Superpäivitys!!

Olen laiminlyönyt blogiin kirjustelun aika huolella nyt alkuviikolta. Aika kun on vähän kortilla tässä tämän viikon ja itseasiassa ensiviikonkin. Pöh. Nyt saan kuitenkin varastettua pienen hetken aikaa, ja ehdin kirjoittelemaan. :)

Ajattelin nyt tehdä vähän erilaisen postauksen, eli kuvapostauksen. Paljon kuvia ja vähemmän tekstiä ;) En ehkä säästä aikaa, mutta tulee kerrankin kunnolla kuvia :D

Varoituksen sananen! Tästä tekstistä tuli aika romaani, joten kymmenen pistettä ja papukaijamerkki niille jotka selviävät loppuun asti ja jaksavat vielä klikata toimintojakin! ;)

Aloitetaan siis lupaamastani päivityksestä. Ponioripäivistä! Oli aika huippu päivä, tuli nähtyä uusia ihmisiä ja paljon uusia poneja. :) kuvia otin n. 500 uudella rakkaudellani, Nikon D5000 järjestelmällä <3 Hyviä ja ihan ok kuvia noista viidestäsadasta oli noin sata. Ihan hyvin siis onnistui kuvat!

En muista noiden ponien oikeita nimiä, enkä jaksa nyt ruveta selailemaan niitä sukupostista. :D Tässä siis vain ihan randomilla kuvia joita räpsin päivän aikana:

Oripäiviltä jäi hyvä fiilis! :) Näin tuttujakin! Kata tuli oripäiville, ja sen jälkeen meille yöksi. Johanna heitti meidät kotiin asti ypäjältä. Autolla siis heitti, ei kuten seivästä. :D Juu... :D Alankohan olemaan väsynyt kun naureskelen täällä ääneen tuolle heittämiselle..? :D Justiinsa. Tähän väliin sopii huomaamaton aiheenvaihto... :P

Viikonloppu meni hyvin, pikkusisarukset olivat meillä myös. Riehuttiin trampalla ja tipuinkin kerran naamalleni/olkapäälleni alas... :D

Seuraavan kerran matkasin tallille Tiistaina, jolloin menin ensin Annelle. :) Tarkoitus oli liikuttaa Karvi, mutta kun hain sen tarhasta ja rupesin harjaamaan, huomattiin että ponilta puuttuu toinen etukenkä jalasta! Noh, harjattiin sitten poni puhtaaksi ja palautettiin sen jälkeen tarhaan. Tarhasta vaihdossa mukaan Tuiskunen, jonka kanssa lähdettiin sitten kärryilemään!! :)

Tuisku ja Karvi :)

Ajolenkki Tuiskun kanssa oli rauhallinen ja leppoisa. Oli kiva jutustella Annen kanssa ja ajella pitkin teitä :) Käytiin puolikas marbackanlenkistä, eli oikaistiin muuntajatien kautta. :) Tuisku oli mukavan rauhallinen, vaikka ajamisesta on ollut taukoa. Viime syksynä on viimeksi ajettu, kun talvella on menty reellä. Kärryt eivät kuitenkaan hetkauttaneet Tuiskua ollenkaan, se käppäili lungisti eteenpäin eikä säikähtänyt edes aidan läpi vapauteen tunkevaa rähisevää koiraa. Lungi tyyppi siis!

Kun tultiin lenkiltä, otettiin kamat pois ja harjasin Tuiskusen vielä. Laitettiin loimi niskaan ja vein Tuiskun takaisin tarhaan. :) Anne kävi sisällä hakemassa kamoja ja minä rapsuttelin Isoja Kilttejä Jättejä!

Leopojat Rampe ja Into ovat nuo Isot Kiltit Jätit. :) Aika superihania koiria, mutta minulle liian isoja. Jos minä joskus vielä erehdyn ottamaan koiran, se tulee olemaan turkiltaan helppohoitoinen ja kooltaan keskikokoinen/pieni. Ei siis minulle omaksi ikinäkoskaan Isoa Kilttiä Jättiä, mutta aivan upeita ilmestyksiähän ne ovat! :)

Anne heitti minut jälleen kerran Tiinalle autolla :D Kertaakaan en ole vielä kävellyt tuota välimatkaa, joka ei ole mikään tappava. Mutta jos kyytiä tarjotaan, otan sen tottakai vastaan! ;)

Anne jäi Tiinan kanssa jutustelemaan, kun minä karkasin tarhaan kuvailemaan poneja. Uusi kamerarakkausylpeys oikein huusi päästä kokeiluun, joten pakkohan sitä oli mennä poneja kuvaamaan... ;)

Vilisteri

Benistus

Manti

Vili irvistää!

Beni

Muorista ei ole yhtäkään julkaisukelpoista kuvaa! :( Höh, mutta minkäs teet kun et osaa kuvata. Harjoittelua vaan niin ehkä joku päivä saadaan tänne blogiinkin kunnon kuvia! :)

Yhden (minun mielestäni) tosi hienon kuvan onnistuin nappaamaan Tiistaina! :) Tämän:

Arvaa kuka poneista on kuvassa ;)

Kun olin kuvaillut poneja (lähinnä poitsuja) menin nappaamaan Mantin tarhasta ja talutin ponin harjaukseen. Vihdoin viimein löysi kaupasta kaipailemani apuohjan, eli kumichamponin! Muita kutsumanimiä on piuhat, kumpparit, kaulanpidentäjä jne. Virittelin Mantille kamat niskaan, ja laitoin sille sitten piuhat kiinni.

Piuhojen tarkoitus on ohjata hevosta kulkemaan oikein päin. Kun apuohja on kumia, se joustaa eikä ole pakottava, kun sen pitää tarpeeksi löysällä. :) Manti keskittyikin ihan 150% työskentelyyn kentällä! Ensin se oli vähän ihmeissään piuhoista, mutta saatiin monta kertaa läpi niskan myötäys ja sen pään laskeminen taivaasta alas. :) Olen ylpeä ponista!

Työskentely käynnissä ja ravissa sujuivat tosi hienosti! Ei kuitenkaan treenattu liian pitkään, ja nappasin sitten piuhat pois ennen laukkatreeniä. Laukkatreeni meni ihan perseelleen!

Jestas, Manti viskeli minut maahan kerta toisensa jälkeen, punki vastaan, kiukkusi, pysähteli, hyppi sivuun...... Lista on loputon. Seitsemän kertaa taisin tulla alas? Pari kertaa sattui ihan oikeasti aika lujaa, mutta sitten kun tarpeeksi rähisin ponille ja kerroin sille että se tekee tasan niinkuin MINÄ haluan, eikä niin se itse haluaa, rupesi laukkaaminenkin pelaamaan! Manti näemmä tarvitsee tasaisin väliajoin tuon auktoriteetin selvennyksen....

Kun ongelma ei ole se että poni ei osaisi laukkoja. Laukat nimittäin  nousevat maastossa hienosti, ei mitään ongelmaa. Kentälläkin laukat nousevat joskus, joskus taas tulee tuollainen saakelin muulivaihde päälle... Noh, laukat sain kuitenkin lopulta kunnialla nousemaan, ja lopetettiin laukkatreeni siihen.

Jatkettiin sitten helpommilla jutuilla, niin että sain kehuttua ponia oikein tekemisestä. Tehtiin siis väistöjä, ja takaosakäännöksiä, jotka poni osaa. Näin ponille jäi fiilis että se teki jotakin oikein. Lopetettiin siis positiivisiin kokemuksiin. :)

Manti laitettiin pikaisesti tarhakuntoon, ja touhusin nopsasti Muorinkin kanssa. Kello oli aika paljon, yli kahdeksan jo, joten aika alkoi loppua. Muorin kanssa käytiin kentällä vähän köpöttelemässä, ja sitten tehtiin lyhyenlyhyt maastoreissu lopuksi.

Juoksutettiin pojat vielä irti kentällä. Arvokin pääsi juoksemaan poitsujen kanssa! :)

Poitsujen juoksemisen jälkeen iskä tuli hakemaan, ja hiipparoin illan pimetessä kotiin. :)

Tämä teksti ei kuitenkaan vieläkään päättynyt tähän! Olin nimittäin tänäänkin tallilla!

