Koulu on ******!!

AAAAAARRGHODOSUIHDPIUSALKDSJNDIUAShfdISAJDKSA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Kiitos. Helpotti.

Luoja kun voi pientä ihmistä ketuttaa! Koulu on niin syvältä, se syö kaiken vapaa-ajan ihmiseltä!! Raivostuttavaa! Nytkin on koeviikko menossa ja rutosti olis hommia, mitään ei jaksa/viitsi/huvita tehdä ja sitten vituttaa kahta kauheemmin kun on kokeen palaukset ja keskiarvo laskee sen kaks numeroo :)))) MUR. :D Nyt siis eletään blogin osalta hiljaiseloa ainakin vielä reilu viikko, koska koko ens viikko on koeviikkoa ja sit kun se on ohi, mä hautaudun viikoksi peiton alle ja sitten vasta heräilen uudelleen elämään. :D

Tallillakaan en ole ehtinyt käymään kuin muutaman hassun kerran viime postauksen jälkeen. :( Ärsyttävää kun kaikki painaa päälle ja väkisin meinaa päivistä loppua tunnit kesken, varsinkin jos haluaisi nukkuakin tarpeeksi. Mulla on kans kestokuume, koko ajan pyörii reilussa 37, melkein 38 astetta, mutta no can do, kouluun on mentävä kun koko ajan on jotain ylitsepääsemättömän tärkeää menossa. Tappavaa tämä elämä!

Phuhhuh. Jos vaikka mentäisiin hiukan tallikuulumisiin, niihin vähiin joita mulla on kertoa. Klaara, eli Lara, Kirppu, Skidi on kotiutunut hyvin ja kaikki tuntuu sen otuksen kanssa olevan kunnossa ja hyvin. :) Pikkuneiti on aika veikeä, joskin luonteikas pikkuotus ja oikein mukava uusi tuttavuus. :) Ohjasajoin pikkuneitiä kerran, ja hienosti meni. Selkeesti rupesi muistamaan hiljalleen vanhoja juttuja, joita tosiaan tehty vuosia sitten edellisen kerran. Klaara ei ole tiine vaikka sitä kovasti toivottiin. Siispä tästä neidosta tulee nyt sitten ohjasajoponi kesällä, ja kisoihinkin voisi mennä starttaamaan jos ehditään treenata tarpeeksi ennen kesää. :)

Mantin kanssa ollaan myös muutaman kerran treenattu ohjasajoa ja ihan hyvältä vaikuttaa! Hienosti menee väistöt ja innokkuutta löytyy työn tekoon paljon. :) Poikansakin on joutunut oikeisiin töihin ja Vilillä olen muutaman kerran ohjasajanut. Hyvin menee, poika on nopea oppimaan ja tahmeudestakin ollaan hiljalleen päästy eroon, tai ainakin saatu niitä kavioita hiukan vähemmän liimaisiksi ;) Enää Vili ei tosiaan koko aikaa rahnusta ja möngi kuin laiskiainen, vaan osaa ihan oikeasti liikkua reippaastikin eteenpäin. :)

Kerran myös ajoin Vilillä kentällä ja täyty sanoa, että helppo kaveri. Se on niin lungi jäbä, vaan kerran meinasi lähteä lapasesta kun säikähti ja oli siis ensimmäinen kerta talven jälkeen kun ajettiin ja syksylläkin poitsulla oli vain muutaman kerran kärryt perässä... :) Fiksu mies, lungi ja mukava otus, jonka kanssa työskentely on ollut tosi hauskaa. Tosi erilaista kuin noiden tyttöponien kanssa, mutta oikein antoisaa. :)

Muoria on kovasti ikävä, varsinkin kun ohjasajaa noita muita. Niistä kun ei kukaan tunnu oikealta. Kukaan ei toimi niin kuin Muori, siinä pienessä neidossa oli jotain niin suurta, että mä en koskaan tule pääsemään sen yli. Muori oli vaan niin täydellinen kaikessa epätäydellisyydessään, että välillä meinaa oikeasti ahdistaa kuolemaan asti kun tajuaa sen, että poni ihan oikeasti on ikuisesti poissa. Varsinkin ohjasajaminen on vaikeaa välillä, se oli se mun ja Muorin juttu, se mitä me osattiin yhdessä parhaiten, missä me oltiin oikeasti tosi hyviä. Se the thing, minkä jälkeen oltiin kentällä yhdessä, käveltiin loppukäynnit tutulla tapaa, rutiinilla.

Nyt on niin omituista, kun nämä muut eivät toimi kuin Muori. Ne eivät ymmärrä sitä, että kun kehun paljon ja löysään eri tavalla ohjat, alkaa loppukäynnit, jossa kävellään tietyllä tapaa. Silloin kaikki tuntuu hetken niin väärältä, tuntuu, että tässä ei ole mitään järkeä ilman Muoria. Ettei kannata edes opettaa näitä, antaa olla ja unohdetaan ohjasajo. Sitten ravistan päätäni ja mietin uudestaan; miksi lopettaisin sen, missä olen hyvä? Vain sen takia, että se muistuttaa kerran niin rakkaasta olennosta, joka varasti sydämeni.

Niin, en minä sitä lopeta. Olen hyvä ohjasajossa, opetin Muorin pitkälle alusta ja me oltiin hyviä. Opetan Viliä ja se on lupaava nuori mies. Miksi en antaisi pikkumiehelle, Mantille ja Larallekin mahdollisuutta olla the poni minulle? Näyttää, mihin me voimme yltää yhdessä.

Kevät on muutoksen aikaa. Niin se saa olla nytkin. Uudet tuulet puhaltaa ja meidän pitää tanssia niiden sävelillä. Maailma muuttuu niin minäkin, vai miten se meni? ;) Palaillaan asiaan taas kunhan saan koeviikon hoidettua pois päiväjärjestyksestä. :)