Onnistumisia tallilla ja lagausta :)

Jeps. Olin Tiistaina tallilla, ja nyt on viimein tarkoitus kirjoitella tallipäivästä. Tähän postaukseen tulee reilusti kuvia, ajattelin tehdä tällä kertaa kuvapainotteisen postauksen, kun Tiina nappaili niin ahkerasti kuvia koko päivän ajan kamerallani. :)

Eilen minulla oli ihmeellinen lagauspäivä. Oikeastaan se oli aika ihana päivä, olin vaan himassa, koko päivän yökkärihousuissa! :D Katsoin telkkaria ja Greyn anatomiaa, surffailin netissä ja naureskelin taas ht'netin käsittämättömille jutuille :D Parasta viihdettä netissä on kyllä hevostalli.netin seniorit, mistään muualta ei voi löytää niin kyseenalaisia ja epämääräisiä juttuja!

Joka tapauksessa, Tiistaina olin tallilla. Päivä oli aivan ihana, sellainen kohtuu leppoisa ja tosi hauska. :) Manti on ihan luontainen oppija, siinä olennossa on oltava jotain vikaa kun se oppii niin nopeasti! Siis koskaan aikaisemmin ei olla tehty ohjasajossa niitä juttuja mitä tehtiin tänään, ja kappas, parin toiston jälkeen neiti toimi narujen päässä hienosti! :D Se menee kohta minun edelleni taitotasossa...

Menin tallille silleen melkein ajoissa, lähtö taas venyi... Se on kumma juttu että ei voi ehtiä tekemään kaikkea aamulla, vaikka kuinka paljon olisi aikaa. Sitten juoksen pää kolmantena jalkana viimeiset 15min edestakaisin yläkerrasta alakertaan ja koitan etsiä kamoja ja samalla kiskon paitaa päälle ja syön ruisleipää ja vien kissalle ruokaa ja parhaimmillaan vielä kuivaan hiuksia..! Siinä käy AINA niin! Loppujen lopuksi olin kuitenkin klo 11 tallilla, eli ihan kunnialla suoriuduin taas Tiinalle. :P

Ensin Tiinan kanssa katseltiin shettisyhdistyksen jäsenlehdestä kaikkia oreja, Tiina kertoili niistä minulle ja pohdittiin Mantin tulevaa miestä ;) Joskus vuosien päästä, mutta ei se väärin ole pohtia herrasmiesehdokkaita useaa vuotta :D Ainakin ehtii rauhassa pohtia!

Siitä matkasin sitten tarhoille Tiinan kanssa. :)

Beni ja Vili tarhassa heinäverkon kimpussa. :)

Toisessa tarhassa minua odotti vähemmän suloinen näky: molemmat tammat kävelivät suoraa tarhan perimmäiseen nurkkaan ja jäivät sinne! :D



Manti on tosi sniikisti piilossa kiven takana ;) Löysin sen kuitenkin!

Mantin epätoivoisesta piiloutumisyrityksestä huolimatta löysin ponin, ja laitoin sille riimun päähän. Muori taas osoitti mieltään ja meni meitä mulkoillen poispäin... :D Hauska pieni olento. Harjauksessa Mantista lähti ihan hirveästi karvaa, se harjakivi on tosi mahtava keksintö! Oikeasti se toimii tosi hyvin, ja karvaa lähtee oikein pölisemällä!

Harjauksessa huomattiin että kappas, ponilta puuttuu JÄLLEEN KENKÄ SEN ETUJALASTA! Tällä kertaa se en ollut minä, koska kenkä oli irti ennekuin ehdin edes kunnolla koskea poniin. Sinänsä huojentavaa, minulle huojentavaa, kun vähän (oikeastaan vähän enemmän kuin vähän) käy itsetunnolle tuo kenkien irtoilu liikutuksen yhteydessä...

Noh, ratsastusjutut unohdettiin sitten heti, mutta ponin pitäisi kuitenkin liikkua, joten Tiina ehdotti että ohjasajan sitä :) Sanoista tekoihin: poni valjaisiin ja kentälle!

Ohjasajoa! :))

Ohjasajo oli tosi hauskaa! Manti näytti taas parhaat, ja pahimmat puolensa ;) Se kokeili taas minua ihan sikana, ihan niinkuin ihan alussa, kun ensimmäisen kerran ohjasajoin tuota tammaa! Aika pian se kuitenkin tajusi että nyt se ei saakaan periksi mitään, vaan joutuu oikeasti tekemään töitä. Neitonen teki kuitenkin aina tasaisin väliajoin sellaisia temppuja, että se kääntyi katsomaan minua, eikä liikkunut mihinkään. Minä olin narujen toisessa päässä ja poni vaan tapitti minua suostumatta korjaamaan asentoaan, tai ylipäätään kääntymään mihinkään.

Tässä hieman keskustellaan mikä se oikea suunta oli...

Poni esitti myös parhaita puoliaan, kuten todella hyvää käyntiä, kevyttä leppoisaa ravia ja pohkeenväistöä!! Kelatkaa, en ole koskaan aikaisemmin pyytäyt ponilta väistöä ohjasajaen, ja nyt kun pyysin pari kertaa ja kerroin mitä kuuluu tehdä, poni toimi!

Olen suoraa tiellä, mutta katsokaa sitä! Se väistää, tosin tässä aika loivasti,
mutta väistää! Upeaa! :)))

Tehtiin Mantin kanssa myös ympyrällä töitä. Laukannostot olivat vähän niin ja näin aluksi, poni säntäsi aina ulos ympyrältä ja kiskoi minut mukanaan, mutta hiljalleen tämäkin jäi pois ja laukat ja muutenkin ypyrällä kulkeminen rupesivat sujumaan tosi mahtavasti!

Ympyrällä :)

Tehtiin ihan normi juttuja ympyrällä, siirtymisiä ja temponvaihteluita, pysähdyksiä. Manti kulki tosi reippaasti ja kivasti, sen kanssa oli ilo työskennellä! Ei tarvinnut koko ajan komentaa liikkumaan, vaan ponissa oli ihan omakin moottori millä se liikkui hienosti! :)

Pysähdys ympyrällä :)

Ruvettiin sitten juoksutuksen ja väistöjen jälkeen lopettelemaan. Tehtiin aika pitkät loppukäynnit, vaikka lopuksi Manti mateli hitaammin kuin koskaan... Loppukäynneissä se kuitenkin sallittakoon, poni oli tehnyt hienosti töitä. :)

Lopettelua. Keltaiset kamat ovat aika superhienot!

Manti oli hiukan kostea, eli vähän se oli tehnyt töitä! :) Harjasin harjakivellä taas ponin, ja karvaa lähti edelleen :D Karva ei lopu ikinä... :D Laitettiin Mantille loimi niskaan ja vietiin poni kehujen ja namin saattelemana takaisin tarhaan. Nappasin Muorin samalla mukaani, ja talutin ponin harjaukseen. :)

Muorista lähti vielä tuplaten enemmän karvaa kuin Mantista! Luoja sitä karvan määrää! Kun ponia taputti ryntäistä, karvat pölähtivät liikenteeseen :P Aika pitkän tovin ponia harjasin, kunnes sitten pistin suitset päähän ja kipusin selkään.

Muori oli mukavan rauhallinen ratsuponi, se toimi yllättävän yhteistyöhaluisesti kaikissa asioissa! Se väisti tosi hienosti kun pyysin, ja peruutustakin saatiin taas harjoiteltua ilman keulimista. :D Muorin kanssa on tavoitteena nyt opetella se suoraan peruuttaminen, ja nyt ollaan tehty niin, että heti kun poni peruuttaa yhden askeleen taakse, kehut ja eteenpäin. Tästä sitten jatketaan kohta toiseen askeleeseen jne jne. Toivottavasti toimii!

Ruvettiin sitten pistämään kentälle puomeja. Laitettiin puomit yhden käyntiaskelen välein eli ihan lähekkäin. Neljä puomia peräkkäin, ja Muori nosteli hienosti kinttujaan niiden yli. Aika paljon kolisteltiin käynnissä, mutta ravissa poni rupesi oikeasti toimimaan!

Käyntipuomit! :)

Puomien välit muutettiin raviväleihin, ja niistä Muori innostui! Se pomppi yhtään kolistelematta tosi hienosti puomien yli! Se koitti aina välillä kyllä kaahata ihan kauheaa vauhtia ja sitten menikin kaikki puomit yhdeksi epämääräiseksi kasaksi ja Muorin kanssa kompuroitiin sieltä välistä jotenkin pois. Kuitenkin kun otin pidätteet kunnolla läpi, Muori hidasti ennen puomeja, ja meni aivan sairaan hienosti!

Katsokaa mikä askeleen venytys! :)

Ravipuomien jälkeen menin ympyrälle ottamaan laukannostot. Ja ette ikinä usko!! Muori nosti vasemman laukan, ilman minkäänlaista ongelmaa!!! Ihan käsittämätöntä! Olenko tehnyt jotain oikein, kun nyt ponilta nousee molemmat laukat ja oikeilla avuilla? :D WUHUUUU!!!

Tiinan kanssa vaihdettiin puomit sitten laukkaväleille, ja parin yrityksen ja epäsopivien askeleiden jälkeen löydettiin se oikea väli, ja niin poni laukkasi joka askeleella hienosti puomien yli! Ihan mahtava pikkuruinen ponnynen! Mentiin laukkapuomeja molempiin suuntiin, ja kerta kerralta puomit menivät paremmin. Ja kertaakaan ei noussut väärä laukka!!

Tehtiin sitten niin, että laitettiin kolme puomia laukkapuomeiksi, ja sitten kahden askeleen väli ja este. Este oli sellainen rengaseste, jonka yli Muori pääsee ravissakin. Noh, laukkapuomit menivät hienosti, mutta sitten muori mulkaisi kerran estettä, veti liinat pohjaan ja loikkasi juuri ennen estettä sivulle. No minä rysähdin maahan kylkiolkapää edellä ja kierähdin vielä niskojen kautta ympäri ja jäin sitten pihisemään maahan. :D se oli kohtuu kova tärähdys, ilmat pihalle keuhkoista ja kylki sai myös vähän tärskyä. Tai no oikeastaan vähän enemmänkin, koska nyt puoli kylkeä on sellainen sinipunakukertava ja kipeähkö... :D

Kokeilin sitten suoraa uudestaan estettä, otettiin puomit pois, ja lähestyin ihan sileällä estettä. Muori loikkasi taas ennen estettä sivuun. Kolmannella kerralla Tiina meni seisomaan estetolpaksi, mutta Muori vain jyräsi melkein Tiinankin yli ja lensin taas hankeen. Sitten päätettiin että Muori saa mennä ihan yksin esteen yli. Ensin toisesta suunnasta juoksutin ponin esteen yli, meni hienosti. Parin toiston jälkeen myös siitä vaikeamasta suunnasta päästiin yli. :)

Sitten kipusin jälleen selkään, ja lähdin ratsastamaan kohti estettä. Tultiin esteelle ja poni yritti painaa sivuun. Sain sen kuitenkin esteelle, ja esteen ylikin! Se tiputti, mutta meni kuitenkin yli. Sitten Tiina laski esteen korkeutta ja tultiin kaksi kertaa puhtaasti yli. Sitten estekorkeus nostettiin taas, ja uusi yritys. Jälleen pudotus. Sitten Muori rupesi menemäään esteelle jo niin rennosti, että sain ratsastettua sitä enemmän kasaan, ja otettua pidätteet läpi ja säädeltyä hieman sitä laukkaa.

Lähestyttiin estettä kivassa laukassa, ja mentiin puhtaasti yli!! :) Eli poni pääsi ihan helposti yli, kun vaan halusi mennä ja minä pystyin keskittymään ratsastukseen enkä vain siihen että saan ponin edes lähestymään estettä. :) Lopetetiin heti onnistuneen hypyn jälkeen hyppääminen, ja tehtiin vielä sileällä töitä. Sitten lopeteltiin loppukäyntien kautta ja ratsastin tallipihalle.

Tallipihalla alas selästä, ja poni harjaukseen. Harjasin karvat suoriksi ja lykättiin hikiselle ponille loimia niskaan. :) Muori oli ihan innoissaan harjauksessa, sillä taisi olla hauskaa ratsastuksessa kun se oli ihan kainaloponi... :) Iskä ajoi pihaan kun laitoin Muorille loimia niskaan, joten vein nopsasti ponin tarhaan, sanoin kiitokset molemmille tammoille. :) Keräilin nopsasti kamat kasaan, ja loikkasin autoon.

Minulla oli kohtuu kiire, nimittäin piti ehtiä ottamaan passikuvia ja autokouluun! Kevarikurssi on alkanut, joten autokoulun tunteja täytyy istua aika reilusti... Pari kuukautta niin pääsen ajelemaan omalla kevarilla tallille!! :D

Ainiin muuten, yksi info tähän lopuksi. Kuvien koosta olen saanut kommenttia, että kuvat ovat liian pieniä. Minun koneellani kuvat ainakin aukeavat uuteen ikkunaan suurempina kun niitä klikkaa! Joten kokeilkaa klikata kuvia, sitten teidän pitäisi nähdä ne suurempina :)

Kippola! :)

Lauantaina lähdimme retkeilemään Kippolaan! :) Menin aamupäivällä tallille, ja Johannaa odotellessa menin tammojen tarhaan höpisemään neitien kanssa. Neidit kuulivat minut jo pihalla, ja tulivat molemmat portin tuntumaan katselemaan miksen minä ole menossa niiden luo..? Niimpä sitten menin, ja seurustelin neitien kanssa hetkisen. Manti oli ihme sähinä päällä, se oli tosi ylvään näköinen kun se ravasi kuin pieni paraatiponi edestakaisin! Sitä taisi vähän jännittää, kun traileri oli siirretty takapihalle, ja etupihalla Jarkko putsaili ja tutki Tiinan ja Jarkon uutta autoa.
Johanna ilmestyi maasturillaan pihalle, ja minä jätin ponitytöt tarhaan. Muori olisi lähtenyt mukaani ihan ilman riimua, se oli tulossa portista kanssani. Sen ilme oli aika hauska kun suljinkin portin sen nenän edestä. :D Vähän epäuskoinen: miksi minä en pääse mukaan? Jätin tammat ihmettelemään maailmaa tarhaan, ja menin itse etupihalle. Tiina oli kipuamassa jo autoon, joten minä nappasin repun mukaani, ja loikkasin auton kyytiin. Lähdimme matkaan.