Menin tallille pikkuisen serkkuni Maijun (kohta 5v) ja hänen äitinsä Johannan kanssa. Johanna meni Satun akupunktiohoitoon ensin, ja me mentiin Maijun ja Tiinan kanssa pihalle. :) Haettiin Maijun kanssa Manti tarhasta ja vietiin poni harjaukseen. Harjailtiin yhdessä ponia, ja oli muuten Maijun ensimmäinen kerta kun saa ihan elävää ponia harjata! Elämyksiä :P

Minä kun luulin että Manti on pieni!

Harjauksen jälkeen laitettiin Mantille se lastensatula selkään, ja riimuun ohjat kiinni. Laitoin vielä riimunnarun kiinni riimuun, ja käveltiin kentälle. Maijulle sopi päähn hyvin Tiinalla oleva kypärä, ja niin Maiju pääsi ratsastamaan. :D

Kentällä Maiju sitten nostettiin ponin selkään, ja Manti pääsi olemaan talutusponi! :) Manti käyttäytyi tositosi hienosti ja kiltisti! :)

Ratsastuksessa Maiju uskaltautui jopa ravaamaan! :D Kyllä siitä vielä heppatyttö tehdään, uskokaa pois! :D
Ratsastuksen jälkeen otettiin Mantilta kamat pois, ja Maiju sai antaa ponille ponille palkaksi porkkanan ;)

Kun Manti oli harjattu ja Maiju oli saanut taputella sitä tarpeeksi, vietiin yhdessä poni tarhaan. Maiju sai taluttaa ponia (melkein) ihan itse ;) Minä pidin kyllä kiinni, mutta naru oli Maijulla. Pieni oli ylpeä, niin ylpeä ja tärkeä kun sai taluttaa "sen ison tyttöponin"(=Manti) tarhaan :)

Kun saatiin poni tarhaan turvallisesti, mentiin sisälle. Jutusteltiin hetkinen Tiinan kanssa ja säädettiin Jarkon ja Tiinan kanssa kuvien kanssa, kunnes Johannan akupunktiohoito-operaatio oli ohi, ja minun vuoroni koitti. :P Leikimpäs sitten neulatyynyä! :)

Yllättävän kökössä kunnossa oli taas joka paikka, mutta ehkä tämä tästä! (tai sitten ei....) Rupeaa vähän usko loppumaan tuon olkapään kanssa, ehkä siitä ei ole vaan eläjäksi. Mur. Ihan kamala hedari taas iski hoidon jälkeen, mutta ah se ihana lämpö ja kivuton ja rauhallinen, täysin kiristämätön fiilis hartioissa ja tuossa olkapäässä... :) Paras fiilis!

Minun hoitamisen jälkeen lähdettiinkin aika liukkaasti kotia kohti. Minulla oli nimittäin tänään taas autokoulun teoriatunteja. Ensimmäinen ajotuntikin on varattu! :P Jeeeah! Arvatkaa kellä on kohta kevarikortti? ;) Muahhaahahhahaaaaa! :D

Hurahtipas taas kolme ja puoli tuntia blogitekstiin. :D Ohops! Nyt voisi melkein mennä nukkumaan! Hyvää yätä, palailen taas asiaan kunhan kerkiän. Maanantaina on Harjun näyttelyt, jännittää!! :) Viimeistään ensi viikon alussa palailen sitten taas uuden tekstin parissa. :)

Nyt pakenen, ennenkuin keksin taas jotain ovelaa kirjoitettavaa, enkä ikinä pääse nukkumaan! Hyvää yötä! :D

Uusia kokemuksia! (+ Bloggeri tökkii...)

MUR! Mä kirjoitin pitkän ja hienon selostuksen tallipäivästä. Blogger kuitenkin rupesi tökkimään ravoisasti, enkä saanut lisättyä kuvia tai kirjoitettua mitään. Hetken kuluttua koko järjestelmä kirjasi minut ulos, ja nyt ensimmäisen kerran pariin päivään pääsen jopa kirjoittamaan tähän kirjoitusruutuun bloggerissa!

Arvaatte varmaan kuinka ihanaa on kun parin tunnin työ, teksitit ja kuvien lisäys tekstin sekaan, katoaa kokonaan...... Ei paljon naurata. :( Olin kuitenkin fiksuna tyttönä kerrankin kopioinut tekstin välissä, joten siitä säästyi aika paljon!

Nyt siis uusi yritys tämän tekstin kanssa, ja toivon todella että nyt tämä ei rupea kiukkuamaan. Tosin taidan tietää miksi blogger ei pelittänyt: Google oli epäkunnossa, eikä toiminut täysin, ja bloggerin käyttäjätunnus on googletili, eli blogger toimii googlen yhteydessä. Niimpä bloggerkaan ei toiminut. Nyt google toimii, joten oletan että saan vihdoin tämän tekstin julkaistua! :)

Kirjoittelin siis tallipäivästä 16.3, joka oli tämän viikon keskiviikko :) Tämä on suoraa kopioitu siitä mitä tekstistä oli tallessa, joten puhun eilisestä tekstissä jne. Koittakaa saada selvää! :) Tässä se nyt viimein on:

Hehee, eilen oli ihan superhauska tallipäivä! Koin taas kaikkea uutta ja jännittävää, ja muistin ottaa kuviakin!! Aika hyvin, eikö vain? :D

Ensin menin klo 10 Annelle. Anne sanoi että tänään saisin tutustua Karviin enemmän, ja sanoista tekoihin. Haettiin Annen kanssa Karvisen kamat, ja haettiin ruuna tarhasta :) Poni kiinni puomiin ja aloitin harjauksen. Karvi oli kauheen kiltisti, se ei sanonut eikä tehnyt oikein mitään. Katseli vähän mitä touhuan ja haisteli pariin kertaan minut. :) Karvi on siis issikka, ja karvaa siitä lähti aika rutosti! Ei kuitenkaan ollenkaan yhtä paljon kuin Muorista ;)

Laitoin siinä sitten Karville kamat päälle ja varustin itseni. Turvaliivin olin jättänyt Tiinalle, joten menin sitten ilman. Olen pitänyt itselläni säännön, että turvaliiviä käytän maastossa ja isommilla esteillä. Nyt kuitenkin turvaliivi oli Tiinalla, joten pääsin lipsumaan käytännöstäni! ;) En oikeastaan välitä turvaliivistä, se on vähän epämukava, joten ei yhtään haitannut että pääsin livistämään ilman sitä maastoon.

Päälleni laitoin kuitenkin heijastinliivin ja kypärän tottakai. Sitten kipusin Karvin selkään ja matka maastoon alkoi. Oli aika mielenkiintoista lähteä maastoon kuitenkin ihan vieraalla ponilla, ja kaikenlisäksi se oli suuri poni! Suurin eläin millä olen vuoteen ratsastanut, ja ero noihin settissittiksiin on aika valtava! :D Onneksi Karvi on kuitenkin lauhkea ja kiltti olento. :)

Niimpä lähdin sitten maastoon. Karvi käyttäytyi ihan täydellisen hienosti, se toimii tosi hienosti! Pari kertaa yritin saada tölttiä nousemaan, mutta kun en osannut pyytää tölttiä oikein, Karvi tyytyi vaan ravaamaan ja ihmettelemään mitä minä selässä oikein yritän... :D Ensi kerralla sitten uutta yritystä! Karvi oli tosi mukava, varma, kiltti ja toimiva maastoilukaveri. Se ei sätkynyt mitään, ei edes hullusti rähjäävää kolmea suurta koiraa, ei mitään metsässä kuuluvaa rapinaa tms. Hetken se kuunteli sillan alussa alla virtaavaa vettä, mutta Karvi käveli hienosti sillan yli kun vaan pyysin. :)

Maastoreissu oli kaikenkaikkiaan oikein mahtava! Ilma oli mitä ihanin, poni tosi kiva ja reitti oli mukava. Karvi tiesi selvästi sellaiset paikat joissa on laukattu aiemmin, ja se tarjosi aina laukkaa omatoimisesti :D Aika hauska poniherra :) Kun päästiin kotipihan tuntumaan, Tuisku ilmoitti olemassaolostaan ja hirnui jo kauempaa meille tervetuloa kotiin. :) Karvi tiesi myös missä minun on tarkoitus tulla alas selästä, ja pysähtyi automaattisesti pihalla :D Minä loikkasin alas selästä ja kiitin ponia yhteistyöstä :)

