Tallilla oli pakkasesta huolimatta kohtalaisen märkä ja luminen meininki. Minä olen aikaisemmin luullut että vaatii todella paljon onnettomia sattumuksia jos tippuu kaksi kertaa saman tunnin aikana. No, tässä viimeisten kuukausien aikana käsitys on "vähän" muuttunut, ja tänään tuli kyllä ehdottomasti pohjat koko tippumiskuvioon... :D Poneilla oli ihan liikaa virtaa, ja kun ylimääräisen energian yhdisti vielä laukkaamiseen, yhtälö on valmis!
Päivä alkoi tänään Tiinan tekstiviestistä aamulla: Huomenta :). Muori pitää liikuttaa perusteellisesti ;) Karkas eilen tarhasta ja nyt karkas uudestaan :D Virittelen sähköt tammoille...
Siitä se sitten alkoi, tietynlainen henkinen valmistautuminen koitokseen ;) Vakaasti päätin että kertaakaan en tänään tipu. No... Sanotaanko että se päätös ei toteutunut tänään! :D
 |
| Friisiläisen vuohiskarvat ;) Itse ainakin sanoisin friisin karvoiksi, ellen tietäisi että Muori on aika kaukana friisiläisestä! ;) |
Tallille taas n klo 13, ja kalastamaan Muori tarhasta. Tiina oli sulkenut ponin sisälle jäähylle karkureissun päätteeksi, mutta vienyt sen juuri ennen saapumistani takaisin tarhaan, kun tammoillekin oli saatu sähköt aitaan ;) Muorille vaan riimu päähän ja harjaukseen. Ulkona kun oli mukavan lempeä pakkassää, ei ponikaan sen kummemmin likainen ollut, joten harjasin lähinnä tavan vuoksi Muorin läpikotaisin ja putsasin kaviot. Yrittipä nainen oikein monottaa takajalalla! Katsahdin ponia närkästyneesti, ja tokaisin sille että sori, sä et ole kovin uskottava tapaus, 95cm ei pahemmin pelota. Kintusta sitten kiinni vaan ja poni antoi putsata kaviot, hiukan oli hapannaama mutta samapa tuo ;)
Suitset päähän ja tallipihalla selkään. Tarkoitus oli tehdä reilusti laukkatyöskentelyä, kun virtaa oli karkailuunkin. Muori oli eilenkin tullut aidoista, ja mennyt Vilille höpöttämään... Joten, kunnon liikutus ja aitoihin sähköt niin rupeaa se Muorikin varmaan pysymään aidoissa. Kentällä Muori oli ihan kohtuu rauhallinen, mutta aika hyvin saatiin vääntää kuitenkin jo heti alussa että saako siihen kuolaimeen purra kiinni vai ei. Muori on kyllä kanssa kunnon piraija tuon kuolainasian kanssa, koko ajan nyppimässä kuolaimesta kiinni. :D
Kun sitten nostettiin ensimmäiset ravit, hukkui se Muorin rauhallisuus aika totaalisesti. Keskiympyrällä ravissa loikattiinkin ensin eteepäin melkein keulien, sitten perä kohti taivasta ja laukalla karkuun................ No, pysyin kuitenkin mukana ja parin laukka-askeleen jälkeen sain ponin taas ravaamaan. Laukkaa se tarjosi joka väliin kun ravattiin kahdeksikolla ja ympyrällä. Ensin lämpättiin (turhankin)reippaassa ravissa, ja kun saatiin paikat lämpöisiksi ruvettiin nostamaan laukkaa.
Letitin Muorin harjaan "kauhukahvaletin", josta pystyin pitämään kiinni laukassa. Lähinnä pukkien takia, mutta nuo fysiikan lait tuppaavat karistamaan minua selästä kulmissa ja jyrkissä käännöksissä, joten sain kulmissakin apua kauhukahvaletistä ;) Muorilla olikin laukassa taas virtaa enemmän kuin satapäisellä biisonilaumalla, ja meno oli kyllä sen mukaista! Pukkipukkipukki laukkaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa!
