Vilinää, Pärinää, Hulinaa!

POKS. Mun pää sanoo ihan kohta poks. Koko ajan tapahtuu ihan hirveesti, niin paljon että en pysy ite edes mukana missä mennään ja milloin. :D Jalat selkeesti kuskaa mua joka paikkaan kun miettii mitä kaikkea touhuan koko ajan, mutta ajatukset käy vähän hitaalla. :D

Jeah. Mä en edes yritä muistaa mitä kaikkea tässä on jäänyt kirjoittamatta, nimittäin sitä on ihan hirveän paljon! Ollaan ahkeroitu Mantin kanssa, käyty ratsukankaan tallin jälkeen toisellakin tallilla tunnilla, saatu kotona opetusta Jonna nimiseltä valmentajalta, ja käyty ratsastamassa läpi elämän ensimmäinen yhteinen koulurata! Välissä Manti on leikkinyt linkoa, ja minä olen saanut kaivaa hiekkaa suustani useammankin kerran. Ohjasajoakin kokeiltiin pitkästä aikaa, ja Manti taas yritti oikein kunnolla niskan päälle. Se hölmö olento ei ihan hiffaa että mua se ei pääse määräämään vaikka kuinka yrittää. Kovaa kovaa vastaan! ;)

Muoriraukka on jäänyt vähän sivuun, vaikka senkin kanssa toki puuhaillaan koko ajan. Se onkin ollut todella tasaisen loistava koko ajan! Ajolenkillä se käyttäytyi upeasti, liikkui halukkaasti ja hyvässä rytmissä ja ryhdissä. Tehtiin myös paljon peruutusharjoituksia, ja nekin rupeavat hiljalleen sujumaan paremmin! Tositosi hienoa. Ja ihmiset väittää että vanha koira ei opi uusia temppuja. Okei, tässä tapauksessa poni, vaikka poni onkin ison koiran kokoinen ;) Mitattiin Muori, ja korkeutta löytyi 94cm! Huikeaa ;)

Muori on ollut ohjasajossakin aivan tosi mahtava, ollaan hiljalleen opeteltu väistöjä, ja nyt väistötkin rupeavat sujumaan huomattavan hienosti! Peruutuksista puhumattakaan - Ponista puuttuu kokonaan se paniikki peruutuksissa, ja vinouskin rupeaa häviämään. Aina vaan tulee rennommin peruuttaen ja aina vaan suorempaa! Mahtava Bouni! :) Irtohypytin ponia kanssa tuossa jokunen aika sitten, enkä ole koskaan nähnyt sen liikkuvan ja hyppäävän niin hienosti! Liike oli kaikinpuolin kunnossa, laukka pyörivää ja halukasta, ja ne hypyt! Poni leiskautti kunnon varalla kaikkien esteiden yli, ja lähestymiset menivät tosi hyvin nappiin. On se mahtavaa kun näkee ponin tulevan koko ajan parempaan kuosiin. :)

Jeah. Manti puolestaan on joutunut aikamoiseen rääkkiin. Ensin käytiin tosi kivalla ja monipuolisella tunnilla Kissankulman eläinpihalla. (Kannattaa käydä kissankulmassa, minipossut on ehkä hauskinta mitä mä tiedän!! ja tunti oli miellyttävä kokemus, opettaja mukava ja asiallinen, joten todellakin kannattaa käydä kääntymässä siellä! :)) Mantia jänskätti, mutta kun Muorikin oli mukana niin se rentoutui aika nopsasti ja toimi tosi kivasti tunnilla. :) Sitten ohjasajettiin välissä, jossa otettiinkin aika hyvin yhteen Mantin kanssa! Manti oli kaikinpuolin ylienerginen, se tuntui ihan räjähtävän käsiin koko ajan. Pitkään sai tehdä töitä että poni kulki oikein päin, antoi edestä vähän periksi ja malttoi olla aloillaan.

Laukat nousivat aivan käsittämättömän hienosti, kunnon räjähdys vain ja poni painatti ymypyrällä oikeasti aika jumalaisen hienoa laukkaa! Tosin turhan usein laukkaaminen loppui sikailuun, ja sain taas olla ojentamassa ponia. Loppujen lopuksi saatiin kuitenkin asiallisetkin laukat, joten niihin oli hyvä lopettaa laukkaaminen. Minä meinasin kuolla ohjasajoon, kunto on HIUKAN huonontunut tuon kevarin myötä ja kenttä pölysi ja Manti riepotti. :D:D

Oikeasti noloa, minä vain päristelen kevarilla joka paikkaan, enkä vahingossakaan ota alleni ihan oikeaa polkupyörää......... Nopsasti lähtee kunto laskuun kun ei pyöräile duuniin 11km/suunta. Duunikin loppui ajat sitten, joten periaatteessa mun ei tarvitse liikkua kuin tietokoneen ja jääkaapin väliä jaloillani ;) Kevarilla pääsee sitten pidemmät matkat, kuten tallille ja takaisin. :D

Mulla on taas aivan kauheasti kuvia. Omia kuvia, ja Tiinan kuvia joita se aina mulle lähettää ihanasti tallireissujen jälkeen. Taidan taas lykätä vaan kuvia postauksen loppuun, en jaksa edes taistella tänään kovin monen kuvan kanssa. Lupaan lisätä jossain vaiheessa "päiväni kuvina" postauksen, niin tulee pelkkiä kuvia postaus täyteen. ;)

Jepjep. Palaillaanpa vielä pikaisesti Mantiin. Manti on ollut vähän kärttyinen. Kyllästynyt työntekoon. Me ollaan paahdettu nyt niin kovalla teholla, että poni rupeaa infoamaan että nyt riittää. Siksipä poni saakin nyt taukoa kouluratsastuksesta! Siitä tulee puskapolle jolla hypätään pieniä maastoesteitä ja maastoillaan. Kentälle ei astuta jalallakaan ennen elokuun puolta väliä.