Otettiin Karvilta kamat pois, ja harjasin ponin. Karvi oli hiukan hikinen, tosin ihan hieman, sellainen kostea lähinnä. Heitettiin kuitenkin sille loimi niskaan, ettei sitten selkä kipeydy tai mitään muuta ikävää. Loimituksen jälkeen Karvi vietiin takaisin tarhaan, ja samalla nappasin Tuiskun mukaani! Tuiskun kanssa oli tarkoitus viedä reki Tiinan liiteriin säilytykseen. :)

Niimpä valjastin Tuiskun Annen tarkkailevien silmien alla, ja sainkin melkein oikein koko härdellin! Hiukan oli taas muistamista miten kaikenmaailman remelit kiinnitetään, lähinnä se miten aisat saa aisaremmeillä pysymään paikallaan ja mikä oli se oikea viritys niillä remmeillä. Kun ensin mennään alta ja sitten päältä ja sitten ristiin ja ja ja ja... Ei voi muistaa! :D Kyllä minä vielä opin... :)

Minä keräsin kamani kasaan ja laitoin ne rekeen. Niin sitten lähdettiin Annen kanssa ajelemaan Tuiskua kohti Tiinan pihaa :D Matkaa oli se 500m, joten ihan hirveää reissua Tuiskun ei tarvinnut tehdä... :D Tiinalle asti tiellä oli vielä sen verran lunta ja jäätä että saatiin reki kunnialla Tiinalle. Kun muuten tiet alkavat olemaan kohtuu sulana, ja asvaltilla saatiin Karvinkin kanssa köpötellä yhdellä pätkällä maastossa! Tulee kevätkevätkevät! <3

Ajettiin Tuisku suoraan tallin taakse, liiterin luo. Avattiin remelit ja irrotettiin reki :) Vili oli ihan hurmioitunut uudesta vieraasta, ja elämöi tarhassa kuin suurempikin ori.... Ei siinä kauaa sitten mennytkään kun Vilperoinen päätti tulla langoista läpi..! Pikkumies rehenteli ja tepasteli Tuiskulle jutellen pihalla. Sain ponin otsaharjasta kiinni, ja samalla Tiina antoi minulle Vilin riimun. Taistelin riimun herran päähän, ja pitelin olentoa paikallaan kun Tiina korjasi aidan.

Aidassa oli koko ajan sähköt päällä! Ja Tiina vain piti langoista kiinni ja sai sähköiskun toisensa perään koko ajan. Hullu... :D Kun Tiina sai sitten aidat kuntoon, lykättiin Vili takaisin tarhaan. Nyt sitä hätisteltiin aidalta pois vielä rajummin kuin edellisellä kerralla, mutta eläin päätti olla muuli ja tulla uudestaan aidasta läpi. Noh, taas nappasin orin kiinni ja Annen kanssa samaan aikaan todettin Vilille että Tuisku on RUUNA... :D

Minä lähdin taluttamaan terminaattoria kohti tallia. Tallissa, ja matkalla sinne, vähän keskusteltiin käytöstavoista! Eikä niin vähääkään. Vili ei kunniota minua lainkaan, ja huiteli tallin ovella minua etusilla ja hyppi ja pomppi. Otettiin sitten sisääntulo uudestaan läpi, ja tällä kertaa päästiin melkein yhteisymmärryksessä ovesta sisään. Suljin tuholaiseläimen karsinaansa ja häivyin. :D Vili jäi kiukuttelemaan yksin sisälle.

Anne oli lähdössä pihasta Tuiskua taluttaen. Niimpä jäin sitten jatkamaan päivääni Tiinan kanssa. :) Ensin vietiin Vili takaisin tarhaan, sähköriimu päässä, ja sitten otettiin Manti toisesta tarhasta mukaamme :) Talutin Mantin harjaukseen, ja harjasin ponia pienen ikuisuuden. Karvaa nimittäin lähtee aika tolkuttomasti! Kun olin saanut Tiinan kanssa ponin harjattua ja kaviot putsattua, ruvettiin laittamaan valjaita ponille! Manti pääsi ajolenkille!

Tiina valjasti oman puolensa ponista noin millisekunnissa, ja minä jumitin aloillani ja pohdin mikä hihnoista on oikea... :D Tsiisus, ehkä se poniajolupa jää ajamatta kun ei osaa valjastaa eläintä! :D Ehkä minä vielä joku kaunis päivä opin... :) Tiina oli kiltti ja kertoi minulle mitä tehdä. ;) Saatiin kuin saatiinkin sitten Manti ajokuntoon, ja lähdettiin liikenteeseen! :)

Tiina ajoi, Manti temppuili ja minä istuin kyydissä ja valokuvasinkin hieman! :) Manti tosiaan aluksi hyppi ja pomppi kaikenlaista: kivi oli ihan jumalattoman pelottava, samoin kanto järkytti pienen ponin sielua, ja asvalttiläiskä oli melkein ylitsepääsemättömän pelottava! Lumen alta paljastuva maa oli melkein sydänkohtauksen paikka, ja eihän sitä koskaan tiedä muuttuuko liikennemerkki sapelihammastiikeriksi joka nielaisee Mantiraukan yhdellä suupalalla...

Poni oli siis lievästi ilmaistuna hysteerinen aluksi, mutta rauhoittui kun mitään kamalaa ei ihan oikeasti tapahdu. Se liikennemerkki ei syönyt ponia, hiekka ei tappanut, kanto ei hypännyt päälle, eikä asvalttikaan tehnyt mitään... :) Metsässä Manti oli jo ihan okei sinut asian kanssa, se vaan puksutti eteenpäin. :)

Mentiin melkein kahden tunnin reissu, tosin Manti on aika hidas kun se on niin pieni :) Luntakin oli matkalla aika reilusti siellätäällä, ja tamma joutui ihan oikeasti tekemään töitä! :) Hyvähyvä, näyttelykuntoon pitäisi saada ja noin se läski lähtee... Tosin vain ponilta, minun läskini eivät lähteneet ollenkaan siellä kärryillä kököttäessä... Voisin tästä lähteä lenkille kun olen saanut tämän kirjoitettua loppuun... ;)

Kun tulimme takaisin päin, Manti oli huomattavasti reippaampi. Perus tämä kuvio, mennään kotia kohti niin matka-aika on puolet lyhyempi... :D Kotona Manti oli töitä tehneen näköinen, eli siis hikinen. Se oli tyytyväisen oloinen, ei ollenkaan hapan. :) Otettiin kamat pois ja minä harjasin karvat suoriksi. Sitten heitettiin Mantille loimet niskaan ja poni suurensuurien kehujen jälkeen takaisin tarhaan. :)

Tarhasta nappasin kiinni Muorin, ihanalla pinkillä riimulla ;) Muori lähti innoissaan mukaani, se ravasi ohi ja oikein kiemurteli. Sillä oli selkeästi kiire! Talutin Muorin harjaukseen, ja sitä ponia sitten harjasinkin, pitkään! Muorista lähti karvaa. Sitä lähti ja lähti ja lähti. Niimpä minä vain harjasin ja harjasin ja harjasin. Pohdin siinä samalla mitä voisi Muorin kanssa tehdä tänään. Kun ei viitsinyt taas lähteä maastoon, olin ollut Karvilla maastossa ja Mantinkin kanssa oltiin metsässä kärryilemässä. Ohjasajoa pohdin, mutta kun kentällä on valmiit urat ja Muori on niin jumalattoman uraorjentoitunut poni, että sitä on rasittavaa ohjailla pois uralta kun en itse osaa sitä ohjasajojuttua mitenkään erityisen hyvin...

Niimpä päätettiin että ohjasasjoa harjoitellaan sitten kun lumet suvaitsevat häipyä kentältä, ja tänään tehtäisiin jotain ihan muuta! Nimittäin poniagilityä! :D Pistin Muorille suitset päähän, ja laitoin liinan kiinni. Nappasin raipan mukaani, ja lähdettiin kentälle. Tiina kaiveli liiteristä tavaroita ja kasasi niitä kentälle :) Kaksi autonrengasta olivat hauskimmat löydöt, niitä nimittäin tarvitaan oikeasti poniagilityssä! Lopulta kentällä oli yksi este, neljän tolpan pujottelu, kolmen puomin sarja ja kaksi autonrengasta. :)

Siinä me sitten tehtiin kaikenlaisia tehtäviä! Muori oli ihan tasan tarkkaan tietoinen mitä me oikein touhusimme, se oli pujotellut aikaisemmin, nimittäin poni pujotteli ihan itse ohjausta tarvitsematta... :D Fiksu poni! Esteen se hyppäsi oikein hienosti perässäni, ja puomien yli loikittiin hienosti yhdessä :D Minäkin hyppelin esteitä ponin edellä, ja nyt on vähän kintut kipeänä :D Ei ole nimittäin pitkään aikaan tullut hypittyä tuolla tavalla!



