Ratsuponeja

Turhan pitkä aika edellisestä tallipäivästä. :( Koulut alkoivat taas joululoman jälkeen, ja kun Helsinkiin raahaudun kouluun joka pv niin ei oikein ehdi tallille jos on yhtään mitään muuta ohjelmaa ajatellut viikolle.

Tänään kuitenkin ehdin tallille oikein hyvin lyhyen koulupäivän takia. :) Tänään oli kanssa yllätyksien päivä, kuten viimekerrallakin. Tällä kertaa oltiin ratsuhommissa molempien tammojen kanssa.

Tarhassa tytöt olivat taas tarhan perimmäisessä nurkassa, ja sieltä kidnappasin ensimmäisen otuksen töihin. Manti antoi kyllä kiinni heti, ei tarvinnut kun kävellä luokse ja laittaa riimu päähän. Käveltiin portille ponien tekemiä polkuja pitkin, ja huomasinkin että Muori kipitti ravia Mantin perään. Muori tuli ravilla ohi, ja kiilasi korvat hörössä portille. Perus Muoria taas, ensin ollaan takapuoli portille päin ja sitten kipitetään innoissaan portille ja näytetään nyrpeää naamaa kun Manti pääsi ensin. Ihmeellinen otus.

Juteltiin Tiinan kanssa tarhan portilla ensin että voisi mennä Mantin kanssa laitumelle vähän hankitreeniä. Tällä kertaa säästin itseäni, ja kipeää jalkaani, ja kipusin ponin selkään. Manti sai tehdä työt, ja töitä olikin tosiaan tehtävä siinä hangessa!!

Lunta oli aivan jumalattomasti laitumella! Joka paikassa lunta oli reilusti yli Mantin polven, ja se kahlasikin mahaansa myöten lumihangessa suurimman osan ajasta. Yhdessä kulmassa lunta oli niin paljon, että Mantin ryntäät olivat lumessa! Sinne kulmaan ei toista kertaa enää menty. :D Ihan ponia ajatellen päätin oikaista sen kulman. :)

Manti tykkäsi lumihangesta kovasti, se kauhoi sitä etujaloillaan ja päristeli turpa hangessä innoissaan. Välillä piti pysähtyä ja maistaa jalkaani. :D Manti kaivoi myös eväitä hangesta: heti kun se huomasi jonkun pienen oksankäppyrän keskellä hankea, suunta vaihtui lennosta ja poni ui lumessa oksansa luo. Sitten se nakerteli tyytyväisenä oksaansa kun käveltiin pellolle muodostuneella "uralla". Vähän kokeiltiin ravatakin toisella pidemmistä sivuista, ja Manti kyllä ravasikin, oikein isosti harppoen ja pompottaen. :D Toisella kertaa ravikokeilun päätös oli aika odotettava: Minä kiepsahdin tyylikkäästi ponin selästä lumihankeen, tosin jaloilleni! Siitä sitten vaan mönkien takaisin ponin selkään ja matka hangessa jatkui.

Mantilla ja minulla oli oikein katsomo, kun Tiina seisoi laitumen reunalla, Muori seurasi lumivalloitusta tarhasta, ja Vilikin katseli touhujamme ihan tarhasta käsin tällä kertaa! Yhdessä välissä Arvokin tuli katsomaan mitä laitumella touhutaan. Se pomppi pari metriä hankeen, pysähtyi, ja katsoi minua ja Mantia todella hitaasti. "Ette tekään ihan fiksuja oo..." oli aikalailla Arvon ilme, kun se kääntyi ympäri ja juoksi takaisin tarhojen porttien liepeille. Siitä se sitten livisti sisään. Ihme herkkis, ei pikku lumikinosta kestä ;)

Mantin kanssa lopetettiin laitumella rämpiminen ja päätettiin mennä vielä tekemään hiukan ravityöskentelyä kentälle. Kentällä Manti oli oikein mukava aluksi, saatiin pari ihan hienoa ravilisäystäkin aikaiseksi! Harjoiteltiin myös kehumista samaan aikaan ravatessa :D Tässä on sellainen juttu, että ainakun Mantia kehuu yhtään, se pysähtyy kuin seinään. Ihan aina. No, tänään sitten ruvettiin kehumaan ponia oikein urakalla :D

Manti ravasi eteenpäin, ja kehuin ja taputtelin sitä paljon samalla kun pyysin ponia liikkumaan eteenpäin. Manti oli alkuksi ihan ihmeissään, se jumahti ja hidasteli jokaisen kehun ja taputuksen myötä, mutta hiljalleen se hiffasi mikä on homman nimi! Pyysin pohkeilla Mantia ravaamaan vaan reippaasti eteenpäin ja samalla taputtelin ja kehuin ponia koko ajan.

Sitten homma tyssähtikin hetkeksi. Tiinan kanssa sovittiin että portti jää auki, ihan vain opiksi ja koettelemukseksi Mantille. Sillä on aina ollu taipumusta kiilata portista pihalle jos kentän portti on ollut auki esim loppukäyntien ajan.
Nyt sitten tultiin reippaassa ravissa ponia samalla kehuen portille, ja hip hei! Manti veti jarrut pohjaan ja kiilasi portista ulos..... En sentään tippunut, vaikka tosi lähellä olikin :P Siitä portista tulikin sitten ongelma, oikeastaan vain minun takiani. Ajattelin ennen porttia seuraavalla kierroksella että 'Nyt mennään portista ohi, kunnolla ohjat kädessä ja ulkopohje korjaa jos poni vääntää'. No, tälläinen ajattelutapa sai tasan tarkkaan ponin vääntämään, aina vaan uudelleen ja uudelleen. Lopulta mentiin holtitonta ravia portille ja jarrut pohjaan seis portista pihalle menetelmällä jäätiin tappelemaan portille siitä kumpi meistä määrää.

Sitten rupesin jälleen kerran etsimään syyseuraus-suhdetta omasta toiminnastani. Ja siinähän se ongelma oli, minä ajattelin että portilla tapellaan, ja olin oikein valmistautunut ja jännittynyt siihen että kohta tulee seis portille. Täääääysin väärin.
Kokeiltiimpa sitten toista tekniikkaa. Vaihdoin ensinnäkin suunnan, ja rentoutin kaikki lihakset ja hengitin rauhassa. Ohjat puolilöysällä sitten ravattiin pitkää sivua pitkin, enkä edes ajatellut koko porttia. Keskityin siihen että seuraavassa kulmassa sitten taivutan enemmän, ja niinhän se sitten meni, Manti ravasi portin kohdalle, pysähtyi puolikkaan askeleen ajaksi, mutta jatkoi pohkeesta ravissa portin ohi. :)

Oma moka täysin tuo tappelu, mutta onneksi virheistä oppii. Pitäisi vaan muistaa aina että harvemmin tuollainen vika on pelkästään ponissa, vaan kuskissa on oltava joku vika jos temppuilu jatkuu. Ja vikahan kuskista löytyi, mutta saatiin se aika näppärästi korjattua. Jatkettiin vielä hetkinen ravia ja kehumista samaan aikaan, ja portin kohdalta ravattiin ohi, joskin pari ensimmäistä kertaa vähän empien, mutta ravattiin silti. :)

Loppukäynneissä rupesin ihmettelemään mitä ihmettä tarhassa oikein tapahtuu. Jokin siellä kipitteli, ja Vilikin katsoi ihmeissään tammatarhaan päin. Muori veteli laukkaa ja ravia pitkin poikin tarhassa! :D Ihmeellinen olento, normaalisti se ei liiku mihinkään ellei ole ihan pakko ;) Muori saikin siitä hyvän alkulämmittelyn. :)

Joka tapauksessa, oikein tyytyväinen olen Mantiin, se taas vähän näpäytti ;) Hienosti vastasi pohjeapuihin, ja tajusin taas kuinka supernopeasti Manti oikeasti oppii asioita! Nykyään voidaan ihan työskennellä ravissa, kun pari ratsastuskertaa sitten poni ei osannut edes pohjeapuja. Aika huikeaa! Hiaano Manti! :)

Manti oli hikinen treenin jälkeen, joten loimia vaan niskaan ja poni pakettiin loimien sisään. Mantin palautus tarhaan, ja Muori mukaan. Muori oli portilla(!) odottamassa korvat hörössä! "kohta mä pääsen, kohta mä pääsen..." :D Mikä lienee ilokärpänen sitä on puraissut :D

Päätin ratsastaa Muorillakin, kun ollaan edelliset kaksi kertaa tehty muuta. Ja kun mun jalkapöydässä on joku kiputila, ollut jo kuukauden mutta nyt mennyt aika reilusti ikävämpään suuntaan, niin en sitten halunnut pahemmin juosta. Juoksemisesta kun jalkapöytä kipeytyy aika reilusti.

Mutta niin, Muorikin pääsi olemaan ratsuponi. :) Se oli kohtalaisen rauhallinen, ja malttoi jopa kävellä ihan kohtuu nätisti kentällä alkulämppää. Tehtiin sitten ravissa Muorin kanssa uralle perus risti, jonka avulla ollaan tehty takapään väistöä, eli siis etuosakäännöstä, muttei ihan sitä vaadittua 180 astetta, vaan niin että se takapuoli väistäisi edes askeleen pohkeesta kun pyydetään. Perus risti on siis tälläinen made by Amanda, ja koostuu keskiympyrästä, sekä kokorataleikkaa molemmista suunnista. Se muodostaa sellaisen jännän ristimäisen kuvion, kun lumeen tallautuu urat. Urat sitten helpottavat takapään väistöä, kun ponin voi pyytää kääntämään itsensä toiselle uralle, ja sillä on joku selkeä tavoite mihin sen pitää ne kintut kääntää.

Mitään ristikuviota ei olisi kuitenkaan tarvittu! Muori väisti oikein mallikelpoisesti kumpaankin suuntaan takapäänsä, ei mitään ongelmaa. :D Se oli ihan kuin sen kanssa olisi aina tehty etuosakäännöksiä :DD Ihan upeasti meni, olin niin ylpeä ja tyytyväinen poniin! Kokeilin sitten ihan huvikseni vähän jalostaa tuota pidemmälle. :P

Oltiin jo siirrytty kävelemään, kun taivutin Muoria samalla pyytäen takaosaa väistämään etuosan ympäri. Ja niin se meni! Muori teki täydellisen 180 asteisen etuosakäännöksen suoraa käynnistä!! HUIKEAA! Ihan himmeä voittajafiilis tuli kyllä, kun muistan tasan tarkkaan mistä lähdettiin liikkeelle = Jumitettiin yhdessä kulmassa ja poni kieroili joka suuntaan, ja yrittipä se pari kertaa keuliakin, mutta tasan ei väistänyt takaosallaan...... Ja nyt, etuosakäännös käynnistä!!

Kello tikitti turhankin reippaasti eteenpäin, ja noutajan oli tarkoitus tulla kuudelta hakemaan. Vielä varttia vaille kuusi istuin Muorin selässä :D Lopeteltiin melkeimpä heti etuosakäännöksen jälkeen, ja sitten vaan poni loimipaketin sisälle ja tarhaan. :) Tarhassa vähän kehuja ja lahjuksia molemmille tammoille, ihan Huippuja tyyppejä molemmat! <3

Kyyti ilmaantui aikalailla tasan kellon löymän mukaan, ja siitä sitten himaan tekemään matikan läksyja :D

Ihan huippufiilis jäi kyllä tallipäivästä taas jälleen kerran. :) Jaksaa panostaa matikkaan ihan eri tavalla kun ponit olivat kaikki ihan huippu-upeita :) Ja kaiken hyvän kukkuraksi: Vili pysyi koko päivän aidoissa! :)