Minä istuin takapenkillä Kasperin, Johannan pojan kanssa. Matka sujui leppoisasti jutellessa ja Lauri Tähkää kunnellessa... ;D Huh, mä en yhtään tykkää siitä musiikista, mutta Kasperi tykkää, joten minä tyydyin osaani aika hyvin. Kotimatkalla pari kertaa vinkaisin asiasta... :D Matkalla pysähdyimme agrimarkettiin, ja Tiinan kanssa kiersimme hevososastoa. Tiina osti satulahuovan ja harjakiven, minä puolestani kahdet ratsastussukat. :)

Matka jatkui ja tosi pian olimmekin jo perillä! Iloinen ja kovaääninen tervetuliasporukka tulivat meitä vastaan. :) Kaksi suurta Berninpaimenkoiraa, sekä useampi pienempi koiruli :) Koirat olivat todella ystävällisiä, ja Kasperi leikki lähes koko päivän koirien kanssa, bernit tykkäsivät pojasta ja poika koirista. :) Me tutustuimme Tupun kanssa toisiimme, ja oli todella mukavaa taas laajentaa shettisihmisisten tuntemusta! Kun minä olen ihan uusi näissä shettisympyröissä, niin on todella hauskaa tutustua uusiin ihmisiin, ja nimenomaan noihin shettisihmisiin. :)

Tilalla oli ihan hirveästi poneja! Oli minejä ja normeja, rautiaita, mustia, kimoja..! Varsinkin miniori Amin Payazo sulatti minut... :) Se oli niin suloinen, väri on juuri sellainen kuin minä joskus haluan omalla ponillani olevan. :) Ponit olivat hauskan näköisiä isoissa laumoissaan, touhuillessaan keskenään.

Jutusteltiin siinä Tiinan, Johannan ja Tupun kanssa kaikenlaista. Hetken päästä ruvettiin puhumaan ohjasajosta, ja pian olinkin tallissa Tupun tyttärien kanssa valjastamassa poneja :) Pääsin tutustumaan hienonhienoon ja erittäin hyvätapaiseen oriin A.S. Namoradoon. Aivan unelman näköinen poni... <3 Mentiin siitä sitten valjastuksen jälkeen kentälle, ja tytöt esittelivät minulle ohjasajoa.

Opin paljon! Tytöt kertoivat minulle tarkennuksia asioihin, ja ihan perusasioissakin sain reilusti uutta oppia. :) Kokeilin myös ohjasajaa Nappia, ja heti kun tein oikein, poni toimi oikein. :) Tytöt olivat kärsivällisiä ja neuvoivat minua. Aika pian lopeteltiin, kun sain kysyttyä ne asiat mitkä halusin tietää. Heti rupesi raksuttamaan päässä ihan täysillä kun pohdin kaikkia virheitä mitä olen Muorin kanssa ohjasajossa tehnyt... Noh, myöhemmin samana päivänä ohjasajoin Muoria, ja se meni todella paljon paremmin kun käytin uusia oppimiani asioita hyväksi. Kiitos opetuksesta, siitä tosiaan oli hyötyä!

Ohjasajotreenin jälkeen menimme sisälle jutustelemaan mukavia, ja syömään pullaa :D Kaakaota, pullaa, hilloa ja kermavaahtoa... Nam! ;) Juttelimme kaikenlaista maan ja taivaan välillä. :) Kasperi touhusi omiaan, katseli televisiota ja söi karkkia :P Parin tunnin kuluttua ruvettiin hiljalleen tekemään lähtöä kotia kohti. Oli todella kiva käydä ja tutustua uusiin ihmisiin ja poneihin. Eniten kuitenkin olen innoissani siitä ohjasajosta, me saatiin niin hyviä vinkkejä ja opetusta että päästään kesän kisoissa Muorin kanssa sijoille ;)

Kotimatka sujui rattoisasti. Kasperi kertoi minulle innoissaan peleistään, ja autoista ja vähän pikkuveljestäänkin. :) Jossain kohtaa pieni mies kuitenkin nukahti, päivä oli ollut pitkä ja poika oli riehunut pihalla koirien kanssa koko päivän! Olimme Tiinalla seitsemän jälkeen. Johanna jatkoi Kasperin kanssa matkaa kotiin, ja me jäimme Tiinalle. Kävin hakemassa Muorin heti tarhasta, ja rupesin harjaamaan ponia.

Harjakivi oli aika huippu ostos! Se toimi. :) Karvaa lähti hirmuisesti! Valjastin ponin, ja vaihdoin sitä ennen itselleni vähän kamoja. Sitten suunnattiin kentälle, ja kentällä aloitettiin ohjasajo uusia menetelmiä apuna käyttäen. Ohjasajo sujui tosi hienosti! Muori oli koko ajan parempi, ja kun minä osasin nyt hommaa paremmin, Muorikin tiesi mitä tehdään. :) Olen tosi iloinen kun ohjasajo sujui oikeasti niin hienosti, tästä on hienoa jatkaa eteenpäin ja treenata ihan hirveästi kesän kisoja varten! :)

Muorin liikutuksen jälkeen poni vietiin suoraan talliin, sillä kello oli jo yli kahdeksan. Otettiin Manti vielä juoksemaan kentälle irti Arvon kanssa, ja poni pinkoikin ihan julmettua vauhtia eteenpäin! Minäkin juoksin, innostin koiraa ja ponia juoksemaan ;) Menin kerran nenälleni hankeen :D Myös Muorin ohjasajossa menin nurin, kompastuin johonkin ja löysin itseni maasta. Poni katsoi minua vähän pitkään... :D Kun Manti oli juossut tarpeeksi ja kävellyt lopksi vielä käyntejä, vietiin neiti harjaukseen. Mantistakin lähti karvaa, ei kuitenkaan yhtä paljon kuin Muorista. Mantikin laitettiin suoraan sisälle karsinaansa, ja jätettiin neito sinne.

Sitten haettiin pojat sisään. Beni oli hauska, se taas unohti miten kävellään siististi. Parin toiston jälkeen poni kuitenkin muisti taas. :) Beni omaan karsinaansa ja Vili omaansa. Eksyin taas katselemaan kaneja, ja ylitin itseni! Minä koskin kaniin! Itseasiassa kaksi kertaa! ;) Kun olin kanilassa tuijottelemassa kaneja, isä ajoi pihaan. Niimpä keräilin kamoja kasaan, ja matkasin autolle :)

Päivä oli taas pitkä, mutta sitäkin hauskempi :) Uusia hienoja kokemuksia! Ja kuten minulle on sanottu jo monta kertaa: matkailu avartaa ;)

Ohjasajoa ja irtokenkiä

Minä taidan olla joku huonon ilman lintu, kun sää muuttuu tosi kämäiseksi kun minä ilmestyn tallille! Rasittavaa, eilenkin sain ratsastaa räntäsadetuulessa. Ilma oli kyllä ihan mukava kun menin, pilvinen mutta mitään märkää ja inhottavaa ei kuitenkaan satanut vielä siinä vaiheessa. Muori oli suoraan portilla odottamassa, ja käppäilinkin heti tarhaan ja tervehdin ponia. :) Tiina toi riimun, ja Muori lähti pitkästä aikaa ensimmäisenä töihin.

Se oli sellainen kohtuu innokkaan oloinen, muttei vaikuttanut kuitenkaan ihan sekopääenergiseltä. Lumet ovat viimein tipahtaneet alas liiterin katolta, ja kenttä on turvallinen käyttää!! Niimpä vuorossa tällä kertaa Muorin kanssa ohjasajaminen! :)

Harjasin ponin, ja tein sen otsaharjaan uuden letin. Kun avasin vanhan letin, ponin harja oli tietysti aivan kiharalla :D Se oli niin huvittavan näköinen! Ihanat pikkuprinsessakiharat otsaharjassa ;) Harjassa pidetään lettiä vielä pari päivää, niin että se otsaharja ei osu ja siten ärsytä toipuvaa silmää. Harjasin siis ponin läpikotaisin ja sitten virittelin sille päälle valjaat. Sen jälkeen suitset ponille päähän, ja sitten selvitin ohjat. Nappasin raipan vielä mukaani, ja sen jälkeen hirviö päästettiin irti ;)

Muori oli aika... jännällä tuulella? Ensin se kaahotti ja riekkui ohjien päässä ihan miten tykkäsi, mutta hiljalleen se rupesi rauhoittumaan. Itsekin sain koko ajan paremman tuntuman toki hommaan, ensin olin taas ihan hukassa pitkien ohjien toisessa päässä... :D Väistöt menivät molempiin suuntiin tosi hienosti! Ympyrät olivat vähän hankalampia, kun Muori pisti vastaan. Se ei halunnut kävellä hankeen. Kuitenkin aina pienen kiroilun ja kaula kierossa vastaan punkemisen jälkeen poni alistui, ja loikki arvosteleva ilme naamallaan lähimmälle uralle hangen poikki.

Juoksutin ponia myös, pitkät kun ovat ohjat, niin ne mahdollistavat aika paljon! Puhuttiin Tiinan kanssa että sitten kun Muorin silmä on täysin kunnossa, ruvetaan menemään puomeja ohjasajaen... :D Mitäköhän siitäkin taas tulee. Ensin varmaan aika säätöä, mutta kyllä minä uskon että se menee ihan putkeen, varsinkin kun Muori tykkää puomeista ja esteistä ihan kauheasti. Sillä on luontainen imu esteelle, joten en usko tulevan mitään ongelmia. Luulen että ne puomit ovat minulle haastavampia kuin ponille... ;)

Viikonloppuna, Lauantaina ollaan näillä näkymin lähdössä Kippolaan, eli shettiksiä kasvattavalle tallille, jossa Muori on asunut ja tehnyt varsoja :) Tässä tallin nettisivut: A.S. Shetlandponies. Siellä olisi tarkoitus vähän laajentaa ainakin teoriapohjalla osaamista ohjasajon saralla. :)

Loppujen lopuksi tuo ohjasajo Muorin kanssa meni tosi hienosti eilen, Muori malttoi hiljalleen kuunnella aina vaan paremmin ja paremmin. Se kulkee niin hienon näköisesti, oikein ryhdikkään näköinen! Ja askel on parantunut tosi paljon, se on kuin pieni paraatiponi kun se askeltaa vähän liioitellun tomerasti etujaloillaan sillointällöin. :D

Niin ja, viimeksi juoksutuksessa harjoiteltiin käyntiin siirtymistä, käyttäen apuna psykologiaa ;) Tällä kertaa siirtymiset ravista käyntiin menivät ihan hienosti: kun pyysin käyntiä, poni oli noin kierroksen ravauksen jälkeen käynnissä! Aika hyvin, kun ennen se juoksi ainakin 10 kierrosta ennen kuin edes hidasti tahtia... Yhden kerran saatiin siirtyminen läpi alle puolessa kierroksessa, eli kun pyysin käyntiä, poni ravasi vajaa puoli kierrosta kunnes siirtyi käyntiin. :) Olen ylpeä pienestä, vanhakin voi oppia!

Lopeteltiin sitten Muorin kanssa, ja mentiin harjaukseen. Poni oli oikein tyytyväisen ja levollisen oloinen, sellainen rauhallinen ja nimenomaan levollinen. Tyytyväinen. :) Otin siltä valjaat pois, ja harjasin ponin. Se oli edelleen tyytyväisen oloinen, ja se ihan osoittikin sen että ei vihaa minua! Se oli päänsä kanssa kainalossa, ja puhalteli ilmaa kaulaani. Se nuoleskeli olkapäätäni kun laitoin loimea niskaan, ja nuolaisi poskeani kun otin siltä suitsia päästä. Hempeilyä ;)

Ilma oli kääntynyt kurjaksi, ja tuuli oli voimistunut aika reippaasti. Niimpä me sitten päätimme että Muori jää suoraan sisälle talliin, koska sitä silmää piti varjella tuulelta. Niimpä poni pääsi suoraan sisälle, ja minä lähdin hakemaan Mantia tarhasta. :) Mantikin oli portilla vastassa, ja lähti mukaani nätisti :) Muori oli nätisti sisällä ja minä harjasin Mantin. Ponista ei lähtenyt paljoakaan karvaa, koska Tiina oli pessyt Mantin pari päivää takaperin. :) Laitettiin Tiinan kanssa Manti kuntoon, ratsatusvyö selkään ja suitset päähän. Sitten poni irti ketjuista ja minä kipusin selkään pihalla.

Ilma oli aika karmiva, oikea takatalvifiilis. Kenttä oli vähän pehmeä, joten hyppääminen unohdettiin ja tehtiin ihan vaan sileällä töitä. Manti oli harjauksessa vähän omistuisen oloinen, ihan kuin se olisi juoninut jotain. Kentällä poni kuitenkin kuunteli kivasti, vaikka olikin vähän nihkeä ravaamaan eteenpäin. Minulla oli kannukset kokeilussa, ja poni oli huomattavasti kevyempi ratsastaa. Ei tarvinnut koko ajan pumpata ja ravata sen puolesta. Kannuksia voisi aina sillointällöin käyttää, huomauttamassa ihan tosissaan siitä että 'hei täällä on pohje kiinni ja voisit reagoida'.

Ruvettiin aika pian ottamaan laukannostoja, ja siitä syttyikin sitten pienimuotoinen sota. Jälleen kerran. Vasempaan kierrokseen laukka nousee vielä aika nihkeästi, joten sitä harjoitellaan jatkossa enemmän. Oikeaan kierrokseen laukka nousee tosi hyvin, mutta kun poni keksii kaikkea omaa laukassa! Kuten pistää seis kulmaan suoraan laukasta ja karistaa Amanda alas, tai syöksyä laukassa keskelle kenttää ja toivoa että Amanda putoaa jos tekee tarpeeksi äkkinäisiä liikkeitä... Kolme kertaa se sai minut viskottua alas, ja yksi kerta oli sitten jotain niin noloa että en edes kehtaa kirjoittaa sitä tänne! :_D

Manti loikkasi sivun uralta, ja minä heilahdin tottakai vastakkaiseen suuntaan. Ratsastusvyö valui toiselle kyljelle, joten pysäyhtin ponin ja selässä rupesin korjaamaan vyön asentoa. Eli siis yksinkertaisesti "polkaisin" toisen puolen jalustinta niin että vyö kääntyi jälleen oikeaan asentoon. No vyö kääntyikin aika vauhdilla oikeaan asentoon, ja siitä yli! Vyö valahti siis toiselle kyljelle, ja minä pyörähdin sen mukana suoraan maahan.......... Hieman säälittävä putoaminen! :D

Saatiin kuitenkin laukka pelittämään ihan okei, lopulta. Tehtiin siinä tosi epämääräsitä loppuverkaa, Manti kulki kummallisesti, laiskoitellen ja vuorostaan kiitäen kiitoravia, loikki pois uralta ja oli aika... veikeä? Kun olin siinä saanut ravailtua aikani, ja siirsin ponin sitten lopulta käyntiin, huomasin suureksi tyrmistykseksi kentällä irtokengän.....!!!