Muori juoksee liinassa :)



Muorin kanssa touhuiltiin jonkin aikaa noita agijuttuja, mutta ensin juoksutin sen. Muori kuunteli hienosti laukkakäskyä, eikä vasen laukka vaikuttanut ollenkaan huonolta! Ja hienosti poni nosti laukat molempiin suuntiin, ongelmitta. :) Muori on siitä aika hankala olento, kun se ei malta millään tiputtaa ravilta käyntiin. Käyntiä saa pyytää 20 kierrosta ja siltikin pitää puoliksi kiskoa toinen uralta että se käynti löytyy. Niimpä sitten rupesin projektiin: menin kävelemään Muorin vierelle. Pyysin ravia ja juoksin sen vieressä. Sitten pyysin ponilta äänellä käyntiä, ja siirryin itse kävelemään. Muori siirtyi käyntiin.

Näin jatkettiin, ja minä siirryin koko ajan vähän lähemmäs ympyrän keskustaa. Minä juoksin kun pyysin ravia ponilta ja kun minä siirryin kävelemään ja pyysin käyntiä ponilta, Muori siirtyi käyntiin. Lopulta sain ponin siirtymään ravilta käyntiin niin että seisoin ympyrän keskellä, ja poni oli ihan yksinään uralla! :) Ponipsykologia toimi! :)

Kun olin juoksuttanut Muorin molempiin suuntiin, ruvettiin enemmän tekemään niitä Agijuttuja. Kokeiltiin  myös poniagilitylle tyypillistä 'etujalat autonrenkaaseen' tehtävää! Muori oli sitäkin selvästi tehnyt aiemmin, ja parin toiston jälkeen se tajusi suunnilleen mitä siltä vaaditaan. Tähtäys renkaan keskelle vain tuotti hieman ongelmia, mutta kun vaan harjoitellaan niin kyllä se vielä onnistuu!

Agilityponi! ;)

Agilitytreenauksen jälkeen Tiina rupesi kasaamaan uralle esteitä. Minä olin vastahankaan estekorkeuksien kanssa, mutta Tiina oli päättänyt nyt vihdoin näyttää minulle että mamoilu estekorkeuksien kanssa on aivan turhaa! Tiina kasasi yhden korkeamman pystyn, sitten matalemman pystyn, ja yhden rengasesteen. Esteiden rakennuksen jälkeen Muori päästettiin irtohyppäämään, ja näyttämään esteponin taitojaan minulle!

Rengasestettä epäilin eniten, mutta Muori loikki kaikkien esteiden yli ihan leikiten! Se pinkoi laukkaa ja ravia pitkin kenttää ja hyppi esteitä toisensa perään. :D Kuinka huippu pieni poni! Minä kuvasin Muorin loikkimista, ja olen aika ylpeä siitä! Korkein pysty oli 47cm korkea, eli pyöristetään 50senttiin! Ja Muori hyppäsi sen yli aivan leikiten, ja oikein kunnon varalla...! :D

Aika pian lopeteltiin sitten loikkiminen, ja kerättiin Tiinan kanssa esteet pois ja lähdettiin kentältä. Muori ei halunnut tulla luokse, joten me vain häivyimme kentältä Tiinan kanssa ja poni jäi sinne ;) Hetken kuluttua palasin hakemaan riiviötä, ja poni tuli oikein nätisti luokseni ja halusi lähteä mukaani :) Psykologia toimi jälleen! ;)

Kun olin juuri saanut Muorille loimen niskaan, isi ajoi autolla pihaan :) Eipä siinä sitten muuta kuin poni tarhaan ja hetkisen jutusteluiden jälkeen kohti kotia. :) Oli tosi hauska päivä kun touhusi taas kaikenlaista ihan erilaista kuin normaalisti :) Karviin oli hauska tutustua, opin uusia ulottuvuuksia Mantista ja opettelin Muorin kanssa agilityä! :)

Nyt loppuun vielä kuvia Muorista hyppäämässä! :) Se on aika huippu pikkuruinen poni, eikö vain? <3 :)

50cm!

Rengaseste, reilu 40cm

50cm ja katsokaa millä ilmavaralla!

Vilinää ja vilskettä

Vähän oli tänään vilkas päivä! Koko ajan menossa ja tekemässä jotain: ihan parasta! <3 :)

Ensin matkasin aamupäivällä klo 10 Annelle. Päivääni olin ideoinut eilen illalla siten, että olen ensin Annella ja touhuan siellä jotakin, ja sitten menen Tiinalle ponien luo, liikutan ensin Muorin ja sillä välillä Mantille isketään kinttuun uusi kenkä, mystisesti kadonneen tilalle. Tällä kaavalla lähdin toteuttamaan päivääni :)

Ensin siis Annelle. Karville oli tulossa ratsastaja klo 10, joten pohdittiin Annen kanssa että minä ajelen Annen avustamana Tuiskulla ja Karvinen saa porhaltaa perässä ratsastajan kanssa :) Karvisen ratsastaja saapui ihan vähän minun jälkeeni, ja ruvettiinkin sitten heti laittamaan heppoja liikutuskuntoon. Tuisku oli tosi ystävällinen ja kiltti kuten edelliselläkin kerralla, se vain kökötti aloillaan ja katseli mitä minä puuhaan. :) Valjastuksessa Anne kertoi mitä tehdä, ja minä virittelin remelit ja hihnat kiinni.

Aika nopsasti olimme valmiita, ja Anne ja minä sukelsimme superlämpimien haalareiden sisään. Sitten matka sai alkaa :D Matka alkoikin aika luottamusta herättävästi ja sitä rataa: heti kun Annen mies päästi irti Tuiskusta jonka hän talutti autojen ohi, Tuisku lähti liikkeelle hieman nykäisten ja tasan sillä sekunnilla minä ja Anne kaaduimme selällemme reen pohjalle...... :D:D Liikkeelle lähtö, liukas reen penkki ja liukas haalari saivat yhdistettynä meidät kaatumaan :D Tästä kuitenkin selvittiin kunnialla ja päästiin aloittamaan matka kunhan ensin kömmimme takaisin penkille... :P

Rekiretki oli tosi hauska ja pitkä! Mentiin reilu kaksi tuntia pitkin poikin maita ja mantuja. Suoraa sanoen minulla ei ollut oikein mitään hajua missä me menimme mutta samapa tuo, Anne tiesi missä ollaan ja mihin mennään :D Tuisku parantaa koko ajan ajatustani ravureista, se on niin kovin mukava olento. :) Pään vieterimäinen viskeleminen ja ohjien nyppiminen on ainut miinuspuoli minkä siitä olen tähän asti löytänyt. Ei siis oikeastaan ole paljoa mitään negatiivista sanottavaa Tuizkusta :D

Jotenkin minä väännän aina Tuiskusta Tuizkun, se on hauska sanoa. Tuizku :D Nämä on taas näitä lempinimiä ála Amanda ;) kuten pari Muorin lempinimistä: Liitävä lihapulla, Singeri, Kameli, Muru.... Ja lista jatkuu :D Tuizku on siis ihan iisi vielä! :D

Ajolenkki sujui oikein mallikkaasti. Karvinen tuli mukana hienosti, ja Tuisku käyttäytyi oikein esimerkillisesti. Minäkin olen oppinut jo jotain, osaan tehdä parempia käännöksiä kuin aluksi. :) Tänään ei otettu ihan jokaikistä penkkaa mukaan ;)

Kerran Tuiskunen vähän innostui, ja ravasi hyvinkin reippaasti! Se oikein kiisi eteenpäin ja siirtyipä jopa laukalle ennen kuin sain sen alas ja kävelemään nätisti. Tuiskun laukatessa eteenpäin epäilys eläimen jarruista hiipi mieleeni ja ajattelin että nyt se on menoa. Hetken ehdin jo ajatella että olen liian nuori kuolemaan ;) Vauhdista huolimatta Tuisku kuunteli tosi hienosti ja siirtyi kävelyvaihteelle kun tosissani ja oikein pyysin. :)

