Onnistumisten päivä! :)

Tänään koulussa oli lyhyt, mutta sitäkin ankeampi päivä, vaikka pääsin jo klo 11 koulusta. :D Isillä oli palaveri puoli yhteen asti, ja sen jälkeen päästiin lähtemään kohtia tallia. :)

Ulkona oli aika mahtava ilma, ihan vaan yksi tai kaksi astetta pakkasta ja aurinko paistoi aika superihanasti taivaalta <3 Ponitkin rupeavat vaihtamaan jo hiljalleen talvikarvaa pois, ja se jos joku on kevään merkki! ;) Okei, vielä on tammikuu, mutta toivossa on hyvä elää... :D

Tänään oli kaikenkaikkiaan tallin osalta oikein onnistumisten päivä!

Kuten eilen sanoin, tänään oli Muorin vuoro päästä ensin treeniin. Muori linnottautui tapansa mukaisesti tarhan perimmäiseen nurkkaan... No minä sitten kävelin ponin luo, pistin riimun päähän ja pikkuponi lähti ihan suosiolla mukaan. Se vaikutti jotenkin vähän tylsistyneeltä, ja lagasi vain koko harjauksen ajan ihan aloillaan. Mietittiin Tiinan kanssa olisiko eilinen kaahaus vähän purkanut ylimääräisiä energiavarastoja, ja tänään voisi olla sitten rauhallisempi päivä.

Muoriin tuli kyllä ihan eri tavalla eloa kun saatiin sille suitset päähän ja kun kipusin selkään. Siinä vaiheessa pikkuinen pirsityi, ja yrittipä se jopa ravata kentälle... Kentällä sai ensin vähän pidellä, mutta sitten Muori asettui ihan kivasti vain kävelemään. Se malttoi ihan totta kävellä! :)

Olin jo valmiiksi päättänyt että Muorin kanssa kokeillaan puomeja, ja yhtä ristikkoa tänään. :D Niimpä kentälle kasattiin puomeja ja ensin ravailtiin ja käveltiin puomien yli. Pitkällä sivulla oli kolme puomia. Molemmissa askellajeissa puomit kolisivat aika lahjakkaasti! Muori ei pahemmin vaivautunut jalkojaan nostelemaan, ennekuin kokosin hiukan ravia ja ratsastin sen paremmin puomeille. Innoissaan se kuitenkin oli kovin puomeista, ja korvat hörössä se tuli joskus laukallakin yli, vaikka ravissa oli tarkoitus puomit ylittää :)

Kun puomeja oltiin ravailtu molempiin suuntiin tarpeeksi, tein keskiympyrällä parit laukannostot, ja sitten kentälle kasattiin ristikko. Parit laukannostot menivät ihan hienosti, lukuunottamatta sitä kertaa kun Muori päätti jatkaa ihan omia teitään keksiympyrältä pois, ja minä luulin että tarkoitus oli mennä siinä ympyrällä ;) No, tasapaino järkkyi ja stunttasin taas jaloilleni ponin viereen, suoraa laukasta! :D Kun sitten yritin kavuta uudestaan selkään, ja kun sain jalan ponin selän päälle, se piru rupesi pukittelemaan paikallaan! Kaikenlisäksi se astui maassa olevan jalkani päälle, että en edes päässyt liikkumaan!! Aika törkeän juoni olento! Lennähdin sitten istuvilleni mahaan ja siinä vaiheessa ponikin suvaitsi päästää jalkani sen jalan alta... :D

Joka tapauksessa, ruvettiin sitten hyppäämään ristikkoa. Tässä kuva meidän ristikosta! Aika huiman kokoinen, eikö vain? ;)

Arvo on menossa mukana :D 

Arvo koiruus oli oiiiiiikein innostunut miedän esteestämme, ja ylipäätään esteen hyppäämisestä! Olihan ponissa vauhtia oikein kovasti ja niimpä Arvo juoksi pitkin poikin aidan viertä toisella puolella aitaa. :D Siinä se kuvassakin odottaa uutta hyppyä ;) Joskus Arvo säesti vähän lisää potkua laukkaan, kun se haukahti pari kertaa muutamaa metriä ennen estettä... :D Poniin tuli vielä ripaus lisää vauhtia!

Muori innostui kauheasti ensin puomeista, ja esteestä se tykkäsi myös! Tultiin kuulkaa hurjaa laukkaa esteelle :D Ensin esteen edessä oli apupuomi, mutta se tuntui vain vaikeuttavan Muoria, joten puomi otettiin pois. Tiina toimi ratamestarina kun me Muorin kanssa jyrättiin esteestä läpi :D Aluksi ponin ponnistuspaikka oli vähän hakusessa, mutta se löytyi nopeasti oikeassa kierroksessa. Oikea kierros on Muorille helpompi, ja esteen ylitys oli helppoa.

Vasemmassa kierroksessa sai tehdä töitä ennenkuin päästiin puhtaasti yli. Muorille tuli esteelle vähän huonosti askeleet, ja aina se pudotti. Mutta joka ikinen kerta Muori kuitenkin hyppäsi, vaikkakin vähän liian kaukaa tai vähän liian läheltä! Se hyppäsi, ei kiertänyt tai kieltänyt kertaakaan! Vasempaan suuntaan hyppy olikin huomattavasti vaikeampi juttu, ja väännettiin sitten niin kauan että sain ponin sen verran kasaan ja laukkaa kootummaksi, että päästiin sitten hienosti ainakin kerran puhtaasti yli! Siihen puhtaaseen suoritukseen sitten lopetettiin hyppääminen, kun se puhdas ylitys oli aika väännön takana.

Siinä sitten Muorin kanssa loppuraveja kahdeksikolla ja urallakin. Kaikinpuolin Muori oli tosi kiva ratsastettava, se oli energinen, mutta kuuliainen! Oikein kivasti kuunteli pohjeapuja ja pidätteitä. Mentiin myös pohkeenväistöä käynnissä, ja ihan hienosti sekin sujuu! Etuosakäännökset se tekee kuin mestari nykyään. :D

Muori oli yllättävän hikinen, oikeastaan se oli tosi hikinen. No, läski lähtee ja sillä oli silminnähden hauskaa koko hyppimisen ajan :D Lopuksi tehtiin vielä loppuleikkiä, ja tällä kertaa Muori seurasi tyynesti minua mihin päätinkin liikkua. :) Palkaksi se sai palan leipää, mutta se seurasi minua ennekuin olin näyttänyt sille leipäpalaa :P

Talutin Muorin sitten takaisin harjaukseen, ja vetelin märät karvat suoriksi. Sen kintut olivat kyllä todella hupaisan näköiset, kun jalat olivat sen verran hionneet että jalkakarvat olivat lysyssä ja ponin kintut näyttivät ihan sellaisilta bambutikkujaloilta. Vuohiskarvat olivat kuitenkin ihan pörrössä, niin yhtälö oli aika mielenkiintoisen näköinen :D Sillä on ihan julmetun paljon sitä karvaa vuohisissa!

Muori topattiin loimien sisään kuivumaan, ja tehtiin uhrin vaihto. Manti olikin oikein halukas töihin, ja niimpä vaan harjasin karvat suoriksi ja putsasin kavioit puhtaiksi samalla kun Tiina laittoi suitset Mantille. Näpersin Mantin harjaan reilun kokoisen kauhukahva letin, sillä minulla oli mielessä laukannostoharjoitukset... ;) Pihalla sitten punnersin sen selkään, ja matka kohti kentää alkoi.

Tarkoituksena oli työstää laukannostoja, ja sitten käydä edelleen läpi niitä pohkeita ja niiden merkityksiä. Ette usko kuinka tarkka Manti on! Se tasan tarkkaan karkaa ympyrältä ulos, jos ulkopohje ei ole kiinni ja tee työtään. Se ymmärtää todella hienosti pohkeiden merkityksen, ja kuuntelee koko ajan tarkkaavaisesti mitä pyydän siltä. Keskiympyrällä pystyin taivuttamaan ponin päätä reilusti sisäänpäin, ilman että se karkasi uralta sisään! Se kuunteli niin paljon sisäpohjetta, että pysyi uralla, vaikka päätä taivutettiinkin ihan reilusti sisään. :D On se niiiiiin Hiano!

Taivutus molempiin suuntiin keskiympyrällä onnistui, ja olin ihan onnesta soikeana kun poni toimi niin hienosti :)) Kun oltiin tahkottu näitä pohjeharjoituksia ja lämpätty ravissa kahdeksikolla, ruvettiin pohtimaan mistä kohtaa laukan saisi helpoiten nousemaan. Manti ei muuten tarjonnut matoravia paljon ollenkaan, lopussa hieman, mutta muuten se meni ihan kunnollista ravia eteenpäin! Hieno juttu!

Tiinan kanssa sovittiin että nostan laukan pitkän sivua edeltävästä kulmasta, ja ihan ilman Tiinan apua. Ravattiin siinä uralla sitten reippaasti kohti kulmaa, ja kulmassa annoin laukkapohkeet ja äänikäskyn "laukka!" ja niin me laukattiin!!!! Anteeksi huutomerkkien korostus, mutta se oli aivan mahtavaa! Laukka nousi ihan kevyesti, ja Manti syöksyi taas laukkaan ihan innoissaan :D

Laukannostojen kanssa on vielä paaaaljon työstämistä, ja monen monta kertaa saan vielä maistaa lumen ja hiekan täyteläistä makua :D Tänään taisin tippua kolme kertaa, tai neljä? En ole ihan varma, ei pysy enää laskuissa mukana :D Manti tosiaan kokeili taas kaikenlaista, jumitti suoraa laukasta keskelle uraa -> lensin kuperkeikan kautta kaaressa alas selästä ja mätkähdin hankeen... Tälläisiä kaikeinlaisia pikkujuttuja tapahtui sillointällöin, mutta pääasiassa Manti laukkasi todella mallikkaasti!

Tämä oli vasta toinen kerta kun Mantin kanssa nostettiin laukkoja, ja olen ihan ihmeissäni kun poni toimi niin upeasti! Yhdessä kohtaa Manti rupesi kiukkuamaan nostojen kanssa, ja yritti sluibailla hommasta. Se rupesi kiemurtamaan uralla eikä enää nostanut laukkaa, pysähteli ennen lyhyttä sivua. Yritti siis vaan karistaa minua selästään! :D Onhan se varmaan hauskaa kun kumahdan tantereeseen, ainakin ponin mielestä ;) Otin sitten lopuksi tosi tiukan linjan sen pelleilyn kanssa, eikä tarvinnut kuin pari kertaa ojentaa vähän kovempaa raipan kanssa niin johan loppui pysähtelyt ja kiemurtamiset. Ja laukkakin nousi oikein mallikkaasti ;D

Lopetettiin sitten nostot tuohon viimeiseen oikein onnistuneeseen nostoon. Tehtiin vielä ravikahdeksikkoja ja muutenkin loppujäähdyttelyä ravissa. Kaikenlaisia kiemuroita, mutta lähinnä sitä kahdeksikkoa. Tänään ei Mantillakaan ollut mitään tarvetta kiukuta kahdeksikolla, oikeastaan siksi koska itse taas tajusin ratsastaa sitä oikein, niin loppui turha vääntäminen. Se on tarkka tyttö, eikä tasan anna mitään ilmaiseksi!

Loppuravien jälkeen kokeilin ihan piruuttani tehdä käynnissä väistöä. Se oli aika huikeaa, Manti väisti oikein mallikkaasti, kuin se olisi ihan pikkujuttu! :D Se oli ihan kunnollinen monen askeleen väistö! :D

Loppuleikiksi sitten käyntien jälkeen taas kokeiltiin perinteistä seuraa johtajaa. Tällä kertaa Arvo pääsi mukaan leikkiin, ja voi sitä koiran rimua kun se juoksi ympyrää minun ja Mantin ympärillä kun me käveltiin peräkanaa uralla. :D Arvo oli ihan innoissaan ja juoksi juoksemistaan vaan. Kokeilin taas sitä että jos minä juoksen, ravaako poni. Ja kyllä se olento sieltä nosti ravin perässäni :D Arvon riemu tuplaantui kun päästiin oikein juoksemaan! :) On se hauska koira. :)

Mantikin oli hikinen treenin jälkeen, ja lykättiin sille kasa loimia niskaan. Manti oli oikein yltiösosiaalinen harjauksessa, koko ajan pää kainalossa tai hinkuttamassa päällään kylkeäni, päätäni, olkapäätäni... Mitä milloinkin :) Kun sitten vietiin Manti takaisin tarhaan, Muori meni mököttämään yksin nurkkaan, ja jäi sinne. Vaikka Manti sai LEIPÄÄ! Minkähän herneen se on nyt vetäissyt nenäonteloonsa... :D Noh, katsotaan taas josko se olisi ensi kertaan mennessä leppynyt taas ;)

Tosiaan, oli oikein ihana päivä tänään. Koulussa oli kurjaa, mutta kaikki onnistumiset tallilla saivat olon aika upeaksi! :D Muorin kanssa meni paremmin kuin hyvin, ja Mantin kanssa vieläkin paremmin kuin tosi hyvin! Ihan mahtavia poneja molemmat, ja taas jään odottelemaan innolla seuraavaa tallipäivää. Ja ratsastusvyötä! Ei ole vieläkään kuulunut tilauksesta mitään...

