä tuplasti hitaammin kuin ravissa, suhteutettuna tietysti ;)

Lähdettiin kentältä kohti tallipihaa taas, ja pihalla tehtiin vielä parit väistöt molempiin suuntiin. Hienosti taas menivät väistöt läpi, tosin tahmeammin kuin aluksi, mutta menivät läpi :) Loikkasin alas selästä, ja huokuttelin Mantin kävelemään perässäni harjauspaikalle. :) Ilman ohjista kiinni pitämistä siis, ponin olisi kuulunut vain seurata minua lauhkeasti kuin lammas, mutta sain ihan tosissani pyytää siitä luokseni, ja siltikin jouduin turvautumaan ohjien apuun ;) Lueskelin tässä siis pari päivää takaperin Luonnollinen hevostaito -kirjaa, mutta täytyy kai myöntää, että minun hevoskuiskaajankykyni eivät vielä ole kovinkaan harjaantuneet :D harjoitusta vaan lisää. ;)

Manti oli taas ihan kunnolla hikinen, vähän turhankin hikinen minun makuuni :( En pelkää ponin hikoamista, siinähän sitä läskiä lähtee ja lihaksia kasvaa kun poni hikoilee treenissä, mutta en kuitenkaan tykkää treenata ihan siihen asti että eläin on vaahdossa ja tippuu hikeä. Okei, taas kärjistin, aika reilusti, ei Manti sentään tippunut hikeä :D Mutta jokatapauksessa, vähän kevyemminkin olisin voinut mennä. Taistelu Manti vs. Amanda taisi hikistää ponin, kun tulihan siinä "vähän" kiidettyä ja säntäiltyä pitkinpoikin kenttää. Poni paketoitiin monen loimen sisuksiin, ja vietiin takaisin tarhaan.

Tarhassa Muori tuli heti portille vastaan ja rupesi kiehnäämään lähellä. Manti varasti leipää taskustani samaan aikana kun laitoin riimua päähän Muorille, ja Muori mulkoili Mantia kiukkuisesti kun Manti tunki niin röyhkeästi sen reviirille ja päälle... Perus asetelma :D Manti oli tyhjentänyt taskun aika huolellisesti, mutta oli siellä pikkupala jonka puolitin poneille kristillisen tasajaon ja hyvän mielen aatteen pohjalta. Sitten karkasimme Muorin kanssa tarhasta ja jätimme Mantin taaksemme.

Muori olikin aika energisen näköinen pikkukarvakorvatursake. Se on niin huippu pikkuponi :) Ihmeesti sitä rupeaa ihminen kiintymään noihin poneihin... :) Kauaa en ole niiden kanssa pyörinyt, mutta tosi tärkeitä niistä on tullut. Molemmista, Muori ja Manti ovat ihan huippuja tyyppejä molemmat. <3 Olen keksinyt miksi Muori on niin hyvä tyyppi; se on ihan samanlainen kuin minä ;) Pieni ja pippurinen, hiukan omalaatuinen ja kajahtanut, hyvää tarkoittava pikkuolento joka ei halua koskaan kasvaa aikuiseksi ;)

Ratsastusvyökokeilu viimeksi kertoi meille sen, että se ei sovi Muorille. Niimpä palattiin samaan kaavaan kuin aiemmin, ilman satulaa tukka putkella menemään. ;) Muorille siis vain suitset päähän ja kipusin pihalla selkään. Muorinkin kanssa aloitettiin väistöillä pihalla, ja hienosti väisti pienempikin poni! Takajalkojen liike on vähän lyhyt, se ei astu erityisen paljon ristiin, mutta astuu kuitenkin. Treenaamista vaatii ponineidin lihakset, niin varmasti rupeaa kaikenmaailman kiemurat ja väistöt sujumaan vieläkin paremmin.

Väistöjen jälkeen suuntasimme kentälle, ja kentällä tapahtui ihme! Muori KÄVELI! :D Se ihan totta malttoi kävellä alkukäyntejä! Se tosin vaati minulta aivan kamalan istumisen selässä, sillä jalkojen piti olla täysin irti ponin kyljistä, jotta se pystyi vain kävelemään. Jos pohkeet ovat sillälailla normaalisti kiinni kyljissä, me pingotaan laukalla kulmat suoriksi... Käppäilyn jälkeen vähän ravailtiin, kunnes laitettiin taas puomeja kentälle. Tällä kertaa ajatuksena oli askeleen pidentäminen, joten laitettiin neljä puomia ihan lähekkäin, kuitenkin sen verran kauas toisistaan että Muori joutui ihan tosissaan venyttämään askeltaan päästäkseen yhdellä askeleella yli. Puomit olivat siis ihan peräkkäin, ja joka askeleella astuttiin puomin yli.

Ensin puomit kolisivat aika reippaasti, mutta sitten poni terästäytyi ja talsi oikein hienosti askel venyen oikein kunnolla puomien yli! :) Sillä niitä etupään lihaksia saadaan, ja ylipäätään liikettä sinne etupäähän. Kun oltiin kävelty puomien yli, ruvettiin ravaamaan samaa juttua. Välejä siis toki muokattiin, ja hienosti oikein joka lihas töitä tehden mentiin ravissakin yli! :)) Muori keskittyi ihan kympillä puomeihin, se ravasi kauheaa kyytiä kohti puomeja korvat hörössä innostuksesta! Hienosti mentiin yli molempiin suuntiin moneen kertaan, ja joka kerralla se meni aina vaan paremmin ja helpommin venyen yli!

Siirryttiimpä sitten astetta kovempaan sarjaan, laitettiin puomit laukkavälein, ja ruvettiin sitten taas työstämään asiaa. Ensin toki laukkailtiin ihan sileällä, ja sitten ruvettiin lähestymään puomeja. Välit olivat himpun verran liian lyhyet, ja laukka hajosi raviksi kesken kaiken ja puomit kolisivat kunnolla. Välejä muokattiin, ja tultiin uudestaan laukassa kohti puomeja. Muori pidensi askelta valmiiksi, ja se oikein syöksyi taas puomeille. Piti ottaa se jättipidäte ennen puomeja että Muori malttoi vähän keskittyä. Sieltä sitten tultiin, ja päästiin aivan upeasti yli! Muori pomppi ihan kevyesti laukassa kaikkien neljän puomin ylitse! :D Paaaaljon kehuja ponille ja hetkinen käyntiä välissä.

Kolmas kerta olikin epäonnistuminen. Aika raju tällä kertaa, mutta ketään ei kuitenkaan sattunut ollenkaan. :) Tultiin laukassa kohti puomeja, ja Muori tuli taas ihan hirveän lujaa. En saanut pidätettä läpi, tai sitten pidätin liikaa tai jotain, en oikein tiedä mitä siinä kävi. Mitä tahansa teinkin väärin, se sai Muorin askeleet sekoamaan, ensimmäiset kaksi puomia päästiin hienosti yli, mutta kolmannella Muori kompuroi. Se yritti kuitenkin hypätä neljännen, mutta ei onnistunut, ja kompuroi lisää -> Muori kaatui polvilleen ja naamalleen maahan, ja minä lensin komeassa kaaressa sen pään yli naama edellä hankeen. Taisivat siinä säikähtää vähän kaikki, Tiina tuli salamannopeasti katsomaan ollaanko kunnossa, Muori nousi heti ylös ja tuli tarkastamaan olenko elossa. Minä puolestani kompuroin tieni ylös hangesta, ja putsasin Muorin aivan lumisen naaman. Muori oli ihan huolestuneen ja järkyttyneen näköinen, ja kyllä siinä säikähdin minäkin, tosin enemmän ponin puolesta. Kaikki oli kuitenkin ihan kondiksessa, mitä nyt lunta oli joka paikassa, mutta ei mitään sen ihmeempää. :)

