Onnistumisia tallilla ja lagausta :)

Jeps. Olin Tiistaina tallilla, ja nyt on viimein tarkoitus kirjoitella tallipäivästä. Tähän postaukseen tulee reilusti kuvia, ajattelin tehdä tällä kertaa kuvapainotteisen postauksen, kun Tiina nappaili niin ahkerasti kuvia koko päivän ajan kamerallani. :)

Eilen minulla oli ihmeellinen lagauspäivä. Oikeastaan se oli aika ihana päivä, olin vaan himassa, koko päivän yökkärihousuissa! :D Katsoin telkkaria ja Greyn anatomiaa, surffailin netissä ja naureskelin taas ht'netin käsittämättömille jutuille :D Parasta viihdettä netissä on kyllä hevostalli.netin seniorit, mistään muualta ei voi löytää niin kyseenalaisia ja epämääräisiä juttuja!

Joka tapauksessa, Tiistaina olin tallilla. Päivä oli aivan ihana, sellainen kohtuu leppoisa ja tosi hauska. :) Manti on ihan luontainen oppija, siinä olennossa on oltava jotain vikaa kun se oppii niin nopeasti! Siis koskaan aikaisemmin ei olla tehty ohjasajossa niitä juttuja mitä tehtiin tänään, ja kappas, parin toiston jälkeen neiti toimi narujen päässä hienosti! :D Se menee kohta minun edelleni taitotasossa...

Menin tallille silleen melkein ajoissa, lähtö taas venyi... Se on kumma juttu että ei voi ehtiä tekemään kaikkea aamulla, vaikka kuinka paljon olisi aikaa. Sitten juoksen pää kolmantena jalkana viimeiset 15min edestakaisin yläkerrasta alakertaan ja koitan etsiä kamoja ja samalla kiskon paitaa päälle ja syön ruisleipää ja vien kissalle ruokaa ja parhaimmillaan vielä kuivaan hiuksia..! Siinä käy AINA niin! Loppujen lopuksi olin kuitenkin klo 11 tallilla, eli ihan kunnialla suoriuduin taas Tiinalle. :P

Ensin Tiinan kanssa katseltiin shettisyhdistyksen jäsenlehdestä kaikkia oreja, Tiina kertoili niistä minulle ja pohdittiin Mantin tulevaa miestä ;) Joskus vuosien päästä, mutta ei se väärin ole pohtia herrasmiesehdokkaita useaa vuotta :D Ainakin ehtii rauhassa pohtia!

Siitä matkasin sitten tarhoille Tiinan kanssa. :)

Beni ja Vili tarhassa heinäverkon kimpussa. :)

Toisessa tarhassa minua odotti vähemmän suloinen näky: molemmat tammat kävelivät suoraa tarhan perimmäiseen nurkkaan ja jäivät sinne! :D



Manti on tosi sniikisti piilossa kiven takana ;) Löysin sen kuitenkin!

Mantin epätoivoisesta piiloutumisyrityksestä huolimatta löysin ponin, ja laitoin sille riimun päähän. Muori taas osoitti mieltään ja meni meitä mulkoillen poispäin... :D Hauska pieni olento. Harjauksessa Mantista lähti ihan hirveästi karvaa, se harjakivi on tosi mahtava keksintö! Oikeasti se toimii tosi hyvin, ja karvaa lähtee oikein pölisemällä!

Harjauksessa huomattiin että kappas, ponilta puuttuu JÄLLEEN KENKÄ SEN ETUJALASTA! Tällä kertaa se en ollut minä, koska kenkä oli irti ennekuin ehdin edes kunnolla koskea poniin. Sinänsä huojentavaa, minulle huojentavaa, kun vähän (oikeastaan vähän enemmän kuin vähän) käy itsetunnolle tuo kenkien irtoilu liikutuksen yhteydessä...

Noh, ratsastusjutut unohdettiin sitten heti, mutta ponin pitäisi kuitenkin liikkua, joten Tiina ehdotti että ohjasajan sitä :) Sanoista tekoihin: poni valjaisiin ja kentälle!

Ohjasajoa! :))

Ohjasajo oli tosi hauskaa! Manti näytti taas parhaat, ja pahimmat puolensa ;) Se kokeili taas minua ihan sikana, ihan niinkuin ihan alussa, kun ensimmäisen kerran ohjasajoin tuota tammaa! Aika pian se kuitenkin tajusi että nyt se ei saakaan periksi mitään, vaan joutuu oikeasti tekemään töitä. Neitonen teki kuitenkin aina tasaisin väliajoin sellaisia temppuja, että se kääntyi katsomaan minua, eikä liikkunut mihinkään. Minä olin narujen toisessa päässä ja poni vaan tapitti minua suostumatta korjaamaan asentoaan, tai ylipäätään kääntymään mihinkään.

Tässä hieman keskustellaan mikä se oikea suunta oli...

Poni esitti myös parhaita puoliaan, kuten todella hyvää käyntiä, kevyttä leppoisaa ravia ja pohkeenväistöä!! Kelatkaa, en ole koskaan aikaisemmin pyytäyt ponilta väistöä ohjasajaen, ja nyt kun pyysin pari kertaa ja kerroin mitä kuuluu tehdä, poni toimi!

Olen suoraa tiellä, mutta katsokaa sitä! Se väistää, tosin tässä aika loivasti,
mutta väistää! Upeaa! :)))

Tehtiin Mantin kanssa myös ympyrällä töitä. Laukannostot olivat vähän niin ja näin aluksi, poni säntäsi aina ulos ympyrältä ja kiskoi minut mukanaan, mutta hiljalleen tämäkin jäi pois ja laukat ja muutenkin ypyrällä kulkeminen rupesivat sujumaan tosi mahtavasti!

Ympyrällä :)

Tehtiin ihan normi juttuja ympyrällä, siirtymisiä ja temponvaihteluita, pysähdyksiä. Manti kulki tosi reippaasti ja kivasti, sen kanssa oli ilo työskennellä! Ei tarvinnut koko ajan komentaa liikkumaan, vaan ponissa oli ihan omakin moottori millä se liikkui hienosti! :)

Pysähdys ympyrällä :)

Ruvettiin sitten juoksutuksen ja väistöjen jälkeen lopettelemaan. Tehtiin aika pitkät loppukäynnit, vaikka lopuksi Manti mateli hitaammin kuin koskaan... Loppukäynneissä se kuitenkin sallittakoon, poni oli tehnyt hienosti töitä. :)

Lopettelua. Keltaiset kamat ovat aika superhienot!

Manti oli hiukan kostea, eli vähän se oli tehnyt töitä! :) Harjasin harjakivellä taas ponin, ja karvaa lähti edelleen :D Karva ei lopu ikinä... :D Laitettiin Mantille loimi niskaan ja vietiin poni kehujen ja namin saattelemana takaisin tarhaan. Nappasin Muorin samalla mukaani, ja talutin ponin harjaukseen. :)

Muorista lähti vielä tuplaten enemmän karvaa kuin Mantista! Luoja sitä karvan määrää! Kun ponia taputti ryntäistä, karvat pölähtivät liikenteeseen :P Aika pitkän tovin ponia harjasin, kunnes sitten pistin suitset päähän ja kipusin selkään.

Muori oli mukavan rauhallinen ratsuponi, se toimi yllättävän yhteistyöhaluisesti kaikissa asioissa! Se väisti tosi hienosti kun pyysin, ja peruutustakin saatiin taas harjoiteltua ilman keulimista. :D Muorin kanssa on tavoitteena nyt opetella se suoraan peruuttaminen, ja nyt ollaan tehty niin, että heti kun poni peruuttaa yhden askeleen taakse, kehut ja eteenpäin. Tästä sitten jatketaan kohta toiseen askeleeseen jne jne. Toivottavasti toimii!

Ruvettiin sitten pistämään kentälle puomeja. Laitettiin puomit yhden käyntiaskelen välein eli ihan lähekkäin. Neljä puomia peräkkäin, ja Muori nosteli hienosti kinttujaan niiden yli. Aika paljon kolisteltiin käynnissä, mutta ravissa poni rupesi oikeasti toimimaan!