Ratsastusvyön varalle on jo kaikenlaisia suunnitelmia, mutta ne ovatkin jo ihan eri tarinoita. :D

Loppuun vielä kuva Mantista tarhassa :) Taivas oli aika huikean värinen!

Ruisleivän maagiset kyvyt

On muuten jotenkin todella raivostuttavaa, että en voi muistaa ottaa kaikkia tavaroita mukaan tallille... Kun pakkaan kamat aamulla (puoliunessa tosin) ja silloin pitäisi muistaa pakata punaiseen adidaslaukkuun kaikki tarvittavat kamat. Ensimmäisellä kerralla unohdin takin, käytin siis koulutakkia. Toisella kerralla muistin takin, mutta unohdin kypärän... Lainasin Tiinalta kypärää. Tänään, muistin kypärän. MUTTA unohdin takin.... -.-' Säälittävää! :D No, käytiinpä sitten faijan kanssa tarjoustalon kautta, ja ostettiin mulle uusi takki, ettei tarvitse sillä koulutakilla talleilla.

Kun sitten viimein pääsin tallille asti, Tiina jutteli että ponit olivat kiitäneet eilen pyörremyrskyn lailla irtojuoksutuksessa kentällä. Virtaa oli ollut turhankin paljon, varsinkin ruutitynnyri Muorilla...

Käppäilin sitten tallin taakse tarhoille, ja silmät meinasivat pudota juuri sillä sekunnilla päästä! Muori RAVASI _HÖRISTEN_ Portille ja ajoi Mantin pois portilta! Pällistelin siinä sanattomana poneja, Muori oli ihan portin vieressä ja rapsuttelin sitä aidan yli. Totesin siinä sitten Muorille ja Tiinalle että nyt on menneet maailman kirjat sekaisin, kun Muori käyttäytyy noin! Kipaisin sitten hakemaan riimun, ja kappas! Muori katosi kuin pieru saharaan, se käänsi takapuolensa minulle ja asteli määrätietoisesti tarhan perimmäiseen nurkkaan........ NIIN Muoria...

Manti jäi siihen söpöstelemään, joten otin sen ensin. Muori jäi mököttämään nurkkaansa. Manti harjaukseen ja suitset päähän, ja tallipihalla selkään. Manti steppaili omiaan, ja tehtiin siinä keskellä pihaa ihan vahingossa pohkeenväistöäkin... Poni peruutteli ja hölmöili mutta käveli kuitenkin ihan hienosti sitten kentälle kun vaan pyysin kunnolla eteen ja oikeaan suuntaan.

Manti oli todella reippaalla päällä, ja mulkoili taas kaikenlaista. Se oli kuin joku pelokas pupu, säntäili pakoon jotain yhtä tyhjänpäiväistä kuin ihminen... No mutta pakko myöntää, onhan se ennenkuulumattoman pelottavaa että naapurissa pakataan tavaroita autoon ;) Toisella lyhyellä sivulla sitten pompittiin sitä kamalaa autoa ja vielä kamalampaa ihmistä sivuun. Aina sain sen takaisin uralle ja matka jatkui, mutta ihan koko ratsastuksen ajan se yritti sillointällöin loikata oikein pelokkaana pois lyhyeltä sivulta. Ja kun se ei edes pelkää autoja, eikä todellakaan ihmisiä, mutta taas oli oikein tammamainen käytös pikkuneidillä. Neiteilyä :D

Aluksi oli suunnitelmissa tehdä taas laukkaharjoitusta, mutta juutuinkin sitten tahkoamaan pohkeiden kanssa. Ihan siis etuosakännöksen kanssa, ja sen kanssa että poni kunnioittaa ja väistää pohjetta. Tiinakin jumittui puhelimeen, joten laukkaharjoitukset jäivät tältä päivää. Ihan hyvä, sillä päästiin Mantin kanssa tosi isoja juttuja taas eteenpäin! Hienosti oltiin jopa yhteisymmärryksessä siitä mistä kohtaa ravataan ja kuinka reippaasti. ;) Matoiluravia se tarjosi vain pari kertaa, ja kun vähän aikaa taas työsti ravia, liikettä ja tempoa niin ihan hyvin sellainen sopivan reipas tempo pysyi yllä. :)

Tässä Mantin ratsastuksessa aina huomaa sen oman työn hedelmän, ja ai että sitä tunnetta kun poni ihan tosiaan väistää ja taipuu pohkeen ympäri! Manti otti tänään molempiin suuntiin pari askelta pohkeenväistöä, ja se on jo jotain!! Niiiiiiiiin upeaa! :)))

Ollaan otettu tosi isoja harppauksia eteenpäin, ja siinä mulla on kyllä ratsuna ihan huippuälykäs poni! En voi käsittää miten paljon Manti jo osaa: raviin siirtymisen, tempon vaihtelut ravissa ja käynnissä, etuosakäännöksen, taipuu ympyrällä ja osaa jo kantaa itseään paremmin -> ei kaadu samalla lailla sisään, kuuntelee ja ymmärtää pohjeapujen merkityksen, kunnioittaa pidätteitä (tosin vähän turhankin hyvin joskus), toimii puomeilla ja osaa hypätä ratsastajan kanssa esteen, pari askelta pohkeenväistöä on suoritettu, sekä laukkakin ollaan saatu nousemaan!! Lukekaa tuo lista nyt uudestaan, ja suhteuttakaa se siihen että minä olen Mantilla ratsastanut joku reilu 10 kertaa! Ihan huikeaa edistystä!

Ratsastus meni paremmin kuin hyvin, ja tunnin jälkeen vielä kokeiltiin seuraa johtajaa leikkiä. Ihan piruillakseni kokeilin kävellä Tiinan ohi, olin 100% varma että poni unohtaa minut ja siirtyy Tiinan kainaloon. Ja näin siinä kävikin ;) Tiina hätyytteli Mantin takaisin minun perääni ja käveltiin pari kertaa vielä Tiinan ohi. Ensin Manti käveli nätisti Tiinan ohi minua seuraten, mutta kolmannella kerralla Tiina oli houkuttavampi vaihtoehto kuin minun perässäni tarpominen. Niimpä poni jäi taas matkasta Tiinan kohdalle ;) Yhden kerran sain sen kuitenkin vielä seuraamaan minua ja sen jälkeen ei enää yritettu ;)

Seuraa johtajaa leikissä Manti jopa suostui lähes omaehtoisesti ravaamaan perässäni kun minä juoksin. Melkein menin muuten nenälleni taas, mutta pysyin kuitenkin jaloillani ;) Mantin kanssa lopeteltiin ja ihan hymy korvissa nytkin istun tässä kirjoittamassa, kun mietin miten huikeaa ponin kehitys on ollut. On se ihan mahdottoman ihuna poni :)

Mantille iso kasa loimia niskaan, ja loimivyöt kiinni pitämään paketti kasassa ;) Sitten Manti takaisin tarhaan ja uhrin vaihto. Muori oli tasan tarkkaan samassa kulmassa mihin se oli mennyt murjottamaan, mutta ei tarvinnut kuin raapaista ruisleivänpaloilla toisiaan niin poni melkein ravasi luokse.............. ;) Ruisleivällä on kyllä maaginen voima, niin hyvässä kuin pahassakin. Mantilta nimittäin hukkuu heti kunnioitus Muoria kohtaan kun minulla on ruisleipää taskussa. Se tunkee ja vääntää ja kääntää taskuilla ja melkein syö samaa leipää Muorin kanssa... Toki sekin saa oman osuutensa magian täyteisestä leipäpalasta, mutta kun kaivelen tukkajumalamuorille riimua päähän kaiken sen karvan seassa, ei Mantin vaativa turpa oikein helpota siinä touhussa. Muori mulkoilee Mantia tosi pahasti, mutta ei Manti ymmärrä, tai ei halua ymmärtää... Röyhkeys kasvaa Mantille niin suureksi heti kun se saa palan ruisleipää. :D Röyhkeys tulee pinnalle ja kunnioitus Muoria kohtaan katoaa täysin.

No, selvittiin kuitenkin ulos tarhasta ja nopea harjaus Muorille. Noutaja oli tulossa hakemaan jo tunnin päästä siinä vaiheessa kun kalastin Muoria tarhasta. Aikaa oli siis vähän niukasti, joten ehdin siinä pohtia että otetaan sellainen kevyehkö ratsastus tällä kertaa. Muori oli täyyyysin eri mieltä!! Heti selkään nousun jälkeen se ampaisi raviin ja kuikutteli pidätteitä vastaan. Kun päästiin melkein käynnissä kentälle asti, kentällä Muori nappasi kiinni kuolaimesta ja lähti pinkomaan minkä jaloistaan pääsi!

Tsiisus siinä ponissa oli pitelemistä! Se oli kuin kuriton sonni, ihan himmeä vauhti päällä. Se juoksi juoksi juoksi eteenpäin, niskuroi kuolainta vastaan ja puski koko ajan kovempaa kättä vastaan. Alkukäynneissä se pomppasi ensimmäisen kerran laukalle, mutta sain sen ihan näppärästi alas. Käynnissä sitten vaahdottiin melkein paikallaan kun pidin edestä vastaan mutta poni halusi vaan juosta. Kerran se jopa keveni turhan paljon edestä, etujalat nousivat maasta kun otin isomman pidätteen ravista enkä päästänyt Muoria juoksemaan hullun lailla.

Tehtiin tosi paljon laukannostoja, sillä ne olivat helppoja! Ei tarvinnut paljoa pyytää niin johan laukattiin. Oikeastaan muodon vuoksi annoin pohkeet mutta todellisuudessa riitti että annoin Muorille sentin periksi edestä ja se ampaisi matkaan kuin tykinkuula! Se laukkasi ihan julmettua vauhtia uralla, tuuli sai veden nousemaan silmiini, en nähnyt enää mitään ja poni laukkasi niin lujaa kuin pienistä kintuistaan pääsi. Kun yritin pidättää, Muori innostui entisestään, puri kiinni kuolaimeen ja laukkasi hitusen verran kovempaa! Lopulta jouduin ohjaamaan Muorin suoraa hankeen, ladon seinää päin, ennenkuin se malttoi kuunnella ja pysähtyi...

Tuollaista ihan kamalaa kaahotusta koko ratsastus oli! Pari kertaa peräkin lensi. Kaikesta huolimatta minä tulin vain yhden kerran tyylikkäästi alas selästä ;) Laukattiin keskiympyrällä, kunnes poni ajatteli että nyt lähdetään keskiympyrältä. Suunnan vaihto tuli yllätyksenä minulle, tasapaino järkkyi ja lensin epämääräisesti kaulalle josta kierähdin vielä ponin laukatessa jaloilleni sen viereen :D Aika tyylikäs stuntti alastulo ;)

Muori rupesi kuin rupesikin sitten vähitellen rauhoittumaan, sen verran että ei enää painanut kuolaimelle vaan kuunteli ihan kohtuu nöyrästi ohjaa. Muorinkin kanssa tehtiin väistöjä, ja pohkeenväistö käynnissä onnistui hienosti molempiin suuntiin! Etuosakäännöksiä tehtiin melkein suoraan ravista kun ponilla oli vähän kiire... Tosi hienosti kuunteli siis pohjeapuja.

Tiinan kanssa juteltiinkin että jatkossa tavoite on tehdä laukanvaihtoja ;) No ehkä ei ihan vielä, kunhan ensin työstetään laukannostot täysin toimiviksi, voisi ruveta harkitsemaan laukanvaihtoja :D

Muori malttoi lopuksi melkein ravatakin kunnolla yhden kierroksen, se kaahotti kauheasti vielä ravissakin, jos jalat yhtään olivat kiinni sen kyljissä... Jalat irti kyljistä sain sitten ravin rauhoitettua ja Muorin ravaamaan lopuksi ihan rauhallisesti. Muorikin kanssa leikittiin lopuksi seuraa johtajaa leikkiä, tosin aika mielenkiintoisella menestyksellä...

Muori käveli eri uria kuin minä, jumitti mihin sattui ja käppäili omia aikojaan eri puolella kenttää kuin minä. Kunnes, maaginen ruisleipä saattoi rapista taskussani ;) Jos joku vielä kehtaa väittää että ruisleivällä ei ole maagisia ominaisuuksia poneja kohtaan, tulkoon seuraamaan yhtä ainutta päivää minun ja Muorin touhuja. Kyllä se ruisleipä pelastaa, saa ponin toimimaan ihan eri tavalla :D Ruisleivän kutsun kuultuaan Muori tuli perässäni kuin hai laivan perässä. Se ravasi perässäni kun minä juoksin, pysähtyi kun minä pysähdyin. Ja kaikki tämä vain ja ainoastaan ruisleivän maagisilla kyvyillä ;)

Muorin liikutuksen jälkeen Ritu tulikin jo hakemaan, juuri kun oltiin kävelty tallipihalle. Ponin karvat suoriksi ja supermummo paketoitiin loimien sisään lämpöiseen. Vihreä loimi + vihreä kaulakappale saivat ponin näyttämään ihan avaruusolennolta :D Musta pää ja töppöjalat, muuten kokonaan vihreä :D Se oli aika huvittavan näköistä. Muori ei muuten ollut edes mitenkään kovin hikinen, olihan se toki hiessä tuon hullun kaahotuksen jälkeen, mutta paljon vähemmän hikinen kuin olisi olettanut tuollaisesta kiitämisestä!