Tehtiin siis tosiaan sellainen reilun parin tunnin ajolenkki ja oli tosi kivaa :) Ilma oli mitä ihanin ja Tuisku oli mitä ihanin, joten mikäs siinä ajellessa, ja vieläpä hyvässä seurassa :) Kun päästiin kotipihaan takaisin, Tuisku käppäili jo löysin ohjin ja ihan iisisti. Se oli aika hikinen, olihan tuo kovaa treeniä sille! Purin Annen avustuksella valjastuksen, joka oli 'ei niin hyvä valjastus'. Ensi kerralla parempi, tällä kertaa aisa oli valunut jonkin verran, joten liian löysään olin remelit kiinnittänyt. Anne tarkisti kyllä asian jo matkalla, ja sanoi että kyllä tuolla kotiin asti pääsee :) Ja pääsikin, onneksi :D

Sitten vuorossa oli loimitus, ja heppojen tarhaan vieminen. Sen jälkeen minun oli aika siirtyä Tiinalle! :) Anne oli lähdössä kaupunkiin asioille joten hän heitti minut autolla Tiinalle, ja nappasi mukaansa porkkanasäkin. :) Anne lähti hoitamaan asioitaan ja minä jäin Tiinalle. Vuorossa oli Muorin liikutus :)

Muori oli tarhassa ihan höppänä ja tuli luokseni vaikka minulla oli sen riimu kädessä!!! iso punainen risti taas seinään! :D Muori sai tosiaan olla ensimmäinen kun Mantilla oli muuta ohjelmaa: kengitys ja eläinlääkärinkin oli määrä tulla neitiä katsomaan. Mantilla on ollut vähän mahaongelmia. Muori oli kuitenkin minun uhrini, ja se lähti oikein innoissaan ravaten tarhasta mukaani :D Talutin Muorin harjaukseen ja putsasin siltä kaviot sekä tottakai harjasin miniponin. :) Pikainen ja päälipuolinen harjan ja hännän selvitys tuli hoidettua myös.

Kun siinä harjailin ja valmistelin Muoria lähtökuntoon, kengittäjä Carita saapui. Minä lähdin käymään vessassa ja kun tulin takaisin, oli pihassa taas uusi auto ja uusi ihminen ja uusia koiria. :D Eläinlääkäri Talvikki oli kurvannut pihaan koiriensa kanssa. Tiina oli jo laittamassa Muorille suitsia päähän, ja niin minä virittelin huomioliivin ja kypärän päähäni. Turvaliivin unohdin kotiin, joten ilman sitä sitten liikenteeseen. Pihassa oli kauhea vilinä päällä, autoja ja ihmisiä ja koiria vaikka kuinka monta. Me Muorin kanssa suuntasimme matkamme kohti maastoa, ja pääsimme livistämään pois keskeltä tuota vilinää ja vilskettä :D

Muori oli vähän sätky kun tuuli ihan hirmuisesti. Se yritti taas pariin kertaan ottaa hatkat ja lähteä kotia kohti, mutta kuunteli kun pyysin ja käskin sitä jatkamaan matkaa. Menomatka oli oikein rattoisa, minä juttelin ponille kaikenlaista maan ja taivaan väliltä, kun huomasin puheen rauhoittavan Muoria oikein erityisen paljon. Kävimme metsätien päässä ja lähdimme sitten tulemaan takaisin. Siellä tiellä on oikein mahtava laukkasuora, ja niinpä rupesinkin sitten nostamaan laukkaa. Avuista ei noussut vasen laukka kertaakaan, mutta sitten minä olin ovela ;)

Käänsin Muorin poikittain polulle. Menosuunta oli sellainen että lähdimme siis vasemmalle. Niimpä käänsin Muorin menosuuntaan ja samalla pyysin vasenta laukkaa. Poni nosti suoraa laukan, ja laukkasi hienosti vasenta laukkaa pitkin metsätietä! Tulimme ylämäen juurelle ja minä vain kiritin ponia laukkaamaan ylämäenkin. Näin vasemman laukan miniminiaskel suureni ja poni oikeasti joutui laukkaamaan vasenta laukkaa ihan tosissaan ja aika pitkän pätkän. Muori oli tosi innoissaan laukasta ja olisi halunnut vaan laukata tuulen lailla kotiin asti. Minä kuitenkin rupesin himmaamaan tahtia ja ravailtiin ja käveltiin pellon laitaan asti.

Pellon laidalla otin sitten kunnolla käyntiin ponin ja lähdettiin kävelemään traktorinjälkeä pitkin pellon yli. Ollessamme n. puolessa välissä peltoa huomasin Jarkon ja Arvon pellon toisessa päässä. Muori tuijotti heitä korvat hörössä ja yritti ravata kohti ihan innoissaan. Olimme jo aika lähellä Jarkkoa ja Arvoa kun Arvo haukahti. Muori sai ihan himmeän slaagin, kääntyi takajalkojensa ympäri ja lähti tukka putkella kiskomaan laukkaa kohti metsää. Sitä nato-ohjuslähtöä voisi kuvailla yllättäväksi!!

Se ehti laukkaamaan silmät päässä pyörien ja paniikissa piereskellen melkein pellon toiseen päähän ennenkuin sain ponineitiin vähän järkeä ja laukan hidastumaan ravin kautta käynniksi. Muori kuitenkin sukelsi yllättäen traktorinjäljeltä toiselle, ja välissä olikin hirmuisesti lunta! Muori putosi kylkiään ja kaulaansa myöten hankeen ja loikkasi säikähtäneenä ylös, jolloin minä viimein tipahdin. Oikeastaan tipuin jaloilleni :D Olen aika ylpeä itsestäni, pysyin matkassa mukana tosi pitkään!

No päätin taluttaa Muorin sitten pellon yli, koska ponilla on ollut taipumuksia siihen ettei se päästä minua enää selkäänsä jos kerran putoan. Talutinpa siis Muorin Arvon ja Jarkon luo, ja voi luoja kuinka ponilla pyöri silmät päässä ja valkuaiset välkkyivät kun lähestyttiin _ihan tuttuja tyyppejä_! Muori sai sitten haistella Jarkkoa ja Arvoa ja niin se rauhoittui ja matka jatkui. Jarkko ja Arvo lähtivät toiseen suuntaan, kohti metsää, ja minä yritin kivuta takaisin muorin selkään. Pääsinkin selkään yllättävän helposti! Ehdittiin kävellä noin kymmenen metriä kunnes Muori säikähti tai "säikähti" jotain, ja viskeli minut hankeen oikein tyylikkäästi. Noh, eipä siinä sitten muuta kuin uusi yritys selkään kipuamisessa.

Mutta se perkele ei enää päästänyt minua selkään!! :D Muorille tuli oikein muulivaihde päälle, ja joka kerta kun yritin kivuta selkään poni pukitti komeasti siihen asti että olin rähmälläni maassa... Joten eipä siinä muu auttanut kuin joko tapella tai kävellä kotiin. En sitten jaksanut jäädä tappelemaan asiasta kun kotipihaan oli matkaa 100m. Niimpä talutin oikein hyväntuulisen ja pirteän pikkuponskin kotiin. :D

Tiina ja Carita tuijottivat meitä epäuskoisesti pihalta kun tulimme jalan kotio :D Ei ihan se näky mikä piti olla. Selitin sitten että poni ei päästänyt minua enää selkään :D Kohtuu huvittavaa ja ironista, tuo poni on vajaa metrin korkea(!) ja minä en mahda sille mitään kun se päättää oikeasti piruilla :D No, talutinpa sitten ponin harjaukseen ja otin suitset pois päästä. Tiina laittoi riimun päähän ja ponin kiinni ja minä aloitin sen harjauksen. Poni loimitettiin taas lämpöiseen loimien sisään.

Kun olin kiinnittämässä loimea edestä, Muori taas laski päänsä olkapäälleni ja hiplaili olkapäätäni. Se hypisteli takkia ja lopulta taas laski päänsä nojaamaan olkapäälleni. Se on jotenkin niin suloinen, niin sympaattinen ja toisinaan aivan suunnattoman turhauttava ja rasittava ♥

Muori lykättiin ihan yksin tarhaan, kun Manti oli jaloittelemassa kentällä. Se kun ei saa nyt syödä heinää, joten se oli kentällä, jossa se toivon mukaan kävelisi. Mentiin sitten kävelemään kentälle, oikeastaan minä kipusin ponin selkään ihan vaan riimu + pikalukolliset ohjat järjestelyllä. Pidin Mantin liikkeessä mahdollisimman paljon. Kokeilin kaikenmaailman ihmeellisyyksiä, kuten maailmanympärimatkaa ja väärinpäin ratsastamista :D Aika fiksua taas, mutta joskus kyllä saa lapsettaa :) Juuri kun olin väärinpäin selässä, iskä oli saapunut pihaan ja tuli polkua pitkin kentän lähelle. En huomannut isiä ollenkaan, kunnes kuulin: "Amanda, sä ratsastat väärinpäin!!"