Käyntipuomit! :)

Puomien välit muutettiin raviväleihin, ja niistä Muori innostui! Se pomppi yhtään kolistelematta tosi hienosti puomien yli! Se koitti aina välillä kyllä kaahata ihan kauheaa vauhtia ja sitten menikin kaikki puomit yhdeksi epämääräiseksi kasaksi ja Muorin kanssa kompuroitiin sieltä välistä jotenkin pois. Kuitenkin kun otin pidätteet kunnolla läpi, Muori hidasti ennen puomeja, ja meni aivan sairaan hienosti!

Katsokaa mikä askeleen venytys! :)

Ravipuomien jälkeen menin ympyrälle ottamaan laukannostot. Ja ette ikinä usko!! Muori nosti vasemman laukan, ilman minkäänlaista ongelmaa!!! Ihan käsittämätöntä! Olenko tehnyt jotain oikein, kun nyt ponilta nousee molemmat laukat ja oikeilla avuilla? :D WUHUUUU!!!

Tiinan kanssa vaihdettiin puomit sitten laukkaväleille, ja parin yrityksen ja epäsopivien askeleiden jälkeen löydettiin se oikea väli, ja niin poni laukkasi joka askeleella hienosti puomien yli! Ihan mahtava pikkuruinen ponnynen! Mentiin laukkapuomeja molempiin suuntiin, ja kerta kerralta puomit menivät paremmin. Ja kertaakaan ei noussut väärä laukka!!

Tehtiin sitten niin, että laitettiin kolme puomia laukkapuomeiksi, ja sitten kahden askeleen väli ja este. Este oli sellainen rengaseste, jonka yli Muori pääsee ravissakin. Noh, laukkapuomit menivät hienosti, mutta sitten muori mulkaisi kerran estettä, veti liinat pohjaan ja loikkasi juuri ennen estettä sivulle. No minä rysähdin maahan kylkiolkapää edellä ja kierähdin vielä niskojen kautta ympäri ja jäin sitten pihisemään maahan. :D se oli kohtuu kova tärähdys, ilmat pihalle keuhkoista ja kylki sai myös vähän tärskyä. Tai no oikeastaan vähän enemmänkin, koska nyt puoli kylkeä on sellainen sinipunakukertava ja kipeähkö... :D

Kokeilin sitten suoraa uudestaan estettä, otettiin puomit pois, ja lähestyin ihan sileällä estettä. Muori loikkasi taas ennen estettä sivuun. Kolmannella kerralla Tiina meni seisomaan estetolpaksi, mutta Muori vain jyräsi melkein Tiinankin yli ja lensin taas hankeen. Sitten päätettiin että Muori saa mennä ihan yksin esteen yli. Ensin toisesta suunnasta juoksutin ponin esteen yli, meni hienosti. Parin toiston jälkeen myös siitä vaikeamasta suunnasta päästiin yli. :)

Sitten kipusin jälleen selkään, ja lähdin ratsastamaan kohti estettä. Tultiin esteelle ja poni yritti painaa sivuun. Sain sen kuitenkin esteelle, ja esteen ylikin! Se tiputti, mutta meni kuitenkin yli. Sitten Tiina laski esteen korkeutta ja tultiin kaksi kertaa puhtaasti yli. Sitten estekorkeus nostettiin taas, ja uusi yritys. Jälleen pudotus. Sitten Muori rupesi menemäään esteelle jo niin rennosti, että sain ratsastettua sitä enemmän kasaan, ja otettua pidätteet läpi ja säädeltyä hieman sitä laukkaa.

Lähestyttiin estettä kivassa laukassa, ja mentiin puhtaasti yli!! :) Eli poni pääsi ihan helposti yli, kun vaan halusi mennä ja minä pystyin keskittymään ratsastukseen enkä vain siihen että saan ponin edes lähestymään estettä. :) Lopetetiin heti onnistuneen hypyn jälkeen hyppääminen, ja tehtiin vielä sileällä töitä. Sitten lopeteltiin loppukäyntien kautta ja ratsastin tallipihalle.

Tallipihalla alas selästä, ja poni harjaukseen. Harjasin karvat suoriksi ja lykättiin hikiselle ponille loimia niskaan. :) Muori oli ihan innoissaan harjauksessa, sillä taisi olla hauskaa ratsastuksessa kun se oli ihan kainaloponi... :) Iskä ajoi pihaan kun laitoin Muorille loimia niskaan, joten vein nopsasti ponin tarhaan, sanoin kiitokset molemmille tammoille. :) Keräilin nopsasti kamat kasaan, ja loikkasin autoon.

Minulla oli kohtuu kiire, nimittäin piti ehtiä ottamaan passikuvia ja autokouluun! Kevarikurssi on alkanut, joten autokoulun tunteja täytyy istua aika reilusti... Pari kuukautta niin pääsen ajelemaan omalla kevarilla tallille!! :D

Ainiin muuten, yksi info tähän lopuksi. Kuvien koosta olen saanut kommenttia, että kuvat ovat liian pieniä. Minun koneellani kuvat ainakin aukeavat uuteen ikkunaan suurempina kun niitä klikkaa! Joten kokeilkaa klikata kuvia, sitten teidän pitäisi nähdä ne suurempina :)

Kippola! :)

Lauantaina lähdimme retkeilemään Kippolaan! :) Menin aamupäivällä tallille, ja Johannaa odotellessa menin tammojen tarhaan höpisemään neitien kanssa. Neidit kuulivat minut jo pihalla, ja tulivat molemmat portin tuntumaan katselemaan miksen minä ole menossa niiden luo..? Niimpä sitten menin, ja seurustelin neitien kanssa hetkisen. Manti oli ihme sähinä päällä, se oli tosi ylvään näköinen kun se ravasi kuin pieni paraatiponi edestakaisin! Sitä taisi vähän jännittää, kun traileri oli siirretty takapihalle, ja etupihalla Jarkko putsaili ja tutki Tiinan ja Jarkon uutta autoa.
Johanna ilmestyi maasturillaan pihalle, ja minä jätin ponitytöt tarhaan. Muori olisi lähtenyt mukaani ihan ilman riimua, se oli tulossa portista kanssani. Sen ilme oli aika hauska kun suljinkin portin sen nenän edestä. :D Vähän epäuskoinen: miksi minä en pääse mukaan? Jätin tammat ihmettelemään maailmaa tarhaan, ja menin itse etupihalle. Tiina oli kipuamassa jo autoon, joten minä nappasin repun mukaani, ja loikkasin auton kyytiin. Lähdimme matkaan.

Minä istuin takapenkillä Kasperin, Johannan pojan kanssa. Matka sujui leppoisasti jutellessa ja Lauri Tähkää kunnellessa... ;D Huh, mä en yhtään tykkää siitä musiikista, mutta Kasperi tykkää, joten minä tyydyin osaani aika hyvin. Kotimatkalla pari kertaa vinkaisin asiasta... :D Matkalla pysähdyimme agrimarkettiin, ja Tiinan kanssa kiersimme hevososastoa. Tiina osti satulahuovan ja harjakiven, minä puolestani kahdet ratsastussukat. :)

Matka jatkui ja tosi pian olimmekin jo perillä! Iloinen ja kovaääninen tervetuliasporukka tulivat meitä vastaan. :) Kaksi suurta Berninpaimenkoiraa, sekä useampi pienempi koiruli :) Koirat olivat todella ystävällisiä, ja Kasperi leikki lähes koko päivän koirien kanssa, bernit tykkäsivät pojasta ja poika koirista. :) Me tutustuimme Tupun kanssa toisiimme, ja oli todella mukavaa taas laajentaa shettisihmisisten tuntemusta! Kun minä olen ihan uusi näissä shettisympyröissä, niin on todella hauskaa tutustua uusiin ihmisiin, ja nimenomaan noihin shettisihmisiin. :)

Tilalla oli ihan hirveästi poneja! Oli minejä ja normeja, rautiaita, mustia, kimoja..! Varsinkin miniori Amin Payazo sulatti minut... :) Se oli niin suloinen, väri on juuri sellainen kuin minä joskus haluan omalla ponillani olevan. :) Ponit olivat hauskan näköisiä isoissa laumoissaan, touhuillessaan keskenään.

Jutusteltiin siinä Tiinan, Johannan ja Tupun kanssa kaikenlaista. Hetken päästä ruvettiin puhumaan ohjasajosta, ja pian olinkin tallissa Tupun tyttärien kanssa valjastamassa poneja :) Pääsin tutustumaan hienonhienoon ja erittäin hyvätapaiseen oriin A.S. Namoradoon. Aivan unelman näköinen poni... <3 Mentiin siitä sitten valjastuksen jälkeen kentälle, ja tytöt esittelivät minulle ohjasajoa.