Tultiin sitten uudestaan kohti puomeja, ja Muori rupesi arastelemaan niitä hieman. Se tiputti raville, mutta mentiin ihan hienosti yli. Kehut ponille, ja toinenkin kerta kevyemmin yli. Enempää ei sitten vaadittukaan Muorin vakuuttamiseksi puomien turvallisuudesta. Kun tultiin kolmannen kerran kaatumisen jälkeen puomeille, Muori loikki ne aivan puhtaasti laukassa yli :) Paaaaljon kehuja pienelle Singerille! :)

Pariin kertaan tultiin vielä tähän helpompaan laukkasuuntaan puomit, kunnes vaihdettiin suuntaa. Yksi puomeista otettiin pois, helpottamaan tehtävää. Vasempaan laukkaaminen on Muorille se hankala suunta, mutta nyt meni oikein hienosti! Ei sitä yhtä puomia olisi edes tarvinnut poistaa, Muori venytti tosi hienosti askelta kolmen puomin sarjalla :) Näin mentiin pari kertaa yli, kunnes Tiina rupesi ottamaan puomeja pois. Tultiin vielä kahden puomin yli laukassa, ja viimeiseksi vielä yhden puomin yli laukassa. :)

Muori on niin suloinen kun se laukkaa ihan innoissaan kohti yhtä puomia :D Korvat hörössä ja niin tärkeänä kuin voi pieni poni tärkeältä näyttää. Ja sitten kun sitä kehuu! Se on niin suloinen, kun ilme ja koko olemus on sellainen "MINÄ osasin! Olin oikein hieno! Minä saan kehuja!" :D Ravailtiin hetkinen puomien pois ottamisen jälkeen, ja Muori oli kyllä taas kuin itse Singeri. Sen pikkukintut kipittävät ihan törkeän lujaa! Ihan niinkuin ompelukone, Singeri, kun painaa polkimen pohjaan. (kannattaa muuten varoa ettei aja ompelukoneella oman sormensa yli, sillä siitä tulee tosi ikävää jälkeä...)

Singeri siinä kipitteli, ja minä ja Tiina pohdimme miten saisi siihen laukkaan myös vasempaan kierrokseen sitä tarmoa ja pidempää askelta. Kokeilin ajaa Muoria tosi reippaaseen laukkaan, mutta ei se askel oikein jaksanut venyä. Ihan huvikseen sitten päätettiin kokeilla onko raipan näyttämisellä mitään merkitystä. Ja olihan sillä! Kun sain Tiinan hakeman raipan käteeni, Muorista tuli ihan kauhean reipas. Se kiisi lujempaa kuin Singeri kaasu pohjassa, se oli ihan uskomatonta miten voi pelkkä raipan kädessä oleminen saada tuollaisen efektin aikaan. Se on tainnut saada joskus kauan sitten vähän enemmän raipasta, kun se tosiaan oli aika kauhuissaan aluksi, kunnes tottui ajatukseen että minulla on raippa kädessä.

Raipan kädessä oleminen sai laukkaan ihan reilusti vauhtia, pituutta ja tarmoa lisää! Se lähti kuin tykinkuula, ja laukkasi 4-5 askelta oiiikein isoa laukkaa, kunnes se etupään laukka taas rupesi hiipumaan pienemmäksi. Vauhti ei hiipunut mihinkään, mutta askel pieneni. Otettiin nostoja jonkin verran, ja yhdellä kertaa sitten kokeilin mitä Muori sanoo jos kosketan raipalla sitä taakse kun askeleen pituus on pienenemässä. Minun ei tarvinnut edes koskettaa raipalla sitä, kun vein raippaa kohti takapuolta, Muori sai kuin sähköiskun ja laukan vauhti vähintään tuplaantui, ja askeleeseenkin tuli pituutta! :D Vähän oli minulla kulmissa vaikeuksia pysytellä selässä, kun nuo fysiikan lait kiskovat minua kovasti kohti lumihankea... Pysyin kuitenkin kyydissä! Otettiin vielä ihan muutama nosto, ja hienosti rupesi nousemaan joka kerralla ihan se pyydetty laukka, eikä väärä laukka. :) Hienoa!!

Tehtiin siinä sitten pitkät loppuverkat, jutusteltiin Tiinan kanssa niitä näitä ja minä ravailin ja köpöttelin käyntiä milloin mitäkin reittejä urilla. :) Muori oli reipas vielä loppuverkoissa vaikka jätinkin raipan pois heti laukkaamisen jälkeen. Siinä sitten jäähdyteltiin tosiaan ihan kunnolla, ja sitten lähdettiin kohti tallipihaa ja väistöjä ;) Tällä kertaa en pyytänyt kuin parin askeleen väistöä vasemmalle, ja sitten annoin olla. Loikkasin alas selästä ja talutin (kokeilematta hevoskuiskaajankykyjäni) Muorin harjaukseen. :)

Muori oli suloinen siinä harjauksessa, se rupeaa osallistumaan tähän toimintaan koko ajan enemmän. :D Nytkin se nuoleskeli olkapäätäni kun laitoin sille loimia edestä kiinni :D Harjauksen jälkeen Muorikin paketoitiin paksun loimikasan alle, ettei ressukka vilistu kun kylmällä tehdään töitä. Juuri kun olin saanut viimeisen loimen päälle, noutaja kaartoi pihaan. Kipitettiin siitä sitten Muorin kanssa tarhaan, ja Manti oli vastassa herkkujen toivossa. :) Muorilta riimu pois ja ponitytöille ruisleivänpalat kitusiin. Suoristin vielä Mantin loimen, ja lähdin sitten liukastelemaan kohti tallipihaa.

Piha oli muuten törkeän liukas, kun vein Mantia tarhaan vedin melkein lipat ponin jalkoihin. Luistelin monta askelta kunnes löysin taas tasapainon. Manti katsoi vähän hitaasti sätkivää ja vikaisevaa minua! :D

Niin, noutaja oli jo vastassa, isi tuli tarhoille katsomaan poneja :) Hain tavarat, ja loikkasin lämpimään autoon. :) Sormet olivat poikkeuksellisen jäässä, ja kun autossa tarkastelin tunnotonta pikkurilliäni, huomasin että se oli ihan valkoinen päästä :( Raukkaparka, se oli paleltunut! :D Sormi on kuitenkin ihan toimiva edelleen, ei tippunut pois ;)

Tällä viikolla palailen vielä merkinnän muodossa, sillä olemme suunnitelleet poninhakureissua. Vilille tulee kaveri! :) Siitä sitten lisää myöhemmin, kun sen aika on! Nyt hyvää yötä, ja taas kerran pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä ja muita ajatuskatkoja, nyt en jaksa tarkistaa tekstiä. Unimaailma kutsuu! :)

Välipäivitys

Kämäistä kun on noin törkeän kylmä! :(

Tänään oli tarkoitus mennä tallille, mutta ehei, luontoäiti ei voi olla puolellani, vaan iskee pakkasta -33 astetta...... No joopa joo, ei siinä siis pahemmin talleilla. Talleilla ei myöskään kipeänä, ja tässä edelliset päivät olenkin ollut kuumeessa kotona, kuumetta reilu 38 astetta, joten ei kuumeessakaan tallille. Turhauttavaa ja ikävää.

Ulkona on niin kylmä että kissatkaan eivät työnnä edes nenäänsä ulos. Ritu avasi tänään Maijalle ulko-oven, ihan vaan testin vuoksi että lähteekö se tyhmä tuonne pakkaseen. Maija hengitti viisi sekuntia ovella, yski pariin kertaan, ravisteli tassujaan ja kääntyi takaisin sisälle... ;) Kylmäkö?