Tiedättekö, tämä asia oikeasti syö minua! MIKSI tuolta ponilta lähtee kengät jalasta kun minä ratsastan sillä? Ratsastanhan Muorillakin, eikä siltä kengät irtoile. Joten onko ongelma ponissa, vai onko ongelma minussa? Oikeasti tämä kenkien irtoilu käy itsetunnolle, koska mitä minä teen väärin, jos ponilta lähtee kengät jalasta? Koskaan aikaisemmin monen ratsastusharrastusvuoden aikana yhdeltäkään ratsastamaltani eläimeltä ei ole lähtenyt kenkä jalasta, mutta nyt, kuukauden sisään kaksi kertaa huomaan että ponilta puuttuu kenkä... Olisi kiva tietää miksi kenkä irtoaa, jotta voisin tehdä jotain toisella tavalla. Tuntee olonsa ja itsensä aika huonoksi kun ei poni pysy kasassa alla, vaan siitä irtoilee osia... :(

Ratsastuksen jälkeen Manti vietiin harjaukseen, ja kun olin saanut ponilta kamat pois, Ritu ajoi pihaan. Harjasin sitten Mantin karvat suoriksi, ja heitin sille loimen niskaan kun poni oli räntäsateesta ja ehkä vähän hiestäkin märkänä. Mantikin pääsi suoraan talliin, joten poni pistettiin sinne, ja minä keräilin kamat kasaan. Siitä sitten lähdin autoon, ja kohti kotia.

Tosi hauskaa mennä käymään siellä Kippolassa nyt Lauantaina. Näen Muorin vauvoja! :) Ja olisi hienoa oppia ohjasajosta lisää, kun kesällä on tarkoitus ihan kisatakin Muorilla ohjasajoluokissa... :) Jännittää jo valmiiksi! Hih. :) Kippolan reissusta kirjoittelen myös sitten, ja otan kamerankin mukaan joten ehkä saatte jotain kuviakin katseltavaksi ;)

Johan oli Lauantai... ja Sunnuntai

Juu, päivittelytahti on jäljessä! Minulla on ihan superkiireinen viikko, oikeasti päivissäni ei ole ollut ylimääräistä kahta tuntia, eikä tule ennen viikon loppua olemaankaan muuten kuin nyt. Nytkään ei ole aikaa kirjoittaa ihan niin hyvää ja tarkkaa tekstiä kuin haluaisin. Ensi viikolla vähän helpottaa sitten! :)

Olin viikonlopun tallilla. Lauantaina ja Sunnuntaina. Annella oli hepoille liikuttajat viikonlopuksi, joten minä pörräsin Tiinalla ponien kanssa :) Lauantaipäiväni alkoi kuitenkin treeneillä Riihimäellä, ja sieltä treenien jälkeen menin suoraan tallille. Tallilla nappasin Mantin kiinni tarhasta ja talutin tosi laiskasti mukana laahustavan ponin harjaukseen. Ilma oli todella ällöttävä, satoi räntää ja tuuli. Ilma oli harmaa ja oikea mielialanlaskija.

Ilmasta huolimatta Manti pääsi olemaan ratsuponi! Harjaisin ponin Tiinan kanssa ja ruvettiin sitten laittamaan sille kamoja niskaan. Minä virittelin itselleni turvaliivin ja heijastinliivin ja kipusin ponin selkään pihalla. Mentiin ensin kentälle ottamaan taas vähän lämmittelyä ja askellajit läpi. Sellainen perustottelevaisuus läpi ennen maaston lähtöä. Kentällä en edes huomannut tosi kämäistä ilmaa, ja siinä sitten pyörittiin aikamme, kunnes olimme valmiita lähtemään maastoa kohti.

Manti lähti hieman epäröiden pihasta, mutta kulki ihan hienosti eteenpäin :) Tarkoitus oli mennä puolikas Marbackantien lenkistä, niin että emme menisi koko pitkää marbackantietä vaan kääntyisimme välissä metsätielle ja sitä pitkin kotiin. Se on se sama metsätie jossa olen tähän asti maastoillut ponien kanssa. :)

Niin me sitten lähdimme uhmaamaan kohtaloamme lumiräntälimajääällötysilmaan. Kun olimme päässeet vähän matkaa eteenpäin, lunta rupesi tulemaan aivan jumalattomasti. Urheana jatkoin kuitenkin matkaa, pieni räntä ei meidän lenkkiämme hidasta! Aika pian ratsastushousut kastuivat reisistä kun räntä satoi päälle ja suli sitten. Metsään päästyämme olimme vähän suojassa siltä kamalalta lumisateelta.

Metsässä mentiin aika mukavan reippaasti, Manti hypähteli milloin mitäkin hieman sivulle, välillä liinat kiinni mulkoillen jotain tosi pelottavaa. Matka metsässä oli kuitenkin ihan hauskaa, vaikkakin vähän sätkyä. :) Hiljalleen Manti kuitenkin rupesi rentoutumaan, eikä enää mennyt sellaista pää ylhäällä kevyt jännittynyt askel -ravia. :D Kävelimme metsätieltä toiselle asvalttitien kautta, ja kun pääsimme Marbackantielle, jatkoimme matkaa taas ravissa. Parit tosi kivat laukkapätkät mentiin, ja molemmat laukat nousivat tosi hienosti! :)

Marbackantiellä oli aika liukasta. Lunta satoi koko ajan hiljalleen, ja se peitti alla olevan jään. Vähän arvelutti kyllä mennä kun poni liukasteli, mutta päästiin kunnialla koko tie :) Yhdessä kohtaa tultiin laukalla ylös mäkeä, tien sivussa, kun vastaan tuli auto. Manti pysähtyi suoraa laukasta ja käveli nätisti eteenpäin! :D Se on opetettu hidastamaan jos tulee auto, ja se tosiaan hidasti! Meinasin tulla suoraa kaulan yli maahan, mutta pysyin kerrankin selässä silloin kun oikeasti on sellainen paikka että olisi pysyttävä selässä! :)

Marbackantieltä käännyttiin sitten sinne tutulle metsätielle. Otettiin metsätiellä lyhyt laukkapätkä kun siellä pohja on paremmassa kunnossa. Manti kuitenkin kuullosteli ihan jännittyneenä koko ajan metsään, ja minäkin olin kiinnittänyt huomiota todella kummallisiin jälkiin maassa. Siinä oli ihmisen jalanjälkiä, ja jonkun pienen eläimen, päättelin että koiran, jälkiä. Mutta tiellä oli myös ihmeellisiä, epämääräisesti tennismailan näköisiä jälkiä!? Myöhemmin minulle selvisi mikä ihme jättää etäisesti tennismailan kuvaa muistuttavan kuvan lumihankeen. No tietenkin lumikengät!

Ravasimme Mantin kanssa kohti kohtia, kunnes poni oli ihan todella kummallisen oloinen. Sitten päästiin mäen päälle, ja näin että tiellä edessämme oli joukko miehiä! Manti ei oikein suostunut kävelemään miehiä kohti, ja sitä piti pakottaa joka askeleella liikkumaan. Miesten mukana oli pikkuruinen koira, joka haukkui herkeämättä. Ja yhdellä miehistä oli jalassaan lumikengät! :D Miehet eivät sanoneet minulle mitään, he vain tuijottivat epämiellyttävästi yritystäni saada poni kunnialla ohi. Minä tervehdin heitä, mutta yksikään ei vastannut mitään. Ei väkisin.

Kun pääsimme mykkien ja epäluuloisesti minut mulkoilevien miesten ohi, pyysin ponilta ravia ja ravasimme seuraavan mäen päälle ja mäen päältä kävelimme toiselle puolelle piiloon. :D Ihme porukkaa kyllä, ja kahdella miehistä oli päässään sellainen kirkkaan oranssi pipo! Eikö se ole joku hirvenmetsästysaikaan käytettävä pipo..? Eihän vielä edes saa metsästää hirviä?

Kuitenkin, selvisimme miesten ohi ja jatkoimme matkaa reippaassa ravissa kotiin :) Manti ei sätkynyt enää mitään, vaan oli ihan tosi rauhallinen ja mentiinkin pitkillä ohjilla käynnissä loppumatka :) Pihaankin Manti uskalsi kävellä, niidne pelottavien jäälyhtyjen ohi... :D Loikkasin alas selästä, ja katsoin ponia. Se oli kuin uitettu rotta. Siinä ei ollut muuta kuivaa kohtaa kuin minun takapuoleni kohta selässä :D Eikä poni suinkaan ollut niin hikinen, vaan kun räntä oli satanut sen päälle ja sulanut, niin se kasteli ponin aivan läpikotaisin.

Manti vaikutti ihan tyytyväiseltä, se nuoleskeli taas olkapäätäni ja oli ihan menossa mukana. Ei siis mennyt palkokasvia nenään vaikka tehtiinkin reipas lenkki! :) Ponilta vain kamat pois ja karvojen harjaus suoraan. Sitten loimet niskaan, ja pikkuruisen palkkauksen kautta tarhaan :) Tarhassa menin sitten Muorin luo, joka tulikin itse vastaan! :) Rupesin laittamaan ponille riimua päähän, ja kun laitoin riimun jälkimmäisen korvan yli, poni käänsi päätään.......

Huomasin sen silmän. Muorin silmä oli tomaatin kokoinen, umpeen muurautunut nestettä valuva klöntti ;< Tiinalle sanoin heti että hei, nyt tuli eläinlääkärireissu... Vietiin poni sitten harjauspaikalle, ja Tiina kaivoi puhelimen esiin. Ensin Tiina soitti Johannalle, ja kertoi mikä on tilanne. Minä harjasin ponia samalla, ja Tiina lähti sitten sisälle soittamaan eläinlääkäreille. Kaksi lekuria eivät vastanneet, olihan Lauantai-iltapäivä. Kello oli joku about 16 kun huomasimme silmän. Päivystävä eläinlääkäri sanoi että poni olisi paras kuskata klinikalle, sillä siellä voitaisiin sitten ommella vilkkuluomea tai laittaa kanyylia silmään jos tarve vaatii. Niimpä Tiina soitti sitten Hyvinkään hevossairaalaan.

Minä harjasin ponin oikein siistiksi, kaikki mahdolliset irtokarvat mitä siitä lähti. (ja niitä lähti aivan törkeän paljon!) Sitten harjasin ja selvitin hännän hienoksi, ja sen jälkeen virittelin ponin otsaharjaan letin. Muori oli malttamaton, se kuopi ja pyöri kun ei lähdetty jo lenkille!! Se oli oikeasti lähdössä töihin, ei sitä tuntunut silmä haittaavan yhtään.

Tiina sai monen mutkan kautta asiat järjestymään niin että pääsimme lähtemään. Muorille laitettiin pari loimea niskaan kuljetuksen ajaksi, ja muut ponit heitettiin sisälle. Operaatio traileri oli nihkeä, piha oli jäässä ja auto vain suti kun yritettiin saada traileri liiteristä etupihalle. Hiekotuksen ja työntämisyritysten ja Jarkon ajotaidon avulla vetoauto ja koppi saatiin viimein tarpeeksi pitkälle pihatielle, niin että auto ei enää sutinut! Sitten alkoi operaatio Muori traileriin. Poni oli eri mieltä, ja kun hetkisen olimme tapelleet ja poni oli jo melkein istunut pariin kertaan, Tiina haki riimunnarun ja sitä käytettiin sitten liinana ponin takana. Ei tarvinnut olla kuin se naru ponin takana, niin Muori käveli mitään kyselemättä koppiin... On siinäkin kyllä poni!

Matka kohti klinikkaa alkoi. Ilma oli edelleen mitä ihanin, räntää satoi vaakasuorassa ja ilta rupesi hiljalleen pimenemään. Johannalla oli jonkinsortin oksennustauti, eikä kuskin vointi ollut erityisen kehuttava. Siinä me sitten matkasimme kohti klinikkaa! Minä olin kotipihassa jo vannottanut Muorille: "Mä en ole sitten kirjoittamassa jo toista muistokirjoitusta blogiin, että pidä se mielessäsi poni!!" :D Vannotin sitä olemaan kuolematta, ja poni totteli, se ei kuollut :)

Kun viimein pääsimme klinikalle kello oli n. klo 19. Klinikalla eläinlääkäri teki ensin perustutkimuksen ja sanoi että ponia saisi laihduttaa vielä 100 kiloa... Yksi 100 kiloa ollaan jo saatu pois, mutta töitä on edessä edelleen! Sitten Muorilta ajeltiin karvat kaulasta yhdestä kohtaa, ja sitten pistettiin rauhoittava aine suoneen. Muori rupesi nuokkumaan heti, ja kun poni on rauhoitettuna se ei jaksa kantaa päätään itse, vaan sen pää ja kaula on ihan veltto. Siinä me sitten vuorotellen Tiinan kanssa kannattelimme ponin päätä. :)

Muori oli niin reppana kun se oli ihan taju kankaalla. Kerrankin se oli hetken ihan rauhassa aloillaan.... ;) Siinä sitten lekuri tutki silmää jne. Silmässä oli aika iso haavauma sarveiskalvossa :( Reppana pikkuinen muru...
Se haavauma näytti ihan oksan pään kuvalta. Siis ihan kuin ponin silmään olisi tökkäissyt oksa. Mitään sen suurempaa hätää ei kuitenkaan ollut, ponilla oli näkökyky ihan normaali, ja se haavauma oli vain sarveiskalvolla. HUH. :)

Klinikalla vierähti aikaa reilu kaksi tuntia ennenkuin poni oli taas kopissa ja matka kotiin saattoi alkaa. Tässä pari kuvaa klinikalta. Laatu on mitä on, kun kuvat on otettu puhelimella sisätiloissa.

Aman ressukka... <3

Tuuletusaukko. Onneksi karvaton kolo on noin pieni :)

Hyvinkään hevossairaala illalla

Matka kotiin sujui ihan hienosti, ei mitään ongelmaa. :) Perillä Tiinalla oltiin kymmenen jälkeen. Muori pois kopista ja talliin. Tallissa vähän loimien vaihtoa, ja juuri kun olin saanut loimet kuntoon ja ponin omalle puolelleen, Tiina toi Mantin poikien puolelta omaan karsinaansa. Manti oli klinikkareissun ajan poikien puolella tallissa, ettei sen tarvitse olla yksin. Poikien puolella kun on kolme karsinaa niin Mantin sai sinne lykättyä helposti :)

Laiteltiin siinä sitten iltasapuskat poneille, ja minä keräilin kamojani kasaan. Iskä tuli hakemaan minua aika pian ruokien laiton jälkeen. Päivä oli kohtuu pitkä, olin himassa vasta reilusti yhdentoista jälkeen. :D Ja aamulla olin lähtenyt liikenteeseen klo 9, treeneihin. Söin ruokaa sitten illalla, ja oma sänky oli oikein kutsuva! :)

Huojentunut fiilis kun ponilla ei ole mitään akuuttia hätää enään. Lääkkeet ovat ruvenneet vaikuttamaan hienosti, ja poni on ihan ylipirteä, ja hieman kiukkuinenkin!

