Ensinnäkin, oli superkivaa, kuten aina tallilla. Pakkasta oli reilusti, mutta ei se pahemmin menoa haitannut. Sormet oli jäässä kuten aina, ja varpaita sai sulatella kuumassa suihkussa vartin ennenkuin tunto palasi niihin, mutta superkivaa oli silti ja ponit parhaita. Kuten aina, ne on vaan yksinkertaisesti ihan parhaita persoonia!
Manti oli aika superponi, näin taas ihan uudet kujeet siltäkin ponilta ;) Mantin testaamisessa oli jotain kovin Muorimaista... Voin vaikka vannoa että Muori on opettanut Mantille temppuilun jalon taidon. ;) Tai ainakin opettanut pari "kivaa" pikku temppua. Ponin näkökulmasta varmasti pari tosi kivaa temppua, mutta ohjien päässä oleva Amanda ei välttämättä allekirjoita noiden temppujen hauskuutta... ;) Kunnialla selvittiin kuitenkin!
Mantin kanssa puuhailtiin ohjas-ajoa, ja poni tosiaan näytteli noita pikku tempauksiaan aina sillointällöin. Hyväuskoisina ja päättäväisinä lähdettiin kohti laidunta, jossa oli tarkoitus tehdä vähän kevyttä hankitreeniä. Kevyttä, niin minä luulin aluksi. Laitumella oli parhaissa (lue pahimmissa) kohdissa reilusti yli polveen minua lunta, ja poni upposi vieläkin syvemmälle hankeen: Manti tarpoi paikoittain mahaansa myöten lumihangessa. Siellä sitten juostiin hangessa, tai no, poni juoksi ja minä rämmin perässä... ;) Aika nopeasti kunto loppui kesken, ja laahustimme väsyneinä tallipihalle. Okei, jos totta puhutaan, Manti pomppi intoa täynnä tallipihalle ja oli melkein pettynyt että hankitreeni loppui niin lyhyeen. Poni ei ollut edes hikinen... Masentavaa :D
Tallipihalla vielä ravailtiin ympyrällä kumpaankin suuntaan, ja tässä Manti päätti vetää Muorit, ja rupesi esittelemään osaamiaan temppuja pääni menoksi. Poni pistettiin kuitenkin Tiinan avustuksella ruotuun, ja käyttäytymään kunnolla. Tästä se vetäisikin ison herneen nenäänsä, ja mökötti minulle loppupäivän, kunnes pehmoilin ja menin hieromaan leivänpalan kanssa sovintoa... :) Manti on superponi! <3
Muori näki kuinka Manti joutui juoksemaan lumihangessa, ja piiloutui tarhan perimmäiseen nurkkaan, pensaan taakse :D Jos en vaikka huomaisi missä se on ;) Piilo ei kuitenkaan ollut mikään päätä huimaava, ja poni löytyi ensimmäisellä katsauksella tarhaan. ;) Muori oli poikkeuksellisen rauhallinen jo harjauksen aikana, ja Tiinan kanssa pohdittiinkin olisiko se tänään vähän vähemmän ruutitynnyri kuin normaalisti.
Ja ihme tapahtui!! Muori oli huomattavasti mukavampi ratsastaa! Se kuunteli pidätteitä hienosti, ja malttoi jopa kävellä heti aluksi! Hieman päästettiin höyryjä pois ravaamalla keskiympyrällä ja ottamalla vähän ravilisäyksiä pitkillä sivuilla, ja kun poni malttoi keskittyä kävelemiseen kunnolla, ruvettiin päivän todelliseen suunnitelmaan. Takaosan väistäminen. Ollaan monta kertaa jo tapeltu tästä, että väistyykö se peräpää sieltä kun pyydetään. Useimmiten vastaus on kieltävä, ja poni vaan riekkuu omiaan, pyörii ja hyörii välittämättä ollenkaan pohkeesta joka pyytää nimenomaan persausta väistämään.
Mutta tänään tapahtui toinenkin ihme, vieläkin suurempi ihme kuin ponin rauhallisuus! Supermuori teki tismalleen niin kuin pyysin! Takapää liikkui hienosti vasemmalle, ihan pienenpienestä pohjeavusta poni toimi! Oikealle samaa ei olla harjoiteltu edes montaakaan kertaa, ja tähänkin suuntaan Muori toimi, hieman takkuisemmin mutta toimi. :D Se ihan oikeasti toimi juuri niinkuin halusin, ilman kyseenalaistamista ja omia päähänpistoja.
Muorikin on superponi! Päivän suurempi yllättäjä oli kuitenkin Muori, Manti kovana vastuksena, ja vaikka Vilikin osallistui kilpailuun omalta osaltaan. Ajattelin Mantia laitumella ohjastaessani olla ystävällinen ja säästää Tiina lumessa polvia myöten kahlaamiselta, ja käppäiltiin sitten Mantin kanssa laitumen reunaan Tiinaa vastaan joka oli hakenut pidemmät ohjat jotka oli tarkoitus vaihtaa. Noh, enpä tullut ajatelleeksi että Vili saattaa olla liiankin kiinnostunut äidistään, ja ennekuin sain Mantin käännettyä takaisin laitumelle aidan vierestä, Vili pomppi aitojen välistä vapauteen ja livisti tallipihalle. Tiina kävi hakemassa pikkumiehen ja laittoi sen sisälle.
Päivän superyllättäjiä olivat kaikki, Velvet mukaanlukien. :) Se on hieman paremmassa kunnossa jo, ja kiinnostui tekemään pikkujäynää minulle kun osteopaatti kävi Velvettiä tökkimässä. :)
Superyllättäjän tittelin voittaa kuitenkin Muori, sen käytös oli jotain niin hämmästyttävää, että en olisi uskonut ponia edes samaksi Muoriksi!
Superpäivä, superponien kanssa superpakkasessa! :) <3
Talven iloksi yksi tämänpäiväisistä kuvista. Kuvassa komeilee Muori. :)