Muori lykättiin takaisin tarhaan ja Mantikin sai Muorin ohella pienen palan magiaa. ;) Sitten kipitin autolle kamoineni ja lähdettiin huristelemaan kotia kohti. Meinattiin ajaa jonkun kissan päälle, kun se touhusi jotain tiellä ja oli ihan pimeää :( Onneksi huomattiin kisu ja odotettiin että se tajusi lähteä pois tieltä. :)

Huomenna taas uuden päivityksen merkeissä, kun olen huomennakin menossa talleilemaan. Muori pääsee huomenna ensin niin ehditään sitten juosta oikein ajan kanssa ;) Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä. Nyt en enää jaksa tarkistaa tekstiä. Väsyttää :D Hyvää yötä!

Pukkeja, lunta ja laukkaaaaa...!

Suihku on muuten ihmisen paras keksintö! Mikään ei voita sitä tunnetta kun pääsee kaikesta lumesta ja tippumisista huolimatta kylppäriin, viskomaan märät kylmät vaatteet pitkin lämmitettyä lattiaa ja sen jälkeen kipittämään lämpimään suihkuun <3 Suihkussa sitten sulattelee itsensä taas ja pesee hiukset oiiikein suurella vaahtomäärällä. :) Se on aika huippua, varsinkin jos suihkusta tullessa on lämmin ruoka odottamassa kuten tänään ;) Kiitos isi!

Tallilla oli pakkasesta huolimatta kohtalaisen märkä ja luminen meininki. Minä olen aikaisemmin luullut että vaatii todella paljon onnettomia sattumuksia jos tippuu kaksi kertaa saman tunnin aikana. No, tässä viimeisten kuukausien aikana käsitys on "vähän" muuttunut, ja tänään tuli kyllä ehdottomasti pohjat koko tippumiskuvioon... :D Poneilla oli ihan liikaa virtaa, ja kun ylimääräisen energian yhdisti vielä laukkaamiseen, yhtälö on valmis!

Päivä alkoi tänään Tiinan tekstiviestistä aamulla: Huomenta :). Muori pitää liikuttaa perusteellisesti ;) Karkas eilen tarhasta ja nyt karkas uudestaan :D Virittelen sähköt tammoille...
Siitä se sitten alkoi, tietynlainen henkinen valmistautuminen koitokseen ;) Vakaasti päätin että kertaakaan en tänään tipu. No... Sanotaanko että se päätös ei toteutunut tänään! :D



Friisiläisen vuohiskarvat ;) Itse ainakin sanoisin friisin karvoiksi,
ellen tietäisi että Muori on aika kaukana friisiläisestä! ;)



Tallille taas n klo 13, ja kalastamaan Muori tarhasta. Tiina oli sulkenut ponin sisälle jäähylle karkureissun päätteeksi, mutta vienyt sen juuri ennen saapumistani takaisin tarhaan, kun tammoillekin oli saatu sähköt aitaan ;) Muorille vaan riimu päähän ja harjaukseen. Ulkona kun oli mukavan lempeä pakkassää, ei ponikaan sen kummemmin likainen ollut, joten harjasin lähinnä tavan vuoksi Muorin läpikotaisin ja putsasin kaviot. Yrittipä nainen oikein monottaa takajalalla! Katsahdin ponia närkästyneesti, ja tokaisin sille että sori, sä et ole kovin uskottava tapaus, 95cm ei pahemmin pelota. Kintusta sitten kiinni vaan ja poni antoi putsata kaviot, hiukan oli hapannaama mutta samapa tuo ;)

Suitset päähän ja tallipihalla selkään. Tarkoitus oli tehdä reilusti laukkatyöskentelyä, kun virtaa oli karkailuunkin. Muori oli eilenkin tullut aidoista, ja mennyt Vilille höpöttämään... Joten, kunnon liikutus ja aitoihin sähköt niin rupeaa se Muorikin varmaan pysymään aidoissa. Kentällä Muori oli ihan kohtuu rauhallinen, mutta aika hyvin saatiin vääntää kuitenkin jo heti alussa että saako siihen kuolaimeen purra kiinni vai ei. Muori on kyllä kanssa kunnon piraija tuon kuolainasian kanssa, koko ajan nyppimässä kuolaimesta kiinni. :D

Kun sitten nostettiin ensimmäiset ravit, hukkui se Muorin rauhallisuus aika totaalisesti. Keskiympyrällä ravissa loikattiinkin ensin eteepäin melkein keulien, sitten perä kohti taivasta ja laukalla karkuun................ No, pysyin kuitenkin mukana ja parin laukka-askeleen jälkeen sain ponin taas ravaamaan. Laukkaa se tarjosi joka väliin kun ravattiin kahdeksikolla ja ympyrällä. Ensin lämpättiin (turhankin)reippaassa ravissa, ja kun saatiin paikat lämpöisiksi ruvettiin nostamaan laukkaa.

Letitin Muorin harjaan "kauhukahvaletin", josta pystyin pitämään kiinni laukassa. Lähinnä pukkien takia, mutta nuo fysiikan lait tuppaavat karistamaan minua selästä kulmissa ja jyrkissä käännöksissä, joten sain kulmissakin apua kauhukahvaletistä ;) Muorilla olikin laukassa taas virtaa enemmän kuin satapäisellä biisonilaumalla, ja meno oli kyllä sen mukaista! Pukkipukkipukki laukkaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa!

Muorilla oli silminnähden hauskaa, ja se taitaa oikeasti nauttia tuosta laukkaamisesta niin paljon että sen perä kevenee sen kriittisen rajan yli, ja sitten se perä lentääkin ihan reippaasti! Lähes jokaisessa nostossa pukiteltiin, ja vauhtia oli laukassa reippaasti. Välillä rupesi itseä oikein kauhistuttamaan kun laukattiin tukka putkellä tiukkaan kulmaan, pelkäsin että joko poni jatkaa kulmasta matkaa yksin, tai me molemmat kaadumme hankeen... Kumpaakaan ei kuitenkaan tapahtunut!

...Okei, myönnetään, tapahtui tuo ensimmäinen. Pohdin tuota kahdeksikolla laukkaamista, ja päätin kokeilla ;) Ajatuksesta tekoihin. Noooh, laukka kahdeksikolla oli ehkä liian suuri pala purtavaksi, suuruuden hulluus iski ;) Laukkakahdeksikko päättyi siten, että Amanda lensi kaarteessa fysiikan lakien mukaisesti hankeen, ja poni pysähtyi odottamaan ratsastajaa :D Ahneella on paskainen loppu, vai miten se meni? ;)

Hylättiin sitten ajatus laukkakahdeksikosta, ja päätettiin jatkaa laukkaamista ihan suoralla uralla. Sitten kun Tiinan jo alkuviikosta tilaama ratsastusvyö saapuu, päästään tekemään kaikenmaailman kiemuroita joka askellajissa, ja luulen pysyväni paremmin kyydissä! Vyötä odotellessa... :)

Jossain välissä ratsastusta Muorin omistaja Johanna saapui poikansa Kasperin kanssa tallille. Kasper touhusi Arvon kanssa hangessa samalla kun minä vielä nostelin laukkaa Muorin kanssa. Muorilla nousi laukat oikein hienosti, ja lopussa unohtui se pukittelukin joka noston yhteydessä! Monen monta tosi hienoa nostoa saatiin käynnistä oikeaan kierrokseen, mutta vasempaan kierrokseen käynnistä nostaminen oli reilusti hankalampaa. Nousi se laukka kuitenkin lopulta vasempaankin kierrokseen käynnistä ja aika voittajafiilis jäi! :)

Muorin kanssa saatiin kaikki pohkeenväistötkin läpi. Se poni on aika yllättäjä, niin se osaa nyt kun ollaan tultu tutuiksi ja palautettu mieliin miten kaikki ratsujutut toimii :) Aika huippu kaveri, kerta kerralta siitä tulee enemmän esiin se perimmäinen luonne, ja kerta kerralta tykkään siitä aina vaan enemmän.



Kun saatiin loppuravien jälkeen ratsastus hoidettua, vaihdettiin ponin kuskia! ;) Hevosmiehen alku Kasper nostettiin selkään, ja käteen annettiin se harjaan askarreltu letti :) Oikein hienosti Kasper pysyi kyydissä, kun käveltiin pitkin lumeen tallautuneita uria. Minä talutin Muoria ja poni käyttäytyi ihan siivosti. Pari kierrosta ja pari kahdeksikkoa Kasper jaksoi ratsastaa, kunnes halusi takaisin tukevalle maaperälle alas ponin selästä. Kun kuski lähti touhuamaan omiaan, kokeiltiin Muorin kanssa taas loppuleikkiä, eli tätä seuraa johtajaa leikkiä. :D



Seuraa johtajaa ravissa!



Muori hukkasi minut heti kättelyssä, ja lähti menemään portille sen kummemmin minusta välittämättä... Kun sitten vilautin taskustani ruisleivän palaa, alkoi Muoriakin kiinnostaa seuraa johta leikki! :D Siinä sitten mentiin, käveltiin ja juostiin pitkin poikin kentällä, Muori seurasi minua ilman mitään naruja. Tosin sillä ruisleivän voimalla, mutta samapa tuo, se seurasi ;)

Ravaaminen olikin vähän hankalaa. Ei ponille, vaan minulle! :D Muori ravasi oikein näppärästi perässä heti kun itse lähdin juoksemaan eteenpäin. Se eteenpäin juokseminen ei vaan ole niin yksinkertaista! ;) Pyysin Muorin ravaamaan mukana, ja luulin juoksevani keskiympyrällä. Käännyin katsomaan ravaako poni mukana, ja kyllä se ravasi, oikein näppärästi. Annan teille pikku vinkin: älkää juosko eteenpäin, luulko olevanne keskiympyrällä ja katsoko taaksepäin juostessanne.... Se päättyy siten, että et juossutkaan keskiympyrällä, vaan kahdeksikon kaarteessa, ja kompastut jalkoihisi ja lumeen koska ura ei jatkukaan sinne mihin luulet. Sitten lennät kauniissa kaaressa mahalleen/kyljelleen maahan, ja poni ravaa luoksesi, pysähtyy ja tunkee taas turpansa naamaan... :D Ei se juokseminen oo niin helppoo kuulkaa! :D



Seuraa johtajaa käynnissä. :)



No, kömmin sitten ylös hangesta suuren naurun saattelemana. :D Kaatuminen hankeen saatiin ikuistettua kahdella kameralla, Tiina ja Johanna molemmat kuvasivat mahalaskuani! En kuitenkaan nöyryytä itseäni niin paljon että laittaisin kuvia tästä tapahtumasta blogiin ;) Ei vaan, voisinkin laittaa mutta tuolla kameralla on taipumusta heittäytyä sumeaksi, eikä se tarkenna. Näistä mahalaskukuvista tuli molemmista tuollaisia sumeita, eikä niistä näe mitään. :D

Jatkettiin sitten Muorin kanssa vielä hetkinen leikkiä, kunnes sitten lopeteltiin ja lähdettiin tallipihalle kuvattavaksi! Tallipihalla Johanna ja Tiina kuvasivat Muorista oikein rakennekuvia :D Siinä sitä seistiin ja koitin pitää ponin sen verran kauempana minusta että minä en jäisi kuviin kököttämään. Kasper ilmestyi leikkimään lumikasaan Muorin taakse, ja niimpä Johanna keksi että ottaa kuvan pojasta ja ponista yhdessä. Kasperille iskettiin Muorin ohjat käteen, ja minä väistyin takavasemmalle pois kuvista. Muori seisoi hienosti paikallaan, mutta touhusi päänsä kanssa koko ajan. Pari ihan nättiä kuvaakin luultavasti saatiin aikaiseksi, ainakin poni ja poika seisoivat hienosti aloillaan viimeisen kuvan aikana. :)



Muori poseeraa. Onpa se hieno pieni poni! <3



Kun Muori sitten oli esiintynyt kameran edessä tarpeeksi, vein ponin harjaukseen. Johanna ja Kasper lähtivät kotia kohti, ja minä harjasin Muorin hikiset karvat suoriksi ja poni paketoitiin loimipaketin sisään lämpöiseen. :) Sitten uhrin vaihto tarhassa, ja Manti pääsi töihin.

Manti vaikutti iha normaalilta omalta itseltään harjauksessa, mutta siinä olikin aika superpaljon virtaa!! Jessus sentään, kun pääsin selkään ja lähdettiin kävelemään kohti kenttää, Manti otti jalat alleen alamäessä ja ravasi kauheaa vauhtia kentälle, kääntyi sitten uralle tiukahkosti ja jatkoi ylireipasta ravia itsekseen... :D Minä kömmin hangesta ylös juuri ja juuri kentän sisäpuolella... Siitä se sitten alkoi! Tippumisten hieno kokoelma!