Opin paljon! Tytöt kertoivat minulle tarkennuksia asioihin, ja ihan perusasioissakin sain reilusti uutta oppia. :) Kokeilin myös ohjasajaa Nappia, ja heti kun tein oikein, poni toimi oikein. :) Tytöt olivat kärsivällisiä ja neuvoivat minua. Aika pian lopeteltiin, kun sain kysyttyä ne asiat mitkä halusin tietää. Heti rupesi raksuttamaan päässä ihan täysillä kun pohdin kaikkia virheitä mitä olen Muorin kanssa ohjasajossa tehnyt... Noh, myöhemmin samana päivänä ohjasajoin Muoria, ja se meni todella paljon paremmin kun käytin uusia oppimiani asioita hyväksi. Kiitos opetuksesta, siitä tosiaan oli hyötyä!

Ohjasajotreenin jälkeen menimme sisälle jutustelemaan mukavia, ja syömään pullaa :D Kaakaota, pullaa, hilloa ja kermavaahtoa... Nam! ;) Juttelimme kaikenlaista maan ja taivaan välillä. :) Kasperi touhusi omiaan, katseli televisiota ja söi karkkia :P Parin tunnin kuluttua ruvettiin hiljalleen tekemään lähtöä kotia kohti. Oli todella kiva käydä ja tutustua uusiin ihmisiin ja poneihin. Eniten kuitenkin olen innoissani siitä ohjasajosta, me saatiin niin hyviä vinkkejä ja opetusta että päästään kesän kisoissa Muorin kanssa sijoille ;)

Kotimatka sujui rattoisasti. Kasperi kertoi minulle innoissaan peleistään, ja autoista ja vähän pikkuveljestäänkin. :) Jossain kohtaa pieni mies kuitenkin nukahti, päivä oli ollut pitkä ja poika oli riehunut pihalla koirien kanssa koko päivän! Olimme Tiinalla seitsemän jälkeen. Johanna jatkoi Kasperin kanssa matkaa kotiin, ja me jäimme Tiinalle. Kävin hakemassa Muorin heti tarhasta, ja rupesin harjaamaan ponia.

Harjakivi oli aika huippu ostos! Se toimi. :) Karvaa lähti hirmuisesti! Valjastin ponin, ja vaihdoin sitä ennen itselleni vähän kamoja. Sitten suunnattiin kentälle, ja kentällä aloitettiin ohjasajo uusia menetelmiä apuna käyttäen. Ohjasajo sujui tosi hienosti! Muori oli koko ajan parempi, ja kun minä osasin nyt hommaa paremmin, Muorikin tiesi mitä tehdään. :) Olen tosi iloinen kun ohjasajo sujui oikeasti niin hienosti, tästä on hienoa jatkaa eteenpäin ja treenata ihan hirveästi kesän kisoja varten! :)

Muorin liikutuksen jälkeen poni vietiin suoraan talliin, sillä kello oli jo yli kahdeksan. Otettiin Manti vielä juoksemaan kentälle irti Arvon kanssa, ja poni pinkoikin ihan julmettua vauhtia eteenpäin! Minäkin juoksin, innostin koiraa ja ponia juoksemaan ;) Menin kerran nenälleni hankeen :D Myös Muorin ohjasajossa menin nurin, kompastuin johonkin ja löysin itseni maasta. Poni katsoi minua vähän pitkään... :D Kun Manti oli juossut tarpeeksi ja kävellyt lopksi vielä käyntejä, vietiin neiti harjaukseen. Mantistakin lähti karvaa, ei kuitenkaan yhtä paljon kuin Muorista. Mantikin laitettiin suoraan sisälle karsinaansa, ja jätettiin neito sinne.

Sitten haettiin pojat sisään. Beni oli hauska, se taas unohti miten kävellään siististi. Parin toiston jälkeen poni kuitenkin muisti taas. :) Beni omaan karsinaansa ja Vili omaansa. Eksyin taas katselemaan kaneja, ja ylitin itseni! Minä koskin kaniin! Itseasiassa kaksi kertaa! ;) Kun olin kanilassa tuijottelemassa kaneja, isä ajoi pihaan. Niimpä keräilin kamoja kasaan, ja matkasin autolle :)

Päivä oli taas pitkä, mutta sitäkin hauskempi :) Uusia hienoja kokemuksia! Ja kuten minulle on sanottu jo monta kertaa: matkailu avartaa ;)

Ohjasajoa ja irtokenkiä

Minä taidan olla joku huonon ilman lintu, kun sää muuttuu tosi kämäiseksi kun minä ilmestyn tallille! Rasittavaa, eilenkin sain ratsastaa räntäsadetuulessa. Ilma oli kyllä ihan mukava kun menin, pilvinen mutta mitään märkää ja inhottavaa ei kuitenkaan satanut vielä siinä vaiheessa. Muori oli suoraan portilla odottamassa, ja käppäilinkin heti tarhaan ja tervehdin ponia. :) Tiina toi riimun, ja Muori lähti pitkästä aikaa ensimmäisenä töihin.

Se oli sellainen kohtuu innokkaan oloinen, muttei vaikuttanut kuitenkaan ihan sekopääenergiseltä. Lumet ovat viimein tipahtaneet alas liiterin katolta, ja kenttä on turvallinen käyttää!! Niimpä vuorossa tällä kertaa Muorin kanssa ohjasajaminen! :)

Harjasin ponin, ja tein sen otsaharjaan uuden letin. Kun avasin vanhan letin, ponin harja oli tietysti aivan kiharalla :D Se oli niin huvittavan näköinen! Ihanat pikkuprinsessakiharat otsaharjassa ;) Harjassa pidetään lettiä vielä pari päivää, niin että se otsaharja ei osu ja siten ärsytä toipuvaa silmää. Harjasin siis ponin läpikotaisin ja sitten virittelin sille päälle valjaat. Sen jälkeen suitset ponille päähän, ja sitten selvitin ohjat. Nappasin raipan vielä mukaani, ja sen jälkeen hirviö päästettiin irti ;)

Muori oli aika... jännällä tuulella? Ensin se kaahotti ja riekkui ohjien päässä ihan miten tykkäsi, mutta hiljalleen se rupesi rauhoittumaan. Itsekin sain koko ajan paremman tuntuman toki hommaan, ensin olin taas ihan hukassa pitkien ohjien toisessa päässä... :D Väistöt menivät molempiin suuntiin tosi hienosti! Ympyrät olivat vähän hankalampia, kun Muori pisti vastaan. Se ei halunnut kävellä hankeen. Kuitenkin aina pienen kiroilun ja kaula kierossa vastaan punkemisen jälkeen poni alistui, ja loikki arvosteleva ilme naamallaan lähimmälle uralle hangen poikki.

Juoksutin ponia myös, pitkät kun ovat ohjat, niin ne mahdollistavat aika paljon! Puhuttiin Tiinan kanssa että sitten kun Muorin silmä on täysin kunnossa, ruvetaan menemään puomeja ohjasajaen... :D Mitäköhän siitäkin taas tulee. Ensin varmaan aika säätöä, mutta kyllä minä uskon että se menee ihan putkeen, varsinkin kun Muori tykkää puomeista ja esteistä ihan kauheasti. Sillä on luontainen imu esteelle, joten en usko tulevan mitään ongelmia. Luulen että ne puomit ovat minulle haastavampia kuin ponille... ;)

Viikonloppuna, Lauantaina ollaan näillä näkymin lähdössä Kippolaan, eli shettiksiä kasvattavalle tallille, jossa Muori on asunut ja tehnyt varsoja :) Tässä tallin nettisivut: A.S. Shetlandponies. Siellä olisi tarkoitus vähän laajentaa ainakin teoriapohjalla osaamista ohjasajon saralla. :)

Loppujen lopuksi tuo ohjasajo Muorin kanssa meni tosi hienosti eilen, Muori malttoi hiljalleen kuunnella aina vaan paremmin ja paremmin. Se kulkee niin hienon näköisesti, oikein ryhdikkään näköinen! Ja askel on parantunut tosi paljon, se on kuin pieni paraatiponi kun se askeltaa vähän liioitellun tomerasti etujaloillaan sillointällöin. :D

Niin ja, viimeksi juoksutuksessa harjoiteltiin käyntiin siirtymistä, käyttäen apuna psykologiaa ;) Tällä kertaa siirtymiset ravista käyntiin menivät ihan hienosti: kun pyysin käyntiä, poni oli noin kierroksen ravauksen jälkeen käynnissä! Aika hyvin, kun ennen se juoksi ainakin 10 kierrosta ennen kuin edes hidasti tahtia... Yhden kerran saatiin siirtyminen läpi alle puolessa kierroksessa, eli kun pyysin käyntiä, poni ravasi vajaa puoli kierrosta kunnes siirtyi käyntiin. :) Olen ylpeä pienestä, vanhakin voi oppia!

