On muuten jotenkin todella raivostuttavaa, että en voi muistaa ottaa kaikkia tavaroita mukaan tallille... Kun pakkaan kamat aamulla (puoliunessa tosin) ja silloin pitäisi muistaa pakata punaiseen adidaslaukkuun kaikki tarvittavat kamat. Ensimmäisellä kerralla unohdin takin, käytin siis koulutakkia. Toisella kerralla muistin takin, mutta unohdin kypärän... Lainasin Tiinalta kypärää. Tänään, muistin kypärän. MUTTA unohdin takin.... -.-' Säälittävää! :D No, käytiinpä sitten faijan kanssa tarjoustalon kautta, ja ostettiin mulle uusi takki, ettei tarvitse sillä koulutakilla talleilla.
Kun sitten viimein pääsin tallille asti, Tiina jutteli että ponit olivat kiitäneet eilen pyörremyrskyn lailla irtojuoksutuksessa kentällä. Virtaa oli ollut turhankin paljon, varsinkin ruutitynnyri Muorilla...
Käppäilin sitten tallin taakse tarhoille, ja silmät meinasivat pudota juuri sillä sekunnilla päästä! Muori RAVASI _HÖRISTEN_ Portille ja ajoi Mantin pois portilta! Pällistelin siinä sanattomana poneja, Muori oli ihan portin vieressä ja rapsuttelin sitä aidan yli. Totesin siinä sitten Muorille ja Tiinalle että nyt on menneet maailman kirjat sekaisin, kun Muori käyttäytyy noin! Kipaisin sitten hakemaan riimun, ja kappas! Muori katosi kuin pieru saharaan, se käänsi takapuolensa minulle ja asteli määrätietoisesti tarhan perimmäiseen nurkkaan........ NIIN Muoria...
Manti jäi siihen söpöstelemään, joten otin sen ensin. Muori jäi mököttämään nurkkaansa. Manti harjaukseen ja suitset päähän, ja tallipihalla selkään. Manti steppaili omiaan, ja tehtiin siinä keskellä pihaa ihan vahingossa pohkeenväistöäkin... Poni peruutteli ja hölmöili mutta käveli kuitenkin ihan hienosti sitten kentälle kun vaan pyysin kunnolla eteen ja oikeaan suuntaan.
Manti oli todella reippaalla päällä, ja mulkoili taas kaikenlaista. Se oli kuin joku pelokas pupu, säntäili pakoon jotain yhtä tyhjänpäiväistä kuin ihminen... No mutta pakko myöntää, onhan se ennenkuulumattoman pelottavaa että naapurissa pakataan tavaroita autoon ;) Toisella lyhyellä sivulla sitten pompittiin sitä kamalaa autoa ja vielä kamalampaa ihmistä sivuun. Aina sain sen takaisin uralle ja matka jatkui, mutta ihan koko ratsastuksen ajan se yritti sillointällöin loikata oikein pelokkaana pois lyhyeltä sivulta. Ja kun se ei edes pelkää autoja, eikä todellakaan ihmisiä, mutta taas oli oikein tammamainen käytös pikkuneidillä. Neiteilyä :D
Aluksi oli suunnitelmissa tehdä taas laukkaharjoitusta, mutta juutuinkin sitten tahkoamaan pohkeiden kanssa. Ihan siis etuosakännöksen kanssa, ja sen kanssa että poni kunnioittaa ja väistää pohjetta. Tiinakin jumittui puhelimeen, joten laukkaharjoitukset jäivät tältä päivää. Ihan hyvä, sillä päästiin Mantin kanssa tosi isoja juttuja taas eteenpäin! Hienosti oltiin jopa yhteisymmärryksessä siitä mistä kohtaa ravataan ja kuinka reippaasti. ;) Matoiluravia se tarjosi vain pari kertaa, ja kun vähän aikaa taas työsti ravia, liikettä ja tempoa niin ihan hyvin sellainen sopivan reipas tempo pysyi yllä. :)
Tässä Mantin ratsastuksessa aina huomaa sen oman työn hedelmän, ja ai että sitä tunnetta kun poni ihan tosiaan väistää ja taipuu pohkeen ympäri! Manti otti tänään molempiin suuntiin pari askelta pohkeenväistöä, ja se on jo jotain!! Niiiiiiiiin upeaa! :)))
Ollaan otettu tosi isoja harppauksia eteenpäin, ja siinä mulla on kyllä ratsuna ihan huippuälykäs poni! En voi käsittää miten paljon Manti jo osaa: raviin siirtymisen, tempon vaihtelut ravissa ja käynnissä, etuosakäännöksen, taipuu ympyrällä ja osaa jo kantaa itseään paremmin -> ei kaadu samalla lailla sisään, kuuntelee ja ymmärtää pohjeapujen merkityksen, kunnioittaa pidätteitä (tosin vähän turhankin hyvin joskus), toimii puomeilla ja osaa hypätä ratsastajan kanssa esteen, pari askelta pohkeenväistöä on suoritettu, sekä laukkakin ollaan saatu nousemaan!! Lukekaa tuo lista nyt uudestaan, ja suhteuttakaa se siihen että minä olen Mantilla ratsastanut joku reilu 10 kertaa! Ihan huikeaa edistystä!