Olin myös sunnuntaina tallilla, mutta minusta tuntuu että aika ei riitä kirjoittaa siitä. Teen ihan lyhyen yhteenvedon Sunnuntaista. Ilma oli ihan siaraan ihana! Menin tallille ja lähdin taas Mantin kanssa maastoon. Manti oli todella pirteä, ja tarjosi laukkaalaukkaalaukkaa koko ajan! :D Kerran annoinkin ponin sitten laukata aivan jumalattoman lujaa, se meni ihan hullua vauhtia ja minä vielä kiritin eläintä juoksemaan! Se tunne kun poni laukkaa joka lihaksellaan, vauhti on kova, ja se eläimen voima on ihan valtava! Se tunne on jotain niin upeaa... <3

Mantilla oli aika ylipaljon energiaa, ja kun viimein käännyimme kotiinpäin metsässä, Manti kääntyi innoissaan, karkasi laukalle ja puski kuolainta vastaan laukkaa. Otin pidätteen, ei mitään rekatioita. Otin isomman pidätteen, poni vain kiristi tahtia. Sitten istuin niin syvään kiinni poniin kuin mahdollista, olin joka lihaksella liikettä vastaan ja otin oikeasti voimmakkaan pidätesarjan edestä. No ponihan päätti sitten olla ilkiö, ja hyppäsi pystyyn! Siis ihan kunnolla pystyyn, se ensin hidasti ja sitten kun myötäsin ohjasta niin poni loikkasi pystyyn! :D En tippunut, vaikka aika lähellä olikin... Tultiin sitten aika reippaasti kotiin, ja annoin ponin vielä kerran laukata pikkuisen pätkän, kun se sitä laukkaa tarjosi omatoimisesti ihan joka välissä.

Muorin kanssa oli tarkoitus tehdä jotain kevyttä, sen silmän takia. Tiina sanoi että kannattaa ratsastaa, koska poni oli ollut vähän kettumaisella tuulella. No niin minä sitten päätin että otetaan sellainen kevyempi ratsastus kentällä. Paskat! Poni oli ihme hyppykeppi, ja se halusi vain mennä lujaa! Tehtiin töitä ympyrällä koska liiterin katolta voi tipahtaa lumet alas, enkä halunnut olla siellä päässä kentää jos lumet tulevat niskaan...

Varsinkin laukassa Muori oli ihan mahdoton, se ei kuunnellut mitään, ja aina kun yritin ottaa pidätteen läpi, se vain kiristi tahtia ja painoi ohjaa vastaan...! Se myös pukitteli, mistä se on pikkuhiljaa jo luopunut kanssani... Nyt se kuitenkin pukitteli aika reilusti, ja karisti se minut alaskin pukittelemalla. Sitten kun koitin nousta selkään, ja sain jalan heitettyä sen selän päälle ja olin ponnistamassa selkään, Muori rupesi pukittamaan ihan hulluna paikoillaan. En tiedä mitä siinä tapahtui, mutta lopulta minä vain jotenkin olin päätynyt niidne pukkien aikana ponin selkään! :D:D

Olin ihan hämmentynyt selässä, että miten tässä näin kävi! Poni pukitteli itsensä alleni tai jotain, mutta tilanne oli aika koomisen hämmentävä :) Lopetettiin heti laukkaaminen kun sain yhden siistin ja kuuliaisen noston aikaiseksi. :)
Hieman oli lyhennetty kertomus sunnuntaista, mutta nyt ei vain aika riitä. Täytyy taas kiirehtiä seuraavan asian pariin. Olen menossa taas huomenna tallille, joten uutta tekstiä on luvassa viimeistään perjantaina :) Heihei!

Uusia kokemuksia! (+ Bloggeri tökkii...)

MUR! Mä kirjoitin pitkän ja hienon selostuksen tallipäivästä. Blogger kuitenkin rupesi tökkimään ravoisasti, enkä saanut lisättyä kuvia tai kirjoitettua mitään. Hetken kuluttua koko järjestelmä kirjasi minut ulos, ja nyt ensimmäisen kerran pariin päivään pääsen jopa kirjoittamaan tähän kirjoitusruutuun bloggerissa!

Arvaatte varmaan kuinka ihanaa on kun parin tunnin työ, teksitit ja kuvien lisäys tekstin sekaan, katoaa kokonaan...... Ei paljon naurata. :( Olin kuitenkin fiksuna tyttönä kerrankin kopioinut tekstin välissä, joten siitä säästyi aika paljon!

Nyt siis uusi yritys tämän tekstin kanssa, ja toivon todella että nyt tämä ei rupea kiukkuamaan. Tosin taidan tietää miksi blogger ei pelittänyt: Google oli epäkunnossa, eikä toiminut täysin, ja bloggerin käyttäjätunnus on googletili, eli blogger toimii googlen yhteydessä. Niimpä bloggerkaan ei toiminut. Nyt google toimii, joten oletan että saan vihdoin tämän tekstin julkaistua! :)

Kirjoittelin siis tallipäivästä 16.3, joka oli tämän viikon keskiviikko :) Tämä on suoraa kopioitu siitä mitä tekstistä oli tallessa, joten puhun eilisestä tekstissä jne. Koittakaa saada selvää! :) Tässä se nyt viimein on:

Hehee, eilen oli ihan superhauska tallipäivä! Koin taas kaikkea uutta ja jännittävää, ja muistin ottaa kuviakin!! Aika hyvin, eikö vain? :D

Ensin menin klo 10 Annelle. Anne sanoi että tänään saisin tutustua Karviin enemmän, ja sanoista tekoihin. Haettiin Annen kanssa Karvisen kamat, ja haettiin ruuna tarhasta :) Poni kiinni puomiin ja aloitin harjauksen. Karvi oli kauheen kiltisti, se ei sanonut eikä tehnyt oikein mitään. Katseli vähän mitä touhuan ja haisteli pariin kertaan minut. :) Karvi on siis issikka, ja karvaa siitä lähti aika rutosti! Ei kuitenkaan ollenkaan yhtä paljon kuin Muorista ;)

Laitoin siinä sitten Karville kamat päälle ja varustin itseni. Turvaliivin olin jättänyt Tiinalle, joten menin sitten ilman. Olen pitänyt itselläni säännön, että turvaliiviä käytän maastossa ja isommilla esteillä. Nyt kuitenkin turvaliivi oli Tiinalla, joten pääsin lipsumaan käytännöstäni! ;) En oikeastaan välitä turvaliivistä, se on vähän epämukava, joten ei yhtään haitannut että pääsin livistämään ilman sitä maastoon.

Päälleni laitoin kuitenkin heijastinliivin ja kypärän tottakai. Sitten kipusin Karvin selkään ja matka maastoon alkoi. Oli aika mielenkiintoista lähteä maastoon kuitenkin ihan vieraalla ponilla, ja kaikenlisäksi se oli suuri poni! Suurin eläin millä olen vuoteen ratsastanut, ja ero noihin settissittiksiin on aika valtava! :D Onneksi Karvi on kuitenkin lauhkea ja kiltti olento. :)

Niimpä lähdin sitten maastoon. Karvi käyttäytyi ihan täydellisen hienosti, se toimii tosi hienosti! Pari kertaa yritin saada tölttiä nousemaan, mutta kun en osannut pyytää tölttiä oikein, Karvi tyytyi vaan ravaamaan ja ihmettelemään mitä minä selässä oikein yritän... :D Ensi kerralla sitten uutta yritystä! Karvi oli tosi mukava, varma, kiltti ja toimiva maastoilukaveri. Se ei sätkynyt mitään, ei edes hullusti rähjäävää kolmea suurta koiraa, ei mitään metsässä kuuluvaa rapinaa tms. Hetken se kuunteli sillan alussa alla virtaavaa vettä, mutta Karvi käveli hienosti sillan yli kun vaan pyysin. :)

Maastoreissu oli kaikenkaikkiaan oikein mahtava! Ilma oli mitä ihanin, poni tosi kiva ja reitti oli mukava. Karvi tiesi selvästi sellaiset paikat joissa on laukattu aiemmin, ja se tarjosi aina laukkaa omatoimisesti :D Aika hauska poniherra :) Kun päästiin kotipihan tuntumaan, Tuisku ilmoitti olemassaolostaan ja hirnui jo kauempaa meille tervetuloa kotiin. :) Karvi tiesi myös missä minun on tarkoitus tulla alas selästä, ja pysähtyi automaattisesti pihalla :D Minä loikkasin alas selästä ja kiitin ponia yhteistyöstä :)

Otettiin Karvilta kamat pois, ja harjasin ponin. Karvi oli hiukan hikinen, tosin ihan hieman, sellainen kostea lähinnä. Heitettiin kuitenkin sille loimi niskaan, ettei sitten selkä kipeydy tai mitään muuta ikävää. Loimituksen jälkeen Karvi vietiin takaisin tarhaan, ja samalla nappasin Tuiskun mukaani! Tuiskun kanssa oli tarkoitus viedä reki Tiinan liiteriin säilytykseen. :)

Niimpä valjastin Tuiskun Annen tarkkailevien silmien alla, ja sainkin melkein oikein koko härdellin! Hiukan oli taas muistamista miten kaikenmaailman remelit kiinnitetään, lähinnä se miten aisat saa aisaremmeillä pysymään paikallaan ja mikä oli se oikea viritys niillä remmeillä. Kun ensin mennään alta ja sitten päältä ja sitten ristiin ja ja ja ja... Ei voi muistaa! :D Kyllä minä vielä opin... :)

Minä keräsin kamani kasaan ja laitoin ne rekeen. Niin sitten lähdettiin Annen kanssa ajelemaan Tuiskua kohti Tiinan pihaa :D Matkaa oli se 500m, joten ihan hirveää reissua Tuiskun ei tarvinnut tehdä... :D Tiinalle asti tiellä oli vielä sen verran lunta ja jäätä että saatiin reki kunnialla Tiinalle. Kun muuten tiet alkavat olemaan kohtuu sulana, ja asvaltilla saatiin Karvinkin kanssa köpötellä yhdellä pätkällä maastossa! Tulee kevätkevätkevät! <3

Ajettiin Tuisku suoraan tallin taakse, liiterin luo. Avattiin remelit ja irrotettiin reki :) Vili oli ihan hurmioitunut uudesta vieraasta, ja elämöi tarhassa kuin suurempikin ori.... Ei siinä kauaa sitten mennytkään kun Vilperoinen päätti tulla langoista läpi..! Pikkumies rehenteli ja tepasteli Tuiskulle jutellen pihalla. Sain ponin otsaharjasta kiinni, ja samalla Tiina antoi minulle Vilin riimun. Taistelin riimun herran päähän, ja pitelin olentoa paikallaan kun Tiina korjasi aidan.

Aidassa oli koko ajan sähköt päällä! Ja Tiina vain piti langoista kiinni ja sai sähköiskun toisensa perään koko ajan. Hullu... :D Kun Tiina sai sitten aidat kuntoon, lykättiin Vili takaisin tarhaan. Nyt sitä hätisteltiin aidalta pois vielä rajummin kuin edellisellä kerralla, mutta eläin päätti olla muuli ja tulla uudestaan aidasta läpi. Noh, taas nappasin orin kiinni ja Annen kanssa samaan aikaan todettin Vilille että Tuisku on RUUNA... :D

Minä lähdin taluttamaan terminaattoria kohti tallia. Tallissa, ja matkalla sinne, vähän keskusteltiin käytöstavoista! Eikä niin vähääkään. Vili ei kunniota minua lainkaan, ja huiteli tallin ovella minua etusilla ja hyppi ja pomppi. Otettiin sitten sisääntulo uudestaan läpi, ja tällä kertaa päästiin melkein yhteisymmärryksessä ovesta sisään. Suljin tuholaiseläimen karsinaansa ja häivyin. :D Vili jäi kiukuttelemaan yksin sisälle.

Anne oli lähdössä pihasta Tuiskua taluttaen. Niimpä jäin sitten jatkamaan päivääni Tiinan kanssa. :) Ensin vietiin Vili takaisin tarhaan, sähköriimu päässä, ja sitten otettiin Manti toisesta tarhasta mukaamme :) Talutin Mantin harjaukseen, ja harjasin ponia pienen ikuisuuden. Karvaa nimittäin lähtee aika tolkuttomasti! Kun olin saanut Tiinan kanssa ponin harjattua ja kaviot putsattua, ruvettiin laittamaan valjaita ponille! Manti pääsi ajolenkille!

Tiina valjasti oman puolensa ponista noin millisekunnissa, ja minä jumitin aloillani ja pohdin mikä hihnoista on oikea... :D Tsiisus, ehkä se poniajolupa jää ajamatta kun ei osaa valjastaa eläintä! :D Ehkä minä vielä joku kaunis päivä opin... :) Tiina oli kiltti ja kertoi minulle mitä tehdä. ;) Saatiin kuin saatiinkin sitten Manti ajokuntoon, ja lähdettiin liikenteeseen! :)

Tiina ajoi, Manti temppuili ja minä istuin kyydissä ja valokuvasinkin hieman! :) Manti tosiaan aluksi hyppi ja pomppi kaikenlaista: kivi oli ihan jumalattoman pelottava, samoin kanto järkytti pienen ponin sielua, ja asvalttiläiskä oli melkein ylitsepääsemättömän pelottava! Lumen alta paljastuva maa oli melkein sydänkohtauksen paikka, ja eihän sitä koskaan tiedä muuttuuko liikennemerkki sapelihammastiikeriksi joka nielaisee Mantiraukan yhdellä suupalalla...

Poni oli siis lievästi ilmaistuna hysteerinen aluksi, mutta rauhoittui kun mitään kamalaa ei ihan oikeasti tapahdu. Se liikennemerkki ei syönyt ponia, hiekka ei tappanut, kanto ei hypännyt päälle, eikä asvalttikaan tehnyt mitään... :) Metsässä Manti oli jo ihan okei sinut asian kanssa, se vaan puksutti eteenpäin. :)

Mentiin melkein kahden tunnin reissu, tosin Manti on aika hidas kun se on niin pieni :) Luntakin oli matkalla aika reilusti siellätäällä, ja tamma joutui ihan oikeasti tekemään töitä! :) Hyvähyvä, näyttelykuntoon pitäisi saada ja noin se läski lähtee... Tosin vain ponilta, minun läskini eivät lähteneet ollenkaan siellä kärryillä kököttäessä... Voisin tästä lähteä lenkille kun olen saanut tämän kirjoitettua loppuun... ;)

Kun tulimme takaisin päin, Manti oli huomattavasti reippaampi. Perus tämä kuvio, mennään kotia kohti niin matka-aika on puolet lyhyempi... :D Kotona Manti oli töitä tehneen näköinen, eli siis hikinen. Se oli tyytyväisen oloinen, ei ollenkaan hapan. :) Otettiin kamat pois ja minä harjasin karvat suoriksi. Sitten heitettiin Mantille loimet niskaan ja poni suurensuurien kehujen jälkeen takaisin tarhaan. :)

Tarhasta nappasin kiinni Muorin, ihanalla pinkillä riimulla ;) Muori lähti innoissaan mukaani, se ravasi ohi ja oikein kiemurteli. Sillä oli selkeästi kiire! Talutin Muorin harjaukseen, ja sitä ponia sitten harjasinkin, pitkään! Muorista lähti karvaa. Sitä lähti ja lähti ja lähti. Niimpä minä vain harjasin ja harjasin ja harjasin. Pohdin siinä samalla mitä voisi Muorin kanssa tehdä tänään. Kun ei viitsinyt taas lähteä maastoon, olin ollut Karvilla maastossa ja Mantinkin kanssa oltiin metsässä kärryilemässä. Ohjasajoa pohdin, mutta kun kentällä on valmiit urat ja Muori on niin jumalattoman uraorjentoitunut poni, että sitä on rasittavaa ohjailla pois uralta kun en itse osaa sitä ohjasajojuttua mitenkään erityisen hyvin...