Lopeteltiin sitten Muorin kanssa, ja mentiin harjaukseen. Poni oli oikein tyytyväisen ja levollisen oloinen, sellainen rauhallinen ja nimenomaan levollinen. Tyytyväinen. :) Otin siltä valjaat pois, ja harjasin ponin. Se oli edelleen tyytyväisen oloinen, ja se ihan osoittikin sen että ei vihaa minua! Se oli päänsä kanssa kainalossa, ja puhalteli ilmaa kaulaani. Se nuoleskeli olkapäätäni kun laitoin loimea niskaan, ja nuolaisi poskeani kun otin siltä suitsia päästä. Hempeilyä ;)

Ilma oli kääntynyt kurjaksi, ja tuuli oli voimistunut aika reippaasti. Niimpä me sitten päätimme että Muori jää suoraan sisälle talliin, koska sitä silmää piti varjella tuulelta. Niimpä poni pääsi suoraan sisälle, ja minä lähdin hakemaan Mantia tarhasta. :) Mantikin oli portilla vastassa, ja lähti mukaani nätisti :) Muori oli nätisti sisällä ja minä harjasin Mantin. Ponista ei lähtenyt paljoakaan karvaa, koska Tiina oli pessyt Mantin pari päivää takaperin. :) Laitettiin Tiinan kanssa Manti kuntoon, ratsatusvyö selkään ja suitset päähän. Sitten poni irti ketjuista ja minä kipusin selkään pihalla.

Ilma oli aika karmiva, oikea takatalvifiilis. Kenttä oli vähän pehmeä, joten hyppääminen unohdettiin ja tehtiin ihan vaan sileällä töitä. Manti oli harjauksessa vähän omistuisen oloinen, ihan kuin se olisi juoninut jotain. Kentällä poni kuitenkin kuunteli kivasti, vaikka olikin vähän nihkeä ravaamaan eteenpäin. Minulla oli kannukset kokeilussa, ja poni oli huomattavasti kevyempi ratsastaa. Ei tarvinnut koko ajan pumpata ja ravata sen puolesta. Kannuksia voisi aina sillointällöin käyttää, huomauttamassa ihan tosissaan siitä että 'hei täällä on pohje kiinni ja voisit reagoida'.

Ruvettiin aika pian ottamaan laukannostoja, ja siitä syttyikin sitten pienimuotoinen sota. Jälleen kerran. Vasempaan kierrokseen laukka nousee vielä aika nihkeästi, joten sitä harjoitellaan jatkossa enemmän. Oikeaan kierrokseen laukka nousee tosi hyvin, mutta kun poni keksii kaikkea omaa laukassa! Kuten pistää seis kulmaan suoraan laukasta ja karistaa Amanda alas, tai syöksyä laukassa keskelle kenttää ja toivoa että Amanda putoaa jos tekee tarpeeksi äkkinäisiä liikkeitä... Kolme kertaa se sai minut viskottua alas, ja yksi kerta oli sitten jotain niin noloa että en edes kehtaa kirjoittaa sitä tänne! :_D

Manti loikkasi sivun uralta, ja minä heilahdin tottakai vastakkaiseen suuntaan. Ratsastusvyö valui toiselle kyljelle, joten pysäyhtin ponin ja selässä rupesin korjaamaan vyön asentoa. Eli siis yksinkertaisesti "polkaisin" toisen puolen jalustinta niin että vyö kääntyi jälleen oikeaan asentoon. No vyö kääntyikin aika vauhdilla oikeaan asentoon, ja siitä yli! Vyö valahti siis toiselle kyljelle, ja minä pyörähdin sen mukana suoraan maahan.......... Hieman säälittävä putoaminen! :D

Saatiin kuitenkin laukka pelittämään ihan okei, lopulta. Tehtiin siinä tosi epämääräsitä loppuverkaa, Manti kulki kummallisesti, laiskoitellen ja vuorostaan kiitäen kiitoravia, loikki pois uralta ja oli aika... veikeä? Kun olin siinä saanut ravailtua aikani, ja siirsin ponin sitten lopulta käyntiin, huomasin suureksi tyrmistykseksi kentällä irtokengän.....!!!

Tiedättekö, tämä asia oikeasti syö minua! MIKSI tuolta ponilta lähtee kengät jalasta kun minä ratsastan sillä? Ratsastanhan Muorillakin, eikä siltä kengät irtoile. Joten onko ongelma ponissa, vai onko ongelma minussa? Oikeasti tämä kenkien irtoilu käy itsetunnolle, koska mitä minä teen väärin, jos ponilta lähtee kengät jalasta? Koskaan aikaisemmin monen ratsastusharrastusvuoden aikana yhdeltäkään ratsastamaltani eläimeltä ei ole lähtenyt kenkä jalasta, mutta nyt, kuukauden sisään kaksi kertaa huomaan että ponilta puuttuu kenkä... Olisi kiva tietää miksi kenkä irtoaa, jotta voisin tehdä jotain toisella tavalla. Tuntee olonsa ja itsensä aika huonoksi kun ei poni pysy kasassa alla, vaan siitä irtoilee osia... :(

Ratsastuksen jälkeen Manti vietiin harjaukseen, ja kun olin saanut ponilta kamat pois, Ritu ajoi pihaan. Harjasin sitten Mantin karvat suoriksi, ja heitin sille loimen niskaan kun poni oli räntäsateesta ja ehkä vähän hiestäkin märkänä. Mantikin pääsi suoraan talliin, joten poni pistettiin sinne, ja minä keräilin kamat kasaan. Siitä sitten lähdin autoon, ja kohti kotia.

Tosi hauskaa mennä käymään siellä Kippolassa nyt Lauantaina. Näen Muorin vauvoja! :) Ja olisi hienoa oppia ohjasajosta lisää, kun kesällä on tarkoitus ihan kisatakin Muorilla ohjasajoluokissa... :) Jännittää jo valmiiksi! Hih. :) Kippolan reissusta kirjoittelen myös sitten, ja otan kamerankin mukaan joten ehkä saatte jotain kuviakin katseltavaksi ;)

Johan oli Lauantai... ja Sunnuntai

Juu, päivittelytahti on jäljessä! Minulla on ihan superkiireinen viikko, oikeasti päivissäni ei ole ollut ylimääräistä kahta tuntia, eikä tule ennen viikon loppua olemaankaan muuten kuin nyt. Nytkään ei ole aikaa kirjoittaa ihan niin hyvää ja tarkkaa tekstiä kuin haluaisin. Ensi viikolla vähän helpottaa sitten! :)

Olin viikonlopun tallilla. Lauantaina ja Sunnuntaina. Annella oli hepoille liikuttajat viikonlopuksi, joten minä pörräsin Tiinalla ponien kanssa :) Lauantaipäiväni alkoi kuitenkin treeneillä Riihimäellä, ja sieltä treenien jälkeen menin suoraan tallille. Tallilla nappasin Mantin kiinni tarhasta ja talutin tosi laiskasti mukana laahustavan ponin harjaukseen. Ilma oli todella ällöttävä, satoi räntää ja tuuli. Ilma oli harmaa ja oikea mielialanlaskija.

Ilmasta huolimatta Manti pääsi olemaan ratsuponi! Harjaisin ponin Tiinan kanssa ja ruvettiin sitten laittamaan sille kamoja niskaan. Minä virittelin itselleni turvaliivin ja heijastinliivin ja kipusin ponin selkään pihalla. Mentiin ensin kentälle ottamaan taas vähän lämmittelyä ja askellajit läpi. Sellainen perustottelevaisuus läpi ennen maaston lähtöä. Kentällä en edes huomannut tosi kämäistä ilmaa, ja siinä sitten pyörittiin aikamme, kunnes olimme valmiita lähtemään maastoa kohti.