Kun ulkona on kylmä ja kissat tulevat häkistä sisään, ne
kerääntyvät nukkumaan vessaan, jossa on niille pyyhe,
jonka päällä ne saavat vapaasti nukkua. Vessan taika on
lattialämmitys - se sulattaa nopeasti kohmeiset kissat!

Ja kun ei voi kylmän takia mennä ulos, sisällä ollaan ihan hepuli päällä ja tapellaan keskenään kun ei pääse pihalle. Niisku on ollut ihan kamala viimepäivät, se huutaa ja meuhkaa sisällä, ja kun sen vie häkkiin, se on siellä n.5min, ja haluaa takaisin sisälle. Sitten sisällä se käy Maijan ja Tinkan kimppuun, tekee kaikki kielletyt asiat (esimerkiksi talon hajottaminen on kiellettyä!) ja on kiukkuinen kuin herhiläinen muille kissoille. Ihmisiä kohtaan se on kauhean huomionkipeä, Niisku on koko ajan puskemassa ja kiehnäämässä lähellä.

Yritinpä sitten aktivoida kissoja leikkimään, ja tekemään temppuja. Leikkiminen ei kiinnostanut yhtään, mutta herkut kelpasivat. Sanni osaa kaikenlaisia temppuja, se osaa istua käskystä, ja osaa antaa tassua käskystä :D Niisku osaa myös istua käskystä, ja tassun antamista opetellaan. Tinka on niin pösilö ettei se tajua mitään, tulee vaan muiden mukana ja osinkoi herkuista ;) Siiri osaa myös istua, ja osaa nousta "Ylös" käskystä sellaiseen huvittavaan mangustiasentoon jossa se kököttää kunnes saa namin :D

Mutta joo, eipä tässä muuta tälläerää. Tälläinen "vihaan suomen talvea ja pakkasta ja kipeänä olemista" postaus :D Välipäivitys siis. Ensiviikolla on vihdoin luvattu vähän leudompaa, ja jos silloin viimein pääsisi taas tallille! Tulee vierotusoireita kun ei pääse parhaiden kaverien luo :( No, onneksi on nuo katit joista on kovasti iloa arjessa :)

Toffeetee <3

Nyt painun katsomaan jälleen kerran Greyn Anatomiaa, keitän itselleni Toffeeteetä, (joka on muuten ihan sairaan hyvää ja kaiken hyvän lisäksi kaloritonta!) ja tanssin vaikka jonkun pakkasenlauhtumisintiaanitanssin :D Kunhan vaan pakkaset nyt katoavat pois, ja tulisi kevät ja näyttelyt ja kesä ja lämpö ja nurmikko ja mansikat ja uimarannat ja synttärit jajaja.... Niitä odotellessa! :)

Ps. Vihaan bloggeria! Olen tänään tapellut n. 2h kommentointiosion kanssa, mutta EI. Ei väkisin. Kommentointi on sallittu, ja kaikkien lähdekoodienkin mukaan ihan oikein, mutta sivulla ei näy kommentointimahdollisuutta! Aivan sairaan raivostuttavaa kun näet vaivaa ja säädät kaiken kohdalleen eikä siltikään toimi :( Ehkä se joskus suostuu toimimaan... Lisäsin muuten tuohon sivuun tuon lukijat-kohdan, kun on kyselty miksei siinä ole sitä ja miten sitten voi liittyä lukijaksi. Joten, nyt on. :)

Muistoissamme

Golda Black Velvet
13.6.1998 - 14.2.2011

(kuva kopioitu sukupostista, kuvaaja Mataleena Pesonen)

Nyt olen vapaa

ja mukana tuulen

saan kulkea rajalla ajattomuuden.

Olen kimallus tähden,

olen pilven lento,

olen kasteisen aamun pisara hento.

En ole poissa

vaan luoksenne saavun

mukana jokaisen nousevan aamun.

Ja jokaisen tummuvan illan myötä

toivotan teille hyvää yötä.

~Eino Leino~

Velvet nukkui pois ystävänpäivänä 14.2.2011

Kirpeän kylmä lauantai ja läpimurto

Noniin, nyt on maanantai ja aika kirjustella lauantain tallipäivästä. Hieman esimakua saitte jo lauantaina, mutta nyt on koko stoorin vuoro. :)

Lauantaina oli järkyttävän kylmä, tosin vain kylmän kauden alkuvaroitus, sillä pakkasta oli n. -18 astetta. Kata ainakin jäätyi aika totaalisesti ;) Tosin olin minäkin jäässä lähes viiden tunnin talleilun jälkeen, jalat olivat tunnottomat ja sormia nipisteli.

Kata, paras kaverini oli täällä maalla viikonlopun, ja tuli sitten mukaan tallille lähinnä valokuvaamaan. Tosi kivoja kuvia Kata nappasikin! Tällä kertaa onkin luvassa paljon kuvia, oikeastaan tasan niin paljon kuin minä jaksan kuvien kanssa pelata. Kuvien pienennys, värien muokkaus, nimeäminen ja tänne bloggeriin lataaminen ei ole mikään turhan nopea operaatio nimittäin. Varsinkin kun tekstin sekaan kuvien lisääminen on joskus aika tappelua, välillä taistelen lähdekoodeissa että saan kuvan juuri siihen mihin haluan. Pieni sisäinen perfektionisti nostaa päätään... ;) Tosin, onhan minulla on aikaa.



Ratsastusvyö tuplapehmusteella



Tallille saavuimme Katan kanssa klo 12 tienoilla. Suunnitelmissa oli ratsastaa molemmat tammat ja kokeilla sitä ratsastusvyötä! Ensin menimme vain katselemaan poneja tarhoille. Molemmat neidit tulivat suoraa portille! :) Nappasin Muorin ensin, kelasin että poni katoaa muuten kuin tuhka tuuleen jos näkee että Manti joutuu tekemään töitä ja vielä ratsastusvyöllä ;) Niinpä Muori sai olla ensimmäinen uhri, ja poni lähtikin ravilla tarhasta mukaani :D

Harjauspaikalla minä sulatin ja siistin Muorin partakarvoissa roikkuvat jääpuikot, ja samalla Kata putsasi ponin kavioita. Ruvettiin sitten virittelemään ratsastusvyötä paikoilleen, ja kävi ilmi että reikiä ei ole tarpeeksi.  Tiina keksikin heti miten saadaan vyöhön lisää reikiä: Tulikuuma naula läpi vastinhihnasta ja siihen ilmestyy reikä. Jarkko löysi sopivan paksun naulan, ja niimpä Tiina ja Jarkko lähtivät loihtimaan vyöhön lisää reikiä. :)

Peto odottaa irti päästämistä ;)
Suitset ovat riimun alla, ja poni riimusta
kiinni molemmin puolin harjauspaikalla.

Muori kuopi ja kiukutteli, se olisi halunnut jo lähteä töihin! Se koko ajan ähelsi jotain ja kuopi vain kovempaa jos kielsin... Perus Muoria taas. Tiina ilmestyi takaisin ulos ratsastusvyön kanssa, jossa oli lisää reikiä. Niinpä saimme Muorille vyön selkään. Otimme Johannan tuomasta satulasta jalustimet käyttöön, ja kiinnitimme ne vyöhön. Eipä muuta kuin peto irti ja Amanda selkään. :D

Muori oli vähän hämmästynyt tästä uudesta vempaimesta, ja käyttäytyi kohtuu kiltisti. Irvisteli se tapansa mukaan oikein sievästi kun minä en antanut lämmitellä laukassa vaan pidin ponin ihan käynnissä. Tai no, yritin pitää... Muori painaa aika-ajoin luvattoman paljon niihin ohjiin, varsinkin alussa kun se pyrkii ravaamaan tai laukkaamaan vaikka pitäisi kävellä alkukäyntejä...