Niimpä päätettiin että ohjasasjoa harjoitellaan sitten kun lumet suvaitsevat häipyä kentältä, ja tänään tehtäisiin jotain ihan muuta! Nimittäin poniagilityä! :D Pistin Muorille suitset päähän, ja laitoin liinan kiinni. Nappasin raipan mukaani, ja lähdettiin kentälle. Tiina kaiveli liiteristä tavaroita ja kasasi niitä kentälle :) Kaksi autonrengasta olivat hauskimmat löydöt, niitä nimittäin tarvitaan oikeasti poniagilityssä! Lopulta kentällä oli yksi este, neljän tolpan pujottelu, kolmen puomin sarja ja kaksi autonrengasta. :)

Siinä me sitten tehtiin kaikenlaisia tehtäviä! Muori oli ihan tasan tarkkaan tietoinen mitä me oikein touhusimme, se oli pujotellut aikaisemmin, nimittäin poni pujotteli ihan itse ohjausta tarvitsematta... :D Fiksu poni! Esteen se hyppäsi oikein hienosti perässäni, ja puomien yli loikittiin hienosti yhdessä :D Minäkin hyppelin esteitä ponin edellä, ja nyt on vähän kintut kipeänä :D Ei ole nimittäin pitkään aikaan tullut hypittyä tuolla tavalla!



Muori juoksee liinassa :)



Muorin kanssa touhuiltiin jonkin aikaa noita agijuttuja, mutta ensin juoksutin sen. Muori kuunteli hienosti laukkakäskyä, eikä vasen laukka vaikuttanut ollenkaan huonolta! Ja hienosti poni nosti laukat molempiin suuntiin, ongelmitta. :) Muori on siitä aika hankala olento, kun se ei malta millään tiputtaa ravilta käyntiin. Käyntiä saa pyytää 20 kierrosta ja siltikin pitää puoliksi kiskoa toinen uralta että se käynti löytyy. Niimpä sitten rupesin projektiin: menin kävelemään Muorin vierelle. Pyysin ravia ja juoksin sen vieressä. Sitten pyysin ponilta äänellä käyntiä, ja siirryin itse kävelemään. Muori siirtyi käyntiin.

Näin jatkettiin, ja minä siirryin koko ajan vähän lähemmäs ympyrän keskustaa. Minä juoksin kun pyysin ravia ponilta ja kun minä siirryin kävelemään ja pyysin käyntiä ponilta, Muori siirtyi käyntiin. Lopulta sain ponin siirtymään ravilta käyntiin niin että seisoin ympyrän keskellä, ja poni oli ihan yksinään uralla! :) Ponipsykologia toimi! :)

Kun olin juoksuttanut Muorin molempiin suuntiin, ruvettiin enemmän tekemään niitä Agijuttuja. Kokeiltiin  myös poniagilitylle tyypillistä 'etujalat autonrenkaaseen' tehtävää! Muori oli sitäkin selvästi tehnyt aiemmin, ja parin toiston jälkeen se tajusi suunnilleen mitä siltä vaaditaan. Tähtäys renkaan keskelle vain tuotti hieman ongelmia, mutta kun vaan harjoitellaan niin kyllä se vielä onnistuu!

Agilityponi! ;)

Agilitytreenauksen jälkeen Tiina rupesi kasaamaan uralle esteitä. Minä olin vastahankaan estekorkeuksien kanssa, mutta Tiina oli päättänyt nyt vihdoin näyttää minulle että mamoilu estekorkeuksien kanssa on aivan turhaa! Tiina kasasi yhden korkeamman pystyn, sitten matalemman pystyn, ja yhden rengasesteen. Esteiden rakennuksen jälkeen Muori päästettiin irtohyppäämään, ja näyttämään esteponin taitojaan minulle!

Rengasestettä epäilin eniten, mutta Muori loikki kaikkien esteiden yli ihan leikiten! Se pinkoi laukkaa ja ravia pitkin kenttää ja hyppi esteitä toisensa perään. :D Kuinka huippu pieni poni! Minä kuvasin Muorin loikkimista, ja olen aika ylpeä siitä! Korkein pysty oli 47cm korkea, eli pyöristetään 50senttiin! Ja Muori hyppäsi sen yli aivan leikiten, ja oikein kunnon varalla...! :D

Aika pian lopeteltiin sitten loikkiminen, ja kerättiin Tiinan kanssa esteet pois ja lähdettiin kentältä. Muori ei halunnut tulla luokse, joten me vain häivyimme kentältä Tiinan kanssa ja poni jäi sinne ;) Hetken kuluttua palasin hakemaan riiviötä, ja poni tuli oikein nätisti luokseni ja halusi lähteä mukaani :) Psykologia toimi jälleen! ;)

Kun olin juuri saanut Muorille loimen niskaan, isi ajoi autolla pihaan :) Eipä siinä sitten muuta kuin poni tarhaan ja hetkisen jutusteluiden jälkeen kohti kotia. :) Oli tosi hauska päivä kun touhusi taas kaikenlaista ihan erilaista kuin normaalisti :) Karviin oli hauska tutustua, opin uusia ulottuvuuksia Mantista ja opettelin Muorin kanssa agilityä! :)

Nyt loppuun vielä kuvia Muorista hyppäämässä! :) Se on aika huippu pikkuruinen poni, eikö vain? <3 :)

50cm!

Rengaseste, reilu 40cm

50cm ja katsokaa millä ilmavaralla!

Tapahtumarikas viikonloppu :)

Viikonloppu oli vähän kiireinen, mutta nyt on aikaa kirjustaa koko viikonlopun tapahtumat. :) Ja ihme on tapahtunut, tällä kertaa otin valokuvia koko viikonlopulta!! :)

Perjantaina matkasin Pakilaan (Helsinkiin) äitini luo. :) Siellä puuhastelin pitkästä aikaa koirulin kanssa <3 Muksua on kyllä ikävä. Onneksi näen sen kuitenkin aina kun käyn Pakilassa. :) Lukas kasvaa hiljalleen mieleltään hieman tasaisemmaksi, ja oppii tapoja. Se täyttää kesällä kaksi vuotta, joten on jo aikakin saada päähän vähän järkeä! Koira on Airedalenterrieri uros, kokonimeltään Big Lady's Zaffer. Virallinen kutsumanimi on Lukas, mutta hellittelynimiä sillä on satoja. Minä kutsun Lukasta nimellä Muksu. :D Kuitenkin kun komennetaan, koulutetaan, kutsutaan koiraa luokse ym, koiraa kutsutaan nimellä Lukas.

Muksun kanssa touhuilin siinä kaikenlaista, käytiin lenkillä yhdessä äidin kanssa. :) Koiraa ei häirinnyt ollenkaan supersyvät vesilammikot, niistä piti mennä keskeltä! ;) Kevät ja kurakelit saapuvat, koira tykkää mutta äiti ei, kun parkettia saa olla koko ajan pesemässä tassunjäljistä, vaikka kuinka käyttäisi koiran suihkussa lenkin jälkeen...

Perjantai ja Lauantai aamupäivä menivät Pakilassa. Pakilasta lähdin liikkeelle Lauantaina päivällä: Menin Helsinki Horse Fair messuille :) Messut olivat tosi kivat, esityksiä oli runsaasti jne. Missasin kyllä poniagilityesityksen, kun olin lauantaina messuilla, ja ponit esittelivät agia vasta sunnuntaina. :( Höh, sen olisin halunnut nähdä, kun kohta alkaa meidän agilitytreenit ponien kanssa... ;) Messuilla oli mukana 4v serkkuni Maiju, josta tulee vielä heppatyttö! :D

Messuilta lähdettiin kohti kotia vasta klo 17 jälkeen, oltiin siellä pitkä päivä. Messuilta löysin uudet - tottakai siniset - ratsastushuosut ja kirkkaan neonpinkin riimun Muorille! ;D Se riimu on niin kamalan räikeä, että se on törkeän hieno!! :D Poni parka, siitä tulee ihan totta tyttömäinen poni, kun se puetaan pinkkiin... :P

Eilen, Sunnuntaina menin sitten tallille ja vein tämän ihanan pinkin riimun mukanani :D Riimu oli säätöjen jälkeen sopivan kokoinenkin! Mietin messuilla otanko yhden koon isomman vai tuon, mutta päätin ottaa pienemmän, ja onneksi otin, sillä suurempi olisi ollut liian iso. Tuo koko oli sopiva, ja katsokaa nyt kuinka upea se on! ;)

Ei hullumpi, eikö vain? Ensin tuo vaaleanpunainen riimu oli läpän heittoa Tiinan kanssa, mutta kun törmäsin tuohon messuilla, en voinut olla ostamatta sitä Muorille :D Tiina ja Muorin omistaja Johanna olivat myös käyneet shoppailemassa, ja nyt poneilla on uusia loimia sekä tammoilla on uudet suitset molemmilla! :) Uudet suitset ovat hienot! Mustat suitset valkoisella tikkauksella. :) Molemmilla tammoilla on samanlaiset, tosin eri kokoiset. Tekstiilikaksoset ;)

Jeap, Sunnuntaina menin tallille n. klo 12. Suunnitelmissa oli ratsastaa molemmat tammat ja sitten touhuta jotain Benin kanssa, jos ehtii. Anne ei ollut kotona, joten Sunnuntain pyhitin vain pikkuponeille. ♥ Lähdin hakemaan Muoria tarhasta, tottakai pinkillä riimulla ;) Muori tuli vastaan ja sain ponin kiinni ilman että se edes yritti lähteä livohkaan. Muori taitaa tykätä maastoilusta, kun se ei mene karkuun vaan lähtee mukaan ihan innoissaan :D

Harjasin Muorin läpikotaisin ja putsasin kaviot. Sitten ruvettiin virittelemään uusia suitsia ponineidille! Hetken niitä viriteltyämme Tiinan kanssa suitset rupesivat olemaan kohdallaan. :) Muorille laitettiin myös alaturpis kiinni, kun sellainen oli suitsien mukana ja Muorilla on rasittava tapa aukoa suutaan ja painaa ohjalle suu auki... Niimpä alaturpista päätettiin kokeilla. :) Suitset Muorin päässä näyttivät tältä:

Ne ovat tosi hyvän näköiset! :) Alaturpis oli siis kokeilussa, eikä se vaikuttanut oikeastaan mitenkään erityisemmin. Muori oli aika leppoisalla tuulella, eikä painanut ohjille muuten kuin laukassa. Mentiin ensin kentälle ottamaan taas läpi kaikki askellajit, ja työstämään sitä vasenta laukkaa, joka on ollut nyt jotenkin tosi vaikea nostaa. Ensin lämpättiin kentällä, tehtiin siirtymisiä ja pysähdyksiä. Otettiin vähän ravilisäystä, ja sitten taas ihan hidasta ravia. Siirtymisiä paikaltaan raviin, ja ravista seis. Kaikenlaista tuollaista touhuttiin ennenkuin rupesin pyytämään laukkaa.

Ihan ensimmäisellä nostolla nousi suoraa vasen laukka!! :)) Jeeeeij! Toisella nostolla poni oli jo sen jännittynyt ja innoissaan laukasta, että kaahotti vain eteenpäin ja nosti tietysti väärän kun ei malttanut kuunnella mitä pyydän. Ravi rauhalliseksi ja vähän pidätteitä läpi, ja taas nousi pyynnöstä hienosti vasen laukka! Hiiienoa!!

Laukkojen jälkeen ravailtiin hetkinen, kunnes mentiin takaisin tallipihalle. Hyppäsin alas selästä ja puin päälleni turvaliivin ja heijastinliivin. Kipusin takaisin selkään, ja lähdettiin kipittämään kohti maastoa :) Maastossa mentiin mukavan rauhallisesti eteenpäin, poni kuunteli mitä pyydän eikä se edes yrittänyt lähteä lätkimään tällä kertaa! :) Edistystä!

Myös maastossa Muori nosti hienosti vasemman laukan, tosin minun piti taas olla ovela, ja kääntää poni poikittain. Muori tiesi mitä siltä odotan, ja en ehtinyt edes pyytää laukkaa kunnolla, kun Muori jo laukkasi tietä pitkin kuin pieni pyörremyrsky. Ja vasenta laukkaa! :))

Tultiin maastosta ihan kokoinaisena ja ehjänä kotiin, ja tällä kertaa minä kökötin jopa ponin selässä ;) Viimeksi kun tulin kävellen ja ponia taluttaen takaisin kotiin... :D Maastossa oli hauskaa, ja mentiin aika luvattoman lujaa sillointällöin. Muori taitaa tykätä ihan tosissaan maastoilusta, kun vauhtia maastossa riittää niin paljon että minä en pysy mukana! Tipuin kerran maastossa, se tosin oli vain joku ihan ihmeellinen juttu. Poni ei edes tehnyt mitään kummempaa, minulta vain katosi tasapaino ja kiepsahdin ponin viereen :P

Joka tapauksessa. Maastosta tultiin ihan ehjänä kotiin, ja kaikki oli hyvin. :) Muori oli aika hikinen kun vähän spurttailtiin maastossa. Muorin askel on muuttunut nyt ihan hetkessä tosi paljon paremmaksi, sen etupään liike on kasvanut ihan hirveästi alusta, ja nyt edessä oli oikein tarmokas ja iso askel, niin ravissa kuin käynnissäkin! Laukka vasempaan oli myös hitusen suurempaa :)

Kotipihassa loikkasin alas ponin selästä, ja talutin sen harjaukseen. Harjasin karvat suoriksi, ja sitten rupesimme loimittamaan neitiä. Muori sai uudet loimet niskaansa :) Se oli huvittavan näköinen, oikein punainen unelma, kun sillä oli vaaleanpunainen viltti kaulalla, lila loimi niskassa ja pinkki riimu päässä ;)
Vein Muorin takaisin tarhaan, ja otin Mantin vaihdossa mukaani. :)

Mantillekin viritettiin uudet suitset päähän harjauksen jälkeen. Minä kokosin ratsastusvyötä, sillä Tiina oli ostanut uudet jalustimet ja uudet jalustinhihnatkin. Tiina viritteli suitsia ja minä vyötä. Molemmat juteltiin itsellemme, se oli kunnon yksinpuhelua :D Olisi sivusta seuraajaa saattanut vähän naurattaa kun minä puhuin omiani ja Tiina höpötti myös itselleen :D Tosi fiksun kuuloista!

Kun oltiin saatu poni ratsastuskuntoon, minä kipusin selkään ja otin parit väistöt läpi pihalla. Tosi hienosti poni väisti molempiin suuntiin, ihan kunnon ristiaskeleita tuli :) Siitä jatkettiin kentälle, ja kentällä ruvettiin sitten käyntien jälkeen lämppäämään kunnolla. Ensin otettiin läpi vähän siirtymisiä. Manti oli ihan ok ratsastettava, ei mikään huippuhyvän tuntuinen, mutta ei mikään huonokaan. Sellainen ihan jees, eikä muuta voisi olettaakaan kun poni on ollut toipilaana. Ravissa energiaa löytyi kivasti ja aina välillä poni oikein säntäsi ylireippaaseen raviin, ihan pyytämättä.