Manti lähti hieman epäröiden pihasta, mutta kulki ihan hienosti eteenpäin :) Tarkoitus oli mennä puolikas Marbackantien lenkistä, niin että emme menisi koko pitkää marbackantietä vaan kääntyisimme välissä metsätielle ja sitä pitkin kotiin. Se on se sama metsätie jossa olen tähän asti maastoillut ponien kanssa. :)

Niin me sitten lähdimme uhmaamaan kohtaloamme lumiräntälimajääällötysilmaan. Kun olimme päässeet vähän matkaa eteenpäin, lunta rupesi tulemaan aivan jumalattomasti. Urheana jatkoin kuitenkin matkaa, pieni räntä ei meidän lenkkiämme hidasta! Aika pian ratsastushousut kastuivat reisistä kun räntä satoi päälle ja suli sitten. Metsään päästyämme olimme vähän suojassa siltä kamalalta lumisateelta.

Metsässä mentiin aika mukavan reippaasti, Manti hypähteli milloin mitäkin hieman sivulle, välillä liinat kiinni mulkoillen jotain tosi pelottavaa. Matka metsässä oli kuitenkin ihan hauskaa, vaikkakin vähän sätkyä. :) Hiljalleen Manti kuitenkin rupesi rentoutumaan, eikä enää mennyt sellaista pää ylhäällä kevyt jännittynyt askel -ravia. :D Kävelimme metsätieltä toiselle asvalttitien kautta, ja kun pääsimme Marbackantielle, jatkoimme matkaa taas ravissa. Parit tosi kivat laukkapätkät mentiin, ja molemmat laukat nousivat tosi hienosti! :)

Marbackantiellä oli aika liukasta. Lunta satoi koko ajan hiljalleen, ja se peitti alla olevan jään. Vähän arvelutti kyllä mennä kun poni liukasteli, mutta päästiin kunnialla koko tie :) Yhdessä kohtaa tultiin laukalla ylös mäkeä, tien sivussa, kun vastaan tuli auto. Manti pysähtyi suoraa laukasta ja käveli nätisti eteenpäin! :D Se on opetettu hidastamaan jos tulee auto, ja se tosiaan hidasti! Meinasin tulla suoraa kaulan yli maahan, mutta pysyin kerrankin selässä silloin kun oikeasti on sellainen paikka että olisi pysyttävä selässä! :)

Marbackantieltä käännyttiin sitten sinne tutulle metsätielle. Otettiin metsätiellä lyhyt laukkapätkä kun siellä pohja on paremmassa kunnossa. Manti kuitenkin kuullosteli ihan jännittyneenä koko ajan metsään, ja minäkin olin kiinnittänyt huomiota todella kummallisiin jälkiin maassa. Siinä oli ihmisen jalanjälkiä, ja jonkun pienen eläimen, päättelin että koiran, jälkiä. Mutta tiellä oli myös ihmeellisiä, epämääräisesti tennismailan näköisiä jälkiä!? Myöhemmin minulle selvisi mikä ihme jättää etäisesti tennismailan kuvaa muistuttavan kuvan lumihankeen. No tietenkin lumikengät!

Ravasimme Mantin kanssa kohti kohtia, kunnes poni oli ihan todella kummallisen oloinen. Sitten päästiin mäen päälle, ja näin että tiellä edessämme oli joukko miehiä! Manti ei oikein suostunut kävelemään miehiä kohti, ja sitä piti pakottaa joka askeleella liikkumaan. Miesten mukana oli pikkuruinen koira, joka haukkui herkeämättä. Ja yhdellä miehistä oli jalassaan lumikengät! :D Miehet eivät sanoneet minulle mitään, he vain tuijottivat epämiellyttävästi yritystäni saada poni kunnialla ohi. Minä tervehdin heitä, mutta yksikään ei vastannut mitään. Ei väkisin.

Kun pääsimme mykkien ja epäluuloisesti minut mulkoilevien miesten ohi, pyysin ponilta ravia ja ravasimme seuraavan mäen päälle ja mäen päältä kävelimme toiselle puolelle piiloon. :D Ihme porukkaa kyllä, ja kahdella miehistä oli päässään sellainen kirkkaan oranssi pipo! Eikö se ole joku hirvenmetsästysaikaan käytettävä pipo..? Eihän vielä edes saa metsästää hirviä?

Kuitenkin, selvisimme miesten ohi ja jatkoimme matkaa reippaassa ravissa kotiin :) Manti ei sätkynyt enää mitään, vaan oli ihan tosi rauhallinen ja mentiinkin pitkillä ohjilla käynnissä loppumatka :) Pihaankin Manti uskalsi kävellä, niidne pelottavien jäälyhtyjen ohi... :D Loikkasin alas selästä, ja katsoin ponia. Se oli kuin uitettu rotta. Siinä ei ollut muuta kuivaa kohtaa kuin minun takapuoleni kohta selässä :D Eikä poni suinkaan ollut niin hikinen, vaan kun räntä oli satanut sen päälle ja sulanut, niin se kasteli ponin aivan läpikotaisin.

Manti vaikutti ihan tyytyväiseltä, se nuoleskeli taas olkapäätäni ja oli ihan menossa mukana. Ei siis mennyt palkokasvia nenään vaikka tehtiinkin reipas lenkki! :) Ponilta vain kamat pois ja karvojen harjaus suoraan. Sitten loimet niskaan, ja pikkuruisen palkkauksen kautta tarhaan :) Tarhassa menin sitten Muorin luo, joka tulikin itse vastaan! :) Rupesin laittamaan ponille riimua päähän, ja kun laitoin riimun jälkimmäisen korvan yli, poni käänsi päätään.......

Huomasin sen silmän. Muorin silmä oli tomaatin kokoinen, umpeen muurautunut nestettä valuva klöntti ;< Tiinalle sanoin heti että hei, nyt tuli eläinlääkärireissu... Vietiin poni sitten harjauspaikalle, ja Tiina kaivoi puhelimen esiin. Ensin Tiina soitti Johannalle, ja kertoi mikä on tilanne. Minä harjasin ponia samalla, ja Tiina lähti sitten sisälle soittamaan eläinlääkäreille. Kaksi lekuria eivät vastanneet, olihan Lauantai-iltapäivä. Kello oli joku about 16 kun huomasimme silmän. Päivystävä eläinlääkäri sanoi että poni olisi paras kuskata klinikalle, sillä siellä voitaisiin sitten ommella vilkkuluomea tai laittaa kanyylia silmään jos tarve vaatii. Niimpä Tiina soitti sitten Hyvinkään hevossairaalaan.

Minä harjasin ponin oikein siistiksi, kaikki mahdolliset irtokarvat mitä siitä lähti. (ja niitä lähti aivan törkeän paljon!) Sitten harjasin ja selvitin hännän hienoksi, ja sen jälkeen virittelin ponin otsaharjaan letin. Muori oli malttamaton, se kuopi ja pyöri kun ei lähdetty jo lenkille!! Se oli oikeasti lähdössä töihin, ei sitä tuntunut silmä haittaavan yhtään.

Tiina sai monen mutkan kautta asiat järjestymään niin että pääsimme lähtemään. Muorille laitettiin pari loimea niskaan kuljetuksen ajaksi, ja muut ponit heitettiin sisälle. Operaatio traileri oli nihkeä, piha oli jäässä ja auto vain suti kun yritettiin saada traileri liiteristä etupihalle. Hiekotuksen ja työntämisyritysten ja Jarkon ajotaidon avulla vetoauto ja koppi saatiin viimein tarpeeksi pitkälle pihatielle, niin että auto ei enää sutinut! Sitten alkoi operaatio Muori traileriin. Poni oli eri mieltä, ja kun hetkisen olimme tapelleet ja poni oli jo melkein istunut pariin kertaan, Tiina haki riimunnarun ja sitä käytettiin sitten liinana ponin takana. Ei tarvinnut olla kuin se naru ponin takana, niin Muori käveli mitään kyselemättä koppiin... On siinäkin kyllä poni!