Mantilla oli aivan jumalattomasti virtaa, se ei malttanut edes kävellä kunnolla ja ravissa sen askel oli isoa ja matkaavoittavaa, oikein reipastempoista. Tiinan kanssa mietittiin että kokeillaan laukkaa tänään kun ponissa oli niinkin hirmuisesti virtaa. Tiina lähti hakemaan juoksutusliinaa ja -raippaa, ajateltiin että kokeillaan laukkaa juoksuttaessa kun Manti osaa "Laukka!" käskyn juoksuttaessa. No, kun Tiina käänsi selkänsä ja lähti hakemaan välineitä, me jo laukattiin Mantin kanssa keskiympyrällä... Parit laukat nuosi ihan pyytämättä, kun piti vaan päästä juoksemaaaaaan! No, ravattiin sitten kahdeksikolla, ja pyrin pitämään Mantin ravissa. Tiina tuli takaisin, ja päätettiin kokeilla ensin laukan nostoa niin että Tiina on keskellä, me keskiympyrällä, ja ilman liinaa. Niin että Tiina toimi vain käskynä ja juoksutusraippana. :D

No, kokeiltiin sitten nostaa laukkaa, mutta heti kun Tiina heilautti juoksutusraippaa, Manti loikkasi ympyrältä ulos pari metriä ja jatkoi matka kaahotusravissa. Minä pysyin kyydissä, ja päätinkin että ehkä ympyrällä nosto unohdetaan, ja kokeillaan nostoa pitkän sivun alkuun. Se tuottikin tulosta, ja saatiin hienon hieno suuri laukka nousemaan pitkän sivun alussa!!!!! U P E A A!! Sieltä se laukka nousi käskyn avulla! Ihan super hienoa!

No, laukattiin reippaasti pitkää sivua pitkin ja kun tultiin kulmaan, Manti veti liinat kiinni juuri siihen paikkaan! :D Minä tulin komeassa kaaressa alas selästä suoraan lumihankeen. :P Mutta se ei iloa haitannut lainkaan, me oltiin saatu laukka nousemaan ja vieläpä oikein hieno laukka! Kipusin Tiinan avustuksella takaisin selkään, ja kokeiltiin uudestaan. Taas laukka nousi upeasti kulmasta, ja varotoimenpiteistä ja komentamisesta huolimatta SEIS pitkän sivun loppuun. Tällä kertaa en pudonnut, mutta hyvinhyvin lähellä se oli!

Näin jatkettiin, Laukka nousi oikein hienosti kulmasta ja liinat vedettiin kiinni poikkeuksetta kulmaan. Tipuin tasaisin väliajoin selästä... Tippumisia taisi olla viisi kasassa kun ruvettiin vähän juonimaan Tiinan kanssa. :D Viritettiin liina aitotolppien väliin siihen kulmaan, joten Mantin oli pakko jatkaa eteenpäin uralla, eikä se päässyt jumimaan siihen kulmaan! :D no, liina oli liian lyhyt, mutta Tiina jäi esittämään toista aitatolppaa. Näin meillä oli sitten aita toisessa kohtaa, ja uusi nosto taas kulmasta. Hienosti nousi laukka ilman Tiinan apua, ja kun tultiin kulmaan missä normaalisti tuli seis, Manti jatkoi laukkaa, tosin loikaten Tiinan kohdalla sivulle :D Ei halunnut juosta päälle, ja se kunnioittaa Tiinaa sen verran että ei ihan päältä juokse. Onneksi ;)

Siitä tuli oikein hieno laukkapätkä, ja samaa sitten jatkettiin. Pian Manti keksi että oikaisee ihan reilusti kentän halki, mutta se ei oikeastaan haitannut sillä pysyin ihan okei kyydissä. Pari kertaa lisää tulin alas kun Manti keksi taas että pysähtyy kesken kaiken laukasta ja nakkelee vähän niskojaan. Niimpä makasin kerta toisensa jälkeen hangessa. Jossain välissä kun Manti karisti minut alas, kimpaannuin ja ärisin ponille touhtuneena: Mä vielä joku päivä SYÖN SUT. Susta tulee Meetwursti!! Sitten repesin nauramaan Tiinan kanssa ja kipusin avustuksella taas takaisin selkään.

Kun vihdoin saatiin yksi oikein kaunis ja hyvä nosto josta minä pyysin ponin raville :D Ravattiin sitten kulmaan melkein jumimaan, mutta sain kuin saikin ponin jatkamaan ravissa eteenpäin! Hienoa, hienoa, hienoa!! :D

Tehtiin siinä sitten ravissa kahdeksikkoja, mutta siinä kohtaa Mantin matoilukieroilu fiilis iski päälle, ja ruvettiin sitten oikein vääntämään ravataanko kahdeksikolla ja jos ravataan niin mistä se kahdeksikko menee. Tipuin kyllä jälleen kerran tässä vääntämisen aikana... Rasittavaa, niin rasittavaa... Ihan totta väännettiin niin yksinkertaisista asioista kuin ravataanko ympyrällä vai kieroillaanko sieltä sieltä ulkopohkeestä välittämättä pois kaula kiemuralla kuin korkkiruuvi. No, lopulta kun tarpeeksi väännettiin ja väännettiin, niin rupesi se ravaaminen kahdeksikollakin toimimaan. Aika nihkeästi, mutta toimi.

Kun sitten saatiin hommat tehtyä, siirsin Mantin käyntiin ja annoin pitkät ohjat. Manti rupesi tapansa mukaan haahuilemaan siellä sun täällä, ja meni taas, kuten aina, Tiinan luo keskelle. No siitä vaan pohjeavuilla eteenpäin ja hetkisen Manti jaksoi kävellä muualla, kunnes meni taas Tiinan luo. Tiina heilautti sitten muovipussia, ajaakseen Mantin hieman sivummalle. :D Manti sitten pomppasi vähän enemmänkin sivulle, minulla ei ollut ohjia enää kädessä lähes ollenkaan, ja kiepsahdin suoraan Mantin jalkoihin lumihankeen :D Tuli siinä kyllä naurettua kaksin kerroin!

Kaiken kaikkiaan ratsastuksesta Mantilla jäi kyllä ihan MAHTAVA olo, kun saatiin poni laukkaamaan! Vaikka tipuinkin päivän aikana alas kymmenen kokonaista kertaa, fiilis jäi ihan huippuun! :P

Loppuleikkinä Mantinkin kanssa oli seuraa johtajaaleikki, ja tällä kertaa Mantikin jopa ravasi perässäni kun minä juoksin. Mantin kanssa pysyin minäkin ihan jaloillani, näin vaihteen vuoksi ;) Mantikin sai palkaksi (lahjonnaksi) ruisleipää leikin aikana :D

Kun sitten mentiin tarpeeksi kauan pitkin poikin kentällä, lähdettiin takaisin harjaukseen. :) Mantikin oli aika kunnolla hikinen, mutta tosi tyytyväisen oloinen. Se koko ajan kiehnäsi kainalossa ja oli touhuissa mukana. Mantin karvat suoriksi ja poni sisään loimipakettiin. Kehujen ja palkan kautta tarhaan, ja tarhassa molemmat tammat saivat vielä kehuja ja jutustelin niiden kanssa taas hetkisen tarhassa. :)

Ihania ponipalleroita ne ovat molemmat! Mantin perimmäinen luonne tulee myös koko ajan enemmän ja enemmän selville. Aikamoisia poneja siellä loimipakettien sisällä majailee! <3

Siinä höpötettiin vielä kaikenlaista Tiinan kanssa ennenkuin noutaja, isi, saapui :D Litimärkänä kipusin autoon, ja ajettiin kotiin. Ei muuten ollut mitään muita kuvia vaatekappaleita kuin rintsikat... Ei kannata loikkia hankeen kymmentä kertaa ponin selästä, siinä saattaa kastua ja kylmettyä ;)

Johanna olikin lähettänyt kuvia mönkimisestäni maassa, kun olin omiin kinttuihin kompuroinut :D Tässä sitä todistusaineistoa sittenkin! :D Niinkuin sanoin, ei se lumihangessa juokseminen niin helppoo ole ;)



Siinä se nyt on, todistusaineisto ;)

Team M & M

Oikein rakastettavan ihana märkä keli <3 Oikein talven ihannesää -.-'
Sääolot eivät kuitenkaan sen kummemmin talleilua&ratsastusta häirinneet, itseasiassa pysyin aika hyvin lumettomana kun tipuin hankeen ;)

Lunta tuli taas maisteltua ihan urakalla, Muorin takapää oli lennokas ;) Muoriin palataan myöhemmin, kun yritän käydä näitä juttuja läpi aina samassa järjestyksessä kuin päivä oikeastikin meni.

Suoraan koulusta tulin taas tallille. Ensin menin taas höpöttelemään tammojen tarhaan omiani, oikeastaan katselemaan ja kuulostelemaan onko siellä tarhassa yhtäkään innokasta työponia ;) Manti tuli portille vastaan, ja aloitti normaalin hiplauksensa. Siinä on kyllä kanssa mielenkiintoinen ponipersoona. Sen on koko ajan oltava lähellä ja mielummin niin lähellä että pystyy nuolemaan ja hiplailemaan huulillaan ihmisen selkää, kämmeniä, käsiä, takapuolta, kylkiä, taskuja.....

No, Manti jokatapauksessa kaapattiin ensimmäisenä töihin :P Manti pääsi olemaan ratsuponi, tälläkin kertaa. Epätoivoisten selkään kipuamisyritysten jälkeen vihdoin pääsin Tiinan avustamana selkään tallipihalla. No, Manti ei pahemmin odotellut, kun vielä kömmin pystyyn sen selässä tamma lähti ravaamaan määrätietoisesti tarhoille :D Kampesin itseäni kunnon astentoon ja yritin pysäyttää samalla Mantia. Poni pysähtyi vasta kun istuin kunnolla selässä ja sain pidätettyä siististi sen pysähdyksiin. Käppäiltiin siitä sitten melkein yhteistuumin kentälle, ensin oli pakko pysähtyä keskellä pihaa ja peruutella, kieltäytyä liikkumasta mihinkään... Jokatapauksessa, saatiin reitti selväksi meille molemmille ja käveltiin siitä sitten kentälle.

Kentällä ruvettiinkin sitten vääntääm oikein urakalla. Tehtiin aika supertreeniä, taivuttelua pikkupikkuympyrällä molempiin suuntiin. Oikein kunnollista taipumista molempiin suuntiin saatiin tehtyä, ja etuosakäännöksiä saatiin aikaiseksi molempiin suuntiin! Työskenneltiin myös kahdeksikolla aika kauan, ja se vasta olikin treeniä! Ei oltu ihan täysin yhteisymmärryksessä siitä mistä kohtaa kahdeksikko menee, ja tarviiko lumihangessa ravata kahdeksikolla. Ihan hirveää pumppausta oli koko ajan, eteen eteen eteen pyyntöä. Raipallakin piti muistuttaa pari kertaa, ja siltikään tempoon ei saatu kuin hetkellisesti mitään muutosta. Ihme tahmamato se oli kahdeksikolla koko ajan! Kamalaa pumpata koko ajan. Rupesi sitten nyppimään se armoton pumppaaminen ja nihkeily ja tahmailu, joten ohjasin tamman uralle ja ruvettiin sitten tekemään kunnon ravilisäystä!

Ravissa tempon vaihtelua, ja perusravikin oli todella reipasta. Kyllä Manti ihan oikeasti osaa ravata reippaasti ja kunnolla lihaksia käyttäen, mutta kun ei viitsi hangessa... Uralla tehtiin sitten reippaassa ravissa voltteja ja kunnon taivutuksia kulmiin. Manti hiffasi yllättävän nopeasti taipumisen, mutta tosi rankkaa oli pitää se ensin pienellä ympyrällä käyttäen jalkalihaksia ihan täysillä. Tosi hieno tunne kuitenkin tulee, kun poni toimii! Se hetki kun poni tekee juuri niinkuin haluat, se hetki kruunaa kaikki lihaskrampit ja kipeät jalkapöydät! :)

Meillä oli hiljainen yleisö seuraamassa tuntia. Arvo pomppi ja hyppi kentän ulkopuolella, se kun ei saa tulla kentälle häiritsemään poneja kun siellä touhutaan. Siispä koira oli aidan toisella puolella, juoksi välillä hangessa ponin vieressä mutta kiltisti aidan toisella puolella. Koko ajan se halusi tulla kentälle, mutta vain kerran se yritti tulla portin alta. "Arvo Pois!" Käsky riitti, koira vilkaisi Tiinaa ja livisti samaa tietä aidan toiselle puolelle, jatkaen pomppimistaan siellä. :D Vilikin katseli kentän touhuja omasta tarhastaan, ja siististi pysyi tarhassa. :) Oppii sekin hiljalleen kunnioittamaan sähköjä!