Kun oltiin saatu lämmiteltyä lihakset ja oltiin kävelty hetkinen välikäyntejä, otin taas ravissa parit siirtymiset ja sitten pyysin laukkaa. Ensin laukka ei noussut ollenkaan, mutta toisella yrittämällä laukka nousi ihan okei :) Laukka kuitenkin päättyi syöksyyn! Manti syöksyi uralta - pohkeista mitään välittämättä - kentän keskelle. En tippunut, vaikkakin oli aika lähellä!

Tätä säntäilyä sitten tapahtuikin ihan reilusti, kunnes sain parin kerran jälkeen nostettua laukan ja pidettyä ponin laukalla ja uralla kunnes pyysin sen raviin. Toiseen suuntaan säntäily jatkui, oikeastaan se meni vielä överimmäksi! Tultiin kivassa laukassa uraa pitkin, kunnes Manti sukelsi kulmaan ja pysähtyi! Minä kiepsahdin ihan suoraan selästä hankeen, Mantin viereen makaamaan selälleni. Poni katseli minua viattomasti ja minä hihitin maassa. Pitkään aikaan ei olekaan tullut tuollaista karistusta alas selästä! :D Tai no, ainakaan viikkoon ;)

... :D

Kömmin sitten hangesta ylös, ja kipusin takaisin selkään. Sitten Manti aloitti ainaisen kettuilun tuossa kulmassa, se joko kiersi tai sluibasi kulman, meni hangen kautta, vetäisi jarrut pohjaan... :D Noh, tippumisen jälkeen pyysin kuitenkin laukan miltei heti, ja se nousikin hienosti! Laukkasimme n. puoli kierrosta, kunnes pyysin ravia ja ravattiin melkein kunnialla kulman ohi. Laukka kuitenkin nousi :)

Ravailtiin niin kauan että Manti pystyi ravaamaan kyseisen kulman ohi jännittymättä tai keksimättä mitään omia tosi hauskoja juttuja. Montaa kertaa ei tavinnut toistaa, kunnes ravattiin ihan siististi jokaisen kulman ohi :) Mantillakin oli tarkoitus mennä kiitokseksi vielä maastoon, joten menimme tallipihalle ja puin heijastinliivin niskaani. Olin laiska, en jaksanut ottaa turvaliiviä.

Mantin kanssa matkalla maastoon :)

Niin sitten lähdimme maastoon, ensin tuijotellen niin kamalan pelottavaa jäälyhtyä, ja sitten tuijotellen ja steppailen ihan järkyttävän kamalan parkissa olevan rekan ohi. Päästiin kuitenkin kunnialla traktorinjäljille, ja Manti lähti ravaamaan kohti metsää. Annoin ponin ravata ja matkustin itse kyydissä :) Maastossa tehtiin myös siirtymisiä, ja Manti ol huomattavasti rennompi kuin viime kerralla. :) Se ei sätkynyt mitään, eikä lähtenyt karkuun mitään. Kerran se loikkasi suoraan hankeen, koska pyysin laukkaa, ja poni ajatteli olla ovela :D noh, siinä sitä sitten seistiin, keskellä syvää hankea.

Annoin ponille vapaat ohjat ja pyysin eläintä suoriutumaan takaisin tielle, parhaalla valitsemallaan keinolla. Manti rämpi sitten monta metriä kylkiin yltävässä hangessa, kunnes pääsi takaisin tielle. Sen jälkeen laukka nousi hienosti, eikä hankeen syöksyminen ollutkaan enää niin hauskaa... ;)

Laukattiin hetkinen kunnes pyysin ponin raviin. Otin ravia ja hiukan siirtymisiä hyvissä ajoin ennen metsän reunaa. Metsän raunassa pyysin sitten lopulta lopullisesti käyntiin, ja annoin puolipitkät ohjat Mantille. Manti käveli niin rennosti että lopulta annoin sille ihan pitkät ohjat ja käveltiin rennosti pärskähdellen ja pari kertaa koko kroppaa ravistellen kotiin. :) Autoista neiti ei sanonut mitään, mutta kotipihaan saapuminen oli tosi pelottavaa!!

Manti loikkasi hermostuneena karkuun pihatien alussa, ja pomppi tielle. Pyysin eteenpäin, ja tällä kertaa väistettiin postilaatikoille. Kolmannella kerralla poni uskalsi viimein hiipiä kohti pelottavaa jäälyhtyä... :D Hetken sitä haisteltuaan Manti uskalsi jatkaa matkaa ja päästiin ihan pihaan asti :) Ponille kiitokset hyvästä maastoreissusta, ja neitonen harjaukseen.

Kamat pois ponilta ja kiitokset ja hali neidille :) Sitten harjasin karvat suoraan ja rupesin pukemaan loimia poniin niskaan. Mantikin sai uuden loimen niskaansa! :) Oikein suloinen räikeän lilan värinen loimi... Päälle tuli kuitenkin harmaa vuoreton sadeloimi suojaamana kuralta, joten poni näytti ihan fiksulta :) Vein Mantin takaisin tarhaan, ja Muori tunki heti taskuille. Ponit saivat molemmat namit, ja sitten siirryin Benin puoleen.

Otin Beni Benkku Punkku ponin tarhasta kiinni, ja talutin sen harjaukseen. Harjauksessa meni vähän paremmin kuin viimeksi, se väisti ihan kohtuullisen hyvin ihmistä kun pyysi, mutta päälle se kääntyi kuitenkin ihan mitään välittämättä... Se väisti kun pyysi, mutta ei omasta tahdostaan väistänyt vaan tuli päälle kääntyillessään. Karvaa pojasta lähti hirmuisesti! Poni näytti taas ihan kohtuulisen siistiltä kun sen harjasi kuosiin. :) Kavioiden nostamisesta tuli taas himmeä taisto, ja minun sääreni onkin sen näköinen että Beni saattoi kolhaista sitä kaviollaan...

Kun sitten sain lopulta nostettua kaikki jalat vuorotellen ilman ihan hirveää taistelua, Beni sai kehut ja minä olin helpottunut :D Beni siis nojasi ihan törkeästi vasten, riehtoi ja repi jalkoja, potki, ja yritti näykkiä kun nostin jalkoja. Noh, hiljaa hyvä tulee.

Mentiin sitten kentälle taas harjoittelemaan näitä perusjuttuja. Miten kävellään ihmisen vierellä, perässä, milloin pysähdytään ja milloin ravataan. Lopulta sain Benin ravaamaan hienosti perässäni! Se keksi tämän, kun minä juoksen, se juoksee, ja kun minä pysähdyn, se pysähtyy. Ihan mahtavaa! Benin huomio kyllä katosi koko ajan. Kuitenkin, nyt päästiin taas askel eteenpäin, ja Benillä oli selvästi hauskaa. Ilopukkeja nimittäin irtosi tasaisin väliajoin :D

Ritu saapui hakemaan, joten Beni vietiin takaisin tarhaan. Minä pakkasin kamani ja kipusin autoon. :) Oli tosi hauskaa jälleen! :) Ensi kerralla me hypätään Mantin kanssa, jos vain pystytään! Eli jos kenttä on hyvässä kunnossa, ja jos poni on hyvässä kunnossa :) Ja jos minä en ehdi hajottaa itseäni ennen sitä ;)

Helsinki Horse Fair messuilla oli mukana myös laama! Se oli veikeä olento! :D Ihan huiput ilmeet, menee jopa Muorin ilmehdinnän ohi ;D Tässä teille lopuksi vielä kuva tästä ihan superhauskasta laamasta:

Mä haluan laaman!

Vilinää ja vilskettä

Vähän oli tänään vilkas päivä! Koko ajan menossa ja tekemässä jotain: ihan parasta! <3 :)

Ensin matkasin aamupäivällä klo 10 Annelle. Päivääni olin ideoinut eilen illalla siten, että olen ensin Annella ja touhuan siellä jotakin, ja sitten menen Tiinalle ponien luo, liikutan ensin Muorin ja sillä välillä Mantille isketään kinttuun uusi kenkä, mystisesti kadonneen tilalle. Tällä kaavalla lähdin toteuttamaan päivääni :)

Ensin siis Annelle. Karville oli tulossa ratsastaja klo 10, joten pohdittiin Annen kanssa että minä ajelen Annen avustamana Tuiskulla ja Karvinen saa porhaltaa perässä ratsastajan kanssa :) Karvisen ratsastaja saapui ihan vähän minun jälkeeni, ja ruvettiinkin sitten heti laittamaan heppoja liikutuskuntoon. Tuisku oli tosi ystävällinen ja kiltti kuten edelliselläkin kerralla, se vain kökötti aloillaan ja katseli mitä minä puuhaan. :) Valjastuksessa Anne kertoi mitä tehdä, ja minä virittelin remelit ja hihnat kiinni.

Aika nopsasti olimme valmiita, ja Anne ja minä sukelsimme superlämpimien haalareiden sisään. Sitten matka sai alkaa :D Matka alkoikin aika luottamusta herättävästi ja sitä rataa: heti kun Annen mies päästi irti Tuiskusta jonka hän talutti autojen ohi, Tuisku lähti liikkeelle hieman nykäisten ja tasan sillä sekunnilla minä ja Anne kaaduimme selällemme reen pohjalle...... :D:D Liikkeelle lähtö, liukas reen penkki ja liukas haalari saivat yhdistettynä meidät kaatumaan :D Tästä kuitenkin selvittiin kunnialla ja päästiin aloittamaan matka kunhan ensin kömmimme takaisin penkille... :P

Rekiretki oli tosi hauska ja pitkä! Mentiin reilu kaksi tuntia pitkin poikin maita ja mantuja. Suoraa sanoen minulla ei ollut oikein mitään hajua missä me menimme mutta samapa tuo, Anne tiesi missä ollaan ja mihin mennään :D Tuisku parantaa koko ajan ajatustani ravureista, se on niin kovin mukava olento. :) Pään vieterimäinen viskeleminen ja ohjien nyppiminen on ainut miinuspuoli minkä siitä olen tähän asti löytänyt. Ei siis oikeastaan ole paljoa mitään negatiivista sanottavaa Tuizkusta :D

Jotenkin minä väännän aina Tuiskusta Tuizkun, se on hauska sanoa. Tuizku :D Nämä on taas näitä lempinimiä ála Amanda ;) kuten pari Muorin lempinimistä: Liitävä lihapulla, Singeri, Kameli, Muru.... Ja lista jatkuu :D Tuizku on siis ihan iisi vielä! :D

Ajolenkki sujui oikein mallikkaasti. Karvinen tuli mukana hienosti, ja Tuisku käyttäytyi oikein esimerkillisesti. Minäkin olen oppinut jo jotain, osaan tehdä parempia käännöksiä kuin aluksi. :) Tänään ei otettu ihan jokaikistä penkkaa mukaan ;)

Kerran Tuiskunen vähän innostui, ja ravasi hyvinkin reippaasti! Se oikein kiisi eteenpäin ja siirtyipä jopa laukalle ennen kuin sain sen alas ja kävelemään nätisti. Tuiskun laukatessa eteenpäin epäilys eläimen jarruista hiipi mieleeni ja ajattelin että nyt se on menoa. Hetken ehdin jo ajatella että olen liian nuori kuolemaan ;) Vauhdista huolimatta Tuisku kuunteli tosi hienosti ja siirtyi kävelyvaihteelle kun tosissani ja oikein pyysin. :)

Tehtiin siis tosiaan sellainen reilun parin tunnin ajolenkki ja oli tosi kivaa :) Ilma oli mitä ihanin ja Tuisku oli mitä ihanin, joten mikäs siinä ajellessa, ja vieläpä hyvässä seurassa :) Kun päästiin kotipihaan takaisin, Tuisku käppäili jo löysin ohjin ja ihan iisisti. Se oli aika hikinen, olihan tuo kovaa treeniä sille! Purin Annen avustuksella valjastuksen, joka oli 'ei niin hyvä valjastus'. Ensi kerralla parempi, tällä kertaa aisa oli valunut jonkin verran, joten liian löysään olin remelit kiinnittänyt. Anne tarkisti kyllä asian jo matkalla, ja sanoi että kyllä tuolla kotiin asti pääsee :) Ja pääsikin, onneksi :D

Sitten vuorossa oli loimitus, ja heppojen tarhaan vieminen. Sen jälkeen minun oli aika siirtyä Tiinalle! :) Anne oli lähdössä kaupunkiin asioille joten hän heitti minut autolla Tiinalle, ja nappasi mukaansa porkkanasäkin. :) Anne lähti hoitamaan asioitaan ja minä jäin Tiinalle. Vuorossa oli Muorin liikutus :)

Muori oli tarhassa ihan höppänä ja tuli luokseni vaikka minulla oli sen riimu kädessä!!! iso punainen risti taas seinään! :D Muori sai tosiaan olla ensimmäinen kun Mantilla oli muuta ohjelmaa: kengitys ja eläinlääkärinkin oli määrä tulla neitiä katsomaan. Mantilla on ollut vähän mahaongelmia. Muori oli kuitenkin minun uhrini, ja se lähti oikein innoissaan ravaten tarhasta mukaani :D Talutin Muorin harjaukseen ja putsasin siltä kaviot sekä tottakai harjasin miniponin. :) Pikainen ja päälipuolinen harjan ja hännän selvitys tuli hoidettua myös.

Kun siinä harjailin ja valmistelin Muoria lähtökuntoon, kengittäjä Carita saapui. Minä lähdin käymään vessassa ja kun tulin takaisin, oli pihassa taas uusi auto ja uusi ihminen ja uusia koiria. :D Eläinlääkäri Talvikki oli kurvannut pihaan koiriensa kanssa. Tiina oli jo laittamassa Muorille suitsia päähän, ja niin minä virittelin huomioliivin ja kypärän päähäni. Turvaliivin unohdin kotiin, joten ilman sitä sitten liikenteeseen. Pihassa oli kauhea vilinä päällä, autoja ja ihmisiä ja koiria vaikka kuinka monta. Me Muorin kanssa suuntasimme matkamme kohti maastoa, ja pääsimme livistämään pois keskeltä tuota vilinää ja vilskettä :D

Muori oli vähän sätky kun tuuli ihan hirmuisesti. Se yritti taas pariin kertaan ottaa hatkat ja lähteä kotia kohti, mutta kuunteli kun pyysin ja käskin sitä jatkamaan matkaa. Menomatka oli oikein rattoisa, minä juttelin ponille kaikenlaista maan ja taivaan väliltä, kun huomasin puheen rauhoittavan Muoria oikein erityisen paljon. Kävimme metsätien päässä ja lähdimme sitten tulemaan takaisin. Siellä tiellä on oikein mahtava laukkasuora, ja niinpä rupesinkin sitten nostamaan laukkaa. Avuista ei noussut vasen laukka kertaakaan, mutta sitten minä olin ovela ;)

Käänsin Muorin poikittain polulle. Menosuunta oli sellainen että lähdimme siis vasemmalle. Niimpä käänsin Muorin menosuuntaan ja samalla pyysin vasenta laukkaa. Poni nosti suoraa laukan, ja laukkasi hienosti vasenta laukkaa pitkin metsätietä! Tulimme ylämäen juurelle ja minä vain kiritin ponia laukkaamaan ylämäenkin. Näin vasemman laukan miniminiaskel suureni ja poni oikeasti joutui laukkaamaan vasenta laukkaa ihan tosissaan ja aika pitkän pätkän. Muori oli tosi innoissaan laukasta ja olisi halunnut vaan laukata tuulen lailla kotiin asti. Minä kuitenkin rupesin himmaamaan tahtia ja ravailtiin ja käveltiin pellon laitaan asti.

Pellon laidalla otin sitten kunnolla käyntiin ponin ja lähdettiin kävelemään traktorinjälkeä pitkin pellon yli. Ollessamme n. puolessa välissä peltoa huomasin Jarkon ja Arvon pellon toisessa päässä. Muori tuijotti heitä korvat hörössä ja yritti ravata kohti ihan innoissaan. Olimme jo aika lähellä Jarkkoa ja Arvoa kun Arvo haukahti. Muori sai ihan himmeän slaagin, kääntyi takajalkojensa ympäri ja lähti tukka putkella kiskomaan laukkaa kohti metsää. Sitä nato-ohjuslähtöä voisi kuvailla yllättäväksi!!

Se ehti laukkaamaan silmät päässä pyörien ja paniikissa piereskellen melkein pellon toiseen päähän ennenkuin sain ponineitiin vähän järkeä ja laukan hidastumaan ravin kautta käynniksi. Muori kuitenkin sukelsi yllättäen traktorinjäljeltä toiselle, ja välissä olikin hirmuisesti lunta! Muori putosi kylkiään ja kaulaansa myöten hankeen ja loikkasi säikähtäneenä ylös, jolloin minä viimein tipahdin. Oikeastaan tipuin jaloilleni :D Olen aika ylpeä itsestäni, pysyin matkassa mukana tosi pitkään!

No päätin taluttaa Muorin sitten pellon yli, koska ponilla on ollut taipumuksia siihen ettei se päästä minua enää selkäänsä jos kerran putoan. Talutinpa siis Muorin Arvon ja Jarkon luo, ja voi luoja kuinka ponilla pyöri silmät päässä ja valkuaiset välkkyivät kun lähestyttiin _ihan tuttuja tyyppejä_! Muori sai sitten haistella Jarkkoa ja Arvoa ja niin se rauhoittui ja matka jatkui. Jarkko ja Arvo lähtivät toiseen suuntaan, kohti metsää, ja minä yritin kivuta takaisin muorin selkään. Pääsinkin selkään yllättävän helposti! Ehdittiin kävellä noin kymmenen metriä kunnes Muori säikähti tai "säikähti" jotain, ja viskeli minut hankeen oikein tyylikkäästi. Noh, eipä siinä sitten muuta kuin uusi yritys selkään kipuamisessa.

Mutta se perkele ei enää päästänyt minua selkään!! :D Muorille tuli oikein muulivaihde päälle, ja joka kerta kun yritin kivuta selkään poni pukitti komeasti siihen asti että olin rähmälläni maassa... Joten eipä siinä muu auttanut kuin joko tapella tai kävellä kotiin. En sitten jaksanut jäädä tappelemaan asiasta kun kotipihaan oli matkaa 100m. Niimpä talutin oikein hyväntuulisen ja pirteän pikkuponskin kotiin. :D

Tiina ja Carita tuijottivat meitä epäuskoisesti pihalta kun tulimme jalan kotio :D Ei ihan se näky mikä piti olla. Selitin sitten että poni ei päästänyt minua enää selkään :D Kohtuu huvittavaa ja ironista, tuo poni on vajaa metrin korkea(!) ja minä en mahda sille mitään kun se päättää oikeasti piruilla :D No, talutinpa sitten ponin harjaukseen ja otin suitset pois päästä. Tiina laittoi riimun päähän ja ponin kiinni ja minä aloitin sen harjauksen. Poni loimitettiin taas lämpöiseen loimien sisään.

Kun olin kiinnittämässä loimea edestä, Muori taas laski päänsä olkapäälleni ja hiplaili olkapäätäni. Se hypisteli takkia ja lopulta taas laski päänsä nojaamaan olkapäälleni. Se on jotenkin niin suloinen, niin sympaattinen ja toisinaan aivan suunnattoman turhauttava ja rasittava ♥

Muori lykättiin ihan yksin tarhaan, kun Manti oli jaloittelemassa kentällä. Se kun ei saa nyt syödä heinää, joten se oli kentällä, jossa se toivon mukaan kävelisi. Mentiin sitten kävelemään kentälle, oikeastaan minä kipusin ponin selkään ihan vaan riimu + pikalukolliset ohjat järjestelyllä. Pidin Mantin liikkeessä mahdollisimman paljon. Kokeilin kaikenmaailman ihmeellisyyksiä, kuten maailmanympärimatkaa ja väärinpäin ratsastamista :D Aika fiksua taas, mutta joskus kyllä saa lapsettaa :) Juuri kun olin väärinpäin selässä, iskä oli saapunut pihaan ja tuli polkua pitkin kentän lähelle. En huomannut isiä ollenkaan, kunnes kuulin: "Amanda, sä ratsastat väärinpäin!!"

Isän kaikkinäkevät silmät yllättivät. :D Oli siis lopettelun aika, joten kiepautin itseni vain ympäri ja laskeuduin alas selästä. Nappasin ohjat irti Mantin riimusta ja sitten taputin ponia kiitokseksi :) Manti käveli perässäni portille, mutta joutui jäämään sinne. Minä vein ohjat paikalleen, ja isä halusi nähdä Benin. Tosin Beni oli piilossa tarhassa, eikä jaksanut tulla näyttäytymään ollenkaan... :D Ei väkisin!

Keräilin kamani kasaan, ja sitten loikkasin autoon. :) Taas oli tosi upea päivä, näitä vaan lisää! :) Noi ponit, ja ylipäätään talleilu, antaa mulle niin paljon, ihan hirveän paljon ja se mitä saan, on sellaista mitä ei voi rahassa mitata. Ne ovat minulle ihan elintärkeitä, ja niiden kanssa touhuaminen on ihan käsittämättömän upeaa. Se on jotain sellaista mitä ei voi ymmärtää ellei sitä koe. Ja minä saan sen kokea... :) <3

Ainiin, lupasin ottaa kuvia... KöhKöh... Otin koko päivän aikana kolme kuvaa. Eikä niistä yksikään ole julkaisukelpoinen :D Anteeksi! Niimpä saatte katseltavaksenne Niiskun kuvan. Niiskulla on oikea asenne elämään, eikö vain? ;)

Just a perfect day

Jeap. Otsikko kertoo aika paljon! Eilinen oli tosissaan tosi upea päivä! :) Olin illalla sen verran väsynyt ja iloinen että söin vain minttujäätelöä ja katselin maailman parasta televisiosarjaa, Greyn Anatomiaa. En ruvennut rustailemaan päivitystä, mutta nyt on sen aika. :)

Ikävä kyllä tähän postaukseen ei ole tulossa kuvia.

Eilen koin taas paljon uusia asioita! :) Ponit opettivat taas lisää, ja opin ponineitien luonteista jälleen ihan uusia juttuja. Mantin ja Muorin kanssa touhuilun jälkeen pääsin laajentamaan jälleen hevosharrastatustani! :) Tiinan ystävä ja naapuri Anne tarvitsee apua onnettomuuden takia omien hevostensa Karvisen ja Tuiskun liikutuksessa. Minä hypin innosta kun Tiina rupesi laittamaan viestiä että Anne kaipaisi apua! :D Mikäs siinä, minulla on aikaa ja innostusta ja käyn muutenkin Mantin ja Muorin kanssa touhuamassa niin miksi en ponien liikutuksen jälkeen voisi kävellä puolta kilometriä Annelle! :)

Soitin Annelle ja sovittiin että tulen käymään ja tutustumaan heppoihin sunnuntaina, eli eilen, kun olin menossa Mantia ja Muoriakin ratsastamaan. :)

Aloitetaan kuitenkin kirjustaminen ihan aikajärjestyksessä. :)

Eilen aamulla tähtäsin lähtöön klo 11. Aika hyvin pysyin aikataulussa, nimittäin olin autossa jo 11.07! Aika hyvin minulta hei ;) Tosin käännyimme hakemaan vielä turvaliivin, joten matkaan päästiin lopulta 11.11. Aika tarkalleen olin tallilla 11.45, ja siitä alkoi sitten oikein mahtava ja tapahtumarikas tallipäivä!

Tarkoitus oli ottaa vaihteen vuoksi Muori ensin, ja se olikin suloisesti portilla vastassa. Noh, sitten kun Tiina toi käteeni riimun, Muori lähti hitaasti mutta varmasti kävelemään poispäin. Kävelin mukana ja koitin saada neidin pysähtymään. Paskat! Poni otti jalat alleen ja ravasi karkuun.... Manti tuli sitten taas kainalooni tuhistelemaan, joten tehtiin riimun vaihto ja Manti sai lähteä ensimmäisenä töihin. Muori on kyllä ihmeellinen poni, kun se kuitenkin tykkää ihan kauheasti tehdä töitä ja on aina innoissaan harjauksessa jo lähdössä, mutta tarhassa se vääntää aina jotain ihan omaa show'ta. Jännä pieni poni. :D

Manti oli tapansa mukaan erittäin suloinen, ja harjailin sitten ponin läpikotaisin. Olimme valmiiksi Tiinan kanssa sopineet että lähden Mantin kanssa maastoon! :D Niimpä sitten virittelin ponille ratsastusvyön, itselleni turvaliivin ja heijastinliivin + kypärän tottakai. Ponille vielä suitset päähän ja sitten mahavyön lopullinen kiristys. :) Ei muuta kuin tallipihassa selkään ja kymmenen kertaa varmistus siitä että puhelin on mukana taskussa. Jos vaikka sattuu käymään niin että manti jatkaa matkaa ilman minua... ;)

Lähdettiin siitä sitten kävelemään kohti maastoreittiä. Ensin mennään lyhyt pätkä asvalttiautotietä, jonka jälkeen päästään hiekkatielle(?). En ole varma, sillä siellä oli törkeästi lunta, mutta oletan tien olevan hiekkatie kun se menee keskellä metsää. :D
Tiina saattoi meidät hiekkatien alkuun, ja sanoi että menette noita traktorin jälkiä pitkin koko hiekkatien toiseen päähän. Siellä tulee isompi tie vastaan ja sitten kääntykää takaisin. :D Että näin. Näillä ohjeilla sitten lähdettiin uhmaamaan kohtaloa... :D

Manti kulki pellon yli taipaleen ihan nätisti, mentiin puolipitkillä ohjilla ja hiippailtiin kohti metsää. Tiina oli unohtanut sanoa että ne traktorin jäljet haarautuvat jossain vaiheessa... :D Siinä me sitten mietittiin hetki, mennäänkö alas vai ylös. Mentiin sitten suoraa, eli ylös. Metsässä oltiin ehditty kävelemään hetkinen kun pyysin ensimmäiset ravit. Manti ehti ravata ehkä kolme jännittynyttä askelta, minä kevensin ja rauhoittelin ponia. Sitten ihan ykskaks, Manti veti liinat kiinni, pään alas, ja loikkasi kaksi metriä takaviistoon hankeen. Minä rysähdin yllättävän liikkeen takia hankeen, mutta pidin kiinni ohjista, joten Manti ei päässyt livistämään mihinkään. Pari askelta se koitti steppailla mutta tajusi että tosiaan olen kiinni sen ohjissa ja luovutti. Tästä alkoi operaatio kiipeä ponin selkään... :D Se tosin sujui ihan hienosti, loikkasin nopeasti selkään ja matka jatkui taas.

Manti oli ihmeellinen sätky eläin! Se hyppi ja pomppi milloin mitäkin (esimerkiksi puun kannot olivat tosi pelottavia, samoin linnut ja oravakin!), ravissa se oli ensimmäiset kaksikymmentä metriä ihan jännittynyt ja valmis sinkoamaan kuin nato-ohjus ihan minne vaan. Kun vaan ravattiin eteenpäin Manti taas rauhoittui ja askel parani kivasti, tultiin siihen kohtuu rentoon raviin. Matoravia Manti ei tasan tarjonnut kertaakaan! :D

Tultiin sitten yhden isomman alamäen jälkeen taas suoralle tielle. Käveltiin siinä hiljalleen ja ihan rauhassa eteenpäin, kunnes ihan yhtäkkiä takaamme kuului jokin ääni, varmaan lumi putosi puista, mutta manti ei jäänyt kuulostelemaan mikä ääni se oli. Poni ampaisi aivan järjettömään laukkaan! Ei ole mennyt laukkaopetus metsään, poni nimittäin nosti käynnistä laukan ja laukkasi ihan järjettömän kovaa pitkin metsätietä. ;) Mitään pidätteitä se ei kuunnellut, minä vain istuin kyydissä ja Manti veteli kunnon kiitolaukkaa. Tai kiitolaukkaa ja kiitolaukkaa, mutta saakelin lujaa se eläin pinkoi! Noin sadan metrin jälkeen sain ensimmäisen kerran suuhun mitään tuntumaa, ja aika pian sen jälkeen sain otettua pieniä kevyitä pidätteitä läpi, jolloin Manti hidasti laukkaa ja tiputti aika pian raville. Ravista se siirtyi käyntiin nätisti, ja jatkettiin hetkinen matkaa käynnissä.

Käynnin jälkeen pyysin Mantia taas ravaamaan, ja se oli jännittynyt kuin viulunkieli! Pitkään saatiin ravata ennen kuin ravi oli edes kohtuu rentoa. Tai ei se ollut missään vaiheessa rentoa, mutta vähemmän jännittynyttä ainakin. Otettiin sitten taas käyntiä ja käveltiin aika pitkään jolloin Manti tosissaan rauhoittui kivasti. :) Aika nopsasti olimme tien päässä, ja arvatkaa mikä meitä oli siellä vastassa! Hiihtäjä! Hiihtäjä oli tien loppupään viereisellä pellolla, ihan pellon reunassa, tien vieressä, olevalla ladulla.

Manti näki hiihtäjän, heitti 180 astetta takajalkojen kautta ympäri ja laukkasi karkuun. :D Parin laukka-askeleen jälkeen käänsin ponin ja mentiin uudestaan kohti paikalleen nauliintunutta ja erittäin järkyttyneen näköistä hiihtäjää! Poni heitti jälleen ympäri ja yritti livistää parhaansa mukaan paikalta. Hiihtäjältä kuului arka kysymys kun lähestyttiin jälleen: "Pitäisikö mun mennä pois tästä vai mitä mä teen?" Vastasin että ole vaan siinä, me tullaan kyllä ohi. Hymyilin rohkaisevasti hiihtäjälle ja pakotin Mantin yksinkertaisesti menemään sen kamalan hiihtäjän ohi. :D Matkaa tien päätyyn oli ehkä 10metriä, joten käveltiin pari metriä sinne päin ja käännyttiin. Hiihtäjä seisoi edelleen paikallaan ja tuijotti meitä :D

Nyt piti päästä jälleen hiihtäjän ohi! Manti keräsi itsensä oikein jännittyneeksi lihaskimpuksi ja oikein pidätti henkeään kun ampaisimme aika reippaassa ravissa hiihtäjän ohi... :D En tiedä mihin se hiihtäjä sitten matkasi, mutta me jatkoimme matkaa ravissa kohti kotia. Manti oli selvästi iloinen kun suunta oli kotiinpäin! Sitä sai melkein pidätellä ihan tosissaan sillointällöin. Matka kuitenkin meni tähän suuntaan oikein paljon kivemmin kuin toiseen suuntaan. :) Molemmat laukat nousivat yhdestä pyynnöstä, ja laukkasimme ihan reipasta ja jeessiä laukkaa! :)

Otettiin sitten laukkojen jälkeen ravia, ja ravailtiin aika pitkään, kunnes oltiinkin jo melkein loppusuoralla. Otettiin käyntiä ennen peltoa jo, ja käveltiin sieltä rauhassa ja yhteistuumin kotiin. :) Manti oli ihan innoissaan vielä kotipihassakin, oikein sähköjänis eläin! :D

Selitin Tiinalle kaikenlaista maastoilustamme, ja riisuttiin siinä sitten Mantilta kamat pois. Manti ei ollut edes oikeastaan lainkaan hikinen, vaikka oltiin menty ihan turhankin reippaasti aina sillointällöin! :) Poni loimitettiin kuitenkin kunnolla kun oli sairaan kylmä ja kova tuuli. Harjauksessa sitten havaitsin että Mantin toisen etujalan kenkä oli jäänyt matkalle... Minua vieläkin hämää tämä, koska en tosissaan huomannut missään vaiheessa askeleessa epäpuhtautta! olihan se tottakai epäpuhdas, mutta miksi en huomannut sitä..? Manti oli ihan höpsö kun laitoin loimen solkia edestä kiinni, se nuoli koko ajan olkapäätäni ja oli ihan iholla sen turpansa kanssa koko ajan! Se taisi tykätä maastoilusta, ainakin se oli oikein tyytyväisen ja innokkaan näköinen kun vein sitä kohti tarhaa.

Manti vaihdettiin Muoriin, joka nyt antoi ihan suosiolla kiinni. Ei mitään ongelmaa! Muorinkin kanssa oli tarkoitus mennä maastoon, tosin vasta sen jälkeen kun oltiin saatu energiaa purettua hieman kentällä. Kentällä menin ilman ratsastusvyötä, mutta maastoon laitettiin vyö ihan vain minun takiani :D Vyö tosin oli huono idea, se kun ei sopinut muorille edes vaikka mentiin ihan suoraa maastossa. Vyö valui silti kaulalle, ja kaksi kertaa joudin korjaamaankin sen maastossa. Ensi kerralla menen tasan tarkkaan ilman mitään ratsastusvyötä!

Ensin tosiaan purimme Muorin ylimääräistä energiaa kentällä. Kentällä lämmiteltiin hyvin, ja otettiin sitten parit siirtymiset molempiin suuntiin. Tehtiin myös ympyrällä taivuttelua, ja vasempaan suuntaan taipuminen oli huomattavasti vaikeampaa. Pitää siis treenailla vaan!

Kun kentällä oltiin saatu sellainen perustottelevaisuus läpi, lähdettiin kohti harjauspaikkaa. Muori rupesi hidastelemaan heti mäen jälkeen pihassa, se pysähteli silleen sniikisti kesken askeleen ja mateli kohti harjausta :D Se ei halunnut lopettaa vielä! :D Kuinka suloinen se oli, ihan pettyneen oloinen kun mentiinkin jo niin nopeasti harjaukseen. Harjaupaikalla taiteilin itselleni päälle turvaliivin ja heijastinliivin, ja Tiina laittoi Muorille ratsastusvyötä. Vyö kiristettiin paikalleen ja nimpä kapusin jälleen selkään. Muorin ilme kirkastui, ja se melkein pomppi paikallaan kun ei lähdetty jo!! :) Taas puhelimen mukana olemisen varmistus, ja sitten kohti metsää.

Muori oli varmemman oloinen tyyppi, se käveli huomattavasti rennommin kuin Manti. Ainoa vaan että Muori ei yhtään tykännyt siinä traktorinjäljessä kävelystä. Se jotenkin inhosi sitä kuviota joka tarktorin pyörästä jää. Kuitenkin kuuliaisesti se jatkoi matkaa kun pyysin. Pari kertaa Muori kokeili sen bravuuria, josta Tiina oli minua varoittanut jo etukäteen. Muorin tapana on siis ihan varoittamatta hypätä pystyyn, ja kääntyä ympäri ja ampaista toiseen suuntaan... Kaksi kertaa Muori tätä kokeili, mutta muuten se kulki ihan iisisti sinne mihin halusin.

Yhden kerran Muori tosissaan pelästyi, ja lähti kanssa laukalla kipittämään pakoon. Ja tämä niin kamalan pelottava asia ihan oikeasti oli sen oma pieru...... -.-' :D Muori ei mitään muuta säikkynyt, paitsi omaa pieruaan! Että sellainen miniponi :D Laukalta se rauhoittui kuitenkin nopeasti ja matka jatkui ihan hyvässä hengessä. :)

Toinen sätkyily oli kun loikkasin alas Muorin selästä ja korjasin ratsastusvyön paikkaa. Se oli valunut niin paljon kaulalle että se oli pakko korjata. Sain vyön korjattua ja Muori seisoi ihan iisisti. Välillä se liikuksi ja kuopi kamalasti etujalalla, mutta pysyi kuitenkin suht kivasti aloillaan. Muorin yksi näitä omista hauskoista jutuista on se, että jos putoan/laskeudun alas selästä, poni ei päästä minua enää takaisin. Se rupeaa pukittamaan heti kun yritän laittaa jalkaani sen selän päälle ja kivuta kyytiin. Tätä se teki sitten metsässäkin, kunnes olin ovela: loikkasin selkään tosi nopeasti, makasin puoliksi kaulalla ja puoliksi selässä. Poni päätti että minä en tule selkään! Se lähti paikoiltaan laukalle, ja minä roikuin selässä epämääräsesti. Sain kuitenkin vauhdissa suoristettua itseni, ja löysin jopa jalustimetkin laukassa jalkoihini! :D HAH, voitin!

Kotiin päin Muori olisi halunnut vain laukata, ja annoinkin sen laukata aika pitkään. Sitä ei tarvinnut pyytää laukkaamaan, vaan poni laukkasi jos annoin sille ylimääräistä ohjaa.. :D Tultiin aika reippaasti sitten takaisin päin, ja Muori vaikutti oikein tyytyväiseltä. Laukkaamisen jälkeen ravailtiin aika pitkään kunnes otin ponin käyntiin jo hyvissä ajoin ennen peltoa, ja käveltiin sitten kotiin. Autotiellä Muori oli säikähtävinään autoa, ja lähti kaahottamaan ravissa eteenpäin... Auto kuitenkin ohitti meidät tosi siististi ja hiljensi vauhtia. Muori kuitenkin kuunteli pidätteitä ja käveltiin lopulta ihan siististi pihaan asti. :)

Muori vaikutti myös hyvin tyytyväiseltä, se oli iloisen oloinen kun harjasin sitä. Muori oli enemmän hikinen kuin Manti, mutta ei Muori mitenkään ihan märkä ollut. Sellainen sopivan hikinen :) Muorilla oli kuitenkin kaikki kengät jaloissa, ihan positiivista :D Paketoitiin Muori loimien sisään, ja vietiin sitten tyttönen tarhaan Mantin seuraksi. Ponit saivat molemmat kiitoksensa, ja kehut oikein mielinkiintoisista ja ikimuistoisista maastoreissuista :D Tekstasin Annelle että olen valmis, ja Anne lähti hakemaan minua ja leipäpussia jonka Tiina antoi Annelle. Tiinan kanssa katseltiin siinä tammojen touhuja, lähinnä Muorin joka yritti metsästää vesikattilasta leipää. Se oli aika huvittavan näköistä! :D

Anne tuli aika pian, ja niin keräilin kamat kasaan ja lähdin Annen kanssa kohti uusia seikkailuja ;)

Hiukan kyllä jännitti mennä ihan uuteen paikkaan, ja uusien heppojen kanssa touhuamaan. Jännittäminen oli kuitenkin ihan turhaa! :) Kaikki ihmiset ja eläimet olivat tosi mukavia. :) Varsinkin russelineiti Pipsa valloitti sydämeni. Se on tosi hauska eläin, pieni ja todella vilkas, ja erittäin ystävällinen! Oikein suurella sydämellä varustettu pieni koira :) Itselleni olen kuitenkin vannonut että yhtäkään terrieriä en ikinä koskaan milloinkaan itselleni ota, joten ihastelen vain Annen koiruleita. ;)

Hevosia Annella on kaksi: Suomenhevonen Tuikkeen Poika "Tuisku" sekä Islanninhevonen Karfi frá Kraftis "Karvinen". Ette usko kuinka suurilta heppapojat näyttivät! Vaikka Karvinen on kuitenkin ponikokoinen, se näytti ihan valtavalta! Se on kyllä yksi suurimpia issikoita jonka olen koskaan nähnyt. Tuisku varsinkin tuntui olevan ihan mahdottoman suuri, vaikka säkää sillä on reilu 150cm. Kun on katsellut noita pienempiä poneja niin puolet korkempi suokkipoika näytti silmissäni aika tosi isolta!

Ensin Tuisku otettiin harjaukseen. Minö harjasin hevosta sillä aikaa kun Anne kävi hakemassa valjaat. Tuiskulla oli tarkoitus ajaa tänään, ja minulla kun ei sitä ajokokemusta mitenkään ihan hirveästi ole, suoraan sanoen jännitti aika reilusti aluksi! Jotenkin kun omat kokemukset ravureista ovat vähän nihkeitä, niin pelkäsin jo valmiiksi pahinta :D Kaikki sujui kuitenkin tosi hienosti!

Ensin kuitenkin valjastimme Tuiskun. Minä katselin ja yritin painaa mieleeni kaiken. :D Jotakin oppia on kuitenkin jäänyt päähän jo Mantin ja Muorin ajamisesta, ja tuttujakin asioita oli valjastuksessa! :) Tuiskulle laitettiin länkivaljaat, joka olikin minulle ihan uusi juttu :) Samaten aivan uusi ja jännittävä juttu oli reki! Olimme lähdössä rekiretkelle :D

Tuisku valjastettiin Reen eteen, ja minä puin Annen minulle tuomat välineet päälleni. Suomeksi sain lainaan aivan ihanan lämpöisen haalarin ja tosi lämpöiset rukkaset <3 Sitten nousin rekeen ja sain ohjat kouraani. Koskaan en ole edes istunut reessä, saatika ohjastanut eläintä reen edessä. Hienosti se meni kuitenkin, eikä mitään kamalaa sattunut matkalla! :) Tehtiin aika pitkä lenkki, joka tosin oli Annen mukaan aika lyhyt, ihan normilenkki kun on ollut niin kylmä ettei oikein pysty ajelemaan. Suomenhevosen vauhti tuntui ihan järkyttävältä!

Tsiisus, minä kun luulin että laukkasimme tänään ponien kanssa lujaa! Tuisku Annen sanojen mukaan vain hölkötteli, mutta vauhti oli hyvin reipas silti! Oli tosi hienoa ajaa, Tuisku kuunteli minua nätisti eikä yhtään sikaillut mitään. :)) Vähän minulla oli vaikeuksia reen sivuluisumisen kanssa, aina välillä reki lähti luisumaan sivulle ja se oli yllättävän vaikeaa korjata taas suoraan, kun piti saada hevonen suoraan reen eteen. Harjoitusta vaan. Tosin ensi talvena vasta, kun rupesi tuolla teille nytkin näkymään asvaltti sieltätäältä. Kohta koittaa jo kärrykausi. :) Ihanaa kun tulee kevät!

Lenkin jälkeen Tuisku vaikutti ihan tyytyväiseltä. Se tosin olisi jatkanut matkaa vielä reilusti, ei se ollut yhtään uupunut. Tuo lenkki oli Tuiskulle ihan sellanen hölköttelylenkki :D Minulle se oli elämysmatkailua Rengossa ;)
Tuisku kiinnitettiin takaisin puomiin, ja valjastus purettiin pala palalta. :) Muistin aika hyvin mitä piti tehdä, ja missä järjestyksessä! :) Valjaiden pois ottamisen jälkeen harjasin Tuiskun, ja loimitettiin se Annen kanssa. Loimet olivat aika järjettömän kokoisia telttoja verrattuna noihin shettisloimiin..! :D Tuisku pääsi takaisin tarhaan, ja minä menin moikkaamaan myös Karvista. :) Ensi kerralla on sitten tarkoitus kokeilla Karvista... :) Hihii :)

Kun Tuisku jäi tarhaan, mentiin laittamaan heppojen iltasapuskat valmiiksi. Samalla tutustuin kilppariväriseen tosi hauskan oloiseen kissaneitiin ja jättikoiriin Rampeen ja Intoon. Rampe ja Into ovat tosi suloisia jättejä, leonberginkoiria. Melkein yhtä isoja kuin Muori ;) Samalla näin myös kanat! Aika hirviöitä, en yhtään tykkää kanoista kun ne ovat niin vihasia :D Ovelta niitä on ihan hauska katsella kyllä :)

Sisällä Annella näin vielä aivan ihanan valloittavia koiranpentuja! Mahottoman Kennel kasvattaa parsonrusselinterriereitä, ja pennut olivat aivan törkeän suloisia..! Mutta, minä en sekaannu enää koskaan terriereihin... Ainakaan vielä... Kun noita tuossa seurailee niin olen varma että joku päivä minulla vielä on russeli... :D Pentuja ihastellessa isä soitti, hän oli ajanut pihaan. Isä: "Täällä on tälläisiä hirveän suuria koiria..?" "Joo, olet oikeassa pihassa" :D Niimpä minä lähdin kohti kotia, oikein iloisena erittäin kivasta päivästä! Iskä joutui kuuntelemaan koko matkan tallihöpinöitä... Hienosti se aina näyttää kiinnostuneelta kun vaahtoan innoissani kaikesta kokemastani ;)

Uusi tallireissu on taas luvassa keskiviikkona, jos suunnitelmiin ei tule mitään akuuttia muutosta. Ensi kerralla lupaan ottaa kuviakin! Tälläinen tallipäivä siis takanapäin, ja toivottavasti samanlaisia tosi kivoja päiviä tulee jatkossakin... :)