Matka kohti klinikkaa alkoi. Ilma oli edelleen mitä ihanin, räntää satoi vaakasuorassa ja ilta rupesi hiljalleen pimenemään. Johannalla oli jonkinsortin oksennustauti, eikä kuskin vointi ollut erityisen kehuttava. Siinä me sitten matkasimme kohti klinikkaa! Minä olin kotipihassa jo vannottanut Muorille: "Mä en ole sitten kirjoittamassa jo toista muistokirjoitusta blogiin, että pidä se mielessäsi poni!!" :D Vannotin sitä olemaan kuolematta, ja poni totteli, se ei kuollut :)

Kun viimein pääsimme klinikalle kello oli n. klo 19. Klinikalla eläinlääkäri teki ensin perustutkimuksen ja sanoi että ponia saisi laihduttaa vielä 100 kiloa... Yksi 100 kiloa ollaan jo saatu pois, mutta töitä on edessä edelleen! Sitten Muorilta ajeltiin karvat kaulasta yhdestä kohtaa, ja sitten pistettiin rauhoittava aine suoneen. Muori rupesi nuokkumaan heti, ja kun poni on rauhoitettuna se ei jaksa kantaa päätään itse, vaan sen pää ja kaula on ihan veltto. Siinä me sitten vuorotellen Tiinan kanssa kannattelimme ponin päätä. :)

Muori oli niin reppana kun se oli ihan taju kankaalla. Kerrankin se oli hetken ihan rauhassa aloillaan.... ;) Siinä sitten lekuri tutki silmää jne. Silmässä oli aika iso haavauma sarveiskalvossa :( Reppana pikkuinen muru...
Se haavauma näytti ihan oksan pään kuvalta. Siis ihan kuin ponin silmään olisi tökkäissyt oksa. Mitään sen suurempaa hätää ei kuitenkaan ollut, ponilla oli näkökyky ihan normaali, ja se haavauma oli vain sarveiskalvolla. HUH. :)

Klinikalla vierähti aikaa reilu kaksi tuntia ennenkuin poni oli taas kopissa ja matka kotiin saattoi alkaa. Tässä pari kuvaa klinikalta. Laatu on mitä on, kun kuvat on otettu puhelimella sisätiloissa.

Aman ressukka... <3

Tuuletusaukko. Onneksi karvaton kolo on noin pieni :)

Hyvinkään hevossairaala illalla

Matka kotiin sujui ihan hienosti, ei mitään ongelmaa. :) Perillä Tiinalla oltiin kymmenen jälkeen. Muori pois kopista ja talliin. Tallissa vähän loimien vaihtoa, ja juuri kun olin saanut loimet kuntoon ja ponin omalle puolelleen, Tiina toi Mantin poikien puolelta omaan karsinaansa. Manti oli klinikkareissun ajan poikien puolella tallissa, ettei sen tarvitse olla yksin. Poikien puolella kun on kolme karsinaa niin Mantin sai sinne lykättyä helposti :)

Laiteltiin siinä sitten iltasapuskat poneille, ja minä keräilin kamojani kasaan. Iskä tuli hakemaan minua aika pian ruokien laiton jälkeen. Päivä oli kohtuu pitkä, olin himassa vasta reilusti yhdentoista jälkeen. :D Ja aamulla olin lähtenyt liikenteeseen klo 9, treeneihin. Söin ruokaa sitten illalla, ja oma sänky oli oikein kutsuva! :)

Huojentunut fiilis kun ponilla ei ole mitään akuuttia hätää enään. Lääkkeet ovat ruvenneet vaikuttamaan hienosti, ja poni on ihan ylipirteä, ja hieman kiukkuinenkin!

Olin myös sunnuntaina tallilla, mutta minusta tuntuu että aika ei riitä kirjoittaa siitä. Teen ihan lyhyen yhteenvedon Sunnuntaista. Ilma oli ihan siaraan ihana! Menin tallille ja lähdin taas Mantin kanssa maastoon. Manti oli todella pirteä, ja tarjosi laukkaalaukkaalaukkaa koko ajan! :D Kerran annoinkin ponin sitten laukata aivan jumalattoman lujaa, se meni ihan hullua vauhtia ja minä vielä kiritin eläintä juoksemaan! Se tunne kun poni laukkaa joka lihaksellaan, vauhti on kova, ja se eläimen voima on ihan valtava! Se tunne on jotain niin upeaa... <3

Mantilla oli aika ylipaljon energiaa, ja kun viimein käännyimme kotiinpäin metsässä, Manti kääntyi innoissaan, karkasi laukalle ja puski kuolainta vastaan laukkaa. Otin pidätteen, ei mitään rekatioita. Otin isomman pidätteen, poni vain kiristi tahtia. Sitten istuin niin syvään kiinni poniin kuin mahdollista, olin joka lihaksella liikettä vastaan ja otin oikeasti voimmakkaan pidätesarjan edestä. No ponihan päätti sitten olla ilkiö, ja hyppäsi pystyyn! Siis ihan kunnolla pystyyn, se ensin hidasti ja sitten kun myötäsin ohjasta niin poni loikkasi pystyyn! :D En tippunut, vaikka aika lähellä olikin... Tultiin sitten aika reippaasti kotiin, ja annoin ponin vielä kerran laukata pikkuisen pätkän, kun se sitä laukkaa tarjosi omatoimisesti ihan joka välissä.

Muorin kanssa oli tarkoitus tehdä jotain kevyttä, sen silmän takia. Tiina sanoi että kannattaa ratsastaa, koska poni oli ollut vähän kettumaisella tuulella. No niin minä sitten päätin että otetaan sellainen kevyempi ratsastus kentällä. Paskat! Poni oli ihme hyppykeppi, ja se halusi vain mennä lujaa! Tehtiin töitä ympyrällä koska liiterin katolta voi tipahtaa lumet alas, enkä halunnut olla siellä päässä kentää jos lumet tulevat niskaan...

Varsinkin laukassa Muori oli ihan mahdoton, se ei kuunnellut mitään, ja aina kun yritin ottaa pidätteen läpi, se vain kiristi tahtia ja painoi ohjaa vastaan...! Se myös pukitteli, mistä se on pikkuhiljaa jo luopunut kanssani... Nyt se kuitenkin pukitteli aika reilusti, ja karisti se minut alaskin pukittelemalla. Sitten kun koitin nousta selkään, ja sain jalan heitettyä sen selän päälle ja olin ponnistamassa selkään, Muori rupesi pukittamaan ihan hulluna paikoillaan. En tiedä mitä siinä tapahtui, mutta lopulta minä vain jotenkin olin päätynyt niidne pukkien aikana ponin selkään! :D:D

Olin ihan hämmentynyt selässä, että miten tässä näin kävi! Poni pukitteli itsensä alleni tai jotain, mutta tilanne oli aika koomisen hämmentävä :) Lopetettiin heti laukkaaminen kun sain yhden siistin ja kuuliaisen noston aikaiseksi. :)
Hieman oli lyhennetty kertomus sunnuntaista, mutta nyt ei vain aika riitä. Täytyy taas kiirehtiä seuraavan asian pariin. Olen menossa taas huomenna tallille, joten uutta tekstiä on luvassa viimeistään perjantaina :) Heihei!

Uusia kokemuksia! (+ Bloggeri tökkii...)

MUR! Mä kirjoitin pitkän ja hienon selostuksen tallipäivästä. Blogger kuitenkin rupesi tökkimään ravoisasti, enkä saanut lisättyä kuvia tai kirjoitettua mitään. Hetken kuluttua koko järjestelmä kirjasi minut ulos, ja nyt ensimmäisen kerran pariin päivään pääsen jopa kirjoittamaan tähän kirjoitusruutuun bloggerissa!

Arvaatte varmaan kuinka ihanaa on kun parin tunnin työ, teksitit ja kuvien lisäys tekstin sekaan, katoaa kokonaan...... Ei paljon naurata. :( Olin kuitenkin fiksuna tyttönä kerrankin kopioinut tekstin välissä, joten siitä säästyi aika paljon!