Mantin kanssa tehtiin vielä vähän treeniä pitkillä ohjilla ravaamisen kanssa. Ensin Manti ei oikein ymmärtänyt miksi sen pitäisi ravata jos ohjat ovat pitkät :D Se kaipaa aika paljon tukea ohjista, ja sen ravi oli aluksi vähän epävarmaa kun ohjat olivat löysät. Hiljalleen se kuitenkin varmistui ja ravasikin hienosti molempiin suuntiin löysälläkin ohjalla. Ja sain sen painoavuilla ravista käyntiin! :)

Mantin kanssa meni siis ihan kivasti, ja sain sen taipumaan ja kuuntelemaan pohjetta :) Se tarvitsee tukea kyllä aika reilusti vielä itsensä kantamiseen, mutta hiljaa hyvä tulee :) Tunti lopetettiin taas samaan kuin viimeksi, eli Mantin kanssa käveltiin peräkanaa pitkin poikin kentällä. Yritin ihan huvikseni kokeilla ravaisiko Manti mukana jos hölkkään itse edellä, mutta ei, ei Mantia huvittanut :D Muutenkin seuraaminen unohtui heti kun Jarkko käveli kentän viereen ämpäri kädessään. Manti luuli että ämpärissä on sille ruokaa ja minä ja seuraamistehtävä unohtui juuri siihen paikkaan :D

No, pari kiemuraa kuitenkin käveltiin vielä seuraamismenetelmällä kunnes laitoin ohjat takaisin kiinni, ja talutin Mantin sitten harjaukseen. Poni taas loimipakettiin ja siitä takaisin tarhaan. Tarhassa Muori osoitti mieltään eikä ottanut vahingossakaan askelta minua ja Mantia kohti. Muori on kuitenkin niin perso leivälle, että heti kun se kuuli Mantin mussuttavan leipää, Muori ilmaantui paikalle tapansa mukaan häätäen Mantin pois. Muorille riimu päähän ja kohti harjausta.

Muori taas oli oikein omalaatuisella tuulella.... Se kuvitteli olevansa juuri preerialta kidnapattu mustangi ori... Ainakin käytös oli aikalailla samaa luokkaa! Ihan ensimmäisenä kun pääsin tallipihalla sen selkään, se lähti kipittämään pidätteistä huolimatta ravissa kohti kentää. Se vaan puri kiinni kuolaimeen ja jyräsi ravissa kentälle. Onneksi kentälle kuitenkin. No, kun päästiin sinne kentälle Muori lähtee viipottamaan täysillä ravia uralla kuin missäkin vermon loppusuoralla! Se kiisi kuin pieni Singeri eteenpäin, ja sai oikeasti ottaa tosi kovia pidätteitä läpi ennenkuin poni edes hidasti raviaan.

No, Muorilla oli niin jumalattomasti sitä virtaa, että ajattelin purkaa sitä väistöihin. Koskaan ennen ei olla tehty pohkeenväistöä, ja niin se meni hienosti väistöä käynnissä ja ravissakin molempiin suuntiin!! Ihan hirveä kaahotus päällä, ja pakko päästä johonkin suuntaan liikkumaan niin poni väisti oikein mallikkaasti :D Olin kyllä ihan äimän käkenä kun Muori suoriutui pohkeenväistöistä! Ja vielä enemmän ihmeissäni olin sen superpallo pomppimisesta!

Noooh, kuvittelin sitten väistöjen jälkeen kun Muori liikkui hetkisen rauhallisemmin, että suurimmat ylimääräiset intovirrat olisi purettu ja nyt voitaisiin tehdä vähän laukannostoja. Olin kyllä täysin väärässä, me oltiin vasta raapaistu pintaa siitä ponin vieterifiiliksestä!

Tehtiin siinä sitten ravityöskentelyä kahdeksikolla ja keskiympyrällä. Ihan okei menoa, liian kovaa kyllä kaahotettiin ja poni nyppi aika ikävästi koko ajan kuolaimeen kiinni. Se kiskoi ja kiskoi aina tasaisin väliajoin, ihan järkyttävää kun se nappasi kunnolla kiinni kuolaimeen ja painoi vaan päällään ohjaan. Rasittavaa. Nyppäisin aina takaisin ja liikuttelin enemmän kuolainta että sain sen huomion pysymään muualla kuin siinä kuolaimeen puremisessa.

Kokeilin sitten nostaa laukkaa ensimmäisen kerran ympyrällä, ja se päättyi aika mielenkiintoiseen pukkirodeoon!! Poni pomppi kuin mikäkin vieteri, perä lensi ja poni pomppi ihan innoissaan silmät kiiluen ilosta. :D En pudonnut, mutta hyvin lähellä se oli. Kokeiltiin sitten uudestaan siinä keskiympyrällä laukkaa, ja se päättyi lopulta niin että tulin pukkien saattelemana tyylipuhtaasti jaloilleni alas :D Sitten kun yritin kivuta takaisin selkään, Muori pukitti juuri kun olin kipuamassa kyytiin ja pomppasi sivulle -> TUMPS. Heh. Se oli sarjan aloitusputoaminen...

Ajattelin että laukannosto onnistuisi paremmin suoralla uralla, mutta sekin oli väärä ajatus. Mentiin keskiympyrältä uralle, ja nostettiin laukka pitkän sivun alussa. Ennen samaisen pitkän sivun loppua Muori oli ehtinyt pukittaa kolme-neljä kertaa ennen kun sai karistettua minut alas ;)
Siihen minä mätkähdin komeasti ilman halki suoraa Muorin etujalkojen eteen selälleni. Poni katsoi minua silmiin ja työnsi turpansa naamaani :D "mä oon ihan kiltti ja söpö" oli Muorin ilme kun Tiina naurultaan kykeni tulla pitämään kiinni Muorista. Miettikää, se oli niin sekopäinen ja innoissaan että se pukitti jo toistamiseen paikallaan kun yritin kivuta selkään!

Noh, rodeo vain paheni reilusti kun pistettiin oikeasti kova kovaa vastaan. Osasin jo varautua aika hyvin pukkilaukkarodeoon, mutta kyllä niiden viiden-kuuden pukin sarjan jälkeen ja äkillisten sivulle hyppimisten seurauksena olin aika monta kertaa lumihangessa. Taisi tulla taas viisi putoamista lisää tilastoon... :D

Muori oli kyllä ihan ihmeellinen, se juoksi ihan innoissaan ja pukitteli riemusta! Laukan huumaa, pukkilaukkaa keskiympyrällä ja aina aika-ajoin Amandan matkasta karistus ;) Kyllä siinä tuli kuulkaa naurettua ihan vedet silmissä sitä ponia, niin ihana sen olemus oli kun se halusi LAUKATA ja PUKITELLA ja riekkua oikein kovan luokan kundi tyylillä :D Minä en lannistunut, aina vaan takaisin selkään ja uusi laukannosto. Ja minä voitin! Saatiin pari pukitonta nostoa aikaiseksi! :)

Huomattiin että Muorin perä pysyi maan tasossa jos pyysin laukkaa käynnistä. Ei se oikein kykene vielä nostamaan laukkaa käynnistä, tekniikka ei oikein pelaa, mutta se ei ehdi suunitella pukkirodeomustangiliikehdintäänsä vaan joutuu keskittymään nostoon. Yksi todella hieno nosto saatiin käynnistä, vain yksi raviaskel tuli väliin ja laukka nousi heti! Tosin pukin kera, mutta en enää siinä kohtaa tipahtanut ihan yhdestä pukista. Se oli oikein hieno lopetus, ja jäin voittajaksi ;)

Ravattiin siinä sitten loppujäähdyttelyjä kahdeksikolla, ja kyllä se poni siinäkin vielä tikutti hurjaa vauhtia ravissa eteenpäin. Tulee aina sen selässä sellainen Montératsastaja fiilis, kun poni kipittää raviaan hullua vauhtia :D

Lopuksi käveltiin vielä keskiympyrällä ja kokeilin Muorin kanssa samaa 'seuraa johtajaa' leikkiä kuin Mantin kanssa. Olin ihan tasan varma ettei Muori seuraa minua senttiäkään, mutta kyllä se seurasi!! Otin ohjat irti ja lahjoin sitä leivällä ensin mukaani. Sen jälkeen poni seurasi minua, tosin leivän maagisella voimalla saattoi olla osuutensa seuraamiseen... ;) Muori jopa ravasi mukana kun minä hölkkäsin! Se nosti ravin jos minä lähdin hölkkäämään, ja pysähtyi kun minä pysähdyin. Aika supersuloista :)) <3

AINIIN! Meinasin unohtaa Muorin hienon pohkeenväistön! ;P Kun yritin ympyrällä nostaa laukkaa, tai siis kun poni yritti nostaa laukkaa ja minä yritin pitää sitä ravilla, Muori teki aika superisoa pohkeenväistöä!! :D:D Se oli niin huippua, en edes pyytänyt väistöä mutta Muori harppoi ihan hulluna ristiin, siis todella isosti väistöä ja todella kovassa tempossa! :D Se oli lisättyä pohkeenväistöä pyytämättä ;))

Kun saatiin sitten ratsastus (=rodeo) päätökseen, talutin Muorin harjaukseen. Se ei edes ollut mitenkään ihan litimärkä hiestä! Sen kunto on tosissaan kasvanut oikein kohinalla, toki se oli hikinen, muttei niin paljon kuin olisi luullut sen olevan noin tosi rankan treenin jälkeen! Piikkisualla ponin karvat vaan oikeaan suuntaan ja pikkumuori loimien sisään tiukkaan pakettiin :)

Muori takaisin tarhaan, leivänpalat ja iltahöpötykset molemmille tammoille ja sitten minä livistin autoon joka oli odottanut pihalla jo kymmenisen minuuttia :) Onneksi Ritukin on heppaihmisiä, niin uskaltaa tulla moikkaamaan niinkin suurta petoa kuin Muori ;)

On siinäkin kyllä tammakaksikko. Joka kerta tulee jos jonkinlaista yllätystä molemmilta :D Kauhukakaroita ne on molemmat, ja kuitenkin ollaan niin olevinaan rouvia. ;) Ihan huippu kaksikko tuo Team M & M :) <3

Puomeja ja putoamisia

Tänään olikin aika jännä päivä. :D Tuli puuhasteltua vähän ja vähän enemmänkin puomien kanssa... ;)

Kun jälleen kerran n. klo 13 kaarrettiin isin kanssa autolla Tiinan ja Jarkon pihalle, Tiina oli kävelyttämässä Velvettiä. Nii'in, luit oikein, kävelyttämässä Velvettiä! :D Velvet kävelee jo :) Sillä ponilla on ihan askeleet jo, se jaksaa kävellä eteenpäin ihan hienosti ja intoa kävelemiseen riittää reilusti. Eilen Velvet oli kävellyt sata metriä, ja tänään jopa 200 metriä! Ihan huikeaa, toivo kasvaa jokaisen ponin ottaman askeleen myötä. Ehkä tämä vielä iloksi muuttuu... :)

Kun Velvet käveli karsinaansa ja sai safkaa nenän eteen, poniherra jäi tyytyväisenä karsinaan kun me Tiinan kanssa lähdettiin kalastamaan ensimmäistä uhria tarhasta ;) Siinä molemmat ponit olivat, ensin Manti enemmän rapsuteltavana ja Muorikin tuli ihan itse kiinnostuneena paikalle. Siitä ponista ja kyllä kuoriutumassa ihanan sosiaalinen kaveri. :) Päätin ottaa Muorin ensin töihin, ja kun kävin hakemassa riimun ja palasin tarhaan, Muori kääntyi harkiten ympäri ja lähti kävelemään reippaasti poispäin.............. Kun sanoin kerran sen nimen, poni pysähtyi ja antoi kiinni. Silti oli ihan pakko muodon vuoksi ensin lähteä lätkimään portilta...

Harjauksessa suoristelin ja harjasin taas jäätyneet partakarvaklipimpit oikein päin ja suoriksi. Korvakarvojakin harjattiin, vaikkei Muori välttämättä ollutkaan ihan samaa mieltä. Kipeästä kintusta huolimatta päätin ohjas-ajaa Muorilla. Täytyy kyllä myöntää että kinttu on nyt on aika kipeä, mutta oli ihan kivun arvoinen ohjasajotreeni!

Muori oli ihan huippu tapaus taas jälleen kerran. Siinä ponissa on kyllä niin paljon kaikenlaista oppia ettei osaisi aavistaakaan! Tänään mentiin hienosti väistöt kumpaakin suuntaan, ihan kuin ei koskaan olisi ollut ongelmaa. :D Pyysin vain ohjalla väistöä ja niinhän se meni, Muori väisti hienosti ja kuunteli koko ajan tarkkaavaisesti mitä pyydän seuraavaksi.

Juoksuttamisessa Muori on ollut aika hankala, se jotenkin pelkää/jännittää kauheasti liinan päässä juoksemista, ja sitten koko homma menee ihan kaahailuksi. Ensimmäisen kerran kun pyysin joskus kuukausi sitten Muoria juoksemaan ympyrällä ohjasajossa, se juoksi ja tempoi, kiskoi johonkin suuntaan, pysähtyi ja vaihtoi suuntaa, perutti ja väänsi ja venkuroi joka suuntaan. Hiljalleen homma on mennyt parempaan suuntaan, mutta tänään Muori kyllä ylitti itsensä!



Kenellä on hienoin ohjasajoponi? Mulla! ;)
Kattokaa nyt miten hienosti Muori kävelee ympyrällä! 