Muorilla oli silminnähden hauskaa, ja se taitaa oikeasti nauttia tuosta laukkaamisesta niin paljon että sen perä kevenee sen kriittisen rajan yli, ja sitten se perä lentääkin ihan reippaasti! Lähes jokaisessa nostossa pukiteltiin, ja vauhtia oli laukassa reippaasti. Välillä rupesi itseä oikein kauhistuttamaan kun laukattiin tukka putkellä tiukkaan kulmaan, pelkäsin että joko poni jatkaa kulmasta matkaa yksin, tai me molemmat kaadumme hankeen... Kumpaakaan ei kuitenkaan tapahtunut!
...Okei, myönnetään, tapahtui tuo ensimmäinen. Pohdin tuota kahdeksikolla laukkaamista, ja päätin kokeilla ;) Ajatuksesta tekoihin. Noooh, laukka kahdeksikolla oli ehkä liian suuri pala purtavaksi, suuruuden hulluus iski ;) Laukkakahdeksikko päättyi siten, että Amanda lensi kaarteessa fysiikan lakien mukaisesti hankeen, ja poni pysähtyi odottamaan ratsastajaa :D Ahneella on paskainen loppu, vai miten se meni? ;)
Hylättiin sitten ajatus laukkakahdeksikosta, ja päätettiin jatkaa laukkaamista ihan suoralla uralla. Sitten kun Tiinan jo alkuviikosta tilaama ratsastusvyö saapuu, päästään tekemään kaikenmaailman kiemuroita joka askellajissa, ja luulen pysyväni paremmin kyydissä! Vyötä odotellessa... :)
Jossain välissä ratsastusta Muorin omistaja Johanna saapui poikansa Kasperin kanssa tallille. Kasper touhusi Arvon kanssa hangessa samalla kun minä vielä nostelin laukkaa Muorin kanssa. Muorilla nousi laukat oikein hienosti, ja lopussa unohtui se pukittelukin joka noston yhteydessä! Monen monta tosi hienoa nostoa saatiin käynnistä oikeaan kierrokseen, mutta vasempaan kierrokseen käynnistä nostaminen oli reilusti hankalampaa. Nousi se laukka kuitenkin lopulta vasempaankin kierrokseen käynnistä ja aika voittajafiilis jäi! :)
Muorin kanssa saatiin kaikki pohkeenväistötkin läpi. Se poni on aika yllättäjä, niin se osaa nyt kun ollaan tultu tutuiksi ja palautettu mieliin miten kaikki ratsujutut toimii :) Aika huippu kaveri, kerta kerralta siitä tulee enemmän esiin se perimmäinen luonne, ja kerta kerralta tykkään siitä aina vaan enemmän.
Kun saatiin loppuravien jälkeen ratsastus hoidettua, vaihdettiin ponin kuskia! ;) Hevosmiehen alku Kasper nostettiin selkään, ja käteen annettiin se harjaan askarreltu letti :) Oikein hienosti Kasper pysyi kyydissä, kun käveltiin pitkin lumeen tallautuneita uria. Minä talutin Muoria ja poni käyttäytyi ihan siivosti. Pari kierrosta ja pari kahdeksikkoa Kasper jaksoi ratsastaa, kunnes halusi takaisin tukevalle maaperälle alas ponin selästä. Kun kuski lähti touhuamaan omiaan, kokeiltiin Muorin kanssa taas loppuleikkiä, eli tätä seuraa johtajaa leikkiä. :D
 |
| Seuraa johtajaa ravissa! |
Muori hukkasi minut heti kättelyssä, ja lähti menemään portille sen kummemmin minusta välittämättä... Kun sitten vilautin taskustani ruisleivän palaa, alkoi Muoriakin kiinnostaa seuraa johta leikki! :D Siinä sitten mentiin, käveltiin ja juostiin pitkin poikin kentällä, Muori seurasi minua ilman mitään naruja. Tosin sillä ruisleivän voimalla, mutta samapa tuo, se seurasi ;)