Ratsastus meni paremmin kuin hyvin, ja tunnin jälkeen vielä kokeiltiin seuraa johtajaa leikkiä. Ihan piruillakseni kokeilin kävellä Tiinan ohi, olin 100% varma että poni unohtaa minut ja siirtyy Tiinan kainaloon. Ja näin siinä kävikin ;) Tiina hätyytteli Mantin takaisin minun perääni ja käveltiin pari kertaa vielä Tiinan ohi. Ensin Manti käveli nätisti Tiinan ohi minua seuraten, mutta kolmannella kerralla Tiina oli houkuttavampi vaihtoehto kuin minun perässäni tarpominen. Niimpä poni jäi taas matkasta Tiinan kohdalle ;) Yhden kerran sain sen kuitenkin vielä seuraamaan minua ja sen jälkeen ei enää yritettu ;)
Seuraa johtajaa leikissä Manti jopa suostui lähes omaehtoisesti ravaamaan perässäni kun minä juoksin. Melkein menin muuten nenälleni taas, mutta pysyin kuitenkin jaloillani ;) Mantin kanssa lopeteltiin ja ihan hymy korvissa nytkin istun tässä kirjoittamassa, kun mietin miten huikeaa ponin kehitys on ollut. On se ihan mahdottoman ihuna poni :)
Mantille iso kasa loimia niskaan, ja loimivyöt kiinni pitämään paketti kasassa ;) Sitten Manti takaisin tarhaan ja uhrin vaihto. Muori oli tasan tarkkaan samassa kulmassa mihin se oli mennyt murjottamaan, mutta ei tarvinnut kuin raapaista ruisleivänpaloilla toisiaan niin poni melkein ravasi luokse.............. ;) Ruisleivällä on kyllä maaginen voima, niin hyvässä kuin pahassakin. Mantilta nimittäin hukkuu heti kunnioitus Muoria kohtaan kun minulla on ruisleipää taskussa. Se tunkee ja vääntää ja kääntää taskuilla ja melkein syö samaa leipää Muorin kanssa... Toki sekin saa oman osuutensa magian täyteisestä leipäpalasta, mutta kun kaivelen tukkajumalamuorille riimua päähän kaiken sen karvan seassa, ei Mantin vaativa turpa oikein helpota siinä touhussa. Muori mulkoilee Mantia tosi pahasti, mutta ei Manti ymmärrä, tai ei halua ymmärtää... Röyhkeys kasvaa Mantille niin suureksi heti kun se saa palan ruisleipää. :D Röyhkeys tulee pinnalle ja kunnioitus Muoria kohtaan katoaa täysin.
No, selvittiin kuitenkin ulos tarhasta ja nopea harjaus Muorille. Noutaja oli tulossa hakemaan jo tunnin päästä siinä vaiheessa kun kalastin Muoria tarhasta. Aikaa oli siis vähän niukasti, joten ehdin siinä pohtia että otetaan sellainen kevyehkö ratsastus tällä kertaa. Muori oli täyyyysin eri mieltä!! Heti selkään nousun jälkeen se ampaisi raviin ja kuikutteli pidätteitä vastaan. Kun päästiin melkein käynnissä kentälle asti, kentällä Muori nappasi kiinni kuolaimesta ja lähti pinkomaan minkä jaloistaan pääsi!
Tsiisus siinä ponissa oli pitelemistä! Se oli kuin kuriton sonni, ihan himmeä vauhti päällä. Se juoksi juoksi juoksi eteenpäin, niskuroi kuolainta vastaan ja puski koko ajan kovempaa kättä vastaan. Alkukäynneissä se pomppasi ensimmäisen kerran laukalle, mutta sain sen ihan näppärästi alas. Käynnissä sitten vaahdottiin melkein paikallaan kun pidin edestä vastaan mutta poni halusi vaan juosta. Kerran se jopa keveni turhan paljon edestä, etujalat nousivat maasta kun otin isomman pidätteen ravista enkä päästänyt Muoria juoksemaan hullun lailla.
