![]() |
Nuku rauhassa Nipsi |
Niisku oli kyllä aivan mahtava tyyppi, ja vieläkin sattuu niin syvälle sydämeen kun rupeaa liikaa ajattelemaan. Mulla ei ole kykyä surea oikealla ja ns. terveellä tavalla, ja se on helvetin rankkaa. Nipsiä on aivan sairas ikävä, ja aina välillä yritän kääntää ajatukset pois... Siksi olenkin alentunut vaan kadottamaan ajatukset Tylypahkan noitien ja velhojen koulun käytäville. Olen tuijottanut Harry Potter elokuvia eilisen ja tämän päivän. (Nekin on sitäpaitsi niin surullisia ja kamalia että tulee itkettyä naama kyynelistä juovaisena koko ajan... Jos en itke Niiskua niin itken sitten lempisagani juttuja. Ainakin osaan myötäelää!)
Elämä on kyllä välillä niin helkkarin epäreilua, jotenkin niin väärin että mun Niisku vietiin multa pois. Se vaan sattuu ihan liikaa, mutta mä yritän koko ajan muistaa sen, että Niiskua ei sattunut. Se ei ehtinyt tajuamaan mitään, tai kitumaan, se kuoli heti. Se on suuri lohtu minulle.
Ennen tuota onnetonta ukkosyötä jolloin Niisku kuoli, koimme Mantin kanssa ihan uuden ja jännän jutun! Vähän raotinkin asiaa teille, eli mínulla ja Mantilla oli valmennus toissapäivänä! Mentiin siis keskiviikkona yhdeksitoista Ratsukankaan tallille, yksityistunnille.
Manti käyttäytyi hienosti uudella tallilla, ja ponin satuloimisen jälkeen kipusin heti selkään. Opettajan, joka on myös nimeltään Tiina, kanssa katsottiin satulan istuvuutta myös, ja hieman korjattiin satulan paikkaa. Muuten Tiinakin oli ihan kohtuullisen tyytyväinen satulan istuvuuteen. Sen jälkeen matkasimme kentälle ja aloitettiin tunti. Tunti oli ihan perusasioiden läpi käymistä, Tiina katseli ponin liikkumista ja korjasi minun ratsastustani :D Kädet kusivat, jalat kusivat. Vähän nöyryytetty olo oli tunnin jälkeen, en saanut Mantia hetkeksikään kunnolla kuulolle, ja ratsastus tosiaan näytti siltä.
Tosin Mantia varmasti jännitti uusi paikka, minua jännitti tietyllä tavalla pitkästä ratsastaa opettajan valvovan silmän alla, ja kentälle paahtoi aurinko. Menee vähän selittelyksi - ehkä me olimme vaan ihan oikeasti huonoja, tai sitten siihen vaikutti edellä mainitut asiat. Mikä lienee syynä, tunti ei ollut mitenkään loistokas esitys, mutta sain paljon hyviä neuvoja omaan ratsastukseeni joten toivottavasti näillä eväillä päästään taas eteenpäin. :)
Tunnin jälkeen Manti oli ihan suloisena kainaloponina koko ajan ;) Se tuhisteli kainalossani ja hiplaili koko ajan. Taisi vähän jännittää uusi paikka ja piti kaikille näyttää että minä olen SEN. Manti ei kuitenkaan sikaillut ollenkaan tunnilla, kunhan vaan oli tahmea, enkä saanut sitä kulkemaan kunnolla. Hetkeksi sain sen toimimaan paremmin pääty-ympyrällä mutta muuten meidän esitys ei ollut mitenkään kummoinen. Väistöt menivät kuitenkin ihan hienosti, varsinkin oikealle, joka yllätti minut. :)
Poni käveli siististi koppiin tunnin jälkeen, ja lähdettiin ajamaan kotiin. Poni siis tottakai valmennuksen jälkeen juotettiin pihalla ja otettiin kamat pois jne, ja vasta sen jälkeen Manti käppäili koppiin. :) Valmennus oli ihan opettavainen kokemus kummallekin, ja nyt taas häntä pystyyn ja kohti uusia haasteita!
Ja niin, seuraava haaste onkin jo sunnuntaina, mennään taas tunnille Mantin kanssa!! ;) Tiina on ihana kun järkkäilee meille ohjelmaa. Sunnuntaina hilaan itsenikin sitten tallille, nyt vain juurruin kotiin tuon Niiskun takia... Saa nähdä miten Manti toimii kun on ollut lomaa juuri ennen tuntia... Hih! Siitä lisää sitten taas kun ollaan koettu asia itse ensin! :D Palailen siis asiaan jälleen kohtapuoliin. :)
Ainiin, kissat saivat tänään matolääkkeet. Sanni ja Tinka ottivat lääkkeen ihan suosiolla, mutta Maija paineli karkuun ;) Siirikään ei oikein arvostanut lääkitsemistä ja lopulta jouduin antamaan sille periksi. Sain kuitenkin puolikkaan tabletin alas, joten huomenna jatketaan taistelua uusin juonin! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti