Jeap. Otsikko kertoo aika paljon! Eilinen oli tosissaan tosi upea päivä! :) Olin illalla sen verran väsynyt ja iloinen että söin vain minttujäätelöä ja katselin maailman parasta televisiosarjaa, Greyn Anatomiaa. En ruvennut rustailemaan päivitystä, mutta nyt on sen aika. :)
Ikävä kyllä tähän postaukseen ei ole tulossa kuvia.
Eilen koin taas paljon uusia asioita! :) Ponit opettivat taas lisää, ja opin ponineitien luonteista jälleen ihan uusia juttuja. Mantin ja Muorin kanssa touhuilun jälkeen pääsin laajentamaan jälleen hevosharrastatustani! :) Tiinan ystävä ja naapuri Anne tarvitsee apua onnettomuuden takia omien hevostensa Karvisen ja Tuiskun liikutuksessa. Minä hypin innosta kun Tiina rupesi laittamaan viestiä että Anne kaipaisi apua! :D Mikäs siinä, minulla on aikaa ja innostusta ja käyn muutenkin Mantin ja Muorin kanssa touhuamassa niin miksi en ponien liikutuksen jälkeen voisi kävellä puolta kilometriä Annelle! :)
Soitin Annelle ja sovittiin että tulen käymään ja tutustumaan heppoihin sunnuntaina, eli eilen, kun olin menossa Mantia ja Muoriakin ratsastamaan. :)
Aloitetaan kuitenkin kirjustaminen ihan aikajärjestyksessä. :)
Eilen aamulla tähtäsin lähtöön klo 11. Aika hyvin pysyin aikataulussa, nimittäin olin autossa jo 11.07! Aika hyvin minulta hei ;) Tosin käännyimme hakemaan vielä turvaliivin, joten matkaan päästiin lopulta 11.11. Aika tarkalleen olin tallilla 11.45, ja siitä alkoi sitten oikein mahtava ja tapahtumarikas tallipäivä!
Tarkoitus oli ottaa vaihteen vuoksi Muori ensin, ja se olikin suloisesti portilla vastassa. Noh, sitten kun Tiina toi käteeni riimun, Muori lähti hitaasti mutta varmasti kävelemään poispäin. Kävelin mukana ja koitin saada neidin pysähtymään. Paskat! Poni otti jalat alleen ja ravasi karkuun.... Manti tuli sitten taas kainalooni tuhistelemaan, joten tehtiin riimun vaihto ja Manti sai lähteä ensimmäisenä töihin. Muori on kyllä ihmeellinen poni, kun se kuitenkin tykkää ihan kauheasti tehdä töitä ja on aina innoissaan harjauksessa jo lähdössä, mutta tarhassa se vääntää aina jotain ihan omaa show'ta. Jännä pieni poni. :D
Manti oli tapansa mukaan erittäin suloinen, ja harjailin sitten ponin läpikotaisin. Olimme valmiiksi Tiinan kanssa sopineet että lähden Mantin kanssa maastoon! :D Niimpä sitten virittelin ponille ratsastusvyön, itselleni turvaliivin ja heijastinliivin + kypärän tottakai. Ponille vielä suitset päähän ja sitten mahavyön lopullinen kiristys. :) Ei muuta kuin tallipihassa selkään ja kymmenen kertaa varmistus siitä että puhelin on mukana taskussa. Jos vaikka sattuu käymään niin että manti jatkaa matkaa ilman minua... ;)
Lähdettiin siitä sitten kävelemään kohti maastoreittiä. Ensin mennään lyhyt pätkä asvalttiautotietä, jonka jälkeen päästään hiekkatielle(?). En ole varma, sillä siellä oli törkeästi lunta, mutta oletan tien olevan hiekkatie kun se menee keskellä metsää. :D
Tiina saattoi meidät hiekkatien alkuun, ja sanoi että menette noita traktorin jälkiä pitkin koko hiekkatien toiseen päähän. Siellä tulee isompi tie vastaan ja sitten kääntykää takaisin. :D Että näin. Näillä ohjeilla sitten lähdettiin uhmaamaan kohtaloa... :D
Manti kulki pellon yli taipaleen ihan nätisti, mentiin puolipitkillä ohjilla ja hiippailtiin kohti metsää. Tiina oli unohtanut sanoa että ne traktorin jäljet haarautuvat jossain vaiheessa... :D Siinä me sitten mietittiin hetki, mennäänkö alas vai ylös. Mentiin sitten suoraa, eli ylös. Metsässä oltiin ehditty kävelemään hetkinen kun pyysin ensimmäiset ravit. Manti ehti ravata ehkä kolme jännittynyttä askelta, minä kevensin ja rauhoittelin ponia. Sitten ihan ykskaks, Manti veti liinat kiinni, pään alas, ja loikkasi kaksi metriä takaviistoon hankeen. Minä rysähdin yllättävän liikkeen takia hankeen, mutta pidin kiinni ohjista, joten Manti ei päässyt livistämään mihinkään. Pari askelta se koitti steppailla mutta tajusi että tosiaan olen kiinni sen ohjissa ja luovutti. Tästä alkoi operaatio kiipeä ponin selkään... :D Se tosin sujui ihan hienosti, loikkasin nopeasti selkään ja matka jatkui taas.
Manti oli ihmeellinen sätky eläin! Se hyppi ja pomppi milloin mitäkin (esimerkiksi puun kannot olivat tosi pelottavia, samoin linnut ja oravakin!), ravissa se oli ensimmäiset kaksikymmentä metriä ihan jännittynyt ja valmis sinkoamaan kuin nato-ohjus ihan minne vaan. Kun vaan ravattiin eteenpäin Manti taas rauhoittui ja askel parani kivasti, tultiin siihen kohtuu rentoon raviin. Matoravia Manti ei tasan tarjonnut kertaakaan! :D
Tultiin sitten yhden isomman alamäen jälkeen taas suoralle tielle. Käveltiin siinä hiljalleen ja ihan rauhassa eteenpäin, kunnes ihan yhtäkkiä takaamme kuului jokin ääni, varmaan lumi putosi puista, mutta manti ei jäänyt kuulostelemaan mikä ääni se oli. Poni ampaisi aivan järjettömään laukkaan! Ei ole mennyt laukkaopetus metsään, poni nimittäin nosti käynnistä laukan ja laukkasi ihan järjettömän kovaa pitkin metsätietä. ;) Mitään pidätteitä se ei kuunnellut, minä vain istuin kyydissä ja Manti veteli kunnon kiitolaukkaa. Tai kiitolaukkaa ja kiitolaukkaa, mutta saakelin lujaa se eläin pinkoi! Noin sadan metrin jälkeen sain ensimmäisen kerran suuhun mitään tuntumaa, ja aika pian sen jälkeen sain otettua pieniä kevyitä pidätteitä läpi, jolloin Manti hidasti laukkaa ja tiputti aika pian raville. Ravista se siirtyi käyntiin nätisti, ja jatkettiin hetkinen matkaa käynnissä.
Käynnin jälkeen pyysin Mantia taas ravaamaan, ja se oli jännittynyt kuin viulunkieli! Pitkään saatiin ravata ennen kuin ravi oli edes kohtuu rentoa. Tai ei se ollut missään vaiheessa rentoa, mutta vähemmän jännittynyttä ainakin. Otettiin sitten taas käyntiä ja käveltiin aika pitkään jolloin Manti tosissaan rauhoittui kivasti. :) Aika nopsasti olimme tien päässä, ja arvatkaa mikä meitä oli siellä vastassa! Hiihtäjä! Hiihtäjä oli tien loppupään viereisellä pellolla, ihan pellon reunassa, tien vieressä, olevalla ladulla.
Manti näki hiihtäjän, heitti 180 astetta takajalkojen kautta ympäri ja laukkasi karkuun. :D Parin laukka-askeleen jälkeen käänsin ponin ja mentiin uudestaan kohti paikalleen nauliintunutta ja erittäin järkyttyneen näköistä hiihtäjää! Poni heitti jälleen ympäri ja yritti livistää parhaansa mukaan paikalta. Hiihtäjältä kuului arka kysymys kun lähestyttiin jälleen: "Pitäisikö mun mennä pois tästä vai mitä mä teen?" Vastasin että ole vaan siinä, me tullaan kyllä ohi. Hymyilin rohkaisevasti hiihtäjälle ja pakotin Mantin yksinkertaisesti menemään sen kamalan hiihtäjän ohi. :D Matkaa tien päätyyn oli ehkä 10metriä, joten käveltiin pari metriä sinne päin ja käännyttiin. Hiihtäjä seisoi edelleen paikallaan ja tuijotti meitä :D
Nyt piti päästä jälleen hiihtäjän ohi! Manti keräsi itsensä oikein jännittyneeksi lihaskimpuksi ja oikein pidätti henkeään kun ampaisimme aika reippaassa ravissa hiihtäjän ohi... :D En tiedä mihin se hiihtäjä sitten matkasi, mutta me jatkoimme matkaa ravissa kohti kotia. Manti oli selvästi iloinen kun suunta oli kotiinpäin! Sitä sai melkein pidätellä ihan tosissaan sillointällöin. Matka kuitenkin meni tähän suuntaan oikein paljon kivemmin kuin toiseen suuntaan. :) Molemmat laukat nousivat yhdestä pyynnöstä, ja laukkasimme ihan reipasta ja jeessiä laukkaa! :)
Otettiin sitten laukkojen jälkeen ravia, ja ravailtiin aika pitkään, kunnes oltiinkin jo melkein loppusuoralla. Otettiin käyntiä ennen peltoa jo, ja käveltiin sieltä rauhassa ja yhteistuumin kotiin. :) Manti oli ihan innoissaan vielä kotipihassakin, oikein sähköjänis eläin! :D
Selitin Tiinalle kaikenlaista maastoilustamme, ja riisuttiin siinä sitten Mantilta kamat pois. Manti ei ollut edes oikeastaan lainkaan hikinen, vaikka oltiin menty ihan turhankin reippaasti aina sillointällöin! :) Poni loimitettiin kuitenkin kunnolla kun oli sairaan kylmä ja kova tuuli. Harjauksessa sitten havaitsin että Mantin toisen etujalan kenkä oli jäänyt matkalle... Minua vieläkin hämää tämä, koska en tosissaan huomannut missään vaiheessa askeleessa epäpuhtautta! olihan se tottakai epäpuhdas, mutta miksi en huomannut sitä..? Manti oli ihan höpsö kun laitoin loimen solkia edestä kiinni, se nuoli koko ajan olkapäätäni ja oli ihan iholla sen turpansa kanssa koko ajan! Se taisi tykätä maastoilusta, ainakin se oli oikein tyytyväisen ja innokkaan näköinen kun vein sitä kohti tarhaa.
Manti vaihdettiin Muoriin, joka nyt antoi ihan suosiolla kiinni. Ei mitään ongelmaa! Muorinkin kanssa oli tarkoitus mennä maastoon, tosin vasta sen jälkeen kun oltiin saatu energiaa purettua hieman kentällä. Kentällä menin ilman ratsastusvyötä, mutta maastoon laitettiin vyö ihan vain minun takiani :D Vyö tosin oli huono idea, se kun ei sopinut muorille edes vaikka mentiin ihan suoraa maastossa. Vyö valui silti kaulalle, ja kaksi kertaa joudin korjaamaankin sen maastossa. Ensi kerralla menen tasan tarkkaan ilman mitään ratsastusvyötä!
Ensin tosiaan purimme Muorin ylimääräistä energiaa kentällä. Kentällä lämmiteltiin hyvin, ja otettiin sitten parit siirtymiset molempiin suuntiin. Tehtiin myös ympyrällä taivuttelua, ja vasempaan suuntaan taipuminen oli huomattavasti vaikeampaa. Pitää siis treenailla vaan!
Kun kentällä oltiin saatu sellainen perustottelevaisuus läpi, lähdettiin kohti harjauspaikkaa. Muori rupesi hidastelemaan heti mäen jälkeen pihassa, se pysähteli silleen sniikisti kesken askeleen ja mateli kohti harjausta :D Se ei halunnut lopettaa vielä! :D Kuinka suloinen se oli, ihan pettyneen oloinen kun mentiinkin jo niin nopeasti harjaukseen. Harjaupaikalla taiteilin itselleni päälle turvaliivin ja heijastinliivin, ja Tiina laittoi Muorille ratsastusvyötä. Vyö kiristettiin paikalleen ja nimpä kapusin jälleen selkään. Muorin ilme kirkastui, ja se melkein pomppi paikallaan kun ei lähdetty jo!! :) Taas puhelimen mukana olemisen varmistus, ja sitten kohti metsää.
Muori oli varmemman oloinen tyyppi, se käveli huomattavasti rennommin kuin Manti. Ainoa vaan että Muori ei yhtään tykännyt siinä traktorinjäljessä kävelystä. Se jotenkin inhosi sitä kuviota joka tarktorin pyörästä jää. Kuitenkin kuuliaisesti se jatkoi matkaa kun pyysin. Pari kertaa Muori kokeili sen bravuuria, josta Tiina oli minua varoittanut jo etukäteen. Muorin tapana on siis ihan varoittamatta hypätä pystyyn, ja kääntyä ympäri ja ampaista toiseen suuntaan... Kaksi kertaa Muori tätä kokeili, mutta muuten se kulki ihan iisisti sinne mihin halusin.
Yhden kerran Muori tosissaan pelästyi, ja lähti kanssa laukalla kipittämään pakoon. Ja tämä niin kamalan pelottava asia ihan oikeasti oli sen oma pieru...... -.-' :D Muori ei mitään muuta säikkynyt, paitsi omaa pieruaan! Että sellainen miniponi :D Laukalta se rauhoittui kuitenkin nopeasti ja matka jatkui ihan hyvässä hengessä. :)
Toinen sätkyily oli kun loikkasin alas Muorin selästä ja korjasin ratsastusvyön paikkaa. Se oli valunut niin paljon kaulalle että se oli pakko korjata. Sain vyön korjattua ja Muori seisoi ihan iisisti. Välillä se liikuksi ja kuopi kamalasti etujalalla, mutta pysyi kuitenkin suht kivasti aloillaan. Muorin yksi näitä omista hauskoista jutuista on se, että jos putoan/laskeudun alas selästä, poni ei päästä minua enää takaisin. Se rupeaa pukittamaan heti kun yritän laittaa jalkaani sen selän päälle ja kivuta kyytiin. Tätä se teki sitten metsässäkin, kunnes olin ovela: loikkasin selkään tosi nopeasti, makasin puoliksi kaulalla ja puoliksi selässä. Poni päätti että minä en tule selkään! Se lähti paikoiltaan laukalle, ja minä roikuin selässä epämääräsesti. Sain kuitenkin vauhdissa suoristettua itseni, ja löysin jopa jalustimetkin laukassa jalkoihini! :D HAH, voitin!