Muori ravasi oikein siististi ympyrällä, kuunteli hyvin ohjaa ja apuja. Käynnistä raviin ja jopa ravista laukkaan siirtyi ihan vain ääniavusta ja käskystä. Laukalta raville siirtyminen (pelkästään ääniapuja käyttäen) vaati vähän enemmän mutta onnistui sekin ihan jeessisti. Ravilta käyntiin siirtyminen on vaikea, Muori vaan ravaa ravaa ravaa ravaa kierros toisensa perään, se kyllä hidastaa ravia ja ravaa rennon hitaasti lopussa, mutta tasan ei siirry käyntiin. Pari kertaa sain sen kuitenkin ihan pelkillä ääniavuilla jopa käyntiin! Eikä ympyrällä ollut mitään tietoakaan aikaisemmista juoksutusongelmista... :D Hieno juttu!!

Tiina vinkkasi että Muori tykkää oikein kovasti puomeista, ja niimpä laitettiin kolme puomia ympyrälle. :D Pikkuponin ilme kirkastui ja askeleeseen tuli taas ihan eri tavalla tahtia ;) Muori pinkoi ja pomppi puomien yli innoissaan, välillä vähän laukattiin ihan pyytämättäkin, kun puomit oli niiiiiiiiiin kivoja :D Alussa melkein joka kerta puomit kyllä kolisivat, mutta lopussa tämäkin muuttui kun tajusin itse koota ponin ravia enemmän. :) Laukassa puomit menivät hienosti myös, ja Muori ihan hyppäsi kunnolla jokaisen puomin yli, kuin ne olisivat olleet isompiakin esteitä ;)

Laitettiin puomit sitten parin metrin välein toisistaan pitkälle sivulle, ja mentiin siinä käynnissä, ravissa ja pari kertaa laukassakin yli. :) Heti kun tajusin itse koota Muoria paremmin ravissa, puomien kolinakin loppui. :) Muorilla on kunto kasvanut oikein kohinalla: tänään tehtiin aika rankkaa duunia vähän reilu tunti, eikä Muori edes valunut hiestä märkänä kun lopetettiin. Loppukäynneissä huomasin että poni on reilusti taipuneempi oikealle, joten pitää treenata ja taivutella kunnolla että saadaan poni suoraksi. Totuttelin tuossa juoksutuksessa Muoria siihenkin, että voin pyytää sen keskelle ympyrää luokseni ja rapustella ja kehua ponia siinä vähän, ja sitten hommat jatkuu. Sitä pelottaa tulla keskelle, ylipäätään pelottaa lähestyä juoksuttavaa ihmistä ihan kamalasti, mutta kun toistettiin luokse tulemista ja kehumista niin uskalsi se lopulta talsia melkein varauksettomasti luokse. :)

Muori ei tosissaan ollut sen kummemmin hikinen, valjaiden alta toki mutta ei sen enempää. Tuuli oli kuitenkin noussut ja puhalsi sen verran ikävästi että paketoitiin poni ihan kunnon loimipakettiin :) Muori sai kamalasti kehuja ja vähän leipääkin ennen kun vietiin poni takaisin tarhaan. Muori rupesi heti kiukuttelemaan Mantille joka oli portilla vastassa, ja kun sain Muorilta riimun päästä ja vaihdoin käteeni Mantin riimun jonka Tiina ojensi aidan yli, Muori oli heti pomottamassa Mantia hevon kuuseen luotani. Kauhea mustasukkainen tapaus, ja Muoria otti aika pahasti egolle kun komensin sitä reippaasti ja häädin sen pois Mantia kiusaamasta :D Happaman näköisenä se sitten tuijotteli kun Mantille laitettiin riimu päähän ja otettiin toinen poni töihin. Manti vielä portilla oikein mulkaisi Muoria sen näköisenä että ei jäänyt epäselväksi mitä katse tarkoitti :D "MINÄ pääsin ja sinä jäät sinne tarhaan. Lällällällälläää"

Jalkapöytä oli kipeytynyt aika hyvästi ohjas-ajosta Muorin kanssa niin päätin että Manti saa tälläkin kertaa leikkiä ratsuponia :P Suitset päähän ponille ja spagaatilla ponin selkään ;) On muuten aika hankalaa kivuta Mantin selkään, vaikka se onkin shettis. Kokeilkaa itse heittää 155cm pitkänä jalka 105cm korkean ponin selän päälle, ja siitä vielä ponnistaa selkään :D Onnistuin ;)

Kentällä oli puomit valmiina, ja kun Manti ensin haisteli ja vähän maistelikin puomeja, ruvettiin töihin. Ollaan pohdittu miten saa ponin oppimaan laukan noston, ja mietittiin toteuttaa tämä esteen kautta tänään. :D Normaalisti kun poni hyppää esteen, se jatkaa esteen jälkeen laukassa, jolloin voi antaa laukkapohkeet ja käyttää ääniapua "laukka". Näin sen saisi opetettua laukaamaan pohjeavuista.

Manti pomppi puomien yli varovaisemmin kuin Muori, eikä puomit edes kolisseet kovinkaan pahasti. Sitten kun oltiin lämpätty kunnolla ravissa puomien avulla ja ympyrällä, pyysin Tiinaa pystyttämään meille esteen. :D Ympyrällä ravissa Manti muuten rupesi jälleen kokeilemaan karkaamista ympyrältä ja avuilta.... Tässäkin tapeltiin jonkun aikaa ennenkuin sain tahtoni läpi ja ponin ravaamaan molempiin suuntiin ympyrällä ongelmitta. Aika monta kertaa kuitenkin se Mantin pirullinen puoli pääsi yllättämään siinä ympyrällä....

Este sijaitsi pitkän sivun puolivälin jälkeen, ja sitä ennen n. 3m ennen estettä oli puomi. No, tultiin sitten reipasta ravia pitkälle sivulle, vauhti hyytyi puomille, ja esteelle tultiin sellaista etanaravia... No ei muuta kuin ryminällä ravaten läpi esteestä.... :D Hyvin alkoi!
Ravin tahti pääsi aina hyytymään estettä ennen olevalle puomille, ja sitten esteelle tultiin niin hitaasti että Manti ei hypännyt. Otettiin sitten puomi pois, ja johan alkoi lyyti kirjoittaa! Ainakin tahti kasvoi ja esteelle tultiin reippaasti.... Yli meneminen olikin sitten asia ihan erikseen.

Manti keksi että voi juuri ennen estettä hypähtää sivuun, ja kiertää este :D TUMPS. Amanda lumihangessa. No, ei muuta kuin uudestaan kohti estettä. Manti on ennekin hypännyt irtona, ja oikeasti tykkää hommasta, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun se hyppää ratsastajan kanssa, eikä minulla ollut satulaa, joten tasapaino ei välttämättä ollut ihan huipussaan. Este ei ollut mikään korkea, sellainen että Manti pääsi kevyesti ravista hyppäämään sen yli, jos vain halusi.

Tultiin reippaassa ravissa esteelle, olin vähän ponin edellä, valmistautunut hyppyyn, kun Manti vetää liinat kiinni juuri ennen estettä. TUMPS. Amanda lumihangessa.
Tultiin reipasta hyvää ravia esteelle, ja mentiin oikein nätisti Tiinan huitomisen avustuksella esteen yli, mutta tasapaino kärsi hypystä jossa olin vähän jäljessä -> TUMPS. Amanda lumihangessa.
Tultiin toisesta suuntaa esteelle, ihan kivaa ja hyvätempoista ravia. Juuri ennen estettä hyppy sivuun ja ravissa esteen ohi -> tasapaino järkkyi liikaa: TUMPS. Amanda lumihangessa.
Tultiin todella reipasta ravia lyhyellä sivulla. Käännyttiin kulmasta pitkälle sivulle, Manti lyö liinat kiinni ja kiemurtelee uralta pois... yksin. Jälleen kerran TUMPS. Amanda lumihangessa. :D

Vain viisi kertaa tulin loppujen lopuksi alas! Minusta se on oikein hyvä suoritus, siihen nähden että hypättiin ekaa kertaa ja minulla ei ollut sitä satulaa, sekä Manti karisti ihan huolella minua alas aina kun oli mahdollista. :)

Tästä saa nyt sellaisen kuvan että mitään muuta ei tehtykään kun tapeltu ja tiputtu, mutta väärin! Me tehtiin monen monta oikein onnistunutta suoritusta, ja kerran jopa päästiin jatkamaan esteen jälkeen vähän matkaa laukassa! :) Tosi kivasti varsinkin loppupuolella Manti hyppäsi, kun itse osasin ratsastaa niin että en antanut mahollisuutta esteen kiertämiselle, ja Tiina auttoi esteen vieressä niin että poni ei uskaltanut kiertää eikä kieltää... ;) Tiina oli esteen lähellä/vieressä ja Manti sen verran tajusi että kun Tiina seisoi vieressä, poni ei edes kieltänyt esteelle ;)

Saatiin pari niin hienoa hyppyä aikaiseksi että tässähän ihan ylpistyy pian! :D Viimeinen ylitys oli ehkä kaikkein hienoin: Tultiin reipasta hyvätempoista ravia esteelle, pidin ponin pohkeiden välissä kunnolla ja mentiin oikein somasti ja tyylipuhtaasti pudottamatta tai edes kolistamatta esteen yli, ja jatkettiin samaa reipasta hyvää ravia esteen jälkeen. :) Paljon kehuja taas ponille ja ravailua vielä molempiin suuntiin, pari kertaa puomin yli joka jätettiin paikalleen esteen muuten purkamisen jälkeen.

Loppukäynneissä olen antanut Mantille aina pitkät ohjat, ja se saa vaeltaa missä tykkää kentällä. Tällä kertaa aloitettiin näin, ja sitten keksinkin yhden hauskan jutun jota halusin kokeilla. Hyppäsin alas ponin selästä, ja lähdin kävelemään eteenpäin. Manti jäi paikalleen ja katsoi vain minua. Palasin takaisin ponin luo, ja otin toisesta ohjasta kiinni, ja lähdin taluttamaan Mantia perässäni. Parin metrin jälkeen päästin irti ohjasta, ja Manti jatkoi perässä kävelemistä ilman kiinni pitämistä :) Aika suloista, se tallusti perässäni kaikenmaailman kiemuroita pitkin kenttää, pysähtyi kun minä pysähdyin, ja jatkoi taas matkaa perässäni :) Söppänä olento <3

Talutin Mantin ihan ohjista kiinni pitäen ulos kentältä ja harjaukseen. Manti oli jonkun verran märkä, hikinen lavoilta, kainaloista ja ryntäiltä enimmäkseen. Karvat vaan piikkisualla ojennukseen, ja poni loimikasan sisälle pakettiin. Manti takaisin tarhaan ja Muorin ilmeitä ihmettelemään ;) Aika happamana se tuli ensin lähelle, mutta tuli kuitenkin luokse ja ihan nätisti ajamatta Mantia mihinkään. Siinä ne olivat molemmat ponitytöt, toinen toisessa kainalossa ja toinen toisella puolella mutustumassa hanskaa :)

Ihania huipputyyppejä kyllä, Mantistakin rupeaa löytymään se perimmäinen luonne jostain talvikarvan alta ;)
Juteltiin siinä Tiinan kanssa tarhan portin edessä, ja Muori oli siinä, läsnä koko ajan. Se kökötti siinä portin edessä ja oli mukana :) Yllättävää, normaalisti se ei jaksa tasan tarkkaan kiinnostua sen pidempään ellei ole leipää. Ehkä mussa on niin paljon charmia että ponikin viihtyy lähellä ;) Aika sosiaalinen pikkuponi sieltä läskin ja talvikarvan alta rupeaa kuoritumaan :)

Hauskaa oli taas jälleen kerran, ja mustelmia varmaan löytyy huomenna ;) Ei se lumi kuitenkaan ihan kaikkia putoamisia pehmennä ;)

Postipaketti New Yorkista perillä!



Siinä se nyt on! :)



Se tuli, se tuli, se tuli!! Jee!

Me ihan aikuisten oikeesti tilattiin kissan kuivaruokaa New Yorkista asti! :) Joku voisi pitää meitä ihan täysin järjettöminä: tilata nyt safkaa jenkeistä kun kissan kuivanappuloita on jokaikisessä ruokakaupassakin...

...Mutta...

...Meillä on kissa, surkea, pitkäkarvainen, musta, onnettoman kokoinen katinrääpäle. Sanni. Sanni joka on allerginen lähes kaikelle mille kissa voi allerginen olla. Tuossa se nytkin juttelee omiaan, se ilmoittaa aina olemassaolostaan sangen äänekkäästi. Vaikka se onkin reppana ja vähän surkea tapaus, se on aivan valloittavan ihana persoona. :)

Allerginen se kuitenkin on ihan kaikelle! Allergioiden selviämisen jälkeen kissojen ruokailut menivät uusiksi... Kaikkien viiden kissan, sillä yhden syöttäminen erikseen olisi turhan hankalaa, varsinkin noiden kuivanappuloiden osalta. Eihän kissa kuivanappulaa periaatteessa tarvitsisi, mutta meillä katit tykkäävät kovasti kuivanappulasta, ja saavat sitä sitten märkäruoan ohella.

Allergioiden selvittyä ruvettiin sitten metsästämään ruokia joita tuo kissa voi syödä. Ja ihan suoraa sanon että sellaista ruokaa on todella vähän! Sanni on allerginen lohelle, äyriäisille, kalalle, vehnälle, soijalle, naudalle, kananmunalle, maissille, maidolle ja jopa riisille... Lähes kaikki allergiasafkat on tehty nimenomaan riisi- tai maissipohjaisina, koska varsinkin riisi on sellainen aine joka harvemmin allergisoi. No, se nyt kuitenkin allergisoi Sannia, joten kaikki allergisille kissoille tarkoitetut muonat ovat poissa laskuista.