Tehtiin tosi paljon laukannostoja, sillä ne olivat helppoja! Ei tarvinnut paljoa pyytää niin johan laukattiin. Oikeastaan muodon vuoksi annoin pohkeet mutta todellisuudessa riitti että annoin Muorille sentin periksi edestä ja se ampaisi matkaan kuin tykinkuula! Se laukkasi ihan julmettua vauhtia uralla, tuuli sai veden nousemaan silmiini, en nähnyt enää mitään ja poni laukkasi niin lujaa kuin pienistä kintuistaan pääsi. Kun yritin pidättää, Muori innostui entisestään, puri kiinni kuolaimeen ja laukkasi hitusen verran kovempaa! Lopulta jouduin ohjaamaan Muorin suoraa hankeen, ladon seinää päin, ennenkuin se malttoi kuunnella ja pysähtyi...
Tuollaista ihan kamalaa kaahotusta koko ratsastus oli! Pari kertaa peräkin lensi. Kaikesta huolimatta minä tulin vain yhden kerran tyylikkäästi alas selästä ;) Laukattiin keskiympyrällä, kunnes poni ajatteli että nyt lähdetään keskiympyrältä. Suunnan vaihto tuli yllätyksenä minulle, tasapaino järkkyi ja lensin epämääräisesti kaulalle josta kierähdin vielä ponin laukatessa jaloilleni sen viereen :D Aika tyylikäs stuntti alastulo ;)
Muori rupesi kuin rupesikin sitten vähitellen rauhoittumaan, sen verran että ei enää painanut kuolaimelle vaan kuunteli ihan kohtuu nöyrästi ohjaa. Muorinkin kanssa tehtiin väistöjä, ja pohkeenväistö käynnissä onnistui hienosti molempiin suuntiin! Etuosakäännöksiä tehtiin melkein suoraan ravista kun ponilla oli vähän kiire... Tosi hienosti kuunteli siis pohjeapuja.
Tiinan kanssa juteltiinkin että jatkossa tavoite on tehdä laukanvaihtoja ;) No ehkä ei ihan vielä, kunhan ensin työstetään laukannostot täysin toimiviksi, voisi ruveta harkitsemaan laukanvaihtoja :D
Muori malttoi lopuksi melkein ravatakin kunnolla yhden kierroksen, se kaahotti kauheasti vielä ravissakin, jos jalat yhtään olivat kiinni sen kyljissä... Jalat irti kyljistä sain sitten ravin rauhoitettua ja Muorin ravaamaan lopuksi ihan rauhallisesti. Muorikin kanssa leikittiin lopuksi seuraa johtajaa leikkiä, tosin aika mielenkiintoisella menestyksellä...
Muori käveli eri uria kuin minä, jumitti mihin sattui ja käppäili omia aikojaan eri puolella kenttää kuin minä. Kunnes, maaginen ruisleipä saattoi rapista taskussani ;) Jos joku vielä kehtaa väittää että ruisleivällä ei ole maagisia ominaisuuksia poneja kohtaan, tulkoon seuraamaan yhtä ainutta päivää minun ja Muorin touhuja. Kyllä se ruisleipä pelastaa, saa ponin toimimaan ihan eri tavalla :D Ruisleivän kutsun kuultuaan Muori tuli perässäni kuin hai laivan perässä. Se ravasi perässäni kun minä juoksin, pysähtyi kun minä pysähdyin. Ja kaikki tämä vain ja ainoastaan ruisleivän maagisilla kyvyillä ;)
Muorin liikutuksen jälkeen Ritu tulikin jo hakemaan, juuri kun oltiin kävelty tallipihalle. Ponin karvat suoriksi ja supermummo paketoitiin loimien sisään lämpöiseen. Vihreä loimi + vihreä kaulakappale saivat ponin näyttämään ihan avaruusolennolta :D Musta pää ja töppöjalat, muuten kokonaan vihreä :D Se oli aika huvittavan näköistä. Muori ei muuten ollut edes mitenkään kovin hikinen, olihan se toki hiessä tuon hullun kaahotuksen jälkeen, mutta paljon vähemmän hikinen kuin olisi olettanut tuollaisesta kiitämisestä!
Muori lykättiin takaisin tarhaan ja Mantikin sai Muorin ohella pienen palan magiaa. ;) Sitten kipitin autolle kamoineni ja lähdettiin huristelemaan kotia kohti. Meinattiin ajaa jonkun kissan päälle, kun se touhusi jotain tiellä ja oli ihan pimeää :( Onneksi huomattiin kisu ja odotettiin että se tajusi lähteä pois tieltä. :)
Huomenna taas uuden päivityksen merkeissä, kun olen huomennakin menossa talleilemaan. Muori pääsee huomenna ensin niin ehditään sitten juosta oikein ajan kanssa ;) Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä. Nyt en enää jaksa tarkistaa tekstiä. Väsyttää :D Hyvää yötä!
Höpötystä poniporukan metkuista, kissalauman edesottamuksista, koiran koiruuksista, sekä heppakaverien touhuista. Juttua milloin mistäkin, lähinnä eläinpoppoon elosta ja olosta.