Kun siinä oltiin hetkinen kävelty, ruvettiin lämppäämään ravissa. Tarkoitus oli tehdä aika kevyt treeni viikon tauon jälkeen, joten pohdin että otetaan ravia, vähän lisäyksiä, pikkuisen väistöjä käynnissä ja vain parit laukannostot molempiin suuntiin. Muori oli yllättävän rauhallinen, ravissa vähän kummallisen oloinen. Se tuntui aika pidättyväiseltä, se ei kaahannut ihan niin lujaa kuin normaalisti.

Ratsastusvyön kanssa selässä oli ihan hyvä istua aluksi, mutta kun enemmän tehtiin töitä, vyö rupesi valumaan eteenpäin kaulalle, ja ratsastusasennosta tuli aivan hirveää könötystä. Istunta kärsi todellakin paljon kun vyö rupesi liukumaan eteen. Niinpä päätimme palata tallipihalle ja lisätä yhden pehmusteen vyöhön. Pehmuste lisättiin heti kun Tiina oli käynyt taikomassa vyöhön jälleen lisää reikiä, ja palasimme takaisin kentälle työskentelemään. Toisesta pehmusteesta huolimatta vyö lähti hitaasti mutta varmasti luisumaan ihan ponin kainaloihin ja ihan liian eteen. Ensin vyö tuntuikin paremmalta, mutta ikävä kyllä se ei sopinut siltikään Muorille. :(

Napattiin sitten vyö kokonaan pois. Ponin ensin vähän kummallinen ravi muuttui, se sai lisää tempoa raviin ja laukkaa viiletettiin lujaa pitkin kenttää! :) Vyö taisi sen verran häiritä Muoria, että se vaikutti askeleeseen. Painoihan vyö kuitenkin kainaloihin niin en yhtään ihmettele. Ilman vyötä sitten treenattiin vielä hetkinen laukannostoja, kunnes ruvettiin loppujäähdyttelemään ravissa. Laukannostot vasempaan kierroksen kusevat, Muori nostaa väärän laukan. Se on muutenkin jäykempi vasemmalle, joten kun tässä treenaillaan vaan sitkeästi niin kyllä se laukka nousee lopulta oikein. :)



Muori myötäsi niskastaan reilusti!

 Muori rupesi liikkumaan tosi hyvin ravissa lopuksi, ja kokosin sitä ihan kokeilun vuoksi tosi paljon kasaan. Se poni on kyllä joko luonnonlahjakkuus, tai vaihtoehtoisesti tosi pitkälle koulutettu. Muori nimittäin rupesi käyttämään takajalkojaan paljon paremmin, ja se myötäsi niskasta reilusti. Poni oli ihan rullalla! :D Olin jälleen hämmästynyt Muorista, se osaa kyllä ihan mahdottoman paljon niin pieneksi poniksi!

Loppujäähdyttelyt ravailtiin puolipitkillä ohjilla, ja sain Muorin hidastamaan käyntiin ihan vain istunnalla! Edistystä edistystä! :) Ravailtiin kahdeksikkoja ja keskiympyrällä molempiin suuntiin. Ihan lopuksi vielä käppäiltiin taas seuraa johtajaa leikin tiimoilla pitkin poikin kentällä, kunnes Muoria rupesi kiinnostamaan enemmän Kata kuin minä ;) Ihan muodon vuoksi käveltiin vielä pari kiemuraa niin että poni seurasi minua ;) Ohjat takaisin kiinni ja kohti harjausta.

Muori oli kevyesti hikinen, ja pakkasta oli ihan reilusti, joten loimitettiin poni taas ihan lämpöiseen loimipakettiin. Muori oli hilpeän oloinen, se puuhasteli päällään kaikenlaista kun laitettiin loimia niskaan. Kiitokseksi Muori sai porkkananpalan, ja kun poni oli paketissa vein sen takaisin tarhaan. Tarhassa Manti tuli heti vastaan, ja tutkaili vähän turhankin innokkaasti taskujani. Muorilla meinasi taas mennä herne nenään kun Manti tuli siihen kiehnäämään, mutta kunnioitti sen verran minua ettei ryhtynyt pahemmin Mantille ärisemään. Nyrpeästi Muori tuijotti kun Manti lähti tarhasta kanssani kohti harjausta.

Manti harjauksessa :)

Manti oli taas ihan liian iholla koko ajan, se kiehnäsi ihan koko ajan taskuilla ja haisteli korvia ja nyppi pipoa ja leikki vetoketjuilla sekä takin tarroilla. Ärähdin sitten neidille vähän kovempaa ja kuunteli se - ainakin kymmenen sekuntia... Ratsastusvyötä kokeiltiin myös Mantin kanssa, ja reiät olivat taas vähän huonosti, kun uusia reikiä oltiin tehty vain toisen puolen vastinhihnoihin. Vyö meni kuitenkin ihan sopivan kireälle, ja kipusin pihassa selkään. Manti ei ollut oikein moksiskaan vyöstä, se vain tallusti eteenpäin.

Ensin Manti rupesi kyttäämään heti naapurin pelottavaa taloa, ja kieltäytyi kulkemasta eteenpäin... Pyysin nätisti, ei suostu. Pyysin vähemmän nätisti, ei vieläkään suostu liikkumaan. Käskin, otettiin askel eteenpäin ja venkoiltiin. Pakotin, jolloin lähdettiin tuohtuneena liikkeelle ja käveltiin kaikkea kyttäillen kentälle. Mantissa tuntui olevan virtaa, ja minussa oli taistelutahtoa. Edellinen ratsastus oli jotain niin järkyttävää, selkäni on vieläkin ihan jumissa ja kipeä kun tipuin sen ~30 kertaa... Nyt olin päättänyt että tänään kun minulla on jalustimet, en tipu, ja me tasan laukataan. Ainakin yksi askel, mutta me laukataan.



Uusia reikiä ja uusi yritys. Tästä lähdettiin kohti
 kenttää ja laukannostoja!



Lämmiteltiin melkein yhteisymmärryksessä. Välillä neiti kiemurteli ja loikki pois kahdeksikolta, mutta kappas,  minä en pudonnutkaan vaikka Manti loikkasi äkkiä sivuun! Poni oli vähän hölmistynyt, se perhana pysyi ihan tosiaan selässä! Venkoilua oli vain peri kertaa, kunnes Manti alistui kohtaloonsa ja ravasi ihan melkein nätisti sinne mihin pyysin. Satulavyö pyörähti kyllä jokaisessa venkoilussa, joten päätettiin että mennään taas takaisin tallipihalle, ja Tiina taikoo jälleen reikiä vyöhön. Pihassa Manti toimi tosi hienosti! Me saatiin aika supehienot  pohkeenväistöt läpi! Hitsiläinen, olen niistä kyllä ylpeä! Se väisti ihan kunnolla ristiin, ja liikeessä :))) Jeijj! Olen ihan oikeasti osannut opettaa sille jotain!

Kun Tiina sai tehtyä vyöhön lisää reikiä, laitettiin vyö takaisin paikoilleen, ja kiristettiin tällä kertaa  kireämmälle. Takaisin kentälle, vähän reipasta ravia molempiin suuntiin, ja aloitin laukannostot.

Tässä tulee se läpimurto!