Nyt siis uusi yritys tämän tekstin kanssa, ja toivon todella että nyt tämä ei rupea kiukkuamaan. Tosin taidan tietää miksi blogger ei pelittänyt: Google oli epäkunnossa, eikä toiminut täysin, ja bloggerin käyttäjätunnus on googletili, eli blogger toimii googlen yhteydessä. Niimpä bloggerkaan ei toiminut. Nyt google toimii, joten oletan että saan vihdoin tämän tekstin julkaistua! :)

Kirjoittelin siis tallipäivästä 16.3, joka oli tämän viikon keskiviikko :) Tämä on suoraa kopioitu siitä mitä tekstistä oli tallessa, joten puhun eilisestä tekstissä jne. Koittakaa saada selvää! :) Tässä se nyt viimein on:

Hehee, eilen oli ihan superhauska tallipäivä! Koin taas kaikkea uutta ja jännittävää, ja muistin ottaa kuviakin!! Aika hyvin, eikö vain? :D

Ensin menin klo 10 Annelle. Anne sanoi että tänään saisin tutustua Karviin enemmän, ja sanoista tekoihin. Haettiin Annen kanssa Karvisen kamat, ja haettiin ruuna tarhasta :) Poni kiinni puomiin ja aloitin harjauksen. Karvi oli kauheen kiltisti, se ei sanonut eikä tehnyt oikein mitään. Katseli vähän mitä touhuan ja haisteli pariin kertaan minut. :) Karvi on siis issikka, ja karvaa siitä lähti aika rutosti! Ei kuitenkaan ollenkaan yhtä paljon kuin Muorista ;)

Laitoin siinä sitten Karville kamat päälle ja varustin itseni. Turvaliivin olin jättänyt Tiinalle, joten menin sitten ilman. Olen pitänyt itselläni säännön, että turvaliiviä käytän maastossa ja isommilla esteillä. Nyt kuitenkin turvaliivi oli Tiinalla, joten pääsin lipsumaan käytännöstäni! ;) En oikeastaan välitä turvaliivistä, se on vähän epämukava, joten ei yhtään haitannut että pääsin livistämään ilman sitä maastoon.

Päälleni laitoin kuitenkin heijastinliivin ja kypärän tottakai. Sitten kipusin Karvin selkään ja matka maastoon alkoi. Oli aika mielenkiintoista lähteä maastoon kuitenkin ihan vieraalla ponilla, ja kaikenlisäksi se oli suuri poni! Suurin eläin millä olen vuoteen ratsastanut, ja ero noihin settissittiksiin on aika valtava! :D Onneksi Karvi on kuitenkin lauhkea ja kiltti olento. :)

Niimpä lähdin sitten maastoon. Karvi käyttäytyi ihan täydellisen hienosti, se toimii tosi hienosti! Pari kertaa yritin saada tölttiä nousemaan, mutta kun en osannut pyytää tölttiä oikein, Karvi tyytyi vaan ravaamaan ja ihmettelemään mitä minä selässä oikein yritän... :D Ensi kerralla sitten uutta yritystä! Karvi oli tosi mukava, varma, kiltti ja toimiva maastoilukaveri. Se ei sätkynyt mitään, ei edes hullusti rähjäävää kolmea suurta koiraa, ei mitään metsässä kuuluvaa rapinaa tms. Hetken se kuunteli sillan alussa alla virtaavaa vettä, mutta Karvi käveli hienosti sillan yli kun vaan pyysin. :)

Maastoreissu oli kaikenkaikkiaan oikein mahtava! Ilma oli mitä ihanin, poni tosi kiva ja reitti oli mukava. Karvi tiesi selvästi sellaiset paikat joissa on laukattu aiemmin, ja se tarjosi aina laukkaa omatoimisesti :D Aika hauska poniherra :) Kun päästiin kotipihan tuntumaan, Tuisku ilmoitti olemassaolostaan ja hirnui jo kauempaa meille tervetuloa kotiin. :) Karvi tiesi myös missä minun on tarkoitus tulla alas selästä, ja pysähtyi automaattisesti pihalla :D Minä loikkasin alas selästä ja kiitin ponia yhteistyöstä :)

Otettiin Karvilta kamat pois, ja harjasin ponin. Karvi oli hiukan hikinen, tosin ihan hieman, sellainen kostea lähinnä. Heitettiin kuitenkin sille loimi niskaan, ettei sitten selkä kipeydy tai mitään muuta ikävää. Loimituksen jälkeen Karvi vietiin takaisin tarhaan, ja samalla nappasin Tuiskun mukaani! Tuiskun kanssa oli tarkoitus viedä reki Tiinan liiteriin säilytykseen. :)

Niimpä valjastin Tuiskun Annen tarkkailevien silmien alla, ja sainkin melkein oikein koko härdellin! Hiukan oli taas muistamista miten kaikenmaailman remelit kiinnitetään, lähinnä se miten aisat saa aisaremmeillä pysymään paikallaan ja mikä oli se oikea viritys niillä remmeillä. Kun ensin mennään alta ja sitten päältä ja sitten ristiin ja ja ja ja... Ei voi muistaa! :D Kyllä minä vielä opin... :)

Minä keräsin kamani kasaan ja laitoin ne rekeen. Niin sitten lähdettiin Annen kanssa ajelemaan Tuiskua kohti Tiinan pihaa :D Matkaa oli se 500m, joten ihan hirveää reissua Tuiskun ei tarvinnut tehdä... :D Tiinalle asti tiellä oli vielä sen verran lunta ja jäätä että saatiin reki kunnialla Tiinalle. Kun muuten tiet alkavat olemaan kohtuu sulana, ja asvaltilla saatiin Karvinkin kanssa köpötellä yhdellä pätkällä maastossa! Tulee kevätkevätkevät! <3

Ajettiin Tuisku suoraan tallin taakse, liiterin luo. Avattiin remelit ja irrotettiin reki :) Vili oli ihan hurmioitunut uudesta vieraasta, ja elämöi tarhassa kuin suurempikin ori.... Ei siinä kauaa sitten mennytkään kun Vilperoinen päätti tulla langoista läpi..! Pikkumies rehenteli ja tepasteli Tuiskulle jutellen pihalla. Sain ponin otsaharjasta kiinni, ja samalla Tiina antoi minulle Vilin riimun. Taistelin riimun herran päähän, ja pitelin olentoa paikallaan kun Tiina korjasi aidan.

Aidassa oli koko ajan sähköt päällä! Ja Tiina vain piti langoista kiinni ja sai sähköiskun toisensa perään koko ajan. Hullu... :D Kun Tiina sai sitten aidat kuntoon, lykättiin Vili takaisin tarhaan. Nyt sitä hätisteltiin aidalta pois vielä rajummin kuin edellisellä kerralla, mutta eläin päätti olla muuli ja tulla uudestaan aidasta läpi. Noh, taas nappasin orin kiinni ja Annen kanssa samaan aikaan todettin Vilille että Tuisku on RUUNA... :D

Minä lähdin taluttamaan terminaattoria kohti tallia. Tallissa, ja matkalla sinne, vähän keskusteltiin käytöstavoista! Eikä niin vähääkään. Vili ei kunniota minua lainkaan, ja huiteli tallin ovella minua etusilla ja hyppi ja pomppi. Otettiin sitten sisääntulo uudestaan läpi, ja tällä kertaa päästiin melkein yhteisymmärryksessä ovesta sisään. Suljin tuholaiseläimen karsinaansa ja häivyin. :D Vili jäi kiukuttelemaan yksin sisälle.

Anne oli lähdössä pihasta Tuiskua taluttaen. Niimpä jäin sitten jatkamaan päivääni Tiinan kanssa. :) Ensin vietiin Vili takaisin tarhaan, sähköriimu päässä, ja sitten otettiin Manti toisesta tarhasta mukaamme :) Talutin Mantin harjaukseen, ja harjasin ponia pienen ikuisuuden. Karvaa nimittäin lähtee aika tolkuttomasti! Kun olin saanut Tiinan kanssa ponin harjattua ja kaviot putsattua, ruvettiin laittamaan valjaita ponille! Manti pääsi ajolenkille!

Tiina valjasti oman puolensa ponista noin millisekunnissa, ja minä jumitin aloillani ja pohdin mikä hihnoista on oikea... :D Tsiisus, ehkä se poniajolupa jää ajamatta kun ei osaa valjastaa eläintä! :D Ehkä minä vielä joku kaunis päivä opin... :) Tiina oli kiltti ja kertoi minulle mitä tehdä. ;) Saatiin kuin saatiinkin sitten Manti ajokuntoon, ja lähdettiin liikenteeseen! :)

Tiina ajoi, Manti temppuili ja minä istuin kyydissä ja valokuvasinkin hieman! :) Manti tosiaan aluksi hyppi ja pomppi kaikenlaista: kivi oli ihan jumalattoman pelottava, samoin kanto järkytti pienen ponin sielua, ja asvalttiläiskä oli melkein ylitsepääsemättömän pelottava! Lumen alta paljastuva maa oli melkein sydänkohtauksen paikka, ja eihän sitä koskaan tiedä muuttuuko liikennemerkki sapelihammastiikeriksi joka nielaisee Mantiraukan yhdellä suupalalla...