Ravaaminen olikin vähän hankalaa. Ei ponille, vaan minulle! :D Muori ravasi oikein näppärästi perässä heti kun itse lähdin juoksemaan eteenpäin. Se eteenpäin juokseminen ei vaan ole niin yksinkertaista! ;) Pyysin Muorin ravaamaan mukana, ja luulin juoksevani keskiympyrällä. Käännyin katsomaan ravaako poni mukana, ja kyllä se ravasi, oikein näppärästi. Annan teille pikku vinkin: älkää juosko eteenpäin, luulko olevanne keskiympyrällä ja katsoko taaksepäin juostessanne.... Se päättyy siten, että et juossutkaan keskiympyrällä, vaan kahdeksikon kaarteessa, ja kompastut jalkoihisi ja lumeen koska ura ei jatkukaan sinne mihin luulet. Sitten lennät kauniissa kaaressa mahalleen/kyljelleen maahan, ja poni ravaa luoksesi, pysähtyy ja tunkee taas turpansa naamaan... :D Ei se juokseminen oo niin helppoo kuulkaa! :D
 |
| Seuraa johtajaa käynnissä. :) |
No, kömmin sitten ylös hangesta suuren naurun saattelemana. :D Kaatuminen hankeen saatiin ikuistettua kahdella kameralla, Tiina ja Johanna molemmat kuvasivat mahalaskuani! En kuitenkaan nöyryytä itseäni niin paljon että laittaisin kuvia tästä tapahtumasta blogiin ;) Ei vaan, voisinkin laittaa mutta tuolla kameralla on taipumusta heittäytyä sumeaksi, eikä se tarkenna. Näistä mahalaskukuvista tuli molemmista tuollaisia sumeita, eikä niistä näe mitään. :D
Jatkettiin sitten Muorin kanssa vielä hetkinen leikkiä, kunnes sitten lopeteltiin ja lähdettiin tallipihalle kuvattavaksi! Tallipihalla Johanna ja Tiina kuvasivat Muorista oikein rakennekuvia :D Siinä sitä seistiin ja koitin pitää ponin sen verran kauempana minusta että minä en jäisi kuviin kököttämään. Kasper ilmestyi leikkimään lumikasaan Muorin taakse, ja niimpä Johanna keksi että ottaa kuvan pojasta ja ponista yhdessä. Kasperille iskettiin Muorin ohjat käteen, ja minä väistyin takavasemmalle pois kuvista. Muori seisoi hienosti paikallaan, mutta touhusi päänsä kanssa koko ajan. Pari ihan nättiä kuvaakin luultavasti saatiin aikaiseksi, ainakin poni ja poika seisoivat hienosti aloillaan viimeisen kuvan aikana. :)
 |
| Muori poseeraa. Onpa se hieno pieni poni! <3 |
Kun Muori sitten oli esiintynyt kameran edessä tarpeeksi, vein ponin harjaukseen. Johanna ja Kasper lähtivät kotia kohti, ja minä harjasin Muorin hikiset karvat suoriksi ja poni paketoitiin loimipaketin sisään lämpöiseen. :) Sitten uhrin vaihto tarhassa, ja Manti pääsi töihin.
Manti vaikutti iha normaalilta omalta itseltään harjauksessa, mutta siinä olikin aika superpaljon virtaa!! Jessus sentään, kun pääsin selkään ja lähdettiin kävelemään kohti kenttää, Manti otti jalat alleen alamäessä ja ravasi kauheaa vauhtia kentälle, kääntyi sitten uralle tiukahkosti ja jatkoi ylireipasta ravia itsekseen... :D Minä kömmin hangesta ylös juuri ja juuri kentän sisäpuolella... Siitä se sitten alkoi! Tippumisten hieno kokoelma!
Mantilla oli aivan jumalattomasti virtaa, se ei malttanut edes kävellä kunnolla ja ravissa sen askel oli isoa ja matkaavoittavaa, oikein reipastempoista. Tiinan kanssa mietittiin että kokeillaan laukkaa tänään kun ponissa oli niinkin hirmuisesti virtaa. Tiina lähti hakemaan juoksutusliinaa ja -raippaa, ajateltiin että kokeillaan laukkaa juoksuttaessa kun Manti osaa "Laukka!" käskyn juoksuttaessa. No, kun Tiina käänsi selkänsä ja lähti hakemaan välineitä, me jo laukattiin Mantin kanssa keskiympyrällä... Parit laukat nuosi ihan pyytämättä, kun piti vaan päästä juoksemaaaaaan! No, ravattiin sitten kahdeksikolla, ja pyrin pitämään Mantin ravissa. Tiina tuli takaisin, ja päätettiin kokeilla ensin laukan nostoa niin että Tiina on keskellä, me keskiympyrällä, ja ilman liinaa. Niin että Tiina toimi vain käskynä ja juoksutusraippana. :D
No, kokeiltiin sitten nostaa laukkaa, mutta heti kun Tiina heilautti juoksutusraippaa, Manti loikkasi ympyrältä ulos pari metriä ja jatkoi matka kaahotusravissa. Minä pysyin kyydissä, ja päätinkin että ehkä ympyrällä nosto unohdetaan, ja kokeillaan nostoa pitkän sivun alkuun. Se tuottikin tulosta, ja saatiin hienon hieno suuri laukka nousemaan pitkän sivun alussa!!!!! U P E A A!! Sieltä se laukka nousi käskyn avulla! Ihan super hienoa!
No, laukattiin reippaasti pitkää sivua pitkin ja kun tultiin kulmaan, Manti veti liinat kiinni juuri siihen paikkaan! :D Minä tulin komeassa kaaressa alas selästä suoraan lumihankeen. :P Mutta se ei iloa haitannut lainkaan, me oltiin saatu laukka nousemaan ja vieläpä oikein hieno laukka! Kipusin Tiinan avustuksella takaisin selkään, ja kokeiltiin uudestaan. Taas laukka nousi upeasti kulmasta, ja varotoimenpiteistä ja komentamisesta huolimatta SEIS pitkän sivun loppuun. Tällä kertaa en pudonnut, mutta hyvinhyvin lähellä se oli!
Näin jatkettiin, Laukka nousi oikein hienosti kulmasta ja liinat vedettiin kiinni poikkeuksetta kulmaan. Tipuin tasaisin väliajoin selästä... Tippumisia taisi olla viisi kasassa kun ruvettiin vähän juonimaan Tiinan kanssa. :D Viritettiin liina aitotolppien väliin siihen kulmaan, joten Mantin oli pakko jatkaa eteenpäin uralla, eikä se päässyt jumimaan siihen kulmaan! :D no, liina oli liian lyhyt, mutta Tiina jäi esittämään toista aitatolppaa. Näin meillä oli sitten aita toisessa kohtaa, ja uusi nosto taas kulmasta. Hienosti nousi laukka ilman Tiinan apua, ja kun tultiin kulmaan missä normaalisti tuli seis, Manti jatkoi laukkaa, tosin loikaten Tiinan kohdalla sivulle :D Ei halunnut juosta päälle, ja se kunnioittaa Tiinaa sen verran että ei ihan päältä juokse. Onneksi ;)
Siitä tuli oikein hieno laukkapätkä, ja samaa sitten jatkettiin. Pian Manti keksi että oikaisee ihan reilusti kentän halki, mutta se ei oikeastaan haitannut sillä pysyin ihan okei kyydissä. Pari kertaa lisää tulin alas kun Manti keksi taas että pysähtyy kesken kaiken laukasta ja nakkelee vähän niskojaan. Niimpä makasin kerta toisensa jälkeen hangessa. Jossain välissä kun Manti karisti minut alas, kimpaannuin ja ärisin ponille touhtuneena: Mä vielä joku päivä SYÖN SUT. Susta tulee Meetwursti!! Sitten repesin nauramaan Tiinan kanssa ja kipusin avustuksella taas takaisin selkään.