Päätin että nostan laukan lyhyen sivun kulmasta. Tultiin reippaasti kulmaan, ja pyysin pelkästään pohjeavuilla Mantia laukkaamaan. Laukka nousi, yhtään kyseenalaistamatta!! Ja se laukka pysyi yllä!!!! Me laukattiin melkein kokonainen kierros, ennekuin pyysin Mantin takaisin raville! Ihan u s k o m a t o n t a, viimeksi me tapeltiin niin törkeästi tästä laukasta, ja nyt se nousi ihan kuin poni olisi koko ikänsä nostellut pohjeavuista laukkaa :D

Rakensin teille oikein kuvasarjankin tästä ensimmäisestä täydellisestä nostosta jossa laukka pysyi yllä lähes koko kierroksen:



<3

Olen sairaan ylpeä tuosta ponista! Niin ylpeä, että kun laskin Mantin raville, minä vain nauroin! Nauroin ääneen selässä ihan innoissani. :D

Kun laukka oikeaan kierrokseen nousi niin hienosti, päätettiin nostaa laukkaa vasempaankin kierrokseen. Ensimmäinen nosto onnistui muuten, mutta laukka oli väärää laukkaa. Toisella nostolla laukkakin kuitenkin oli oikein, ja niimpä laukkasimme toisen lyhyen sivun puoleenväliin. :) Otettiin nostoja vasempaan ehkä 5-6, pari kertaa ei noussut ollenkaan, mutta muuten saatiin ihan hienosti nousemaan vasenkin laukka! :)))



Nytkin hymyilen täällä leveästi, se oli niiiiiin upeaa! Manti oli ihan huippu poni, kerran se yritti venkuroida laukassa ja veti liinat kiinni ja hyppäsi sivulle, mutta kun en taaskaan tippunut, niin venkoilut jäivät aikalailla siihen! :) Hitsi miten upeaa :)

Lopetettiin onnistuneeseen nostoon, ja tehtiin sitten pitkät loppuverkat ravissa. Ensin Manti kaahotti ihan hullun lailla, ja oli nostamassa kulmista laukkaa, mutta pidin sen ravilla ja ravikin rauhoittui lopulta ihan hienosti. Itseasiassa ravi rauhoittui vähän liikaakin lopussa, Manti rupesi taas tarjoilemaan matoravia. :D Pari kertaa huomautus matoilusta riitti ja ravin tahti säilyi ihan jeessinä. Lopuksi ravailtiin vielä puolipitkin ohjin, ja käveltiin loppukäynnit.

Lopettelua :)

Mantikin oli hionnut ratsastuksesta hieman, joten käärittiin neitonen harjauksen jälkeen loimipaketin suojiin. Lupasin ponille jo kentällä kaikkein suurimman porkkanan minkä löydän palkinnoksi hienosta laukkaamisesta. Kaivoin sitten valtavan porkkanan porkkanoiden seasta, ja annoin sen paloissa Mantille :) Tuli siinä kiiteltyä ja halattuakin varmaan sata kertaa ponia :D Sillä menee pian hermot kun olen niin ylitsevuotavan onnellinen kun se toimii noin hienosti ;)

Vein Mantin onnesta leijuen takaisin tarhaan, Muorin luo. Molemmat saivat vielä porkkanaa ja rapsutuksia osakseen. :) Juteltiin Tiinan ja Katan kanssa kaikenlaista kun odoteltiin noutajan saapumista. Mentiin loppujen lopuksi kremikseen lämmittelemään ja jutustelemaan, kun ulkona tosiaan oli vähän liian kylmä. Noutaja saapui aika pian, ja kipitettiin Katan kanssa autoon. :)

Tosi nihkeää kun tuli/tulee tuollaiset himmeät pakkaset. Kun ei haluaisi ihan -25 kelillä mennä tallille, kun se on totaalijäätyminen. Kuitenkin haluaisin mennä, vaikka tiedän että jäädyn palikaksi jos menen yhtään pidemmäksi aikaa tuonne pakkaseen. :( Mur. Muttamutta, katsellaan ja pohditaan. Ja toivotaan että pakkanen laskee!!

Alkupaloja ;)

Jepjep, taas on tallipäivä takanapäin. Olikin kaikenlaista uutta ja ihmeellistä: Kata, paras kaverini Helsingistä asti saapui tänne perämetsään ja oli kamera kourassa mukana tallilla :D Toinenkin uusi ja ihmeellinen asia koettiin tänään, sillä ikuisuuksia odotettu ratsastusvyö oli vihdoin saapunut!

Nyt kun tuo Kata tosiaan on täällä viikonlopun, en tuhlaa aikaa blogimerkintään. Kun yhden päivän sepustuksiin menee tosiaan lähemmäs 2 tuntia, että saan tekstin julkaisukunnossa ja oikoluettuna kuvien kera blogiin. Maanantaina saatte lukea tästä kirpeän kylmästä Lauantaipäivästämme enemmän. Nyt pahimpaan innostukseen pari alkupalaa; saatte katsella maanantaihin asti muutamaa koko tämän päivän yhteen kiteyttävää kuvaa ;)

Tänään tehtiin aivan suuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuunnaton läpimurto, ja minä leijun nyt pilvissä. Euforinen fiilis ;) Olen erittäin YLPEÄ Mantista!! :)

Kissat karkuteillä

Superkaunis ilma houkutti tämänkin laiskamadon työntämään nenänsä ulos :) Lähdin ihanan ilman houkuttamana lähinnä valokuvaamaan ulos, joten tähän postaukseen on tulossa reilusti kuvamateriaalia! :)


Kotipihasta napattu kuva :)

 Ulkona on muuten pirun kylmä! Eipä siinä muutakuin toppavaatteet niskaan, kamera kouraan ja pihalle. Tarkoituksena oli laittaa Tinka, Maija ja Niisku niiden ulkohäkkiin, ja kuvailla kissoja siellä. Suunnitelmat kuitenkin vähän muuttuivat, kun Niisku pääsi livahtamaan ulko-ovesta vapauteen ;) Niisku karkailee tasaisin väliajoin, se haluaa valloittaa maailman! Kylmyys ja nälkä kuitenkin ajavat pikkumiehen aina nopeasti kotiin. :)

Ulkokissoina emme halua noita viittä pitää. Niillä on häkki ulkoilua varten, josta nappasin kuviakin tänään. Häkissä kissat saavat olla niin paljon kuin haluavat. Häkissä ne ovat turvassa autoilta ja vittumaisilta ihmisiltä jotka ajavat tahallaan kissojen yli, ja pääsevät kuitenkin tarkkailemaan maailmaa raittiissa ulkoilmassa :) Ihan omaa mielenterveyttä varjellen kisut ovat häkissä, ettei niistä tarvitse sitten kantaa huolta ja pelätä niiden puolesta.

Kissojen ulkohäkki. Katollinen puoli rakennettiin ensin,
ja viimekesänä häkkiin laajennettiin tuo toinen puoli,
jossa on vain verkkoa kattona. Häkki on kiinni liiterin pääty-
seinässä.



Ja onhan ne sellaisia mamman mussukoita etteivät edes pärjäisi missään ulkona ;) Sannikin on niin surkea kissaksi, se ei osaa hypätä tiskipyödälle :D Meillä onkin tiskipöydän edessä jakkara, jolle Sanni hyppää ensin, ja siitä se hyppää sitten tiskipöydälle... Sanni on vähän sellainen 'Nostakaa Tarzan puuhun' kissa... ;)

Ulkona oli aivan sairaan kaunista! Paljon pakkasta, törkeän paljon lunta, aurinko paistoi ja linnut piipittivät ruokintapaikallaan :) Kun Niisku sitten livahti ulkoilemaan itsekseen, vein vain Maijan ja Tinkan häkkiin. Sanni ei ulkoile talvella ettei vilustu, ja Siiri ei ole noiden kolmen kanssa missään tekemisissä, joten se pysyttelee sisällä Sannin kanssa :)



Niisku liiterin yläkerrassa.