Poni oli siis lievästi ilmaistuna hysteerinen aluksi, mutta rauhoittui kun mitään kamalaa ei ihan oikeasti tapahdu. Se liikennemerkki ei syönyt ponia, hiekka ei tappanut, kanto ei hypännyt päälle, eikä asvalttikaan tehnyt mitään... :) Metsässä Manti oli jo ihan okei sinut asian kanssa, se vaan puksutti eteenpäin. :)

Mentiin melkein kahden tunnin reissu, tosin Manti on aika hidas kun se on niin pieni :) Luntakin oli matkalla aika reilusti siellätäällä, ja tamma joutui ihan oikeasti tekemään töitä! :) Hyvähyvä, näyttelykuntoon pitäisi saada ja noin se läski lähtee... Tosin vain ponilta, minun läskini eivät lähteneet ollenkaan siellä kärryillä kököttäessä... Voisin tästä lähteä lenkille kun olen saanut tämän kirjoitettua loppuun... ;)

Kun tulimme takaisin päin, Manti oli huomattavasti reippaampi. Perus tämä kuvio, mennään kotia kohti niin matka-aika on puolet lyhyempi... :D Kotona Manti oli töitä tehneen näköinen, eli siis hikinen. Se oli tyytyväisen oloinen, ei ollenkaan hapan. :) Otettiin kamat pois ja minä harjasin karvat suoriksi. Sitten heitettiin Mantille loimet niskaan ja poni suurensuurien kehujen jälkeen takaisin tarhaan. :)

Tarhasta nappasin kiinni Muorin, ihanalla pinkillä riimulla ;) Muori lähti innoissaan mukaani, se ravasi ohi ja oikein kiemurteli. Sillä oli selkeästi kiire! Talutin Muorin harjaukseen, ja sitä ponia sitten harjasinkin, pitkään! Muorista lähti karvaa. Sitä lähti ja lähti ja lähti. Niimpä minä vain harjasin ja harjasin ja harjasin. Pohdin siinä samalla mitä voisi Muorin kanssa tehdä tänään. Kun ei viitsinyt taas lähteä maastoon, olin ollut Karvilla maastossa ja Mantinkin kanssa oltiin metsässä kärryilemässä. Ohjasajoa pohdin, mutta kun kentällä on valmiit urat ja Muori on niin jumalattoman uraorjentoitunut poni, että sitä on rasittavaa ohjailla pois uralta kun en itse osaa sitä ohjasajojuttua mitenkään erityisen hyvin...

Niimpä päätettiin että ohjasasjoa harjoitellaan sitten kun lumet suvaitsevat häipyä kentältä, ja tänään tehtäisiin jotain ihan muuta! Nimittäin poniagilityä! :D Pistin Muorille suitset päähän, ja laitoin liinan kiinni. Nappasin raipan mukaani, ja lähdettiin kentälle. Tiina kaiveli liiteristä tavaroita ja kasasi niitä kentälle :) Kaksi autonrengasta olivat hauskimmat löydöt, niitä nimittäin tarvitaan oikeasti poniagilityssä! Lopulta kentällä oli yksi este, neljän tolpan pujottelu, kolmen puomin sarja ja kaksi autonrengasta. :)

Siinä me sitten tehtiin kaikenlaisia tehtäviä! Muori oli ihan tasan tarkkaan tietoinen mitä me oikein touhusimme, se oli pujotellut aikaisemmin, nimittäin poni pujotteli ihan itse ohjausta tarvitsematta... :D Fiksu poni! Esteen se hyppäsi oikein hienosti perässäni, ja puomien yli loikittiin hienosti yhdessä :D Minäkin hyppelin esteitä ponin edellä, ja nyt on vähän kintut kipeänä :D Ei ole nimittäin pitkään aikaan tullut hypittyä tuolla tavalla!



Muori juoksee liinassa :)



Muorin kanssa touhuiltiin jonkin aikaa noita agijuttuja, mutta ensin juoksutin sen. Muori kuunteli hienosti laukkakäskyä, eikä vasen laukka vaikuttanut ollenkaan huonolta! Ja hienosti poni nosti laukat molempiin suuntiin, ongelmitta. :) Muori on siitä aika hankala olento, kun se ei malta millään tiputtaa ravilta käyntiin. Käyntiä saa pyytää 20 kierrosta ja siltikin pitää puoliksi kiskoa toinen uralta että se käynti löytyy. Niimpä sitten rupesin projektiin: menin kävelemään Muorin vierelle. Pyysin ravia ja juoksin sen vieressä. Sitten pyysin ponilta äänellä käyntiä, ja siirryin itse kävelemään. Muori siirtyi käyntiin.

Näin jatkettiin, ja minä siirryin koko ajan vähän lähemmäs ympyrän keskustaa. Minä juoksin kun pyysin ravia ponilta ja kun minä siirryin kävelemään ja pyysin käyntiä ponilta, Muori siirtyi käyntiin. Lopulta sain ponin siirtymään ravilta käyntiin niin että seisoin ympyrän keskellä, ja poni oli ihan yksinään uralla! :) Ponipsykologia toimi! :)

Kun olin juoksuttanut Muorin molempiin suuntiin, ruvettiin enemmän tekemään niitä Agijuttuja. Kokeiltiin  myös poniagilitylle tyypillistä 'etujalat autonrenkaaseen' tehtävää! Muori oli sitäkin selvästi tehnyt aiemmin, ja parin toiston jälkeen se tajusi suunnilleen mitä siltä vaaditaan. Tähtäys renkaan keskelle vain tuotti hieman ongelmia, mutta kun vaan harjoitellaan niin kyllä se vielä onnistuu!

Agilityponi! ;)

Agilitytreenauksen jälkeen Tiina rupesi kasaamaan uralle esteitä. Minä olin vastahankaan estekorkeuksien kanssa, mutta Tiina oli päättänyt nyt vihdoin näyttää minulle että mamoilu estekorkeuksien kanssa on aivan turhaa! Tiina kasasi yhden korkeamman pystyn, sitten matalemman pystyn, ja yhden rengasesteen. Esteiden rakennuksen jälkeen Muori päästettiin irtohyppäämään, ja näyttämään esteponin taitojaan minulle!

Rengasestettä epäilin eniten, mutta Muori loikki kaikkien esteiden yli ihan leikiten! Se pinkoi laukkaa ja ravia pitkin kenttää ja hyppi esteitä toisensa perään. :D Kuinka huippu pieni poni! Minä kuvasin Muorin loikkimista, ja olen aika ylpeä siitä! Korkein pysty oli 47cm korkea, eli pyöristetään 50senttiin! Ja Muori hyppäsi sen yli aivan leikiten, ja oikein kunnon varalla...! :D

Aika pian lopeteltiin sitten loikkiminen, ja kerättiin Tiinan kanssa esteet pois ja lähdettiin kentältä. Muori ei halunnut tulla luokse, joten me vain häivyimme kentältä Tiinan kanssa ja poni jäi sinne ;) Hetken kuluttua palasin hakemaan riiviötä, ja poni tuli oikein nätisti luokseni ja halusi lähteä mukaani :) Psykologia toimi jälleen! ;)

Kun olin juuri saanut Muorille loimen niskaan, isi ajoi autolla pihaan :) Eipä siinä sitten muuta kuin poni tarhaan ja hetkisen jutusteluiden jälkeen kohti kotia. :) Oli tosi hauska päivä kun touhusi taas kaikenlaista ihan erilaista kuin normaalisti :) Karviin oli hauska tutustua, opin uusia ulottuvuuksia Mantista ja opettelin Muorin kanssa agilityä! :)

Nyt loppuun vielä kuvia Muorista hyppäämässä! :) Se on aika huippu pikkuruinen poni, eikö vain? <3 :)

50cm!

Rengaseste, reilu 40cm

50cm ja katsokaa millä ilmavaralla!