Isän kaikkinäkevät silmät yllättivät. :D Oli siis lopettelun aika, joten kiepautin itseni vain ympäri ja laskeuduin alas selästä. Nappasin ohjat irti Mantin riimusta ja sitten taputin ponia kiitokseksi :) Manti käveli perässäni portille, mutta joutui jäämään sinne. Minä vein ohjat paikalleen, ja isä halusi nähdä Benin. Tosin Beni oli piilossa tarhassa, eikä jaksanut tulla näyttäytymään ollenkaan... :D Ei väkisin!

Keräilin kamani kasaan, ja sitten loikkasin autoon. :) Taas oli tosi upea päivä, näitä vaan lisää! :) Noi ponit, ja ylipäätään talleilu, antaa mulle niin paljon, ihan hirveän paljon ja se mitä saan, on sellaista mitä ei voi rahassa mitata. Ne ovat minulle ihan elintärkeitä, ja niiden kanssa touhuaminen on ihan käsittämättömän upeaa. Se on jotain sellaista mitä ei voi ymmärtää ellei sitä koe. Ja minä saan sen kokea... :) <3

Ainiin, lupasin ottaa kuvia... KöhKöh... Otin koko päivän aikana kolme kuvaa. Eikä niistä yksikään ole julkaisukelpoinen :D Anteeksi! Niimpä saatte katseltavaksenne Niiskun kuvan. Niiskulla on oikea asenne elämään, eikö vain? ;)

Just a perfect day

Jeap. Otsikko kertoo aika paljon! Eilinen oli tosissaan tosi upea päivä! :) Olin illalla sen verran väsynyt ja iloinen että söin vain minttujäätelöä ja katselin maailman parasta televisiosarjaa, Greyn Anatomiaa. En ruvennut rustailemaan päivitystä, mutta nyt on sen aika. :)

Ikävä kyllä tähän postaukseen ei ole tulossa kuvia.

Eilen koin taas paljon uusia asioita! :) Ponit opettivat taas lisää, ja opin ponineitien luonteista jälleen ihan uusia juttuja. Mantin ja Muorin kanssa touhuilun jälkeen pääsin laajentamaan jälleen hevosharrastatustani! :) Tiinan ystävä ja naapuri Anne tarvitsee apua onnettomuuden takia omien hevostensa Karvisen ja Tuiskun liikutuksessa. Minä hypin innosta kun Tiina rupesi laittamaan viestiä että Anne kaipaisi apua! :D Mikäs siinä, minulla on aikaa ja innostusta ja käyn muutenkin Mantin ja Muorin kanssa touhuamassa niin miksi en ponien liikutuksen jälkeen voisi kävellä puolta kilometriä Annelle! :)

Soitin Annelle ja sovittiin että tulen käymään ja tutustumaan heppoihin sunnuntaina, eli eilen, kun olin menossa Mantia ja Muoriakin ratsastamaan. :)

Aloitetaan kuitenkin kirjustaminen ihan aikajärjestyksessä. :)

Eilen aamulla tähtäsin lähtöön klo 11. Aika hyvin pysyin aikataulussa, nimittäin olin autossa jo 11.07! Aika hyvin minulta hei ;) Tosin käännyimme hakemaan vielä turvaliivin, joten matkaan päästiin lopulta 11.11. Aika tarkalleen olin tallilla 11.45, ja siitä alkoi sitten oikein mahtava ja tapahtumarikas tallipäivä!

Tarkoitus oli ottaa vaihteen vuoksi Muori ensin, ja se olikin suloisesti portilla vastassa. Noh, sitten kun Tiina toi käteeni riimun, Muori lähti hitaasti mutta varmasti kävelemään poispäin. Kävelin mukana ja koitin saada neidin pysähtymään. Paskat! Poni otti jalat alleen ja ravasi karkuun.... Manti tuli sitten taas kainalooni tuhistelemaan, joten tehtiin riimun vaihto ja Manti sai lähteä ensimmäisenä töihin. Muori on kyllä ihmeellinen poni, kun se kuitenkin tykkää ihan kauheasti tehdä töitä ja on aina innoissaan harjauksessa jo lähdössä, mutta tarhassa se vääntää aina jotain ihan omaa show'ta. Jännä pieni poni. :D

Manti oli tapansa mukaan erittäin suloinen, ja harjailin sitten ponin läpikotaisin. Olimme valmiiksi Tiinan kanssa sopineet että lähden Mantin kanssa maastoon! :D Niimpä sitten virittelin ponille ratsastusvyön, itselleni turvaliivin ja heijastinliivin + kypärän tottakai. Ponille vielä suitset päähän ja sitten mahavyön lopullinen kiristys. :) Ei muuta kuin tallipihassa selkään ja kymmenen kertaa varmistus siitä että puhelin on mukana taskussa. Jos vaikka sattuu käymään niin että manti jatkaa matkaa ilman minua... ;)

Lähdettiin siitä sitten kävelemään kohti maastoreittiä. Ensin mennään lyhyt pätkä asvalttiautotietä, jonka jälkeen päästään hiekkatielle(?). En ole varma, sillä siellä oli törkeästi lunta, mutta oletan tien olevan hiekkatie kun se menee keskellä metsää. :D
Tiina saattoi meidät hiekkatien alkuun, ja sanoi että menette noita traktorin jälkiä pitkin koko hiekkatien toiseen päähän. Siellä tulee isompi tie vastaan ja sitten kääntykää takaisin. :D Että näin. Näillä ohjeilla sitten lähdettiin uhmaamaan kohtaloa... :D

Manti kulki pellon yli taipaleen ihan nätisti, mentiin puolipitkillä ohjilla ja hiippailtiin kohti metsää. Tiina oli unohtanut sanoa että ne traktorin jäljet haarautuvat jossain vaiheessa... :D Siinä me sitten mietittiin hetki, mennäänkö alas vai ylös. Mentiin sitten suoraa, eli ylös. Metsässä oltiin ehditty kävelemään hetkinen kun pyysin ensimmäiset ravit. Manti ehti ravata ehkä kolme jännittynyttä askelta, minä kevensin ja rauhoittelin ponia. Sitten ihan ykskaks, Manti veti liinat kiinni, pään alas, ja loikkasi kaksi metriä takaviistoon hankeen. Minä rysähdin yllättävän liikkeen takia hankeen, mutta pidin kiinni ohjista, joten Manti ei päässyt livistämään mihinkään. Pari askelta se koitti steppailla mutta tajusi että tosiaan olen kiinni sen ohjissa ja luovutti. Tästä alkoi operaatio kiipeä ponin selkään... :D Se tosin sujui ihan hienosti, loikkasin nopeasti selkään ja matka jatkui taas.

Manti oli ihmeellinen sätky eläin! Se hyppi ja pomppi milloin mitäkin (esimerkiksi puun kannot olivat tosi pelottavia, samoin linnut ja oravakin!), ravissa se oli ensimmäiset kaksikymmentä metriä ihan jännittynyt ja valmis sinkoamaan kuin nato-ohjus ihan minne vaan. Kun vaan ravattiin eteenpäin Manti taas rauhoittui ja askel parani kivasti, tultiin siihen kohtuu rentoon raviin. Matoravia Manti ei tasan tarjonnut kertaakaan! :D

Tultiin sitten yhden isomman alamäen jälkeen taas suoralle tielle. Käveltiin siinä hiljalleen ja ihan rauhassa eteenpäin, kunnes ihan yhtäkkiä takaamme kuului jokin ääni, varmaan lumi putosi puista, mutta manti ei jäänyt kuulostelemaan mikä ääni se oli. Poni ampaisi aivan järjettömään laukkaan! Ei ole mennyt laukkaopetus metsään, poni nimittäin nosti käynnistä laukan ja laukkasi ihan järjettömän kovaa pitkin metsätietä. ;) Mitään pidätteitä se ei kuunnellut, minä vain istuin kyydissä ja Manti veteli kunnon kiitolaukkaa. Tai kiitolaukkaa ja kiitolaukkaa, mutta saakelin lujaa se eläin pinkoi! Noin sadan metrin jälkeen sain ensimmäisen kerran suuhun mitään tuntumaa, ja aika pian sen jälkeen sain otettua pieniä kevyitä pidätteitä läpi, jolloin Manti hidasti laukkaa ja tiputti aika pian raville. Ravista se siirtyi käyntiin nätisti, ja jatkettiin hetkinen matkaa käynnissä.