Nappasin sitten kuvia Niiskusta, kun se tutkaili pihaa. Niisku livisti liiteriin, joten päätin mennä kuvaamaan Maijaa ja Tinkaa häkkiin. Maija halusi myös vapauteen Niiskun tapaan, ja kun taistelin jäätyneen häkinoven kanssa, mustavalkoinen tyttönen loikkasi sniikisti ulos häkistä. Tinka ei edes tajunnut että sen kaikki kaverit ovat ulkoilemassa häkin ulkopuolella, ja se vain kökötti tyytyväisenä häkissä ja tuijotteli lintuja.



Tinka häkissä :)



Pyörin sitten ympäri pihaa milloin kuvaillen maisemia, milloin lintuja, milloin kahta karkulaista. Niisku ja Maija menivät pitkin pihaa ja lumihankia, välillä kävivät liiterissä tutkailemassa, välillä taas menivät hätistelemään lintuja. Niisku jäi pressukatokseen tutkimaan nurkkia, kun Maija suuntasi takaisin etupihalle. Tinkakin huomasi tässä kohtaa että Maija oli ulkona häkistä, ja tuli häkin ovelle huutelemaan omiaan.

Vähän ajan kuluttua Maija lähti kohti tietä, ja juoksi minua karkuun kun koitin saada sen vaihtamaan suuntaa... Maija ei osaa yhtään katsoa autoja, joten heti säikähdin että nyt se elukka sitten liiskaantuu auton alle... Nappasin lumipallon käteen, kiersin kissan eteen ja viskasin sitä lumipallolla. Maija lähti kuulkaa lujaa! Se juoksi pois tieltä, takaisin pihalle ja suoraa ovelle. Siihen se jäi ja vinkui sisälle ;) Avasin neidille oven ja Maija kipitti sisälle. :)



Niisku mönkimässä umpihangessa
kohti polkua



Tinka halusi jo sisälle, joten kävin hakemassa poitsun häkistä. Niimpä Niisku jäi yksin pihalle, kaikki muut kissat olivat jo sisällä lämpöisessä. Menin sitten vielä pihalle kuvaamaan kissahäkkiä ja lintuja. :) Kun kuvasin häkin kaltereiden läpi lintuja, Niisku ilmestyi takaisin etupihalle. Kun se näki minut häkissä, se juoksi luokse häkkiin ja puski moneen kertaan jalkojani :) Yksinäisyys iski kissamieheen yllättävän nopeasti. Minä laitoin häkin oven kiinni, ja niinpä Niisku jäi häkkiin. Karkumatka päättyi Niiskun osalta siis tuttuun ja turvalliseen häkkiin.

Kuvasin vielä hetken häkissä, ennekuin vein Niiskun sisälle. Kun sitten vein Nipsin sisään, kaikki kissat olivat turvallisesti kotona :) Loppu hyvin kaikki hyvin. Ulkoilu kissojen kanssa oli hauskaa, varsinkin kun molemmat kurkulaiset pysyivät kotipihan tuntumassa. Nyt Niisku nukkuu tuossa vieressä oikein väsyneenä hurjasta taistelustaan kinoksia vastaan ;)

Loppuun vielä tämän päivän kuvasaldosta joitakin kuvia :)

Maija kukkulan kuningattarena

Niisku Nipsinen :)

Sinne meni Maija! Siinä se juoksee häkiltä takapihan
lumikinosta kohti. :D

Miljoona lintua :) Kuva otettu kissahäkistä, niin
siinä näkyy nuo mustat viivat.

Ainiin, siitä häkistä vielä vähän! Tuossa ylempänä olikin jo yksi kuva häkistä, josta näkee koko häkin ulkopuolelta. Ensin häkissä oli siis vain tuo pienempi puoli, jossa on katto. Kolmelle ulkoilevalle kissalle tuo häkki rupesi olemaan vähän ahdas, ja haluttiin niille enemmän tilaa. Niinpä iskä ja Ritu rakensivat tuon suuremman laajennusosan viimekesänä. Laajennusosassa ei ole muuta kattoa kuin verkkokatto, eli sinne sataa sisään. Kun sinne sataa vettä, siellä on ihana nurmikko kesällä :) Mutta sinne sataa myös lumi, ja nyt tuolla uudella puolella onkin ihan valtavasti lunta. Kevättä odotellessa, kun se lumi sulaa niin koko häkki on ihan liejuinen... Yäk.

Tässä vielä parit kuvat häkistä sisältä:



Niisku häkissä karkumatkan päätteeksi :)



SE NOUSI!!!!

Päässä on kyllä ihan hirveä vyyhti asioita joista pitäisi kirjoittaa: tänään tallipäivä oli sangen tapahtumarikas... :D Ja otsikon ymmärrätte kun luette tekstiä eteenpäin ;)

Varoitan, tästä taisi tulla aika romaani! :D

Kun tulin tallille suoraan uskonnonkokeesta (joka meni muuten meni aivan perseelleen, uusinta taitaa odottaa...) Tiina jutusteli että tammat olivat olleet tosi outoja molemmat, rauhallisia ja Muori oli ollut vähän haluton liikkumaan ja oli kiukutellut mahan koskemisesta. Manti puolestaan oli ollut ihme laiskamato ajolenkillä, ja muutenkin ollut asenteella "ei kiinnosta mikään". Noh, tammojen edellispäivien käytöksestä EI OLLUT MITÄÄN HAJUA tänään....... Molemmat olivat kunnon tyranneja, varsinkin Manti murunenkilttipikkuponi oli aivan kamala!

Ensin kuitenkin ratsastin Muorin. Ponin haluttomuudesta ei ollut enää tietoakaan kun olin saanut riimun päähän tarhassa, sillä Muori ravasi perässäni portille :D Ensin se kuitenkin lähti livohkaan, ja meni perimmäiseen nurkkaan, mutta kun hain ponin sieltä Muoriin tuli taas energiaa! Harjauksessa se vaikutti jotenkin etäiseltä, mutta pihalla selkäännuosussa se kiemursi ja väänsi ja hypppelehti omiaan. Kun pääsin selkään ja Tiina kävi poistamassa Velvetin pika-aitauksen aidan tieltämme, pyysin Muoria eteenpäin. No, sillä sekunnilla perä lensi komeasti ilmaan :D Ai haluton ja epäinnokas... ;)

Kentällä alkukäynnit olivat sitä että poni roikkui kuolaimessa ja jos annoin sille sentinkin ohjaa, se ampaisi pahimmillaan jopa laukalle. Hiukan ylimääräistä energiaa... Vaikka liikutettu on. Siinä on kanssa yksi ihan pimeä solmuinen ja mutkikas ponitamma, ei siitä koskaan tiedä millaisella tuulella sekin pikkupiru on. Se ihan tosissaan on 95cm korkea shettis, mutta luonnetta sillä on enemmän kuin 195cm korkealla Shirellä ;)

Lämppäilin Muorin käynnissä samalla kun Tiina kasasi esteitä kentälle ;) Laitettiin yksi este lyhyelle sivulle, ja toinen pitkälle sivulle. Ensin esteet olivat puomeina, ja ravailtiin niiden yli. Muori on niin hauska kun se tulee kohti puomia, ihan innoissaan korvat hörössä, ja oikein hyppää puomin yli ;) Kuin se nyt olisi isokin este. :P Lyhyen sivun esteelle tehtiin niin, että laitettiin puomit tolppien eteen ja toinen tolppien taakse. Näin puomien väliin jäi ihan reilusti tilaa, ja ne oli ihan tosissaan hypättävä nyt. Niistä Muori innostui, se kaahasi kohti puomeja ja loikkasi innoissaan kolistelematta puomien yli! :)