Kun vihdoin saatiin yksi oikein kaunis ja hyvä nosto josta minä pyysin ponin raville :D Ravattiin sitten kulmaan melkein jumimaan, mutta sain kuin saikin ponin jatkamaan ravissa eteenpäin! Hienoa, hienoa, hienoa!! :D
Tehtiin siinä sitten ravissa kahdeksikkoja, mutta siinä kohtaa Mantin matoilukieroilu fiilis iski päälle, ja ruvettiin sitten oikein vääntämään ravataanko kahdeksikolla ja jos ravataan niin mistä se kahdeksikko menee. Tipuin kyllä jälleen kerran tässä vääntämisen aikana... Rasittavaa, niin rasittavaa... Ihan totta väännettiin niin yksinkertaisista asioista kuin ravataanko ympyrällä vai kieroillaanko sieltä sieltä ulkopohkeestä välittämättä pois kaula kiemuralla kuin korkkiruuvi. No, lopulta kun tarpeeksi väännettiin ja väännettiin, niin rupesi se ravaaminen kahdeksikollakin toimimaan. Aika nihkeästi, mutta toimi.
Kun sitten saatiin hommat tehtyä, siirsin Mantin käyntiin ja annoin pitkät ohjat. Manti rupesi tapansa mukaan haahuilemaan siellä sun täällä, ja meni taas, kuten aina, Tiinan luo keskelle. No siitä vaan pohjeavuilla eteenpäin ja hetkisen Manti jaksoi kävellä muualla, kunnes meni taas Tiinan luo. Tiina heilautti sitten muovipussia, ajaakseen Mantin hieman sivummalle. :D Manti sitten pomppasi vähän enemmänkin sivulle, minulla ei ollut ohjia enää kädessä lähes ollenkaan, ja kiepsahdin suoraan Mantin jalkoihin lumihankeen :D Tuli siinä kyllä naurettua kaksin kerroin!
Kaiken kaikkiaan ratsastuksesta Mantilla jäi kyllä ihan MAHTAVA olo, kun saatiin poni laukkaamaan! Vaikka tipuinkin päivän aikana alas kymmenen kokonaista kertaa, fiilis jäi ihan huippuun! :P
Loppuleikkinä Mantinkin kanssa oli seuraa johtajaaleikki, ja tällä kertaa Mantikin jopa ravasi perässäni kun minä juoksin. Mantin kanssa pysyin minäkin ihan jaloillani, näin vaihteen vuoksi ;) Mantikin sai palkaksi (lahjonnaksi) ruisleipää leikin aikana :D
Kun sitten mentiin tarpeeksi kauan pitkin poikin kentällä, lähdettiin takaisin harjaukseen. :) Mantikin oli aika kunnolla hikinen, mutta tosi tyytyväisen oloinen. Se koko ajan kiehnäsi kainalossa ja oli touhuissa mukana. Mantin karvat suoriksi ja poni sisään loimipakettiin. Kehujen ja palkan kautta tarhaan, ja tarhassa molemmat tammat saivat vielä kehuja ja jutustelin niiden kanssa taas hetkisen tarhassa. :)
Ihania ponipalleroita ne ovat molemmat! Mantin perimmäinen luonne tulee myös koko ajan enemmän ja enemmän selville. Aikamoisia poneja siellä loimipakettien sisällä majailee! <3
Siinä höpötettiin vielä kaikenlaista Tiinan kanssa ennenkuin noutaja, isi, saapui :D Litimärkänä kipusin autoon, ja ajettiin kotiin. Ei muuten ollut mitään muita kuvia vaatekappaleita kuin rintsikat... Ei kannata loikkia hankeen kymmentä kertaa ponin selästä, siinä saattaa kastua ja kylmettyä ;)
Johanna olikin lähettänyt kuvia mönkimisestäni maassa, kun olin omiin kinttuihin kompuroinut :D Tässä sitä todistusaineistoa sittenkin! :D Niinkuin sanoin, ei se lumihangessa juokseminen niin helppoo ole ;)
Johanna olikin lähettänyt kuvia mönkimisestäni maassa, kun olin omiin kinttuihin kompuroinut :D Tässä sitä todistusaineistoa sittenkin! :D Niinkuin sanoin, ei se lumihangessa juokseminen niin helppoo ole ;)
 |
| Siinä se nyt on, todistusaineisto ;) |