Jonna oli valmentamassa meitä keskiviikkona, ja tunti menikin aika pitkälle ihan perusjuttujen läpi käymiseen. Jonna oli tosi mukava, ja musta tuntuu että mä löydettiin se meidän valmentaja nyt! Jonnalla on hyvä ote tohon hommaan, se ei anna Mantin sikailla vaan näkee kun se kusettaa minua 6-0. :D tai ehkä 6-1, mutta ei yhtään sen enempää. Käytiin kouluratsastusradan juttuja läpi, ja kulkikin hetken melkein oikeinpäin ja hienosti. Laukat kusivat aika hyvin, vasen onnistui kyllä ihan okei, mutta se oikea..........

Manti kyllästyi tiukkoihin otteisiini, se ei halunnut taipua laukkaamaan ympyrällä. Kun en antanut muuten periksi, poni rupesi viskelemään minua mäkeen. Se leikki linkoa ja minä takiaista joka yritti roikkua lingossa kiinni. Takiaista joka epäonnistui yrityksessään. :D Manti rupesi oikein pyhällä raivolla viskomaan minua laukasta kulmiin, ja lopulta Jonnakin ojensi eläintä kunnolla. Tehtiin oikeasti aika sairaasti töitä, ja lopulta Manti taipui laukkaamaan yhden kauniin laukkaympyrän!

Olo oli niin hakattu, raadeltu ja mukiloitu kuin voi olla. Ja silti niin hyvä! Manti taipui loppujen lopuksi tahtooni, ja Jonnan suurella avustuksella sain sen toimimaan sen yhden kultaisen kerran. Tippuminen selästä kyllä kuluttaa ihmistä aika hyvin, tuntuu että energiaa valahtaa sinne kentän hiekkaan ainakin 10% joka putoamisella. Yhden kerran mulla jäi jalustin jalkaan, ja vasta ponin pois laittamisen aikana tajusin että nilkkaa vihloo hiukan. Kotona sitten selvisi syy: nilkka oli sellainen tennispallon kokoinen. :) Nivelsiteet ei tykänny!

Seuraava koettelemus, ja itseasiassa seuraava kerta kun kipusin mantin selkään, oli jälleen kissankulmalla. Oli kouluratsastuskisojen päivä, eli lauantai! Manti oli ihan ihmeellinen, jännittynyt sikapossu joka kieltäytyi kaikesta yhteistyöstä. Aluksi me tosiaan meinattiin räjähtää joka suuntaan, sitten meinattiin hypätä suoraan taivaaseen asti, mutta poni pyytyi kuitenkin vain keulimaan. Siis aivan järkyttävää! En ole koskaan ratsastanut Mantia sellaisena, ja hetken jo pohdimme että me ei mennä radalle ollenkaan.

Manti rupesi kuitenkin rentoutumaan ihan kohtuullisen hyvin, ja kun meidän vuoromme tuli, poni kulki ihan siististi radalle. Rata meni paremmin kun odotin, tosin laukat kusivat aika lahjakkaasti ja niistä saatiinkin vain kolmosta. Manti ei kuitenkaan heittänyt minua selästään, ei karannut radalta, ei pukitellut tai muuten vastustellut. Ravi oli ihan jeessiä ja tuntui hyvältä, ja näyttikin kuuleman mukaan hyvältä. Keskikäynnistä saatiin seiska, ja se olikin paras numeromme. :D Aika pitkälle lappunen oli täytetty vitosilla ja kutosilla, ja olen itseasiassa tosi tyytyväinen!

Oltiin toiseksi viimeisiä luokassa, ja saatiin paljon kannustavia kommentteja. Ei siis oltu ollenkaan toivottomia tapauksia! Muahhahaaa! rata oli siis Helppo C 2 2000, ja pisteitä kertyi loppujen lopuksi 111. Ei todellakaan mikään muiden silmissä hyvä ratsastus, mutta minulle riitti se, että saatiin sitä kokemusta mitä tultiin hakemaan. :) Kokemusta tosiaan tuli roppa kaupalla!

Nyt Manti saa siis ansaitun kouluratsastustauon, ja kentälle mennään seuraavan kerran vasta Vermon näyttelyiden jälkeen!
Anteeksi, en jaksa ruveta ollenkaan tappelemana kuvien kanssa, joten tämä(kin) postaus saa olla kuvattomana. Väsyttää.

Minulla on teille jotain mullistavaa kerrottavaa, mutta enpä tee sitä vielä! Lupaan ja vannon että saatte seuraavan postauksen tiistaina illalla, koskien tätä mullistavaa häntäheikkiä! ;)