Esteet nostettiin sitten niin, että pitkälle sivulle tehtiin ristikko ja lyhyelle sivulle pysty. Minä rupesin mamoilemaan, ja halusin kääntää tolpat lappeelleen, ettei pystystä tule niin korkeaa ;) Muori hyppäsi ihan innoissaan esteitä, vähän liiankin innoissaan... Kun nostettiin laukka pitkän sivun alusta ja laukattiin kohti lyhyellä sivulla olevaa estettä, Muori puri hulluna kiinni kuolaimeen ja kiisi aina vain kovempaa kohti estettä. Kun se laukkasi kaahottamalla, se tottakai tiputti koska ei malttanut keskittyä _yhtään_. Se oli ihan hirveää kaahotusta, mutta sain sen puhtaasti yli kun otin ihan törkeän suuret suuret pari pidätettä ennen estettä, ja vielä askeleen ennen estettä kunnon pidäte ja sitten myötäys ja puhtaasti yli! :D

Aina välillä tiputettiin este, ja aina välillä minutkin tiputettiin hankeen ;) Suuruuden hulluus iski sitten taas, ja pyysin Tiinaa kasaamaan kolme estettä ;) Kolme pientä pystyä, kaksi pitkälle sivulle ja yksi lyhyelle sivulle. Oikeaan kierrokseen meni oikein hyvin, kun sain vain ponin ensimmäisen esteen yli puhtaasti. Ekalle tultiin niin järjettömän lujaa, että melkein aina se tippui. Toiseen suuntaan, vasempaan kierrokseen, joka on aina ollut vaikeampi Muorille, jätettiin suosiolla lyhyellä sivulla oleva este pois. Pariin kertaan päästiin puhtaasti kuitenkin vaikeampaankin suuntaan. Otettiin vielä yksi este pois ponin helpottamiseksi, ja hypätiin vielä kerran vain yhden esteen yli.

Muori alkoi olla väsynyt, joten helpotettiin tuota yli hyppäämistä ja sitten lopetettiin loppuravien kautta. Ravissa kyllä riitti vielä puhtia ihan reippaasti, sellaisia ihme vauhtisykäyksiä se sai koko loppuravien ajan. Käynnissä sitten vähän temppuilin selässä ;) Tuli ihan ponitalutustunnit mieleen, kun mentiin ponien selässä maailmanympärimatkaa ja se oli niiiiiiiiiiiiiiiiiiiin jännää ja hienoa :D Ei se tänään ollut niin erityisen hienoa, ihan huvittavaa kokeilla kiemurrella selässä, ja Muori tasan tarkkaan tiesi mitä oikein touhuan :) Lastenponin luonne tulee aina välillä esiin. :)

Muori oli tosi hikinen, mutta tyytyväinen. Se ei vetänyt hernettä nenään, se olisi varmaan jatkanutkin hyppäämistä vaikka alkoi väsyä. Joka kerta se tuli innoissaan koko kroppa terästäytyen korvat hörössä esteelle :) Hauskaa oli, molemmilla!

Muori topattiin sitten loimien sisään kuivumaan, ja pikkuneiti palautettiin tarhaan. Manti oli portilla vastassa, ja lähtikin oikein reippaasti töihin. Mantin harjasin nopsasti ja muut perushommat hoidin, eli kavioiden putsaus ja minulle on tullut myös tavaksi selvitellä tyttöjen harjoja. Mantille sitten lykättiin suitset päähän, ja kipusin keskellä pihaa selkään.

Tästä alkoi matka kohti kenttää, joka sai uuden nimen: taistelutanner ;) Kentällä oli oikeasti kova kovaa vastaan, ja pakko myöntää, vaikka egoon vähän kolahtaakin, että Manti voitti minut 50-1. Ei hullumpaa ;)

Ihan ensimmäisenä Manti kyttäsi kamalasti kentälle, kun se "pelkäsi" kentälle jääneitä estetolppia ja puomeja... Käytiin sitten haistelemassa puomeja ja ei ne sitten enää olleetkaan niin kamalia. Jätettiin parit puomit kentälle, ja lämpättiin käynnissä ja ravissa puomeja apuna käyttäen. Ihan aluksi tuli jo vaikeuksia: Manti oli liian innokas ja todella kova edestä?! Se on normaalisti ihan yliherkkä edestä, mutta tänään se kieroili kaikin mahdollisin tavoin ja jyräsi kättä vastaan!

Vammailu alkoi ihan ensimmäisestä puomin ylityksestä. Hypättiin äkkiä sivulle karkuun puomia ja mentiin kaula kierossa puomin ohi. No, Tiina oli fiksu ja laittoi kaksi puomia vierekkäin, joten Mantin olisi pitänyt kieroilla monta metriä että se olisi päässyt luistamaan puomilta. Niimpä poni vain ravasi hienosti puomille ja oikein hyppäsi komeasti sen yli ;) Se oikein kuulkaa pomppasi isosti PUOMIN yli :D Etupää nousi iiiisoon hyppyyn ja takajalat pomppasivat mukaan epämääräisesti :D Se tuntui aika huvittavalta selästä käsin. ;)

Päätettiin sitten kun puomit sujuivat nätisti, että kokeillaan laukannostoja toiseen suuntaan tällä kertaa. SE OLI VIRHE!

Laukannostoista alkoi ihan jumalaton haloo, säätäminen, pelleily ja Amandan hankeen viskeleminen. Ja tällä kertaa pari kertaa sattuikin ihan kunnolla, kun lensin alas. Ja nyt ei ole kyse mistään kymmenestä putoamisesta, vaan lähemmäs kolmesta kymmenestä..... Laskeminen loppui n. 15 putoamisen jälkeen ja lopuksi putosin pahimmillaan kolme kertaa kierroksen aikana. Että sellainen taistelu tällä kertaa.

Manti on jostain keksinyt että minua on tosi hauskaa viskellä alas, ja kun se tekee nuo temput ihan vaan kettuillakseen. Sen ilme on niiiiiin pirullinen, sitten se nakkele niskojaan ja karistaa minut keinolla millä hyvänsä. Kun olen hangessa, poni katsoo minua suloisilla nappisilmillään viattomasti, ja kysyy ilmeellään "voi, kuinka sinä sinne oikein jouduit? :)))))"

AAARGH. Vieläkin rupeaa verenpaine nousemaan kun mietin sitä :D Tai no ei enää, nyt vaan naurattaa. Ja kuulkaa niin nauratti kentälläkin! Kun Manti yhden taktisen 'laukasta seis pää alas pomppu sivulle' -operaation jälkeen sai minut mätkähtämään hankeen, ruvettiin Tiinan kanssa nauramaan ihan hysteerisesti. Se tilanne oli niin komiinen, sen ponin ilme joka alas karistuksen jälkeen ja aina vaan minä mätkähdin maahan. Kerta toisensa jälkeen. Naurettiin Tiinan kanssa niin kovaa että en saanut edes kivuttua takaisin selkään. Vesi valui silmistä ja poni tuijotti meitä aika ilmeellä :_D Yritettiin siinä sitten taas vakavoitua ja treeni jatkui. Tosin sain uuden hekotuskohtauksen kun makasin selälläni lumisimmassa kulmassa ja siellä oli niin paljon lunta että sitä oli minun mahanki päällä! Kirjaimellisesti hautauduin lumeen :D

En ymmärrä mikä se Mantin ongelma siinä laukassa on! Kun se lähtee tosi kivasti laukalle, ihan nätisti kun pyytää ja laukkaa ihan hienosti pari askelta, kunnes se vetää liinat pohjaan, tai hyppää uralta johonkin, tai PUKITTAA!! Sitten siltä menee hermot kun minä pyydän jatkamaan laukkaa, eikä se edes nosta enää, ja sitten sirkus on valmis. Ponilla on sellainen kettumainen ilme naamalla, ihan vaan itse piru siinäkin alla kyllä oli. Ja kun se ei tee tuota ilkeyttään, vaan koska sitä huvittaa ja se on niin hauskaaaa... :D Manti ei koskaan pukittele, paitsi tänään. Ehkä kaikki oli vaan niin superhauskaa, kun tapeltiin, tapeltiin, tapeltiin... ;)

Sitten kun minä pistin kampoihin ja oikeasti ärähdin kunnolla ja ihan näppäsin lujaa raipalla kun se taas rupesi kettuilemaan, Mantille tuli vaan enemmän riemua siihen kiukutteluun. Homma meni ihan pelleilyksi, ja siinä olisi voinut oikeasti käydä tosi pahasti, niinkuin tänään oli aika lähellä... Tipuin vaihteeksi sitten jostakin syystä suoraa Mantin eteen, eikä se ehtinyt väistää, ja astui etujalallaan jalkani päälle... Melkein suoraa polven päälle. Sanotaanko että se sattuu aika hyvin, ja tunsin kyllä lihassani ponin hokit. :) Ihan salamana Manti loikkasi pois kun se tajusi että on päälläni, mutta ehti se kuitenkin sattua! :D Ei onneksi mitenkään ylitsepäsemättömän paljon, Tiina vaan punttasi minut takaisin selkään ja matka jatkui. Polvi turposi kyllä aika reilusti, ja se on punertavan sinertävä <3 Oikein kaunis ;)

Noutaja tuli sitten hakemaan, kun istuin vielä selässä ja olin niin päättäväinen kun ihminen voi olla. Karjaisin ponille että NYT MUA SATTUU JA KOHTA SATTUU SUAKIN JOS ET TOIMI! :D Poniraukka ressukka, mutta kun saatiin katsomoon pikkusisko, pikkuveli, isä, Jarkko ja Arvo niin ponikin ryhtyi vieraskoreaksi ;) Olin niin päättäväinen ja näpäytin jokaisesta kiemurtelusta oikeasti kunnolla, ja vaan pistin sen ponin kulkemaan tasan niinkuin halusin. Yritti se vielä möngertää, mutta tultiin kulmaan ja pyysin laukkaa. JA SE NOUSI!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Laukka nousi!!!! Koko sen himmeän taistelun jälkeen, laukka nousi ja laukattiin kolme-neljä askelta, pyysin raville ja jatkettiin suoraa siistiä ravia <3 Paaaaaljon kehuja ponille ja itselle ihan tajuton huojennus ja voittajafiilis! Vaikka poni voittikin about 50-60 kertaa, minä voitin kaikkein tärkeimmän erän, lopetuksen ;)

Loppuravailtiin ja käveltiin ja sitten poni harjaukseen. Olin yllättynyt, koska Manti touhusi turpansa kanssa kainalossa. Normaalisti se olisi vetänyt jonkun herneen vähintään otsalohkoon asti kun tosissaan ojensin sitä oikein kunnolla. Mantin karvat suoriksi, ja loimipakettiin, ja poni takaisin tarhaan. Siinäkin se touhusi ihan lähellä ja oli ihan kaveria, vaikka saikin tänään kunnon ojennuksen. Suloista kuitenkin kun se on aina vaan kaveri, vaikka pistetäänkin ruotuun. :)

Että sellainen päivä tänään! :D:D Tämän päivän saldona minulla on about miljoona mustelmaa ja jomottavat lihakset, kerran ilmat kunnolla pihalle ja yksi sininen ja turvonnut polvi, yksi kuiva vaatekappale 13 vaatteesta, himmeä päänsärky sekä ERÄVOITTO ;) Että näin! Mutta ihan törkeän HAUSKAA OLI! :D

Sanni ja silmätulehdus :(

Viime viikolla Ritu huomasi että Sannin silmästä vuosi paljon kirkasta nestettä. Aamulla kissa oli ollut täysin oireeton, mutta kun Ritu tuli kotiin töistä, kissan silmä oli aika pahan näköinen... :( Ritu soitti kissasta päivystävälle eläinlekurille, ja lähti suoraa päätä kohti Forssaa lekuria tapaamaan Sanni mukanaan. Minä ja iskä oltiin tulossa Helsingistä kotiin, ja ajettiinkin sitten suoraa Forssaan asti eläinlääkärille, kun halusin olla pikkuisen mustan karvapalloni tukena lekurissa... :)

Eläinlääkärillä lekuri värjäsi vihreällä inhottavalla tökötillä Sannin silmän, ja huuhteli sitten värin pois. Jos kissan silmässä olisi ollut haavauma, vihreä väri olisi tarttunut haavaan. Sannin silmässä ei kuitenkaan näkynyt mitään vihreää huuhtelun jälkeen, mutta eläinlääkäri sanoi että siellä näkyi ihan milli potenssiin sata kokoinen aivan minimaalinen kohta, joka voisi olla haavauma jos oikein tarkastelee ja käyttää vähän mielikuvitustakin ;) Vihreää väriä ei kuitenkaan jäänyt kinni siihen minimini haavaumaan, joten se tosiaan oli aivan minimaalinen, jos siellä edes oli mitään todellista haavaumaa.



Tässä silmätippatuubin paketti



Käynti oli tosi nopea, ja Sanni käyttäytyi ihan ok hyvin. Siinä kohtaa kun lääkäri huuhtoi sitä silmää vihreästä aineesta, Sanni meinasi raapaista. Ritu sitten otti kunnolla kiinni tassuista, ja lekuri huuhteli uudestaan. Tällä kertaa Sanni leikki piraijaa, ja hampaat napsahtivat varoittavasti yhteen... :D Saatiin kuitenkin silmä huuhdeltua ilman lekurin paikkausta, ja Sanni livahti oikein nopeasti kuljetuslaatikkoon kun sai luvan. Kotona kytätään laatikkoa ja kun se kaivetaan kaapista esille, kissa katoaa kuin etana usvaan eikä näyttäydy enää... :D Lekurissa laatikkoon juostaan sisälle! ;)



Ja tässä puolestaan itse silmätippatuubi



Sanni sai kotihoidoksi silmätippoja, aamuin illoin yksi tippa silmään. Arvatkaa vaan kun Sanni oppi nopeasti! Se oppi pakoilemaan Ritua, joka tunki lääkettä silmään :D Nyt Ritun ei tarvitse kuin kävellä Sannin vierestä, kissa livahtaa pakoon... Nyt minä olen laittanut tippoja, joten Sanni pääsee Ritukammostaan eroon pikkuhiljaa. Ja rupeaa kammoamaan minua :D

No, onneksi hoito loppuu jo pian. Silmä on mennyt paljon parempaan suuntaan, tosin rähmii yhä edelleen hieman muttei ollenkaan niin ikävästi kuin aluksi. Silmätipat tepsivät! :)

Jenkkikissanruoka alkaa olla lopussa, mutta onneksi uusi pussillinen on jo matkalla New Yorkista tänne Suomen perämetsään :D Sitä odotellessa!

Mulla on menossa nyt koeviikko, ja tallille meneminen on vähän hankalaa... Kun pitäisi joka päivä lukea vaan kokeisiin ihan hulluna, että pääsee edes läpi kursseista. Perjantaina kuitenkin yritän ehtiä tallille, niin saadaan uutta ponipostausta kehiin!

Niin ja vielä lopuksi: ihmettelen tuota kävijälaskurin lukemaa! Se on iso lukema, kun laskuri laskee jokaisen uuden ip osoitteen joka avaa sivun. Ei siis joka ikistä sivulautausta, vaan jokaisen uuden ip'n joka lataa sivun. :) Tosi paljon ihmisiä on jo käynyt vilkaisemassa Ponimaniaa! :) Yllättävää! :)