Kotiin päin Muori olisi halunnut vain laukata, ja annoinkin sen laukata aika pitkään. Sitä ei tarvinnut pyytää laukkaamaan, vaan poni laukkasi jos annoin sille ylimääräistä ohjaa.. :D Tultiin aika reippaasti sitten takaisin päin, ja Muori vaikutti oikein tyytyväiseltä. Laukkaamisen jälkeen ravailtiin aika pitkään kunnes otin ponin käyntiin jo hyvissä ajoin ennen peltoa, ja käveltiin sitten kotiin. Autotiellä Muori oli säikähtävinään autoa, ja lähti kaahottamaan ravissa eteenpäin... Auto kuitenkin ohitti meidät tosi siististi ja hiljensi vauhtia. Muori kuitenkin kuunteli pidätteitä ja käveltiin lopulta ihan siististi pihaan asti. :)
Muori vaikutti myös hyvin tyytyväiseltä, se oli iloisen oloinen kun harjasin sitä. Muori oli enemmän hikinen kuin Manti, mutta ei Muori mitenkään ihan märkä ollut. Sellainen sopivan hikinen :) Muorilla oli kuitenkin kaikki kengät jaloissa, ihan positiivista :D Paketoitiin Muori loimien sisään, ja vietiin sitten tyttönen tarhaan Mantin seuraksi. Ponit saivat molemmat kiitoksensa, ja kehut oikein mielinkiintoisista ja ikimuistoisista maastoreissuista :D Tekstasin Annelle että olen valmis, ja Anne lähti hakemaan minua ja leipäpussia jonka Tiina antoi Annelle. Tiinan kanssa katseltiin siinä tammojen touhuja, lähinnä Muorin joka yritti metsästää vesikattilasta leipää. Se oli aika huvittavan näköistä! :D
Anne tuli aika pian, ja niin keräilin kamat kasaan ja lähdin Annen kanssa kohti uusia seikkailuja ;)
Hiukan kyllä jännitti mennä ihan uuteen paikkaan, ja uusien heppojen kanssa touhuamaan. Jännittäminen oli kuitenkin ihan turhaa! :) Kaikki ihmiset ja eläimet olivat tosi mukavia. :) Varsinkin russelineiti Pipsa valloitti sydämeni. Se on tosi hauska eläin, pieni ja todella vilkas, ja erittäin ystävällinen! Oikein suurella sydämellä varustettu pieni koira :) Itselleni olen kuitenkin vannonut että yhtäkään terrieriä en ikinä koskaan milloinkaan itselleni ota, joten ihastelen vain Annen koiruleita. ;)
Hevosia Annella on kaksi: Suomenhevonen Tuikkeen Poika "Tuisku" sekä Islanninhevonen Karfi frá Kraftis "Karvinen". Ette usko kuinka suurilta heppapojat näyttivät! Vaikka Karvinen on kuitenkin ponikokoinen, se näytti ihan valtavalta! Se on kyllä yksi suurimpia issikoita jonka olen koskaan nähnyt. Tuisku varsinkin tuntui olevan ihan mahdottoman suuri, vaikka säkää sillä on reilu 150cm. Kun on katsellut noita pienempiä poneja niin puolet korkempi suokkipoika näytti silmissäni aika tosi isolta!
Ensin Tuisku otettiin harjaukseen. Minö harjasin hevosta sillä aikaa kun Anne kävi hakemassa valjaat. Tuiskulla oli tarkoitus ajaa tänään, ja minulla kun ei sitä ajokokemusta mitenkään ihan hirveästi ole, suoraan sanoen jännitti aika reilusti aluksi! Jotenkin kun omat kokemukset ravureista ovat vähän nihkeitä, niin pelkäsin jo valmiiksi pahinta :D Kaikki sujui kuitenkin tosi hienosti!
Ensin kuitenkin valjastimme Tuiskun. Minä katselin ja yritin painaa mieleeni kaiken. :D Jotakin oppia on kuitenkin jäänyt päähän jo Mantin ja Muorin ajamisesta, ja tuttujakin asioita oli valjastuksessa! :) Tuiskulle laitettiin länkivaljaat, joka olikin minulle ihan uusi juttu :) Samaten aivan uusi ja jännittävä juttu oli reki! Olimme lähdössä rekiretkelle :D
Tuisku valjastettiin Reen eteen, ja minä puin Annen minulle tuomat välineet päälleni. Suomeksi sain lainaan aivan ihanan lämpöisen haalarin ja tosi lämpöiset rukkaset <3 Sitten nousin rekeen ja sain ohjat kouraani. Koskaan en ole edes istunut reessä, saatika ohjastanut eläintä reen edessä. Hienosti se meni kuitenkin, eikä mitään kamalaa sattunut matkalla! :) Tehtiin aika pitkä lenkki, joka tosin oli Annen mukaan aika lyhyt, ihan normilenkki kun on ollut niin kylmä ettei oikein pysty ajelemaan. Suomenhevosen vauhti tuntui ihan järkyttävältä!