Käynnin jälkeen pyysin Mantia taas ravaamaan, ja se oli jännittynyt kuin viulunkieli! Pitkään saatiin ravata ennen kuin ravi oli edes kohtuu rentoa. Tai ei se ollut missään vaiheessa rentoa, mutta vähemmän jännittynyttä ainakin. Otettiin sitten taas käyntiä ja käveltiin aika pitkään jolloin Manti tosissaan rauhoittui kivasti. :) Aika nopsasti olimme tien päässä, ja arvatkaa mikä meitä oli siellä vastassa! Hiihtäjä! Hiihtäjä oli tien loppupään viereisellä pellolla, ihan pellon reunassa, tien vieressä, olevalla ladulla.

Manti näki hiihtäjän, heitti 180 astetta takajalkojen kautta ympäri ja laukkasi karkuun. :D Parin laukka-askeleen jälkeen käänsin ponin ja mentiin uudestaan kohti paikalleen nauliintunutta ja erittäin järkyttyneen näköistä hiihtäjää! Poni heitti jälleen ympäri ja yritti livistää parhaansa mukaan paikalta. Hiihtäjältä kuului arka kysymys kun lähestyttiin jälleen: "Pitäisikö mun mennä pois tästä vai mitä mä teen?" Vastasin että ole vaan siinä, me tullaan kyllä ohi. Hymyilin rohkaisevasti hiihtäjälle ja pakotin Mantin yksinkertaisesti menemään sen kamalan hiihtäjän ohi. :D Matkaa tien päätyyn oli ehkä 10metriä, joten käveltiin pari metriä sinne päin ja käännyttiin. Hiihtäjä seisoi edelleen paikallaan ja tuijotti meitä :D

Nyt piti päästä jälleen hiihtäjän ohi! Manti keräsi itsensä oikein jännittyneeksi lihaskimpuksi ja oikein pidätti henkeään kun ampaisimme aika reippaassa ravissa hiihtäjän ohi... :D En tiedä mihin se hiihtäjä sitten matkasi, mutta me jatkoimme matkaa ravissa kohti kotia. Manti oli selvästi iloinen kun suunta oli kotiinpäin! Sitä sai melkein pidätellä ihan tosissaan sillointällöin. Matka kuitenkin meni tähän suuntaan oikein paljon kivemmin kuin toiseen suuntaan. :) Molemmat laukat nousivat yhdestä pyynnöstä, ja laukkasimme ihan reipasta ja jeessiä laukkaa! :)

Otettiin sitten laukkojen jälkeen ravia, ja ravailtiin aika pitkään, kunnes oltiinkin jo melkein loppusuoralla. Otettiin käyntiä ennen peltoa jo, ja käveltiin sieltä rauhassa ja yhteistuumin kotiin. :) Manti oli ihan innoissaan vielä kotipihassakin, oikein sähköjänis eläin! :D

Selitin Tiinalle kaikenlaista maastoilustamme, ja riisuttiin siinä sitten Mantilta kamat pois. Manti ei ollut edes oikeastaan lainkaan hikinen, vaikka oltiin menty ihan turhankin reippaasti aina sillointällöin! :) Poni loimitettiin kuitenkin kunnolla kun oli sairaan kylmä ja kova tuuli. Harjauksessa sitten havaitsin että Mantin toisen etujalan kenkä oli jäänyt matkalle... Minua vieläkin hämää tämä, koska en tosissaan huomannut missään vaiheessa askeleessa epäpuhtautta! olihan se tottakai epäpuhdas, mutta miksi en huomannut sitä..? Manti oli ihan höpsö kun laitoin loimen solkia edestä kiinni, se nuoli koko ajan olkapäätäni ja oli ihan iholla sen turpansa kanssa koko ajan! Se taisi tykätä maastoilusta, ainakin se oli oikein tyytyväisen ja innokkaan näköinen kun vein sitä kohti tarhaa.

Manti vaihdettiin Muoriin, joka nyt antoi ihan suosiolla kiinni. Ei mitään ongelmaa! Muorinkin kanssa oli tarkoitus mennä maastoon, tosin vasta sen jälkeen kun oltiin saatu energiaa purettua hieman kentällä. Kentällä menin ilman ratsastusvyötä, mutta maastoon laitettiin vyö ihan vain minun takiani :D Vyö tosin oli huono idea, se kun ei sopinut muorille edes vaikka mentiin ihan suoraa maastossa. Vyö valui silti kaulalle, ja kaksi kertaa joudin korjaamaankin sen maastossa. Ensi kerralla menen tasan tarkkaan ilman mitään ratsastusvyötä!

Ensin tosiaan purimme Muorin ylimääräistä energiaa kentällä. Kentällä lämmiteltiin hyvin, ja otettiin sitten parit siirtymiset molempiin suuntiin. Tehtiin myös ympyrällä taivuttelua, ja vasempaan suuntaan taipuminen oli huomattavasti vaikeampaa. Pitää siis treenailla vaan!

Kun kentällä oltiin saatu sellainen perustottelevaisuus läpi, lähdettiin kohti harjauspaikkaa. Muori rupesi hidastelemaan heti mäen jälkeen pihassa, se pysähteli silleen sniikisti kesken askeleen ja mateli kohti harjausta :D Se ei halunnut lopettaa vielä! :D Kuinka suloinen se oli, ihan pettyneen oloinen kun mentiinkin jo niin nopeasti harjaukseen. Harjaupaikalla taiteilin itselleni päälle turvaliivin ja heijastinliivin, ja Tiina laittoi Muorille ratsastusvyötä. Vyö kiristettiin paikalleen ja nimpä kapusin jälleen selkään. Muorin ilme kirkastui, ja se melkein pomppi paikallaan kun ei lähdetty jo!! :) Taas puhelimen mukana olemisen varmistus, ja sitten kohti metsää.

Muori oli varmemman oloinen tyyppi, se käveli huomattavasti rennommin kuin Manti. Ainoa vaan että Muori ei yhtään tykännyt siinä traktorinjäljessä kävelystä. Se jotenkin inhosi sitä kuviota joka tarktorin pyörästä jää. Kuitenkin kuuliaisesti se jatkoi matkaa kun pyysin. Pari kertaa Muori kokeili sen bravuuria, josta Tiina oli minua varoittanut jo etukäteen. Muorin tapana on siis ihan varoittamatta hypätä pystyyn, ja kääntyä ympäri ja ampaista toiseen suuntaan... Kaksi kertaa Muori tätä kokeili, mutta muuten se kulki ihan iisisti sinne mihin halusin.

Yhden kerran Muori tosissaan pelästyi, ja lähti kanssa laukalla kipittämään pakoon. Ja tämä niin kamalan pelottava asia ihan oikeasti oli sen oma pieru...... -.-' :D Muori ei mitään muuta säikkynyt, paitsi omaa pieruaan! Että sellainen miniponi :D Laukalta se rauhoittui kuitenkin nopeasti ja matka jatkui ihan hyvässä hengessä. :)

Toinen sätkyily oli kun loikkasin alas Muorin selästä ja korjasin ratsastusvyön paikkaa. Se oli valunut niin paljon kaulalle että se oli pakko korjata. Sain vyön korjattua ja Muori seisoi ihan iisisti. Välillä se liikuksi ja kuopi kamalasti etujalalla, mutta pysyi kuitenkin suht kivasti aloillaan. Muorin yksi näitä omista hauskoista jutuista on se, että jos putoan/laskeudun alas selästä, poni ei päästä minua enää takaisin. Se rupeaa pukittamaan heti kun yritän laittaa jalkaani sen selän päälle ja kivuta kyytiin. Tätä se teki sitten metsässäkin, kunnes olin ovela: loikkasin selkään tosi nopeasti, makasin puoliksi kaulalla ja puoliksi selässä. Poni päätti että minä en tule selkään! Se lähti paikoiltaan laukalle, ja minä roikuin selässä epämääräsesti. Sain kuitenkin vauhdissa suoristettua itseni, ja löysin jopa jalustimetkin laukassa jalkoihini! :D HAH, voitin!