Minulle saa, ja pitää kertoa heti jos löytää jonkun kuivanappulamerkin (tai märkäruokamerkin), jossa ei ole mitään Sannia allergisoivista ainesosista. Voin vannoa että ihan heti sellaista ei löydy, ainakaan Suomesta. Märkäruokaa löytyy vähän paremmin, mutta sitäkin aika heikosti. Kaikkeen sotketaan riisiä, tai maissitärkkelystä tai soijaa tai kananmunajauhoa... :/

Me sitten kiersimme eläinkaupasta toiseen kysymässä olisiko jotain ruokaa jota Sanni voisi syödä. Ei löytynyt. Kunnes yksi kaunis päivä Ritu kertoi minulle, että oli löytänyt kuivanappulaa, jossa ei ole mitään allergisoivista aineista!! Ainoa vaan, että sitä ruokaa myydään vain USAssa, eikä ole maahantuojaa......
Kyseltiin sitten eläinkaupoilta tilaisivatko ruokaa, mutta eivät suostuneet tullimaksujen takia tilaamaan. Otettiin sitten ohjat omiin käsiimme, ja pistettiin ihan itse yksi pussi tilaukseen! :D



Paketin avausta Sannin ja Niiskun avustuksella.



Nyt se pussi sitten saapui! Neljä ja puoli kiloa allergisoima-

tonta kuivanappulaa. :) Hinnaksi tuli vähän vajaa 70e, koska safka pääsi tullittomana perille. Jos lähetyksen tavaroiden kokonaisarvo ei ylitä 150e, lähetys on tulliton.

  

Innoissamme ruvettiin heti avaamaan New Yorkin pakettia! Kissat tulivat kaikki uteliaina katsomaan mitä ihmettä keittiössä oikein tapahtuu. Niisku kiipesi haistelemaan ruokapussia, ja olisitte nähneet sen ilmeen, kun se tajusi mitä pussissa oikein on! Sen ilme kirkaistui kuin lapsella jouluaattona kun se näkee joulupukin kävelevän pihalla :D Niisku rupesi kiehnäämään pussin ympärillä ihan hurmiossa, ja kun Ritu avasi pussin, Niisku sukelsi suoraan maistiaselle pussiin :D



Siiri ja naminaminappulat ;)



Ritun kanssa ensin pelättiin että maistuuko koko ruoka ylipäätään kissoille... Olisi ollut vähän turhan hintava tilaus jos yksikään kissoista ei olisi halunnut sitä syödä... Mutta kyllä se maistui! :D Pojat hotkivat ruokaa kitaansa ennätysvauhtia, ja Siiri iloitsi omasta kupistaan suunnattomasti. Se ahmi kanssa ruokaa kuin olisi viikon ollut nälässä! Varsinkin kun se on ainoa kissoista joka syö kunnolla, melkeimpä liikaa... :P

Ihan Mahtavaa, vihdoin tuo Sanni Sambanen saa jotain syötävää. Sanni kun on vähän huono syömään märkäruokaa, ollaan tässä mietitty että kissa nääntyy pian nälkään kun se ei syönyt muuta kuin kuivattuja kanankauloja. Ruokaa on koko ajan tarjolla kupissa, mutta kun ei kelpaa niin ei kelpaa. Nirsoja näistä viidestä on kolme, Sanni taas on ihan prinsessa eikä sille kelpaa yhtään mikään, ja Siiri syö kaikkea laidasta laitaan hyvällä ruokahalulla. :) Nyt onneksi tuo ruoka saapui, ja vielä tullittomana, joten siitä ei tullut hirveän ylihintaista. Okei, 70e neljästä ja puolesta kilosta on paljon, koska nuo viisi syövät tuon verran nappulaa n.2-4 viikossa...

Joka tapauksessa, nyt on vihdoin Sannille täysin sopivaa ruokaa. Tosi hieno juttu!

Ratsuponeja

Turhan pitkä aika edellisestä tallipäivästä. :( Koulut alkoivat taas joululoman jälkeen, ja kun Helsinkiin raahaudun kouluun joka pv niin ei oikein ehdi tallille jos on yhtään mitään muuta ohjelmaa ajatellut viikolle.

Tänään kuitenkin ehdin tallille oikein hyvin lyhyen koulupäivän takia. :) Tänään oli kanssa yllätyksien päivä, kuten viimekerrallakin. Tällä kertaa oltiin ratsuhommissa molempien tammojen kanssa.

Tarhassa tytöt olivat taas tarhan perimmäisessä nurkassa, ja sieltä kidnappasin ensimmäisen otuksen töihin. Manti antoi kyllä kiinni heti, ei tarvinnut kun kävellä luokse ja laittaa riimu päähän. Käveltiin portille ponien tekemiä polkuja pitkin, ja huomasinkin että Muori kipitti ravia Mantin perään. Muori tuli ravilla ohi, ja kiilasi korvat hörössä portille. Perus Muoria taas, ensin ollaan takapuoli portille päin ja sitten kipitetään innoissaan portille ja näytetään nyrpeää naamaa kun Manti pääsi ensin. Ihmeellinen otus.

Juteltiin Tiinan kanssa tarhan portilla ensin että voisi mennä Mantin kanssa laitumelle vähän hankitreeniä. Tällä kertaa säästin itseäni, ja kipeää jalkaani, ja kipusin ponin selkään. Manti sai tehdä työt, ja töitä olikin tosiaan tehtävä siinä hangessa!!

Lunta oli aivan jumalattomasti laitumella! Joka paikassa lunta oli reilusti yli Mantin polven, ja se kahlasikin mahaansa myöten lumihangessa suurimman osan ajasta. Yhdessä kulmassa lunta oli niin paljon, että Mantin ryntäät olivat lumessa! Sinne kulmaan ei toista kertaa enää menty. :D Ihan ponia ajatellen päätin oikaista sen kulman. :)

Manti tykkäsi lumihangesta kovasti, se kauhoi sitä etujaloillaan ja päristeli turpa hangessä innoissaan. Välillä piti pysähtyä ja maistaa jalkaani. :D Manti kaivoi myös eväitä hangesta: heti kun se huomasi jonkun pienen oksankäppyrän keskellä hankea, suunta vaihtui lennosta ja poni ui lumessa oksansa luo. Sitten se nakerteli tyytyväisenä oksaansa kun käveltiin pellolle muodostuneella "uralla". Vähän kokeiltiin ravatakin toisella pidemmistä sivuista, ja Manti kyllä ravasikin, oikein isosti harppoen ja pompottaen. :D Toisella kertaa ravikokeilun päätös oli aika odotettava: Minä kiepsahdin tyylikkäästi ponin selästä lumihankeen, tosin jaloilleni! Siitä sitten vaan mönkien takaisin ponin selkään ja matka hangessa jatkui.

Mantilla ja minulla oli oikein katsomo, kun Tiina seisoi laitumen reunalla, Muori seurasi lumivalloitusta tarhasta, ja Vilikin katseli touhujamme ihan tarhasta käsin tällä kertaa! Yhdessä välissä Arvokin tuli katsomaan mitä laitumella touhutaan. Se pomppi pari metriä hankeen, pysähtyi, ja katsoi minua ja Mantia todella hitaasti. "Ette tekään ihan fiksuja oo..." oli aikalailla Arvon ilme, kun se kääntyi ympäri ja juoksi takaisin tarhojen porttien liepeille. Siitä se sitten livisti sisään. Ihme herkkis, ei pikku lumikinosta kestä ;)

Mantin kanssa lopetettiin laitumella rämpiminen ja päätettiin mennä vielä tekemään hiukan ravityöskentelyä kentälle. Kentällä Manti oli oikein mukava aluksi, saatiin pari ihan hienoa ravilisäystäkin aikaiseksi! Harjoiteltiin myös kehumista samaan aikaan ravatessa :D Tässä on sellainen juttu, että ainakun Mantia kehuu yhtään, se pysähtyy kuin seinään. Ihan aina. No, tänään sitten ruvettiin kehumaan ponia oikein urakalla :D

Manti ravasi eteenpäin, ja kehuin ja taputtelin sitä paljon samalla kun pyysin ponia liikkumaan eteenpäin. Manti oli alkuksi ihan ihmeissään, se jumahti ja hidasteli jokaisen kehun ja taputuksen myötä, mutta hiljalleen se hiffasi mikä on homman nimi! Pyysin pohkeilla Mantia ravaamaan vaan reippaasti eteenpäin ja samalla taputtelin ja kehuin ponia koko ajan.

Sitten homma tyssähtikin hetkeksi. Tiinan kanssa sovittiin että portti jää auki, ihan vain opiksi ja koettelemukseksi Mantille. Sillä on aina ollu taipumusta kiilata portista pihalle jos kentän portti on ollut auki esim loppukäyntien ajan.
Nyt sitten tultiin reippaassa ravissa ponia samalla kehuen portille, ja hip hei! Manti veti jarrut pohjaan ja kiilasi portista ulos..... En sentään tippunut, vaikka tosi lähellä olikin :P Siitä portista tulikin sitten ongelma, oikeastaan vain minun takiani. Ajattelin ennen porttia seuraavalla kierroksella että 'Nyt mennään portista ohi, kunnolla ohjat kädessä ja ulkopohje korjaa jos poni vääntää'. No, tälläinen ajattelutapa sai tasan tarkkaan ponin vääntämään, aina vaan uudelleen ja uudelleen. Lopulta mentiin holtitonta ravia portille ja jarrut pohjaan seis portista pihalle menetelmällä jäätiin tappelemaan portille siitä kumpi meistä määrää.

Sitten rupesin jälleen kerran etsimään syyseuraus-suhdetta omasta toiminnastani. Ja siinähän se ongelma oli, minä ajattelin että portilla tapellaan, ja olin oikein valmistautunut ja jännittynyt siihen että kohta tulee seis portille. Täääääysin väärin.
Kokeiltiimpa sitten toista tekniikkaa. Vaihdoin ensinnäkin suunnan, ja rentoutin kaikki lihakset ja hengitin rauhassa. Ohjat puolilöysällä sitten ravattiin pitkää sivua pitkin, enkä edes ajatellut koko porttia. Keskityin siihen että seuraavassa kulmassa sitten taivutan enemmän, ja niinhän se sitten meni, Manti ravasi portin kohdalle, pysähtyi puolikkaan askeleen ajaksi, mutta jatkoi pohkeesta ravissa portin ohi. :)

Oma moka täysin tuo tappelu, mutta onneksi virheistä oppii. Pitäisi vaan muistaa aina että harvemmin tuollainen vika on pelkästään ponissa, vaan kuskissa on oltava joku vika jos temppuilu jatkuu. Ja vikahan kuskista löytyi, mutta saatiin se aika näppärästi korjattua. Jatkettiin vielä hetkinen ravia ja kehumista samaan aikaan, ja portin kohdalta ravattiin ohi, joskin pari ensimmäistä kertaa vähän empien, mutta ravattiin silti. :)

Loppukäynneissä rupesin ihmettelemään mitä ihmettä tarhassa oikein tapahtuu. Jokin siellä kipitteli, ja Vilikin katsoi ihmeissään tammatarhaan päin. Muori veteli laukkaa ja ravia pitkin poikin tarhassa! :D Ihmeellinen olento, normaalisti se ei liiku mihinkään ellei ole ihan pakko ;) Muori saikin siitä hyvän alkulämmittelyn. :)

Joka tapauksessa, oikein tyytyväinen olen Mantiin, se taas vähän näpäytti ;) Hienosti vastasi pohjeapuihin, ja tajusin taas kuinka supernopeasti Manti oikeasti oppii asioita! Nykyään voidaan ihan työskennellä ravissa, kun pari ratsastuskertaa sitten poni ei osannut edes pohjeapuja. Aika huikeaa! Hiaano Manti! :)

Manti oli hikinen treenin jälkeen, joten loimia vaan niskaan ja poni pakettiin loimien sisään. Mantin palautus tarhaan, ja Muori mukaan. Muori oli portilla(!) odottamassa korvat hörössä! "kohta mä pääsen, kohta mä pääsen..." :D Mikä lienee ilokärpänen sitä on puraissut :D

Päätin ratsastaa Muorillakin, kun ollaan edelliset kaksi kertaa tehty muuta. Ja kun mun jalkapöydässä on joku kiputila, ollut jo kuukauden mutta nyt mennyt aika reilusti ikävämpään suuntaan, niin en sitten halunnut pahemmin juosta. Juoksemisesta kun jalkapöytä kipeytyy aika reilusti.

Mutta niin, Muorikin pääsi olemaan ratsuponi. :) Se oli kohtalaisen rauhallinen, ja malttoi jopa kävellä ihan kohtuu nätisti kentällä alkulämppää. Tehtiin sitten ravissa Muorin kanssa uralle perus risti, jonka avulla ollaan tehty takapään väistöä, eli siis etuosakäännöstä, muttei ihan sitä vaadittua 180 astetta, vaan niin että se takapuoli väistäisi edes askeleen pohkeesta kun pyydetään. Perus risti on siis tälläinen made by Amanda, ja koostuu keskiympyrästä, sekä kokorataleikkaa molemmista suunnista. Se muodostaa sellaisen jännän ristimäisen kuvion, kun lumeen tallautuu urat. Urat sitten helpottavat takapään väistöä, kun ponin voi pyytää kääntämään itsensä toiselle uralle, ja sillä on joku selkeä tavoite mihin sen pitää ne kintut kääntää.

