Eilen olin jo aamupäivällä Tiinalla. Kelatkaa! Aamupäivä + minä = epätosi yhtälö :D Siltikin olin jo kasilta hereillä ja puoli yksitoista jo tallilla. Aika hyvin, eikö vain? :D
Kerrankin oli päivä, jolloin oli aikaa. Oli vaikka koko päivä aikaa touhuta mitä tykkäsi. Ulkona oli ihana ilma, Vilinkin kanssa tehtiin töitä niin että mulla oli päällä vain ja ainoastaan fleecetakki, toppatakin jätin talliin. :) Ensin käytiin kuitenkin Tiinan ja Arvon kanssa kokeilemassa millaisessa kunnossa pelto on. No, ainakin siellä oli julmetusti lunta!!
Arvo on niin kevyt että hanki kantoi sitä kevyesti, mutta mun painolla upottiin kyllä lahjakkaasti reisiä myöten hankeen! Jessus sitä lunta oli aivan mieletön määrä! Arvo päätti tulla pelastamaan minut hankeen, ja lopulta pelastuskoira oli enemmän tappajapiraija :D Kaaduin selälleni umpihankeen, Arvo loikki päällä ja ympärillä, kuolasi ja nuoli naamaa ja minä konttasin sitä karkuun hangen päällä! :D Kontaten hanki kantoi minuakin, kun paino jakaantui tasaisemmin isommalle alueelle. :D
Tiina oli paparazzi, joten tässä kuvamateriaalia pelastuskoirasta ja pelastettavasta vihreästä oliosta :D
 |
| Karkuuuun....! |
 |
| Hirviö! Se vei mun pipon!! |
Pelto todettiin sitten aivan liian raskaaksi pohjaksi treenata yhdenkään ponin kanssa, joten päätettiin keksiä jotain muuta. Mentiin sitten kentälle, Tiina ja Jarkko pisti hiukan lumen pudottamia lankoja paikoilleen ja sitten mentiinkin takaisin tarhoille. Tehtiin poikkeus sääntöön ja otin pikkuhirviön ensimmäisenä! Vilisteri pääsi siis ihan ekana töihin kuin oikea poni ;)
Harjailtiin siinä sitten Viliä ja voi luoja kun siitä lähti karvaa! Se on varma kevään merkki kun meinaa tukehtua kun harjaa ponia... :D Vili oli suloinen, se oli oikein iso mies ja ylpeänä kun sitä niin paljon siinä mälvättiin ja hoidettiin. :D Normisti kun se viettää vielä nuoren ponin tarhapainielämää pääosan ajasta. :)
Heitin sitten Vilille valjaat ja jätin takin pois päältäni ;) Sitten lähdettiin kohti kenttää ja kentällä mentiin ohjasajoa piiiitkästä aikaa! Taisi olla vasta toka kerta kun koskaan ohjasajan tuota elikkoa. Vili on ihan hassu, ihmeellinen hidas kaveri. Se vain laahustaisi ja matelisi kuin mikäkin laiskiainen, mutta kun muutaman kerran komensi, alkoi pikkumies jopa kävellä ihan kunnolla. :D
Vili oli kyllä fiksu! Se oppi muutamasta toistosta liikuttelemaan takapuoltaankin sinne minne pyysin! Muutaman kerran pyysin vähän enemmän liikettä ja hain edestä vahvempaa tuntumaa, saaden ponin kunnolla "Ohjan ja pohkeen" väliin. Okei, ei ole pohjetta, mutta joka tapauksessa eteenpäin pyytävä komento. Vili liikkui pieniä pätkiä oikein hienosti, ja tosi hyvässä muodossa. Siitä tulee vielä joskus jotain suurta, uskokaa pois! Paljoa ei tietenkään vielä vaadittu, mutta muutaman kerran vähän enemmän työskentelyä ja sitten muutama raviin siirtyminen, paljon pysähdyksiä ja peruutuksia. :) Fiksu, fiksu mies!
 |
| Ravia! |
 |
 |
| <3 |
Lähdettiin sitten kentällä pyörimisen jälkeen talutuslenkille maastoon ja voi luoja sitä pukittelun ja niskojen nakkelun määrää! :D Se oli ihan kuin pieni varsa! Koko maailma oli niiiiiin ihmeellinen ja kaikki oli jännittävää ja kivaa :) Oli tosi upeaa käydä kävelemässä, mentiin aika pitkä lenkki ja fiilis molemmilla lenkin jälkeen oli hyvä. Muori oli ihan innoissaan, se kuopi vielä loimituksessa etusillaan, ei olisi malttanut lopettaa.
Se kävelylenkki oli jotain totaalisen upeaa. Paras kaveri kainalossa, kaunis keväinen ilma ja lämmin auringon paiste. Keräsin kyllä maailman parhaita muistoja tuolta kävelyltä. Oltiin niin yhtä, maailmassa oli vain me kaksi, tuleva kevät ja aurinko, sulava maa ja heräävä luonto ja porkkanat, joita poni nyysi mun taskusta. Se oli ihmeellinen, taianomainen kävelyretki. Otettiin siitä kaikki irti :)
 |
| Kävelyllä :) Ihmeellinen, ihana maailma ja ihmeellinen, ihana poni <3 |
Ja hyvä että otettiin, sillä tänään sitten tulikin Tiinalta se viesti, mitä mä olen tässä kuukauden päivät pelännyt tulevan. Tänään klo 16.31. Viesti alkoi: Tää on se pelätty viesti...
Eläinlääkäri oli käynyt paikan päällä, todennut Muorin sydämen menneen huonompaan kuntoon. Suositteli lopetusta lähiaikoina. Mun maailma pysähtyi just tohon paikkaan ainakin kymmeneksi minuutiksi, kunnes lakkasin tuijottamasta seinää. Kohta on siis aika. Nyt pohditaan käytännön asioita ja totutellaan siihen faktaan, että ponineiti poistuu kivuttomaan maailmaan muutaman viikon sisällä, kunhan saadaan kaikki järjestettyä valmiiksi.
Noh, palailaan eiliseen. Eilen kaikki oli niin ihanaa ja maailma oli vaaleanpunainen :) Ponikin oli ihan vaaleanpunainen, kun pinkkiin riimuun paistoi aurinko niin pinkki väri hohkasi mustasta ponista aika hienosti! :D Mullakin oli pinkit hanskat, joten oltiin ihan Team Pink! :D Lenkin jälkeen Muori palautettiin pirteänä ja iloisena tarhaan ja tarhasta napattiin iso tyttönen mukaan. :)
Manti meni kentälle juoksemaan irti, kun minä rupesin olemaan aika puhki. Lauantaina oli hullun rankat treenit, jossa sain niskan kipeytettyä aika totaalisesti, joten eilen ei jaksanut kaikkia poneja liikuttaa kunnolla... Paha minä. :) Noh, Manti juoksenteli hetkisen ja sitten tuli kerjäämään herkkuja... :D Yhtä laiska kuin minä. Hyvä me! Noh, Manti pääsi aika vähällä, mutta joskus saa käydä niinkin. :) Tyttönen vietiin minimaalisen palkan jälkeen takaisin tarhaan ja sitten olikin hommat tehty. :)
Mentiin sitten Tiinan kanssa sisälle ja juotiin teetä ja parannettiin maailmaa. :) Maailmasta tulikin taas paljon parempi paikka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti