Team M & M

Oikein rakastettavan ihana märkä keli <3 Oikein talven ihannesää -.-'
Sääolot eivät kuitenkaan sen kummemmin talleilua&ratsastusta häirinneet, itseasiassa pysyin aika hyvin lumettomana kun tipuin hankeen ;)

Lunta tuli taas maisteltua ihan urakalla, Muorin takapää oli lennokas ;) Muoriin palataan myöhemmin, kun yritän käydä näitä juttuja läpi aina samassa järjestyksessä kuin päivä oikeastikin meni.

Suoraan koulusta tulin taas tallille. Ensin menin taas höpöttelemään tammojen tarhaan omiani, oikeastaan katselemaan ja kuulostelemaan onko siellä tarhassa yhtäkään innokasta työponia ;) Manti tuli portille vastaan, ja aloitti normaalin hiplauksensa. Siinä on kyllä kanssa mielenkiintoinen ponipersoona. Sen on koko ajan oltava lähellä ja mielummin niin lähellä että pystyy nuolemaan ja hiplailemaan huulillaan ihmisen selkää, kämmeniä, käsiä, takapuolta, kylkiä, taskuja.....

No, Manti jokatapauksessa kaapattiin ensimmäisenä töihin :P Manti pääsi olemaan ratsuponi, tälläkin kertaa. Epätoivoisten selkään kipuamisyritysten jälkeen vihdoin pääsin Tiinan avustamana selkään tallipihalla. No, Manti ei pahemmin odotellut, kun vielä kömmin pystyyn sen selässä tamma lähti ravaamaan määrätietoisesti tarhoille :D Kampesin itseäni kunnon astentoon ja yritin pysäyttää samalla Mantia. Poni pysähtyi vasta kun istuin kunnolla selässä ja sain pidätettyä siististi sen pysähdyksiin. Käppäiltiin siitä sitten melkein yhteistuumin kentälle, ensin oli pakko pysähtyä keskellä pihaa ja peruutella, kieltäytyä liikkumasta mihinkään... Jokatapauksessa, saatiin reitti selväksi meille molemmille ja käveltiin siitä sitten kentälle.

Kentällä ruvettiinkin sitten vääntääm oikein urakalla. Tehtiin aika supertreeniä, taivuttelua pikkupikkuympyrällä molempiin suuntiin. Oikein kunnollista taipumista molempiin suuntiin saatiin tehtyä, ja etuosakäännöksiä saatiin aikaiseksi molempiin suuntiin! Työskenneltiin myös kahdeksikolla aika kauan, ja se vasta olikin treeniä! Ei oltu ihan täysin yhteisymmärryksessä siitä mistä kohtaa kahdeksikko menee, ja tarviiko lumihangessa ravata kahdeksikolla. Ihan hirveää pumppausta oli koko ajan, eteen eteen eteen pyyntöä. Raipallakin piti muistuttaa pari kertaa, ja siltikään tempoon ei saatu kuin hetkellisesti mitään muutosta. Ihme tahmamato se oli kahdeksikolla koko ajan! Kamalaa pumpata koko ajan. Rupesi sitten nyppimään se armoton pumppaaminen ja nihkeily ja tahmailu, joten ohjasin tamman uralle ja ruvettiin sitten tekemään kunnon ravilisäystä!

Ravissa tempon vaihtelua, ja perusravikin oli todella reipasta. Kyllä Manti ihan oikeasti osaa ravata reippaasti ja kunnolla lihaksia käyttäen, mutta kun ei viitsi hangessa... Uralla tehtiin sitten reippaassa ravissa voltteja ja kunnon taivutuksia kulmiin. Manti hiffasi yllättävän nopeasti taipumisen, mutta tosi rankkaa oli pitää se ensin pienellä ympyrällä käyttäen jalkalihaksia ihan täysillä. Tosi hieno tunne kuitenkin tulee, kun poni toimii! Se hetki kun poni tekee juuri niinkuin haluat, se hetki kruunaa kaikki lihaskrampit ja kipeät jalkapöydät! :)

Meillä oli hiljainen yleisö seuraamassa tuntia. Arvo pomppi ja hyppi kentän ulkopuolella, se kun ei saa tulla kentälle häiritsemään poneja kun siellä touhutaan. Siispä koira oli aidan toisella puolella, juoksi välillä hangessa ponin vieressä mutta kiltisti aidan toisella puolella. Koko ajan se halusi tulla kentälle, mutta vain kerran se yritti tulla portin alta. "Arvo Pois!" Käsky riitti, koira vilkaisi Tiinaa ja livisti samaa tietä aidan toiselle puolelle, jatkaen pomppimistaan siellä. :D Vilikin katseli kentän touhuja omasta tarhastaan, ja siististi pysyi tarhassa. :) Oppii sekin hiljalleen kunnioittamaan sähköjä!

Mantin kanssa tehtiin vielä vähän treeniä pitkillä ohjilla ravaamisen kanssa. Ensin Manti ei oikein ymmärtänyt miksi sen pitäisi ravata jos ohjat ovat pitkät :D Se kaipaa aika paljon tukea ohjista, ja sen ravi oli aluksi vähän epävarmaa kun ohjat olivat löysät. Hiljalleen se kuitenkin varmistui ja ravasikin hienosti molempiin suuntiin löysälläkin ohjalla. Ja sain sen painoavuilla ravista käyntiin! :)

Mantin kanssa meni siis ihan kivasti, ja sain sen taipumaan ja kuuntelemaan pohjetta :) Se tarvitsee tukea kyllä aika reilusti vielä itsensä kantamiseen, mutta hiljaa hyvä tulee :) Tunti lopetettiin taas samaan kuin viimeksi, eli Mantin kanssa käveltiin peräkanaa pitkin poikin kentällä. Yritin ihan huvikseni kokeilla ravaisiko Manti mukana jos hölkkään itse edellä, mutta ei, ei Mantia huvittanut :D Muutenkin seuraaminen unohtui heti kun Jarkko käveli kentän viereen ämpäri kädessään. Manti luuli että ämpärissä on sille ruokaa ja minä ja seuraamistehtävä unohtui juuri siihen paikkaan :D

No, pari kiemuraa kuitenkin käveltiin vielä seuraamismenetelmällä kunnes laitoin ohjat takaisin kiinni, ja talutin Mantin sitten harjaukseen. Poni taas loimipakettiin ja siitä takaisin tarhaan. Tarhassa Muori osoitti mieltään eikä ottanut vahingossakaan askelta minua ja Mantia kohti. Muori on kuitenkin niin perso leivälle, että heti kun se kuuli Mantin mussuttavan leipää, Muori ilmaantui paikalle tapansa mukaan häätäen Mantin pois. Muorille riimu päähän ja kohti harjausta.

Muori taas oli oikein omalaatuisella tuulella.... Se kuvitteli olevansa juuri preerialta kidnapattu mustangi ori... Ainakin käytös oli aikalailla samaa luokkaa! Ihan ensimmäisenä kun pääsin tallipihalla sen selkään, se lähti kipittämään pidätteistä huolimatta ravissa kohti kentää. Se vaan puri kiinni kuolaimeen ja jyräsi ravissa kentälle. Onneksi kentälle kuitenkin. No, kun päästiin sinne kentälle Muori lähtee viipottamaan täysillä ravia uralla kuin missäkin vermon loppusuoralla! Se kiisi kuin pieni Singeri eteenpäin, ja sai oikeasti ottaa tosi kovia pidätteitä läpi ennenkuin poni edes hidasti raviaan.

No, Muorilla oli niin jumalattomasti sitä virtaa, että ajattelin purkaa sitä väistöihin. Koskaan ennen ei olla tehty pohkeenväistöä, ja niin se meni hienosti väistöä käynnissä ja ravissakin molempiin suuntiin!! Ihan hirveä kaahotus päällä, ja pakko päästä johonkin suuntaan liikkumaan niin poni väisti oikein mallikkaasti :D Olin kyllä ihan äimän käkenä kun Muori suoriutui pohkeenväistöistä! Ja vielä enemmän ihmeissäni olin sen superpallo pomppimisesta!

Noooh, kuvittelin sitten väistöjen jälkeen kun Muori liikkui hetkisen rauhallisemmin, että suurimmat ylimääräiset intovirrat olisi purettu ja nyt voitaisiin tehdä vähän laukannostoja. Olin kyllä täysin väärässä, me oltiin vasta raapaistu pintaa siitä ponin vieterifiiliksestä!

Tehtiin siinä sitten ravityöskentelyä kahdeksikolla ja keskiympyrällä. Ihan okei menoa, liian kovaa kyllä kaahotettiin ja poni nyppi aika ikävästi koko ajan kuolaimeen kiinni. Se kiskoi ja kiskoi aina tasaisin väliajoin, ihan järkyttävää kun se nappasi kunnolla kiinni kuolaimeen ja painoi vaan päällään ohjaan. Rasittavaa. Nyppäisin aina takaisin ja liikuttelin enemmän kuolainta että sain sen huomion pysymään muualla kuin siinä kuolaimeen puremisessa.

Kokeilin sitten nostaa laukkaa ensimmäisen kerran ympyrällä, ja se päättyi aika mielenkiintoiseen pukkirodeoon!! Poni pomppi kuin mikäkin vieteri, perä lensi ja poni pomppi ihan innoissaan silmät kiiluen ilosta. :D En pudonnut, mutta hyvin lähellä se oli. Kokeiltiin sitten uudestaan siinä keskiympyrällä laukkaa, ja se päättyi lopulta niin että tulin pukkien saattelemana tyylipuhtaasti jaloilleni alas :D Sitten kun yritin kivuta takaisin selkään, Muori pukitti juuri kun olin kipuamassa kyytiin ja pomppasi sivulle -> TUMPS. Heh. Se oli sarjan aloitusputoaminen...

Ajattelin että laukannosto onnistuisi paremmin suoralla uralla, mutta sekin oli väärä ajatus. Mentiin keskiympyrältä uralle, ja nostettiin laukka pitkän sivun alussa. Ennen samaisen pitkän sivun loppua Muori oli ehtinyt pukittaa kolme-neljä kertaa ennen kun sai karistettua minut alas ;)
Siihen minä mätkähdin komeasti ilman halki suoraa Muorin etujalkojen eteen selälleni. Poni katsoi minua silmiin ja työnsi turpansa naamaani :D "mä oon ihan kiltti ja söpö" oli Muorin ilme kun Tiina naurultaan kykeni tulla pitämään kiinni Muorista. Miettikää, se oli niin sekopäinen ja innoissaan että se pukitti jo toistamiseen paikallaan kun yritin kivuta selkään!

Noh, rodeo vain paheni reilusti kun pistettiin oikeasti kova kovaa vastaan. Osasin jo varautua aika hyvin pukkilaukkarodeoon, mutta kyllä niiden viiden-kuuden pukin sarjan jälkeen ja äkillisten sivulle hyppimisten seurauksena olin aika monta kertaa lumihangessa. Taisi tulla taas viisi putoamista lisää tilastoon... :D

Muori oli kyllä ihan ihmeellinen, se juoksi ihan innoissaan ja pukitteli riemusta! Laukan huumaa, pukkilaukkaa keskiympyrällä ja aina aika-ajoin Amandan matkasta karistus ;) Kyllä siinä tuli kuulkaa naurettua ihan vedet silmissä sitä ponia, niin ihana sen olemus oli kun se halusi LAUKATA ja PUKITELLA ja riekkua oikein kovan luokan kundi tyylillä :D Minä en lannistunut, aina vaan takaisin selkään ja uusi laukannosto. Ja minä voitin! Saatiin pari pukitonta nostoa aikaiseksi! :)

Huomattiin että Muorin perä pysyi maan tasossa jos pyysin laukkaa käynnistä. Ei se oikein kykene vielä nostamaan laukkaa käynnistä, tekniikka ei oikein pelaa, mutta se ei ehdi suunitella pukkirodeomustangiliikehdintäänsä vaan joutuu keskittymään nostoon. Yksi todella hieno nosto saatiin käynnistä, vain yksi raviaskel tuli väliin ja laukka nousi heti! Tosin pukin kera, mutta en enää siinä kohtaa tipahtanut ihan yhdestä pukista. Se oli oikein hieno lopetus, ja jäin voittajaksi ;)

Ravattiin siinä sitten loppujäähdyttelyjä kahdeksikolla, ja kyllä se poni siinäkin vielä tikutti hurjaa vauhtia ravissa eteenpäin. Tulee aina sen selässä sellainen Montératsastaja fiilis, kun poni kipittää raviaan hullua vauhtia :D

Lopuksi käveltiin vielä keskiympyrällä ja kokeilin Muorin kanssa samaa 'seuraa johtajaa' leikkiä kuin Mantin kanssa. Olin ihan tasan varma ettei Muori seuraa minua senttiäkään, mutta kyllä se seurasi!! Otin ohjat irti ja lahjoin sitä leivällä ensin mukaani. Sen jälkeen poni seurasi minua, tosin leivän maagisella voimalla saattoi olla osuutensa seuraamiseen... ;) Muori jopa ravasi mukana kun minä hölkkäsin! Se nosti ravin jos minä lähdin hölkkäämään, ja pysähtyi kun minä pysähdyin. Aika supersuloista :)) <3

AINIIN! Meinasin unohtaa Muorin hienon pohkeenväistön! ;P Kun yritin ympyrällä nostaa laukkaa, tai siis kun poni yritti nostaa laukkaa ja minä yritin pitää sitä ravilla, Muori teki aika superisoa pohkeenväistöä!! :D:D Se oli niin huippua, en edes pyytänyt väistöä mutta Muori harppoi ihan hulluna ristiin, siis todella isosti väistöä ja todella kovassa tempossa! :D Se oli lisättyä pohkeenväistöä pyytämättä ;))

Kun saatiin sitten ratsastus (=rodeo) päätökseen, talutin Muorin harjaukseen. Se ei edes ollut mitenkään ihan litimärkä hiestä! Sen kunto on tosissaan kasvanut oikein kohinalla, toki se oli hikinen, muttei niin paljon kuin olisi luullut sen olevan noin tosi rankan treenin jälkeen! Piikkisualla ponin karvat vaan oikeaan suuntaan ja pikkumuori loimien sisään tiukkaan pakettiin :)

Muori takaisin tarhaan, leivänpalat ja iltahöpötykset molemmille tammoille ja sitten minä livistin autoon joka oli odottanut pihalla jo kymmenisen minuuttia :) Onneksi Ritukin on heppaihmisiä, niin uskaltaa tulla moikkaamaan niinkin suurta petoa kuin Muori ;)

On siinäkin kyllä tammakaksikko. Joka kerta tulee jos jonkinlaista yllätystä molemmilta :D Kauhukakaroita ne on molemmat, ja kuitenkin ollaan niin olevinaan rouvia. ;) Ihan huippu kaksikko tuo Team M & M :) <3