Mitään ristikuviota ei olisi kuitenkaan tarvittu! Muori väisti oikein mallikelpoisesti kumpaankin suuntaan takapäänsä, ei mitään ongelmaa. :D Se oli ihan kuin sen kanssa olisi aina tehty etuosakäännöksiä :DD Ihan upeasti meni, olin niin ylpeä ja tyytyväinen poniin! Kokeilin sitten ihan huvikseni vähän jalostaa tuota pidemmälle. :P

Oltiin jo siirrytty kävelemään, kun taivutin Muoria samalla pyytäen takaosaa väistämään etuosan ympäri. Ja niin se meni! Muori teki täydellisen 180 asteisen etuosakäännöksen suoraa käynnistä!! HUIKEAA! Ihan himmeä voittajafiilis tuli kyllä, kun muistan tasan tarkkaan mistä lähdettiin liikkeelle = Jumitettiin yhdessä kulmassa ja poni kieroili joka suuntaan, ja yrittipä se pari kertaa keuliakin, mutta tasan ei väistänyt takaosallaan...... Ja nyt, etuosakäännös käynnistä!!

Kello tikitti turhankin reippaasti eteenpäin, ja noutajan oli tarkoitus tulla kuudelta hakemaan. Vielä varttia vaille kuusi istuin Muorin selässä :D Lopeteltiin melkeimpä heti etuosakäännöksen jälkeen, ja sitten vaan poni loimipaketin sisälle ja tarhaan. :) Tarhassa vähän kehuja ja lahjuksia molemmille tammoille, ihan Huippuja tyyppejä molemmat! <3

Kyyti ilmaantui aikalailla tasan kellon löymän mukaan, ja siitä sitten himaan tekemään matikan läksyja :D

Ihan huippufiilis jäi kyllä tallipäivästä taas jälleen kerran. :) Jaksaa panostaa matikkaan ihan eri tavalla kun ponit olivat kaikki ihan huippu-upeita :) Ja kaiken hyvän kukkuraksi: Vili pysyi koko päivän aidoissa! :)

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ;)

Huhhuh. Oon ihan puhki kun istun tässä kirjottamsassa. Hyvällä tavalla väsynyt ja puhki :) Sain justiinsa syötyä ja nyt olisi sitten tarkoitus kelata päivää taaksepäin siihen hetkeen kun ilmaannuin tallille.

Ulkona oli oikein ihana vetinen, loskainen ilma. Tälläkertaa loskakaan ei masentanut sen kummemmin, loska on aina merkki keväästä ja sain huijattua itseäni uskomaan että talvea ei ole edessä vielä seuraavat kaksi kuukautta. Olin iloisesti keväässä, ja tuntui olevan jotain kevättä rinnassa poneillakin. Tammikuussa :P

Ponit tosiaan olivat aika vekkuleita tapauksia tänään. Ihan ensimmäiseksi sain hämmästyä Muorin käytöstä tarhassa, normaalisti se on portin liepeillä ja tulee moikkaamaan jos menen tarhaan. Tänään Muori oli tapansa mukaan portilla, ja kun kävelin portille ja siitä tarhaan, poni käveli tarhan perimmäiseen nurkkaan ja käänsi takapuolensa minulle! Siinä sitten rapsuttelin Mantia, kun Muori mulkoili "ohimennen" meitä. Lähdin hakemaan Mantin riimua, ajattelin että otan sen ensin töihin, kun se vaikutti olevan myönteisempi. Noh, kun kävelin ulos tarhasta hakemaan sitä riimua, Muori ravasi portille. Sitten kun otin riimun käteeni ja lähdin takaisin tarhaan, molemmat ponit ravasivat tarhan perimmäiseen nurkkaan! Jäin siinä hetken tuijottamaan epäuskoisesti poneja, kunnes vaan kävelin Mantin luo, riimu päähän ja kohti porttia. Sitten Muori keksi taas juosta edellä portille!
Ota siinä sitten selvää mitä sen ponin päässä liikkuu. :D Portille, pois, portille, pois, portille.

Manti pääsi ensimmäisenä "rääkättäväksi", ja päätinkin tehdä Mantista ratsuponin. Poni oli kuin uitettu rotta, siitä tippui vettä. Laitettiin loimivyöllä viltti ponin selkään, etten kastu ihan läpi heti kättelyssä. Manti oli oma seurallinen itsensä, ja käyttäytyi siististi kun talutin sen kentälle. Käveltiin siinä sitten alkukäyntejä, kun nuoriherra Vilisteri päätti tulla jälleen kerran aidoista läpi, komentamisesta ja lumipalloista huolimatta. Neljäs kerta tällä viikolla, ja tänään se ylitti itsensä! Se tuli kentälle asti, eli tarhan aidoista läpi ja kentän aidoista läpi... Kaikenlisäksi sillä jästipäällä on päässään tehostettu riimu, että se EI tulisi niistä aidoista läpi!

No, Vili joka tapauksessa pomppi kentälle, ja yritti tehdä lähempää tuttavuutta äitinsä kanssa. Vili ei antanut kiinni Tiinalle ennenkun hetken päästä, ja niimpä Tiina vei ponipojan jälleen kerran sisälle jäähylle. Tästähän riemu syttyi Mantin kanssa: tamma oli ihan sekopää kun Vili vietiin pois. Se hirnui ja huusi kentällä, ei kuunnellut pidätteitä ja sähläsi pitkin kenttää ihan vauhkona. Koskaan en ole Mantia nähnyt sellaisessa tilassa, ja selässä roikkuessa ei voinut paljoa tehdä kun neiti päätti vetää pään ylös, huutaa ja juosta. No siinähän sitten juostiin tovi, kunnes sain sen kuuntelemaan pidätteitä. Jouduin ottamaan pari kovempaa pidätettä läpi, ennen kun se edes rupesi hidastamaan raviaan normaaliin raviin. Normaalisti Mantille riittää ihan pienet pidätteet, joten oli tosi outoa joutua ihan oikeasti ottamaan kunnolla kiinni edestä ja komentamaan. Kun sain sen käyntiin, Manti käveli jännittyneenä ja kuulosteli ympäristöään ihan eri tavalla kuin normaalisti.

Tiina saapui takaisin kentälle kun käveltiin jo melkein asiallisesti pitkin uraa. Sitten, ihan yht'äkkiä poni pomppasi uralta kaksi metriä keskelle kenttää. No, Amanda jäi sitten sinne uralle... :D Tyylipuhdas selästä lakoaminen suojaloskalumeen. ;) Jotain Manti siinä kohtaa säikähti, koska monta kierrosta se kyttäili ja kiihdytti ravia ja käyntiä sillä sivulla. Muutenkin Manti kyttäili ihan epänormaalin paljon kaikkea, mihin se ei normaalisti edes kiinnittäisi mitään huomiota. Kun vaan sitkeästi mentiin eteenpäin kyselemättä ponin mielipiteitä, alkoi löytymään se oikea Mantikin sieltä. Tosi hienoa treeniä päästiin tekemään sitten kun saatiin hölmöilyt hölmöiltyä!

Hienosti vastasi kaikkiin apuihin, pohjeapuja kuunteli oikein tarkkaavaisesti ja kuuliaisesti. Ei ollut yhtään tahmea, vaan eteenpäinpyrkivä ja innokkaan oloinen. Tehtiin ravisiirtymisiä ja voltteja, ja loppupuolella saatiinkiin oikein kivoja voltteja aikaiseksi ravissakin. Hieman väistettiin myös takapuolta, ja sekin sieltä hienosti väistyi kun kertailtiin ensin mitä piti tehdä. Jäi tosi hyvä fiilis ratsastuksesta, kun poni toimi kaikesta huolimatta tosi kivasti, eikä tarvinnut yhtään vääntää mistään. Hienoa!

Muori osasi yllättää myös... :D Tarhassa se tuli ihan omaehtoisesti portille kun vein Mantin tarhaan ja syöttelin sille leipää ;) Muori on aika juoni poni, se hiippaili lähemmäs kunnes oli vieressäni, ja rupesi vasta sitten kiinnittämään huomiota minuun ja Mantiin. No poni kiinni ja harjaukseen. Märkää ponia pahemmin muuten harjannut kuin karvat suoraan ja siististi, valjaat niskaan, ohjat kiinni valjaisiin ja menoksi. Ohjas-ajoa oli luvassa tällä kertaa, ja siitä Muori sitten tykkäsikin, ja kunnolla!!

Kentällä mentiin ihan nätisti käyntiä aluksi molempiin suuntiin. Virrakas superpallo pyrki ravailemaan, mutta kuunteli nätisti pidätteitä. Oma kunto oli totisesti koetuksella kun ruvettiin ravamaan! Muori kipitti reippaasti edellä, ihan intoa täynnä koko 95cm pakkaus.

Sen askel ja koko olemus on muuttunut alusta tähän hetkeen tosi paljon. Nyt huomasin sen kunnolla, kun näin Muorin liikkeet paremmin. Sen etujalkojen pikkupikkutöpötysravi on muuttunut ihan oikeiksi askeleiksi, sillä on tarmokas ja reipas askel. Ravissa on selkeä liitovaihe, ja se näytti oikeasti tosi ryhdikkäältä kun se ravasi käyttäen lihaksiaan ja jalkojaan kunnolla. Tuli melkein tippa linssiin; niin ylpeä olin sen muuttuneesta olemuksesta :)

Hymy korvissa jatkettiin juoksemista! Muorilla oli ilkikurinen ilme, sellainen innostunut ja energinen ilme, unohtamatta sitä pilkettä silmäkulmassa. Toisen oikein suurensuuren ylpeyden hetken koin, kun sain Muorin väistämään ohjas-ajossa! :) Se väisti monen askeleen ajan, kyseenalaistamatta, kiukkutelematta. Se vaan väisti, teki juuri niinkuin pyysin! :)))

Väistön jälkeen jatkettiin ravaamista, kun ensin vähensin vaatteita. Fleece heitettiin latoon, ja matka jatkui ravissa. Pyysin Muoria lisäämään ravissa tahtia, juosten itse ihan henkihieverissä ponin perässä. Ja ponihan lisäsi tahtia! Parin pukin jälkeen se loikkasi laukalle, ja niin me juostiin lujaa, poni laukkasi ja minä juoksin! Tästähän Muori innoistui, joka kerran kun pyysin sitä ravissa eteenpäin, se pukitteli innoissaan ja hypähti laukalle ilme hehkuen innostuksesta. :D

Tulipa siinä koettua yksi oikein tyylipuhdas heittäytyminen mahalleen maahan, ponin kiskoessa perässä :D Ihan tosissaan: Muori innostui vähän liikaa, lisäsi laukassa tahtia reippaasti, minä kompastuin lumihankeen ja kinttuihini, lensin rähmälleni maahan, roikuin kiinni ohjissa ja poni kiskoi menemään vielä pari askelta :D Tyylikästä, pakko myöntää. Tiina nauroi keskellä kenttää, Muori katsoi ihmeissään maasta ylös kömpimistäni ja minä nauroin katketakseni :D Osaan vaan kuvitella kuinka hauskalta mahasyöksyni näytti! :)

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita löytyi lisääkin, kun kaahotettiin Muorin kanssa pitkin kenttää ja Tiina juoksi alta pois. :D Hauskaa oli, märkää, hauskaa, sekopäistä. Hetken kesti että sain Muorin rauhoitettua ja siistille raville, unohtamaan sen kaahotuksen. Rauhoittui Muorikin lopulta, ja käveltiin loppukäynnit molempiin suuntiin. Olin ihan henkihieverissä, kunto ei ihan riitä tuollaiseen juoksemiseen vielä :D

Lopuksi käytiin taas juoksemassa Vilin ja Arvon kanssa kentällä. :) Vili oli vähän nihkeä, joten pääsimpä juoksemaan taas kunnolla kun ajoin Vilisteriä juoksemaan kilpaa koiran ja minun kanssani ;)

Tosissaan oli oikein hauska päivä. Ponit olivat ihan ihmeellisiä, ihme sekoilua ja pomppimista kaikilta. Hauskaa oli, kun jaksoi ajatella asioita taas vähän shetlanninponihuumorilla ;)

Niin ja muuten, tulin siihen tulokseen tänään, etteivät kanit välttämättä ole ihan niin tappajia kuin olen ennen ajatellut. Iso harmaa kani tuijotti minua suoraa silmiin sekopäisillä silmillään: tunnustin sille heti että pelkään sitä, ja kani pomppi tiehensä. Se ei syönyt minua, armahti tällä kertaa ;)
Mulla tosiaan on pienimuotoinen inho/pelko kaneja kohtaan. Yksi ainut kokemus kaneista, ja sekin oli kaverin kani, joka kävi kiinni käteeni varoittamatta. Se puri käteen neljä reikää ja raapi koko käden naarmuille. Sen jälkeen en ole koskaan edes ollut niin lähellä kania kuin tänään! Edistystä ;)