Kotiin päin Muori olisi halunnut vain laukata, ja annoinkin sen laukata aika pitkään. Sitä ei tarvinnut pyytää laukkaamaan, vaan poni laukkasi jos annoin sille ylimääräistä ohjaa.. :D Tultiin aika reippaasti sitten takaisin päin, ja Muori vaikutti oikein tyytyväiseltä. Laukkaamisen jälkeen ravailtiin aika pitkään kunnes otin ponin käyntiin jo hyvissä ajoin ennen peltoa, ja käveltiin sitten kotiin. Autotiellä Muori oli säikähtävinään autoa, ja lähti kaahottamaan ravissa eteenpäin... Auto kuitenkin ohitti meidät tosi siististi ja hiljensi vauhtia. Muori kuitenkin kuunteli pidätteitä ja käveltiin lopulta ihan siististi pihaan asti. :)

Muori vaikutti myös hyvin tyytyväiseltä, se oli iloisen oloinen kun harjasin sitä. Muori oli enemmän hikinen kuin Manti, mutta ei Muori mitenkään ihan märkä ollut. Sellainen sopivan hikinen :) Muorilla oli kuitenkin kaikki kengät jaloissa, ihan positiivista :D Paketoitiin Muori loimien sisään, ja vietiin sitten tyttönen tarhaan Mantin seuraksi. Ponit saivat molemmat kiitoksensa, ja kehut oikein mielinkiintoisista ja ikimuistoisista maastoreissuista :D Tekstasin Annelle että olen valmis, ja Anne lähti hakemaan minua ja leipäpussia jonka Tiina antoi Annelle. Tiinan kanssa katseltiin siinä tammojen touhuja, lähinnä Muorin joka yritti metsästää vesikattilasta leipää. Se oli aika huvittavan näköistä! :D

Anne tuli aika pian, ja niin keräilin kamat kasaan ja lähdin Annen kanssa kohti uusia seikkailuja ;)

Hiukan kyllä jännitti mennä ihan uuteen paikkaan, ja uusien heppojen kanssa touhuamaan. Jännittäminen oli kuitenkin ihan turhaa! :) Kaikki ihmiset ja eläimet olivat tosi mukavia. :) Varsinkin russelineiti Pipsa valloitti sydämeni. Se on tosi hauska eläin, pieni ja todella vilkas, ja erittäin ystävällinen! Oikein suurella sydämellä varustettu pieni koira :) Itselleni olen kuitenkin vannonut että yhtäkään terrieriä en ikinä koskaan milloinkaan itselleni ota, joten ihastelen vain Annen koiruleita. ;)

Hevosia Annella on kaksi: Suomenhevonen Tuikkeen Poika "Tuisku" sekä Islanninhevonen Karfi frá Kraftis "Karvinen". Ette usko kuinka suurilta heppapojat näyttivät! Vaikka Karvinen on kuitenkin ponikokoinen, se näytti ihan valtavalta! Se on kyllä yksi suurimpia issikoita jonka olen koskaan nähnyt. Tuisku varsinkin tuntui olevan ihan mahdottoman suuri, vaikka säkää sillä on reilu 150cm. Kun on katsellut noita pienempiä poneja niin puolet korkempi suokkipoika näytti silmissäni aika tosi isolta!

Ensin Tuisku otettiin harjaukseen. Minö harjasin hevosta sillä aikaa kun Anne kävi hakemassa valjaat. Tuiskulla oli tarkoitus ajaa tänään, ja minulla kun ei sitä ajokokemusta mitenkään ihan hirveästi ole, suoraan sanoen jännitti aika reilusti aluksi! Jotenkin kun omat kokemukset ravureista ovat vähän nihkeitä, niin pelkäsin jo valmiiksi pahinta :D Kaikki sujui kuitenkin tosi hienosti!

Ensin kuitenkin valjastimme Tuiskun. Minä katselin ja yritin painaa mieleeni kaiken. :D Jotakin oppia on kuitenkin jäänyt päähän jo Mantin ja Muorin ajamisesta, ja tuttujakin asioita oli valjastuksessa! :) Tuiskulle laitettiin länkivaljaat, joka olikin minulle ihan uusi juttu :) Samaten aivan uusi ja jännittävä juttu oli reki! Olimme lähdössä rekiretkelle :D

Tuisku valjastettiin Reen eteen, ja minä puin Annen minulle tuomat välineet päälleni. Suomeksi sain lainaan aivan ihanan lämpöisen haalarin ja tosi lämpöiset rukkaset <3 Sitten nousin rekeen ja sain ohjat kouraani. Koskaan en ole edes istunut reessä, saatika ohjastanut eläintä reen edessä. Hienosti se meni kuitenkin, eikä mitään kamalaa sattunut matkalla! :) Tehtiin aika pitkä lenkki, joka tosin oli Annen mukaan aika lyhyt, ihan normilenkki kun on ollut niin kylmä ettei oikein pysty ajelemaan. Suomenhevosen vauhti tuntui ihan järkyttävältä!

Tsiisus, minä kun luulin että laukkasimme tänään ponien kanssa lujaa! Tuisku Annen sanojen mukaan vain hölkötteli, mutta vauhti oli hyvin reipas silti! Oli tosi hienoa ajaa, Tuisku kuunteli minua nätisti eikä yhtään sikaillut mitään. :)) Vähän minulla oli vaikeuksia reen sivuluisumisen kanssa, aina välillä reki lähti luisumaan sivulle ja se oli yllättävän vaikeaa korjata taas suoraan, kun piti saada hevonen suoraan reen eteen. Harjoitusta vaan. Tosin ensi talvena vasta, kun rupesi tuolla teille nytkin näkymään asvaltti sieltätäältä. Kohta koittaa jo kärrykausi. :) Ihanaa kun tulee kevät!

Lenkin jälkeen Tuisku vaikutti ihan tyytyväiseltä. Se tosin olisi jatkanut matkaa vielä reilusti, ei se ollut yhtään uupunut. Tuo lenkki oli Tuiskulle ihan sellanen hölköttelylenkki :D Minulle se oli elämysmatkailua Rengossa ;)
Tuisku kiinnitettiin takaisin puomiin, ja valjastus purettiin pala palalta. :) Muistin aika hyvin mitä piti tehdä, ja missä järjestyksessä! :) Valjaiden pois ottamisen jälkeen harjasin Tuiskun, ja loimitettiin se Annen kanssa. Loimet olivat aika järjettömän kokoisia telttoja verrattuna noihin shettisloimiin..! :D Tuisku pääsi takaisin tarhaan, ja minä menin moikkaamaan myös Karvista. :) Ensi kerralla on sitten tarkoitus kokeilla Karvista... :) Hihii :)

Kun Tuisku jäi tarhaan, mentiin laittamaan heppojen iltasapuskat valmiiksi. Samalla tutustuin kilppariväriseen tosi hauskan oloiseen kissaneitiin ja jättikoiriin Rampeen ja Intoon. Rampe ja Into ovat tosi suloisia jättejä, leonberginkoiria. Melkein yhtä isoja kuin Muori ;) Samalla näin myös kanat! Aika hirviöitä, en yhtään tykkää kanoista kun ne ovat niin vihasia :D Ovelta niitä on ihan hauska katsella kyllä :)

Sisällä Annella näin vielä aivan ihanan valloittavia koiranpentuja! Mahottoman Kennel kasvattaa parsonrusselinterriereitä, ja pennut olivat aivan törkeän suloisia..! Mutta, minä en sekaannu enää koskaan terriereihin... Ainakaan vielä... Kun noita tuossa seurailee niin olen varma että joku päivä minulla vielä on russeli... :D Pentuja ihastellessa isä soitti, hän oli ajanut pihaan. Isä: "Täällä on tälläisiä hirveän suuria koiria..?" "Joo, olet oikeassa pihassa" :D Niimpä minä lähdin kohti kotia, oikein iloisena erittäin kivasta päivästä! Iskä joutui kuuntelemaan koko matkan tallihöpinöitä... Hienosti se aina näyttää kiinnostuneelta kun vaahtoan innoissani kaikesta kokemastani ;)

Uusi tallireissu on taas luvassa keskiviikkona, jos suunnitelmiin ei tule mitään akuuttia muutosta. Ensi kerralla lupaan ottaa kuviakin! Tälläinen tallipäivä siis takanapäin, ja toivottavasti samanlaisia tosi kivoja päiviä tulee jatkossakin... :)