Tsiisus, minä kun luulin että laukkasimme tänään ponien kanssa lujaa! Tuisku Annen sanojen mukaan vain hölkötteli, mutta vauhti oli hyvin reipas silti! Oli tosi hienoa ajaa, Tuisku kuunteli minua nätisti eikä yhtään sikaillut mitään. :)) Vähän minulla oli vaikeuksia reen sivuluisumisen kanssa, aina välillä reki lähti luisumaan sivulle ja se oli yllättävän vaikeaa korjata taas suoraan, kun piti saada hevonen suoraan reen eteen. Harjoitusta vaan. Tosin ensi talvena vasta, kun rupesi tuolla teille nytkin näkymään asvaltti sieltätäältä. Kohta koittaa jo kärrykausi. :) Ihanaa kun tulee kevät!
Lenkin jälkeen Tuisku vaikutti ihan tyytyväiseltä. Se tosin olisi jatkanut matkaa vielä reilusti, ei se ollut yhtään uupunut. Tuo lenkki oli Tuiskulle ihan sellanen hölköttelylenkki :D Minulle se oli elämysmatkailua Rengossa ;)
Tuisku kiinnitettiin takaisin puomiin, ja valjastus purettiin pala palalta. :) Muistin aika hyvin mitä piti tehdä, ja missä järjestyksessä! :) Valjaiden pois ottamisen jälkeen harjasin Tuiskun, ja loimitettiin se Annen kanssa. Loimet olivat aika järjettömän kokoisia telttoja verrattuna noihin shettisloimiin..! :D Tuisku pääsi takaisin tarhaan, ja minä menin moikkaamaan myös Karvista. :) Ensi kerralla on sitten tarkoitus kokeilla Karvista... :) Hihii :)
Kun Tuisku jäi tarhaan, mentiin laittamaan heppojen iltasapuskat valmiiksi. Samalla tutustuin kilppariväriseen tosi hauskan oloiseen kissaneitiin ja jättikoiriin Rampeen ja Intoon. Rampe ja Into ovat tosi suloisia jättejä, leonberginkoiria. Melkein yhtä isoja kuin Muori ;) Samalla näin myös kanat! Aika hirviöitä, en yhtään tykkää kanoista kun ne ovat niin vihasia :D Ovelta niitä on ihan hauska katsella kyllä :)
Sisällä Annella näin vielä aivan ihanan valloittavia koiranpentuja! Mahottoman Kennel kasvattaa parsonrusselinterriereitä, ja pennut olivat aivan törkeän suloisia..! Mutta, minä en sekaannu enää koskaan terriereihin... Ainakaan vielä... Kun noita tuossa seurailee niin olen varma että joku päivä minulla vielä on russeli... :D Pentuja ihastellessa isä soitti, hän oli ajanut pihaan. Isä: "Täällä on tälläisiä hirveän suuria koiria..?" "Joo, olet oikeassa pihassa" :D Niimpä minä lähdin kohti kotia, oikein iloisena erittäin kivasta päivästä! Iskä joutui kuuntelemaan koko matkan tallihöpinöitä... Hienosti se aina näyttää kiinnostuneelta kun vaahtoan innoissani kaikesta kokemastani ;)
Uusi tallireissu on taas luvassa keskiviikkona, jos suunnitelmiin ei tule mitään akuuttia muutosta. Ensi kerralla lupaan ottaa kuviakin! Tälläinen tallipäivä siis takanapäin, ja toivottavasti samanlaisia tosi kivoja päiviä tulee jatkossakin... :)